UMK - kertosäe kilpailua sabotoitiin

 Medioissa ei ole uutisoitu eilisen UMK - kertosäe kilpailun sabotointia, mutta Pesosen henkilökuntaan se vaikutti. Juuri ennen kilpailun alkua, juuri siinä vaiheessa kun vegemakkara, artisokka, tomaatti, juusto - paahtoleivät oli otettu uunista ulos, oli henkilökunnan sohva vallattu niin, ettei siihen päässyt istumaan kisaeväiden kanssa. Saboitoinnin pääarkkitehtinä oli ensin paikalle saapunut Pesonen. Pesonen tehosti temppua makaamalla kaukosäätimen päällä.  

Sabotoija Pesonen saapunut paikalle - huomaa kaukosäädin

Sabotointiin osallistui myös Hannu, joka valtasi sohvasta toisen nurkan. Henkilökunta pakotettiin istumaan huoneen hajapaikoille, jossa ei niinkään näkyvyys, mutta kuuluvuus, sekä yleinen mukavuus olivat heikommalla kantimella. Onneksi henkilökunta oli juuri ennen lähetyksen alkua vaihtanut kanavan sekä säätänyt volyymin tason ja näin henkilökunta sai jonkinnäköisen käsityksen musiikin tasosta ja kilpailun voittajasta. 

Hetkeä myöhemmin Hannu liittynyt sabotoijien joukkoon

Sabotointi ei vaikuttanut itse tv-lähetykseen, eikä kertosäe laulukilpailuun. Se ei vaikuttanut vihreän vantaalaisen lähettämiseen Englantiin. Onnittelut!

Kahvilan kautta kauppaan

Parina viime lomajaksona, talvella ja kesällä, on korona tavalla jos toisella sotkenut kaikenlaista menemistä. Se tarkoittaa sitä, että pienemmätkin lähiretket ovat jääneet hieman kortille. Julkisilla liikkuminen on jäänyt vähemmälle, liki nollaan. Nyt yritettiin sitä aikaa saada hieman takaisin. Suunnitelmissa oli säntäillä lähiseudun kaupunkeihin ja käydä museoissa, kahviloissa, kaupoissa ja tavata siinä sivussa pari sukulaista. Mökin pihasaunan muuripadan vesikin oli tarkoitus sulattaa peseytymismielessä.  

 Ensimmäisenä aamuna kun herätyskello soi, se soi ihan outoon aikaan. Vähintäänkin reippaasti aamiaisajan ohitse! Mutta tällä kertaa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti. Sen se teki kaikkien mielestä, niin henkilökunnan kuin kissojenkin! Sitä se sukulaisten tapaaminen teettää. Ei lomalla nukuta:)

Talviloman taikaa huokaisivat henkilökunnan jäsenet, kun taittoivat kahvikupin ensimmäistä kertaa huulilleen. Lurpsista! Ja siitä se alkoi. Loman parasta antia taisivat olla todella hyvät kahvilat! Heinolan Siltasaaresta löytyi Cafe Kailas, joka on alunperin 1920-luvulla valmistunut vanha sauna/huvimaja. Helsingissä, Hakasalmen huvilan yhteydessä on maan paras täysin vegaaninen kahvila Rakastan ja Lahdessa matkakeskuksen kyljessä kodinomaista lämpöä huokuu vuonna 1912 rakennettu Asemapäällikön kahvila, jossa mm. tarjoillaan aamiaista arkisin klo 11.00 asti ja lauantaisin klo 12.00 asti. Matkan varrelle osui myös Lahden todella mukavan oloinen kissakahvila Cattila, jonka sijainti on matkustajaystävällinen, sillä se sijaitsee vain muutaman askeleen päässä matkakeskuksesta, Rautatienkatu kolmosessa.

Cafe Kailas, Heinola

Kahvila Rakastan, Helsinki

Asemapäällikön kahvila, Lahti

Kissakahvila Cattilassa sisäänpääsymaksu on lempeä 3e ja ikäraja turvallisuussyistä 0-4v. Sisäänpääsyä eli henkilökuntaa odotetaan pienessä tuulikaapissa. Cattilassa on tilaa melko mukavasti, mutta ruuhkaisampina aikoina toivotaan pöytiin varausta. Cattila on auki ti-su 12-20.

