lauantai 30. huhtikuuta 2016

Varaslähtö vappuun

Vaikka vappu on merkattu toukokuun ensimmäiselle päivälle, on Pesonen ottanut vapusta iloa irti jo hyvissä ajoin. Pesonen on nauttinut jo vappulounaan, pyörinyt serpentiineissä ja hieman paininut. Tipan onneksi tippa-leivän nauttiminen on jäänyt. 

Serpentiinin kahinaa ei voi vastustaa

Talouden vappu-koristelu pitäytyy ainoastaan serpentiineissä, sillä itsekseen poksuvat ilmapallot eivät järin kissoja kiinnosta, pilleistä ja tööteistä puhumattakaan. Serpentiinejä roikkuu siellä täällä ja ne ovat kaikkien omaisuutta. Mm. kiipeilypuun tolpan nokassa on yksi pesäke ja sen kun Pesonen huomasi, ei tolppa saanut olla rauhassa. 



Vapun yhtenä herkkuna on ollut myös tuoreen pihalta kannetun ruohon näykkiminen. Toistaiseksi se on pelkkää gourme-herkkua, sillä kolea kevät on pitänyt ruohon kasvun maltillisena eli vielä kerran-pari täytyy ruoho kasvattaa omin käsin. Hyvää ja halpaa.


Pienet vappu-painit Lakun kanssa. 
Pesonen on sitä mukaan reipastunut enemmän, mitä auringon valokin on lisääntynyt. Varsinkin eilisen päivän, siivouspäivän Pesonen oli vallan holtiton. Epävirallinen kierroslukumittari antoi epäviralliseksi lukemaksi 15 kertaa keittiön ympäri tunnissa! Kaiken lisäksi parvekkeella kiipeily ja pöydällä pomppiminen on lisääntynyt. Pesonen ikään kuin syttyy nopeammin.




Pesosen kevät on hyvillä mallilla. Turkki kiiltää ja näyttää hyvältä. Voiko sitä nainen enempää toivoa!   

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Jetta hammaslääkärissä

TAUSTA

Jetan hammasprojekti jatkuu
Jetan hammastarinan alku juontuu jo vuoden 2015 lokakuun lopun hammaslääkäri reissuun, jolloin jo esitarkastuksessa havaittiin niin suurta vaihtelua ja heittelyä sydänrytmissä, ettei turvallisuuden vuoksi Jettaa  uskallettu nukuttaa hammashoidon ajaksi. Tuolloin tultiin siihen tulokseen, että  viisainta olisi ultrata sydän ja mahdolisesti ottaa vielä ekg.

Ultra ja ekg otettiin marraskuun puolivälissä Univet Tammistossa; lue lisää (http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/11/jetta-kanssa-tammistossa.html.). 
Kaikki sujui tuolloin periaatteessa hienosti, mutta itse tilanne jäi siinä määrin avoimeksi, että hampaiden hoidon jatkopaikka oli vielä avoin. Asialla ei onneksi ollut kiire ja sitä ehdittiin pohtimaan. 

Lopulta selvisi, ettei paikallisella ja "omalla" eläinlääkäriasemalla ollut hoitoon tarvittavaa välineistöä ja henkilökuntaa, joten katse piti suunnata pidemmälle.    



Piri ihmettelee aikaisempaa aamua



PAIKAN VALINTA 

Alunperin olimme varaamassa aikaa eläinsairaala Evidensiaan (ent. Univet Tammisto), mutta aikaisemmat kokemukset ja Univet Tammisto ja Animagian yhdistyminen yhdeksi suureksi Evidensiaksi, saivat vaihtamaan yksityiseen ja pienempään eläinlääkäriasema Anidenttiin, jossa olimme käyneet n. seitsemän vuotta sitten. Kokemukset Univet Tammistosta eivät suoranaisesti olleet negatiiviset, mutta se oli jättänyt aavistuksen kylmän olon - kolkot vastaanottotilat ja henkilökunnan hienoinen ronskius jäivät jonnekin takaraivoon kapinoimaan. Lisäksi Helsingin aamuruuhkat ja vierekkäiset kaistat eivät tuntuneet mukavilta.   

