sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kissakahvila Purnauskis

Kissakahvila Purnauskis, Tampere

Yksi mainio retkikohde, miksei muillekin kuin pesunkestäville kissaihmisille, on Tampereen Tammelassa sijaitseva Kissakahvila Purnauskis. Purnauskiksen löytää helposti; se on kävelymatkan päässä Tampereen rautatieasemalta, aivan Tammelan torin kupeessa, Aaltosenkatu 31-33. Purnauskis ei ole torin aivan vieressä, vaan pienen puiston takana, Pub Pikilinnan vieressä - mikäli toripäivä on, on Tammelan torin kiertäminenkin mukavaa puuhaa.




Kissakahvilaan pääsee koputtamalla oveen. Sisäänpääsymaksu on perinteinen "kissakahvilan vitonen". Se oikeuttaa rapsutuksiin. Lisähinnasta saa kulkija makeaa mahan täydeltä. Kahvilan täyteläinen lista löytyy Purnauskiksen facebook-sivuilta - itse söin maukkaan, kauden bataattikeiton, jonka sain vegaanisena versiona ja erittäin kauniisti koristeltuna!


Kaikinpuolin maistuva bataattikeitto



Kengät jäävät kassakoneen luokse ja sen jälkeen pestään kädet. Positiivinen ongelma on löytää mukava istumapaikka, sillä tarjonta siihen on runsaanlainen. Hyviä, tunnelmallisia paikkoja on useita, sillä jokapuolelta näkee kaikenlaista, eikä yhtään ikävää "nurkkapöytää" ole tarjolla. Lisäksi musiikkivalinnat ovat paikkaan osuvia. 


Kissoja vierailuhetkellä oli seitsemän. Paikassa mennään kissojen ehdoilla, onhan kahvila heidän kotinsa. Asukkaat eli kissat on huomioitu loistavasti eli tarpeen tullen he pääsevät omiin rauhallisiin nurkkiin, mm. tuulikaapin päälle. Kissoille on rakennettu paljon erilaisia ratoja ja kissamaisia paikkoja. Kissat ovat reippaita ja vieraista kiinnostuneita tai sitten vierailuaika ennen ruokailua oli otollinen. Opastusta antavalta henkilökunnalta kannattaa tiedustella tarkemmin asukkaista.



Kissakahvila Purnauskis on todella miellyttävä paikka. Tila on suuri ja hengittävä ja tunnelma hipoo rauhallista pesäkoloa. Paikka sopii kaikille! Paikka on myös mainio heille, jotka eivät voi syystä tai toisesta kissaa ottaa. Lapsille paikka tarjoaa paljon ihmeteltävää, sillä kahvilan seinästä löytyy mm. akvaario. Lisäksi kahvila on sisustettu runsaalla ja persoonallisella kädellä, eli Purnauskiksen nettisivulla vihjailtu satumetsätunnelma on aivan kahvikupin korvan takana.



Ja kun kävijä tuntee olonsa kutsutuksi, luulisi myös kissojen viihtyvän näinkin kotoisassa paikassa!


piirrokset Kissakahvila Purnauskis,
vieraskirja 

     

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kolme musketti-kissaa katsastuksessa

Jetan Anident-kontrollin aika oli käsillä. Samaan pakettiin rohmuttiin niin Sofin huoltotarkastus (ja hammaskiven poisto) kuin myös Tipan peruskatsastus. Mentihin oikein porukalla lääkäriin.

Kolmen kopan taktiikka
Kolmen kopan taktiikka vaikutti riskialttiilta, eikä pieniltä kolhuilta vältyttykkään. Sofi saatiin napattua helposti kyytiin, vain yhdellä lievällä käsivarsi raapamalla. Tällä kertaa positiivisena yllätyksenä Sofi pysyi kopassa rauhallisena, siihen nähden kun Sofi on aiemmin ollut kuin tulipallo ja saanut kopasta harmillisia osumia. Kissa nro. 2, Tippa, oli astetta hankalampi tapaus, mutta viekkaudella ja selkeällä suunnannäytöllä Tippa lopulta nöyrtyi astelemaan matalaan majaansa. Pahimmat painit saimme aikaan päivän päävieraan, Jetan kanssa, joka tarkalla raapaisulla lähetti toisen meistä laastaripurkille. Lopulta "luottoa" löytyi ja kaikki kolme olivat puolessa tunnissa kopitettu. Siitä kiitoksena kolmepäinen kissaorkesteri lauloi meille kevät-sikermän. Ja siitäkös me tykkäsimme!

