perjantai 26. toukokuuta 2017

Aamu alkaa aavikolla

Se lienee jo valtakunnallisesti tiedossa, että Pesosen porukoilla on siivouspäivä perjantai, mutta että täytyykö koko torppa laittaa aamusta alkaen hyrskyn myrskyn!? "Hannu"! Tänään, ennen aamupuuroa täytyi kolata tie keittiöön - eteisestä oli tehty aavikon takahuone. Suurella todennäköisyydellä kyseessä oli ollut Hannu-niminen kissa, jolla poistuessaan vessasta, oli jäänyt muutama hiekanjyvänen tassuihin. 

Aamun aavikko. Hannu pälyilee taustalla ja Sofi makaa hiekan rajassa.



Hannun toiminta vessassa on nykyään klassikko, varsinkin kun kyseessä on isompi hätä. Tällöin siivouspäivä yrittää sinnikkäästi laajeta useammaksi päiväksi kuin perjantaiksi. Hannu onkin saanut lisänimen kaivuri.

Sofi, sympaattinen oksentaja
Siivouspartion normaaleihin rutiineihin kuuluvat tietysti perinteiset ruoho-oksennukset ja Lakun ja Tipan merkkailupissailut. Porukka on näiden veitikoiden kohdalla hälytysvalmiudessa 24h/pvä. 

Hurjin oksentaja on Jetta, joka tekee toiminnon voimalla ja oikein kunnon ryöppäyksellä. Usein Jetta pelästyy oksentamista ja silloin saamme siivota kunnon vanaa. Jettaakin pahempi vanan vetäjä on ollut Laku, joka lääkettä saadessaan kuolasi valtoimenaan parikin tuntia. Siinä oli kaikilla vitsit vähissä, sillä yltiöpäinen kuolaaminen selvästi sressasi Lakua. Onneksi tämä tapaus on jäänyt kertatapaukseksi. Sympaattisin oksentaja taasen on Sofi, jolla tulee aina valtaisa tarve ehtiä vessaan oksentamaan. Siisti kissa. 


Silloin kun on ruohoa tarjolla, on tarjolla aina myös roikkokakan mahdollisuus. Niitä tulee tai sitten ei. Roikkokakkoja tulee muutenkin, sillä Pesosella on välillä maha hieman tiukalla ja tiukkakaan kikertäminen pöntöllä ei aina tuota tulosta. Usein tämä tiukka vääntäminen huomataan ja silloin ollaan hälytysvalmiudessa. Hämillään olevan Pesosen perään ei aina ehditä, sillä rouva on varsin tomera liikkeissään! 

Jotain koomistahan tässäkin aamussa oli, kun yritti yön yli pehmenneillä jaloilla päästä hiekkaesteen lävitse keittiöön. Siinä hierottiin hiekkoja silmistä ja jaloista - ja välillä naurettiin. Ei se niin vakavaa ole. Välillä on paree hieman siivota, eiks jeh! 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Bongattu; aktiivilelu

Kissablogien yksi parhaimmista ominaisuuksista on erilaisten mielenkiintoisten ja jännittävien ideoiden kertominen. Tämä seuraava aktivointilelu on bongattu Kollinkoukkuja-blogin ( http://kollinkoukkuja.blogspot.fi/2017/04/syksy-tuli-ja-arki-alkoi.html ) sivustolta, joka taasen oli bongannut sen You tubesta Colen ja Marmaladen videoiden puolelta. Kyseessä on tyhjä muovipullo, johon on herkkunappuloille tehty reikiä. Yksinkertaista ja kätevää - halpaa ja hyödyllistä. No, sehän piti testata!

Hannu "aktiivisena"

Hankalin ja eittämättä vaarallisin vaihe on reiällisen pullon tekeminen. Mikäli reikiä tekee veitsen tai puukon kanssa, täytyy olla varovainen. Tottumattoman puukon käyttäjän kannattaa pyytää apua. Toki reikien teko onnistuu myös teräväkärkisillä saksilla. Pullo kuin pullo käy, kunhan se on muovia ja se jonkin verran pyörii.

Aktivointilelun tarkoitus on antaa kissoille tekemistä, niin, että kissat saavat käyttää päätänsä ja tehdä herkkujensa eteen töitä. Lelun toivoo antavan kissalle aktiviteettia, kun esim. henkilökunta on poissa kotoa. 

Liekö kissat sitten perusaktiivisia, mutta todellisuuden nimissä, henkilökunnan poissa ollessa, pulloa on pyöritelty melko vähän. Suurin kiinnostuksen hetki on silloin, kun pullo otetaan ylipäätään esille tai kun sitä täytetään. Kissat kärkkyvät irtokarkkeja, putoilevia nameja. Varsinkin Hannu on hullun kiinnostunut, kun pulloa täytetään, silloin kun se rapisee niin ettei pöksyissä tahdo pysyä. Purr purr.

Hannun kiinnostus lelua kohtaan on periaatteessa kiinnostunein (kunhan ihminen pyörittää sitä ja sormen päällä tökkäsee pudonneen namupalan Hannun nenän alle!). Muuten Hannu ei juurikaan vaivaudu pyörittelemään pulloa. Sofi taasen pyörittää, heittelee, kääntelee ja paiskoo pulloa, mutta ei juurikaan ole kiinnostunut pullon sisällöstä. Laku on aktiivisin; Laku pyörittelee ja nauttii sisällöstä. Riistakameran kertoman mukaan myös Tippa on pullosta kiinnostunut. Tieto oli yllättävä, sillä Tippa ei koskaan ole julkisesti meidän läsnäollessa, käpälälläkään koskenut pulloon! 