Viimeinen niitti oli Anidentin ajanvarauksen jälkeen, kun aseman fb-sivuilta saimme lukea, että Jettaa hoitava eläinlääkäri Niina Luotonen (ELL) oli ainoana Suomessa residenssin suorittanut ja hammasdiplomaatiksi valmistunut eläinlääkäri. Tiesimme Jetan pääsevän osaaviin käsiin. Lisäksi viestintä Anidentin ja meidän välillä sujui hienosti. "Tervetuloa hoitoon". 



AUTO 

Aika Jetan hammaslääkärille oli saatu to aamuksi klo 9. Edellisen päivän iltapäivällä kun palailin mökiltä kotiin, hain tarvittavat bensat autoon. Tankkasin pienen auton pienen tankin täyteen, nousin autoon ja starttasin. Naks. Uudelleen käynnistys. Naks. Auto ei startannut, ainoastaan naksahti. Viereisen pumpun kaverin kanssa avattiin konepelti ja seisottiin äärimmäisen viisaan näköisinä moottoria tutkien. Peruspohdintojen jälkeen yritin uusintastarttia ja moottori hörähti. Hörähdys palautti muljahtaneen sydämen takaisinpäin, mutta ei kääntänyt sitä oikeaan asentoon, sillä huomisaamun ajoa olisi reilu 60 km yhteen suuntaan, eikä auton käynnistyminen ollut itsestäänselvyys. Vaikka illansuussa sain Anssi-autonasentajan katsomaan ja kopeloimaan autoa, hyppy sumuun oli auttamatta edessä. Stressi stressin päälle ei auttanut asiaa. 



Jetta Anidentissa



TORSTAI  

Iloisen ja todella ystävällisen Jetan "raastaminen" hammaslääkäriin tuntui niskavilloissa asti. Hoitokäyntiin liittyvät riskit hermostuttivat jo päivää kahta aiemmin. Ke-to yö ei ollut mukava, se meni pyöriessä. Puolenyön aikaan napattiin ruokalautaset pois ja adrenaliini puski aamuista herätystä muutamaa herätyskelloa paljon aiemmin. Ei siinä vekkareita tarvinnut. 

Auto nöpötti parkkiruudussaan ja näytti siltä, ettei siinä ole vekkaria laisinkaan. Se tuskin herää tänä aamuna. Siltä se tuntui. Sydän muljahteli kuin löysä saapas siinä asennossa mihin se edellispäivänä bensapumpulla tipahti.  

Koppa, Jetta ja ulos. Päivä oli harmaampi mitä luvattiin tai sitten aurinkokaan ei käytä vekkareita, vaan luottaa omatoimisuuteen. Autonasentaja-Anssin akun napojen rapsuttaminen ja voitelu oli hellinyt autoa, sillä auto hörähti hienosti käyntiin. Matkalla oltiin harmaudesta huolimatta. 

Suunniteltu aikataulu piti ja pihassa olimme varttia vaille. Vappua edeltävä torstai vaikutti hiljaiselta, sillä muita asiakkaita ei ollut. Hyvä, sillä hiljaisuus toi mukavan rauhan. Vastaanottotiskillä vastailtiin moniin kysymyksiin mm. ruokavaliosta, allergioista ja herkästä mahasta. Tarkkoja oltiin. Myöhemmin huomattiin, että koira-omistajat saivat saman "tentin". "Kissat oikealla, koirat vasemmalla", luki A4 lapussa. Istuimme oikealle, ennen kuin näimme kyseistä ohjaavaa lappua - olemme siis synnynnäisiä kissaihmisiä. Jetta istui kopassa keskellä. Ei turhia hötkyillyt, mutta oli ihmeissään. 

Eläinten hoitaja tarkasti Jetan sirun. Jetta istui kopassa ja hoitaja kurkotti laitteella kaukaa kopan ulkopuolelta."Oikea kissa" ja hymähdys päälle. Lääkäri Luotonen oli saapunut ajoissa työpaikalle ja keskusteli oven takana hoitajan kanssa aamun potilaasta: "En ottanut kopasta, kun se on kilppari", totesi hoitaja. Hymähdimme keskustelua, mutta selvennyksen saimme lääkäri Luotosen "Onks tää rauhallinen"-tiedustelun jälkeen, kun jostain syystä kilpikonna-tyttöjä pelätään ja pidetään arvaamattomina. 

Asiakkaat huomioitu mallikkaasti

 Jettaa ei sen koommin tutkittu, vaan lyhyen selonteon ja punnituksen jälkeen päivän hoitosuunnitelma selviäisi noin reilun tunnin kuluttua. 

