Tässä blogissa seurataan sokean löytöeläinkissan Pesosen ja hänen kavereiden elämää. Tervetuloa!
Tervehdys ystävät! Pesonen porukoineen rauhoittuu hiljakseen viettämään joulua mm. seitin, sydämen, porkkalan, piparin ja tiikerikakun parissa. Kuka mitäkin mutustaessa. Vaikka joulu on rauhoittumisen aikaa, pienet palloaskareetkin ovat sallittuja, lukeminenkin on aika villiä. Nyt mukavaa, makoisaa ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville, heidän kavereille, metsän eläimille, kissoille, kanoille ja kaikille muille. Hyvää joulua!
Pesonen piipahti jokin aika sitten lääkärissä tutkituttamassa korvan juuressa olevan useamman millin mittaisen patin. Siitä otettiin näyte ja se lähetettiin Patovettiin. Laboratoriotulokset löydökset kertovat patin olevan hyvälaatuinen epiteliaalinen kasvain ja todennäköisimmät diagnoosit ovat trikoblastooma ja basaalisolukasvain. Huokaisu on huokaisu ja hyvä niin. Patti on syytä kuitenkin poistaa ja aika on jo varattu ja se saatiin tammikuun loppuun.
Nyt on joulukuu päättymässä ja joulun perinteet ovat porukoilla jo niin pitkällä, että kuusessa palavat valot ja oksissa keikkuvat pallot ja kulkuset. Kulkuselle löytyi tänä jouluna kuusesta jopa niin hyvä oksa, että periaatteessa kissan terhakka häntä saattaisi kilauttaa sitä. Vaan mitä vielä. Piu paut nämä veijarit kuusesta tahi sen koristeista ole kiinnostuneita. Parhaaksi palkinnoksi, jos oikein tulkitsee, on nousemassa huoneisiin vaihtunut hämy ja sen tuoma hiljaisuus. Ihminen rauhoittuu ja kissa kiittää.
Pikku hiljaa olemme yhtä. Tassuttelemme hiljakseen ja käperrymme sohvan perukoille rohisemaan. Ja kun nousemme, suuntaamme ruokapisteelle. Vessassa käyminen on jo aika raju juttu. Muuten pötköttelemme ja pöhötymme. Ja jos jossain kolahtaa, säpsähdämme, mutta ensi kerralla emme jaksa siitä välittää. Kaikki me täällä olemme naama virneessä.
 |
| Kuusi on juuri saapunut ja Pesonen sen noteerannut. Okei se on siinä. |
Lähde: laboratoriolähete
Vaki lääkäriasema on sen verran lähellä - autolla kaksi minuuttia, kävellen kuusi - että emme ottaneet autoon radiota ollenkaan. Jep, vielä on sellaisia autoja, joissa ei radio ole kiinteä varuste. Sen vuoksi annoimme Pesoselle tehtäväksi laulaa, mutta eihän tuo laulaa luikauttanut. Odotimme että sieltä olisi tullut vähintäänkin Cindy Lauperia.
Silloin kun mennään lääkäriin,silloin ei totta tosiaan lauleskella. Päällimäinen tarkoitus oli ihan vaan käydä senioritarkastuksessa, ottaa verikoe ja natkutella hieman luita. Vakavampi syy lienee tuo patti Pesosen korvanjuurella. Patti on ollut siinä jonkin aikaa - ensin se on ollut pienempi ja pelkkänä rupena, mutta nyttemmin se on aavistuksen kasvanut. Syy huoleen, emme tiedä, eikä tiennyt tohtorikaan, mutta näyte otettiin ja se lähti tutkittavaksi Patovettiin. Näytteen saamisessa kestää 1-2 viikkoa.
Lääkärissä ropattu patti näkyy kuvassa oikean korvan katveessa
Pesosen vointi on ollut hyvä. Ruoka maistuu ja kakka kulkee. Paino on pysynyt samoissa kiloissa. Kuunneltiin ja väänneltiin, eikä mitään outoa havaittu. Itseasiassa Pesonen todettiin hyväkuntoiseksi senioriksi. Verikoe arvot olivat priimaa.