Hinta-laatu suhde tällä aktivointilelulla on kuitenkin loistava ja paikkansa se on ottanut! Kannattaa kokeilla. Kissat ovat yksilöllisiä ja kokeilemalla selviää mistä kukin tykkää. Kannattaa myös ottaa yöksi pois, sillä kissan kiinnostuksen mukaan, lelu pitää myös kolinaa.

Tällä lyhyellä videolla näytte hieman 
Sofin pullonkäsittelytaitoa.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Festarikausi avattu!

Ruoho tulee! Tippa siirtynyt tynnyrin päälle odottamaan.



Hannu (oik) vanhempana tietää, mitä on
 tulossa. Laku (vas) seuraa tilannetta ja ottaa
opikseen
Maan eteläosissa ensimmäiset ruohotupsut valmistuneet. Ruohon kosteusprosentti optimaalinen, väri valloittava ja maku täydellinen. Ennuste; ruoho kasvaa ja kissat ovat tyytyväisiä.


Ensimmäiset luonnosta poimitut ruohokuormat on nyt sisään kannettu ja vastaanotto on ollut vähintäänkin innostava. Ensimmäisen kuorman jälkimainingit veivät henkilökunnan edustajan putsauttamaan kätensä, kun Hannu empimättä takertui tärkeimpään (ruohotupsuun), huomaamatta sormia siinä välissä. Ensimmäiset asiat ensin, tuumi Hannu.


Toisen ruohokuorman tullessa sisään pelin henki oli jo tiedossa ja kissat eivät suinkaan järjestyneet oven takana jonoon, vaan hallittuun kaaos kasaan. Tönimällä ja tuuppimalla kukin etsi paikkansa eturivistä. Ruohontuoja pysäytettiin jo parin metrin päähän ja ruohon kimppuun hyökättiin häikäilemättä. 


Poski poskea vasten. Laku ja Pesonen odottavat
annoksiaan.
Pesoselle huomattiin antaa omat ruohot sivummalla, mutta Jetta jäi kaikessa tohinassa hellan päälle huutelemaan. Onneksi hupenevasta ruohokasasta löytyi myös sopivat annospalat Jetalle. Röyhkeimmin ruohosta taisteli Piri, joka ensin vaikutti sivustaseuraajalta, mutta huomatessaan henkilökunnan ottavan ruohonkorren käteensä, nappasi Piri kädestä kiinni ja veti sen luoksensa. Jotta ruoho oli varmasti Pirin, hotkasi Piri sen niin, että hampaat tarrasivat myös sormiin kiinni. Taitavasti Piri keskittyi lihan sijasta syömään kasvikunnan pikkuherkkua. 



Pienestä kaaoksesta ja epäjärjestyksestä huolimatta kaikki saivat välipalansa, eikä valmiiksi hälytetyllä ruoho-oksennuksien siivouspartiollakaan ole ollut vielä töitä. Tästä se alkaa, kissojen festarikausi! 




torstai 11. toukokuuta 2017

Henkilökunnan hengähdys



Tippa

Henkilökunnan täytyy välillä hengähtää, laittaa pitkäkseen. Välillä riittää sellainen pieni unen luikahdus, kuin pulahdus kylmään veteen ja on jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa - n. kuvainnollisesti. Mutta... Mutta silloin tällöin sieltä "kylmästä vedestä" ei noin vain noustakkaan, vaan "pienet kalat" tulevat paikalle ja pitävät aloillaan. Tarkoittaen, kun henkilökunta on lepotauolla ja pötköttää sängyllä, alkaa sänky täyttymään kissoista, jotka asettuvat sellaisille sijoille, että nouseminen on hankalaa ja jopa täysin mahdotonta ilman, että idylli särkyisi. 

Lakulla ihanne paikka jaloissa.


Välillä kissat ottavat niin herkulliset nojapaikat mm. henkilökunnan jaloissa tai kyljessä, ettei kissaa uskalla edes kuiskata, vaan naama leveässä hymyssä on "pakko" maata lämpöisten kehräläisten nojatessa milloin mihinkin. Täytyy nauttia ja repiä hetkestä kaikki irti!

Purr... purr...

Hannu on viimeisen puolen vuoden aikana yllättänyt tulemalla aivan kylkeen kiinni; Laku tekee yllättäviä nukkumapaikkavalintoja vähän väliä. Lakun yllätykset eivät rajoitu pelkästään sängylle, vaan Laku saattaa kömpiä myös sohvalla oltaessa yllättävän liki. Muuten Laku on melko arka kaveri, eikä esim. anna ottaa syliin kovinkaan helposti. 


Piri luottaa päätypuuhun

Kaikki kiva kuitenkin päättyy aikanaan ja viimeistään silloin kun jalat alkavat elämään omaa elämäänsä, kun kissa on maannut niiden päällä "liian pitkään". Poistuminen paikalta on taitolaji. Välillä tämä häikäilemättä nojaa käyttävä pörrökaveri ei huomaa laisinkaan, kun noja poistuu ja välillä kissa saa sellaisen sätkyn, että sänky tyhjenee kuin pajatso Sysmän matkahuollossa. Kilinää ja kolinaa ja yleistä härdelliä! 

Oli miten oli, yhteiset lepotuokiot ovat tervetulleita!