Aikaa meni hammaskiven poistossa, tarkastuksessa ja röntgenissä reilu 1 1/2 tuntia. Tietysti aika tuntui pitkältä, mutta vielä siinä vaiheessa adrenaliinin ja huonosti nukutun yön yhteen sekoitettu paletti piti ajantajua ulapalla. Olimme henkisesti liki yhtä tiedottommassa tilassa kuin Jetta tutkimushuoneessa.  

Kanyylia ei saatu laitettua hereillä olevalle potilaalle, vaan alkuun piti antaa hentoinen rauhoite. Hampaiden hoidon, tarkastuksen ja röntgenin jälkeen lääkäri kertoi löydöksistä, jonka tuloksina kolme paradontiittista hammasta suositeltiin poistettaviksi. Röntgen paljasti myös sen, että Jetan alaleukojen välinen sidekudoliitos on hieman irronnut ja alaleukojen puoliskot liikkuvat kahtena eri kappaleena tavallista enemmän toisiaan vastaan. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei se aiheuta kipua tai muuta terveydellistä haittaa, eikä näin ollen vaadi hoitoa.

Etukäteen jännitetty nukutus oli mennyt tähän asti hyvin. "Tilanne ei ole paha, mutta rytmi kuulostaa hurjalta", totesi lääkäri Luotonen. Samaan hengenvetoon todettiin kuitenkin sydämen olevan fyysisesti kunnossa. 

Tässä vaiheessa käynnin hinta-arvioksi annettiin hitusen vajaa 1000e.


Kahvi taajamassa maistu - tuli tarpeeseen



ELÄINLÄÄKÄRIASEMA ANIDENT - VEIKKOLA - NIINA LUOTONEN

Anident sijaitsee pohjoisella Kirkkonummella Veikkolan taajamassa, jossa on reilu 4000 asukasta. Helsingistä matkaa on n. 30 km, Turusta n. 140 km ja Tampereelta n. 180 km ajoreiteistä riippuen. 

Itse lääkäriasema on viehättävä kuin vanha huoltoasema. Paikka on siisti ja ajatuksella suunniteltu. Sillä välin kun Jetta oli hoidettavana, me väritimme aikuisten värityskirjaa takkatulen loimussa ja intgroidusta jääkaapista laitoimme kahviin maitoa. Toisin sanoen myös lemmikin omistajat omalla huoneella on huomioitu todella hienosti! Sitä ennen kävimme Veikkolan viehättävässä pienessä taajamassa juomassa kahvit Anidentista saaduilla kahvikupongeilla. 

Vieressä jyräävän Helsinki-Turku moottoritien jyrinä puski hieman sisälle, mutta enemmän häiritsi hoitohuoneiden ohuehkot ovet, joista kuului mm. odotustilan ja käytävien hälyäänet.

Lääkäri Luotonen oli luotettavan oloinen ja tarkka, mutta samalla maan läheinen. Hän pohti ja mietti sanomisiaan, eikä vedellyt lauseita aivan hatusta. Huippu ammattilaisuutta oli mukava seurata. 



Tokio - Anident - New York; kaikki oleelliset kellonajat



TORSTAI jatk.

Jatkoimme odottelua, värittelyä ja puukynien teroittelua moottorikäyttöisellä teroittimella. Kolmen hampaan poistoon aikaa kului n. tunnin verran. Kaikki sujui lopulta hienosti! Verinäytteistä joista tutkittiin mm. maksa- ja munuaisarvot ja veren sokeri ei ilmennyt mitään huolestuttavaa, vaan kaikki arvot olivat täysin kunnossa, samoin jäljelle jääneet hampaat ovat hyvässä kunnossa. Kontrolli kahden viikon kuluttua ja seuraava hammashoito vuoden kuluttua. Nippu lääkkeitä ja erittäin tokkurainen kissa kotiin viemiksi.

Loppusumma keikahti tuhannen euron kipeämmälle puolelle. Käytössä oli kuitenkin erikoishoidon vaatimat laitteet ja operaatioon vaadittavat lääkkeet. Lisäksi samalla käynnillä saatiin hoidettua kaikki kolme röntgenissä löydettyä viallista hammasta. Kalusto kuntoon siis. 

