torstai 20. huhtikuuta 2017

Tuliainen puun takaa

Tällä kertaa kotiinpaluu oli yllättävämpi, sillä tuliaiset tulivat tuojallekin puun takaa. Erään tutun pääsiäisen "ylijäämävarastosta" oli jäänyt ruohotuokkonen roikkumaan ja henkilökunta sai sen kissoille kotiinviemisiksi. Kaunis ele kaverilta.

"Minun ruohoni", viestittää Tippa

Kun kerta tuliainen tuli puun takaa, ei sitä kukaan osannut odottaa. Tipalla muljahtivat silmät päässä, kun tuoreen ruohon tuoksuinen herkku tipahti suoraan sänkyyn, makuupaikan viereen. Tippa sai oman privaatin herkkuhetkensä, kunnes lopulta, vääjäämättömästi, ruohon tuoksu ja narskunta sai pääjoukon liikkeelle. Suoraa hyppyä sänkyyn ei kukaan uskaltanut tehdä, vaan outoa lähdettä tuijotettiin varovasti sängyn päädyn takaa. Päiden keikkuminen ja pyöreää pyöreämmätkin silmät olivat liki suoraan tirkistelyn abc-kirjasta.

Mikä mikä mikä, tirkistelevät Hannu (vas) ja Laku



Kun Tippa oli tovin herkutellut, uskalsivat Hannu ja Laku lopulta kampeutua sängylle ja hivuttautua lähemmäksi. Tippa ei liiemmin laske aivan liki ketään ja olikin paras, että ruoho reissasi sängyn päältä lattialle, jossa se nopeasti keräsi loputkin uteliaat.

Hyvä ja laadukas ruohotuliainen oli ilo kissoille!

"Ei tainnut olla kokonaan minulle, vai...", pohtii Tippa





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen tunnelmapaloja kuvina

Pesosen porukoiden pääsiäisen vietto on ollut juuri niin rattoisaa kuin pitääkin, paitsi siivousliinan kohdalta. Tässä tunnelmapaloja pyhäpäivien ajalta:

Lakua kiinnostaa kauppatuliaiset (jotka kaikki olivat kissoille). Sofi taasen kyntää maljakon koristeita.




Pesosen pääsiäispyörähdykset











Pääsiäinen on pitkälti ollut
uniammattilaisten juhlaa!

















Batman!? Ei vaan Jetta.


Hannun ja pirin versio päiväunista

Laku hereillä ja tassuttelee pehmopetiä. Huomatkaa katse, joka ei suinkaan ole kameraan päin, vaan akvaariossa uiskentelevaan tyttöystävään!

Nyt tapitetaan kuvaajaa! Laku.
Sofi saanut katsekontaktin
kameraan




Näin. Eihän se maljakko
loppujen lopuksi pystyssä
pysynyt,
vaan Jetta otti siitä kunnon
syliotteen ja humps kaikki kaatui.

Pieni vahinko pyyhittiin
rätillä pois, eikä draama
ollut sen suurempi.

Tästä on hyvä jatkaa
arjen askareisiin.
Hoplaa!






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä kohti


Pääsiäistä ollaan pikkuhiljaa potkaisemassa käyntiin, kunhan oikea polku löytyy. Jetta päätti laittaa omat mausteet mämmiin ja kävi istahtamassa hajujäljet Pesosen petiin. Pesonen on viime päivinä ollut varsin vilkas, varsinkin Jettaa kohden, eikä siis ihme, että Jetta pomppii hieman sinne tänne. 

Jetan pomput ovat käyneet myös keittiön pöydällä, josta pajukissoista ja koristeista tehty pääsiäisluomus on jouduttu siirtämään milloin vaatehuoneeseen ja milloin kelien mukaan parvekkeelle. Ensin Jetta ihan kivasti nuuhkii luomusta, mutta sitten kun luomus alkaa rapisemaan ja sen koristeet heilumaan, ottaa Jetta syleilyä muistuttavan asennon. Siinä vaiheessa henkilökunta parahtaa ja kipittää ottamaan perintövaasin suojaan. 

Jetta istahti Pesosen pedissä


Kaiken tohinan keskellä Pesonen kyntää kuonollansa missä lie ja aamulla oli näemmä käyty tonkimassa hiekkoja jossain. Pesonen on nopea liikkeissään ja välillä tuntuu, että pitäisi peltipoliisi asentaa - sellainen, joka älähtää ja välähtää.

Pesonen käynyt tunkemassa taas nokkansa jonnekin



Porukan nopeimman tittelin pitää silti edelleen Tippa, joka kevään aikana on mm. kunnostautunut rapsuttelemaan pömpeleitä oikein urakalla. Tosin Tipalta saattaa pääsiäinen mennä ohitse, joko vauhdin puolesta tai sitten kunnon unien. Tippa taitaa sikeät unet.
Vauhtikatti Tippa välillä tankkaamassa



Melko leppoisissa merkeissä Pesosen porukka vaipuu pääsiäisen viettoon. Kaupungin ja katujen hiljentyminen tarttunee myös kissoihin ja siitä on hyvä ottaa kiinni. "Teepä Tippa tilaa, pötkähdetään hieman".


Hyvää pääsiäistä!

Pesonen nuuhkuttelee pajunkissojen unihiekkaa. 


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo


Vaikka naapurissa "räksyttää" koira ja pihalla ulvoo sirkkeli, Pesonen ei hätkähdä. 

Naapuriin muutti uudet asukkaat; toinen heistä kaksijalkainen ja karvainen ja toinen nelijalkainen ja karvainen. Muuten heillä on ollut moitteeton alku, mutta tämä nelijalkainen potee lievää ero- ja outousahdistusta ja se ilmenee lievänä haukkumisena, aivan kuten koirat.


Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo. "Ei haittaa", tuumaa Pesonen


Uuden äänen eli haukkumisen ovat huomanneet myös meidän kissat, jotka reagoivat kukin tavallaan. Paniikkia ei ole, mutta esim. Tippa ja Jetta hieman pelkäävät uutta naapuriääntä. Aiemmin Tippa ja Jetta eivät ole koiriin juurikaan reagoineet, mutta nyt äänen sävyssä heläjää eri sävy. Pesonen sitä vastoin ei ole moksiskaan, vaan "melkein murisee vastaukseksi takaisin". 

Viikolla on myös sirkkeli ulvonut. Se ääni on eniten häirinnyt Piriä, joka on luikkinut sirkkelin terästä kauemmaksi. Muihin kissoihin ei sirkkelin terä ole osunut. 

Onneksi talo on muuten hiljainen, eikä yht´äkkisiä kovia tai riipiviä ääniä kuulu. Kovimmat äänet tullenevat tästä asunnosta, kun Pesonen ja Laku laulavat tai muuten vain on iltaravit menossa. Ne on niitä inhimillisiä elämän ääniä...onhan? 


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kodinturvajoukot

Kissat ovat jo pikkuhiljaa tottuneet henkilökunnan urakkatyöksi muodostuneeseen loukutusprojektiin. Vain aniharva tulee ovelle vastaan, kun saavumme lyhyiltä reissuilta kotiin. Onneksi silti vielä muistavat meidät. Jos pidempään olemme pois, on vastaantulijoiden joukko suurempi. 

Kotiporukasta saa iloa; onneksi ovat kotona! Kissat turvaavat kodin. Kissat myös ilahduttavat, kun mieli on apea tyhjän loukun vuoksi, silloin kun energiat ovat vähissä. Välillä kysymme kissoilta apua; "Missä karkulainen on? Miten sen saa kiinni?". Eivät vastaa, vaan hiljaisuudella ohjaavat meitä käyttämään intuitiota, sisäistä päättelykykyä. Kissat toimivat kannustajina.


"Kuis pyyhkii", kyselee Laku henkilökunnalta

Tänä aamuna, kun leipä oli vanhaa ja se oli lopussa, Laku päätti viihdyttää meitä aamukahvin lomassa. Lakun ei tarvinnut kuin tehdä Lakumaisia temppuja, niin mieli piristyi. Kukapa ei vatsastaan tykkäisi, rummuttaisi sitä kuin lennätintä. Laku toimi lähettimenä ja ilma oli sakeana hiljaisia sanoja. 

Pesonen pysäyttää. Pesonen on kuin Pisan torni, joka oikenee. Mistä ihmeestä Rouva saa kaiken tarmon ja ilon!? Ei haittaa, vaikka Piri hieman päräyttää päälakea tai nokka napsahtaa oven pielustaan. Pallo on pyöreä ja Pesonen tietää sen. Pesonen leikkii, Pesonen painii, Pesonen kurisee ja Pesonen hyörii. 

Pesosen vuoro pyöriä


Kaiken tämän jälkeen vähässä on se väsymys, joka auton ratissa, hidastetöyssyisellä taajamakadulla tulee. Seitsemän Duracel-kissan voimin saamme energiaa. Pitäkäämme toisistamme huolta!



Loukutus

Loukut napsahtelevat tasaiseen tahtiin, mutta karkulainen uupuu vielä. Toffo, Haisuli, Noksu, Täppi, Punkku ja Täppi uudestaan ovat jo loukussa käyneet. Siiliä, sitä piikikästä tuhisijaa ei lasketa. Luikku ja Valjaskatti ovat vain näyttäytyneet. Olemme nimenneet kissat. Osa kissoista on loukussa vietetyn ajan ottanut rauhallisesti, osalla on karvat palaneet. Pitkiä aikoja ei yksikään kissa ole loukussa ollut, sen verran nopea loukkujen tarkastuskierto etsijöillä on. Tämä on urakkatyötä.

Karkulainen ei ole silmiin, eikä kameraan osunut. Yhden pariskunnan tulkinta on kuitenkin sen verran vedenpitävä, että uskomme siihen. Alueella liikkuu karkulaisen lisäksi toinen samannäköinen kissa, jonka pariskunta osaa karkulaisesta erottaa. Siihen on tässä tilanteessa hyvä nojata. Siihen täytyy nojata.

Valjaskatin vuoro näyttäytyä


Loukkuja on nyt parilla tontilla - yhden jouduimme hylkäämään, kun talon omistaja suivaantui tekemisiimme. Asian hän ilmaisi, ettei tykkää kun kissat kakkii pihalle. Sitä hän ei tiedä, kuinka monta kissaa loppujen lopuksi tontilla käy. Se selviää riistakameran kuvamateriaalista. Muuten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan hienosti. On silti kurjaa loikkia yöhämärällä vieraiden ihmisten pihoilla ja härnätä liiketunnistevaloja. Loikimme ja haistelemme ilmapiiriä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Loukutus kuitenkin junnaa - se on junnanut siitä asti kun ryhdyimme tähän. Etsijäkoiralle olisi jälleen käyttöä, sillä meillä ei tosiasiassa ole hajuakaan siitä missä karkulainen huitelee. Koiralla olisi parempi haju. Näillä eväillä on kuitenkin jatkettava.     

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Loukutus

Kissa on karussa, mutta tilanne elää. Paikkaa, jonka etsijäkoira on merkannut pariin otteeseen, ollaan tyhjentämässä - loukkuja siirrellään pois. Grillaamiset, vankat tuijottamiset lumeen jälkien toivossa ja näköhavainnot eivät ole tuottaneet tulosta. Tulos on jatkuvasti negatiivinen. Kameraan ei ole tallentunut edes hämäräksi jäänyttä varjoa. Ei mitään. 

Koska koiran hajuaisti on kuitenkin sen verran suvereeni, minimissäänkin 10 000 kertaa ihmisen haistattelua tehokkaampi, pidämme etsijäkoiran ilmoittaman paikan luona edelleen yhtä loukkua. Luotamme edelleen koiran verrattomaan kykyyn!

