lauantai 23. syyskuuta 2017

Synttäritunnelmia!

Niin se on Pesosen tytär Sofi, rientänyt 4-vuoden ikään! Tyttö ei siitä aamulla tuntunut olevan moksiskaan, kun katseli lämpöisen syyspäivän pihatohinoita. Enemmän ihmetteli valokuvaajaa, joka tirkisteli punaisen verhon takana. 


Sofi ja punainen mat..., ei vaan verho.


Välillä jännitti ja piti käydä toisaalla

Sofi on jännä tapaus. Kaksi vuotta sitten maaliskuussa olen lähettänyt seuraavan tekstiviestin
: Sofi kantaa palloa ja ulisee. Onpa "hirveä" ääni.


Viesti sisältää jännän lainausmerkkeihin laitetun sanan. Sofilla on edelleen tapana kantaa palloa tai muuta vastaavaa riepoteltavaa ja ulista "hirveällä" äänellä. Näiden parin vuoden aikana tuo ääni muuttunut meidän prinsessan ääneksi. Samalla se on tyyliltään yhteneväinen tiettyihin Pesosen ääniin. 



Ja nyt Sofi on siis 4-v. Päivän kunniaksi aikuiset saivat perinteeksi muodostuneen törkyöverikakun ja Sofi nautiskeli Lakun kanssa kanan filee palan. Seuraavassa tunnelmakuvia synttäreiltä.


Aamulla tuotiin viereisestä koirankakka metsästä
nippuruohoa ja laitettiin jakoon. Aluksi Sofi katseli
tilannettasivummalla, mutta lopulta reipastui
hakemaan annoksensa itse.

Sofi taisi aavistaa päivän erikoisuuden ja tarkasteli
tilannettaolohuoneen pöydän päällä. Välillä
kuitenkin pitkä odotus purkautui kunnon
haukotuksilla.
Kissa-täti vieras osaa vetää oikeista naruista
ja tuoda persoonallisia lahjoja. Sofi sai
tuoksuvat hanskat ja vessapaperihylsyn.

Samoin kissa-täti vieraan omat sukat
kiinnostivat. Vieras ei kuitenkaan
sukistaan luopunut.

Mukavat juhlat olivat jälleen kerran. Synttärisankaria huomioitiin hieman enemmän, mutta lopulta kaikkien kanssa leikittiin. 




  

maanantai 18. syyskuuta 2017

Muutama merkkipäivä

MERKKIPÄIVÄ I: Pesosen blogi tuli sunnuntaina kolmen vuoden ikään. Niin se aika juoksee! Pesosen blogi sai aikoinaan alkunsa siitä, kun kissaperheeseemme tuli useamman kissan lisäys ja aiemmissakin teksteissä esiintynyt mystinen "kissa-täti" oli halukas tietämään kissojen kuulumisia. Ensin viestiteltiin sähköpostilla; kuvia ja tarinoita lähettettiin, mutta kun huomattiin, että muutkin haluavat tietää ja nähdä kuvia, teimme hommasta julkisen ja perustimme blogin. 

Mitä kuuluu Petskille, mitä Petski tekee, mitä kuuluu Sofille
 (taustalla) - blogi piti luoda!

Yhtenä tarkoituksena oli myös tuoda esille sitä, kuinka sokea kissa (Pesonen) pärjää muiden kanssa, kuinka se ylipäätään pärjää! Tarkoituksena on ollut seurata Pesosen arkea, mutta kun melko nopeasti huomattiin Pesosen arki, toisaalta verkkaiseksi, mutta myös sosiaaliseksi, niin nostettiin samalla koko kissakatras selkeämmin esille. Kultainen lanka on kuitenkin yhä edelleen Pesonen ja sen pyrimme huomioimaan aina kun jotain oleellista kerrottavaa on. Kysyäkin saa!

Koska kuvilla on myös vahva kertojan rooli, niin sen vuoksi blogi sai rinnalleen Pesosen facebook sivun. Mikäli pelkästään Pesosen elämä kiinnostaa, löytyy sieltä varmasti paljon infoa ja iloa! 

Blogi on toiminut myös mainiona henkilökunnan muistikirjana! Mitä on tehty, mitä on ollut jne... Kuvista näkee elämän kulun. Blogi on toiminut myös porttina muiden blogeihin. Se on johdattanut kanssakissaihmisten maailmaan. Muiden blogeista saa hirveän määrän neuvoja, vinkkejä, rohkaisua jne... Syntyy eräänlainen lumipalloilmiö! Tuotearvosteluista on hyötyä, uutisia ja asioita saa itkeä ja nauraa. Muiden blogit tuntuvat yhtä tärkeiltä kuin omakin!

Kissablogi Pesonen on tullut siis kolmen vuoden ikään. Ihmisiäksi kissakalkulaattorilla käännettynä se tekee 25-vuotta. Olemme siis jonkinasteisen aikuisuuden kynnyksellä!




MERKKIPÄIVÄ II:

Laku (oik) nöyränä Pirin vieressä. Tippa taustalla.

