Pesosesta huolestuttavia uutisia

Pesonen kuupan kanssa

Kävimme viikolla suunnitellulla hammashoidolla, jossa samalla päätettiin poistaa korvan juuressa ollut hyvälaatuiseksi osoittautunut patti. Näiden osalta kaikki sujui mallikkaasti, mutta eläinlääkärin lisätutkimuksen tuloksena Pesosen kielen alta  löytyi uusi, isohko, granulomaattisen näköinen massamuutos. Se sijaitsee kielen alla n. puolivälissä, keskiviivan vasemmalla puolella ja on kooltaan isohko 11 x 15 mm. Muutoksesta otettiin koepala, joka lähettiin tutkittavaksi. Huolestuttavaa tässä on se, että yleisin kasvain kissan suussa on juuri kielen alla. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin välillä tällaiset kasvaimet voivat olla myös hyvänlaatuisia. Näytteen tulokset saapunevat alkavan viikon loppupuolella.

 

Eläinlääkärin ottama kuva kielen patista

 

Kotiintultaessa Pesonen törmäili kaikkialle

Pesonen on ollut niin reipas kuin vain Pesonen on. Toisin oli kun saavuimme eläinlääkäristä - kun sokea pöhnäinen kissa saa kuupan päähänsä, on jatkuva törmäily itsestäänselvyys. Toisaalta tämä kuupa suojasi tehokkaasti Petskin naamaa. Suuntavaistokin taisi olla melko häiriintynyt. Mutta huolestui se eläinlääkkärikin ja soitti perään, että kuinka Pesonen pärjäilee. Siinä vaiheessa pahin pöhnä oli kuitenkin jo taitettu ja Pesonen oli löytänyt reittinsä oikeille raiteille. Nyttemmin Pesonen pomppii sohvan ja sängyn päälle, ikään kuin ei mitään kuuppaa olisikaan.

 

Jalat lähtee alta kun rapsutetaan

Pesimme juuri Pesosen naaman ja otsan ja ruiskutimme hammashoidossa poistettua hampaan paikkaa vedellä. Kaiken diagnoosin ohella Pesoselta siis poistettiin sekä korvan patti, että yksi hammas. Korvapatin tikkaus näyttää siistiltä ja hammaspaikka on mikä on. Ei sinne suuhun juurikaan kurkita. Ja kun Pesonen ei saa raaputella korvan tikkiosastoa, olemme rapsutelleet Pesosta minkä ehdimme. Ja siitä Pesonen tykkää! Kunnon rapsutukset palkitaan kunnon kehräämisellä ja jalkojen "pettämisellä" alta pois. On niin heekkua, että jalat lähtevät alta! Kuupan saamme ottaa pois viikon päästä.

 

Loppujen lopuksi Pesonen on oma reipas itsensä

  

Pesonen on viimeisen puolen vuoden aikana, yleisesti ottaen selvästi vanhentunut. Takapään karvoitus on rönttöisempi ja uni maistuu useammin. Pesosen ikäähän emme tiedä, mutta se huitelee jossain 15 - 18 vuoden tietämillä. Se onko kielen patilla tai korvan juurella patilla siihen osasyy, on arvailua. Kasvaneesta unihalusta ja rönttöisyydestä huolimatta, Pesonen on kuitenkin hyvävoipainen, leikkisä, hyvällä ruokahalulla porskuttava. Huolestuneita olemme tietysti ja näillä tiedoilla ristimme varpaitamme ja sormiamme, jotta näytteen tulokset olisivat huojentavia. Lisävarpaat eivät olisi haitaksi. 

 

Kokki kouluun

Henkilökunta kokkaili viimeisiä suppiksia (suppilovahvero) ja päätti jatkaa kastiketta tölkki-soijarouhe jutskalla. No eihän niin saisi tehdä kissataloudessa. Ei henkilökunta saisi kokatessa käyttää tölkkijuttuja. Raps. Ei saa. No eihän sitä kirjoittamatonta sääntöä sillä sekunnilla muistanut, vaan vasta kun oli sen tölkin jo avannut. Raps. Jotkut saattaisvat hihkaista perään Homer Simpsonmaisen huudahduksen. Doup! Onneksi tölkin raapaisu ei totaalista invaasiota aiheuttanut, sillä poikkeuksellisesti ainoastaan Sofi tallusteli paikalle. 

