Loppuvuosi saapuu satamaan

 Loppuvuodelle osuin vielä muutama ennalta kalenteriin merkattu eläinlääkärikäynti, joukossa mm. Lakun viimeinen radiojodihoito kontrolli. Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä juuri siihen hetkeen, kun viereisen tontin pientä metsätilkkua kylmän viileästi kaadettiin. Linnut kuulivat jo kaukaa moottorisahan äänen ja Hannu ja Pesonen kuulivat ja tunsivat sen karvan matkan päässä. Väpäji. Onneksi kopitus oli mennyt hetkeä aiemmin jouhevasti, eikä siihen sisältynyt enempää draamaa. Pesonen, tuo hoitajan suusta kuultu "maailman kiltein kissa" ja Hannu Golden Brown saivat puhtaat paperit. Hyvä reissu.

Lakun kanssa kävimme lekurissa seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa oli moottorisaha jo hiljentynyt ja puun raadot odottivat tien laidassa kuljetusta pois. Surullinen näky. Tiedä onko eläinlääkäreitä jatkokoulutettu, mutta tällä kertaa kun Lakusta otettiin verikoetta, saimme lääkärin suusta kuulla "maailman kärsivällisimmästä kissasta". Lääkärin toive T4 arvoksi oli 10 ja 20 välissä ja arvoksi saatiin nyt toiveiden mukainen 18,1. Eli toisin sanoen Laku on terve kissa! Radiojodihoito meni juuri niin kuin piti. 

 Porkkalat on tehty, kuiva kakku paistettu, kuusi koristeltu ja iso lepinkäinen saanut muutakin ruokaa kuin lajitovereita. Henkilökunnan kaikki stressitasot on ajettu alas. Kissat nukkuvat, ne ovat hajautuneet sinne tänne - Pesonen lienee tutulla paikalla kuusen alla, jonne se parkeerasi välittömästi kun kuusi siihen pari päivää aiemmin laitettiin. Kupu täynnä. Hämy hiipii. Hiljaista. On hiljaista, että jos kumartuu kissan äärelle, kuulee sen kehräävän.

Hyvää joulua kaikille! 

Pesonen kuusen äärellä.

Puun tilaaminen, kasaaminen ja käyttö reaaliaikaista utopiaa.

Black Friday tarjouksesta löytyi kissoille muhkea raapimapuu ja vieläpä kun olohuoneen seinustalla oleva osittain itse tuunattu puu oli hiipumassa jo ehtoo puolelle, tehtiin uudesta puusta kaupat. Ostoskeskus löytyi verkon nettisivuilta. Puu ostettiin Alankomaalaisen RHR Pets verkkokaupan kautta, joka on jokin aika sitten rantautunut myös Suomeen. Ja siitä syntyi idea. Seurataan blogin puolella puun saapumista, niin reaaliajassa kuin mahdollista. No. Nyt on 10.12. ja Black Friday oli reilusti marraskuun puolella. Ja puu on jo kovassa käytössä. Imuroitukin on jo pariin otteeseen.

3G-liittymäsi tullaan alas ajamaan ja sen seurauksena lähetämme sinulle uuden sim-kortin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. No jos ihan kirjaimellisesti otetaan tuo Elisan viesti, niin todellakaan ei tarvitse tehdä mitään kun ei pysty tekemään mitään! Rapimapuuta oltiin tuomassa, mutta nettiä viemässä. Aiemmin hyvin toiminut netti ei sitten uudella sim-kortilla toiminutkaan. Myymälässä myytiin uudempi diginatiivimpi liittymä ja siihen se jäikin. Reaaliaikaista raivoa koettiin, kun seikkailimme nykyteknologian viidakossa - ei edes kaverin kanssa hörpätyt vohvelikahvit johtaneet muuhun kuin viattomien ihmisten hersyviin naurukohtauksiin. Sitten teimme läpimurron. Yhdistimme mokkulan, reitittimen ja tikun yhdeksi ja samaksi ja päättelymme johti lähikaupassa piipahtamiseen ja toimivaan nettiyhteyteen. Mutta puu oli jo siinä vaiheessa kasattu ja korkattu.

Tuliko Sofikin pakettirekan kyydissä?

Kaikki osat levitetty lattialle.

RHR Pets. Kaikki sujui hienosti. Maksuvaihtoehtoja (mm. paypal ja klarna) oli sen meidän meidän makuun, että uskalsimme tilata. Tilaaminen oli selkeää, samoin yhteydenpito. Suurin haaste taisi olla jälleen kerran Post nord, joka hoiti toimityksen täällä päässä. Post nordilta tuli yht´äkkiä puhelinsoitto, että nyt tämä toimitus olisi pihassa ja henkilökunta siihen, että nyt tämä ihminen on töissä. Mitään ennakkoilmoitusta tavaran saapumisesta ei tullut. Mikäli ette nyt pysty ottamaan vastaan, menee se takaisin terminaaliin. Annoimme luvan viedä paketin sisälle, mutta kuskilla ei ollut siihen valtuuksia, vaikka juuri äsken henkilökunta ne antoi. Ei käy. Ei lupaa. Samaa soutamista ja huopaamista kuin edellisellä Post Nord kerralla. Asiakas on kuin marionetti nukke. Lopulta selvisi, ettei kuljettaja pörrää pakettirekalla vielä poispäin kaupungista ja hänelle sopi, että toimittaa puun kun henkilökunta on saapunut päivätöistä kotiin. Pakettirekka tuli toistamiseen ja kolmeen painavaan laatikkoon pakattu puu saatiin perille. 

Vähintään neljän käden keikka

Cat relax beige plus. Relax. Jaa. Cat relax. Kasaamisessa oli täysi työ. Tuli hiki. Ei mitään rentoa pienoismallin piipertämistä vaan oikeaa halon hakkuuta. Toinen kasasi ja toinen luki nuotteja - ohjekirjaa. Ja tottakai, lopulta ylimääräisiä ruuveja jäi käteen. Oli myös hetkiä jolloin yhden ihmisen kädet eivät riittäneet, vaan tarvittiin apukäsiä. Jotkut osat osasivat olla perin painavia ja jotkut osien kiinnitykset sellaisia, että tarvittiin tukevaa pitämistä, etteivät mene rikki. Jos tämä oli ollut amazing race - tehtävä, olisi tässä tullut merkittäviä eroja ja mainiota tosi-tv draamaa. 