Tasan viisi vuotta sitten (18. pvä syyskuuta) Piri tuli meille! Suuri ja pehmeä jättiläinen. Piri tuli, koska muut lähtivät. Piri jäi yksin. Vaihtoehtoja ei siis ollut. Viisi vuotta sitten, nuori Piri oli suhteessa muihin iso, mutta kuitenkin pelokas. Piri suhisi ja hyppi seinille. Piri on edelleen kookas ja hyppii seinille, mutta nyt ilosta. 

Piristä on n. viimeisen 1/2 vuoden sisällä kuoriutunut entistäkin pehmeämpi. Se näkyy siinä, kuinka rapsuttavat sormet uppoavat yhä syvemmälle turkkiin ja korvien taakse, leuan alle ja niskaan. Se näkyy siinä, kuinka Piri ottaa rapsutukset vastaan, pyörittäen päätänsä ja muutenkin rentoutuen. Piri on ylipäätään rohkaistunut ja pitää myös jöötä talossa.

Piri pitää selkeästi ainoastaan Hannusta. Jetta ja Sofi menevät, mikäli tytöiltä tulee aloitteet. Molemmat, Jetta ja Sofi selkeästi ihailevat Piriä. Onhan Piri kookas karvainen köriläs! Lakun kanssa Pirillä on paikoin kommunikaatio ongelmia ja Tipan ja Pesosen kanssa Piri on eri aaltopituudella. 


Päiväkirjamerkintä 19.09.2012:
Piri yllättävän reipas. Puskee poikia. Tippa ei oikein sulata ja Jepukin murisee.


Piri on hieno kissa. Nimensä veroinen, aavistuksen outo, mutta persoonallinen pehmeä jättiläinen. Tuntuu siltä, ettei Piri ole vielä paljastanut kaikkea suuresta  persoonastaan. Ja hyvä niin!


Arvoituksellinen Piri

perjantai 15. syyskuuta 2017

Aforismeja

Pesosen facebookin puolella on vajaan parin vuoden ajan ollut luettavissa kissoihin liittyviä aforismeja. Nyt ne julkaistaan videon merkeissä myös täällä Pesosen blogin puolella. Aforismeja on 52 ja tallenteen kesto on n. kahdeksan minuuttia eli mukavan asennon lisäksi kannattaa ulottuville varata maukasta naposteltavaa. Mukaan viihdykkeeksi on lisätty myös musiikkia. 

Aforismeissa esiintyvät kissat ovat olleet löytöeläintalon asukkaita.


perjantai 8. syyskuuta 2017

Nappula-Hannu

"Onks nappulaa tarjolla", tiedustelee
Hannu
Kun aloin haastelemaan Hannun huoltajaa aiheesta Hannu ja nappulat, vastauksena oli huokauksen kera "Voi sentään". Vastauksessa taisi levätä puoli totuutta, sillä Hannu on paatumaton ja kyltymätön nappuloiden perään. 

Hannu on aina saanut nappuloita, mutta viimeistään Royal Canin aikana Hannun nappula-addiktiin herättiin, sillä se näkyi negatiivisesti Hannun nousevissa painolukemissa. Liika hiilihydraatti teki tehtäväänsä. Hannu tehosti nappuloiden haittavaikutuksia hotkimalla ateriansa. 

Välillä henkilökunta on kuitenkin pahan pakon edessä ja esim. kylkiäisenä saadut pienet viljallisen naksupaketit otetaan käyttöön. Ilmaiseksi Hannu ei viljanappuloita saa, vaan näitä em. nappuloita käytetään mm. aktivoinnissa. Mutta kun Hannu tietää, että Royal Caninia löytyy talosta, niin silloin ei älypeliin kosketa; silloin Hannu istuu ja odottaa, että Royal Canin nappula "lentää" suoraan suuhun. Kerran kun on RC nappulaa saanut, niin silloin Hannu myös päivystää herkeämättä keittiön ruokakaapin edessä, odottaa ja väittää, ettei muita nappuloita voi syödä. Henkilökunta pysyy kuitenkin tiukkana, eikä ruoki Hannua Royal Cainin nappuloilla.

Naksujen heittelystä Hannu ei oikein välitä, mutta kun henkilökunta piilottaa naksuja, niin niitä Hannu tykkää etsiä.  


Hannu odottaa edelleen nappuloita


Hannu on nykyäänkin niin nirso tuoreruuan suhteen, että valitsee usein mielummin viljattoman naksun kuin maukkaan tuoreruuan! Hannulla on tapana nuuhkaista tuoreruokaa ja häipyä - naksuja pitäisi saada. Tällä hetkellä naksuina käytetään Power Of Naturea ja Canagania ja niitä annetaan koko porukalle vain n. 60 g päivää kohden. Näitä naksuja Hannu käy ajoittain salaa syömässä.

Ilman (tuore)ruokaa Hannu ei jää ja kyllä Hannu tuoreruokaa myös syö. Siitä kertoo selkeää kieltä jo Hannun kompakti koko ja virkeä olemus. Hannu on herkuttelija, kuten me kaikki ja henkilökunnan vastuulla on pitää herkuttelu aisoissa, jotta saisimme herkutella yhdessä pidempään. Nam nam, kohtuudella siis!  