Tilanne on kuitenkin saanut uuden käänteen. Olemme saaneet "varman" näköhavainnon! Olemme kuitenkin ottaneet havainnon vastaan terveellisen skeptisesti, sillä jos tämän uuden havaintopaikan ja kodin välistä matkaa linnunteitse on n. 1,5 km. Se ei ole mahdoton matka, mutta pitkä kuitenkin. Kodin ja etsijäkoiran merkkaaman paikan etäisyys on vain n. 400 metriä. 

Tämä uusi alue on erittäin rauhallista omakotitaloaluetta ja onneksemme havainto on talon pihalta, jonne olemme saaneet luvan asentaa sekä loukun, että kameran. 

Jos reilun kuukauden aikana ei etsijäkoiran merkkaamalla paikalla ole ollut liikettä, niin tällä uudella pisteellä on kahden päivän sisällä loukku napsahtanut jo kahdesti, näköhavaintoja on ollut pari lisää ja kaikki ovat olleet eri kissoja! Lisäksi alueella asustelee em.kissojen lisäksi muita kissoja. Vetovoimainen paikka!

Kissa # 1 ja #3 


Ensimmäinen loukkuun menijä oli varsin rento kaveri. Se meni loukkuun yön pikkutunneilla. Kameran faktan pohjalta se odotti vapautusta rauhallisena ja mikäs loukussa oli ollessa, kun kupissa oli herkullista ruokaa! Vapauttajan saapuessa kissa naukui vienosti ja kun loukun ovi aukesi, juoksi se kolmen metrin päähän ja kääntyi rauhallisesti katsomaan yöllisen kaksijalkaisen puuhia. Kahdeksan minuuttia vapautuksen jälkeen, kissa palasi loukulle, meni sisälle takaisin, tuli ulos ja meni viereiselle kannolle nuoleskelemaan suutansa ja haukottelmaan! Tällä paikalla taitaa loukussa olla pyöröovet!

Kissa #2 oli kauniin punainen, joka lyhyiden nuuhkaisujen jälkeen asteli loukun perälle ruokailemaan. Kissa #3 oli sama kuin ensimmäinen. Tämä tabby-kuvioinen veijari tietänee jo pelin säännöt, sillä se kävi viime yönä loukulla ensin pyörähtämässä (toki nuoli suutansa myös), siirtyi pariksi kymmeneksi minuutiksi sivummalle, palasi loukulle ja jäi talteen. Paluun tämä tabby-kissa teki kuitenkin niin, että loukun tarkastaja saapui 10 minuutin sisällä, joten juuri ja juuri tabby-kissa ehti syömään rauhassa ja kunnolla. Kävikö tabby-kissa lenkillä ihan sen vuoksi, ettei loukussa tarvinnut kyhjöttää pidempään!? 

Kissa #2


Tämä "varma" näköhavainto on tuonut karkulaisen kiinnisaamiseen lisää virtaa. Virta saattaa kuitenkin hyytyä nopeasti, mikäli loukkuun poikkeaa yksikin samankaltainen naapuruston kissa. Vinkin antajan tuntomerkit täsmäävät karkulaiseen, mutta erehtymisen prosentti on silti korkea. Lähitaloihin on jaettu kuvalla varustettuja lappuja ja niistä toivomme lisää havaintoja. Samoin toivomme kameran kertovan sitä mitä etsimme.



Viime hetken päivitys:

Karkulaisesta on jälleen saatu "varma" näköhavainto ja havainto on n. 100 metrin päässä seuraavalta kadulta. Siihen täytyy luottaa. 



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Karkeakarvaisia pajunkissoja ja tuolinjalkapalloa

Skrunch! Näitä on mukava järsiä!

Tänään oli kauppapäivä ja kaupan kautta tuotiin Pesoselle, Pesosen suosikki tuliaisia, karkeakarvaisia pajunkissoja, eli lepän hedelmiä. Koska tuuli kävi eilen lännen puolelta, nimettäköön myrsky ruotsalaisen kalenterin mukaan Torvaldiksi. Torvald oli heittänyt runsaat määrät lepän hedelmiä pyörätien pientareelle ja näin saimme Pesoselle tuliaisiksi todella laadukkaan oksan, jossa oli runsas hedelmäsato! Heja Torvald! 




Pesonen otti tuliaiset ilolla vastaan - nuuhki hartaasti lepän hedelmiä ja ohuen kuivaa vartta ja kun harras hetki oli viettetty, Pesonen iski hampaat hedelmiin ja järsi niiden koppuraiset rakenteet rikki.

Päivän virikkeet eivät päättyneet luonnon antimiin. Myöhemmin iltapäivällä Pesonen siirtyi pallon kanssa Vihreään huoneeseen ja siirtyi siellä varsinaiselle peliareenalle puisen tuolin alle. Personal trainerin läsnäollessa Pesonen aloitti hurjan pallopelin, joka yhdessä tuumin nimettiin tuolinjalkapalloksi. Pelin säännöt jäivät hieman hämäränpeittoon, mutta peliin kuului selvästi mm. pienojen alittamista ja pallon heittelyä. Pesonen hoiti itse pelaamisen ja PT (personal trainer) piti pallon pelialueella. Jostain syystä Pesonen viihtyy tällaisissa ahtaissa koloissa, joissa joutuu kampeamaan ja kurottelemaan.

Hei traineri! Nyt pelataan!


Ennen illan herkkuhetkeä, Pesonen otti vielä haju- ja äänijäljet Jetasta ja jahtasi Jettaa ympäri asuntoa. Olisiko Pesonen suivaantunut talon silppurin (Jetan) hoidellessa Pesoselle tarkoitettuja tuliaisia. Jetta tykkää järsiä järsittäviä asioita. 