Tippa



  

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kipakka likka

Sehän on selviö, että kevät saa vireystilan aivan eri asteelle, mutta Pesosen kanssa saa välillä olla tarkkana. Pesonen tuntuu paikoin saaneensa bensatankkiinsa sellaista kengurubensaa, ettei rouva meinaa tiellä pysyä - ja siitä saa samalla myös muut osansa. Vaikka useimmat painit ja takaa-ajot ovat selkeästi leikinhakuisia, väliin mahtuu myös liian tiukaksi yltyvää painimista ja huitomista. Sokean kissan kohdalla kaikki ei aina ole suotavaa. 

Silloin kun Pesonen nyrkkeilee, on se ilmaan huitomista. Ja kun toinen vastaa, vastaa siihen myös Pesonen ja silloin syntyy tilanteita, jolloin henkilökunnan täytyy puuttua peliin. Seuraavassa videossa on lyhyt pätkä siitä, kuinka tilanne menevät herkästi hieman liian tiukaksi. 

Onneksi tällaiset tilanteet, joissa Pesonen "ajautuu" heilumaan leikin ja oikean nyrkkeilyn rajamailla, on vähissä. Toisaalta on myös hyvä, että sokeudesta huolimatta rouvalta löytyy luonnetta. Kipakka likka!





maanantai 1. toukokuuta 2017

Näin jouduin tassun alle

Täytynee matkustaa ajassa aina 40-50-luvun perukoille ja isäni synnyinseuduille maatalon pihapiiriin, jossa tottakai perheenjäseninä on ollut pihakissoja pitämässä jyrsijäkantaa pienempänä. Tuskin tuolloin varsinaisista kotieläimistä on ollut kyse - kuitenkin kontaktit on luotu eläimiin, joista kissa on ollut yksi.

Ei siis ihme, että lapsuuden kodissani suhtauduttiin myötämielisesti, kun naapurin kissa piipahteli keitiön puolella katsomassa "mitä meillä syödään" ja lopulta "miten meillä nukutaan". Kissa, jonka nimesimme Mici C:ksi oli kuitenkin naapurin kissa ja sellaisena sai pysyä, sillä kissa toi minulle käynneillään myös kutisevat silmät ja vuotavan nenän. Allergisuuden kautta sain kuitenkin myös oman kontaktin kissoihin. Raapaisun.

Kokkina kummityttö ja vieraana Mici C

Vuosituhannen vaihteessa, 20 vuotta myöhemmin elämäntilanne muuttui ja kissa käveli kirjaimellisesti elämääni. Tapasin puolisoni, jonka elämään on aina kissat kuuluneet ja näin pääsin jälleen kerran lähelle kissoja. Omia kissoja ei tuossa vaiheessa vielä ollut, eikä aavistustakaan minkälaista kissojen kanssa olo loppujen lopuksi on!?

Harmi
Harmi

Tassun alle jäin hieman samaan tyyliin kuin peippo tulee Pohjolaan. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa, mutta yhtä tajunnan räjäyttävästi. Ensin tuli puolisoni vanhemmilta Harmi kylään ja myöhemmin Senni

Harmin ja koko tassun alle jäännin ensivaikutelma on jäänyt legendaksi elämään. Olin tietysti hieman jännittynyt siitä, kuinka pärjään ympäri vuorokautisesti kissan kanssa, kun kerta kissa kuuluu samaan ruokapiiriinkin. Mitä pitää tehdä, miten pitää olla? Harmi otti kuitenkin heti komennon ja teki sen tyylillä. Pienessä eteisessä oli kaunis lapsuuden kodista tuotu räsymatto ja Harmi kävi vessassa. Jo pelkkä kissan käynti vessassa oli minulle uutta. Kuinka hiekka rapisee, pöllyää ja leviää. Katsoin Harmia kun se oli tarpeensa tehnyt ja käveli nyt rauhassa mattoa pitkin. Yllättäen Harmi pudotti pyllynsä matolle ja  hämmästykseni alkoi vetämään sitä mattoa pitkin. "Mitä tää tekee", huudahdin! Harmi veti kauniin ruskean, liki metrin mittaisin kakkavanan "perintö räsymattoon", aivan silmieni alla. Jäin sanattomaksi ja olin hämmästynyt, mutta samalla sisäisesti nauroin. Olin tassun alla. Ja hajun yläpuolella.

Sennin kohdalla tilanne oli lähes toisinto, mutta nyt hämmästeenä käytettiin tällä kertaa ääntä. Senni oli yökylässä, mutta huusi kuin hyeena. Senni oli kylässä ainoastaan yhden yön. 


Suti mökillä

28.12.2001
Ettei elämä olisi liian helppoa, haimme Sutin ja Harmin vieraiksemme.


29.12.2001
Nukkumisesta on turha haaveilla, mutta muuten on herttaista. Suti nukkuu jaloissa ja Harmi sängyn alla.


30.12.2001
Kissat toisenkin yön. Sama meno kuin edellisenä yönä.



Harmi tuli kyläilemään toistamiseen, nyt Sutin kanssa. Tässä vaiheessa sinut kaupat oli kaikkien kanssa tehty eikä velkoja mihinkään suuntaan ollut. Kissojen kupit olivat löytäneet paikkansa ja huonekalut jaettiin solidaarisesti. 2002 keväällä Suti ja Harmi muuttivat lopulta meille. Minusta tuli virallinen kissa-setä. 

13.04.2002
Haettiin Suti ja Harmi meille.


25.11.2002
Suti kyhnää syliin koko ajan, tosin ei nyt kun nukahti tuohon sohvalle.


Suti ulkoilee

Harmi oli kissa, joka jäi hieman arvoitukseksi. Siihen ei koskaan saanut kunnon kontaktia, vaikka kesy ja rapsuteltava kissa olikin. Puolison perheeseenkin Harmi oli astellut ovesta sisälle ja jäänyt taloksi. Silti Harmi on ollut koko veneen keula, kissa josta esim. Niilo, ammensi enimmät vaikutteensa. Niilon ja Harmin yhteiselo jäi kovin lyhyeksi, sillä Harmi kuoli elokuussa 2003. Niilo saapui toukokuussa 2003.

