perjantai 21. heinäkuuta 2017

Paini II

Hiljaista heinäkuuta edetään. Koko maa on koomassa, mitään ei tapahdu. Jutun juuret revitään leijonista ja sauvakävelystä. Välillä tökätään sormi sulaneeseen jäätelöön ja nuolaistaan. Hyvältä maistuu tämäkin maku! 

Pesosen porukoillakin tuntuu olevan pientä kesäilyä. Petski makailee paljon, samoin Tippa. Nuorisoporukka käyskentelee ja kelaa rutiineja. Aina kuitenkin jotain pientä sattuu eteen ja tällä(kin) kertaa viihdyttäjänä on toiminut Sofi. Tosin teema on ollut sama kuin toukokuun lopulla, mutta mikäs siinä kun teema on mitä mainioin! 

Tässä lyhyt videonpätkä siitä, mitä Sofi tykkää jälleen kerran puuhata. 


torstai 13. heinäkuuta 2017

Alkuvuoden menot laskettu

Vuosi 2017 on ehtinyt siihen vaiheeseen, että vuoden ensimmäisen puoliskon menot on ynnätty. Kuudessa kuukaudessa kissat ovat nielleet 2407,90 euroa (ilman eläinlääkärikuluja 1632 euroa). Vauhti on maltillinen, kun ottaa huomioon, että laskelmat ovat seitsemästä kissasta. Kissakohtaiseksi summaksi tulee n. 344 euroa (ilman ELL kuluja 233 euroa). 

Tilastoihin on laskettu sentilleen kaikki; ruokineen herkkuineen. Jopa ilmaiset on otettu huomioon - ne ynnätään vuoden lopussa.

Tammenterho on ilmainen menoerä - sitä ei lasketa

Ruoka 926,40:- ( 154,40:- kk): Zooplus pelastaa! Tässä osiossa nettikauppa Zooplussa pienentää saldoa n. parilla sadalla eurolla. Se tuntuu. Zooplussan etuna ovat säästöpakkaukset. Isommassa kissataloudessa kytätään tarjouksia ja säälittä isketään niihin. Kivijalkakaupoista hankitaan varsinkin pakasteet.

Kuivike 290,10:- ( 48,35:- kk): Kuivikkeen menoerä on tasainen, mutta varsinainen saldo selviää vasta vuoden lopussa. Tällä hetkellä kuiviketta ei mene liikaa. Varsinkin hiekoissa hyödynnetään tarjouksia ja ne ostetaan kotikaupoista. 

Herkut 60,50:- ( 10,10:- kk): Varsinaiset herkut ovat vähissä. Tähän summaan vaikuttaa alkuvuodesta hankittu suurempi Dreamies tilaus, joten loppuvuotta kohden herkkujen kk meno tullee pienenemään. Mm. kaupan heinät on laskettu herkkuihin, samoin kanankaulat.

Eläinlääkärikulut 774,95:- ( n. 130:- kk): Piri, Hannu ja Tippa ovat käyneet lääkärissä. Loppuvuodelle on tulossa vielä kolme käyntiä. Haarukka eläinlääkärikuluille voi olla mikä, joten sitä täytyy tarkastella maltillisesti. Akuutteja tapauksia ei ole, joten siihen ollaan tyytyväisiä. 

Tarvikkeet 324,15:- ( n. 54:- kk): Tarvikkeiden suurin menoerä on Feliway, jota tilataan säästöpakkauksina. Muuten tarvikkeisiin kuuluvat mm. juoma-automaatin suodattimet, kakkapussit, ruokakipot, siivousvälineet jne... Tarvikkeiden lista on melko joustava. Alkuvuoden hankintoina tarvikkeisiin vaikuttavat pari vessaa.

Muut 31,90:- (n. 5.30:- kk): "Muiden" asioiden ja "tarvikkeiden" ero on hieman häilyvä, sillä muut osioon kuuluvat esim. pedit ja raapimatolpat ja -puut. Raapimapuita pyritään tekemään itse ja niiden tarvikkeet (mm. maton palat) listataan tähän muut-osioon. Tällä hetkellä esim. petejä ei ole tarvittu uusia ja näin muut osio on pysynyt maltillisena.


Lakulle hankittu DVD on jo parin vuoden takaa


Onko puolen vuoden budjetti ylittynyt? Sitä ei mietitä. Valintoja kuitenkin tehdään ajatuksella ja maltilla ja tarjouksia käytetään hyväksi. Rahaa kuitenkin menee ja se tiedostetaan. Pahemman päivän varaksi pidetään varakassaa ja esim. pullonpalautusrahat laitetaan omaan lippaaseen. Pienessä purossa kutevat isot kalat. 


Budjetin pitäminen ei välttämättä sovi heikkohermoisille, sillä sentilleen laskettuna se kertoo totuuden. Varsinkin ELL kulut parin käynnin jälkeet saattavat hirvittää. Pesosen porukka käy säännöllisesti lääkärissä, syö monipuoisesti, välillä herkuttelee ja saa tuliaisia. Siitä syntyy saldo. Kokonaissaldo jaettuna seitsemän kesken kertonee melko hyvin kissan pidon totuuden. Sitä ei pysty paljon oikomaan.   

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Villit kesäperunat

Myös Pesonen kiinnostui tillistä
Henkilökunta hengähti ja piipahti mökkipalstalla. Näin kesällä kotiin kannetaan myös kasvimaan herkkuja ja tällä kertaa kassissa oli ainankin salaattia ja tilliä. Laskimme kassin lattialle ja sekös aiheutti kuhinaa. Varsinkin tilli osoittautui mielenkiintoiseksi. Koska emme olleet täysin varmoja tillin turvallisuudesta, jouduimme hieman toppuuttelemaan porukoita.

Eri sivuistoilta etsiessä, mitkä kasvit ovat kissoille myrkyllisiä, ei tilliä ole mainittu missään. Mm. Perniön seudun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta löytyy melko kattava listaus myrkyllisistä kasveistahttp://pernio.sey.fi/loytoelaimet/elaintietoa/myrkylliset-kasvit ).