 

Sofi viltin alla

Kokki jatkoi kylmän viileästi kokkaamistaan ja ilmoitti Sofille, että tällä kertaa tämän tölkin sisältö menee henkilökunnan tarpeeseen. Viesti meni perille, eikä Sofi jäänyt jalkoihin pyörimään. Kokki sai kastikkeen porisemaan ja tohti kiireiltään piipahtaa olohuoneessa. Sofi oli puikahtanut lämpöisen viltin alle ja makasi siellä kuin mielensä pahoittaneena. No, onneksi kokki tuskin loukkasi Sofin kärppämäisyyttä, sillä Sofi viihtyi viltin allan sen verran pitkän tovin, että olemattomaksi jäänyt purkin rapsahdus ei enää vaivannut mieltä. 

Sängyn pääty

Jetta pohtii saako rapsutuksia

  

Eipä tiedetä onko hellyyden kipeydestä kyse, mutta Jetta on alkanut pomppimaan sängyn päätyyn aina aamuisin, aina iltaisin ja usein myös silloinkin kun henkilökunta vähänkin liikahtaa. Jetta on sängyn päädyssä tohkeissaan ja silmin nähden odottaa rapsutuksia. Ja useinhan Jetta rapsutuksia saakin, sillä muuten Jetta jää sängyn päätyyn kuin hölmistynyt nalli kalliolla. Sänky on muutenkin joulun jälkeen tullut tärkeäksi, sillä Jetta kanniskelee edelleen hiirtä ja narulelua sänkyyn ja antaa niille vuoron perään kyytiä. 

Toisaalta sängyn kulmalta on myös hyvät tarkkailunäkymät. Siitä näkee esim. kylpyhuoneen ovelle ja se jos mikä on strategisesti tärkeä tieto, sillä jos kylppärin ovi menee kiinni on silloin hätä. Täsmennetään, että jos ähinää ei kuuluu niin se tarkoittaa sitä ettei kylppärissä ole ketään ja se tarkoittaa sitä, että nyt joku lähtee eläinlääkäriin. Eläinlääkäripäivänä kylpyhuoneen ovi laitetaan aina ensin kiinni.

 

No piru vie, menikö kylpyhuoneen ovi kiinni

 

 

Arki rullaa

Joulu jätettiin Pesosen porukoilla taakse - tarkoittaa sitä, että kaikki koristeet ja muut jouluiset härpäkkeet paketointiin pahvilaatikoihin ja nostettiin hyllylle odottamaan seuraavaa vajaan vuoden päästä saapuvaa joulua. Kuusi sai lähteä. Kuusen kanssa saikin jännittää, sillä markkinatalous oli tänä jouluna tuonut kuuset myyntipisteille jo hyvissä ajoin ja pelko siitä että neulaset putoavat kun puu tuodaan sisälle, oli aiheellinen. Vaan kuinka kävikään. Neulaset olivat kuin liimatut ja vasta viime hetkillä niitä alkoi ropisemaan. Toki kun ropina alkoi, alkoi myös neulasia löytymään yhä kauempaa siitä pisteestä missä itse kuusi seisoi. No, kuusi oli myös joulunsa palvellut ja se sai kirjaimmellisesti lentää ikkunasta. 

 Kuusen paikalle tuotiin "kissojen oma kuusi" eli isompi raapimatolppa. Sen kummempia ihmettelyjä kuusen tai raapimatolppien siirtely ei aiheuttanut, mutta Sofi ainankin kävi tolppansa huiputtamassa. 

 

Sofi kävi huiputtamassa raapimatolpan.

 Alkoi arki ja arkiruokien kokkailu, siivoaminen ja pyykinpesu. Nyt oli pyykkinarulle eksynyt eksoottisempikin kuivatettava, sillä Rotakainenhan siellä roikkui hännästään umpimärkänä. No, Rotaikaisen mentävä reikä siinä pankolla olikin.

 

Rotakainen kuivumassa

 

 Jos loppuvuosi oli tumman synkkä sateineen, on alkuvuosi ollut vaalean kirkas sateineen. Se ei kummoista auringon pilkahdusta tarvitse kun Pesonen kipuaa sängylle aurinkoa ottamaan. Se on edelleen täysi mysteeri, mistä Pesonen tietää, että aurinko paistaa ja mistä se tietää mihin se paistaa? Lääkärissä todettiin umpisokeus, mutta pääsisikö silti jotain valoa silmistä läpi. Auringon lämpö näin alkuvuodesta on aika häilyvä teoria.
 