 

Kissakahvila Cattilan monenkirjavia asukkaita

Pesosen henkilökunta piipahti Cattilassa arkipäivänä ja silloin oli runsaasti vapaata. Kahvilan asukkaat, Simo, Pilli, Varjo, Massi ja Paq jaksoivat olla sen verran sosiaalisia, että osa heistä piipahti tervehtimässä. Kissat olivat rennon oloisia - mukavia. Itseasiassa näimme kissan koko arkipäivän lyhyen piipahduksen aikana, sillä näimme lepäävää, leikkisää ja ikkunasta katselevaa kissaa. Osa piipahti heille varatussa takahuoneessa ja osa olla möllöteli tyytyväisen oloisena. Paikalla oli myös muutamia lapsia, joita kissat jaksoivat sietää, mutta liika leikittäminen ei kiinnostanut. 

Kissakahvila on myös kahvila ja Cattilan menu lupaa kahvittelijoillekin hyvät oltavat, sillä lista lupailee mm. itse tehtyjä sämpylöitä ja vegaanista pullaa. Lisäksi löytyy suolaisia piirakoita, eri makuisia juustokakkuja, mansikkaleivoksia ja suklaapiirakoita.  Ihan näin täydellinen tarjonta ei ollut. Esim. vegaanista sämpylää ei saanut, mutta kakkua oli. Joka tapauksessa kaikille löytyy kyllä jotain. Palvelu on asiallisen jämäkkää ja tunnelma sympaattinen. Paikka on kaikkineen mukava ja lienee maan paras kissakahvila?

Ei ole Pesonen, vaan saman ikäinen Massi kahvila
Cattilasta

Reissuiltahan ei kotiin ole menemistä ilman tuliaisia. Jokunen vuosi sitten Ikean hyllyillä ei kissoille koirille ollut mitään, mutta nyt hyllyiltä löytyy sentään jotain. Ikean retkeltä kassiin asti pääsi tarranauhalla varustettu pieni raapimamatto, jonka voi helposti esim. kiinnittää pöydän jalkaan. Ja jos Ikeaan pääsi, niin sitten pääsi myös Kärkkäiselle. Kärkkäisellä (Lahti) oli menossa lemmikkiosaston parantelu, mutta jotain sieltäkin tarttui. Ruokintapaikkojen alustat ovat olleet jonkin aikaa vaihdon tarpeessa ja nyt saatiin kolme uutta alustaa. Samalla otettiin alusta kissoille - lämmittävä huopa. Helppo halpa kokeilu ja ehkä se myös ensi tuntuman jälkeen kokeiluksi jäi. Hannu työnsi päänsä sen alle ja Pesonen asetti vain etutassunsa, kunnes päätti oikaista alustan läpi pois sängyltä. 

Pesonen kokeilee tassulla, mutta ei oikein innostu

Hannu etsii tuliaisia ja voisiko sanoa, että nyt polttaa!

Läpikävelyksi meni

Jotta henkilökunta pääsi seisomaan vajaan kahden tunnin ajaksi Amos Rexin jonoon tai matkustamaan Heinolaan Lahden paikallisliikenteellä, niin siihen tarvittiin tietysti auttavaa kahta kättä eli Kissatätiä. Tekstiviestin perusteella Kissatäti saikin pää kolmantena jalkana etsiä ruokakupeille oikeita pareja:  

Meillä oli kunnon ruokarumba... kahdeksan kuppia, niistä viisi Sofille ja pari Petskille... ja nappuloita... ja Pöttiäinen (Maura) pakenee, Jepun vessavartio, missä Laku, ai syömässä. Kukas sä oot, ai Regina. Miina tuu syömään. Miina nyt syömään ennen ku kupit tyhjät. Hei Sofi jätä vähä muilleki. Sorry Miina, niitä nappuloita, käykö nää, joo joo menen kauemmas. Okei Pöttis (Maura) en liiku, syö vaan. Huoh, helppo rasti:) 

Ruoka-alusta Kärkk

Seikkailijaluonne!