Pitkin iltaa seurasimme, kuinka kissat hyppivät kuin perunat kattilassa, tillinoksan kimppuun. Siitä vaanittiin, nuuhkittiin ja saalistettiin. Se villitsi. Jos kiinnostus hieman tyrehtyi, tilli sujahti silmien ohitse maton reunan alle ja jälleen kiehui. Pesonen pyöri sen kimpussa, Laku loikki ja Hannu saalisti. Tillistä on moneksi!  

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Autolla kivijalkaan

Henkilökunnan silloin tällöin sattuva virkistyspäivä suuntautui tällä kertaa sisä-Suomen maakuntiin. Alun teemana oli tehokkuus ja nokka suunnattiin moottoritielle kohti Tamperetta. Ensimmäinen turistikohde oli Tampereen Pirkkalassa sijaitseva Eläintarvike Sydänystävä. Paikka oli helppo löytää ja parkkitilaa oli kauppakeskuksen ansiosta runsaasti. 

Sydänystävä valittiin Power Of Nature edustuksen vuoksi, mutta tällä kertaa tarjonta oli toimitus katkoksen vuoksi aavistuksen vajaa. Tuliaisiksi ostettiin pari purkkia entuudestaan meille outoa Power Of Naturen Hächnen Jambalayaa ja yksi lelu. Muuten paikka tarjosi hyvällä palvelulla kiitettävän eläintarvikeliikkeen kattauksen. Samasta kauppakeskus kompleksista löytyy lisäksi mm. elintarvikekauppa, pizzeria ja kahvila.

Tämän jälkeen matka jatkui sisäsuomen Espooseen eli Nokialle, jossa pidimme kahvitauon Hinttalan kotiseututalon sympaattisessa pihapiirissä. Pihapiiriä vartioi mm. savusaunatonttu ja pihapiirin rautainen kissa. 

Hinttalan kotiseututalon rautainen vahti

Loimaalla, muuten niin masentavan kaupunkikuvan pelastajina toimivat kahvila Pikku Wanha Kanala ja eläinkauppa Zoo Jatar. Suurehkosta Zoo Jatarista kotiintuomisina oli ruokaa. 

Seuraavana päivänä, Klaukkalan kirjaston mainion Tapio Vanhatalon valokuvanäyttelyn (Saimaa-ilmiö) jälkeen koukkasimme vielä Järvenpään Beef´n Bonesiin, mutta kas, liike ei ollutkaan siellä mihin me sen viimeksi jätimme! Tuppisuut eivät tietä löydä, joten Prisman infotiskin tiedonannon jälkeen tiesimme, että Beef´n Bones on jo toukokuussa muuttanut pari kilometriä radan toiselle puolelle. Uusi osoite on Wärtsilänkatu 12. Muuttomatka oli helppo ja otimme uuden suunnan, olihan takakontissa kylmälaukku odottamassa herkullisia raakapakasteita. Kauppa löytyi ja ostokset saatiin tehtyä. 

Sofia kiinnosti enemmän tuliainen kuin ruoka.

Matkailun yksi kiehtovista puolista on löytää yksityisten pitämiä eläinkauppoja. Ketjujen liikkeet ovat paikasta riippumatta liki identtisiä, mutta kivijalkakauppojen tarjonnassa saattaa ola hyvinkin persoonallisia poikkeamia. Jos muuta ei löydy, niin uuden pallon voi aina ostaa kotiin viemisiksi. Palloja poikkeaville!





Power Of Nature, Chicken Jambalaya


Kanaa, katkarapua ja silliä. Koostumus moussemainen, mutta kiinteä. Ei toimi. Tippa hotkasi, Sofi söi vähän ja loput eivät olisi voineet vähempää olleet kiinnostuneet. Klo 18.00 ei ole muutenkaan paras ruokahetki, joten jätimme muistiinpano välineet pöydälle ja ruuan vielä lattialle.



Jos ruoka ei hävinnyt tuoreeltaan, ei se hävinnyt illan mittaakaan (Piri vähän yritti), vaan liki täysi lautanen siirrettiin siilin ruuaksi, joka oli aamun mennessä kelvannut hyvin. 

Ei kiitos, sanoo Pesonen


eläinkauppa Zoo Jatar löytyy Facebookista

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pesonen pelotteli

Pesonen säikytteli henkilökuntaa illalla. Pesonen nukkui tällä kertaa pienemmässä pedissään, siinä missä ei oikein tahdo mahtua oikaisemaan paikkoja ja kääntämään kylkeä. Pesonen nukkui ja nukkui, kunnes rouvan oli pakko nousta jaloittelemaan. Pesonen laskeutui hitaasti lattialle ja otti askeleen pari, mutta jalat eivät pitäneetkään, vaan Petski horjahteli sinne tänne ja jaloittelu jäi muutaman askeleen yritelmäksi. Hetken Pesonen keräsi voimiaan ja lähti uudestaan liikkeelle. Sama juttu, jalat vispasivat niin ettei pylperö tahtonut tulla perässä mukana. Nyt Petski kuitenkin tuplasi matkansa ja lössähti tolpan jurelle pötköttämään. Hoippuminen oli kuitenkin nähty.


Vanha rouva natisee


Totta kai huolestuimme ja asetuimme vartioon seuraamaan tilannetta. Toviin ei Pesonen siitä liikkunut, vaan oli lähinnä pöhnäisen oloinen, kuin upoksiin vettynyt tukki. Ilma oli todella raskas ja väsyttävä, olihan vettä tullut eri sakeusasteilla jo aamukymmenestä asti. 

Lopulta Pesonen oikoi koipensa, venytteli vanhan rouvan natinalla ja lähti köpöttelemään. Askel eteen, toinen... myös eteen. Homma toimi, vaikka hitaasti. Pikkuhiljaa Petski kuitenkin vetreytyi ja normaali vauhti alkoi löytymään. 

Taisi Petski loppujen lopuksi olla umpeen väsynyt ja todella tokkurainen. Aamulla vastassa oli aivan normaali ilopilleri, joka kuikuili sängyn laidalla ja ravasi asuntoa ympäri, törmäten välillä palloon ja tyttäreen.  