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sisällä värisee

Sisällä värisee ja kissat juoksevat pää viidentenä jalkana. Sisälle on saapunut kesän ehdottomasti odotetuin kaveri (mutta tällä kertaa auttamattomasti totaalisen myöhässä). Kärpänen pärisee huoneesta toiseen ja kissoilla riittää kuolattavaa. Hannu ei tohdi pysyä punaisissa pöksyissä ja Sofi unohtaa fysiikan lait. Tippa tuumailee hyppyvoimaansa, mutta onneksi ei kokeile sitä. Pesonen kuuntelee yleistä hälytystilaa ja pohtii pitääkö sängystä nousta sen verran, että menee sängyn alle!? Ei tarvitse. 

Hannu saanut surinasta kiinni
Hoplaa! Siellä se menee, huutaa Sofi ja juoksee perässä.


Kärpäs-parka ajaa rallia ja hullu rallikansa juoksee perässä. Välillä mennään kuurupiiloa. 

Välillä kiusaa kärpiäinen koko konkkarokkaa ja laskeutuu ruokapöydässä istuvan henkilökuntalaisen olkapäälle. "Älkää nähkö tätä kissat! Älkää nähkö!", parkuu henkilökunta ja soppalusikka suussa anoo armoa. 


Täällä menee! Hannulla vauhti päällä.


Nyt riittää. Nyt riittää tämä ralli ja jahti. Vierailuaika on mennyt umpeen ja herra Kärpänen saa luvan poistua ilman kolhuja. Ketään ei rääkätä, ei edes olohuoneen pöydän tasoa naarmuteta. Kissojen ruokavalioon ei kärpänen tänään kuulu - luontoon kylläkin. Mene sinne mistä tulitkin - tulitko parvekkeen kautta? 

Päivän bakkanaalit ovat päättyneet. Rauha maas ja surina ilmas.  


Lakua taisi moinen ralli hieman jännittää. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vekki

Pesonen on saanut kolhun, n. sentin mittaisen vekin nenän varteensa. Vekki ei ole syvä, mutta kuitenkin verestävä. Se on suurin kolhu, jonka Petski on meillä oloaikana saanut. Tätä aiemmin on lähinnä korvien ja otsan luona ollut pieniä nirhaumia tai nokareita. 

Pesosen nenän varteen on ilmestynyt pieni vekki

Vaikka Piri taputtelee silloin tällöin Petskiä, epäilemme silti, että vekki oli tullut Tipalta. Tippa on yhä enemmän alkanut viettää aikaa lattian rajassa ja juuri niillä tonteilla joita Pesonen tykkää tallustella. Yleensä Tippa suhisee ja murisee kun joku tulee liian lähelle, mutta ei aina. Mikäli Pesonen ei tiedä (koska ei näe), että Tippa on edessä, eikä Tippa sitä ilmoita, silloin Tippa todennäköisesti huitaisee. Pesonen on myös saattanut törmätä Tippaan takaapäin. Tippa on diiva, eikä suvaitse, että muut koskevat. 

Tipan makoilut lattialla tarkoittavat sitä, että henkilökunnan täytyy hieman tarkemmin katsella Pesosen liikkeitä, jotta tällaiset yhteentörmäykset vältetään. Hankalin tilanne on silloin, jos Pesonen säntää. Silloin vaarana on jo Tippaan törmäämisen lisäksi, törmääminen vauhdilla johonkin huonekaluun tms. Pelkkä älämölö tai muu päätön huutaminen ei auta, vaan tehokkain tapa saada Pesonen pysähtymään on huudahtaa päättäväisesti "stop"! Sen Pesonen on oppinut hyvin. Lisäksi Pesonen havahtuu, kun kerromme että edessä on Piri.

Tippa tykkää makoilla nykyään myös lattialla

Vekki on tullut ja kolhuja sattuu. Vaikka Tippa välillä makaakin lattiailla poikittain, niin silti hyvin mahdumme elelemään. Kiitos täytyy myös antaa Tipalle, joka muuten on erittäin tottelevainen kissa! Onneksi myös Pesonen ottaa kaiken reippaasti. Eteenpäin! 

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Aamuhumppa

Hyvää huomenta kansalaiset, kissaihmiset ja kaverit!


Olen taas kirmaillut Lakun kanssa ja kaikki tarttui videolle. Tämä tapahtui eilen aamulla. Tuo on tuollaista normaalia kirmailua, jota silloin tällöin harrastan. Kiva kun on avoin lattia missä juosta. Jos et videolla erota minua ja Lakua, niin minä olen se, jolla on ne mustat jarruvalot! Mukovoo aamun jatkoa sunnuntaille!

PS. laittakaa ääni päälle, kaveri on lisännyt siihen musiikkia.

Terv. Pesonen





perjantai 25. elokuuta 2017

Pigmenttitäplät

Viime postauksessa (http://kissapesonen.blogspot.fi/2017/08/kissan-tassut.html) ollut Hannun tassukuva herätti lukijoissa kyselyitä. Kuvassa näkyy Hannun tassussa kuivan kuluman lisäksi outoja pieniä tummia läiskiä. Kyseessä on pigmenttitäplät, joita Hannulla on ollut aina. Ne muuttavat ajan kanssa muotoa ja paikkaa. Välillä niitä on enemmän ja välillä vähemmän. Samaisia pigmenttitäpliä löytyy myös Hannun nenästä ja ikenistä. 