Pikimustan Sutin kanssa ystävystyin paremmin. Sutin kanssa ulkoilimme, söimme samasta kuormasta ja ihmettelimme samoja asioita - mitä nyt ihminen ja kissa yhdessä ihmettelevät. Suti oli lempeä ja viisas ja tykkäsi istuskella sylissä, vaikka varsinainen sylikissa ei ollut. Sutista aika jätti, pitkällisen sairauden jälkeen syyskuussa 2009. 





Kaikki kissat ovat löytöeläimiä, harhailijoita tai kovan onnen kulkijoita. Sofi, joka on syntynyt kotimme pöydän alla, on poikkeus. Sofin äidin, Pesosen tarina ei. Olen viihtynyt kissojen kanssa, vaikka viihdykkeeksi ne ei ole tarkoitettu. Minkäs sille mahtaa, jos on mukavaa. On naurettu, on itketty, on rämpytetty koko ihmiselon tunneskaala läpi. Myös kaverit ovat kissoista kuulleet. 

Harmi on Harmi, selvä kuin pläkki! Harmi ei missään vaiheessa ollut nimensä veroinen, eikä harmaa kuin kylkivärinsä. Harmi oli velikulta, silmänisku ja auringon säde kerrostalon nurkassa. Jokainen kissa on tai on ollut samanlainen persoona omalla tavallaan. Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä. Jokainen on.  


12.01.2004
Suti katsoo kun tyhjennetään astiakaappia. Niilo seisoo hellan päällä... eikun lavuaarissa. Kahvit on kohta. Perhe!


Miesväki lounaalla; Niilo (vas), Harmi ja Suti

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Tolpalla tavataan!

Näinä aikoina, kun vappunakin pääsisi etelässä hiihtämään, on huumori ja ilo revittävä jostain muualta kuin liisterisen suksen pohjasta. Kissoille paras repimisen kohde on tietysti uusi raapimatolppa! Uuden raapimatolpan aika on viimeistään siinä vaiheessa, kun kynnet alkavat jäämään vanhaan raihnaiseen tolppaan kiinni. Miksei jo hieman aikaisemminkin.

"Ymh, tuo on niin nähty", tuhahtavat Pesonen
ja Laku

Uudesta uljaasta tolpasta tuli aivan sattumalta vapun punainen. Menköön, vaikka kissat visusti irtisanovat itsensä kaikesta työnteosta, duunarimyytistä. Ensialkuun tolppa ei suurempaa kiinnostusta herättänyt. Se kuitattiin vain muutamalla mulkaisulla. Laku kävi juurella, mutta katsoi vain pitkin vartta. Hyvä ettei kalamiehen sylkäisyä tehnyt. 

Kun henkilökunta oli vaipumassa masennuksen ja murheen alhoon, saapui paikalle Pesonen, joka otti tolpan omakseen. Tolpan taikaa esisuvi yössä. Pesonen otti vietävän otteen ja heitteli itseään tolpan ympäri ja kiitti. Pesonen korkkasi tolpan, kuin kapteeni-sammakko, joka katsoo kutupaikan ympäristön turvalliseksi. Se hetki kun ensimmäiset raaputukset tehdään, lämmittää aina mieltä. Olkaa hyvä kissat!

"Nyt mua viedään ja mukavaa on!", lallattelee Pesonen!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Eksoottisten tuoksujen äärellä

Jahha, kuittaa Laku

Kissat osaavat ilmaista tunteensa vilpittömästi ja niin tälläkin kertaa. Hannu ainankin muljahti monta kertaa akselinsa ja pupilliensa ympäri, kun tällä kertaa henkilökunta kantoi kotiinsa hevoslaitumella vuoratun tavaran saappaat. Ensin paikalle saapui kuitenkin Laku, joka tarkasti tavaran muitta mutkitta. Tämän jälkeen paikalle marssi entinen sikalan poika Hannu ja Hannu kyllä tunnisti laadukkaan tavaran! Nopean nuuhkimisen jälkeen Hannu aloitti saappaiden puskemisen ja kiehnäämisen. Kun saappaat oli käyty läpi, sama meno jatkui sivummalla maton päällä. Hannu oli aivan muissa sfääreissä! Hannu tykkäsi!






Hannu tonkii Pohjanmaan kautta



"Eksoottinen, mutta kiinnostava", tutkii 
Pesonen.
Samaan aikaan sivummalla, alkoi nojatuolissa nokka heilumaan - tuoksu oli vihdoin leijaillut myös Pesosen nenään. Kurahduksella Pesonen laskeutui sängystään ja hiipi saappaiden luokse. Pesoselle tuoksu lienee ollut hieman oudompi, mutta silmin nähden kiinnostava, sillä Pesonen viipyi saappaiden luona varsin pitkän tovin. 






Tuoksu oli jossain määrin eksoottinen, mutta samalla kiinnostavan luonnollinen. Kaikki loppuu kuitenkin ajallaan ja pestävähän saappaat oli. Liekö kokemus kuitenkin saman tyylinen, kun kaksijalkainen kulkee leffateatterin ohi ja haistaa popcornin tuoksun? Tiedä häntä?