Pienillä raapamilla 

Tällä kertaa emme suunnanneet Veikkolaan asti, vaan pyörimme kotinurkissa, sillä Jetan kontrollin pystyi suorittamaan lähilääkärillä. Eläinlääkäriasema Anident oli vain ja ainoastaan tehnyt hyvää jälkeä, sillä hampaiden poistokohdat ja limakalvot olivat täysin parantuneet. "Hyvää kevän jatkoa" , toivotti lääkäri. 




Jettaa ennen rulettipöydällä kävi Sofi, joka piipahti pienessä huoltotarkastuksessa ja hammaskiven poistossa. Sofi laitettiin kepeään rauhoitukseen ennen hammaskivi operaatiota ja uusi ruletin pyöräytys toi pöydälle Tipan.


Tippa-diiva ei sulattanut aivan kaikkea
13-vuotiaan Tipan paino on hieman pudonnut ja sen vuoksi halusimme Tipalle katsastuksen. Vaikka Tippa ikäisekseen on terästyttöä vastaavassa kunnossa (mm. hyppii ovien päälle), tunnusteli lääkäri Tipan hieman hoikaksi ja lihaksistoltaan köyhäksi. 15-minuutin peruskäynti päätettiin dramaattiseen verinäytteen ottoon. Pari pientä pulloa täyttyivät mallikkaasti, kunnes irtoletkun päästä tipahti veripisara jonnekin tassun tuntumalle, jota Tippa pelästyi, riuhtoi itsensä irti ja kiipesi holhoojan niskoille. Niskavillat eivät tuntuneet kuitenkaan turvalliselta paikalta, vaan parempi vaihtoehto oli hypätä huoneen kaappien alle. No, onneksi dramatiikka jäi blogitekstin tehosteeksi ja melko pian saimme hilattua Tipan takaisin kopan suulle. Diiva kuitenkin loukkaantui henkisesti! Verinäyte tutkitaan ja siitä soitellaan loppuviikosta.

Sillä välin kun holhoojat joivat kahvia kotona, oli Sofi tillin tallin lääkärillä hammashoidossa. Perus hammaskiven poisto sujui mallikkaasti ja hampaille annettiin hyvät arvosanat. Ja kun viimeaikoina on kissoilta nypitty hampaita, infosi lääkäri, että olette saaneet yhden ylimääräisen hampaan! Sofilta nimittäin löytyi yksi ylimääräinen yläetuposkihammas, joka ei aiheuta ongelmia, eikä esim. tilanahtauden vuoksi poistoa. "Näitä esiintyy silloin tällöin", kertoi lääkäri.

Sofi pöydän allahetki ennen lääkärille lähtöä
Kotiin päästyä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa selvinnyt Jetta oli selvästi hämillään. Viimeksi Veikkolan reissun jälkeen takajalat olivat pitkään pelistä pois, nyt kissa oli pirteä kuin tikka puhelinpylväällä. Tipalla oli hankalampaa, sillä diivaa kiusasi tassuun laitettu side. Pari askelta normaalia kävelyä ja sitten kirppumainen hyppy; " Mikä piru siellä jalassa kutkuttaa!". Sofista tehtiin nukutteella illan kuuno, jota täytyy hieman seurailla. Lisäksi nahan alle laitettu nesteytys tiputtelee kuin vanhan Nissanin jarruletku. Tällä hetkellä Sofi on kanttu vei ja eittämättä maailma hieman pyörii. Laku kävi äsken pitkällä ja hiipivällä askeleella nuuhkaisemassa Sofia, joka tuskin Lakua edes huomasi. Laku huomasi kyllä Sofin oudon hajun ja poistui Sofin luota samalla piiitkällä ja hiiiipivällä askeleella, kuin tulikin. 


Pikku hiljaa katras palailee uomilleen ja reissun kokemukset jäävät taka-alalle. Näillä huoltotoimenpiteillä huristellaan kohti uusia kilometrejä!  

