Jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan

"Pirillä on selvä sivuääni sydämessä. Suosittelen sydämen ultraäänitutkimusta." Kirjattu 2.6.2020.

Henkilökunta hämmästyi, kun tohtori stoppasi aikeen Pirin hammashoidosta. Siinä se lukee selkeästi, kaksi viimeistä lausetta. Sivuääni sydämessä. Ei nukuteta. No, hampailla ei sinänsä kiire ollutkaan, sillä ne on jokin aikaa sitten hoidettu. Tämä edellä oleva episodi tapahtui n. kaksi kuukautta sitten eläinlääkärissä. 

Älä Piri kupsuta, mutta poika kupsuttaa. Tilanne pari kuukautta sitten

Enemmän huolta aiheutti Pirin vatsa, jonka poika oli taas nuollut auki. Tätä ennen vatsan kanssa oli käyty lääkärissä tuolloin kesäkuun alussa ja siinä hässäkässä olimme sivuuttaneet nuo kaksi viimeistä lausetta. 

Piri on ollut kotona hankala punnittava, eikä se nytkään ollut onnistunut, sillä Pirin 1,29 kg:n painonpudotus puolessa vuodessa tuli yllätyksenä. Tiesimme painon pudonneen, mutta että noin paljon. Lääkäri mietti strategian, jutteli ja passitti henkilökunnan tutkimuksen ajaksi pois.

Hentoisen rauhoitteen turvin tutkittuna lääkäri pystyi kertomaan, ettei sydämen sivuääntä kuitenkaan löytynyt. Eli viime kerran "sivuääni" oli jännityksen tms. sivuääni. Vatsanseutu aiheutti lääkärissä kuitenkin huolta. Koska Pirillä on korvien seudulla havaittu mastsolukasvaimia, niin kasvainta ei nytkään pois suljettu - mutta ei sitä löydettykään. Solmukkeissa ei poikkeavuutta. Pirille annettiin kortisoonipistos ja lähetettiin kotiin "jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan" - lauseen kera.

Seisoimme kuin rätisevän jään päällä, mutta läpi emme pudonneet. Järven syvyydestäkään ei ollut tietoa. 

Tuosta viimeisimmästä lääkäriretkestä on kulunut nyt tuo n. kaksi kuukautta ja Pirillä on edelleen vatsan seutu hieman auki. Sen verran auki, että se eilen jätti muutaman veripisaran peiton päälle. Piri on nuollut karvoja n. puolikkaan kämmenen alueelta, mutta tänään tilanteen katsottuamme, huomasimme siinä myös hentoisen karvankasvun. Mutta tilanne saattaa muuttua nopeasti. Stressikissa. Piri on viime viikot ollut kuitenkin hieman reippaampi ja selkeästi sosiaalisempi. Silloin tällöin nukkuu henkilökunnan kanssa ja tekee Pirimäisiä temppuja. Se luetaan hyväksi merkiksi. 

Koska kasvainta ei löytynyt, aloimme itseoppineesti pohtimaan ruoka-aine allergian- tai suolistosairauden mahdollisuutta. Kokki on taituroinnut jossain eliminaatiodietin ja ruokavaliotutkiskelun välillä. Isommassa kissataloudessa on haasteellista tehdä aivan täyttä kahdeksan viikon proteiinisulkua, jonka eliminaatiodietti vaatisi. 

Piri rentona, mitä nyt kuvaajaa katselee. 

Nyt Piri syö mm. hypoallergiaruokia ja monoproteiiniruokia ja kaikista ruuista pidetään kirjaa. Samalla arvioimme päivittäisen rapsuttamisen määrää. Mm. kana on alustavasti päässyt mustalle listalle. Pirillä on ollut hyvä ruokahalu ja melkein tekisi mieli silmämääräisesti sanoa, että painoa on hivenen tullut lisää. 

Em. faktoihin täytyy vielä muistaa Pirin stressiherkkyys ja esim. kolinat ulkoa saattavat laukaista tilannetta uuteen suuntaan. Kortisoonista oli aikaisemmin apua, mutta sitäkin joudumme pohtimaan olisiko esim. uudesta pistoksesta enemmän hyötyä vai hakureissusta enemmän haittaa. Tällä erää pitäydymme edellisen lääkärikerran viimeisessä lauseessa, jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan.

     

Kevät ei ole Pirin aikaa

 Tarkkasilmäisimmät Pesosen Facebook ystävät huomasivat taannoin Pesosen ihmettelevän Pirille ilmestynyttä kauluria. Tapahtumasta on nyt n. kuukauden verran ja kauluria on pidetty aina näihin päiviin saakka.

Toukokuun lopussa, silloin kun kattoihmiset vielä kolasivat ja korjasivat kattoja ja kulkivat käytävässä, Piri aloitti alavatsan nuolemisen. Nopeassa ajassa Piri oli nuollut karvat pois ja ihon rikki, niin että alavatsassa oli useamman sentin kokoinen haavauma, reikä. Siellä kissan röllykässä. 