Mutta vielä oli kotiinlähtö, eikä ollut takeita auton käynnistymisestä. Vettä tuhnutti juuri sen verran, että tien varrella kävely olisi kurjaa. Ensin kuskille pillimehua ja sitten käynnistysyritys. Auto hörähti kuin Jetta, joka silmät pyöreänä takapenkillä möllötti kopassaan; hereillä, mutta aivan omissa oloissaan. 

 Reissu Veikkolaan ja koko päivä oli raskas. Kotiinpäästyä Jetta oli umpitunnelissa useamman tunnin. Se ei tarkoita sitä, etteikö kissa olisi ollut halukas sinne tänne. Jetta pyöri ja hyöri holtittomasti ja ennalta-arvaamattomasti. Tarkkana sai olla! Kanyyli-siteenkin Jetta nappasi omatoimisesti jo Anidentissa pois. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sulkeutua kissan kanssa omaan huoneeseen odottamaan jonkinlaisen tolkun palaamista. Aina kun on rankempi nukutusprojekti edessä, kannattaa etukäteen miettiä kissan toipuminen ja miten sen on järjestänyt. Pöhnäinen kissa on vaaraksi itselle.

      


PERJANTAI

Jetta tuli aamulla sängyn laidalle kuikuilemaan ja odottamaan rapsutuksia. Nyt remonttipotilas nukkuu toipilaana ikkunan äärellä pehmeässä padassa ja nauttii vilahtelevista keskikevään kelmeistä auringonsäteistä. Aamuruuan yhteyteen laitettua kipulääkettä meni hieman siinä sivussa. Jetta vaikuttaa reipaalta - ei pakoile tai ole piilosilla. Ruoka maistuu ja pysyy sisällä. Ongelmien ilmentyessä Anidentin päivystys toimii myös vappuna. 

 Suurin draama ja dramaattisuus taisi olla omistajien omissa päissä. Osaavissa käsissä homma kuitenkin toimi. Kaikki saivat olla tyytyväisiä.

Uusilla hampailla on helppo hymyillä auringolle, joka on selkeästi lämpöisempi ja kuivempi kuin eilen! 
    


  

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tyytymättömyys eläinlääkärissä

Noin reilu kuukausi sitten oli Helsingin Sanomissa juttu kotieläinten lääkärikäyntien Eviralle tehdyistä kanteluista. Vaikka kaiken kaikkiaan kantelujen määrä on pysynyt pienenä, ovat tapaukset lisääntyneet. Vuosien 2014 (38 kantelua) ja 2015 (59 kantelua) kasvu on n 20 tapausta. 

Saatu hoito ja sen tyytymättömyys ovat yleisin kantelun syy. Näiden vuoksi eläin viedään toiselle eläinlääkärille. Eläinlääkärikulujen kasvaessa on odotettua, että Eviralta penätään klinikan perumaan laskunsa; Evira ohjaa reklamoimaan laskua tai pyytämään apua kuluttajaneuvonnasta. Pieni osa riitaisista tapauksista menee oikeuteen.




Sofi ja Laku puuhailevat
Nyrkit ojossa tai oikeudessa ei ole tarvinnut käydä, mutta muutamaan otteeseen tyytymättöminä diagnoosiin olemme joutuneet tukeutumaan saman vaivan vuoksi toiseen eläinlääkäriin. Niilon tapauksessa, jolloin Niilo laihtui rajusti, eikä syönyt kunnolla, vasta kolmas lääkäri antoi selventävän vastauksen. 

 1. Lääkäri arveli maksa-arvoja ja suositteli maksa-nappuloita. "Arvot ovat vähän koholla". Oireet olivat kuitenkin rajut, eikä Niilo suostunut syömään maksa-nappuloita. Lääkärin epävarmuus oli tekijä, joka sai vaihtamaan toiselle. 

2. lääkäri otti kilpirauhasarvot ja sieltä löytyi kohoamaa. Diagnoosi kuitenkin heitteli ja lopulta lääkäri totesi, "ettei tiennyt mikä kissalla on". 

3. lääkäri löytyi itse tehdyn diagnoosin jälkeen googlettamalla, eikä esim edellisten lääkäreiden ohjaamina. Lääkäri oli erikoislääkäri, joka tutki Niilon läpi kotaisin ja löysi syyn. 

