...nyt on liian hiljaista

... nyt on hieman liian hiljaista

Näkö-, kuulo- ja mu-tu aisti tekevät välillä yhteistyötä ja herättävät ihmisen epäilemään asioita. Silloin tällöin ihminen tuntee kuinka häntä tuijotetaan tai sitten tulee tunne, ettei kaikki ole ihan ok - junat ei yht´äkkiä kulje ja tulee liian hiljaista tai kotona äänimaailma muuttuu ja lapset tekevät kolttosia tai isäntä on nukahtanut Uneton Seatlessa - elokuvan äärelle. 

Kissojen kanssa eläessä mu-tu aisti herää välillä henkiin. Pesosen porukoilla varsinkin Pesosen touhuissa mu-tu aisti herättelee henkilökuntaa, viimeksi tänään. Kissat joko touhuavat tai nukkuvat ja silloin kun ne touhuavat lähtee niistä erilaisia tohinoita tai niitä näkee vilahtelevan joko vasemman tai oikea olan takana tasaiseen tahtiin. Tai sitten näkee niiden olevan esim. Vihreässä huoneessa ja tietää "mitä siellä pitäisi tapahtua". 

Jetta ja Pesonen olivat Vihreässä huoneessa hieman liian pitkään ja hieman liian hiljaa. Pesonen oli "lukinnut" Jetan pyörylän tasolle, parkkeerannut vähän matkan päähän niin, ettei Jetta arvannut lähteä pois. Jetta tietää, että Petski olisi ponkaissut joko poikkiteloin eteen tai sitten pinkassut jahdaten perään. Sitä ei Jetta halunnut ja makasi naulattuna paikallaan hiljaa. 

Pesonen on asettunut lattialle pötköttämään ja kuulostelemaan Jettaa ja
samalla naulannut Jetan pömpeliin

Se ei ole vielä ihan täysin selvinnyt, tietääkö esim. Jetta ettei Pesonen näe ja ettei periaatteessa olisi ongelmia kirmaista vaan muutamalla nopealla liikkeellä Petskin ulottumattomiin. Välillä siihen viitaten Jetta hyppää keittiössä tasolle, aivan kuin tietäen Petskin sokeuden. Saattaa myös olla, että Jetta ei aina halua kirmailla, koska silloin myös Sofi tai Laku saattavat lähteä liian innokkaasti perään. 

Tällä kertaa tilanteen laukaisi kuvaaja, joka tuli tallentamaan tilannetta. Usein myös pelkkä Petskin kutsuminen nimeltä riittää. Petski on oppinut tuntemaan henkilökunnan reaktiot. Mutta ei siinä kummempaa, Jetalla oli oiva paikka odottaa tilanteen laukeamista. Kaikessa hiljaisuudessa. 

Äkkiä ruokaa, että ehditään sovitussa ajassa lääkäriin missä Tipalla menee jalka katki

Huomautus: teksti ei sisällä mitään dramaattista. Voi lukea aivan rauhassa.

Kuhinaa keittiössä

Tiesittekö sen ettei jääkaappi kaikessa tiiveydessään pidä hajuja sisällä. Se tulee todistetuksi sillä, että laittaa aamulla seitin sulamaan niin johan on iltapäivällä keittiössä levotonta kuhinaa kun henkilökunta saapuu kotiin. Ja jotta saisi oikein kunnon pöhinän aikaiseksi, niin henkilökunta terästi vielä tätä kotiin saapumista nappaamalla kaupasta kissoille heinän, joka tuoksukylläisyydessään ei jää yhdeltäkään viiksiniekalta huomaamatta. 

Liki kauhuelokuvan kulissit olivat valmiina, kun kissaa valui seiniä ja tasoja pitkin. Osa huusi heinää ja osa seitiä. Vaikka kauppaostoksia oli ladottu keittiön tasoille, niin jostain aina löytyi kissan tassun mentävä väylä. Osa kiipesi jalkaa, osa nojasi kaapin oveen. Ja kun tarpeeksi oli sakeutta ilmassa, muuttui se hiljakseen myrskyksi. Liikaa odottamista. 