Pesonen ihmettelee outoa Piriä

Täyttä varmuutta haavan syntyperästä ei ole, mutta samaan aikaan ollutta kattoremonttia olisi helppo "syyttää" srtessiherkän kissan vaivasta.

Aikasemmista lääkärikäynneistä opittuina valitsimme sen toisen lääkäriaseman, sen jossa on selkeät huoneet ja ovet kiinni, sillä tiesimme että pelästyessään ja panikoituessaan paniikkiherkkä Piri lähtee herkästi yrittämään huoneesta keinolla millä hyvänsä pois. Aikaisemmin Piriä on revitty sermimäisestä seinästä irti.

Lopulta kävi niin, että Piri jäi periaatteessa tutkimatta, osin lääkärin helpohkon luovuttamisen vuoksi. Sitä ennen lääkäri oli yrittänyt kääntää Piriä sen verran selälleen, että olisi nähnyt haavan. Aluksi kun hoitaja piti kiinni takajaloista ja Pirin emäntä piti lavoista, oli kaikki ok, mutta kun hoitaja pyysi emäntää ottamaan kiinni tassuista, Piri hyppäsi veret roiskuen ison lavuaarin taakse turvaan. Piri saatiin takaisin turvalliseen koppaan ja siihen hyytyi lääkärin yritys tutkia Piriä. 

Haavauma ala-vatsassa

Lääkäri oli aikaisemmin saanut yllättäen selville, että Pirillä on sydämessä selvä sivuääni, eikä sen vuoksi lähtenyt rauhoittamaan Piriä. Viime joulukuun lääkärikäynnillä tätä selvää sivuääntä ei havaittu. Kuolion lääkäri löysi haavasta, mutta tarkempi katsominen olisi selvittänyt että tämä kuolio oli haavaan jäänyttä hiekkaa. Itse haavaan lääkäri ei kunnolla edes katsonut.

Paino kuitenkin saatiin ja se oli pudonnut melko jyrkästi n. 700 grammaa sitten joulukuun.

Kotiin Piri passitettiin antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera ja näiden lisäksi mukaan laitettiin kauluri. Henkilökuntaa ohjeistettiin päivittäiseen 10 minuutin haavan suihkutteluun (kissa joka hyppi lääkärin käsistä, 10 minuuttia suihkussa?) ja haavan puhdistamiseen kirvelemättömällä puhdistusaineella. Kontrolliajasta ja mistään muusta seuraamisesta ei ollut puhettakaan. Siitä tuli tunne ettei Pirin vointi kiinnostanut loppulaskua enempää. 

Hämillään oleva Piri totuttelee kuuppaan

Antibiootin antaminen lähti alkukankeuden jälkeen sujumaan hyväksyttävissä rajoissa. Puolitoista pilleriä päivässä tavoite melkein saavutettiin, kun pillerin murskaaminen rasvaan aloitettiin. Antibiootti yhdessä kaulurin kanssa toimi sen verran, että haavauma rauhoittui ja lähti paranemaan.

Piri on kuitenkin luonteikas kissa, eikä halunnut kaulalla keikkuvan kuupan pidätellä. Silloin nuollaan kun on tahto. Piri oppi asennot joilla pääsi haavaumaan käsiksi ja sai sen uudelleen auki. Hurjalta näyttävä haavauma huolestutti. Olimme lähtötilanteessa.

Kesällä ei villahousuja käytetä ja parit erät saksittiin lääketieteelliseen käyttöön. Samalla kun henkilökunta summaili kalsaripukua Pirin päälle, idea hylättiin toteutumiskelvottomana. Puku olisi suojannut haavaumaa, mutta kun sitä olisi pitänyt ottaa pois ja pukea, se olisi ollut tehtävä mahdoton. 

Kotilääkäri kävi internetin arkistoja lävitse ja napsi vinkkejä korvan taakse minkä ehti. Apteekista kuitattiin kassin pohjalle rapian 60 euron laskulla pihkasalvoja, haavapyyhkeitä jne...

Äänet, mittasuhteet, syöminen... kaikki on outoa.

Piriä "kiusattiin" mikä ehdittiin. Ehtiminen vaan usein tyrehtyi siihen em. luonteikkuuteen ja näpeille tuli. Salvoja kuitenkin saatiin aina silloin tällöin ja samalla jatkettiin antibiootin antoa. 

Antibiootti päätettiin kuitenkin lopettaa, koska Piri oksenteli pariin otteeseen. Antibiootin lopetus rauhoitti oksentelun, mutta muuten Piri oli melko maissa. Ensin otimme kuupan hetkeksi pois, jotta Piri pääsisi pesemään ja lopulta poistimme kuupan kokonaan. Kuupan poisto rauhoitti tilannetta. 

Piri antoi pahimman nuolemisen olla ja haava alkoi hiljakseen umpeutumaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että haavauma möllöttää alavatsassa ja aina silloin tällöin Piri nuolaisee sitä. Toiselle lääkärille menoa olemme passanneet, mutta olemme valmiita mikäli tilanne tuntuu siltä. Tilanne on haavauman suhteen parempi kun Piri saa olla oma itsensä, eikä kuupan kanssa keikkuva potilas. 