  

perjantai 20. toukokuuta 2016

Pesosen kuulumisia

Pesosen ensimmäinen ulkoilu pari viikkoa sitten oli pieni muotoinen merkkitapaus. Se meni loistavasti. Hieman jännitettiin, aloittaako Pesonen ulko-oven hakkaamisen kun kerta lenkkeilyn makuun pääsi. Ei aloittanut - parin viikon aikana ei ole pienintäkään merkkiä ollut halusta painua uudelleen ulos. Eikä Pesosta ole uudelleen ulos vielä vietykkään. Yhtenä syynä siihen on Lakun reagointi. Laku lienee ulkoilusta sen verran hätääntynyt että aloitti merkkailun oikein urakalla. Laku on herkkä kaveri. Nyt normalisoimme tilannetta ja katsomme jatkon uudelleen.

Pesonen kävi nuuhkimassa tomaatin taimet ja totesi
niiden olevan auttamatta myöhässä
Pesonen on viime päivinä ollut varsin "oma itsensä". Juuri äsken selän takana Petsku etsi kiipeilyreittiä, mutta pienen avustuksen ja ohjaamisen jälkeen Petsku päätti jättää kiipeilyt tekemättä. Pesonen on kuitenkin ollut varsin tuttu näky mm. keittiön pöydällä. Siellä Pesonen on vieraillut jo niin monesti, että luotto siihen, että rouva tulee pöydältä oikein päin alas on luja. Aina välillä Pesonen ajautuu paikkoihin, joissa ei ole aikoihin käynyt ja silloin sydän hieman syrjällä odottaa Pesosen alastulo ratkaisua. Välillä nähdään melko hurjia loikkia! 

Pesonen



Tänään alkoi naurattamaan pe-päivän siivous ja miten Pesonen siihen reagoi. Aivan kissan tyynesti Pesonen tallustelee huutavan imurin vieressä kuin mitään kummempaa tapahtuisi. Mikäli johtokasa tulee reitillä eteen, Pesonen nostelee hieman koipiaan ja jatkaa matkaa. 

Meno Pesonen kanssa on mukavaa, eikä sitä tapittavaa naamaa voi olla ihailematta. Voi kun tietäisi mitä Petsku meistä miettii? Kone selvästi raksuttaa koko ajan!









Power Of Nature (tonnikala & vihannes) 100g

Asteikko
1-5 tassua
Kuukausi sitten Eläinystävämessuilta tarttui tuliaisruuaksi Power of naturen tonnikala & vihannes (100g) ateria. Hetkellinen kokeilu jäi pysyväksi kokeiluksi, sillä tämä koostumukseltaan silkkinen, jopa vanukkainen ruoka ei sinällään kelvannut kenellekään. Pesonen ja Laku nuolivat hieman nesteitä ja Tippa vaivautui nuuhkaisemaan. Illalla Laku kävi näykkäisemmässä jonkun palasen, mutta pääosin siihen jäi. Karuun lopputulokseen saattoi vaikuttaa päivällä tarjoiltu maukas seiti-ateria.





keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Raakaruokinta -luento, Hämeenlinna

Kun en ole perheen kissanruokakokki, niin silloin tällainen raakaruokinta-luento voi tuntua helposti rakettitieteeltä. Luento järjestettiin Hämeenlinnan Kumppanuustalolla ja luennoitsijana oli Milla Ahola (luk biologia), järjestäjänä toimi Rekku Rescue. Paikka oli pieni, mutta niin oli hieman yllättäen osallistujamääräkin. Kuuntelijoita tipahteli paikalle, kuin kuivakelin sienisato, määrän jäädessä lopulta alle tusinaan. Käsittääkseni raakaruokinta on kuitenkin vallan hyvä ja yhä helpommin omaksuttava ja saavutettava kissan ruokinta tapa.  

 Luennoitsija Milla Ahola tiedusteli alkulämmittelyksi paikalla olijoilta, mitä he haluavat kuulla ja näin päädyttiin käsittelemään perusteita. Hyvä niin, sillä kertaukset ja alkukantaisemmatkin faktat on syytä aina välillä päivittää ihan jo näkemyserojen vuoksi. 