Hannu nuorena poikana...
...ja nyt.

Pigmenttitäplät ovat punaisilla kissoilla melko yleisiä. Mm. netin keskustelupalstoja selaamalla tulee asialle myös vahvistus:  



Minulla on 10v punainen naaras kissa. Täpliä alkoi ilmestymään noin 2 vuotiaana. Ikeniin ja nenään. Toki tästä pelästyin ja käytiin lääkärillä. Tosiaan ihan harmittomia pigmenttiläiskiä. Nykyisin kissani nenä on melkein kokonaan täplän peitossa.


-teksti keskustelupalstalta-



 Luotettavammalta taholta eli Sari Haikka, Kissan uudessa kotilääkärikirjassa kertoo, että pigmenttiläiskät ovat normaali ilmiö myös limakalvoilla.

 Eläintenhoitajaopiskelijoiden kouluttaja Päivi Ylikorpi kuitenkin ohjeistaa Kissakas sivustolla, ettei ihon värin muutokset kuulu normaaliin vanhenemiseen, e l l e i  kyse ole punaisesta kissasta. Punaisilla kissoilla näitä pisteitä saatetaan tavata mm. huulissa, nenässä, ikenissä ja silmäluomissa. Muunvärisillä kissoilla ihomuutokset kannattaa käydä näyttämässä eläinlääkärissä!


Myös Sofilla on täpliä nenänpäässä ja se johtuu Sofin nenän alueen punaisuudesta. Sitä vastoin Jetan kirsun eli nenän seutu on sen verran rusehtava ja pääväriltään valkoinen, ettei pigmettitäpliä nenässä ole. Jetalla on puhtaan punertava kolmio kirsu.


Asiasta huolestuneiden kannattaa kysäistä asiaa eläinlääkäriltä.



Sofi nuorena. Tarkkasilmäiset havaitsevat pienen alkavan täplän nenän oikean puoleisessa osassa  (kuvassa vasemmalla). 





Lähde: Sari Haikka: Kissan uusi kotilääkäri (Gummerus)
Päivi Ylikorpi: www.kissakas.fi



 .

tiistai 22. elokuuta 2017

Kissan tassut

Sofin, vielä melko tuoreet tassut

Kissoilla tassut ovat eittämättä yksi kulminaatiopiste! Kissojen tassut ovat maagiset; niistä lähtevä ääni (jota ei kuule), niiden pehmeys, niiden häikäisevän kaunis muoto ja lopulta niistä jäävä jälki. Kuinka pehmeiltä ne tuntuvatkaan sormen päissä.  

Muistan kerran tokaisseeni nuoren kissan tassuja "ihan käyttämättömiksi" ja niinhän asia periaatteessa olikin. Ne olivat pehmeät ja kimmoisat, eikä niissä ollut laisinkaan kulumia tai kovettumia. Kissan tassut on rakennettu sammaleesta, pilven reunasta, mansikan kaaresta ja pumpulin pehmeydestä. Todellisuudessa tassuissa on tuppeja, jänteitä, lihaksia ja rauhasia ja ne erittävät feronomeja eli kemiallisia aineita. Feronomeja erittävä rauhaskudos sijaitsee polkuanturoissa ja varpaiden välissä.



Kissan tassut ovat petolliset kuin lihansyöjäkasvi. Se tulee ilmi kissojen polkiessa kun hurmiota terästetään pitämällä kynnet esillä. Osa kissoista osaa olla hellempiä ja pitää polkiessa kynnet sisällä. Näin kissa on saalistanut suloisuudellaan!

Tassut täytyy kokea, ne täytyy kuulla ja nähdä ja niitä kannattaa katsella. Tassut ovat yllättävän yksilöllisiä ja persoonallisia. Seuraavassa Pesosen porukan tassuja:


Lakun takatassu

Tipan persoonallinen tassurypäs

9-vuotta vanha Hannun tassu

Pesosen etutassut
Pesosen takatassut



Sofin tassu



Lähde: 
Kissanhoidon käsikirja; Päivi Ylikorpi (Art House)



   

perjantai 18. elokuuta 2017

Hannu 9-v

Sikalan poika on päässyt tyylikkääseen yhdeksän vuoden ikään! Onneksi olkoon Hannu! Hannun kanssa on ollut hauskaa, sillä Hannu on muuttunut vuosien saatossa yhä parempaan suuntaan. Vaikka äkkiseltään Hannu vaikuttaa aavistuksen aralta, niin tosiasiassa Hannu on erittäin reipas kaveri. Hannu osaa olla tosi symppis. 



Hannulle ruoho maistuu. Sofi taustalla

Symppis täytti siis yhdeksän ja sitä juhlittiin jo aamupäivällä. Ihmisten iässä Hannu olisi 52-v. Täti-ihminen saapui vihreän ruohokimpun kanssa, jonka tarjosi Hannulle ja muille syötäväksi - ja sehän maistui! Tämän jälkeen vieras ja juhlakalu kavereineen ohjattiin olohuoneen puolelle, jossa Hannu pääsi näyttämään sosiaalisia taitojaan ja opittuja temppuja. Yläfemmat ja muut aktivointitemput sujuivat hienosti, vaikka vieras oli naksuttimen ohjaimissa. Herkkunapit hävisivät kovaa vauhtia purkista.