Pesosen päivä osoittautui monipuoliseksi ja haasteelliseksi ja ilta kruunattiin maukkaalla seiti-aterialla. Aterian jälkeen pieni lepo ja ennen varsinaisia yöunia, hennot painit Lakun kanssa. Se päivä oli napakasti loppuun taputeltu! 

Mukava päivä ollut!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Arkistojen aarre - Catnificent Seven!

Painakaa stoppia, painakaa pressiä - arkistojen aarteet puhuvat, tänään ne laulavat! Catnificent Sevenin varhainen äänitallenne videolla, on tullut tänään siivouspäivän kunniaksi päivänvaloon! Se sheikkaa, se breikkaa, jytää, rokkaa, poppaa ja punkkaa! Se on naukumista, josta emot ovat pentujaan varoittaneet. Hyvät kansalaiset ja turkulaiset; nupit kaakkoon ja älylaitteet ilmaan - täältä tulee Catnificent Seven!




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Innovaation tuunaamista

Uuden pesukoneen rippeistä oli kaapin perukoilla jäänyt vielä pesukonetta suojaavat styroksit. Ne huusivat tuunaamista ja kierrättämistä. "Kyllä näistä jotain saa", jos ei muuta, niin ainakin tilaa kaappiin ja kieltämättä suurimmat osat näyttivät aivan kissanpediltä - pientä tuunaamista vaille. No mikä ettei, onhan stryroksi oiva lämmönlähde ja jos ketkä, niin kissat arvostavat mukavia pesäkoloja. Tuumasta toimeen!





Tuunaaminen

 Valmiiden esineiden ja tekstiilien muokkaaminen itse siten, että vanhasta tai tavallisesta saadaan uutta ja yksilöllistä. Tuunaus on sitä, että turhille asioille keksitään käyttötarkoitus, vanhaa uudistetaan tai valmistetaan vanhoja tuotteita hyväksikäyttäen ja yhdistellen kokonaan uusi tuote. Kierrätys on tuunauksessa tärkeä lähtökohta.


Muoto oli selvä, kunhan vain kaksi palaa yhdisti toisiinsa. Hieman lisää pehmikettä ja reunojen loiventamista, pyyhettä ja pahvia. Lastu lensi, kun sorvi lauloi. Eli lattia oli täynnä iki-ihanaa stryroksiroskaa, joka tarttui joka paikkaan. Peti otti kuitenkin muotonsa ja ryhtinsä  - ja näytti hyvältä. Näyttikö se kutsuvalta, sen saivat kertoa asiakkaat.

Pesonen tutkii rakennusmateriaaleja


Ensin juostiin karkuun, sillä suuri valkoinen mötikkä näytti lattianvaraan 
varmasti hieman pelottavalta. Juuri sinne lattialle tämä valkoinen alus myös laskeutui, sillä kokonsa puolesta sille ei muualta tilaa löytynyt. Siinä se oli, monen sadan euron oheistuote. Kovaan käyttöön olkaa hyvä! "Kovaan käyttöön, olkaa hyvä!" Ketään ei kuulunut, ketään ei kiinnostanut. 

Aikansa kutakin, kunnes rohkeimmat astuivat esiin. Hannu, porukan poliisi varmisti kohteen ja huomasi sen vaarattomaksi - tietämättä kuitenkaan mikä se on. Edes vihjaileva taputtelu pedin pohjalle ei tuonut lisäinfoa. Lopulta porukkaa tuli enemmän, mutta petiin asti kukaan ei mennyt. Oli aika laittaa kovat piippuun. 


Pesonen piipahti nojalla, taustalla Hannu huitelee jo
toisaalle


Henkilökunta heltyi ja heitti namit petiin. Sofi tuli, meni ja hotkasi namit - mutta ei noteerannut petiä. Kaikki toivo langetettiin Pesoselle, kissalle joka ymmärtää hyvän päälle, siis makoilun. Pesonen tuli paikalle, tapaili pedin reunoja ja nousi etutassuilla seisomaan reunoille. 

Tuunattu peti oli loppujen lopuksi parin päivän ajan kaikkien saatavilla, mutta ketään se ei kiinnostanut. Kerran Laku kävi sen verran pötkähtämässä, että valokuvan sai otettua. Hauskaa oli joka tapauksessa. Kissat saivat vähintäänkin tuhinat ja pöhinät ihmeteltäviksi. Ja loppujen lopuksi kaappiin tuli lisää tilaa - tilaa uusille innovaatioille!

Laku heltyi poseeraamaan tuunatussa pedissä

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Loukutus

Tulet on viritetty - itseasiassa jo pariin otteeseen. Ensimmäinen grillaus oli viikon alussa, eikä se "tunti tulien jälkeen loukkuun"- ennakon mukaan tuottanut tulosta. Kissa on edelleen tiellä tietämättömissä. Grillaus itsessään sujui rauhallisissa merkeissä, eikä esim. paikallinen virkavalta kiinnostunut puuhistamme, vaikka käry täytti ilman arki puolenyön tietämissä. Virkavalta on oman tonttinsa tässä asiassa jo "hoitanut", sillä virkavallan "avustuksella" kissa sai kotipihastaan kyytiä.

Näköhavaintojen puute on ollut ongelmamme. Vieläkään emme tiedä, onko kissa ylipäätään sillä samaisella alueella, jossa loukut ovat. Etsijäkoirat ovat alueen merkanneet, mutta esim. gps-tietoja tai trackeria ei harmiksemme ole tässä tapauksessa saatavilla. Em. tiedoilla voisimme hieman yrittää haarukoida aluetta, jossa kissa liikkuu. 