Seikkailijaluonne! Päivällä Pesonen oli kiivennyt raapimapuuhun ja henkilökunnan toinen jäsen nappasi siitä oitis kuvan ja lähetti sen toiselle, kirjoittaen "Seikkailijaluonne!". Kiva tietysti saada jännä kuva, mutta tämä kuva oli hieman liian jännä, sillä Petskin alastulot eivät ole aina ihan varmoja. Siihen pitikin nopeasti vastata, että "Turvallisesti alas!". Samalla kun pyyteli toista katselemaan, että Petski pääsisi alas turvallisesti saapui vastaus, että "Tuli jo!". Pesonen oli kummempia miettimättä hypännyt ylhäältä suoraan alas. Tömps! Kaikki hyvin; hampaat tallella ja kintut kunnossa:) 

Illansuun valumista

Muistan kerran kun olin menossa Helsingin Tennispalatsin taidehalliin ja odottelin ovien aukeamista. Oli arkipäivä. Katselin rauhassa ikkunasta ulos ja huomasin liki apokalyptisen näyn, kun hallille päin valui lastenrattaita työnteleviä äitejä. Niitä saapui joka suunnasta, suuntana Tennispalatsi. Selitys löytyi samoihin aikoihin alkavasta vauvakinosta, mutta näky on jäänyt mieleen. Tai lapsena kun teki puroja ja patosi hetkeksi veden virtauksen ja kun sen taas laski vapaaksi, kuinka vesi vakaasti eteni kohti uomaa. Se söi tilaansa auki, edeten jonnekin, jonka purona kyntävä vesi vain tiesi. Näin käy välillä kotonakin.

Lakulla on tapahtumasarjan yksi aloitusasennoista

Tämä erikoinen ilmiö tapahtuu yleensä illansuussa, kun henkilökunta on lepuutellut kotona, viettänyt ehkä viikonloppua tai muuten vain saanut nauttia ja olla möllöttää vain. Sellaisina päivinä, jolloin kellonaika on katsottu auringosta. Oletteko huomanneet, kuinka kissat tuntuvan silloin tällöin valuvan iltaruokintaan. Yht´äkkiä ilmestyy ensimmäinen, samaan aikaan toinen, sivummalla on kolmas - kauhuelokuvista tuttua liikehdintää. Näin ainakin Pesosen porukassa, isommassa kissaporukassa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan kissa on kuin paahteeseen jäänyt HK.n sininen. Löysä makkara. Kaikki tämä passiivinen liikehdintä tarkoittaa sitä, että rupiaa meinaan olemaan pikkasen nälkä. Sanatonta viestintää, jonka henkilökunta on oppinut vuosien saatossa tunnistamaan.

Sitten alkaa tapahtumasarjat. Joku aloittaa venyttelyn. Makkara venyyy. Kun kissa ottaa täyden mittansa, nälkiintynyt natina kumajaa lattiaa vasten. Tassut paukkuvat kun pidemmälle eivät veny. Esille piirtyneet kynnet raapivat loputkin millimetrit. Kissa venyttää ja tekee sen niin näyttävästi, että henkilökunta ei voi olla huomaamatta. Näin nälkä mulla on! Ja jos et usko, haukottelen. Sama natina. Leukaperiä ei siinä hetkessä ole. Laku ja Hannu taitavat haukottelun. Naps ja suu sulkeutuu. Maiskuttelevat tyhjää suuta, mutta tietenkään ei mitään kuulu. Näyttelevät niin taidokkaasti maiskuttelun, ikään kuin olisivat jo ruokansa saaneet ja sanovat että kiitos hyvää oli. Ja henkilökunta on nolona, kun kissat kettuilevat.

Laku ja Hannu jatkavat tapahtumasarjaa vahvennettuin elkein.

On myös niitä kissoja, jotka vaan ovat. Parkkeeravat poikittain. Maura porukan uutena kissana tietenkin opiskelee vielä ja on tällä erää tasolla "parkkiruutu". Liekö Sofi opastanut, sillä Sofi osaa myös parkkiruudun ottamisen. Parkkiruudussa kuuluu katsella alta kulmain, mittailla kokin hitautta, huudella silmillä. Vink vink - vilkku. 

Sofi taitaa "parkeeramisen"

Ja Maura uusimpana ottaa kaikista mallia. 

Tilanne on tietysti hellyyttävä. Viestit menevät perille. Hiihtokilpailu päättyy seitsemän kilometrin kohdalla ja sudoku on tällä hyvä - ei se olisi oikein mennytkään. Perhe kokoutuu. Nyt syödään. Ja kun on syöty, kissat kiittävät tyytyväisellä poistumisella. Osa ehkä vielä venyttelee ja osa poistuu kepein askelin. Poistuu todennäköisesti takaisin sinne mistä tulikin. Nukkumaan. 

PS. kaikki kuvat on otettu parinkymmenen minuutin sisällä.