Pienempien eläinlääkäriasemien "ongelmana" on niiden valmius tutkia ja hoitaa haastavampia potilaita. Välillä myös tuntuu, ettei kissa ole vielä(kään) päässyt kevyen lemmikin asemasta. Koirien arvostus on toista luokkaa. 

Lakulla 1. lääkäri antoi struviittikiteistä diagnoosin vaikka rakossa ei ollut mitään. 1/2 vuotta sitten valmistunut lääkäri totesi, että "Laku syö loppuelämän  naksuja". Laku söi kolme päivää naksuja ja alkoi pissaamaan verta. Vaihdoimme lääkäriä. 

2. lääkäri otti virtsanäytteen rakosta, jota ensimmäinen ei ollut tehnyt. Ultrassa ei löytynyt mitään. Ei tulehdusta, ei kiteitä. Saimme jossain määrin tyydyttävän diagnoosin, vaikka pieni epävarmuus jäi. 

Yleislääkäri on yleislääkäri - ja välillä tuntuu ettei kaikki tarpeellinen tieto taito ole tavoittanut lääkäriä. Jetan kohdalla (hampaat) joudumme automaattisesti käyttämään erikoislääkäriä. Jatkossa kynnys käyttää suoraa erikoislääkäriä, on madaltunut. 

Maltilla lopputuloksiin, tuumii
Pesonen
Yleislääkärien eduksi voi todeta, että kynnyksemme mennä ylipäätään lääkäriin on matala ja se saattaa myös vaikeuttaa diagnoosin saamista, sillä oireet voivat tuossa vaiheessa olla vielä niin lievät, että tapausta on hankala diagnosisoida. Ei siis ole lääkäristä kiinni, mikäli "oiretta ei vielä edes ole". 

Vuosien varrella joitakin turhautumisia on em. lisäksi tullut. Yleislääkäreitä tulee käytettyä, sillä ne ovat lähellä. Lähinnä raha ja pidemmät ajomatkat ovat suurin este käyttää erikoislääkäreitä. Oma aktiivinen asioiden selvittäminen on muutamaan otteeseen ajanut oikeaan ja myös se, että tuntee kissansa. Ylipäätään lääkärissä kannattaa olla aktiivinen; kysellä ja tentata. Haistella hieman ilmapiiriä. Myös muita lääkäreitä kannattaa kokeilla, myös erikoislääkäreitä. Tieto taudista lievittää sekä potilaan, että omistajan oloa.   




Lähde: 
Helsingin Sanomat 
(Satu Vasantola)


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Eläinystäväni tapahtuma Helsingissä

Kissaparat jäivät hetkeksi yksin kotiin, kun talon isäntäväki suunnisti Helsinkiin Messukeskukseen Eläinystävä tapahtumaan. Odotukset olivat suuret, sillä olihan puitteet komeat, paljon messutarjouksia ja mukavaa humua! Tunnelmaan pääsi jo hyvissä ajoin ennen sisäänkäyntiä, kun joka puolelta Pasilan kapeita kujia vyöryi lastenvaunujen kolonna! Samaan aikaan, samalla lipulla pääsi myös Lapsimessuille, pienoismalli Model Expoon, Kädentaitotapahtumaan ja OutletExpoon. Hieman jännitti kuinka nämä eri harrastekulttuurit törmäilevät keskenään. 

Helsingin hinnoista saimme esimakua jo narikkapalveluista. Takki piti kuitenkin jättää, sillä lämpötila tuntui sisätiloissa vasta aamuvarhaisella melko lämpimältä. Kasvavan hälinän, ei humun, keskellä suunnistaminen olisi selkeän kartan avulla ollut helpompaa, mutta tiirailemalla sinne tänne eri osastot löytyivät. Eläinosasto oli järkiperäisesti asetettu yläkertaan. 

Ensin eläimet, sitten kahvi. Vastoin odotuksia, eläinten osasto oli kierretty melko nopeasti, sillä se markkinahumu ja myyntivolyymi meni yllättäen ohi korvien. Missä kaikki mielenkiintoiset esillepanijat? Royal Canin ja Prima Cat hallitsivat suurilla esillepanoillaan ja ison firman tarjouksilla, mutta sen jälkeen oli melko vaisua. Toki kaikki tarpeellinen leikkikaluineen ja perusruokineen oli läsnä, mutta persoonallisuus ja sisäänvetotuotteet puuttuivat. Ruuat, jotka kiinnostivat, ovat selkeästi halvemmat verkkokaupan kautta ja suunnilleen saman hintaisia lähilemmikkikaupassa. Ei ollut järkeä kantaa pitkiä matkoja suuria ostoskasseja. 