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Sama salko

Vuoden takainen Facebook-päivitys (Pesonen on aloittanut jo juhannuksen vieton ja piipahtanut mm. juhannussalossa. Alas tultiin kylkimyyryä vessan kyljen kanssa. Ollaan eläimet ja ihmiset varovaisia siellä salkojen kanssa!) on tämän vuoden toisinto Pesosen juhannuksen vietosta. Myös tänä juhannuksena Pesonen on viihtynyt salossa. Pidemmittä kirjoituksitta laitetaan oieni videonpätkä pyörimään; tämä video on tältä juhannukselta.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Paniikki-Petteri

Noin puoli tuntia varattiin kopituksineen kaikkineen Pirin kanssa lekuriin menoon - se riitti mainiosti, jopa niin hyvin, että lääkärin aikataulu oli varttia meitä hätäisempi ja silti ehdimme. 

"Anna kissan totutella kuljetuskoppaan rauhassa kotona".

Jep jep. Näinhän sen kuuluisi mennä. Kopan ovi auki ja herkkupaloja - leikkimistä kopan läheisyydessä. "Meenks mä sängyn alle vai sä", kertoo siitä, että tutustuttaminen koppaan on jäänyt hieman taka-alalle. "Tääl on yrjöt". Ok, makuuhuone on hieman hankala paikka saada kissa koppaan. Kauniisti Piri vaihteli sängyn alla paikkaa, sitä mukaan kun hapuileva käsi yritti saada kissasta otetta. 

Paniikki-Petteri; meille ja muille tutummin Piri.

Tässä taloudessa kun ottaa kopan esille, se siivoaa tehokkaasti kissat näköpiiristä. Tärkeintä on muistaa sulkea ne paikat, joista kissaa ei varmasti saa talteen. Nyt mentiin makuuhuoneen kautta parvekkeelle, josta Piri pitkän pepusta työnnön jälkeen saatiin suostuteltua koppaan. Onneksemme Piri ei Hannun tavoin näytä voimiaan ja ottanut nyrkkejään esille. 

"Näillä Paniikki-Pettereillä on rauhoittaminen hankalaa, voi olla ettei rauhoitu", kuittasi lääkärin Pirin rauhoite suunnitelman. Kuten edellisellä kerralla, oli nytkin  Piri lääkärin selänkäännön aikana vaihtanut Jekylistä Hydeksi, ensin oli ollut aivan umpiunessa ja kun lääkäri oli kääntynyt, kaksi suurta lautasta oli tapittanut takaisin. 

Hyviä uutisia tuli; "Pirillä täysi hampaisto, ei murtuneita, syöpyneitä, eikä tulehtuneita hampaita. Hienoa!" 


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kadonnut sänky

Lakun merkkailut jatkuvat (ovat jatkuneet jo pitkään) ja tänään kuolettavan osuman sai kokea TV, sillä seuraamuksella, että päälle laitettaessa TV:stä kuului sirinää ja sitä seurasi kitkerän kärähtynyt tuoksu! Nopeasti töpseli pois ja valmiudet suurempaan operaation. No, operaatio jäi onneksi käytetyn kodinkoneen saattamiseksi kierrätyspisteeseen ja hautajaiskahvien juonti.

Tämän aasinsillan kärähtämisen jälkeen, henkilökunta päätti muuttaa hieman huoneen järjestystä. Suurimmaksi ongelmaksi oli kuitenkin muodostumassa Pesosen peti, joka piti jättää suht niille sijoille, jossa se on koko ajan ollut. Ongelma olikin vaikeammin ratkaistavissa.

"Missä on mun peti", ihmettelee Pesonen


Lopulta petipaikka liikkui vain vajaan metrin verran ja hieman kääntyi, mutta sekin tuntui olevan liikaa. Petskille vaikeinta taisi lopulta olla ymmärtää sohvan uusi sijainti petiin nähden, sillä henkilökunnan puhe kuului nyt aivan oudosta suunnasta! "Jos puhe kuuluu tuolta, niin peti on tuolla suunnasssa". Ei ollut ja se hämäsi Petskiä. 

Yritimme saada Pesosta pedin luokse rapsuttelemalla kankaita ja kopisuttelemalla puuta. Josko tutut äänet kertoisivat sijainnin. Ei auttanut, vaan Pesonen harhaili paljaalla lattialla ja rauhoittui vasta kun maton reuna löytyi. Matto on tuttu raja. 

Koputtamalla kerroimme uuden pedin sijainnista

Mutkien kautta Petski lopulta tapaili pedin reunoja ja mittaili etutassuilla korkeuksia, rohkaistui ja hyppäsi petiin. Vaikka kaikki tuntui olevan tallella ja kohdillaan, niin poistulon kanssa oli vielä tekemistä. Pesonen ei luottanut siihen, että petipaikan korkeus on sama kuin ennenkin ja pyöri levottomasti muutaman kerran ja yritti etsiä askelmia (joita aikaisemminkaan ei ole ollut). Koputtelimme lattiaa ja yritimme viestittää alastulon matkaa. Etutassuja rahin jalkaa liu´uttamalla Pesonen valutti itseään alaspäin ja lopulta puolipakon edessä tipautti itsensä alas. Matka ei ollut pariakymmentä senttiä pidempi, mutta sitäkin pelottavampi. Peti oli toivottavasti löydetty. 

"Tuttuhan tämä, mutta kuuluuko tuo Hannu kalustoon
pysyvästi", pohtii Pesonen

Tämän jälkeen Pesonen on tovin sängyssään pötkötellyt, eli jossain vaiheessa henkilökunnan silmien ohitse on petireitti löytynyt. Pesonen viihtyy, varsinkin näin kesäaikaan, paljon lattialla, mutta iltaisin hakeutuu luontevasti petiin. Toivottavasti näiden parin kerran käynnin jälkeen, on uusi reitti petiin löytynyt ja tallentunut muistiin. Hyvää yötä Pesonen!
  