Hannulla muljahti

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Loukutus

Loukutus on tällä erää meidän osalta ohi - tuloksettomana. Karkulaisesta ei ole saatu yhtään täysin varmaa havaintoa. Sitä vastoin, näin jälkikäteen ajateltuna pienellä, mutta tiheällä omakotitaloalueella liikkui harvinaisen paljon muita kissoja. Liian paljon vapaana ulkoilijoita. Loukkuun napsahti tusinan verran eri kavereita. Lisäksi loukkuun meni muutamia siilejä ja ainankin yksi varis. Yksikään eläin ei loukkaantunut. Siilit poistuivat loukusta ajan kanssa (loukun ovi laitettiin auki niin, ettei se napsahtanut uudestaan kiinni) ja varis käveli pois aivan rauhallisin mielin. Ruoka oli kaikille maistunut ja hyvä niin, sillä esim. siilien ravinto lienee kohmeloisen kevään vuoksi kortilla. Ruokkikaa siilejä erikseen, kunnes niiden luonnollinen ravinto heräilee!

Omakotitaloalue oli siis täynnä kissoja ja joukossa myös hyvin samannäköisiä kuin karkulainen. Jotkut vinkit olivat "varmoja", mutta lopulta kovin epävarmoja. Jos kissa katoaa, etsijöille ja silminnäkijöille olisi apua mikäli kissa olisi kuvattu esim. molemmilta kyljiltä. Selkeät tuntomerkit, läiskät ja viirut on selkiö, samoin kuva naamasta. Häntä on myös yksi hyvä tuntomerkki; tuuheus, pituus, väritys jne... Loukuttajia ajatellen myös kissan lempiruoka olisi hyvä tietää. Tässä tapauksessa omistaja ei suoraan osannut sanoa, mistä kissa tykkää. Kissa kannattaa myös kouluttaa tuntemaan oman nimensä. Kun kutsutaan, saa namin. 

Tämäkään ei ollut oikea kaveri


Linkki etsijäkoiran ja omistajan välillä on ollut aavistuksen flegmaattinen. Koira ei ole käynyt kuukauteen ja näin karkulaisen reviiri on jäänyt täysin arvoitukseksi. Koiraa lupailtiin viimeksi pääsiäisen jälkeen, mutta pääsiäinenkin alkaa olemaan pelkkä muisto. Lisäksi alueella on ollut jo useamman kerran jälkiä hävittävät sateet. Tilanteet nollautuvat. 

Pari loukkua on vielä jäljellä, kuin katiskat katollisessa altaassa. Yksi urhoollinen käy niitä vielä viikon verran tarkastamassa. Tämän jälkeen jää jäljelle karkulaisen ilmestyminen ihmisten pariin, näköhavainnot tai etsijäkoiran käynti selkeillä merkkauksilla. Ei mahda.

Ilman ihmisten avuliaisuutta, emme olisi pystyneet etsimään karkulaista näinkään tehokkaasti. Kiitos siitä!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Riikka Forsman & Neiti Pimpula f

Menneen talven lumia, mutta esille nostamisen arvoinen. Vuoden 2016 Helsingin Vanhan joulumyyjäisissä oli ilo ja manner-suomalaisen kunnia vaihtaa muutama sananen syntyperäisen laitilalaisen, mieleltään turkulaisen, Riikka Forsmanin kanssa. Hän on Neiti Pimpula f:n omistaja ja Neiti Pimpula f on Riikka Forsmanin muusa.



Riikka Forsmanin alaa ovat uniikit lasityöt, korut ja vallatoman hauskat ja persoonalliset kissamaalukset. Kissamaalauksia, joiden kuvituksessa esiintyy tämä suloinen löytökissa Neiti Pimpula f, löytyy mm. Turku aiheisina postikortteina, keittokirjana, kalenterina jne... 

Silmään pistävää Forsmanin tyylissä on hersyvä ja pisteliäs huumori ja taidokas värien ja kuvan käyttö. Töissä on oman käden leima, mutta vahva laadun taso. Forsmanin töihin saattaa törmätä messuilla, mutta myös esim. Turun Brinkkalan talosta löytyy monialainen taidekäsityökauppa Outolintu http://www.brinkkalanoutolintu.fi/, jossa taiteilijan töitä, muiden kiinnostavien taiteilijoiden ohella, on myynnissä. Mainio retkikohde siis. Outolintu on avoinna joka päivä! Mikäli tapaa itse taiteilijan, kannattaa avata myös suu, sillä luvassa on hersyvää ja sympaattista sananvaihtoa.

Neiti Pimpula f:ää voi seurata ja fanittaa facebookin puolella.



torstai 20. huhtikuuta 2017

Tuliainen puun takaa

Tällä kertaa kotiinpaluu oli yllättävämpi, sillä tuliaiset tulivat tuojallekin puun takaa. Erään tutun pääsiäisen "ylijäämävarastosta" oli jäänyt ruohotuokkonen roikkumaan ja henkilökunta sai sen kissoille kotiinviemisiksi. Kaunis ele kaverilta.

"Minun ruohoni", viestittää Tippa

Kun kerta tuliainen tuli puun takaa, ei sitä kukaan osannut odottaa. Tipalla muljahtivat silmät päässä, kun tuoreen ruohon tuoksuinen herkku tipahti suoraan sänkyyn, makuupaikan viereen. Tippa sai oman privaatin herkkuhetkensä, kunnes lopulta, vääjäämättömästi, ruohon tuoksu ja narskunta sai pääjoukon liikkeelle. Suoraa hyppyä sänkyyn ei kukaan uskaltanut tehdä, vaan outoa lähdettä tuijotettiin varovasti sängyn päädyn takaa. Päiden keikkuminen ja pyöreää pyöreämmätkin silmät olivat liki suoraan tirkistelyn abc-kirjasta.