Luento oli jaettu kahdeksaan osaan, jotka käsittelivät mm. kissan ravintoa luonnossa, ravitsemuksellisia tarpeita, raakaruokinnan hyviä ja huonoja puolia ja kissan nirsoiluaLuennon alkupuolella raakaruokinnan kuvio kävi jopa maallikolle selväksi. Halvat markettiruuat ovat kissoille yhtä hyviä kuin huonolaatuiset einekset ihmisille - siispä miksi syöttämään kissoille ruokaa, joka pilaa niiden terveyden alta aikayksikön. Raakaruokinnan perusta on liha - sen "apukuskikin" on oppinut kuluneiden vuosien aikana, että kissa on lihansyöjä. Kaikkien eläinten sydän on hyväksi - maksa on A-vitamiinin lähde, kala D-vitamiinin ja luut kalsiumin lähde. Sinkki vaikuttaa karvaan, mutta sen kanssa täytyy olla varovainen - saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Merilevää hyppysellinen ja kalanmaksaöljy korvaa kalan. Ok.


Nirsouden häätämisen askeleille annettiin ohjenuoraksi mm. buffetin kiinnipitoa, ruuan esillä oloa max 15 min ja omistajan sitkeyttä kissaa kohtaan. Täydellisen ohjekirjan nirsouden nujertamiseen kuulee luennolla.

Lopulta taululle vyöryi keltanokkaa ajatellen paljon informaatiota, joista osa oli selkeää, mutta osa tuppasi heilahtaa takavasemmalta ohitse. Juuri sieltä, missä kahvitaukopöytä mokkapaloineen oli. Muistiinpano välineet olivat siis ahkerassa käytössä. Aineistoa lupailtiin osallistujille myös sähköpostitse, mutta parin päivän päästä se ei ollut vielä saapunut. Muistiinpanot olivat siinäkin mielessä aiheelliset, koska silloin tällöin tekstissä vilisi pieniä infon paloja, joita ei luentomateriaalissa ollut.  

Alusta alkaen luennolla oli hyvä tarinan kulku, jota selkeytti hyvät kuvat ja ymmärrettävä teksti. Luennoitsijan ja osallistujien välillä syntyi rakentavaa keskustelua, mutta siihen ei ollut pakko osallistua. Halutessaan sai olla omissa oloissa. Kysymyksiä sai esittää ja niihin tuli apteekkarin vastaukset. Tarvittaessa luennoitsija Ahola olisi värittänyt vastauksia ja informaatiota sillä pienimmälläkin präntillä eli nippelitiedolla, mutta tällä kertaan siihen ei osallistujien mukaan ollut tarvetta. 

Tarpeeksi kansanomainen ja hyvähenkinen luento kesti lopulta n 1 1/2 tuntia, sisältäen yhden napakan, sen tuoreen mokkapalan kestoisen tauon. Luennon loppumisenkin jälkeen oli vielä mahdollista esittää kysymyksiä. 

Raakaruokinta on meillä ollut jossain määrin käytössä ja luennolla haimme siihen varmennusta ja silkkaa faktaa. Saimme mitä haimme. Olimme tarpeeksi keltanokkia omaksumaan jotain uutta ja tarpeeksi "kokeneita" osallistumaan luennolle. Kissan raakaruokinta ei ole periaatteessa kummoisempaa kuin oman perunasalaatin tekeminen - lopulta helppoa kuin käen kukunnan kuuntelu. Se on yhtä hippiä kuin samettihousujen käyttö tai yhtä edullista kuin maukas banaaniterttu. Raakaruokintaa ei tarvitse pelätä. Se on nykyään tehty varsin helpoksi. 


PS. enemmän ja informatiivisempaa tekstiä osoitteessa http://pikkupeto.blogspot.fi/ ja luennoitsija Milla Aholan oma blogi http://viiruvarpaat.blogspot.fi/


Lähde: Milla Ahola, luk biologia / luento

  

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sohvin nimipäivä

15. toukokuuta on Minni ja Mikki Hiiren ensimmäisen filmiesiintymisen päivän lisäksi myös Sonjan, Sofian ja Sohvin nimipäivä. Ei ole tavatonta, että Pesosen tytär Sofi taittuu arjen puhekielessä myös Sohviksi ja siitä on helppo napata pienen juhlan aihe! Mutta kaikki ei ollut niin yksinkertaista - puuttui vielä kakku ja vieras.