Pesonen nuuhkii tuliaisia


Kaneja, koiria ja marsuja pääsi rapsuttamaan. Käärmeet sai halutessaan kiertää kaukaa ja frettejä ihmetellä silmät pyöreinä. Siinä mielessä "tarjonta" oli hyvää lemmikkieläinliikettä parempi. Tapahtuman mielenkiintoisin osio taisi olla areenan tapahtumat pelastuskoiraesityksineen ja kanihyppelyineen.

 Eläintapahtuman ohessa oli myös laadukas Scandinavian Winner Show-rotukissanäyttely, joka keräsi lähes 800 kissaa lähinnä Pohjoismaista, mutta kauempaakin aina Brasiliaa myöten. Tunnelmaa elävöitti häkkien luona olevat maiden liput. Kiitos siitä niitä tuonneille! Häkkikäytävät oli hienosti blogattu tuoleilla, eikä pelättyjä lapsivaunukolonnoja näkynyt. Muutenkin akustiikka oli odotettua lempeämpi.  Muuten tunnelma oli tyylilleen kilpailuviritteinen. 

Kahvin paikka. Kahvilaa tai ruokapaikkaa ei tarvinnut etsiä, niitä oli jokapuolella. Osa taukopaikoista oli järkevästi rakennettu lattioilta ylös, jolloin tauon aikana sai katsella halutessaan näyttelyaluetta. Maitopullo ja voipaperiin sullotut leivät ovat edelleen toimiva ratkaisu - toisin sanoen omat eväät, sillä se kirkonkylän hintataso on omaa luokkaa. Yhden kahvikupin hinnalla ostaa tarjouksesta kokonaisen kahvipaketin. Onneksi oli myös omia eväitä. Vieraissa kuitenkin juotiin vieraiden kahvit ja syötiin maistuvat sämpylät.

Käynti muilla osastoilla kannatti, sillä myös sieltä löytyi tuliaisia ja mielenkiintoisia esillepanijoita. Ilman sivuhyppyä, käynnistä olisi tullut tynkä. ModelExpo laajensi pienoismallien maailmankuvaa ja Kädentaitotapahtuma ruokki luovuutta. ModelExpo oli fiksusti laitettu Lapsimessujen kylkeen, jolloin isät pääsivät hiukan "hengähtämään". OutletExpo oli lottoa tuotteiden kanssa - uusien tuotteiden kirpputori. Sekalainen seurakunta eri myyjiä. 

"Odota, äiti ei jaksa enää". Vessajonot kasvoivat ja happi kävi heikolle. Ilma oli lämmin. Ihmisten väistely ja tönkkö kävely kävivät jalkoihin. Ensimmäiset kissanpissat hajut kävivät nenään. Tunnelma oli siis nousussa. Arpalipukkeen tarkastaja peitteli kasvojaan paperin taakse ja tuskin jaksoi voittolistaa lukea. Tunnelma oli väkisin hattuun tungetun kanin luokkaa. Taukoja täytyi pitää, jotta jaksoi. Tuliaisten osto lähinnä Eläintarvike Sydänystävän / Sydämen Valtaajien osastolta ja sitten kotiin.

Sofi nuuhkii tuliaisia





Päivä oli kuitenkin mukava! Tapahtuma oli kokemus. Kissanäyttelyssä pääsi kurkistamaan monia eri rotuja ja aistimaan kissaihmisten sosiaalista kuplaa. Sama koirapuolella. Vaikka näytteilleasettajien "telttakylä" oli aavistuksen kankea, se ei estänyt sitä etsimisen ja löytämisen riemua. Samalla se sai muistamaan, kuinka tärkeä se oman kylän pieni lemmikkieläin liike on. Kaikki ei tapahdu verkossa, vaan välillä on jalkauduttava. 