Kana ja kala eivät kelvanneet

Viikon puolivälissä yritimme yön istunnolla selvittää kissan liikkeitä. Yö oli nolla-asteinen ja autossa jaksoi ja pystyi istumaan muutamia tunteja. Auton lasit huurtuivat vasta parin tunnin istumisen jälkeen. "Näitkö sä jotain", kuului kuiskaisu etupenkiltä. Pimeys taittoi pinnamuodot milloin kissankorviksi tai muuten vain pieneksi kissaksi. Kylmä kiipesi selkää pitkin. Jalat oli aikoja sitten jo nostettu penkille viltin sisään. Samassa pihavalo lävähtää päälle ja autosta viiden metrin päässä tapittaa levoton eläin, kissa! Mutta heti naamasta näkee, että se ei ole etsimämme. Pulssi laskee ja lamaantuu. Hetken sai kuvitella jotain muuta. 

Vierasta kissaa ei aivan hyvällä katsottu, sillä se saattaa tietää myös sitä, ettei karkurimme oleile toisten alueella. Ja onko aiemmin nähdyt vähäiset jäljet tämän levottoman veijarin, joka saman tien valon syttymisen jälkeen hävisi pimeyteen. Eikä pimeydestä sinä yönä enää muita tullut.

Tulet on sytytetty nyt toistamiseen - kädet haisevat vieläkin grillin sivutuoksuille. On karkuri tai ei, niin loukkuihin jäi nyt sellaiset herkut, että sinne kannattaa poiketa ihan vaan vaikka ohimennen. Alueelle viritettiin myös kamera, toivottavasti tallentamaan yön tapahtumia. Näköhavaintoja kaivataan kivuliaasti. 

Kissa on karussa, se on fakta. Höplöttääkö se meitä vai onko se esim. löytänyt jostain uuden sataman? Kevät etenee ja kohta on puistot ja pusikot uutta tuoretta ruokaa pullollaan. Viikolle on kuitenkin luvattu myös lumisadetta ja toivottavasti sade tuo esille myös mm. jälkiä - ellei sitä ennen karkuri ole löytänyt loukun perille asti.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Täältä tulee Catnificent Seven!

Dang dang! Rokkikukot lauteilla - kunnes kissat astuvat parrasvaloihin ja kukot saavat kyytiä! Catnificent Seven on saapunut! Dang dang!

Jos Pesosen porukka olisi bändi, olisi se jotain glamrockin 70 - lopun tapaista psykedeelistä naukumista. Hieman David Bowieta ja hieman Lou Reedin vaikeinta tuotantoa. Ripaus anarkiaa. 

Lakun äänijänteillä irtoaa keulasta solistin paikka; se selviö. Äiti/tytär kombinaatio Pesonen ja Sofi hoitavat hyvällä yhteistyöllä taustalaulun ja rämpyttävät siinä sivussa kitaraa. Maskuliininen Piri, oivalla rytmitajulla hoitaa takana rumpupatteria, eikä hienouksia ei ole luvassa. Hannu, bändin älykkönä ja kaikessa viisaudessaan soittaa bändin vaikeat ja koukuttavat bassokuviot. Catnificent Sevenin taiteellisesti lahjakkain Jetta saa olalle viulun ja pysyy samalla mielellään hieman sivummalla. Tippa on ahne manageri ja laiska keikkamyyjä. Tippa on organisaatiossa suurin sooloilija ja se lopulta kostautuu koko bändille. 




Bändin soundi on päämäärätöntä meteliä, joka ei ei missään vaiheessa pysy glamrockin genressä, vaan lähestyy lähinnä punkrockia ja tehdasmeteliä. Soittolistalla oleva Georg Malmstenin Tottelematon Tipi (piikki manageria vastaan) hajoaa tunnetusta lastenlaulusta, silmittömäksi naukumiseksi ja The Stranglersin herkkä Golden Brown (Hannulle) venyy laiskaksi laulelmaksi, joka muistuttaa tyhjää ruokakippoa. Suosituimmaksi hitiksi osoittautuu bändiä vääristävä Jaakko Tepon Pamela, jonka taustalaulaja Pesonen vääntää omille sanoille, laulaen sen korkealta ja kovaa:

"Pam-pam-pam-pam Pesonen
ai kun minä oon sitte ihana"


Bändi hajoaa alta aikayksikön. Laku on aivan liian karkea solisti (se selviää viimeistään Lakun versioidessa Muddy Watersin Hoochie Coochie Mania) ja Tippa vain makaa päivät pitkät sohvalta löytyvällä lämpöpedillä ja on häiritsevä tekijä kuin Yoko Ono konsanaan. Kaikki haluavat loppujen lopuksi toteuttaa itsekkäästi vain omia ideoitaan ja olla staroja. Bändi hajoaa välittömästi Hämeenlinnan Kissakoti Kattilan ja Joensuun Kissanloson korpikeikan jälkeen ja reilusti ennen maailmanvalloitusta. Tippa myy bändiä eteenpäin aivan liian halvalla ja ura kestää vain muutaman keikan verran. Catnificent Seven hajoaa, mutta bändin jäsenet pysyvät kavereina ja ovat loppujen lopuksi päätökseensä vallan tyytyväisiä! Mau mau!


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Loukutus

Tippa (vas) ja Laku tutkivat tarjottavia ruokia.

Finaali venyy. Ratkaisu olisi saattanut tapahtua jo aiemmin, sillä vaneriloukusta saatiin sellainen tieto, että "kissa" olisi siellä käynyt, mutta loukku ei ollut toiminut moitteettomasti. Loukku oli lauennut, mutta sulkeutuvana ovena oleva pleksi ei ollut mennyt alas asti. Liekö kosteus vaikuttanut vai se, että tarkemmin katsottuna pleksi on aavistuksen käyrä. Nyt käyttöön on otettu uusi, hieman erilainen vaneriloukku.



Tänään paikalla kävi kaksi etsijäkoiraa, jotka kertoivat kissan asustelevan alueella sijaitsevan rakennuksen alla! Siis, että etsittävä kissa, kissa jota omistaja on etsinyt jo joulusta saakka ja mekin avustajina kohta n. kuukauden verran, olisi aivan nenämme alla. Molemmat koirat merkkasivat selkeästi kyseisen paikan. Koirat kertoivat myös, että kissa olisi makoillut lähellä olevan roskakatoksen päällä.  