Osa osalta puu suureni ja lopulta siitä tuli melko massiivinen. Mutta se on myös tukeva. Ei mitään vaaraa, että se kaatuisi. Kop kop, koputetaan varmuudeksi puuta. Siinä on kaksi pesäkuoppaa, mutta niiden ollessa käytössä, puu ei heilu yhtään. 

Jetta innostui uudesta puusta välittömästi.

Laku piipahti tiluksilla myös

Jetta testaa valmiin puun toimivuutta

Jetta omi puun välittömästi. Itseasiassa jo ennen avajaisia. Sittemmin sijaiskotikissa Regina, sekä Laku ovat viihtyneet pesissä ja Pesonen on ominut alhaalla maan rajassa olevan suuren pesäkolon itselleen. Pesät ovat isoja, joissa mahtuu reilusti pötköttämään, alakerran pesäkolossa ja aivan ylätasanteella on pehmeät pedit. Muutenkin puussa pääsee sivulle, ylös ja alas. 

Verenpaineet on jo hallinnassa ja hietkin ovat jo hiipuneet. Puu on paikalla ja koko porukka on tyytyväinen. Puuta käytetään ja sen käyttöä on mukava seurata. Kaikin puolin onnistunut hankinta. Keitetään siis kahvit. 

RHR Pets kotisivu: https://rhrpets.fi/

Kiehnää, vientää ja vääntää

Nyt oli Pesosta leikitättynyt. Niin kiersi ja kiehnäsi kehää ja aina kun rasahti, painui kehärinkulan taakse jemmaan valmiina loikkaamaan rasahduksen "kimppuun". Hannu siellä rahisi, tuskin kuitenkaan vanhuuttaan vaan kunhan käänteli asentoa. Hannu halusi vain olla möllöttää, välittämättä Pesosen mieliteoista - tietämättä niistä. Ja ai että Pesosta leikitytti, niin kuin kipsin alla muhivaa ja kutiavaa kättä. Pesonen heilutti sukkapuikkoa ja viänsi. 

Vaan ei Hannu lämmennyt vaikka Pesonen vonkasi ja vonkasi. Petski otti monta levotonta varaslähtöä, haukkasi liian kuumaa makkaraa ja kokeili painoa lokakuisella jäällä. Ei tärpännyt ei. Sätki sätki ja pätki liikettä. Piru perhana kun kukaan ei leiki. 

Ja sitten hiljeni. Hannu hiippaili hiljakseen muualle. Rahiseva äänimaisema hiipui, kunnes kokonaan hävisi. Pesonen tyyntyi. Ei leikittänyt enää ei. 

Leikin loppu

 

Lakun radiojodihoito

Keskiviikko 20.9 oli Lakun radiojodihoitoon vientipäivä. Varaus oli tehty kuutisen viikkoa aiemmin s-postitse muutamasta vaihtoehtopäivästä ja parit puhelinsoittokerrat oli soiteltu, joissa keskusteltiin yleisistä faktoista. Oman lääkärin lähete, jossa oli mukana viimeisen käyntikerran verikoe tulokset, oli toimitettu aikaisemmin. Koska Laku oli näinkin tuore tapaus, yhdet verikoe tulokset riittivät. Kuuden viikon odotusaika tuntui pitkältä, mutta sinä aikana ehti hoitamaan myös kotipuolessa Lakun kotiutumiseen liittyviä asioita. Mutta myös antamaan paniikinomaisesta ajatuksesta osan, joka pyöritti ja pyöritti yhä uudelleen visioita, jotka saattavat mennä pieleen. Suunnitelmia B ja C, vaihtoehtoja A ja E. 

Muistiinpanoja

Keskiviikko oli otettu vapaapäiväksi. Google mapsista oli katsottu reitti ja suhteutettu ajoaika auton kunnon mukaan. Risteyksiä Tampereen vet4catin pihaan oli periaatteessa kaksi oikealle. Etelästä päin tultaessa moottoritie ajetaan loppuun ja käännytään oikealle ja oikealle. Simppeli reitti. Mukaan oli pyydetty ottamaan ruokaa ja kissan hajuisia peittoja. Ruokaa pyydetään ottamaan mukaan viideksi päiväksi. Peittoja otimme varmuuden vuoksi useamman ja ruokaakin sen verran, että jos Laku alkaisi nirsoilemaan, olisi vara mistä valita. Pelasimme varman päälle.

Laku omistajineen ohjattiin sivuhuoneeseen, jossa Laku puettiin painopukuun ja hieman tunnusteltiin. Sisään saapui mies pääkallo ja kurpitsa t-paidassa ja ihmetteli "missä potilas on"? Ymmärsimme, että itse lääkäri oli juuri saapunut huoneeseen. Laku oli siinä vaiheessa työntänyt päänsä vilttien alle.

Laku painopuku päällä sivuhuoneessa 

Lakusta otettiin verikoe, josta selvisi tuore T4-arvo. Se oli 94,6. Viitearvo on 13-48. Samalla saimme selville Lakun kotiutumispäivän, joka tuolla arvolla määräytyi lauantaiksi 23.9 klo 19.30. (Kellonaika ei ollut muutettavissa). Lisäksi arvo määritteli hoidon hinnan. Allekirjoitimme suostumuksen hoitoon ja maksoimme sen.

• 1790€ jos T4 on alle 199 nmol/L
• 1890€ jos T4 on 200-349 nmol/L
• 1990€ jos T4 on yli 350 nmol/L

​Hintaan sisältyy: isotoopit, hoitojakso klinikalla, T4:n mittaus juuri ennen hoitoa ja laajempi verinäyte (sis.T4) ennen kotiutumista, käytetyt hiekat sekä jätösten säilyttäminen klinikalla STUKin edellyttämällä tavalla n.90 vuorokautta.

Laku ja koppa jäivät Tampereelle. Me poistuimme ja ajoimme Lempäälän kahvitauon kautta kotiin. Illalla Laku oli saanut radioaktiivisen jodipistoksen nahan alle. 

Vet4cat, Tampere

Hoitoon kuuluu myös jokapäiväiset terveiset kuvan kera, joista kotijoukot saavat aavistuksen siitä miten potilas pärjäilee. Ahdistusta, joka alkoi jo keskiviikon kotimatkalla, kuvat ja terveiset eivät kuitenkaan vähentäneet. 