Pesonen on kiltti kävijä. Pesonen luottaa lääkäreihin ja omaan väkeen. Hoitopöydällä oma väki rapsuttelee Pesosta ja se rauhoittaa. Koska Pesonen on sokea, on tilannetta luettava koko ajan. Hätääntyessä Petski saattaa "pingahtaa" eteenpäin tietämättä mihin menee ja hoitopöydällä näin ei saisi tapahtua. Eikä näin ole koskaan tapahtunutkaan. Kuten em. Petski on kiltti kävijä.
Ruoka maistuu reissun päälle - ruoka maistuu kaikille
Odottelemme näytteiden analysointia ja toimimme tietysti sen mukaan mitä sieltä tulee. Pesonen nukkuu tuossa metrin päässä vakio paikallaan.... jaa, eipäs nukukkaan... nousi ylös ja miettii mitä tekisi... on hieman unessa... kuuntelee... ottaa pari askelta, jatkaa matkaa. Todennäköisesti kohta alkaa huuto ja Petski tulee pallo suussa takaisin olohuoneeseen. Jep. Kaipaa rapsutuksia. Palaillaan!
Ikkunan takana avautuu ötököitä kuhiseva puistomainen kaistale - kesäisin. Nyt lehtien pudottua puista, takapiha näyttää luurankomaiselta metsiköltä, joka odottaa hentoisia lumivaippoja teräväpiirteisille oksille. Kuhina puistikossa on tyyntynyt. Linnuilla ei ole pöriläisiä ja kesäihmisillä kärpäsiä.
Mutta erään vasta kasvavan vaahteran oksasta riippuu pieni lieriömäinen muovihärpäke ja sen ympärillä pörrää pääasiallisesti talitinttejä. Pyty tyty ty.., pyty tyty ty... Siivet lyövät vinhasti. Ja erään ikkunan takana kissa näkättää tinttien tahtiin. Näk näk näk... näk näk näk...
Pökö ikkunassa
Naapurin nuoret asukkaat ovat laittaneet linnun ruokinta-automaatin ja se on liki vuorokaudessa tyhjennetty. Ja Pökö lienee seurannut kuin sitä on tyhjennetty siemen kerrallaan. Mutta vain Pökö. Muita ei kiinnosta.
"Syömään", hihkastaan keittiöstä ja on kissojen ruoka-aika. Kaikki tulevat paikalle, mutta kaikki eivät jää paikalle. Pököllä on muuta tekemistä. Näk näk näk, kokki kuuntelee keittiöstä. Yhden kissan lineaarinen tirppa-TV on auki.
Näk näk näk, Pökö näkättää
Pesosen blogin uskollinen työjuhta tuli kaarensa päähän ja se siirtyi eläkkeelle. Puhutaan tietokoneesta. Henkilökunta sai sen entisen työpaikan mentyä konkurssiin ja kärppänä paikalla ollut henkilökuntalainen teki koneesta 90 euron tarjouksen, jonka pesänjakaja hyväksyi. Kone on palvellut vuosia ja jatkaa sitä edelleen, mutta eläkekoneen ominaisuuksin.
Uusi nuoren sukupolven kone on ollut henkilökunnalla jo pidempään, mutta se on tovin pötkötellyt vaatekaapissa, kunnes sen päivä on nyt koittanut. Nyt se saa näyttää näppäimistönsä ja kyntensä.
Huoltokatko johtuu siitä, että tälle nuoremman sukupolven koneelle ei tahdo löytyä kunnon työpistettä ja työpisteen muokkaaminen on edelleen käynnissä eli huoltokatko tulee vielä tovin jatkumaan. Lisäksi kaikki kuvien muokkaamiset tehdään edelleen vanhalla koneella.
Jahha, tämä näyttää umpikujalta hokaa Pesonen
Sillä välin esim. Pesonen on nukkunut ja seikkaillut. Pesonen piipahti uusimmassa raapimapuussa ja oli hieman eksyksissä. Uppo outo paikka. Kerran koipikin hieman lipsahti ja Petski keikahti kyljelleen. Pienet eivät haittaa, vaan Pesonen kipusi uudestaan kiipeilemään. Seikkailijaluonne.