Miksi kissa ei silti vieläkään ole loukkuihin mennyt!? Koirien mukaan kissa olisi kunnossa, eikä esim. jäänyt loukkuun rakennuksen perusteisiin. Jälkiä on näkynyt vähän, mutta on näkynyt. Ruokia on kokeiltu laidasta laitaan; sardiinia, savusilakkaa, broileria, kypsää lihaa, raakaa sydäntä, normi kissanruokaa jne... Seuraava kokeilu taitaa olla grillaus parin päivän päästä. 

Saimme rohkaisua ja varmistusta. Sitä kaivattiin, sillä pelkkä odotus vie virtaa ja energiaa. Uudet ruuat, uusi kattaus on tarjoiltu. Nyt odotamme asiakasta - yksi asiakas riittäisi. 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ruokaa tulossa!

Vauhti-Raksun pakasteauto kävi. Vauhti-Raksuun päädyttiin, koska Mustista ja Mirristä ei meillä suosittuja possun kuutioita enää löytynyt. Vauhti-Raksun valikoimista taasen löytyi Tessu, possun sydänkuutio, 500 gramman paketissa.

Suuri ja kaunis Vauhti-Raksun pyörillä kulkeva pakstin




Tilaus tehtiin netissä verkkokaupassa. Toimituspäivään sai vaikuttaa itse, kunhan auton runsaat aikataulut oli ensin selvittänyt. Tilasimme toimituksen kotiovelle - myös pysäkkitilaukset olivat mahdollisia. Toimituskuluja ei peritä, kun tilaus ylittää 35 euroa. Maakuntamatkailua harrastavat voivat ajella myös itse pääkallopaikalle Loviisaan, jossa varastomyymälä palvelee ma-to 9-17. Maksutapoja on monia, myös vanha perinteinen käteinen kelpaa.


Laku, Sofi ja Hannu tarkastavat tuotteen

"Siinä sitä nyt on", hokaa Sofi
Toimitusta edeltävä päivänä saimme puhelimeen tekstiviestin, jossa tiedotettiin auton saapuvan klo 8-10 aikoihin ja toimituspäivänä vielä soitettiin varttia ennen h-hetkeä. "Ruokaa tulossa", ilmoitti heleä-ääninen mieshenkilö puhelimessa! 

Otimme auton juhlavin menoin vastaan ja menimme pihalle asentoon. Auto oli ajallaan - sen verran kursaillen, että ajoi viisi metriä talon ohitse. Palvelu kokonaisuudessa oli simppeliä ja lämminhenkistä ja tuotteet olivat hyvin pakattu. "Hyvää ruokahalua", huikkasi autonkuljettaja ja jatkoi matkaansa. 

Kaikesta jäi hyvä maku. Kaikki oli mutkatonta, vaikka nettisivujen pysäkkiviidakko hieman säpsäytti. Onneksi edes eläimillä on nykyään myymäläauto tien päällä! Se on palvelua jos mikä!








Tessu possun sydänkuutio, 500 g

Tessu, possun sydänkuutio on raakapakaste. Koostumuksena kotimainen lisäaineeton sian sydän. Kuutio on nimenomaan kuutio, eikä sitä tarvitse erikseen alkaa pilkkomaan. Se on suuri etu. Palat ovat kuitenkin tarpeeksi suuria, jotta kissan purukalustolle tulisi käyttöä.


Tessu, possun sydänkuutio







Tuote on pakattu hyvin sulkeutuvaan (minigrip sulku) muovipussiin ja muodoltaan se on tyynymäinen. Säilyvyys 12 kk. Valmistaja on Lemmikkiruuat Tessu Oy.

Itse asiakkaat ottivat Tessu possun sydänkuutiot ilolla vastaan ja söivät ne napaansa. Sofi poimi palat lautaselta ja herkutteli ne yksitellen parketin päällä. Pesonen järsi siististi lautaselta. Suutaan nuoleva kissa vaikutti oikein tyytyväiseltä!





tiistai 7. maaliskuuta 2017

Loukutus

Uudet syötit loukkuun
Nyt eletään finaalin tuntua, sillä kahtena viime yönä on vaneriloukusta sardiinit hävinneet! Sardiineja halunnut asiakas on kuitenkin ollut sen verran taitava, ettei se ole laukaissut loukkua. Kolmas yö toden sanoo, eikö niin!? Syytä olisi, sillä kahden viikon laina-aika loukusta on hupenemassa, eikä jatkoajasta vielä ole tietoa. Vaneriloukku on todistettavasti ollut houkutteleva ja osittain "toimiva" pyydys. 

Vaneriloukkua lainataan kahden viikon jaksoissa ja panttia otetaan 40 euron verran. Vanerilokun etuna voinee pitää sitä, että se on lämpimämpi kuin avoin metalliloukku. Viime yönä mittaripakkasta oli -7, kuorruttettuna viimaisella tuulella. 

Loukun lainaavan eläinsuojelukeskuksen nettisivuilla on loukutusohjeita, mutta niissä on vähintäänkin kissan omistajan korvaan särähtävää informaatiota. Siellä puhutaan "löytö- ja lemmikkikissoista ja kuinka kunnalla on velvollisuus huolehtia alueella kiinni otettavia vähintään 15 päivän ajan. Löytöeläimillä tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan kesyjä lemmikkieläimiä, joiden omistaja ei ole tiedossa - ei villikissoja. Kesyn lemmikkikissan saa yleensä kiinni ilman loukkua". Tässä käynnissä olevassa loukutuksessa kissa on kesy lemmikkikissa, siis ihan kenen tahansa karvainen kaveri sohvan nurkalta, jota ei vielä ole saatu kiinni. Kahden kuukauden vaelluksen jälkeen se saattaa hyvinkin näyttää villikissalta, mutta se on edelleen se sama lemmikki. Käytössä on tällä hetkellä neljä loukkua.