Pesonen nauttii auringosta

 

 

 Joulua ennen siivotaan ja joulun jälkeen sitä vasta siivotaankin. Kuusen neulasia tulee vastaan vielä kesälläkin tai sitten ne neulaset ovat vielä toissavuoden kuusesta! Mutta nyt lattialla on kasa käkkäräisiä ja harmaita karvatuppoja. Mistäs nämä!?

 

Miinaa parturoitiin

Miina paralla on aika ajoin turkki tapana takkuuntua ja päätimme parturoida Miinan turkista takut pois. Operaatio ei ole helppo, mutta kun se saa onnistumaan, sujuu se kuin polkupyörän ketjujen voitelu. Onneksi Miina, vaikka on hieman hankala käsiteltävä, on loppujen lopuksi vallan säyseä kaveri. Hoidamme Miinan takun kopittamalla ja ujuttamalla pyyhkeen kopan läpi, jolloin saamme Miinan kapaloitua niin, että pääsemme takkupaikkaan käsiksi. Sen verran Miina malttaa pysyä kapaloissa, että saamme homman hoidettua kelvollisesti. Ihan hyvää jälkeä tuli. Ja luottamus henkilökuntaankin taisi säilyä.

 Ja se syy miksi Rotakainen oli umpimärkä, näkyy seuraavassa aamulla otetussa kuvassa. Joku on halunnut nauttia aamurottansa vedellä ja Rotakainen oli yön aikana laitettu juomakippoon marinoitumaan. Saa meillä parempaakin ruokaa kuin tekstiilirottaa ja sen vuoksi Rotakainen laiettiin hännästä pyykkinarulle. 

Näin se arki on lähteynyt rullaamaan. Ihan oikeaan suuntaan! 

Nappiin meni

Pesosen porukoiden lelukorin hittilelut ovat lähinnä pehmopalloja ja niitäkin käyttää pääsääntöisesti omatoimisesti lelukorista niitä kaivava Pesonen. Vastaavia hittileluja, kuten pehmopallot on ollut hankala löytää. Henkilökunta kyllä etsiskelee kivijalkakauppojen ja myyjäisten leluvalikoimat, mutta mitään sen kummempaa ja innovaatiomaista lelua ei löydy. Mekaaniisiin tai patterikäyttöisiin leluihin henkilökunta suhtautuu nuivasti - lisäksi leluihin, joissa on selkeästi helposti irtoavia ja vaarallisia osia. Niitä on ihan turha lähteä ostelemaan riskien vuoksi. 

Viimeistään syksyn saapuessa lahja-anturit virittyvät joulu-taajuudelle ja mikäli jotain jännää sattuu kulkiessa vastaan, pidetään kaksi- ja nelijalkaiset ystävät mielessä, muuten joulun alla saatetaan olla taas hankalan äärellä, kun lahjattomiksi ei (kilttejä) kissoja haluaisi jättää.  

 

Hesyn myyjäisistä ostettu Frankie-pallo

 

Hesyn joulumyyjäisiltä löytyi yksi potentiaalinen lahja eli itsevirkattu ja huippusuosittu Frankie-pallo. "Huippusuosittu" kuulosti niin sisäänheitto kikalta, että hieman haiskahti pallon suosio. No, pallon tuotto meni hyvään tarkoitukseen ja se on jo paljon se. Toinen milteinpä epäilyttävä joululahja löytyi kivijalkakauppa Salamanterista. Pitkän juupas eipäs-pohdinnan jälkeen henkilökunta päätyi ostamaan lahjasäkkiin karvaisen hiiren, joka eittämättä on hiireksi kutsuttuna melkeinpä mutanttisen kokoinen. Rotaksihan me sitä tällä erää kutsummekin. 

Lahjan antaminen on aina kaksijakoinen tilanne. Ensin on se lahjan antajan hype ja se hype ikäänkuin näkymättömästi siirtyy lahjaa antaessa lahjan saajalle. Tykkääkö  lahjan saaja lahjasta - tykkääkö se oikeasti? No vähintäänkin avaamisen ajan.

 

Jetta ja rotta kuusen alla

 

 Joulusta on nyt kohta parisen viikkoa ja vaikka nämä em. lahjat ovat tälläerää pääosin Jetan omaisuutta, on niitä kuitenkin retuutettu oikein olan takaa! Pelkästään jo pelkän sunnuntain aikana on Jetta kantanut molempia leluja kalavalekuorrutuksella kerrottuna useamman kilometrin! Jetta ottaa lelua hännästä tai narusta kiinni ja kipittäen kantaa sitä olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin edestakaisin. Kurmottaa lelua, kurisee kantaessaan ja kurmottaa. Jos Sormusten herran Klonkku on tuttu, on Jetan touhussa jotain samaa! Parhaimmillaan touhu on sitä, että mennessä on toinen lelu suussa ja palatessa toinen. 