Sofi oli ikkunassa vastassa kun tulimme kotiin. Suuri kilisevä mansikka oli oiva tuliainen, sillä sillä pelattiin koko ilta. Tällä hetkellä mansikan olinpaikkaa ei tiedetä. Ehkä se on vain lepäämässä, siinä missä pelaajat - kuin myös isäntäväki.




torstai 14. huhtikuuta 2016

Huoltosetä kävi

Kuka siellä nyt kolaa, ihmettelee Pesonen
Parvekkeen oven lukitus rikkoutui, eikä ovea saanut kiinni perinteisin menetelmin, vaan täytyi käyttää pientä viekkautta ja kansalaisen oikeutta. Sittenkin ovi jäi vielä rakosalle ja yö painoi päälle. Vanhoilla Helsingin Sanomilla sai tilkittyä oven rakoa sen verran, että pikku pakkanen pysyi hönkäystä vaille ulkosalla ja näin Pesonenkin sai nukuttua yönsä rauhassa. 

Huoltomies oli pakko tilata kolaamaan ja korjaamaan ovi. Pitkiin aikoihin ei muita vieraita ole käynyt, kuin tämä mystinen paikoin piipahtava täti-ihminen, jonka "työkuvaan" kuuluu mm. kissojen leikittäminen ja kahvin juonti. Molemmat työtehtävät hoituvat varsin mallikkaasti. Siispä pienellä jännityksellä odotimme karskin ja kolaavan huoltomiehen saapumista. Kaikki sujui lopulta hienosti! Pesosen käyttäytymistä oli kerrassaan upea seurata! Alun hämilleen menon jälkeen kun selvisi ettei täti ole täti vaan setä, Pesonen poistui sängystään ja siirtyi hiipien, mutta maltillisesti kulmakaapin alle ihmettelemään ja kuulostelemaan. Kun Pesoselle selvisi, ettei huoltomies remontoi kuin yhtä kohtaa, Pesonen silmin nähden rauhoittui ja odotti kunnes tilanne oli ohi. Huoltomies poistui ja meni n. kaksi minuuttia kun Pesonen venytellen tuli kaapin alta pois, nuuhki hieman paikkoja ja nautti tuorean nokan alle tarjoillun aterian.

Tippa sitä vastoin ryömi sängyn peiton alle ja Jetta taasen tuli ihmettelemään huoltomiehen hommia. Laku työnsi päänsä pieneen koloon kuin strutsi konsanaan. Mitään paniikkia ei kuitenkaan syntynyt ja näin vierailusta tuli vallan viehkeä tilaisuus seurata kissojen käyttäytymisestä. 

Pesonen palailee piilostaan
Viehkeää on myös seurata tilannetta kun vieras poistuu - kuinka jalanjäljet ja istuinpaikat nuuhkitaan. Tai kuka ylipäätään tulee ensimmäisenä esille ja mihin aikaan. Hädin tuskin ehtii sitä `kissaa`sanomaan, kun ensimmäiset naamat ilmestyvät. Toki menee jonkin aikaa kun joka kulman taakse pitää silmät pyöreänä ihmetellä ja joka rasahdusta hieman pelästyä. Luottamuksen keräystä.

Illan mittaan kodin takaisin saanut Pesonen hetki hetkeltä vapautui, tuli vallan riehakkaaksi. Ilo ja riemu purkautuivat kirmailuna, painina ja pallon perässä juoksenteluna. Laku sai osansa kun Pesonen kaatoi Lakun törmäämällä. Pusku kylkeen ja Laku nurin. Se on sitä kirmailua. Täpinöissään koko tyttö. Pesosen ilossa on sitä samaa kuin siinä huokauksessa kun Petski palasi kokeilukodista takaisin tänne. Tämä on Pesosen koti. 


  

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Robo fish

Välillä löytää kissoille leluja hieman oudommista paikoista. Tällä kertaa kolusimme "eläinkauppa" BR-lelujen hyllyjä, sillä Perniön Seudun eläinsuojeyhdistys vinkkasi Facebook-sivulla videon avulla (https://www.facebook.com/242655892694/videos/vb.242655892694/10153680546867695/?type=2&theater)  
upeasta lelusta, joka näytti kiinnostavan kissoja. Jo kesää ajatellen, lelu piti hankkia testikäyttöön.