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Voimalla seitsemän miehen



Siinä sitä sai rauhassa sängyn päällä auringossa pötkötellä, uittaa varpaita ja vanhoja luita. Venytellä ja oikoa, syödä mielikuvissaan hattaraa ja tuijottaa silmät ristissä nenänpäässä istuvaa perhosta. 

PAM PAM PAM!

Mikä on tuo meteli, joka vetää haaveilulle verhot eteen! Jotain putosi, jotain kolisevaa ja kookasta! Naapurihuoneessa tapahtuu, kissaa juoksee karkuun; sinne tänne hännät tanassa! Pesonen menee tuossa, Liukas Luikku, Laku meni tuolla ja Sofista ei tietoakaan. Tipan uneen tuli paikkaamaton railo! Kaatuiko siellä äänilevyhylly vai menikö raapimapuu nurin!? Mitä täällä tapahtuu?


Uskaltaako tänne tulla, pohtii Sofi


Voimalla seitsemän miehen oli kello tullut alas. Seitsemän veljeksen kookas kello oli pudonnut, tullut kuperkeikan kautta lattialle - mutta ei se sieltä itsekseen tule. Onneksi ei TV pudonnut, haaveilu olisi saanut aivan toisenlaisen luonteen. Onko kaikki kunnossa? Sofi näyttää olevan kunnossa, sillä niin pää tuntuu venyvän ja kurkkivan oven takaa. Tippa, Hannu, Jetta ok. Laku ja Piri lymyilevät, mutta kunnossa tuntuvat olevan. Pesonen ottaa jo rennosti.


Sofi ja Laku kuikkivat

Sofi ja Laku kuikkivat, äsken vielä luikkivat. "Miten kello itsekseen putoilee?". Niinpä. Koukut ovat kiinni ja ruuvit ovat kiinni? Kysäisimme Lakulta ja Piriltä, mutta eivät kuulemma osanneet vastata. Kovin olivat vaitonaisia.


Täällä tuoksuu kolina, kertoo  Laku


 ”miehissä kaikin voimin ja yht´aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois.”

- Aleksis Kivi -


Piri löytyi sängyn alta. "En se minä ollut, se oli... se oli
vaikka se Pirkka"

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Seitsenkertainen purr purr-huuto!

Se on suurinpiirtein tiedossa, että Pirin, Tipan ja Lakun syntymäpäivät ajoittuvat kesäkuuhun, mutta Pesosen ja Jetan päivämäärät ovat jääneet täysin hämärän peittoon. Siispä olemme päättäneet niputtaa koko porukan yhteen kasaan ja vietämme porukalla synttäreitä näin kesäkuun alussa. Siispä onnea kaikille!













Iät ovat Pesosta lukuun ottamatta myös tiedossa. Pesosen ikä meni aivan uusiksi vajaa kaksi vuotta sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Tuolloin lääkäri päätteli Pesosen iän hampaista ja oli sitä mieltä, että rouva on huomattavsti vanhempi mitä luulimme! (linkki: http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/11/pesoselta-pari-vuotta-pois.html ).


"Onhan toi mulle", tutkailee Sofi Lakun takaa 


Viisikkoa juhlitaan maltillisesti. Yleensä henkilökunta (ja kissatäti) juovat kahvit paikallisessa sisäleikkipuiston kahvilassa, sillä Piri porukoineen on saatu talteen viereisen autokorjaamon pihasta. Tarkoituksena on myös käydä kahvilla 25-tien varrella olevalla pysähdyspaikalla, joka sijaitsee Pesosen ja Lakun talteenottopaikan vieressä. Tällä kertaa kahvit juotiin myös kotona, jolloin kissat saivat yhden ylimääräisen leikittäjän. Kiitos tädille!

Tällä viikolla pohdimme sitä, kuinka olemme yhtenäinen perhe. Kissoilla on paikkansa ja se pannaan merkille, mikäli kuvio muuttuu, kuten aiemmin viikolla kun olimme Hannun kanssa lääkärissä. Pakka oli hetken hämillään. Porukka tulee nykyään noin yleisesti hyvin toimeen. Jos toista kaveria hieman nukuttaa, toista voi kysyä leikkiin. Kissat havainnoivat, kertovat milloin kivijalan juurta tulee orava suoraan kohti parveketta ja hetkessä on neljä häntää iskemässä samaa tahtia. Kissat ovat kiinnostuneita toisistaan, hakevat turvaa ja kaveria. 

"Nyt lähtee", päättää Laku!

Laku on nuori, leikkisä ja hakee vielä itseään. Piri ei iältään ole Lakua juurikaan vanhempi, mutta käytökseltään aavistuksen kypsempi. Piri on nuoren iän aikana jo selvästi pehmentynyt, aikuistunut. Jetan reippaudesta on syytä olla iloinen. Jettaa on aina hieman jurmutettu ja kun syvä ystävyys Niilon kanssa jäi harmillisen lyhyeksi, olisi luullut, että Jetta olisi ajautunut syrjään. Vaan toisin kävi. Jetta on pitänyt pintansa ja ottanut paikkansa. Nykyään Jetta on löytänyt niin meistä, kuin esim. Piristäkin selkeää kaveruutta. Pesonen on Pesonen. Pesonen on nykyään rauhallisempi mitä aiemmin. Aiempi viipotus saattoi myös olla kirjaimellisesti elintilan kartoittamista, sillä nykyään Petski ei juurikaan hypi pöydillä - hypyt tapahtuvat (onneksi) lattialla. Petskillä on talossa omat tonttinsa ja jos Piri tai Tippa ei osu kohdalle, silloin kaikki hyvin. Piri saattaa antaa hieman tassua ja samoin Tippa. Pesonen ei näe, eikä Tippa väistä; silloin saattaa tulla muutama erehdyksen kautta tuleva osuma. Suuremmilta nyrkeiltä on kuitenkin vältytty. Tippa on aina ollut omistuksenhaluinen ja sitä se on vieläkin. Tippa on vanhentunut, mutta panee vanhentumista hienosti hanttiin. Fyysisesti ikä alkaa kuitenkin näkymään. Ikä saa myös kunnioittamaan aivan eri tavalla. Tippa oli meitä nuorempi, kun se tuli meille, mutta nyt Tippa on meitä vanhempi. Se tuntuu. Sen aistii. 