Lopuksi Pesonen tuttuun tapaan hyppäsi tuntemattomaan ja oli seikkailuunsa silmin nähden tohkeissaan ja tyytyväinen.
Huoltokatko jatkuu, mutta valtakunnassa kaikki hyvin.
Sänky, tuo elämän suurin ajankäyttäjä. Kaiken maailman leposijoissa mekin makaamme ja jos makaamme me, makaavat myös muut perheenjäsenet eli Pesosen porukan kissat. Ja mukavaahan se olisi mikäli paikka, jossa vietämme suurimman osan ajastamme olisi vähintäänkin mukava. No, sen verran joustetaan ettei se henkilökunnan sänky nyt niin muhkea ja mukava tarvitse olla, kunhan nyt koko pituuttaan mahtuu pötköttämään. Onhan sekin jotain. Mutta kissoilla, kissoilla pitää paikat olla viimosen päälle.
Pesosella on kyllä useampi lempipaikka, jossa Petski ummistaa silmänsä, mutta se yksi ja ainoa peti, joka yksinomaan tuntuu olevan Petskin, on kieltämättä jo hieman nuhjuuntunut. Siispä ostoksille. Samanmoista petiä lähdettiin ostamaan ja samanmoinen peti tuli kuin coca cola-pullo taivaalta some-kanavien kautta kissatalon myyjäisiin.
Hienoa! Peti saatiin ja saatiin vielä sellaisella sopivan 70-lukulaisella kuosilla, jotta siinä on hyvä vetää henkeä. Vanha peti on toki ihan kunnossa, mutta kaipasi kunnon pesua. Ei sitä pois heitetty. Nyt on siis antaa toinen kunnon peti siksi ajaksi, kun vanha peti roikkuu kuivumassa.
Siispä petiä tarjoamaan Pesoselle... "Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"
No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Pökö, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Pökö, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"".
No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Pesosen tytär Sofi, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Sofi, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"".
No, tämä kissa ei ole Pesonen, vaan Hannu, joka ehti kipittämään uuteen petiin. "Hannu, se on kyllä Petskille tarkoitettu...Petskii, täällä olisi uusi peti sulle, tuleppa kokeilemaan..!"".
Oli hyvä syy lähteä käymään oman hellan ääreltä ammattikokkien luokse Sipoon Kasvilaan käymään. Se on sympaattinen, hyvän vegaanisen ruuan olohuone ja vieläkin näin illan kynnyksellä herkullinen pizza sulattelee makunystyröitä. Ja on siellä muutakin kuin pizzaa.
Ennen pizzaa tietysti osallistuttiin eläinten päivän pieneen tapahtumaan ja piipahdettiin Porvoon kissatalon ruokakeräyspisteelle viereisen ruokakaupan tiloihin. Kissatalon kissoille murkinaa ja henkilökunnalle tuliaisia - ja vähän muillekin. Eli kunnon leikkihärpäke innostaa aina, siispä sellainen omille kissoille tuliaiseksi.
Siinä se härpäke, Sipoolainen amanita muscaria nyt nököttää - ihan ittekseen. Ei siihen kukaan koske. Hannukin hilpasi keittiöön kun kuuli rapinaa. Eikä Hannu edes tiennyt mikä siellä rapisi, kunhan rapisi. Henkilökunnan kokkikin luuli viikolla pyöräillessä, että nyt on mennyt polvi rikki, mutta todellisuudessa purkkapussi rapisi taskussa. Kunhan rapisee.
Pesonenkin oli kuin hissin nurkkaan ahdistettu, kun amanita muscaria oli keittiössä Petskin vieressä. Nuuhkaisi kuin hikistä henkilöä ja otti etäisyyttä. Miinalla etäisyys oli kynnyksen takana turvassa. Korkeushyppääjän rimakauhu. Sofi kurkki sängyn laidan takaa.
Tai sitten nuo keppostelijat piru vie odottelevat, että valot sammuvat ja tulee yö. Amanita muscaria. Se voi olla.
Mukovoo eläinten päivää!
 |
| Pesosta ahistaa ja Miinalla kuikkii kynnyksellä |
 |
| Amanita muscaria |
Sofi kuikkii reunan takaa
Hannu kokeilee, mutta sitten kuuluu jostain rapinaa. Heippa!