Ohjeistukset jatkuvat toisaalla; "Villikissat eivät kesyynny, joten ne lopetetaan mahdollisimman pian loukkuun menon jälkeen". Pesonen oli villikissa, joka tuolloin puhelimessa ohjeistettiin ampumaan. Talon mies, joka oli paikallisen metsästysseuran jäsen ei ampunut, vaan inhimillisyys voitti. Myös Laku ja Sofi kiittävät. Kyseessä oli samainen Eläinten auttajien eläinsuojelukeskus, josta vaneriloukku on nyt lainattu. Ohjeissa mainitaan myös, että "pyydystäjän tulee kuitenkin aina ennen toimenpiteitä varmistua, että loukussa on villikissa, eikä kenenkään lemmikkikissa". Myös järjestetyn loukutuksen informaatiota naapurustolle painotetaan. On kuitenkin kaiken kaikkiaan hämmentävää, että loukutettavaa kissaa, vaikka se kuinka saataisiin kiinni esim. haja-asutusalueen ulkopuolella, lähdetään suin päin lahtaamaan. Voiko puhua enää eläinsuojusta, kun ensineuvo on noin tyly!? Resursseihin vetoaminen on vain hätäratkaisu.

Etsijäkoiraa on lupailtu viikon lopulle, mutta toivottavasti sitä ei tarvita. Olkoon tuleva 24 tuntia onnekas ja omistajan karvainen kaveri saadaan kotiin sohvan päälle kehräämään ja toivottavasti sardiinivaras on oikea kissa.




Lähde: Eviran villiintyneisiin kissoihin liittyvä lainsäädäntö,
http://www.onnentassu.fi/palvelut (Villikissan loukutusohje on kopioitu Porvoon kaupungin sivuilta lähes täydellisenä.)


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Loukutus

Yöllisiä jälkiä, mutta kenen?
Tänään vietetään valtakunnallista löytöeläinpäivää (maaliskuun ensimmäinen lauantai) ja mikä olisi hienointa vai tässä tilanteessa liki "koomista", mikäli karussa oleva kissa saataisiin tänään talteen! Viime yönä yhden loukun luota löydettiin umpihangesta jäljet, mutta edelleenkään emme tiedä kenelle ne kuuluvat. Etsijäkoiraa ei pyynnöistä huolimatta ole saatu. Ilman koiraa olemme kuin silmiltä sidotut tikanheittäjät. 

Tuleva yö on jälleen kerran kerran kylmä - miinusta luvattu päälle 10 astetta. Tällä kertaa kissaa houkutellaan savusilakoilla ja jos se ei onnistu, siirrymme pihveihin. Koska houkuttimet ovat näinkin suolaisia ja mausteisia, täytyy ne laittaa reiällliseen kippoon, jota kissa ei saa jyrsittyä. Kasvavana huolena on myös, että loukusta löytyy lintu tai rotta, sillä loukkujen lähistöllä maassa on nähty useampia harakoita. 

Välillä liikutaan väsymyksen molemmilla puolilla. Epätoivo ja toivo pilkkaavat toisiaan. Vielä kuitenkin löytyy energiaa, toivottavasti sitä on myös karussa olevalla kissalla.

Pesonen on loukulla talteen saatu löytöeläinkissa



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Riemurasia

Tällä kertaa Pesosen porukoilta riitti Zooplussalle totuttua pienempi tilaus ja rahti kiitti siitä toimittamalla sen perille vajaassa viikossa. Nopea ja ehjä toimitus! Normaali pienempi tilaus tarkoitti myös pienempää pahvilaatikkoa. Kaikki muu sen jälkeen olikin sitten suurempaa, sillä kissojen kiinnostus pikapostia kohtaan oli eeppinen.

Henkilökunta huomasi, että Hannu on laatikossa, mutta ei huomannut sitä mitä Hannu tekee...

Pelin avaaja jäi hämäräksi, mutta laatikossa kävivät mm. Tippa ja Hannu, joista jälkimmäinen otti laatikosta hetkeksi itselleen nukkumapaikan! Koko ajan aktiivisena ollut Jetta oli sitä mieltä, ettei laatikossa sovi nukkua ja ajoi Hannun syrjemmälle. Tämän jälkeen laatikosta löytyi Jetta. Sehän taas kiinnosti Sofia, joka nuuhkien eteni lähikatsekontaktiin ja samalla haastoi kirmamaan. Haasteet vaihdettiin ja kirmaamiset aloitettiin.


...Hannu veteli härskisti sikeitä!


Kaikki olivat vähintäänkin välillisesti kiinnostuneita pienestä ja kompaktista Saksan tuliaisesta ja esim. Pirille ja Lakulle kiinnostus tuli, kun sai seurata muiden tohinoita laatikon ympärillä.

Ja lopuksi laatikosta kiinnostui myös Pesonen, joka tuli, nuuhki ja kiersi laatikon ja lopulta nousi laatikon päälle, kuin koristeeksi kakun päälle. 


Sofi (oik) tuli haastamaan Jettaa leikkiin: "Kukkuu! Lähetkö? En! Lähetkö? En! Lähetkö? En! Lähetkö? En! Lähetkö? Menin jo!"





Koriste puuttuu, tuumaa Pesonen






Tällaiset tilanteet syntyvät parhaiten huoneen avoimimmilla paikoilla ja parhaat kokemukset niistä saa, kun ottaa hyvän asennon ja seuraa kissojen touhua hiiren hiljaa. Leikistä ja uteliaisuudesta syntyvä energian kenttä lämmittää ja tekee hyvää. Arjen pienet yllätykset eivät yht´äkkiä olekaan niin pieniä!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Loukutus

Vaneriloukku viritetty

Sunnuntaille saatiin mahtipontinen ilotulitus, mutta ei etsijäkoiraa. Etsijäkoiran tulemattomuutta perusteltiin, ettei ole liian usein hyvä käydä. Edellisestä käynnistä on kaksi viikkoa aikaa. Nyt jatkamme etsintöjä mutu-tuntumalla, sillä ratkaisevia vihjeitä, saatika näköhavaintoja ei ole tullut.