Liput nousivat salkoihin kaatuneiden muistopäivän kunniaksi, mutta ainakin kakkukahvien ajaksi ajatustasolla lainaamme hetkellisesti lippua myös Sofin päiväksi. Jaa minkä kakkukahvin? Kello on hitusen vaille 10.00 ja täti-vieras saapuu aikaisintaan klo 11.00. Raaka-aineet on valmiina - eikun yhdistelemään niitä!

 

Kodin arjessa on asioita, joista voi päätellä onko kissat terveitä? Onko kaikki kupit kaapissa? Yksi on leivinpaperin repäisy - sitä kun ei voi tehdä niin äänettömästi, etteikö päivän nimpparisankari Sofi olisi alta aika yksikön odottamassa leivinpaperista tehtyä paperitolloa! No, niin kävi tänäänkin ja rapiseva tollo tuli! 






Ensimmäinen tollo aiheutti sen verran kilpailua Lakun kanssa, että nimpparisankari jäi hieman alakynteen ja tolloja piti tehdä useampi. Lopulta lattialta löytyi tarpeeksi tolloja jokaiselle tassuttajalle ja sopu säilyi. Tollon kanssa on hyvä poseerata!





 
Tolloiluun meni rapiasti aikaa ja kakku oli kolmessa osassa eri puolella keittiötä ja parveketta. Kakun tekijä yritti kiriä kadonnutta aikaa kiinni ja ripotteli kakun palasia jäähtymään ympäri asuntoa. Ilman kakkua nimpparikahvit olisivat ruisleivän kuivat. Ei sekään huono valinta, mutta loppu ruisleipä oli varattu todella maukkaan arabialaisen keiton kylkeen.  




Varttia ennen vierasta oli vielä roskat viemättä, kakku kermoja vaille ja silmät rähmäiset edellisyön valvomisesta. Kissojen (Tipan) viisusuosikki pärjäsi loistavasti! Voitto tuli. Tipalle sykähdyttävin kohta taisi olla kappaleen loppupuolella kun laulettiin (taisi olla kiljua) kovaa ja korkealta - silloin Tippa heräsi ja nosti päänsä. Selvä merkki suosiosta!  

Kello kävi sovittua saapumisaikaa ja Sofi parkkeerasi ulko-oven tykö. Alaovi kävi ja nousevat askeleet porraskäytävässä voimistuivat. Täti-vieras saapuu! Mutta... ei tullut vielä täti-vieras, vaan tuli jotain muuta.. 

...tuli tuttu mamma ja kourallinen tuoretta pihaheinää! Namskis ja rouskis! "Voi tätä onnenpäivää; tolloa ja turvetta!" Siinä sitä rouskuttettiin ja alettiin pikkuhiljaa tiirailemaan päiväuni paikkaa, muistamatta täti-ihmistä. Sitä se ruoho teettää.



 Puhelin kun sanoo vienon piip-äänen, niin silloin tietää, että täti-ihminen on lähistöllä. "Viisi minuutti". Eli Sofilla viiden minuutin päikkärit. Siinä ajassa ehti kääntää muutaman kyljen ja painaa päätä. No tulipahan valmiit painaumat iltapäivää varten. 








Sen verran se vieraan saapuminen aina jännittää, että ihan varmuudeksi täytyy pikkaisen mennä tuolin taakse, vaikka kuinka olisi päivän sankari! Pari pakollista lausetta kuulostellaan ja nuuhkitaan päälituoksut, kunnes tullaan esille muka unisena ja väsyneenä. "Teeerve".





  


Ja kun sinun-kaupat on tehty, niin sitten leikitään! Heitetään hiekat silmistä. Keppiä jahdataan, meni se minne tahansa. Yleensä Laku iskeytyy kylkeen, mutta se ei haittaa, "me tullaan kyllä toimeen".  






Kakkukin valmistui ajoissa ja Hannu laaduntarkkailija piipahti pöydässä toteamassa tilanteen. PS. turhaan ei kakun nimi ole Törkyöverikakku. Resepti löytyy Satu Sainion Tuulispään leivontakirjasta. Nam. 