Mikä mikä mikä, tirkistelevät Hannu (vas) ja Laku



Kun Tippa oli tovin herkutellut, uskalsivat Hannu ja Laku lopulta kampeutua sängylle ja hivuttautua lähemmäksi. Tippa ei liiemmin laske aivan liki ketään ja olikin paras, että ruoho reissasi sängyn päältä lattialle, jossa se nopeasti keräsi loputkin uteliaat.

Hyvä ja laadukas ruohotuliainen oli ilo kissoille!

"Ei tainnut olla kokonaan minulle, vai...", pohtii Tippa





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen tunnelmapaloja kuvina

Pesosen porukoiden pääsiäisen vietto on ollut juuri niin rattoisaa kuin pitääkin, paitsi siivousliinan kohdalta. Tässä tunnelmapaloja pyhäpäivien ajalta:

Lakua kiinnostaa kauppatuliaiset (jotka kaikki olivat kissoille). Sofi taasen kyntää maljakon koristeita.




Pesosen pääsiäispyörähdykset











Pääsiäinen on pitkälti ollut
uniammattilaisten juhlaa!

















Batman!? Ei vaan Jetta.


Hannun ja pirin versio päiväunista

Laku hereillä ja tassuttelee pehmopetiä. Huomatkaa katse, joka ei suinkaan ole kameraan päin, vaan akvaariossa uiskentelevaan tyttöystävään!

Nyt tapitetaan kuvaajaa! Laku.
Sofi saanut katsekontaktin
kameraan




Näin. Eihän se maljakko
loppujen lopuksi pystyssä
pysynyt,
vaan Jetta otti siitä kunnon
syliotteen ja humps kaikki kaatui.

Pieni vahinko pyyhittiin
rätillä pois, eikä draama
ollut sen suurempi.

Tästä on hyvä jatkaa
arjen askareisiin.
Hoplaa!






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä kohti


Pääsiäistä ollaan pikkuhiljaa potkaisemassa käyntiin, kunhan oikea polku löytyy. Jetta päätti laittaa omat mausteet mämmiin ja kävi istahtamassa hajujäljet Pesosen petiin. Pesonen on viime päivinä ollut varsin vilkas, varsinkin Jettaa kohden, eikä siis ihme, että Jetta pomppii hieman sinne tänne. 

Jetan pomput ovat käyneet myös keittiön pöydällä, josta pajukissoista ja koristeista tehty pääsiäisluomus on jouduttu siirtämään milloin vaatehuoneeseen ja milloin kelien mukaan parvekkeelle. Ensin Jetta ihan kivasti nuuhkii luomusta, mutta sitten kun luomus alkaa rapisemaan ja sen koristeet heilumaan, ottaa Jetta syleilyä muistuttavan asennon. Siinä vaiheessa henkilökunta parahtaa ja kipittää ottamaan perintövaasin suojaan. 

Jetta istahti Pesosen pedissä


Kaiken tohinan keskellä Pesonen kyntää kuonollansa missä lie ja aamulla oli näemmä käyty tonkimassa hiekkoja jossain. Pesonen on nopea liikkeissään ja välillä tuntuu, että pitäisi peltipoliisi asentaa - sellainen, joka älähtää ja välähtää.

Pesonen käynyt tunkemassa taas nokkansa jonnekin



Porukan nopeimman tittelin pitää silti edelleen Tippa, joka kevään aikana on mm. kunnostautunut rapsuttelemaan pömpeleitä oikein urakalla. Tosin Tipalta saattaa pääsiäinen mennä ohitse, joko vauhdin puolesta tai sitten kunnon unien. Tippa taitaa sikeät unet.
Vauhtikatti Tippa välillä tankkaamassa



Melko leppoisissa merkeissä Pesosen porukka vaipuu pääsiäisen viettoon. Kaupungin ja katujen hiljentyminen tarttunee myös kissoihin ja siitä on hyvä ottaa kiinni. "Teepä Tippa tilaa, pötkähdetään hieman".


Hyvää pääsiäistä!

Pesonen nuuhkuttelee pajunkissojen unihiekkaa. 


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo


Vaikka naapurissa "räksyttää" koira ja pihalla ulvoo sirkkeli, Pesonen ei hätkähdä. 

Naapuriin muutti uudet asukkaat; toinen heistä kaksijalkainen ja karvainen ja toinen nelijalkainen ja karvainen. Muuten heillä on ollut moitteeton alku, mutta tämä nelijalkainen potee lievää ero- ja outousahdistusta ja se ilmenee lievänä haukkumisena, aivan kuten koirat.


Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo. "Ei haittaa", tuumaa Pesonen


Uuden äänen eli haukkumisen ovat huomanneet myös meidän kissat, jotka reagoivat kukin tavallaan. Paniikkia ei ole, mutta esim. Tippa ja Jetta hieman pelkäävät uutta naapuriääntä. Aiemmin Tippa ja Jetta eivät ole koiriin juurikaan reagoineet, mutta nyt äänen sävyssä heläjää eri sävy. Pesonen sitä vastoin ei ole moksiskaan, vaan "melkein murisee vastaukseksi takaisin". 

Viikolla on myös sirkkeli ulvonut. Se ääni on eniten häirinnyt Piriä, joka on luikkinut sirkkelin terästä kauemmaksi. Muihin kissoihin ei sirkkelin terä ole osunut. 

Onneksi talo on muuten hiljainen, eikä yht´äkkisiä kovia tai riipiviä ääniä kuulu. Kovimmat äänet tullenevat tästä asunnosta, kun Pesonen ja Laku laulavat tai muuten vain on iltaravit menossa. Ne on niitä inhimillisiä elämän ääniä...onhan? 