Leikit leikitty ja kahvit juotu

Juhlat kääntyvät ehtoopuolelle. Lahjaksi saatu karvapallo lienee jo kammettu parvekkeen poistoputkesta ruohonleikkaajan ihmeteltäväksi. Nyt nukutaan. Nukutaan porukalla. Pesonen saattaa kohta kurista unissaan, sillä Pesonen on nukkunut jo tovin. Kun ruokalautanen parin tunnin päästä kilahtaa, on koko porukka taas samassa ryppäässä ja kuuluu seitsenkertainen purr purr-huuto! Silloin huudetaan koko porukalle!

Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr!

   



torstai 8. kesäkuuta 2017

Päivä puskan takaa

Hannulla pitkä päivä edessä

Kissoilta kun ottaa ruuat pois, jossain vaiheessa tulee se "murtumispiste", se hetki jolloin kissat kertovat sen henkilökunnalle. Tänään se piste tuskin kuitenkaan oli se hetki, kun Jetta kömpi sänkyyn ja alkoi "syömään" henkilökuntaa. Jetan "syöminen" oli pientä naukkailua sieltä täältä, maistelua kyynärpäästä, nipistelyä pikkuvarpaasta. Onneksi vieressä ollut romuluinen Piri tyytyi maistelun vastikkeeksi vain istuskelemaan kahden tokkuraisen palvelijan välissä.


Hannu aamulla kiehnäämässä

Herätystä venytettiin niin pitkään kuin mahdollista ja hienosti se keskikesän yleensä valoisassa aamussa onnistui - kiitos sateisen sään. Henkilökunta osasi lopulta pimittää päivän eläinlääkäriretken niin hienosti, että "arpaonnen" saanut Hannu kiehnäsi sängyn päällä, ilman mitään aavistuksia ja katseli takapihan menoa aivan rauhassa, vielä varttia ennen lähtöä. Kolikolla saattoi tässä tapauksessa olla myös toinen puoli, sillä kopitusvaiheessa Hannu sai ennen näkemättömän ja - kokemattoman paniikin ja sen sai kokea myös meistä toinen kopittaja. Iskuja tuli vasemmalta, oikealta ja edestä. Hannun loukkuun laitto keskeytyi useamman sentin vekin paikkaamisella. Olisiko lähtö tullut Hannulle hieman liian yllätyksenä!?


Osumia tuli!

 Hannu tuolla, Hannu täällä -  eläinlääkärillä kermanpunaisten kissojen päivä. Tuntui että useampi "Hannu" oli samaan aikaan käynnillä. Meidän Hannulle tehtiin hammastarkastus, vuosihuolto. Hammaskiveä ja Keijujen asuntojen huoltoa. Paljon hälinää ja taustaääniä, laitteita ja lääkäreitä. Kakofonian keskellä kuului kimakka poran ääni ja Hannu säpsähti, tarkkaan ottaen pelästyi. Viime kerran käynnillä nukutus oli keskeytynyt liian laimeiden unilääkkeiden vuoksi ja nyt tämä kimakka ääni palautti Hannulle ikävät muistot mieleen. Avokonttorirakenteissa on omat haittapuolensa.

Tällä kertaa nukutus onnistui ja hyvä niin, sillä hoitopöydälle jäi hammaskiven lisäksi myös yksi etuposkihammas. Hampaiden hienosäädön lisäksi Hannu sai lääkäriltä puhtaat paperit - jopa viimeksi parjattu paino on pysynyt keski-ikää ylittävällä kaverilla hallinnassa. Puheeksi otettiin, mutta piiskalta säilyttiin.


"En leiki", päätti väsynyt ja tokkurainen Hannu, vaikka
Jetta pallon vierittikin.


Kotona kuola valui ja kaikki olivat hieman epäilyttäviä. Kehenkään ei voinut luottaa. Jetan tarjoama pallokin oli epäilyttävä; "En leiki, siinä on taka-ajatus", tuumi Hannu. 

Hannun kiusaaminen jatkuu vielä tovin, sillä "raksuaddikti" on nyt kovan ruuan kieltokuurilla joitakin päiviä. Sitä ei tokkurassa pötköttävä kaveri vielä tiedä. Ei ole kerrottu. Hammaskalusto on nyt kuitenkin kunnossa ja sillä taataan nappularuuan rouskuttaminen jatkossakin. Hyvää jaksanee odottaa, vai mitä Hannu!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Keikkuva kysymysmerkki

Vaikka Sofi muistuttaa usein lähinnä silkkaa kysymysmerkkiä, löytyy Sofilta myös komiikan puolelta varsinaista lahjakkuutta! Aiemmin olemme kertoneet mm. Punaisista rotista (http://kissapesonen.blogspot.fi/2016/07/pinttymat-ja-punaiset-rotat.html) - nyt on vuorossa Paini. Alla oleva harvinainen videotallenne kertoo juuri tästä Sofin taidosta. 

Leikkiin, jonka videolla näemme, Sofi intoutuu aivan yllättäen ja omatoimisesti, eli Sofia ei millään tapaa yllytettä tai esim. pehmolelua erikseen heitellä. Tällä kertaa videolta puuttuu leikin ohessa kuuluva Sofin kirskunta (sen sijaan videolla kuuluu hupaisa musiikki). Tämä video on kuvattu yhden leikkituokion aikana. Kesto n. 1.24.

  

perjantai 26. toukokuuta 2017

Aamu alkaa aavikolla

Se lienee jo valtakunnallisesti tiedossa, että Pesosen porukoilla on siivouspäivä perjantai, mutta että täytyykö koko torppa laittaa aamusta alkaen hyrskyn myrskyn!? "Hannu"! Tänään, ennen aamupuuroa täytyi kolata tie keittiöön - eteisestä oli tehty aavikon takahuone. Suurella todennäköisyydellä kyseessä oli ollut Hannu-niminen kissa, jolla poistuessaan vessasta, oli jäänyt muutama hiekanjyvänen tassuihin. 