Jotain kuitenkin - uusia jälkiä hangessa ja kissan naukumista! Tällä hetkellä, aivan tuoreena tietona, olemme saaneet luvan laittaa loukun erään pihan varaston seinämälle. Pari päivää sitten, pihamaan aidan alitse menivät selvät kissan jäljet, jotka jatkuivat pidemmälle pihaan. Talon väki kertoi myös omista kissoistaan, jotka eräänä päivänä reagoivat ikkunan äärellä "johonkin" pihassaan. Myös kissan naukumista on  kuultu. Olemmeko jäljillä ja jos olemme, niin kenen jäljillä? 


Eilen viety uusi loukku on tällä kertaa vaneriloukku, jonka kissan omistaja sai naapurikunnan eläinsuojeluyhdistykseltä. Kahden tämän hetkisen metalliloukun luona on nähty kissanjäljet, mutta sisään asti jäljet eivät ole menneet. Mahtaisiko kissa siis väistellä metalliloukkuja ja onko loukkujen luona liikaa jo ihmisten tuoksuja, joita kissa karttaa? Vaneriloukun vieraista tuoksuista emme tiedä ja sen vuoksi suihkautamme loukkuun hieman Feliwayta, jotta kissa tuntisi olonsa turvalliseksi.

Olemme jälleen toiveikkaita - kuin kolmas erä olisi lähtenyt käyntiin. Eräät jäljet menevät myös lintujen ruokintapaikalle ja siitä päättelemme, että hyvin ruokittu kotikissa tuskin olisi niin nälissään, että tyytyisi lintujen ruokaan, vaan kyseessä olisi nälkiintynyt karkulainen. Olemmeko legendan perässä vai oikean etsittävän karkulaisen? Montako erää tämä taistelu kestää? 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lauantai laskiainen

Lauantain laskiaispainit Lakun (oik) kanssa
Lauantai aamua täällä mentiin kuin laskiaissunnuntaita, kun Pesosella oli vauhti päällä. Painikaveria ja palloa haettiin joka käänteessä ja touhua sai aamukahvia särpiessä ihmetellä useamman minuutin ajan. Mieleen tuli Saukin Pikkuoravien iloinen rieha. 

Parvekkeen oven suulla kytättiin kaveria, ohikulkijaa taputeltiin tassulla, leikkikoria laitettiin uuteen järjestykseen ja oman petipaikan ympäristö kartoitettiin. Kaikki oli pääosin sitä tuttua ja laadukasta puuha Pesosta, eikä periaatteessa mitään uutta, mutta... Mutta kun sitä on vaan niin pirun hauska katsoa! Samoin se kuinka Pesosella on tilaa touhuta, vaikka kysymyksessä on hieman isompi kissatalous. Sokkona sekahakuun. 


No, kahvihan siinä jäähtyi kun kameraa piti kaapista hakea. Ja Pesonenhan temppuili pitäen välillä salataukoja, jolloin kuvaaja ehti viedä välillä kameraa pois. Aamujumpat kaikin puolin. 

Kun kerta laskiaissunnuntai vietettiin täällä jo eilen, niin tämä aamu on vedetty sikeitä! Pitkä viikonloppu!

Meno - paluu

lauantai 25. helmikuuta 2017

Loukutus

Loukutus jatkuu - vuoden vaihteen tietämillä kadonneesta kissasta ei ole havaintoja. Kirpeät yöpakkaset tarkoittavat sitä, että loukuilla (2 kpl) täytyy käydä melkon usein katsastamassa tilanne, ettei sisälle ole jäänyt kissaa tai muuta eläintä. Saamattomuus on melko heikko selite palentuneille korvanpäille.

Viikolla tuprutti lunta reippaasti ja se samalla paljasti yöllisten kulkijoiden jälkiä. Vain parit kissan jäljet näkyi ja ne tuskin ovat etsittävän - muiden eläinten jälkiä  oli sitäkin enemmän. Hellyyttävin jälki lienee ollut variksen, joka on umpihangessa kahlannut niin, että hankeen uponnut ja laahaava pyrstö on peittänyt ensin osuneet koipien jäljet; aivan kuin kuusen oksien nipulla olisi jälkiä peitelty. Pariin otteeseen lunta tuli jopa harmittavan paljon, sillä sitä oli pyryttänyt aina loukun perukoille asti.

Lumi ja kylmä viima kiusaavat etsintöjä


Loukutus on jumissa, kunnes etsijäkoira saadaan käymään. Näillä näkymin koira olisi tulossa sunnuntaille - samaan päivään sattuu myös laskiaisriehan ilotulitus! Omaa harmia tuovat myös yhdenlaiset ihmiset, jotka mm. repivät katoamisilmoituksia tai suoraan kieltävät laittamasta niitä esim. rappukäytävän ilmoitustaululle! Mitä harmia pieni lappu heille aiheuttaa!?

Illan suussa ja yön hämärässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Lenkkeilijät ja ohikulkijat tirkistelevät alta kulmain ja outoja (poliisi)autoja kaartaa selittämättömästi. Hauskin tapahtuma on eittämättä ollut kaupunkialueella asuvan rotan yöpuhde, kun se kipitti parikymmentä kertaa roskakatoksen ja pihalle pysäköidyn auton väliä. Auton renkaalle päästyä, se pomppasi aina renkaan päälle, kunnes lopulta jäi sinne. Olisiko sieltä ollut reitti konetilan puolelle? 

Toivo lepää etsijäkoiran harteilla, sillä näköhavaintoja ei ole tullut. Mikäli koira jonkin alueen selvästi merkkaa, on etsijäpartiota kehoitettu kaivamaan grilli esiin. Viimeksi koira kävi pari viikkoa sitten.