Kaikin puolin mukava päivä! Aamun pörisevät keittiö vempeleet ovat vaihtuneet täysien masujen kehräämiseen ja pöhinään. Iltapäivän raukeutta ja rakkautta. Hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Siis ihan perus-sunnuntai!  Hyvää nimipäivää kaikille!





perjantai 13. toukokuuta 2016

Kissamaisia tavaroita

Vuoden alussa kävimme lävitse talouden kissamaisia tavaroita ja jotain pääsi livahtamaan katseiden alta ohitse. Tässä kissamaisia tavaroita - sarjaan lisäyksiä: 


Ei ihme, että nämä jäivät vuoden alun katsauksesta pois, sillä tämä tuote on mitä suuressa määrin sidonnainen lämpöön. Kaksi lasinalustaa ovat parvekkeella pikkupöydällä odottamassa ensimmäisiä parvekekahveja. Olen aina hieman ihmetellyt lasinalustojen käyttötarvetta, mutta aina kun siihen kuppinsa tai kipponsa laskee, on se mukavaa. Varsinkin silloin kun vieraissa kuppi jättää jälkeen sen puoliympyrän tahra, kun nestettä on läikkynyt reunan ylitse. Lasinalustat ovat lasia ja esim. posliinikupin laskiessa, kuuluu pieni iloinen kilahdus. Ääni hieno ja hentoine, kuin parhaasta automainoksesta, joissa mainostetaan 37 000 euron autonovea. Lystikkäästä, mutta hieman pelottavasta kuvasta väkinäinen plussa.



Kello löytyi akvaario-kaapin laatikostosta. Se on joutunut, sinne vandalismin vuoksi, sillä jostain syystä kissat tykkäsivät tyrkkiä sitä pöydältä alas. Itse kello harrastaa myös vandalismia, sillä siinä on erittäin ärsyttävä titititititititiiii... herätysääni. Ei se perinteinen titititi, vaan paljon pahempi. Kellolle etsitään nyt uutta paikkaa, missä sen ei tarvitse titityttää, koska viisaristossa oleva kuva on tyrmäävän kaunis ja kellon paikka ei ole laatikossa. Aika näyttää.





Tämä pehmokissa löysi heti paikkansa auton etuikkunan luota. Se on ostettu Oitista, nyt jo lopetetulta Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta. Samassa sympaattisessa puutalossa toimi myös kissatalo. Juoksevaa vettä talossa ei ollut, vaan vapaaehtoiset kissatalon "työntekijät" toivat veden itse kanistereissa. Kissoilla oli narisevassa puutalossa pienestä vesiongelmasta riippumatta kodinläheiset oltavat. Sittemmin alueen ja ympäristön kissat ovat joutuneet tyytymään laitosmaisempiin tiloihin, n. 20 km pidemmälle siirrettyyn kissataloon. Tämä pehmokissa on muisto Oitin kissatalosta, piha-alueesta ja kirpparista.  PS. alueen (Hausjärven esy) eläinsuojeluyhdistys jatkaa toki toimintaansa.



Edelliset kissamaiset tavarat löytyvät seuraavista linkeistä:




sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäiväajelu

Pitkään suunniteltu ja haluttu Pesosen ensimmäinen ulkoilu suoritettiin tänään! Viimeksi Pesonen on kävellen kuljeskellut kolmisen vuotta sitten - silloin "villinä kissana" metsässä, vilkkaan tien varressa, toivoen ettei osu oksiin tai muihin hankaliin esteisiin.

Tänään päivä oli otollinen; lämmin ja rauhallinen. Lisäksi oli äitienpäivä. Siispä äitienpäivän ajelulle!

Ensin kävimme pikaisesti Lakun kanssa pihalla, mutta kun siitä ei tahtonut tulla pää peiton alla - kummoisempaa, niin vaihdoimme kyytiläistä. Oli Pesosen vuoro. Taktiikka oli se, että ensin laitoimme hieman valjasta päälle, jolla pystyi paremmin kotroloimaan häkkiin menon ja hätätilanteessa koko kissan. Sekä valjaiden laitto, että häkkiin meno koputtelua ja pientä apu-tuuppausta lukuunottamatta meni hienosti. Itseasiassa Pesonen taisi mennä ihan pyynnöstä häkkiin. Aluksi, portaissa hytkyessä, Pesonen tietysti hämmästeli, että joutuuko taas lähtemään lääkäriin? Ulos pihalle tultaessa, kun käännyimme eri suuntaan missä auto on, Pesonen aavisteli jo jotain ihan muuta. Myös meidän elekieli oli erilainen; tapa jolla puhuimme ja hengitimme oli rauhallisempi, koko tilanne oli rauhallisempi ja se välittyi myös Pesoseen. 