Aamun aavikko. Hannu pälyilee taustalla ja Sofi makaa hiekan rajassa.



Hannun toiminta vessassa on nykyään klassikko, varsinkin kun kyseessä on isompi hätä. Tällöin siivouspäivä yrittää sinnikkäästi laajeta useammaksi päiväksi kuin perjantaiksi. Hannu onkin saanut lisänimen kaivuri.

Sofi, sympaattinen oksentaja
Siivouspartion normaaleihin rutiineihin kuuluvat tietysti perinteiset ruoho-oksennukset ja Lakun ja Tipan merkkailupissailut. Porukka on näiden veitikoiden kohdalla hälytysvalmiudessa 24h/pvä. 

Hurjin oksentaja on Jetta, joka tekee toiminnon voimalla ja oikein kunnon ryöppäyksellä. Usein Jetta pelästyy oksentamista ja silloin saamme siivota kunnon vanaa. Jettaakin pahempi vanan vetäjä on ollut Laku, joka lääkettä saadessaan kuolasi valtoimenaan parikin tuntia. Siinä oli kaikilla vitsit vähissä, sillä yltiöpäinen kuolaaminen selvästi sressasi Lakua. Onneksi tämä tapaus on jäänyt kertatapaukseksi. Sympaattisin oksentaja taasen on Sofi, jolla tulee aina valtaisa tarve ehtiä vessaan oksentamaan. Siisti kissa. 


Silloin kun on ruohoa tarjolla, on tarjolla aina myös roikkokakan mahdollisuus. Niitä tulee tai sitten ei. Roikkokakkoja tulee muutenkin, sillä Pesosella on välillä maha hieman tiukalla ja tiukkakaan kikertäminen pöntöllä ei aina tuota tulosta. Usein tämä tiukka vääntäminen huomataan ja silloin ollaan hälytysvalmiudessa. Hämillään olevan Pesosen perään ei aina ehditä, sillä rouva on varsin tomera liikkeissään! 

Jotain koomistahan tässäkin aamussa oli, kun yritti yön yli pehmenneillä jaloilla päästä hiekkaesteen lävitse keittiöön. Siinä hierottiin hiekkoja silmistä ja jaloista - ja välillä naurettiin. Ei se niin vakavaa ole. Välillä on paree hieman siivota, eiks jeh! 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Bongattu; aktiivilelu

Kissablogien yksi parhaimmista ominaisuuksista on erilaisten mielenkiintoisten ja jännittävien ideoiden kertominen. Tämä seuraava aktivointilelu on bongattu Kollinkoukkuja-blogin ( http://kollinkoukkuja.blogspot.fi/2017/04/syksy-tuli-ja-arki-alkoi.html ) sivustolta, joka taasen oli bongannut sen You tubesta Colen ja Marmaladen videoiden puolelta. Kyseessä on tyhjä muovipullo, johon on herkkunappuloille tehty reikiä. Yksinkertaista ja kätevää - halpaa ja hyödyllistä. No, sehän piti testata!

Hannu "aktiivisena"

Hankalin ja eittämättä vaarallisin vaihe on reiällisen pullon tekeminen. Mikäli reikiä tekee veitsen tai puukon kanssa, täytyy olla varovainen. Tottumattoman puukon käyttäjän kannattaa pyytää apua. Toki reikien teko onnistuu myös teräväkärkisillä saksilla. Pullo kuin pullo käy, kunhan se on muovia ja se jonkin verran pyörii.

Aktivointilelun tarkoitus on antaa kissoille tekemistä, niin, että kissat saavat käyttää päätänsä ja tehdä herkkujensa eteen töitä. Lelun toivoo antavan kissalle aktiviteettia, kun esim. henkilökunta on poissa kotoa. 

Liekö kissat sitten perusaktiivisia, mutta todellisuuden nimissä, henkilökunnan poissa ollessa, pulloa on pyöritelty melko vähän. Suurin kiinnostuksen hetki on silloin, kun pullo otetaan ylipäätään esille tai kun sitä täytetään. Kissat kärkkyvät irtokarkkeja, putoilevia nameja. Varsinkin Hannu on hullun kiinnostunut, kun pulloa täytetään, silloin kun se rapisee niin ettei pöksyissä tahdo pysyä. Purr purr.

Hannun kiinnostus lelua kohtaan on periaatteessa kiinnostunein (kunhan ihminen pyörittää sitä ja sormen päällä tökkäsee pudonneen namupalan Hannun nenän alle!). Muuten Hannu ei juurikaan vaivaudu pyörittelemään pulloa. Sofi taasen pyörittää, heittelee, kääntelee ja paiskoo pulloa, mutta ei juurikaan ole kiinnostunut pullon sisällöstä. Laku on aktiivisin; Laku pyörittelee ja nauttii sisällöstä. Riistakameran kertoman mukaan myös Tippa on pullosta kiinnostunut. Tieto oli yllättävä, sillä Tippa ei koskaan ole julkisesti meidän läsnäollessa, käpälälläkään koskenut pulloon! 


Hinta-laatu suhde tällä aktivointilelulla on kuitenkin loistava ja paikkansa se on ottanut! Kannattaa kokeilla. Kissat ovat yksilöllisiä ja kokeilemalla selviää mistä kukin tykkää. Kannattaa myös ottaa yöksi pois, sillä kissan kiinnostuksen mukaan, lelu pitää myös kolinaa.

Tällä lyhyellä videolla näytte hieman 
Sofin pullonkäsittelytaitoa.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Festarikausi avattu!

Ruoho tulee! Tippa siirtynyt tynnyrin päälle odottamaan.



Hannu (oik) vanhempana tietää, mitä on
 tulossa. Laku (vas) seuraa tilannetta ja ottaa
opikseen
Maan eteläosissa ensimmäiset ruohotupsut valmistuneet. Ruohon kosteusprosentti optimaalinen, väri valloittava ja maku täydellinen. Ennuste; ruoho kasvaa ja kissat ovat tyytyväisiä.