 

Matemaattinen tulkinta osoittautui kimurantiksi

Viime tiistaina Pesosen porukoiden kissoista varsinkin Pirillä raksutti, niin että se kuului. Jos tuo lähtee nyt lääkäriin, niin minun ei tarvitse. Ahaa, tuokin lähtee, mutta sehän tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on minun vuoro. No, nyt kun tässä välissä (perjantaina) on Tippakin jo käynyt lääkärissä, niin Pirin matemaattinen yhtälö ei toteutunut. Sitä vastoin Hannu osui oikeaan ja sai pysyä kotona.

Pirillä raksuttaa

Laku piipahti rokotuksessa ja hammastarkastuksessa. Tarkastus tehtiin hereillä ollessa, sillä aiemmin todettu sydämen sivuääni estää tässä vaiheessa nukutuksen. Sivuääni on pysynyt ennellaan (3/6). Pesosella oli vuotuinen hammaslääkärikäynti. Nappireissu, mutta jos samaa tiedustellaan Pesoselta voi vastaus olla jotain ihan muuta. Kolme hammasta jäi sille tielle. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämän "napin" ompeleessakin on jo juoksu. 

Vasen alaraateluhammas ja pari muuta pienempää poistettiin. Aivan näin "suurta" poistomäärää emme osanneet arvata, mutta jotain operaatiota odotettiin. Se mitä ei odotettu ja joka tuli täysin yllätyksenä oli, että Pesosen kalium arvo on alle viitteen. Mukaan saatiin Kaminoxia, jota olemme nyt antaneet vaihtelivin onnistumisin. Kontrolli tämän suhteen on myöhemmin.

Sillä välin kun Pesonen "lepäili" lääkärissä, kiikutimme Lakun kotiin, jossa se sai rauhassa vilahtaa ammeen alle. Pesonen haettiin liki pari tuntia myöhemmin.  Herääminen oli alkanut jo lääkärissä ja kotona potilas oli jo mainosti tolpillaan. Sen verran päässä kuitenkin heitätti, ettei kupilla niin kursailtu seurasta ja viiksietäisyydestä. Tipan kanssa nokatusten Petski ruokaili märkäruokalautasella. Kuivat nappulat menivät nyt reiluksi viikoksi pannaan. 

Kalium arvo, kuten kaikki muutkin alle viitearvojen-jutut aina huolettavat. Pesonen kuitenkin syö hyvin ja monipuolisesti. Vointi on ainankin noin päällisin puolin hyvä. Arvot ovat raakoja ja niitä lähdetään nyt tutkimaan. 

Reilun viikon nappulatauko edessä. Luvassa märkää ja pehmeää ruokaa. Ei hassumpaa, mutta
nyt ollaankin vielä hieman pöhnässä

HCM

Lakun oli määrä käydä syyskuun puolivälissä hammashoidossa, mutta sydämestä kuului sivuääni, eikä Lakua uskallettu nukuttaa. Meille annettiin kehotus mennä ultrattavaksi. Näin olemme tehneet. 

Laku ultrattiin Tammiston Evidensiassa ja sieltä tuli diagnoosiksi Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), eli sydänlihasta paksuntava sydänlihasrappeuma. Se on kissojen yleisin sydänsairaus. N. 10-15 % kissoista sairastaa sitä. Oireeton kissa voi elää huomattavankin pitkän ajan, n. 12 vuotta, mutta mikäli oireita mm. (rasituksensiedon huonontuminen (väsyminen, hengästyminen), vaikeutunut hengitys ja hengenahdistus, heikotus- ja pyörtymiskohtausket, laihtuminen) ilmenee, elinajan odote on n 2-5 v. Laku on oireeton.

Laku on käväissyt Pesosen luona

    Tiedämme jotain HCM:stä, mutta haluaisimme tietää enemmän. Miten se etenee, huomaako oireet helposti vai kehittyvätkö ne pikku hiljaa? Onko jollain käytännön kokemuksia? Tutkimustuloksia suomeksi on melko vähän. Yhdysvaltalaisilla sivustoilla tietoa olisi enemmän. Onko muilla hyviä artikkeleita tiedossa? Se on mm. tiedossa, ettei ruokavalio vaikuta tässä vaiheessa. Lääkkeet ovat vain oireisiin. Tautia pysäyttävää lääkitystä ei kuitenkaan ole.

Tällä hetkellä elämme normaalia Laku-elämää. Normaalia stressitöntä kotielämää. Siihen pyritään. Stressittömyys on jälleen kerran avain-sana tässäkin tapauksessa, sillä esim. eläinlääkärikäynti saattaa on stressin vuoksi haitallista. Leikitään ja ollaan. Jos Laku haluaa leikkiä, leikitään - jos Laku haluaa olla, ollaan.