Pesosen nenästäveto

Henkilökuntaa on harhautettu, vedetty höplästä - nenästä. Pesonen on paljon paljon reippaampi - villimpi, mitä henkilökunta tietääkään. Pitkät pyhät ovat olleet juhlaa kissojen kanssa, mutta liekö kissat samaa mieltä. Asetelma on väkistenkin ajatunut BB-tilaan, eli iso veli valvoo. Kaikki tapahtuu kuitenkin tahtomatta ja väkisinkin näemme asioita. 

Pesonen on suurin höplöttäjä. Esittää että nukkuu ja käy ronkkimassa ruokaa. Nyt rouva on jäänyt kiinni suuresta höplötyksestä. Tapasimme Pesosen ensimmäistä kertaa suuren kiipeilypuun syvästä nukkumakuopasta - kuopasta jonne Petskiä emme olisi kuuna päivänä osanneet odottaa menevän. Ihan senkin vuoksi, koska paluu syvästä kuopasta on aavistuksen haasteellinen, henkilökunnan tulkinnan mukaan jopa hieman vaarallinen. 

Pesonen suuren puun kuopassa - ei näytä pahalta, mutta poistulo saattaa olla sokealle kissalle
haastava

Reitti on selkeä, mikäli osaa käyttää tasoja, mutta tuntien Pesosen, suorin reitti olisi kuopasta hypäten suoraan alas. Se ei kävisi laatuunsa. 

Hullua, että tilanne oli mikä oli, se piti kuvata. Mutta Pesonen olisi hätääntynyt, mikäli olisi mennyt liian lähelle. Vaan Pesonenpa veti kunnolla nenästä. Veti nenästä siihen malliin, että samalla paljasti olleensa ennenkin kuopassa. Pesonen kampesi kuopan reunalle ja otti tukevan otteen rungosta. Tämän jälkeen heilautti itsensä, niin että pääsi valuen tolppaa alas, pylpyrä edellä. Kaikki tapahtui nopeasti nips naps. Henkilökunta repesi nauramaan. "Et muuten ollut ensimmäistä kertaa". 

Loppujen lopuksi Pesonen tuli täydellä itsevarmuudella
tolppaa turvallisesti alas

Pesonen ei ollut millänsikkään. Ihmetteli saamaansa huomiota ja jatkoi matkaansa petiin. Suurenmoista huomata (jälleen kerran), että Petski pärjää. Toki huoneistossa on edelleen paikkoja jonne Petskillä ei olisi asiaa, mutta Petski lienee niissäkin paikoissa jo käynyt? Ehkä on kuitenkin parempi ettemme tiedä.  

Joulun viettoa

Vuoden 2019 joulun vietto on sujunut Pesosen porukoilla vallan rauhaisissa merkeissä. Näillä leveysasteilla kun lunta ei ole kuin muistelemiseen, niin täällä on hämyisissä huoneissa nukuttu paljon. 

Samalla täällä on harmiteltu katoavaa ikkunatonttuperinnettä ja samalla tietysti itse vaalittu sitä. Sisäpihan tonttukoriste on tehty teemanimellä "kuusen varastaminen" ja tietysti siihen osallistuu koko konkkaronkka. Todellisuudessa kuusi haettiin parin sadan metrin päästä ämpärimarketista - kun halavalla sai.  

Täällä on myös siivottu. Syvimmät huokaukset tulivat Tipalta, kun kaikille kissoille vaihdettiin petivaatteet. Ensin Tippa katseli epäluuloisena uusia pehmusteita, mutta kun pääsi tassuttelemaan niihin, niin silloin Tippa vaivasi taikinaa kunnolla! Pienen vaivaamisen jälkeen Tippa kellahti ja huokaisi onnesta soikeana! Välillä on siivottu myös ruoho-oksennuksia (kuva/Jetta).

Lopulta kalenteritkin saatiin liki järjestyksessä auki. Herkut menivät milloin kunkin suuhun. Ketään ei jätetty nuolemaan tyhjää, vaan kaikki saivat vähintään varapatruunoista omia herkkuja. Njam!

Kuusi on saanut muutamaa heiluttelua vaille olla rauhassa. Suuret läpi (lue ali-/ohijuoksut) ovat olleet vähissä. Hannu on hieman syönyt kärkiä ja Laku ja Sofi ovat tapailleet oksia. Summa summarum - kuusi on suorassa ja pystyssä ja voi hyvin.

Vaikka joulu on pääteemoin erittäin rauhallinen, niin hieman yllättäen paini on tämän joulukauden sana. Varsinkin kuusen edessä on painittu ja useimmiten asialla on ollut Pesonen - joko Sofin tai Lakun kanssa. 

Henkilökunnan kolhut ovat saaneet myös jatkoa. Illan pimeässä hetkessä pääsi tonttujoukko juoksemaan varpaan ylitse jättäen pienen naarmun. 