Ensimmäiset luonnosta poimitut ruohokuormat on nyt sisään kannettu ja vastaanotto on ollut vähintäänkin innostava. Ensimmäisen kuorman jälkimainingit veivät henkilökunnan edustajan putsauttamaan kätensä, kun Hannu empimättä takertui tärkeimpään (ruohotupsuun), huomaamatta sormia siinä välissä. Ensimmäiset asiat ensin, tuumi Hannu.


Toisen ruohokuorman tullessa sisään pelin henki oli jo tiedossa ja kissat eivät suinkaan järjestyneet oven takana jonoon, vaan hallittuun kaaos kasaan. Tönimällä ja tuuppimalla kukin etsi paikkansa eturivistä. Ruohontuoja pysäytettiin jo parin metrin päähän ja ruohon kimppuun hyökättiin häikäilemättä. 


Poski poskea vasten. Laku ja Pesonen odottavat
annoksiaan.
Pesoselle huomattiin antaa omat ruohot sivummalla, mutta Jetta jäi kaikessa tohinassa hellan päälle huutelemaan. Onneksi hupenevasta ruohokasasta löytyi myös sopivat annospalat Jetalle. Röyhkeimmin ruohosta taisteli Piri, joka ensin vaikutti sivustaseuraajalta, mutta huomatessaan henkilökunnan ottavan ruohonkorren käteensä, nappasi Piri kädestä kiinni ja veti sen luoksensa. Jotta ruoho oli varmasti Pirin, hotkasi Piri sen niin, että hampaat tarrasivat myös sormiin kiinni. Taitavasti Piri keskittyi lihan sijasta syömään kasvikunnan pikkuherkkua. 



Pienestä kaaoksesta ja epäjärjestyksestä huolimatta kaikki saivat välipalansa, eikä valmiiksi hälytetyllä ruoho-oksennuksien siivouspartiollakaan ole ollut vielä töitä. Tästä se alkaa, kissojen festarikausi! 




torstai 11. toukokuuta 2017

Henkilökunnan hengähdys



Tippa

Henkilökunnan täytyy välillä hengähtää, laittaa pitkäkseen. Välillä riittää sellainen pieni unen luikahdus, kuin pulahdus kylmään veteen ja on jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa - n. kuvainnollisesti. Mutta... Mutta silloin tällöin sieltä "kylmästä vedestä" ei noin vain noustakkaan, vaan "pienet kalat" tulevat paikalle ja pitävät aloillaan. Tarkoittaen, kun henkilökunta on lepotauolla ja pötköttää sängyllä, alkaa sänky täyttymään kissoista, jotka asettuvat sellaisille sijoille, että nouseminen on hankalaa ja jopa täysin mahdotonta ilman, että idylli särkyisi. 

Lakulla ihanne paikka jaloissa.


Välillä kissat ottavat niin herkulliset nojapaikat mm. henkilökunnan jaloissa tai kyljessä, ettei kissaa uskalla edes kuiskata, vaan naama leveässä hymyssä on "pakko" maata lämpöisten kehräläisten nojatessa milloin mihinkin. Täytyy nauttia ja repiä hetkestä kaikki irti!

Purr... purr...

Hannu on viimeisen puolen vuoden aikana yllättänyt tulemalla aivan kylkeen kiinni; Laku tekee yllättäviä nukkumapaikkavalintoja vähän väliä. Lakun yllätykset eivät rajoitu pelkästään sängylle, vaan Laku saattaa kömpiä myös sohvalla oltaessa yllättävän liki. Muuten Laku on melko arka kaveri, eikä esim. anna ottaa syliin kovinkaan helposti. 


Piri luottaa päätypuuhun

Kaikki kiva kuitenkin päättyy aikanaan ja viimeistään silloin kun jalat alkavat elämään omaa elämäänsä, kun kissa on maannut niiden päällä "liian pitkään". Poistuminen paikalta on taitolaji. Välillä tämä häikäilemättä nojaa käyttävä pörrökaveri ei huomaa laisinkaan, kun noja poistuu ja välillä kissa saa sellaisen sätkyn, että sänky tyhjenee kuin pajatso Sysmän matkahuollossa. Kilinää ja kolinaa ja yleistä härdelliä! 

Oli miten oli, yhteiset lepotuokiot ovat tervetulleita!


Tippa



  

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kipakka likka

Sehän on selviö, että kevät saa vireystilan aivan eri asteelle, mutta Pesosen kanssa saa välillä olla tarkkana. Pesonen tuntuu paikoin saaneensa bensatankkiinsa sellaista kengurubensaa, ettei rouva meinaa tiellä pysyä - ja siitä saa samalla myös muut osansa. Vaikka useimmat painit ja takaa-ajot ovat selkeästi leikinhakuisia, väliin mahtuu myös liian tiukaksi yltyvää painimista ja huitomista. Sokean kissan kohdalla kaikki ei aina ole suotavaa. 

Silloin kun Pesonen nyrkkeilee, on se ilmaan huitomista. Ja kun toinen vastaa, vastaa siihen myös Pesonen ja silloin syntyy tilanteita, jolloin henkilökunnan täytyy puuttua peliin. Seuraavassa videossa on lyhyt pätkä siitä, kuinka tilanne menevät herkästi hieman liian tiukaksi. 

Onneksi tällaiset tilanteet, joissa Pesonen "ajautuu" heilumaan leikin ja oikean nyrkkeilyn rajamailla, on vähissä. Toisaalta on myös hyvä, että sokeudesta huolimatta rouvalta löytyy luonnetta. Kipakka likka!





maanantai 1. toukokuuta 2017

Näin jouduin tassun alle

Täytynee matkustaa ajassa aina 40-50-luvun perukoille ja isäni synnyinseuduille maatalon pihapiiriin, jossa tottakai perheenjäseninä on ollut pihakissoja pitämässä jyrsijäkantaa pienempänä. Tuskin tuolloin varsinaisista kotieläimistä on ollut kyse - kuitenkin kontaktit on luotu eläimiin, joista kissa on ollut yksi.