"Hei! Odotetusti mulla ei ole hyviä ekoja kuulumisia. Laku on täällä erittäin pelokas ja arka. Ei ole vielä syönyt eikä juonut. On pissanut pienen pissan, ei ole vielä ulostanut... ...Sai ruokastimuloivan lääkkeen. Toivottavasti huomenna on paremmat kuulumiset", viestitti hoitohenkilökunta Tampereelta.

Ensimmäisen päivän kuva kuulumiset

Ensimmäinen viesti luettiin ja yritettiin sovittaa sitä Lakun persoonaan. Viesti oli (ehkä) odotetun kaltainen. Silti ahdisti. Perjantain viesti oli aavistuksen parempi.

 "Hei! Laku on luonnollisesti edelleen hyvin arka ja pelokas, mutta ruokastimuloiva lääke on auttanut ja hän on syönyt suuria määriä ruokaa. On juonut ja pissaut. Ei ole vieläkään ulostanut, mutta alku syömättömyyden sekä stressin takia, voi hyvin olla, että ulostaa vasta huomenna kotona. Nähdään huomenna klo 19.30."

Toisen päivän kuva kuulumiset

Kuvista olimme nähneet peittojen alla lymyilevän Lakun, mutta katse oli ollut onneksi rauhallisen oloinen. Paljon rauhallisempi, mitä kotona henkilökunnalla, joka jo selkä vääränä kantoi peittoa, ruokaa ja Lakun tarvikkeita autoon viikon eristystä varten.

Lauantaina lähdimme Tampereelle hyvissä ajoin. Matkan varrella, melko lähellä Vet4cat-klinikkaa pidimme ruokatauon, sillä matka tuli kuitenkin jatkumaan heti kun olimme saaneet Lakun. Lähellä pidetyn tauon ansiosta saavuimme pihaan sovittuun aikaan. Hetken kuuntelimme edellisen potilaan käyntikuulumiset (ei ollut kunnolla syönyt), joka osaltaan viime metreillä lisäsi huolta. Lisäksi hoitaja oli keskiviikko illasta "pimittänyt" tiedon, että Laku oli jodipistosta antaessa saanut paniikkikohtausken. Pimitys oli ehkä ihan aiheellinen henkilökunnan mielenterveyden kannalta. Sen vuoksi hoitajan pyynnöstä haimme Lakun kellarista. Hoitaja ei halunnut jahdata mahdollisesti karkuun luikkivaa Lakua ympäri klinikkaa. 

 Reaktio Lakulla meidät nähtyämme ei ollut puskevan positiivinen, vaan ehkä hieman hämillään ja epäuskoisen oleva. Luottoa joutui hieman hakemaan. Veimme Lakun yläkerran toimenpidehuoneeseen, jossa puettiin taas painopuku ja otettiin verikoe. Samalla mitattiin myös säteilyarvo, joka metrin etäisyydeltä mitattuna annosnopeutena oli 0,95 uSv/h normaalin taustasäteilyn annosnopeus on n. 0,1-0,3 uSv/h). T4-arvo oli 58,5 (viite13-48). 

Sitten saatiin hoito-ohjeet luettavaksi ja allekirjoitimme ne. Käyttämättömät ruuat ja peitot annettiin takaisin. Mikäli peitoissa olisi ollut oksennusta, olisi peitot hävitetty tai noudettu puolentoista kuukauden kuluttua, jolloin niissä ei olisi ollut oksennuksen mukana tullutta säteilyä. Nyt peitot olivat "puhtaat" ja otimme mukaan ne vietäväksi kuitenkin suoraan pesukoneeseen. 

Ulkona pimeys oli laskeutunut ja alkoi pitkähkö kotimatka. Vaikka luonnonvalon poistuminen tiedettiin, tuli musta moottoritie hieman yllätyksenä. Tottumattomalle autojen valot ja vauhti tuntui kurjalta. Riihimäen ABC:n pihalla pidimme hapenotto tauon ja samalla veikkasimme Elämäni biisi - ohjelman rivin. Siitä emme suinkaan jatkaneet kotiin, vaan ajoimme mökille, jonne oli rakennettu Lakulle eristyshuone. Perillä Laku kävi suht nopeasti vessassa ja söi. Se oli helpostus, että söi ja kävi. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja laku jäi omaan eristyshuoneeseen. 

Yöllä henkilökunta heräsi outoon ääneen. "Mikä toi ääni on. Ihan kuin joku liikkuisi alapuolella". Ääni ei kuitenkaan unenpäästä saaneita henkilökuntalaisia sen kummempin häirinnyt , vaan unia jatkettiin saman tien. Hiiri, rotta, mikä lie... Kun suurempaa meteliä ei kuitenkaan kuulunut, olimme siinä uskossa, että Laku loikoilee omassa huoneessa. Aamulla huomasimme, että keittiön eristyksen ovi oli kammettu auki, eikä Lakua löytynyt mistään! Katsoimme piipun pellit, että ne ovat varmasti kiinni, lattiakaivojen ritilät vaikka niihin ei kissa varmasti mahtuisikaan - kaapit, kaapin takuset, kaikki paikat. Lakua ei löytynyt. Sattumalta katsoimme myös yöpöydän laatikostot, jonka alimman laatikon alta paljastui matala tyhjä tila ja sieltä löytyi myös Laku! Ääni, jonka yöllä olimme kuulleet, oli Laku joka oli ryöminyt kaapiston alle. Palautimme Lakun keittiöön ja vahvistimme oven. 

Sunnuntaina henkilökunta jakautui kahtia ja toinen jäi viikoksi mökille Lakun kanssa ja toinen lähti kotiin hoitamaan loppua porukkaa.

 

Laakun piilopaikka

Henkilökunnan tekstiviestejä välillä su 24.9 - ma 25.9:

Su 24.9.2023, 16:30. Laitoin tulet ja keitin kahvit ku alko paleltaa. Tuulee. Laku siirtynyt kaapin alta tynnyriin

Su 24.9.2023, 18:19. Äänestä päätellen Laku syö nyt. Käyn kohta kattoo.

Ma 25.9. 2023, 03:24. Varmaan pakko tuoda Laku kotiin. Se vääntää tota ovea ja pääsi taas vapaaksi. Pelkää veden kolinaa ja mua. Mietin miten saadaan pysymään se Vihreessä?

Ma 25.9.2023, 08:34. En meinannut löytää Lakua mistään. Oli syönyt vähän ja pissannut. Raapi ovea n. 00-05.