Kuusesta ja sen koristelusta ei tänäkään vuonna tehty ehdotonta "ei kissoille - kuusta", vaan alemmille oksille ripoteltiin muutama täky. Tämä koriste on jäänyt Lakun tassuun kiinni.

Ja kun aikaa on ollut, niin on pidetty toisistamme huolta. Pesonen varsinkin tykkää harjaamisesta ja lipuu hurmoksen porteille. Ja kun Pesosta harjaa tai rapsuttaa tarpeeksi takaa, niin silloin Petski aloittaa nuolemisen. Alemmassa kuvassa henkilökunta harjaa Pesosta ja Pesonen nuolee Lakua. 

Vielä pari päivää; vielä pari päivää jatkuu joulu - ollaan hissukseen ja nautitaan hämystä. Nukutaan ja syödään aikaan sopivia herkkuja. Leikitään uusilla leluilla. Katsellaan tonttuja jotka tekevät kotiinpaluuta. Pidetään mukavaa.

Rauhallista joulua

Pesosen porukka on vetäytynyt joulun viettoon perinteisin menoin. Vuoroin vahditaan kuusta ja hiljakseen tapaillaan sivuun asennettuja koristeita. Pöydän äärellä on toinen jos kolmaskin käynyt tutustumassa uusiin tuoksuihin.  Hiljakseen himmataan ja hiljennytään. Vietetään Pesosen porukan päiviä. Uusiin puhtaisiin petivaatteisiin kellahdetaan ja kehrätään. Laitetaan valoja pois, jotta siivousjälki näkyy selkeämmin. Näin on hyvä!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Matka jatkuu

Pesosen vaeltelut ovat mukavaa seurattavaa, mutta niihin sisältyy aina pieni jännite-lisä. Jännite tulee Pesosen paluulipusta, jota ei aina ole harkittu menolippua hankittaessa. Jossain vaiheessa kiperimpiin paikkoihin meno tyssää ja jostain on tultava turvallisesti takaisin. 

Seuraavassa kuvasarjassa Petski on mennyt vessan katon kautta suuremmalle kiipeilypuulle, jonka tasolta ei oikein arvaa edetä - on siis järkevintä tulla takaisin samaa kautta mitä on mennytkin. Mutta nyt vessan ja kiipeilypuun välinen rako onkin haastavampi, sillä vessan reunus viettää ikävästi. Noin vain ei voi siitä tassutella. Menee haromiseksi.

 Ensin Petski haroo hieman kevyemmin ja kun huomaa, ettei tassu tavoita mitään. Tämän jälkeen on venytettävä oikein kunnolla. Jos kerta tästä tultiin, niin tästä lienee myös takaisin pääsy. Petski on päättäväinen ja venyttää kunnolla. Venytys palkitaan ja "maata saadaan tassun alle". Matka jatkuu.

.............................................................................Vieras parvekkeella..............................................................................

vieras parkkeerannut parvekkeelle

tuoksuu aivan tuoreelle

hiivin hiljaa lähemmäksi

auts! se nokkaan pisti

 tuttu on tuoksu

mieleen tulee ympärijuoksu
tuoksuu syvän vihreälle
lymypaikalle hulppealle

mikä mahtaa outo olla
hörppii vettä ämpäri tolkulla
pesonen äkkää, havahtuu
se on se kuusipuu! 

Huitajaisia

Pesosen porukoilla joulukuu on saamassa ihan omanlaisensa teeman, sillä täällä vietetään jonkilaisia huitajaisia. Kissoilla on levottomat tassut, eikä ne lepää edes öisin! Koko homma sai alkunsa aivan joulukuun alusta, kun Hannu ja Laku tutustuivat tämän vuoden joulukalenteriin ja tämä tutustumine päättyi pieneen tassujen heilutteluun. Onneksi kyse ei ole kuitenkaan agressioista, vaan veljellisestä läpsyttelystä. 

Homma jatkui paria päivää myöhemmin, kun samaiset herrat, Hannu ja Laku pötköttelivät iltapäivä-nokosia nojatuolin pohjukassa. Kaverimaista kaulailua ja turkin pesua. Seesteistä söpöilyä ja varsin kuvauksellista. Koko homma ajettiin kuitenkin alas, kun söpöilyn mielikuva piti rikkoa heiluvalla tassulla. Ei kuitenkaan agressiivista, eikä edes painia. Kuitenkin sellainen jännä "tassut ilmaan"-ratkaisu. 

Ensin söpöillään ja sitten huijotaan. Hö. Hannu (vas,) ja
Laku

Piri on pari kertaa vienyt "tassuttelun" asteen pidemmälle ja ottanut yhden kissan tikkaremmin kokoon. Henkilökunnan harmiksi Piri tikkailee öisin ja aivan henkilökunnan läheisyydessä. Yksi osuma on livennyt silmäkulman kupeeseen ja useampi reikä on rapsahtanut otsan rajaan. Tämä tapahtuu öisin kun kaikki nukkuvat. Siis Pirikin nukkuu. Poika puolipöhnässä joko venyttelee tai Hannun ja Lakun vanavedessä huitelee. 