Ei siis ihme, että lapsuuden kodissani suhtauduttiin myötämielisesti, kun naapurin kissa piipahteli keitiön puolella katsomassa "mitä meillä syödään" ja lopulta "miten meillä nukutaan". Kissa, jonka nimesimme Mici C:ksi oli kuitenkin naapurin kissa ja sellaisena sai pysyä, sillä kissa toi minulle käynneillään myös kutisevat silmät ja vuotavan nenän. Allergisuuden kautta sain kuitenkin myös oman kontaktin kissoihin. Raapaisun.

Kokkina kummityttö ja vieraana Mici C

Vuosituhannen vaihteessa, 20 vuotta myöhemmin elämäntilanne muuttui ja kissa käveli kirjaimellisesti elämääni. Tapasin puolisoni, jonka elämään on aina kissat kuuluneet ja näin pääsin jälleen kerran lähelle kissoja. Omia kissoja ei tuossa vaiheessa vielä ollut, eikä aavistustakaan minkälaista kissojen kanssa olo loppujen lopuksi on!?

Harmi
Harmi

Tassun alle jäin hieman samaan tyyliin kuin peippo tulee Pohjolaan. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa, mutta yhtä tajunnan räjäyttävästi. Ensin tuli puolisoni vanhemmilta Harmi kylään ja myöhemmin Senni

Harmin ja koko tassun alle jäännin ensivaikutelma on jäänyt legendaksi elämään. Olin tietysti hieman jännittynyt siitä, kuinka pärjään ympäri vuorokautisesti kissan kanssa, kun kerta kissa kuuluu samaan ruokapiiriinkin. Mitä pitää tehdä, miten pitää olla? Harmi otti kuitenkin heti komennon ja teki sen tyylillä. Pienessä eteisessä oli kaunis lapsuuden kodista tuotu räsymatto ja Harmi kävi vessassa. Jo pelkkä kissan käynti vessassa oli minulle uutta. Kuinka hiekka rapisee, pöllyää ja leviää. Katsoin Harmia kun se oli tarpeensa tehnyt ja käveli nyt rauhassa mattoa pitkin. Yllättäen Harmi pudotti pyllynsä matolle ja  hämmästykseni alkoi vetämään sitä mattoa pitkin. "Mitä tää tekee", huudahdin! Harmi veti kauniin ruskean, liki metrin mittaisin kakkavanan "perintö räsymattoon", aivan silmieni alla. Jäin sanattomaksi ja olin hämmästynyt, mutta samalla sisäisesti nauroin. Olin tassun alla. Ja hajun yläpuolella.

Sennin kohdalla tilanne oli lähes toisinto, mutta nyt hämmästeenä käytettiin tällä kertaa ääntä. Senni oli yökylässä, mutta huusi kuin hyeena. Senni oli kylässä ainoastaan yhden yön. 


Suti mökillä

28.12.2001
Ettei elämä olisi liian helppoa, haimme Sutin ja Harmin vieraiksemme.


29.12.2001
Nukkumisesta on turha haaveilla, mutta muuten on herttaista. Suti nukkuu jaloissa ja Harmi sängyn alla.


30.12.2001
Kissat toisenkin yön. Sama meno kuin edellisenä yönä.



Harmi tuli kyläilemään toistamiseen, nyt Sutin kanssa. Tässä vaiheessa sinut kaupat oli kaikkien kanssa tehty eikä velkoja mihinkään suuntaan ollut. Kissojen kupit olivat löytäneet paikkansa ja huonekalut jaettiin solidaarisesti. 2002 keväällä Suti ja Harmi muuttivat lopulta meille. Minusta tuli virallinen kissa-setä. 

13.04.2002
Haettiin Suti ja Harmi meille.


25.11.2002
Suti kyhnää syliin koko ajan, tosin ei nyt kun nukahti tuohon sohvalle.


Suti ulkoilee

Harmi oli kissa, joka jäi hieman arvoitukseksi. Siihen ei koskaan saanut kunnon kontaktia, vaikka kesy ja rapsuteltava kissa olikin. Puolison perheeseenkin Harmi oli astellut ovesta sisälle ja jäänyt taloksi. Silti Harmi on ollut koko veneen keula, kissa josta esim. Niilo, ammensi enimmät vaikutteensa. Niilon ja Harmin yhteiselo jäi kovin lyhyeksi, sillä Harmi kuoli elokuussa 2003. Niilo saapui toukokuussa 2003.

Pikimustan Sutin kanssa ystävystyin paremmin. Sutin kanssa ulkoilimme, söimme samasta kuormasta ja ihmettelimme samoja asioita - mitä nyt ihminen ja kissa yhdessä ihmettelevät. Suti oli lempeä ja viisas ja tykkäsi istuskella sylissä, vaikka varsinainen sylikissa ei ollut. Sutista aika jätti, pitkällisen sairauden jälkeen syyskuussa 2009. 





Kaikki kissat ovat löytöeläimiä, harhailijoita tai kovan onnen kulkijoita. Sofi, joka on syntynyt kotimme pöydän alla, on poikkeus. Sofin äidin, Pesosen tarina ei. Olen viihtynyt kissojen kanssa, vaikka viihdykkeeksi ne ei ole tarkoitettu. Minkäs sille mahtaa, jos on mukavaa. On naurettu, on itketty, on rämpytetty koko ihmiselon tunneskaala läpi. Myös kaverit ovat kissoista kuulleet. 

Harmi on Harmi, selvä kuin pläkki! Harmi ei missään vaiheessa ollut nimensä veroinen, eikä harmaa kuin kylkivärinsä. Harmi oli velikulta, silmänisku ja auringon säde kerrostalon nurkassa. Jokainen kissa on tai on ollut samanlainen persoona omalla tavallaan. Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä. Jokainen on.  


12.01.2004
Suti katsoo kun tyhjennetään astiakaappia. Niilo seisoo hellan päällä... eikun lavuaarissa. Kahvit on kohta. Perhe!


Miesväki lounaalla; Niilo (vas), Harmi ja Suti