Ma 25.9.2023, 12:40. Laku edelleen kaapin päällä. Miten saan sen syömään?

Ma 25.92023,  13:25. Kissa ei saa olla 24h syömättä . Enkä yllä kaapin päälle tuuppimaan.

Ma 25.9.2023, 14:37. No tuu sit hakee meiät. Tääl on ruokaa ja kahvipullaa.

Laku ahdistui niin paljon mökillä olosta,  että se piti hakea tiistaina kotiin ja laittaa Vihreään huoneeseen.

Laku kotona Vihreässä huoneessa - ruoka maistuu

Henkilökunnan tekstiviestejä tiistai 26.9:

Ti 26.9.2023, 08:13. Laku nukkui klo 6.55 asti, siitä asti huutanut ja roikkunut ovessa. Kiipee ovea kattoon asti. En tiedä kuinka jaksaa 10 päivää tätä.

Ti 26.9.2023, 10:18. Nyt nukuttiin melkein 2h. Jee! Päätä särkee, laitan kahvia.

Ti 26.9.2023, 11:32. En enää jaksanut olla kotona. Tulin kattelee ihmisiä joilla on isompia ongelmia.

Kertakäyttö käsineitä käytettiin usein.

Lakun karanteenin kokonaiskesto oli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko oli tarkoitus olla mökillä. Siellä olisi saanut kätevästi kerättyä vessatuotokset erillisastiaan ja niitä olisi vaivatta saanut säilyttää reilusti sivummalla. Lopulta Laku mökillä reilut kaksi päivää ja sen jälkeen se piti tuoda kotiin. Kotona ei ollut sen helpompaa. Lakua ahdisti olla Vihreässä huoneessa. Se kolasi, hyppi ja puri Vihreän huoneen verkko-ovea ja se johti siihen että henkilökunnan täytyi aste asteelta vahvistaa ovea. Lopulta ovi oli melko lailla umpeen laitettu. Verkko-oven lisäksi jouduimme yöksi laittamaan huoneen varsinaisen oven kiinni. Melko nopeasti jouduimme kääntämään siitä ovesta ovenkahvat alaspäin, sillä Laku saattoi hyppiä liki maanisesti parikymmentä kertaa ovenkahvaan, vaikka hyvin huomasi ettei se johda mihinkään. Verkko-ovea olisimme halunneet käyttää sen vuoksi, koska siinä olisi säilynyt näkö ja hajuetäisyys, mutta siitä läöhtevän metelin vuoksi sitä oli pakko laittaa umpeen. Lakulla oli tapana aloittaa järjetön meuhkaaminen n. klo 01 aikoihin ja jossain vaiheessa se siirtyi alkamaan n klo 03-04 aikoihin. Isännöitsijältä ei varoitusta tullut, vaikka naapuri ilmoitti seinään hakkaamalla oman mielipiteensä.

 Kaikki muu sujui hyvin. Laku sai ruokansa Vihreään ja vessojen siivoamiset sujuivat ongelmitta. Jätöksiä säilöttiin ensin parvekkeella, josta niitä siirrettiin varastoon ja jossain vaiheessa kuljetimme niitä mökille, jonne ajoaikaa on noin puolisen tuntia. Henkilökunta nukkui turvaetäisyyden (3 metriä) vuoksi olohuoneessa ja ruokaili myös siellä. Täytyy muistaa, etteivät seinät pidättele säteilyä. Kolme metriä on lyhyt matka. Vessoja siivottiin kertakäyttöhanskat kädessä, samoin hanskat kädessä pestiin Lakun ruokakipot, hoidettiin siivoukset ja silitykset. Loppusilauksena pesimme käsiä. 

Laku pääsee Vihreästä huoneesta pois

Pari viikkoa kului vajaiden yöunien vuoksi sumussa ja ärtyneenä. Syyskuu hupeni jonnekin. Se tuli, se meni. Mutta koitti päivä kun Vihreän ovi avautui ja Laku sai astella siitä vapaasti ulos. Poistumiseen ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa tai suuria eleitä - päinvastoin. Laku otti lopulta oven aukeamisen järkähtelemättömällä tyyneydellä, ei säpsynyt tai säntäillyt. Eikä mennyt aikaakaan kun Laku otti Vihreän huoneen jälleen omakseen, siinä missä muutkin huoneet. Ei säpsynyt edes sitä kun oli huoneessa samaan aikaan henkilökunnan kanssa. Ei huonoja fiiliksiä. Puoli voittoa sekin.

Laku ja Miina - yhteinen sävel löytyi heti

  

Normaalin elämän ohessa jäimme odottamaan ensimmäistä verikoetta ja sitä päivää kunnes sai säilötyt vessajätökset hävittää lopullisesti. Ensimmäinen jännittävä verikoe oli kuukauden päästä operaatiosta. Kakkojen ja pissojen hävittämistä sai vielä tovin odottaa, niiden vuoro tulee n. puolentoista kuukauden päästä operaatiosta.

Lakun ensimmäisen verikokeen tulos oli hyvä! Jos viitearvo T4 on 10-60, niin Lakun arvo on tällä hetkellä 19,5. Se on hyvä tulos! Se on tulos, joka saa kaiken tuntumaan oikealta ratkaisulta, kaiken arvoiselta. Se saa unohtamaan kuinka raskaalta eristys ja koko projekti tuntui. Arvo tulee vielä tuosta todennäköisesti laskemaan ja hyvin todennäköisesti se ei ainankaan nouse. Lääkärien toive on jossain 10 ja 20 välissä. Kun kasvain tuhoutuu kokonaan, arvo laskee. Toinen kontrolli on kolmen kuukauden päästä operaatiosta. 

Laku, Pökö ja Hannu - kasan alla nuupahtanut henkilökuntalainen

Iso kivi on vierähtänyt ja toivottavasti saamme lakaista pienimmätkin hiekan jyväset harteilta kokonaan. Vaikka kuinka suunnittelimme koko operaatiota, Laku omana persoonanaan päätti toimia toisin. Siihen emme osanneet varautua. Hoitoon ja sen jatkotoimenpiteisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin ja suunnitella hyvin. Täytyy muistaa että kissat ovat omia persoonia ja hyvinkin suunniteltu juttu voi mennä miten sattuu. Yht´äkkiä huomaat olevasi suunnitelmassa D, mikäli olet edes niin monta suunnitelmaa miettinyt. Realiteetit on otettava huomioon - turvaetäisyydet, eristykset, eristyksen kesto, muut kanssa kärsijät. Naapurit. Saatko järjestettyä vessajätösten säilömisen puoleksitoista kuukaudeksi? Saatko järjestettyä kuljetukset? 