Kahvin jälkeen Hannu sai jahdata vielä keppilelua, joka kiusoittelevasti ravasi ylös - alas raapimapuuta. Näin Hannu kavereineen oli saanut lystikkään aamupäivän leikkituokion ja mukavat synttärit!


Hannu jahtaa keppilelua



maanantai 14. elokuuta 2017

Perttu P Peruna



Iltauutisten aikaan takapihan pusikko heiluu ja viidakon vehreä maa rapisee. Kissat kuuntelevat TV:n hälyn ylitse. Joko? Kissat osaavat jo odottaa. Pesonen astelee parvekkeen hajuraolle ja alkaa nuuskimaan ilmaa villisti. Muut tekevät saman perässä. Kuuluu rapinaa ja mässytystä. Perttu P Peruna on saapunut!


Pesonen kuulee Pertun saapuneen


Pusikko heiluu uudestaan! Paikalle saapuu Maija, Maija Möhkäle. Perttu joutuu antamaan Maijalle tilaa, joka lopulta valtaa koko alueen. Maija on ronski, joka lähes istahtaa ruuan päälle, kun sitä vastoin reunoilla ruokaileva Perttu on pieni ja hyvin käyttäytyvä. Kissat ihmettelevät. Tuhinaa ja välillä tappelua. Ruoka tuoksuu tutulle - Carnyahan se tai jotain muuta "ylijäämäruokaa" tai hitaasti kissoille kelpaavaa. Reilun vartin ihmettely. Kulmilla tapahtuu. 


   

perjantai 11. elokuuta 2017

Pesonen

"Tasan tarkkaan neljä vuotta sitten pelotti - pelotti ihan vietävästi! Elokuisena yönä metsässä alkoi tapahtumaan. Yksitellen kaikki kaverit hävisivät vierestä ja jäin yksin metsään haahuilemaan. Kuului outojen ihmisten ääniä, metsän ääniä, pelottavia napsahduksia, rekkojen ääniä, koiran haukuntaa jne... Etsin kavereita, nuuhkin, mutta en löytänyt. Menin paikkaan, jossa meillä oli tapana leikkiä. Hiljaista. Sivummalla kävi ruuan tuoksu nenään. Oli nälkä joten nuuhkin reitin ruuan äärelle. Sitten kuului voimakas napsahdus! Menin paniikkiin ja säntäilin sinne tänne, mutta joka puolella oli vastassa paksun rautaista verkkoa. Pelotti. En tiennyt missä olin! Sitten kuului ääniä ja askelia. Iso laatikko alkoi keinumaan ja minua siirrettiin. Pelotti vielä enemmän. Jouduin kopissa suurempaan koppiin - koppiin, jonka akustiikka oli pehmeämpi. Se suodatti liikenteen melun ja koirien haukunnan, mutta ihmiset olivat aivan vieressä. Mietin missä kaikki muut ovat ja ovatko ne kunnossa!? Tämä isompi koppi hörähti ja se hörisi noin puolisen tuntia, kunnes minut taas siirrettiin jonnekin. Lisäksi huomasin, että tuoksumaailma muuttui täysin. Kissojen tuoksuja siellä täällä, mutta ei tuttujen. En minä pärjää. Lisää kopinaa ja kolahduksia. Sitten sain tutusta tuoksusta kiinni! Missä te olette! Puhukaa! Pääsin yllättäen omien luokse, mutta vieläkin pelotti."

- Pesonen -


Kolme viikkoa kissatalolle tulon jälkeen, Pesonen porukoineen pestiin ja tällä samaisella pesukerralla huomattiin Pesosen olevan raskaana. Syyskuun 23. pvä, 2013, Pesonen synnytti kotihoidossa yhden pennun, Sofin. Jouluun asti Pesonen oli kotihoitopaikassa omassa huoneessa, jonka jälkeen pikku hiljaa pääsi tutustumaan muualle taloon. Nelisen vuotta Pesonen on tuonut sisältöä elämään enemmän kuin olisi osannut odottaa!

Kaikki on mennyt loistavasti! Sofin syntymän jälkeen Petskistä kuoriutui nopeasti se kissa, jota se on tänä päivänäkin. Tuolloin Petski reippaasti ilmoitti, (verkko)ovessa roikkumalla ja kiipeämällä, että olen valmis asettumaan taloksi! Päästäkää minut remuamaan muiden kanssa!  

Parempaa tyyppiä ei voisi olla! Tietysti kun Petski on sokeuden puolesta erityiskissa, Petskiin automaattisesti suhtautuu myös hieman eri tavalla. Sokeuden ohitse kuitenkin havaitsee äärimmäistä aitoa onnellisuutta. Pesonen arvostaa lämpimiä sisätiloja ja nukkumapaikkoja, säännöllisiä ruoka-aikoja ja Sofin vieressä pörräämistä! Tälläkin hetkellä yksi päivän rutiineista on äiti-tytär parin, jopa runollinen pesutuokio. 