Piri takoi tikkatuloksen

Kuu on puolessa ja täysikuuta tyhjennettään. Jokohan rauhottuisi vai vieläkö lähestyvä kuusijuhla saa kissat aivan villeiksi. Todennäköisesti saa, mutta pysyisi edes tassut maassa. 

Pesonen kuunteluoppilaana?

Paukuttelimme eilen taas lihoja. Kaava on joka kerta suht sama; pakkasesta raaka-aineet ja vaatehuoneesta jämerät työkalut. Itse paukutteluoperaatio on melko brutaali, vesuri väärinpäin ja vasaralla napakoita iskuja jäisiin lihoihin. Välillä onnistuu naurettavan helposti ja välillä saa takoa tosissaan. Tällä kertaa oli mukana myös levymäisiä pakasteita, jotka napsahtavat annoskokoihin vallan hienosti. 

Lihojen paukuttelusta tulee usein maukkaita sivutuotteita eli sinne tänne, lähinnä aluspaperille lentää pieniä jäisiä lihanräipeitä. Olimme lopettaneet paukuttelun ja siivonneet ja korjanneet työvälineet pois, kun vielä tovin verran puuhailimme niitä näitä. Räipeistä emme maininneet kenellekään mitään. Pesonen osasi kuitenkin tulla paikalle. Olisiko tuo odottanut paukuttelun loppuvan vai muuten vain vanhasta muistista kaartanut apajille? Joka tapauksessa tälläkin kertaa Pesonen yllätti posivitiivisesti. 

Pesonen tuli paikalle ja sai puolenpäivän ylimääräisen herkun. 

Pesonen paikalla oikeaan aikaan.

PS. Raakapakasteen pilkkomisesta löytyy juttu vuoden 2016 alkupuolelta. Tässä linkki siihen:

https://kissapesonen.blogspot.com/2016/04/jermu-piri-ja-raakapakasteen-pilkkominen.html  

Hidas peukalo sai osuman

Tunnelma on joulukuun alkupäivinä muuttunut sähköiseksi. Onko kalenteria avattu liian hitaasti vai kiristääkö tiukentunut pakkanen hermoja? Postilakon syyksi tätä ei enää voine laittaa, vaikka postihenkilöä ei ole luukun takana vielä näkynytkään. 

Viime postauksessa lukijan tituleeraama "hidas peukalo" sai viime yönä turpiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole videolla nähty peukalo, vaan se peukalo, jonka syyksi hitaus laitettiin eli kuvaajan peukalo. 

Tapaus sai alkunsa, kun Tippa juoksi yöllä henkilökunnan yöpöydälle ja Laku seurasi kiusaten perässä. Koska Tippa on nykyään kuuro, niin Tippaa täytyy henkilökunnan avulla hieman puolustella. Valokuvaaja kuuli Tipan juoksun ja laittoi käden Lakun eteen, ettei Laku pääse taputtelemaan Tippaa persuksille. Laku ei taputellut, mutta sitä vastoin valitsi saalikseen kuvaajan käden ja nappasi peukalosta pureman. Auts! 

Hidas peukalo sai osuman

Kolmannen päivän luukku avattiin nopeammin. Terveempi peukalo aukaisi ja purtu kuvasi. Toivomme, että olemme luukkujen avaamisessa yltäneet siihen nopeuteen, joka kelpaa kaikille. Muuten henkilökunta on kovilla:)

Luukkujen avaamisessa on lisätty vauhtia

Henki hieman hakusessa

Hieman oli pojilla, Hannulla ja Lakulla hakusessa tuo joulun henki, kun joulukuun ensimmäisen kunniaksi otettiin kalenteri esiin. Varsinkin Laku sai väistellä Hannun minä minä-tassuja. Muutenkin jokavuotinen herkku/pvä juhla ei saanut porukkaa juurikaan liikehtimään. Pesonen makoili sohvalla ja Tippa kävi tekemässä ainoastaan piruetin. Piriä ja Jettaa ei koko aikana näkynyt laisinkaan. Harjoituksen puutetta lienee.

Henkilökunnan sympaattinen joulukalenteri löytyi Turusta

Eiköhän se tästä. Kissoilla ja henkilökunnalla on omat kalenterit, joten aikaa on harjoitella. Kissojen Cosma-kalenteri tuli Zooplussan kautta ja henkilökunnan kalenterit tulivat Turusta, Hansa-korttelin Rusetti-liikkeestä ja Prisman käytävältä puoliksi hampaattomalta partiopojalta. Tästä se lähtee!