Radiojodihoito on hyvä, se hoitaa yleensä kerralla kuntoon. Lääke ei ole hoitava, vaan se hoitaa oireita. Ratkaisu Lakun kohdalla näin jälkiviisaana ja onnistuneen tuloksen ansiosta on ollut hyvä. Laku on aavistuksen muuttunut. Laku on rauhallisempi. Paino on pysynyt ennallaan ja sen nousemista odottelemme. Toinen verikoe kertoo vielä tarkemman tilanteen. Se on pari päivää ennen joulua. Sitä odotellessa.

Arkikuva #19

Arkikuva #19, koristeellinen telinen, Kerava

Sofi täys kymppi

Sofi 10 vuotta! Ja tyttö sen kun notkistuu. Synttärin kunniaksi Sofi makoili äippä Pesosen kanssa pahvilaatikossa ja hetken siinä äiti - tytär malttoivat olla ja sitten meni painiksi. Kuten jo aiemmin todettu, Sofi on viimeisten kuukausien aikana selvästi reipastunut - juoksee, leikkii ja riekkuu.

Sofin päivät vietetään hieman lyhyemmällä kaavalla, sillä Laku on juuri parasta aikaa Tampereella radiojodi hoidossa ja henkilökunta lähtee het´ kakkukahvien jälkeen hakemaan Lakua pois. Asunto on ollut nämä pari päivää selkeästi hiljaisempi, eikä edes Sofin riekkuminen ole sitä täyttänyt. Lakun ottamuksiin palaamme myöhemmin. 

Vedenkeitin porisee ja purut odottavat kuumaa vettä. Kakku on jo pöydässä. Sofi on herkkulounaan jo hotkaissut. Hyvää syntymäpäivää Sofi!

Sof i (vas) viettää laatuaikaa laatikossa äippä Pesosen kanssa

Hannun FGF meni viikonlopun yli

 Hannua käytettiin aikataulun mukaisilla rokotuksilla ja katsottiin mm. hampaiden kuntoa. Lääkäri totesikin, että yksi hampaista olisi akuutin hoidon tarpeessa ja että hammas saattaisi olla jo kipeä. Samalla myös huomattiin, että Hannun paino on kahdeksan kuukauden aikana pudonnut n. 300 grammaa. Tieto säpsähdytti, sillä olimme tovi aiemmin saaneet Lakulta samantyyppisen painonpudotuksen, jota tarkemmin tutkittuna paljasti kilpirauhasen liikatoiminnan.  

Hammaslääkäriä varten ikänsä puolesta (15-v) Hannu passitettiin verikokeeseen. Hammasta silmällä pitäen, tällä kertaa eri lääkäri totesi ettei hammas ole(kaan) hoidon tarpeessa. Saimme siis unohtaa hampaan. Painon laskun vuoksi otimme kuitenkin verikokeen. Otimme seniori-paketin eli laajemman verikokeen, sekä FGF-arvon. FGF-arvo on uusi munuaisarvo, josta selviää kannattaako siirtyä munuaisruokavalioon. 

Parin päivän päästä alkoi tuloksia putoilemaan. Kreatiini oli edelleen koholla, mutta viime kerrasta kuitenkin laskenut. Sen viitenarvo on 80-203 ja Hannulla se on nyt 242. Viimeksi 7.11.-22 mitattuna se oli 258. SDMA-markkeri eli munuaisarvo on nyt 14, kun viitearvo on 0-14. 7.11.-22 arvo oli 13. Kaikki muut viitteet olivat ok. Verenpaineista sanottiin, "että pidetään niitä hieman silmällä". Paineiden mittaus tilanteesta voi todeta sen, että ne mitattiin heti kun sisään mentiin aamun ensimmäisellä ajalla, ilman sen kummempia "lämmittelyjä", joten niihin tuloksiin voinee suhtautua pienellä varauksella. FGF-arvo kuitenkin jäi vielä uupumaan ja sitä saimmekin odottaa vielä viikonlopun yli.

Parin päivän pakollisen stressailun jälkeen FGF-arvo oli saapunut s-postiin. Hannun FGF-arvo oli <300, kun viitearvo tuolle arvolle on 0-300. Jos arvo on yli 300-400, niin silloin olisi syytä aloittaa munuaisruokavalio ja yli 400 kertoo jo liiallisesta fosforista. "Ei ruokavalioon muutosta. Jatketaan näin", kirjoitti eläinlääkäri.

Hannu oli saanut kelpo paperit ja on terve kuin pukki - Teemu Pukki, joka tappiollisen jalkapallo-ottelun jälkeen Tanskaa vastaan valitteli vanhuuttaan. Ei jaksa juosta - Hannu jaksaa! Molemmat, niin Hannu kuin Teemukin ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa! Molemmat juoksevat! Jaksavat juosta. 

Hannu jaksaa pönttöillä - ja juosta

Sofi, tuo kattilasta tuijottava tytär

Sofi, tuo Pesosen kattilasta tuijottava tytär, on parin viime viikon ollut erikoisen pirteä ja persoonallisen läsnäoleva. Sofi on muuten tunnettu melko verkkaisesta ja omissa oloissa viihtyvästä olemuksesta, mutta nyt Sofi on kiehnännyt henkilökunnan kanssa ja osallistunut aktiivisesti muiden mukana iltarientoihin tai muuten vain ollut persoonallisesti läsnäoleva. Paikoin Sofi on ollut iltarientojen kiintotähti, räjähtävä supernova, joka ei ole jäänyt huomaamatta!

TAPAUS I: Henkilökunta istahti aamupala pöytään ja nautti totutusti mansikkahillolla höystettyä puuroansa ja hörppäili kahvia. Sofi, joka ei likipitäen koskaan tule penkille henkilökunnan kanssa istuskelemaan, ilmaantui yhtä´äkkiä penkin päähän tapittamaan ja odottamaan rapsutuksia. Se ei olut hetken mieliteko, vaan Sofi istuskeli siinä pitkän tovin, ihmetteli pöydän tapahtumia ja nautti rapsutuksista.