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kodinturvajoukot

Kissat ovat jo pikkuhiljaa tottuneet henkilökunnan urakkatyöksi muodostuneeseen loukutusprojektiin. Vain aniharva tulee ovelle vastaan, kun saavumme lyhyiltä reissuilta kotiin. Onneksi silti vielä muistavat meidät. Jos pidempään olemme pois, on vastaantulijoiden joukko suurempi. 

Kotiporukasta saa iloa; onneksi ovat kotona! Kissat turvaavat kodin. Kissat myös ilahduttavat, kun mieli on apea tyhjän loukun vuoksi, silloin kun energiat ovat vähissä. Välillä kysymme kissoilta apua; "Missä karkulainen on? Miten sen saa kiinni?". Eivät vastaa, vaan hiljaisuudella ohjaavat meitä käyttämään intuitiota, sisäistä päättelykykyä. Kissat toimivat kannustajina.


"Kuis pyyhkii", kyselee Laku henkilökunnalta

Tänä aamuna, kun leipä oli vanhaa ja se oli lopussa, Laku päätti viihdyttää meitä aamukahvin lomassa. Lakun ei tarvinnut kuin tehdä Lakumaisia temppuja, niin mieli piristyi. Kukapa ei vatsastaan tykkäisi, rummuttaisi sitä kuin lennätintä. Laku toimi lähettimenä ja ilma oli sakeana hiljaisia sanoja. 

Pesonen pysäyttää. Pesonen on kuin Pisan torni, joka oikenee. Mistä ihmeestä Rouva saa kaiken tarmon ja ilon!? Ei haittaa, vaikka Piri hieman päräyttää päälakea tai nokka napsahtaa oven pielustaan. Pallo on pyöreä ja Pesonen tietää sen. Pesonen leikkii, Pesonen painii, Pesonen kurisee ja Pesonen hyörii. 

Pesosen vuoro pyöriä


Kaiken tämän jälkeen vähässä on se väsymys, joka auton ratissa, hidastetöyssyisellä taajamakadulla tulee. Seitsemän Duracel-kissan voimin saamme energiaa. Pitäkäämme toisistamme huolta!



Loukutus

Loukut napsahtelevat tasaiseen tahtiin, mutta karkulainen uupuu vielä. Toffo, Haisuli, Noksu, Täppi, Punkku ja Täppi uudestaan ovat jo loukussa käyneet. Siiliä, sitä piikikästä tuhisijaa ei lasketa. Luikku ja Valjaskatti ovat vain näyttäytyneet. Olemme nimenneet kissat. Osa kissoista on loukussa vietetyn ajan ottanut rauhallisesti, osalla on karvat palaneet. Pitkiä aikoja ei yksikään kissa ole loukussa ollut, sen verran nopea loukkujen tarkastuskierto etsijöillä on. Tämä on urakkatyötä.

Karkulainen ei ole silmiin, eikä kameraan osunut. Yhden pariskunnan tulkinta on kuitenkin sen verran vedenpitävä, että uskomme siihen. Alueella liikkuu karkulaisen lisäksi toinen samannäköinen kissa, jonka pariskunta osaa karkulaisesta erottaa. Siihen on tässä tilanteessa hyvä nojata. Siihen täytyy nojata.

Valjaskatin vuoro näyttäytyä


Loukkuja on nyt parilla tontilla - yhden jouduimme hylkäämään, kun talon omistaja suivaantui tekemisiimme. Asian hän ilmaisi, ettei tykkää kun kissat kakkii pihalle. Sitä hän ei tiedä, kuinka monta kissaa loppujen lopuksi tontilla käy. Se selviää riistakameran kuvamateriaalista. Muuten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan hienosti. On silti kurjaa loikkia yöhämärällä vieraiden ihmisten pihoilla ja härnätä liiketunnistevaloja. Loikimme ja haistelemme ilmapiiriä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Loukutus kuitenkin junnaa - se on junnanut siitä asti kun ryhdyimme tähän. Etsijäkoiralle olisi jälleen käyttöä, sillä meillä ei tosiasiassa ole hajuakaan siitä missä karkulainen huitelee. Koiralla olisi parempi haju. Näillä eväillä on kuitenkin jatkettava.     

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Loukutus

Kissa on karussa, mutta tilanne elää. Paikkaa, jonka etsijäkoira on merkannut pariin otteeseen, ollaan tyhjentämässä - loukkuja siirrellään pois. Grillaamiset, vankat tuijottamiset lumeen jälkien toivossa ja näköhavainnot eivät ole tuottaneet tulosta. Tulos on jatkuvasti negatiivinen. Kameraan ei ole tallentunut edes hämäräksi jäänyttä varjoa. Ei mitään. 

Koska koiran hajuaisti on kuitenkin sen verran suvereeni, minimissäänkin 10 000 kertaa ihmisen haistattelua tehokkaampi, pidämme etsijäkoiran ilmoittaman paikan luona edelleen yhtä loukkua. Luotamme edelleen koiran verrattomaan kykyyn!

Tilanne on kuitenkin saanut uuden käänteen. Olemme saaneet "varman" näköhavainnon! Olemme kuitenkin ottaneet havainnon vastaan terveellisen skeptisesti, sillä jos tämän uuden havaintopaikan ja kodin välistä matkaa linnunteitse on n. 1,5 km. Se ei ole mahdoton matka, mutta pitkä kuitenkin. Kodin ja etsijäkoiran merkkaaman paikan etäisyys on vain n. 400 metriä. 