Hannu kipittää tänne, Pesonen tuonne

Ja kun on nälkää, niin tunteet nousevat pintaan. Äkkiä ruokaa!

Kaikella oli aikansa ja paikkansa, sillä Tipalle oli varattu aika verikoekontrolliin. Kontrollissa on käyty jo useamman kerran, sillä Tipalla todettiin vuoden 2016 loppupuolella kilpirauhasen liikatoiminta. Tällä hetkellä tilanne on sillä tapaa vakaa, että valkosoluarvot saatiin normaaliksi lisäämällä vajaa kaksi kuukautta sitten kilpirauhaslääkettä. Paino on kuitenkin pudonnut 2,5 kg:sta n. 2.3 kiloon, mutta kuitenkin niin, että se on nyt pysynyt tuossa reilussa kahdessa kilossa. Turkki on rönttönen, mutta pitkälti takkujen poiston seurauksena. Jos kilppari arvo saataisiin paranemaan, painokin nousisi. Ketjureaktio.

Tippa on diiva myös eläinlääkärissä. Ilmottautumisen hän tekee itse - huutamalla saapuessaan odotustilaan. Nopeuttaa palvelua:) Mutta tulee ihailuakin. Verikoe otettiin kuin mallioppilaalta. Hoitaja piti "kiinni", omistaja rapsutti ja lääkäri otti näytteen. "Näin otat kissalta verinäytteen" - opetusvideo oli valmis!

Jalka meni joka tapauksessa taas katki eli verinäytekohtaan laitettu tuppo häiritsi koipea niin, ettei sille tohtinut oikein edes astua. 

Vaikka Tippa on lihaksien vähenemisen vuoksi hauras ja nukahtelee herkemmin kuin junamatkustajat viikon päätteeksi, suunnittelemme pikkuhiljaa Tipan parin viikon päästä olevia 18-vuotis synttäreitä. Ei ilotulitteita, ei paukkukarkkeja, vaan jotain kodin lämpöistä. Jotain pientä, joka kasvaa sydämessä suureksi. 

Tippa huutaa vettä. Juoma-astiat harvoin kelpaavat, sitä vastoin hanat ja kipot
on suosiossa.

Anteeksi pieni viivästys

Hyvää nimipäivää Sofi... 

Sofilla on tänään nimpparit. Meidän Sohvilla. Pesosen tyttärellä. Henkilökunta piipahti päivällä viereiseen lääniin vierasille ja piipahti myös paikallisessa kivijalka eläinkaupassa. Sieltä löytyi sopiva lahja nimppari sankarille, mutta myös sellainen lahja johon Pesonenkin voisi jossain vaiheessa kiintyä. 

Ilmaisten Janne Katajan makkaroiden ja ilmaisten lähijäätelökioskin avaisjaiskahvien jälkeen nuupahdimme vihdoin kotiin. Sen että nimpparilahjan sai "rapisematta" pussista pois, heristi Sofi jo korviaan. 

"Onko tämä pallo minulle", pohtii Sofi? Takana Pesonen on "ominmassa" palloa.

Kuvat oli saatava ja kuvien oton jälkeen pallo oli tarkoitus luovuttaa Sofille. Mutta niin heristi Petskikin korviaan ja tarrasi pallosta kynsillään kiinni. Sofi ihmetteli vieressä kun hänen nimeään mainitaan, mutta pallo on tukevasti Petskissä kiinni.

Kuvia räpsittiin, mutta pallo pysyi Petskillä. Sofi venytteli itsensä jo hieman sivummalle. Lopulta Petskiltä tuli uuvustustaistelun tuoksinnassa haukotus ja ote pallosta kirposi. Pallo siirrettiin "oieka omistajan" haltuun. Anteeksi pieni viivästys, mutta hyvää nimipäivää Sofi! 

Sofi vaikuttaa jo uuvahtaneelta, kunnes Pesonen uuvahtaa oikeasti ja ote pallosta 
kirpoaa. Sofi saa lopulta pallon.