 

Näin se homma etenee. Jetta kuskaa rottaa

 

Jetta vienyt saaliinsa sänkyyn ja huilaa

Tuikkivin silminhän henkilökunta tuollaista leikkimisen iloa ja riemua katsoo. Ja kokee itsekin onnistumista lahjavalinnassaan. Mukovoo. Nappiin meni! 

Joulun vietto

Pökö vahtii, että kortit menevät oikeisiin osoitteisiin

  

Joulu on parhaimmillaan liki ympärivuotinen juttu. Ei olisikaan yhtään pöllömpää pitää joulun alemyynneissä silmällä jo ensi vuoden joulua, vaikkapa nyt esim. rikkoutuneen kynttelikön hankkimista. Tässähän joitakin vuosia sitten mummon perintökynttelikkö pääsi kaatu..., horjahtamaan ja se ripsahti rikki. Nyt niitä saisi edullisesti. Mutta viimeistään joulun vietto pääsee kunnolla nitkahtamaan eteenpäin kun ensimmäiset joulumarkkinat pidetään tai vähintäänkin silloin kun joulukorttien kirjoittamisella ja lähettämisellä alkaa olemaan sen verran kiire, että ne ehtivät nippa nappa vielä joulumerkkien nuoltaviksi. Parhaimmillaan Pesosen porukoilta on lähtenyt kolmisenkymmentä korttia, mutta nyttemmin se on tyrehtynyt puolella. 15 korttia lähti. Posti saisi sen verran edes auttaa joulukortti liikennettä, että pienentäisi hieman karannutta postimerkin hintaa - edes jouluksi. Joulu kuitenkin koostuu perinteistä.

Muovisella joulukuusella on eittämättä paikkansa esim. allergioiden vuoksi, mutta Pesosen porukoilla kuusi on oikea niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tänä vuonna kuusi maksoi n. 30 euroa. Vielä kun R-kioski oli kadun kulmassa ja siellä oli kuusenmyyjä, parhaimmillaan kuusi saatiin kahdella eurolla! Eikä ollut 70-lukua, vaan ihan diginatiivien 2000-lukua. Seuraavana vuotena taisi olla viisi euroa! Ikimuistoisin kuusi on ollut pujottelukeppiä ohuempi serbialainen kuusi, joka alkoi lämmetessään elämään. Se alkoi poksumaan. Viime vuosien kuuset ovat olleet sen verran tuuheita, ettei yksikään kissa ole niihin kiivennyt. 

 

Sofi kuuntelee outo ryminää - kuusi tuodaan sisälle

Tänä jouluna kuusi on saanut olla rauhassa sen saapumisesta aina näihin päiviin asti. Pesonen oli ainoa, joka kävi tupaan kannettua kuusta hieman nuuhkaisemassa. Kuusen koristeet ovat saaneet yhtä huopakoristeen pudottamista lukuunottamatta olla myös rauhassa. Sekin oli sellainen vahinko pudottaminen. Isohko kello laitettiin tarkoituksella roikkumaan hieman alemmaksi, mutta ei se ole kissojen osalta soinut kertaakaan.  

Myös Miina hieman kuulostelee mitä talossa rymistellään.

Kissojen kiltteyden ansiosta voimme pitää nykyään pöydillä joulukoristeitakin. Olkipukkiin ei ole kukaan koskenut tai pienikokoisten tonttujen lakkeihin. Pahvi-tontut toki laitettiin kissojen ulottumattomiin, sillä niillä on raajat vuosien varrella sen verran runneltuneet, etteivät enempää osumia kärsisivät ottaa. Yksi joulumme perinteitä on pienten, n. tulitikkuaskin kokoisten pahvisten tonttujen piilottaminen - kumpaisellekin on viisi piilotettavaa tonttua. Toinen pysyy "piilossa" eli kylpyhuoneessa ja sillä aikaa toinen piilottaa omat tonttunsa. Sen verran on sääntöjä, että tonttuja ei saa laittaa sellaiseen paikkaan ettei niitä näe. Kuulostaa helpolta löytää, mutta ei sitä välttämättä ole. Mikäli tonttuja ei meinaa löytää, voi antaa vihjeitä tai jotenkin helpottaa löytämistä. Polttaa polttaa, kylmenee kylmenee... Verhot kannattaa pitää auki, niin on naapureilla ihmettelemistä! Yllättävän hauskaa puuhaa.