Tämä uusi alue on erittäin rauhallista omakotitaloaluetta ja onneksemme havainto on talon pihalta, jonne olemme saaneet luvan asentaa sekä loukun, että kameran. 

Jos reilun kuukauden aikana ei etsijäkoiran merkkaamalla paikalla ole ollut liikettä, niin tällä uudella pisteellä on kahden päivän sisällä loukku napsahtanut jo kahdesti, näköhavaintoja on ollut pari lisää ja kaikki ovat olleet eri kissoja! Lisäksi alueella asustelee em.kissojen lisäksi muita kissoja. Vetovoimainen paikka!

Kissa # 1 ja #3 


Ensimmäinen loukkuun menijä oli varsin rento kaveri. Se meni loukkuun yön pikkutunneilla. Kameran faktan pohjalta se odotti vapautusta rauhallisena ja mikäs loukussa oli ollessa, kun kupissa oli herkullista ruokaa! Vapauttajan saapuessa kissa naukui vienosti ja kun loukun ovi aukesi, juoksi se kolmen metrin päähän ja kääntyi rauhallisesti katsomaan yöllisen kaksijalkaisen puuhia. Kahdeksan minuuttia vapautuksen jälkeen, kissa palasi loukulle, meni sisälle takaisin, tuli ulos ja meni viereiselle kannolle nuoleskelemaan suutansa ja haukottelmaan! Tällä paikalla taitaa loukussa olla pyöröovet!

Kissa #2 oli kauniin punainen, joka lyhyiden nuuhkaisujen jälkeen asteli loukun perälle ruokailemaan. Kissa #3 oli sama kuin ensimmäinen. Tämä tabby-kuvioinen veijari tietänee jo pelin säännöt, sillä se kävi viime yönä loukulla ensin pyörähtämässä (toki nuoli suutansa myös), siirtyi pariksi kymmeneksi minuutiksi sivummalle, palasi loukulle ja jäi talteen. Paluun tämä tabby-kissa teki kuitenkin niin, että loukun tarkastaja saapui 10 minuutin sisällä, joten juuri ja juuri tabby-kissa ehti syömään rauhassa ja kunnolla. Kävikö tabby-kissa lenkillä ihan sen vuoksi, ettei loukussa tarvinnut kyhjöttää pidempään!? 

Kissa #2


Tämä "varma" näköhavainto on tuonut karkulaisen kiinnisaamiseen lisää virtaa. Virta saattaa kuitenkin hyytyä nopeasti, mikäli loukkuun poikkeaa yksikin samankaltainen naapuruston kissa. Vinkin antajan tuntomerkit täsmäävät karkulaiseen, mutta erehtymisen prosentti on silti korkea. Lähitaloihin on jaettu kuvalla varustettuja lappuja ja niistä toivomme lisää havaintoja. Samoin toivomme kameran kertovan sitä mitä etsimme.



Viime hetken päivitys:

Karkulaisesta on jälleen saatu "varma" näköhavainto ja havainto on n. 100 metrin päässä seuraavalta kadulta. Siihen täytyy luottaa. 



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Karkeakarvaisia pajunkissoja ja tuolinjalkapalloa

Skrunch! Näitä on mukava järsiä!

Tänään oli kauppapäivä ja kaupan kautta tuotiin Pesoselle, Pesosen suosikki tuliaisia, karkeakarvaisia pajunkissoja, eli lepän hedelmiä. Koska tuuli kävi eilen lännen puolelta, nimettäköön myrsky ruotsalaisen kalenterin mukaan Torvaldiksi. Torvald oli heittänyt runsaat määrät lepän hedelmiä pyörätien pientareelle ja näin saimme Pesoselle tuliaisiksi todella laadukkaan oksan, jossa oli runsas hedelmäsato! Heja Torvald! 




Pesonen otti tuliaiset ilolla vastaan - nuuhki hartaasti lepän hedelmiä ja ohuen kuivaa vartta ja kun harras hetki oli viettetty, Pesonen iski hampaat hedelmiin ja järsi niiden koppuraiset rakenteet rikki.

Päivän virikkeet eivät päättyneet luonnon antimiin. Myöhemmin iltapäivällä Pesonen siirtyi pallon kanssa Vihreään huoneeseen ja siirtyi siellä varsinaiselle peliareenalle puisen tuolin alle. Personal trainerin läsnäollessa Pesonen aloitti hurjan pallopelin, joka yhdessä tuumin nimettiin tuolinjalkapalloksi. Pelin säännöt jäivät hieman hämäränpeittoon, mutta peliin kuului selvästi mm. pienojen alittamista ja pallon heittelyä. Pesonen hoiti itse pelaamisen ja PT (personal trainer) piti pallon pelialueella. Jostain syystä Pesonen viihtyy tällaisissa ahtaissa koloissa, joissa joutuu kampeamaan ja kurottelemaan.

Hei traineri! Nyt pelataan!


Ennen illan herkkuhetkeä, Pesonen otti vielä haju- ja äänijäljet Jetasta ja jahtasi Jettaa ympäri asuntoa. Olisiko Pesonen suivaantunut talon silppurin (Jetan) hoidellessa Pesoselle tarkoitettuja tuliaisia. Jetta tykkää järsiä järsittäviä asioita. 

Pesosen päivä osoittautui monipuoliseksi ja haasteelliseksi ja ilta kruunattiin maukkaalla seiti-aterialla. Aterian jälkeen pieni lepo ja ennen varsinaisia yöunia, hennot painit Lakun kanssa. Se päivä oli napakasti loppuun taputeltu! 

Mukava päivä ollut!