Aistit täyttyivät tuoksuista ja äänistä
Pihalla tapahtui kuitenkin sama reaktio kuin lääkäriin mennessä - nenä nappasi ulkoilmasta kiinni. Tuuli ja sen vire ja hetki myöhemmin lintujen laulu ja kasvien tuoksu räjäyttivät Pesosen aistit, uteliaisuuden ja innon. Kaikki oli äkkiseltään uutta. Laskimme häkin nurmen ja leikkaamattoman kasvillisuuden rajalle ja hetken aikaa annoimme Pesosen rauhoittua ja haistella ympäristöä. Pesonen ei pelännyt vaan keikkui, nuuhki ja kuulosteli kaikilla aisteilla mitä kaikkea missäkin tapahtui. Metsä ja luonto kertoivat tarinaa, ruoho kuiski kuulumisia ja linnut lirkuttivat viimeisiä uutisia. 


Sitten avattiin ovi! Hieman koputtelimme häkin suuluukkua ja nurmen pintaa, jotta Pesonen tiesi mistä pääsee eteenpäin. Pesonen ei sännännyt vaan tiedustelevan vakain askelin lähestyi avointa aukkoa, nosti varmuuden vuoksi tassunsa niin korkealle kun sai, ettei varmasti kompastu kynnykseen ja astui ulos tuoreelle ja pehmeälle sammalmättäälle. Etukoivet mättäällä, tassut ristissä, Pesonen veti tovin henkeä ja sisäisti mitä on tapahtumassa. 


Rohkeasti Pesonen otti askeleen, otti toisen ja lähti liikkeelle maha nurmen pintaa viistäen. Hitaasti hiipien Pesonen eteni meitä kuunnellen ja aistien mitä edessä on? Höpötimme vieressä - Pesosta ja toisiamme rauhoittaen. Pesonen ei pelännyt, ei ollut paniikissa. Pesonen eteni uteliaisuuttaan, ei piilopaikkaa etsien.

Hitaasti mutta varmasti - täynnä uteliaisuutta

Olimme ulkona n. vartin verran ja sinä aikana Pesonen teki n. kymmenen metrin lenkin. Koko ajan pidimme talutushihnan kanssa sen verran kotrollia, ettei Pesonen pääse esim. puskaan tai vauhdikkaasti hyppäämään jonnekin.  Jossain vaiheessa Pesosen reitti poikkesi sen verran kuiviin lehtiin ja risuihin jolloin kaikkien askeleet rapsahtivat. Se häiritsi Pesosta sen verran, että päätimme hakea häkin ja varmuudeksi siirtyä siltä päivältä takaisin sisätiloihin. 

Seiti maitui ulkoilun jälkeen
Sisälle tultaessa laskimme häkin siihen kohtaan missä Pesonen häkkiin meni, jotta äänimaailma ja suunta olisivat edes hieman samat. Yleensä kun olemme siirtyneet jonnekin kopan kanssa, on juuri tämä lasku tapahtunut lääkärin pöydälle - nyt olimme kotona. Sitä Pesonen tovin hämmästeli, kunnes lähti  hitaasti keittiön suunta, kävi nuuhkimassa ruokakipon ja meni sohvan alle. Viisi minuuttia siitä Pesonen oli jo sohvan päällä ja pötkötteli kotoisasti. Ja hetken päästä napa täytettiin seitilautasella!


Äitienpäivä sai siis jännittävän käänteen! Sen kummemmin ulkoilua ei tälle päivälle suunniteltu, vaan retki tehtiin melko spontaanisti. Tunne on tietysti hieno! Hieno sen vuoksi, että retki onnistui, mutta ennen kaikkea sen vuoksi että Pesonen tykkäsi ulkoilusta. Pesoselle, jonka elinpiiri sokeuden vuoksi on väistämättä melko rajallinen, suo ulkoilun autuuden. Nyt sulatellaan tätä päivää ja rauhassa katsotaan, milloin seuraavaa retkeä on mahdollista kokeilla. Mitähän unia ensi yönä katsotaan? Siispä nukkumaan....!