Sofi piipahti henkilökunnan aamupalapöytään

TAPAUS II: Henkilökunta saapui mökiltä ja ansioituneen ja systemaattisen kastelun tuloksena, mökin pienviljelmät ovat tuottaneet mökkihistorian kookkaimmat porkkanat ja sipulit. Sofi on aina osoittanut mielenkiintonsa vihreään tavaraan ja varsinkin kauppaostosten yhteydessä kannettaviin pusseissa oleviin salaatteihin, mutta tällä kertaa Sofia kiinnosti myös sivupöydälle nostettu porkkapussi, jonka aukosta tervehti porkkanoihin vihreät varret. Vihreiden varsien kiinnostus ei saalaattihistoria jälkeen ollut erikoista, mutta sivupöydälle hyppääminen oli. 

Porkkananvarret sivupöydällä kiinnostivat

Ulkona tapahtuu, mutta mitä!?

TAPAUS III: Vettä satoi, sitä satoi juuri sen verran, että vesi rännistä saapuessaan asvaltille mateli hitaasti eteenpäin, ikäänkuin katsellen ja hakien reittiä johon se asvaltintekijöiden ammattitaidolla oli väistämättömän pakotettu. Sofi huomasi veden matelun ja nousi tuijottamaan sitä. Sofin koko olemus oli kissanpennun leikin ja uteliaisuuden summa, tapahtumien suurta vyöryä tietämättä seuraavaa siirtoa. Vierelle tuotu ruokakin sai "jäähtyä". Vasta kun vesi saavutti viemärin reunan, Sofi malttoi siirtyä ruokailemaan. 

Vesivana viihdytti Sofia

Arkikuva #18

 

Arkikuva #18, opaskyltti, Vääksy

Porukan kuulumisia paistin tuijottamisen jälkeen

Siitä tietää, että arki on liian hektistä kun lomallakaan ei ehdi päivttämään vaatekaappiaan, mökillä kenallaan notkuvia seinälautoja tai kissojen kuulumisia. Kello soimaan aikaisemmin tai kello hetkeksi kokonaan jäähylle. Pesosen porukoilla on monta tassukilometriä juostu sen jälkeen kun Miina kuolasi pikaruuan perään parvekkeella.

Pesosen porukan kuulumisia

HANNU 

Hannu täytti 15-vuotta ja Hannun synttäreitä juhlittiin eläinlääkärissä. No ei, mutta niinhän se meni. Sorry Hannu, mutta kakku jäi tällä kertaa tekemättä. Sitä vastoin lääkäriltä tuli yleisvoinnillisia kehuja ja nappuloita hoitopöydälle - ja kutsu hammaslääkäriin. 

PESONEN

Pesonen piipahti Hannun synttärikaravaanilla samalla lääkärillä pienentämässä polii-maksua ja ottamassa rokotukset. Pesosen luonnetta hämmästeltiin kuinka se on kiltti ja luottavainen. Luonne palkittiin herkkunappuloilla, jotka Pesonen imuroi välittömästi hoitopöydällä pötköttäen. Pesonen otti käynnin jopa niin rennosti, että kun lääkäri piipahti toisessa huoneessa, Miinan luona, Pesonen nojaili henkilökunnan käsiin ja kehräsi! 

MIINA

Viime postauksen jälkeen, n. reilu kuukausi sitten, Miinan turkki alkoi menemään takkuun. Ja kun Miina on Miina eli ei vielä edes silitysvaiheessa, niin takku takkuuntui takkuuntumista, kunnes se piti hoitaa rauhoituksen avulla. Miinasta, Hannusta ja Pesosesta tehtiin kolmen kopla, jolla piipahdettiin lääkärissä. Miina on kolmikon ja koko porukan sähäkin kopitettava, jota ei ilman kunnon rukkasia voi lähteä edes yrittämään. Ovia sulkemalla ja ylimääräisiä reikiä tukkimalla Miina saatiin suht pienellä painilla mukaan. Sen verran Miina näytti lääkärissä luonnetta, että ensi kerraksi ehdotettiin bonqatin käyttöä. Bonqat on kuljetukseen ja eläinlääkärikäynteihin liittyvän akuutin ahdistuksen ja pelon lievittämiseen käytettävä eläinlääke. 

Miinalta ajeltiin lopulta reilun kämmenen kokoinen takkulautta takaselän alueelta. Ja jotta Miina olisi Miina, niin tyttö teki kakat kuljetuslaatikkoon sekä mennessä, että tullessa. Mutta jotain todella hyvääkin, sillä Miinalla oli hampaat täydellisessä kunnossa! Puhtaat kuin uudet hampaat!

Minä lähden pois, siinä missä takutkin, päätti Miina kun kuvaaja saapui

KYNSIANSA

Silloin kun kissa on ajanut itsensä pulaan, sen kuulee. Pököllä (Mauralla) oli jäänyt kynsi kiinni ja henkilökunta kuuli ulinan. Silloin kipitetään suht nopeasti paikalle. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, eikä esim. kynnen / tassun kiertymisiä ehtinyt tulemaan tai liiallista roikkumista. Kynsi irtosi pienellä avustuksella nopeasti. Kynsi oli jäänyt kiinni raapimatynnyrin palloleluun - sellaiseen venyvän narun päässä roikkuvaan pehmoiseen palloon. Periaatteessa turha lelu, periaatteessa kynsiansa. Aikaisemmin ei ole ollut noiden virikkeiden kanssa ongelmia, mutta nyt oli. Nips naps, kaikki roikkuvat heti pois ja roskiin. Eipähän jää enää kynnet niihin kiinni. 

Viattoman näköinen härpäke, mutta kavala. Roskiin nipsastiin

KAHVIHAMMASTA KOLOTTAA (VIIMEISTÄÄN KELLO 11.00.)

Kesälomalla kello lepää löysemmin. Tik tak - raksutus ei ole arjen veroinen tahdikas ja määrätietoinen. Tällä kertaa kahville meno oli lähinnä valmistelu sukulaisia varten kuin hampaan kolotusta lieventämään. Hullu Kissanainen Oy Lahden Rautatienkadulla eli Lahden kissakahvila Cattila on Suomen paras kissakahvila! Siellä on rennoin tunnelma ja paras ilmanlaatu. Mummolan matot korostavat viihtyvyyttä ja vegaanit kumartavat kahvivitriinille. Lahden kissakahvila on tilava ja avara. Henkilökunta on rennompaa kuin junissa lipuntarkastajat, mutta tarvittaessa jämptiä. Kissakahviloissa on syytä aina muistaa, että olemme kissojen kodissa ja käyttäydymme sen mukaisesti - olit lapsi tai ns. aikuinen. Turvallisuussyistä ikäraja on 4 vuotta.