Pesonen on antanut paljon. Pesonen on antanut puhdasta elämää; naurua ja ilonhetkiä! Pesosen myötä on oppinut kissoista uusia asioita ja uusia puolia. Pesosen blogin kautta on saanut valtavasti uusia tuttuja ja kavereita. Aivan uusi maailma on auennut. Toivottavasti Petski on myös auttanut muita kohtalotovereita pärjäämään elämässään! 

Pesoselle toivoo terveyttä ja pitkää ikää. Vaikka Pirin ja Jetan kanssa tassut menevät välillä ristiin, jaksaa Petski olla reippain mielin joka päivä ja se palkitsee. 

Hyvää 4-vuotispäivää omassa kodissa Petski!




PS. jos haluat lukea Petskin koko tarinan aivan alusta, seuraavsta pääsee ensimmäiselle sivulle:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sadepäivän ilo

Vettä sataa. Sitä sataa kuin saavissa olisi iso reikä. Ulos ei siis huvita lähteä. Tulee kissamainen olo. Tekee mieli pysyä kodin lämmössä, mutta jotain olisi mukava tehdä. 

Korkeat, hieman tylsän vaalen oviset kaapit kätkevät paljon tavaraa; sukkia, sukkia, sukka, valokuva-albumeja, palapeli... Palapeli!. Pitkä päivä edessä eli nyt on aikaa pakertaa. TV:stä tulee yleisurheilua, mutta ohjelmatiedot kertovat, että vuorossa on maraton. Ei tarvitse hötkyillä. Slow TV. Puoliso keittää 14 km kohdalla kahvit, tai klo 14.00 tee. Tai kaveri tuo tullessaan jäätelöt. Pieni venyttely ei haittaa. Kuivasta ruisleivästä riittää energiaa pidempään. Hyvä valinta sekin.



Täytyy muistaa ruokkia kissat. Muuten käy niin kuin kierrätyskeskuksesta ostetun palapelin kanssa. Osa paloista puuttuu. "Onko nää hyviä? Ei. Mutta vien silti yhden palan". Se käy nopeasti. Toinen hämää ja samalla toinen kipittää kynnyksen ylitse pala suussa. Kolmas ihmettelee koko showta. Neljäs nukkuu - koska on saanut ruokaa.




Yhteinen harrastus, kaikki koolla. Kaikki samassa huoneessa, sulassa sovussa. Vettä sataa. Mukavaa. Selostaja kyllä kertoo, jos maratonilla tapahtuu jotain. Kissa kertoo, jos palapelin reunat ovat valmiit. 




Sormet tanssivat palojen kanssa kuin hiiret juustokuutioiden. Kohta tullaan maaliin. Kohta on valmista. Taustajoukot kannustavat, kehräävät. Pörisevät. Sade on tauonnut. Se on loppunut. Maa on vettynyt, mutta tuoksuu huumaavalle. 




Hetken silmäys, ennen kuin paketti menee jälleen kaappiin. Kissat heräävät, mutta vain siksi aikaa, että hakeutuvat pehmeämmälle alustalle nukkumaan. Vanhan selkää kolottaa, luita pakottaa. Paikat rutisevat, kun tottumaton nousee ylös. Hieman huimaa. Hieno kuva! 



perjantai 4. elokuuta 2017

Huhun jälkeinen viikko

Tipalla kiikarissa takapihan vierailija

Pesosen porukoissa toivutaan pikkuhiljaa viikon takaisesta huhusta, joka juontuu blogitapaamisesta Porvoon kissamuseolla. Siellä museon vitriinissä komeili Muumi-perhe ja bloggareiden keskusteluryhmissä lähti huhu liikkeelle, että Muumit ovat kissoja! Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan, Muumit ovat lähinnä Länsi-Afrikan kosteikolla eläviä kääpiövirtahepoja. Tiedä häntä? Oli niin tai näin, niin jotain vinksahtaneisuutta on myös Pesosen porukoilla ollut tällä viikolla. 

Kuun vaihteeseen kuuluu kissojen punnitus ja se on aina oma operaationsa. Ei ole lainkaan varmaa, että ensimmäisenä päivä olisi yksikään kissa käynyt puntarilla. Jotkut rimpuilevat niin paljon ja joitakin kavereita ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Sofin kohdalla punnistus onnistuu parhaiten niin, että (pahvi)laatikkoon laiteaan herkku ja tyttö nostetaan laatikko sylissä puntarille. Homma toimii niin pitkään, kun namua löytyy.

Sofissa on koomikon vikaa
 
Sofi osaa olla punnituksen suhteen myös melko humoristi. Kun punnitus on Sofin osin tehty, aloittaa Sofi puntarin kanssa leikkimisen. Vähän väliä Sofi löytyy puntarin päältä makaamassa, mutta juuri sen verran, ettei esim. punnitus suoraan onnistu. 