PS: seuraavassa vajaan kolmen minuutin filmipätkä Pesosen ulkoilusta. Video löytyy myös facebookin puolelta





   

perjantai 6. toukokuuta 2016

Poliisin virka täytetty

Reilu puoli vuotta on kulunut siitä, kun perheen pää Niilo jätti meille jäähyväiset. Niilo oli porukan poliisi, järjestyksen valvoja, joka toimi jo ennen kuin mitään ehti tapahtua. Niilo oli myös oikeudenmukainen ja vahva auktoriteetti ja Niiloa kuunneltiin. Pelkkä saapuminen paikalle rauhoitti kaikki.

Niilon seuraajaksi oli periaatteessa kolme vaihtoehtoa. Etuoikeutettuna 
Tippa porukan vanhimpana. Tippa ei kuitenkaan missään vaiheessa ole osoittanut mielenkiintoa tehtävään. Tippa on diiva ja keskittyy kauneusuniin. Jonkunhan sekin on tehtävä. Seuraava vaihtoehto on ollut Hannu, joka on myös yksi porukan vanhoista. Hannu on kuitenkin ollut joviaali kautta aikain, eikä ole piitannut muiden välisistä kärhämöistä. "Liian kiltti", sanoi hoitaja-tätikin. Viimeinen vaihtoehto on ollut porukan "pöhköin" ja suurin, Piri. Pirin ongelma on kuitenkin ollut tuomioiden vetäminen hatusta. Piri poliisina olisi hieman vaarallinen ajatus. Piri on hörhö.

Onko Piristä poliisiksi?

Puolisen vuotta meni niin, ettei talossa ollut järjestystä. Homma kuitenkin pelasi ja otettiin kaikinpuolin rennosti - mutta porukka tarvitsi uuden valvojan. Se oli väistämätöntä. Valintaa selvästi odotettiin. Tippa nukkui valintatilaisuuden ohi, eikä Piristä uudeksi poliisiksi ollut - kissa joka juoksee karkuun pienintäkin rasahdusta. Vaivihkaan kaikkien kaveria Hannua, alettiin "pakottamaan" virkaan muiden valtakirjalla


Ja lopulta Hannu täytti saappaat! Olimme hieman hämmästyneitä, kun porukan kiltein kaveri ryhtyi paimentamaan porukkaa. "Nytkö se Hannu sitten otti homman?"  Alun toiminta oli selvää hapuilua. Hannu tuli usein tilanteeseen myöhässä ja lopulta päätti ojentaa jotakuta lähistöllä ollutta - pieleen meni. Sisäänajo tapahtui nopeasti ja hopeatähti voitiin hyvin mielin ripustaa Hannun rinnuksille.


Hannulle sovitetaan hopeatähteä

Hannu tulee paikalle kun esim. leikin tiimellyksessä tai muuten vain kuuluu rääkäisy tai muu poikkeava ääni. Hannu käyttää patukkaa (tassua), puree tai ajaa loitommas. Onneksi pureminen on jo jäänyt pois valikoimista. Usein pelkkä paikalle ryntäys lopettaa tilanteen, eikä toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Pikkuhiljaa Hannu sisäistää yhä enemmän järjestyksenvalvojan tehtävän kuvaa ja yhä enemmän Hannu saa auktoriteettiä. Poliisin virka kasvattaa Hannun luonnetta ja persoonaa ja se näkyy nyt jo itseluottamuksen kasvuna. Tosin se voi olla myös iän tuomaa kokemusta. Hannu tulee kesällä 8 vuotta. 

Talon isäntäväki on tilanteeseen tyytyväinen, sillä Tippa poliisina olisi ollut diktatuuria ja Piri olisi ollut anarkiaa. Kaikki olisi ollut sattumanvaraista ja lähinnä kaaosta. Hannun valinta on demokratiaa ja kissat ovat tyytyväisiä. Näin talossa säilyy rauha aina seuraavaan kahakkaan asti.