Lahden kissakahvilan eduksi täytyy vielä nostaa ystävällinen 3 euron sisäänpääsymaksu. Kiitos siitä.

Rennosti Lahden kissakahvila Cattilassa

KISSAELOKUVAPÄIVÄ    

Näinä saavutettavuuden ja yhteydenpidon kultaisina vuosina, puolivahingossa Lahden Kissakahvila Cattilassa käydessämme huomasimme mainoksen kissaelokuvapäivästä. Niin on tuo tapahtuma pysynyt hämärän peitossa, että oli varmistetta onko kyseinen mainos tämän vuoden mainos? Olihan se! Ja koska Sodankylän elokuvajuhlat jäivät väliin, Helsingin Orionissa järjestettävälle kolmen elokuvan kissaelokuvapäivälle oli päästävä. 

Valitsimme päivän keskimmäisen elokuvan, loppuunmyydyn, Mye Hoangin dokumenttielokuvan Cat Daddies (2022). Juoni seuraan kahdeksan eri miehen rakkautta kissoja kohtaan. Elokuva on kerännyt seitsemän voittoa eri elokuvafestivaaleilla. Vaikka elokuvassa ei ole tekstitystä, kuva puhuu ja kertoo. Loput voi arvata. 

Mielenkiintoinen lisä oli kissaelokuvapäivän suojelijaksi pyydetty sarjakuvataiteilija Pertti Jarla, joka persoonallisesti vastaili haastattelijan kissa-aiheisiin kysymyksiin.

 Koska elokuva Cat Daddies varattiin kissaelokuvapäivillä nopeasti loppuun ja moni halukas jäi ulkopuolle, elokuva esitetään uudestaan Cinema Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki) su 3.9. klo 14.00. Elokuva ei ole tekstitystä suomeksi. 

Linkki elokuvan esittelysivuun: https://www.imdb.com/title/tt10968602/ 

Kuvassa kissaelokuvapäivän suojelija (ja paljon muuta!)

Pertti Jarlan vartavasten elokuvapäivälle pyydetty sarjakuva

LAKU

Lakua oltiin syssymmällä viemässä hammashoitoon ja koska kyseessä on HCM-kissa ja "jo" 10-vuotias, niin pyydettiin käymään sydänultrassa ja verikokeessa. Ultra hoidettiin Tammistossa ja todettiin että sydän on entisellään ja ok, mutta painoa on pudonnut reilusti, vuoden aikana peräti 800 gr! Hieraisimme korviamme ja pähkäilimme siihen syytä. Pökö on tullut ja juoksuttanut, puntarin virhemarginaalit, vähäisempi syöminen jne... Verikoe oli kuitenkin vielä ottamatta ja siitä saimme selvyyttä.

Verikokeen tulos oli kilpirauhasen liikatoiminta. Kortit lyötiin pöytään ja kortteja oli kolme; ruokavalio, lääkitys tai radiojodihoito. Isommassa porukassa ainoastaan Lakulle suunnattu ruokavalio ei tulisi onnistumaan. Sen sai hylätä liki samantien. Lääkitys saattaisi onnistua, mutta kaksi kertaa päivässä, loppuelämän ajaksi ja siihen lisäksi verikoe kontrollit olisi liian stressaavaa. Jäljelle jää radiojodihoito, joka ei huoleton sekään ole, mutta lienee selkein. Aika on jo varattu Tampereelle - Tammistossa ei tällä erää radiojodi hoitoja tehdä materiaaliongelmien vuoksi. Hoidossa käyttävien materiaalien vuoksi hoidon hintakin nousee syyskuun 15 pvä. Nyt hinta on n. 1790 euroa. 

Laku (vas) ja Pesonen

PALLOMERI

Meri ja merenranta rauhoittavat. Lokki huutaa, mutta kauempana ja vapaampana kuin Kauppatorilla. Tuuli pyyhkii läpi sielun ja eheyttää. Muovinen pallo pitää pehmeämpää ääntä... muovinen pallo? Kärkkäiseltä, tietysti Kärkkäiseltä, sieltä leluosaston reuna-alueelta, jättömaalta löytyi iso kassi pallomeripalloja, joita henkilökunta ei osannut vastustaa, vaikka pallomeripalloja hieman vastustettiin. 

Kotiporukoille, joille pallot olivat tuliaisia, pallot laitettiin koriin ja annettiin lupa hypätä perään! Ei sanottu että hyppää kaivoon, mutta henki oli hieman se. Ei sinne kukaan hypännyt ja nenäkin työnnettiin reunalle vasta kun herkkunappulat alkoivat haisemaan. Hannu vanhimpana ja ehkä viisaimpana hieman kokeili tätä kuivavesi allasta ja uskalsi hapuilla herkun perässä pallojen sekaan. Muuten liplatus ja loplotus ovat jääneet vähemälle. Lompakko tuulettui enemmän kuin sielu. 

Hannu kastautuu

NYKYHETKI

Nykyhetkenä voinee pitää vaikka parin tunnin takaista hetkeä kun viisi kissaa piti sadetta sängyn päällä. Myttykasa. Arkeahan tämä on. Hiekan raapimista, purkin narahdusta, tassujen töpsähdyksiä eri nopeuksilla. Jetta laulaa, Pesonen kurisee ja Pökö piipittää. Pehmeitä palloja voi uusia ja vaatehuoneen voisi kohta täyttää hiekoilla. Mutta hymiön jälkeen putsaan vessan, joku teki tortut:) 

Kissat, Pökö keskellä, pitävät sadetta

Miinan mieli mousea

 Takapihalla tapahtuu taas! Ja henkilökunta tuntee itsensä tontuksi, kun ei heti hokaa mitä siellä tapahtuu niin jännää, että kissat kolisuttelevat paistinpannuja. Silmä hakee, mutta ei näe. Samalla toinen tiiraa kissoja ja kordinoi mihin suuntaan ne tapittavat. Ja toinen henkilökuntalainen yrittää summata näkemäänsä. Miinalla edelleen kaula pitkällä. Rasva tirisee jo!