Henkilökunnan nukkumavuorolla, yöllä, sängyssä on liikenne kuin Stockmannin pyöröovissa. Viime yönä kun Tippa piipahti toisaalla, säntäsi Hannu äkkiä tyynyjen väliin! Välillä paikkaa on havitellut myös Piri! Lukijalle tilanne ei välttämättä avaudu, mutta henkilökunta on ihmeissään, sillä paikka on nakutettu Tipan kantapaikaksi. Ei kaksi ilman kolmatta, sillä myös Jetta on viime aikoina tullut yhä rohkeammaksi. Jetan ja Tipan välit ovat kautta aikain olleet hieman kireät, mutta nyt tytöt näyttävät paikoin olevan hyvääkin pataa. Jetta saattaa Tipasta piittaamatta tulla henkilökunnan nukkumapaikalle auliisti puskemaan ja pörisemaan ja Tippa "saa" samalla nuuhkia Jetan viuhuvaa töpöhäntää!

Jetta reipastuu viikko viikolta 


Piri tuli ihmettelemään pörinää
Tänä aamuna henkilökunta ehti muuttaa viikolla poimimansa mustikat piirakan muotoon. Kun piirakkaa tehdään, esiin kaivetaan myös mummon (joka kissoista ei juurikaan piitannut, koska sotki kukkapenkit) vanha, kunnolla pörinää pitävä vatkaaja. Yleensä vatkaajan pörinä ei kissoja hetkauta, mutta tällä kertaa Piri tuli kuikuilemaan konetta ja tekosia. Kaula pitkänä ja silmät pyöreinä Piri katseli kaapin takaa ja ihmetteli, että mikä hemmetin kopteri siellä jyskyttää. Kerroin siinä sitten Pirille mitä tässä tehdään ja Piri kuunteli ja otti lopulta penkin alta kunnon makuuasennon. Piri oli selvästi puuhista kiinnostunut.

Aiemmin tapahtui myös takapihalla. Hieman yllättäen takapihan pikainen vieras ei kiinnostanut muita kuin Tippaa. Tipan kanssakin oli tekemistä, sillä vasta vieraan poistuminen herätti Tipan mielenkiinnon. Näillä kulmilla taitaa jänis-eläin olla jo kovin tuttu vieras. Samaa voi myös sanoa kivasti ruokaa rouskuttavasta siilistä, joka ei parvekkeen yllä sen suurempaa liikehdintää saa aikaiseksi. 


Auringon hiipuminen on huomattu - tänään se kytee, sillä se on kasteltu. Pimeä tulee aikaisemmin. Onko kissoilla kesän riennot jo takana ja uusia kuvioita hiotaan syksyä ajatellen? Uusia asetelmia. Saa nähdä mitä syksy tuo, sillä Lakulla ja Pirillä on välillä ollut mestaruustason mittelöitä, selkeitä yhteenottoja talon herruudesta? Pesonen on nauttinut auringon paahteesta, aina kuin vain mahdollista. Koleammalla kelillä Petski on ollut reippaampi. Se on aina mukava nähdä. 

Vaan kotosaltahan tämä tuntuu, oli se sitten vaikka vähän vinksahtanutta. Vähän niin kuin mäkiauto ilman jarruja. Kyllä se lopulta johonkin pysähtyy! Nautitaan kyydistä! 

Takapihan vieras oli nälkäinen jänis

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Käyntikohteina Porvoon kissamuseo ja löytöeläintalo


KISSAMUSEO


Hannelle Luukkaisen pitämä Porvoon kissamuseo (Alexandrantie 20) sulattaa paatuneemmankin kissanystävän sydämen, puhumattakaan alan harrastajista. Alan harrastajille museo on liki pyhiinvaelluskohde - sen sai monien huokausten saattelemana havaita, kun paikalla pyöri liki parikymmentä kissabloggaria. Se kuuluisa Borgå trafik! 


Museona toimiva pieni luhtiaitta pitää sisällään esineitä eri vuosikymmeniltä sadoittain ja varastosta löytyy lisää, sillä kaikki n. parikymmenätuhatta esinettä eivät kerralla mahdu näytille. Määrä ja laatu huumaa pään! Hyllyiltä löytyy mm. kissa-aiheisia koriste-esineitä, pehmoja, leluja, tekstiiliä, kodintavaroita, pattereita, lamppuja, tarjottimia jne... Yhtä seinää koristaa mahdollisesti jopa maailman laajin kissa-aiheinen kirjasto. Suuren tavaratarjonnan vuoksi näyttely elää ja aiheet kiertävät ja hyvä niin, sillä näin museo kestää helposti useamman käyntikerran.



Pihapiirin aitta on viehättä; se huutaa pientä jakkaraa alle, jotta kaiken esineistön jaksaisi silmäillä lävitse. Esineitä saa kosketella ja käännellä, mutta ei rikkoa. Museo ei ole leikkipaikka. 

Esineitä Luukkainen on kerännyt viitisenkymmentä vuotta. Osa on ostettu, osa saatu lahjoina ja lahjoituksina. Osa on myös vanhoilta kerääjiltä, jotka ovat halunneet antaa tavaroille ja figuureille arvoisan paikan.