 

Kymmenen tonttua odottaa piilottamista

Leikkaavat sakset kertovat tulevasta herkusta

 Joulu on herkuttelua. Niin kissoille, kuin henkilökunnallekin. Seiti saa porukan sekaisin. Jääkaapin tiivisteet ovat melko ohuet, kun seiti on kaapissa. Porukka on levotonta. Ja kun tulee aika tarjoilla seiti, täytyy se ensin käydä pilkkomassa kylppärissä. Mums mums mums. Pähkinöistä lähtee eri ääni. Pähkinät ovat henkilökunnalle. Herkutellaan kukin tavallaan.

Itse aatto on lopulta melko hektinen. Ruokailu on liki katastrofi, sillä niin paljon tulee kaikkea ja monta. Vatsa on ihan uuden edessä. Ennen henkilökunnan ruokailua on ruokittu kissat ja toivottu, että saavat kupunsa täyteen ja sillä energialla menevät lepäilemään. On saunat, joulurauhat, haudat, lumiukot, kahvit ja taas kahvit jne... Sitten tulee vielä pukki. No, ihan kaikki ei toteudu, mutta osa kuitenkin. Arkea ei vaan osaa katkaista kuin kytkimestä. Mutta kun aattoilta hämärtyy, laskeutuu samalla jotain taianomaista pölyä. Kuusenvalot, outo äänimaisema, tuoksut... Kaikki rentoutuvat.

 

Sofi viettää aattoiltaa

 

 How am I supposed to get any sleep when they stuff my pillow full of YEOWWW!!! Eli jokseenkin näin: Miten ihmeessä saan unta, kun he tunkevat tyynyni täyteen yeoooowiaaa!!! Eli pukki toi kissoille kissanminttua. Ja isomman hiirilelun, jota Jetta tuossa par´aikaa juosten huoneesta toiseen. Pukin käytyä lahjat avataan ja samalla kun lahjoja avataan, menevät narun sun muut vaaralliseksi koetut jutut roskasäkkiin. Niiden kanssa pelataan varman päälle. Muuten paperit levitetään lattialle ja kissat saavat möyriä niissä niin paljon kun tahtovat. 

 

Jetta saanut minttu-lahjan

 

Aaton jälkeen tulee se vuoden paras päivä. Aamusta alkaen on koko päivä aikaa ihmetellä ja olla vaan. Kissat nukkuvat niin että viikset väpäjävät. Hannu on ottanut paikkansa sohvalta Miinan kanssa. Paitsi että hämyssä henkilökunnan musta mytyssä oleva fleecetakki on aivan kerällä olevan Miinan näköinen. Miina onkin makuuhuoneessa. Ihmettelee pihan hiljaisuutta. Pesonen on parkkeerannut patterin luokse siirrettyyn laatikkoon - viettää siellä pitkät tovit joulusta. Pökö makaa henkilökunnan päässä. Näyttää nukkuvan siinä, kokin kanssa.  

 

 

Pökö katselee harvassa olevaa "sinistä hetkeä"

 

Tunnit kuluvat. Muodostavat aamut, illat ja vuorokaudet. Mutta joulu ei poistu moneen päivään. Joulu pitää kyntensä vielä arjen puskiessa päälle. Kuusi ja koristeet pitävät jöötä. Ruoka maistuu. Hiiri on joululahja ja se on nyt muisto aaton ilosta ja siitä seuraavista päivistä. Pidetään vielä joulusta kiinni. Arjelle on ihan tarpeeksi almanakassa päiviä. Hyvää tätä joulua! 

 

 

Miina ja ..., uppista; fleece ja Hannu

 

 

Pesonen nauttii pyhistä

 

- - - - - - - - - - - - H y v ä ä j o u l u a! - - - - - - - - - - - - -

Tervehdys ystävät! Pesonen porukoineen rauhoittuu hiljakseen viettämään joulua mm. seitin, sydämen, porkkalan, piparin ja tiikerikakun parissa. Kuka mitäkin mutustaessa. Vaikka joulu on rauhoittumisen aikaa, pienet palloaskareetkin ovat sallittuja, lukeminenkin on aika villiä. Nyt mukavaa, makoisaa ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville, heidän kavereille, metsän eläimille, kissoille, kanoille ja kaikille muille. Hyvää joulua!