Miinalla tirisee mouse-pannu

Lopulta aukeavat henkilökunnankin silmät ja kas!, hiiri hiippailee kasvuston rajastan nurmen puolelle. Tätä on nyt tovin kestänyt ja ainostaan Miina jaksaa hiiren steppailuja seurata. Miinan tekee mieli mousea. Samalla kun Miina kastelee kuolalla parvekkeen tasoja, muut kissat vähät välittävät ja odottavat keittiöstä teollisen ruuan ääniä. 

Ihan oikea mouse

Pari päivää sitten takapihalla piipahti Pökön (Mauran) kokoinen jänes. Ja kun se on Mauran kokoinen, niin ei se villasukkaa suurempi ole. Mutta kissojen reaktiota on hauska sivusilmällä katsella. Ja tänään piipahti kaksi iäkkäämpää rouvaa. Sellaisia rouvia joiden luulisi käskyttävän niitä paistinpannuja. Nämä liikkujat eivät sitten kiinnostaneet ketään. 

EVVK, rotat ja rouvat, tuumii Laku ja taustalla Hannu

Palapeli palapeli palapeli!

Palapeli palapeli palapeli! On aika ratkoa jo perinteeksi muodostunutta Pesosen juhannus palapeliä! Helpompi tehdä isommalla koneella, mutta kuulemma sitkeimmät suoriutuvat älyläpyttimelläkin:) Mukovoo juhannuksen jatkoa niemiin, notkoihin ja seinien sisälle!

Linkki kuvaan: https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=1aa7e213f2ca

Pesonen pohtii olisiko tämä hyvä alusta palapelin tekoon. 

Arkikuva #17

Arkikuva #17, Jussi Pohjankallio valokuvanäyttely, Helsinki

 

Synttäreille siivotaan

Pesonen, n. 14-v

 

Tähän aikaan vuodesta on ollut tapana viettää isommalla porukalla synttäreitä. Kakkua ovat päässeet jakamaan Pesonen, Jetta ja Laku. Pesoselle ikää lienee kertynyt n. 14-vuotta, Jetta täyttänee 13-vuotta ja Lakun vuosirenkaiden uusi luku on 10-vuotta. Tarkkoja ikiä ei kukaan tiedä. 

Herrrkkulautaset

Synttäreitä vietettiin ja vietetään omassa porukassa ja tällä kertaa tänä päivänä kolmikosta kaksikko Pesonen ja Laku lahjottiin herkkulautasella. Oli Miamorin mallas herkkutahnaa, Cosman kuivatut kananappulat, Catesyn salamitikkuja ja Dreamiesin kanaherkkuja. Koska Jetta ei ole niin herkku herkkujen perään, Jetta saa huomenna erikoisherkuksi seitiä. 

Tällaisia isompia juhlia vartenhan on ollut tapana siivota, eikös juu. Ja nyt kuuluu nyökätä. Juu. Mutta siivota voi myös muita asioita varten, esim. suolinkaisia. Ja silloin sitä siivota vasta voikin:)

Maura äitienpäivän aikoihin

Äitienpäivän aikaan Maura otti asennon ja oksensi. Henkilökunta oli aivan vieressä ja päätti jostain syystä tarkastaa oksennuksen sisällön. Siellä se vaalea suolinkaisen veitikka heilui iloisesti kuolassa, siinä sulamattoman ruokapalan vieressä. "Nähkää minut" ja mehän nähtiin. Maura ihmetteli kiljahtamista. Ei pitänyt olla, ei pitänyt olla matoja, sillä kissat olivat saaneet v. -22 runsaan madotuksen. Oli pidetty oikeat häätötalkoot. Joko munat ovat tulleet sijaiskotilais Reginan kautta tai sitten ne ovat jostain syystä säilyneet pidemmän ajan ja nyt kevään aikana ne ovat aktivoituneet? Kakat ja ruoho-oksennukset on tarkkaan työnnetty likinäköisen nenän eteen ja Maura on ollut ainoa ja vain tämän yhden kerran, jolta on havainto tehty. Mutta tuo yksi mato johti siihen, että kaikille kahdeksalle kissalle oli tehtävä madotus.

Matoja, ihmettelee sijaiskotilainen Regina

Ohhoh kun täällä siivotaan, hiekatkin viety, Maura ihmettelee

Eli se on tarkoittanut ja tarkoittaa sitä, että nyt on pariin otteeseen tehty niskavalelut niille joille se onnistuu ja muille kolmen päivän axilur-kuuri. Henkilökunta on pessyt hiekkalaatikot ja desinfioinut ne, samoin myös mattoja on putsailtu, varsinkin niitä joissa on vetoja suoritettu. Eli tiivistettynä kissoille madotus 2-3 kertaa, kahden viikon välein ja siivoamiset.

Nykyäänhän ei sisäkissoille madotusta suositella, ellei siihen ole aihetta kuten nyt, sillä muuten madot saattavat kasvaa immuuneiksi lääkettä vastaan. Ulkoilevat kissat on madotuksen suhteen sitten eri juttu. Nykyinen suositus sisäkissoille olisi viedä ulostenäyte tutkittavaksi.

Herkkulautasen tyhjennystä Sofi auttaen Pesosta

Juhlat juhlitaan siis puhtaassa kodissa! Lattia kiiltää sen verran, että siitä saattaisi vaikka syödä ja niinhän Pesonen ahneuksissaan tekikin kun herkkulautaselta loppuivat (Sofin lievällä avustuksella) herkut. Kun lautaset oli tyhjennetty ja nuoltu, asetuttiin hieman lepäilemään. Henkilökunta keitti kahvit ja söi lanttusupikkaat. Pesonen kuitenkin oli noussut ja käveli keittiöstä sohvan edustalle olohuoneeseen. Sen näkee kun Petski haluaa pelata palloa. Silloin Petski "pälyilee", nuuhkii ja tapailee lattiaa. Joskus pallo osuu nenän eteen ja joskus se on vaan noudettava lelukorista. Tällä kertaa henkilökunta hieman avitti ja heitti pomppivan pallon Petskille. Petski pysäytti sen, nappasi suuhunsa ja kiikutti sen käytävään. Kuului kuinka pariin kertaan Pesonen löi palloa seinään, jonka jälkeen Pesonen tuli jälleen keitiiön kautta olohuoneeseen pallo suussa kurnuttaen. Pesonen pysähtyi, pudotti pallon ja kurisi. Silloin kuuluu rapsuttaa. Hyvää syntymäpäivää Petski ja kumppanit!