Hannele Luukkainen perusti oman yksityisen kissamuseon, jotta kissojen arvostus kohoaisi - lisäksi hän haluaa tuoda persoonalliset kissamaiset esineet kaikkien nähtäväksi. Luukkainen olisi halunnut kissamuseon ensin kotikaupunkiinsa Helsinkiin ja tekikin aloitteen, mutta 450-vuotispäiviään juhliva virkamieskoneisto ideaan ei syttynyt. Samana vuonna Helsinki olisi ollut myös Euroopan kulttuuripääkaupunki. Vastaavanlaisia kissamuseoita löytyy ainakin Amsterdamista ja New Yorkista - nyt myös Porvoosta!


Museota pidetään auki tilauksesta, mutta kesäaikaan museon ovet saattavat avautua kerran viikossa. Pääsymaksua ei peritä, mutta pikkurahaa kannattaa varata taskun pohjalle, sillä joitakin museon tuplakappaleita saattaa löytää pihalla sijaitsevalta kirpputorilta. Tällä kertaa kirpputorin puolella oli ainankin nostalgisia tarjottimia. Myyntituotto menee Kuono Ry:lle. Museon aukiolosta voi tiedustella kissamuseon omien sivujen kautta

Käynti museossa jää mieleen kuin putoaminen kaninkoloon. Kissamaisten esineiden vyöry jää pitkäksi ajaksi mieleen. Kissojen esineellistäminen ja museoiminen ei suoranaisesti paranna löyteläinten asemaa, mutta osoittaa sen kuinka tärkeästä kumppanista on kyse. Siitä on helppo vetää yhteenvetoja.




Vanha lehti-ilmoitus: KADONNUT

Missä on ULLA PULLA? 

Viime kuun 18. pnä lähti kotoaan keltaisen-valkoisen ja mustan kirjava KISSA.

ULLA PULLA ei ole vielä tullut. Elokuun 18  pnä katosi Vaasanakdulta kirjava kissa, päälaki, häntä mustat, jalat ja vatsanalusta valkoiset, kyljissä ja poskissa keltaista. On mahdollista, että se on eksyneeksi luultuna viety venematkan taakse. Vetoan ihmisten ystävällisyyteen saadakseni sen takaisin. Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä Ulla Pulla. Tuojalle 10.000:-. Vaasanaktu 7 E 13. -HS-









LÖYTÖELÄINTALO



Porvoon löytöeläintalo sijaitsee kissamuseosta vain parin kilometrin päässä (Massakuja 1) ja on looginen käyntikohde tehdä hyvää kissojen puolesta. Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys ottaa mielellään vastaan mm. ruokaa, hiekkaa tai leluja. Ylimääräisen hyväkuntoisen käyttötavaran voi lahjoittaa löytöeläintalon kirpputorille. 

Vanha kansakoulu ja sen pihapiiri huokuvat yhteishenkeä. On ilo huomata, että taloa remontoidaan kissojen ehdoilla. Kissojen suurehkot huoneet ovat hapekkaita, valoisia ja virikkeellisiä. Vielä kun löytöeläimille ei asetettaisi minkäänlaisia takarajoja, vaan arimmankin kissan elämä olisi yhtä arvokas ja kiinnipidettävä kuin terveen ja sosiaalisen.

Löytöeläintalo elää paljolti aktiivisuuden kautta ja 19.8. onkin tulossa puuhapäivä, jolloin kissatalolla on mm. joogaa, ponitalutusta, tarot kortteja ja kissojen karikatyyrikuvia. Lisätietoja psey.net  tai  facebook.com/psey.net. 



Löytöeläintalolla käynti pysäyttää aina. Herkimmille se saattaa olla liikaa, mutta on tärkeää tajuta se mitä lähiympäristössä tapahtuu. Kissapopulaatio kerrostalossa on nykypäivää. Kissa on järki eläin, kuten myös toivottavasti ihminen. Kun näkee kissan jolta nenä on revitty koko pituudeltaan auki tai aran kissan, joka tuskin uskaltaa suojan takaa kurkkia, ei pidä kääntää selkää, vaan antaa edes ajatus kyseisen kissan elämälle. Olkoon ajatus sitten kolikko keräyslippaaseen, purkki ruokaa tai parhaimmillaan lämmin ja turvallinen koti. Ajatus voi olla myös valistustyö kahvipöydässä. Valistuksen ei tarvitse olla saarna, vaan se voi olla järkevä ja sivistynyt keskustelu ihmisen parhaasta ystävästä. Näitä ystäviä on käsittääkseni paljon.

Porvoon kissatalo ja kirpputori Viirun Vintti pitävät oviaan auki joka päivä klo 18.00 - 19.00. 


Karri

Karri saapui talolle nenä ruvella ja turkki ruvella, mutta huolenpidon (rakkautta ja pesuvettä) avulla Karri kuoriutunut herrasmieheksi. Ikäarvio n. 5 v. -Talon oma kirjoitus-

Karri


Vuokko

Äärimmäisen persoonallinen, mutta silminnähden pelokas Vuokko on ollut talolla kolmisen viikkoa. Vuokko vaikuttaisi kaipaavan omistajaa, joka antaa kissan asettua taloon omilla ehdoilla. Vuokko kuin nimensä; kaunis ja valkoinen. -Allekirjoittaneen kirjoitus-


Vuokko


Linkki:

Kuono Ry:     http://kuonoyhdistys.fi/index.html
Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys: http://psey.net/


Lähteet:
museon kotisivut
uusimaa
kissakas