Robo kala ja hieno teline
Robo fish

Reilun 6 cm:n mittainen Robo fish on äkkiseltään katsottuna aivan eksoottisimpien vesien näköinen kala. Mitä Robo fish tekee? Se ui kuin kala ja se sukeltaa kuin kala! Pienellä paketista löytyvällä punnuksella se sukeltelee syvemmälle! Paketti mainostaa kalan liikkuvan viidellä eri liikeradalla - samainen informaatioteksti kertoo myös tuotteen olevan rauhanomainen ja vaaraton (ihmisille). Robo fish on amerikkalainen. Kala etenee pyrstöä heiluttaen kahden nappipariston voimin. Paristoja on myyntipaketissa kaksi varaparistoa - kalassa on patterit valmiina. Tosin ensimmäiset paristot hyytyivät melko nopeasti. Robo fish maksoi tarjouksessa 6e (ovh 9,99e). 



Robo fish vaihtoehtoja on kymmenkunta. Valitsimme sen, joka hieman muistuttaisi ainokaista akvaariokalaamme - Lakun mieliksi. Tosiasiassa kalakaupalla käytiin Lakun mieliksi. 

"Yritän etsiä, että mistä tää avataan". Innostuksessa paketti on tietysti hankala avata. Sitäkin haastavampi on vaihtaa patterit ja ohjekirja suosittaakin aikuisen suorittamaan pattereiden vaihdon. "Tää lähti jo liikkeelle". Ohjeet ovat tulkinnalliset, mutta luettavissa. Vaativat malttia.

Maltit hakusessa

Lopulta päästään asiaan. Vettä tuodaan vadillisen verran ja hait (kissat) saapuvat. Kissat pyörivät vadin reunalla kuin veren haistaen. Kala veteen ja show pystyyn. Vai syntyykö showta? Kalasta lähtevä säksättävä ja korvamatomainen ääni on erittäin kiehtova. Jotain tapahtuu vadissa ja myös sen ympärillä. Uteliaisuudella ei ole rajaa.
  

Lakua jännittää
Kala on aidon näköinen, sitä joutuu oikein kunnolla ihmettelemään. Pyöreässä vadissa se ui ympyrää, mutta kulmikkaammassa astiassa suunnat vaihtuvat. Sivummalla Laku ihmettelee koko touhua, eikä uskalla tulla vadin reunalle. Herkän Lakun itsetunto on selvästi kortilla. Yllättäen Hannu työntää ensimmäisenä tassun veteen, Laku seuraa turvallisen etäisyyden päästä - emännän jalkojen välissä! Sofi on myös kovasti kiinnostunut. Pikkuhiljaa tassuja uppoaa veden alle enemmän ja yhä enemmän kastuu myös olohuoneen lattia. Pisaroista pirskahtelee!

Lopulta Laku rohkaistuu, saapuu vadille ja kaivaa kalan "järvestä". Kala ei ehdi pitkään pyristelemään, kun Laku kissanvaistolla nappaa pyrstön suuhunsa ja kokeilee kalan hengissä oloa. Teknisesti kuollut on. Robo fishissä on tunnisteanturat, jotka kuivuessaan sammuttavat kalan automaattisesti.

Kala uiskentee pitkin iltaa ja aina se kiinnostaa. Jopa 13-v Tippa käy ihmettelemässä, lopulta kylpyhuoneeseen siirrettyä säksättäjää. Leikki on kosteaa puuhaa ja se kannattaa ottaa huomioon. Meidän koe-kalastajien vadissa kahlaamiset jäi tekemättä, mutta suuremmassa altaassa sekin lienee mahdollista. 

Lopulta Laku rohkaistuu!





Robo fish on lelu, jolla saa näppärästi uuden hauskan asian kissojen elämään, tuottamatta oikealla kalalla eettistä tuskaa. Lelu lienee aivan ehdoton hankinta pentuperheeseen. Kalaa tykätään kaivaa vedestä pois ja siirtää hieman, mutta kertaakaan sitä ei ole vielä hukattu. Kehitys kehittyy ja kissat kiittävät!



Video ensitapaamisesta (kesto 1;20)


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Telttailun riemua (sisältää teltta vertailun)!

Telttailu jos mikä on riemukasta! Sen tietävät myös kissat. Tämän seudun leirintäalueella tuntuu kissoilla olevan ikuinen festivaalityyli, sillä sen verran kovatassuista kyytiä teltat saavat. Aamulla jos teltan pystyttää, on se hyvissä ajoin ennen puoltapäivää mennyt vähintään pariin otteeseen katon kautta ympäri. Rytkettä riittää kuin latoromantiikassa parhaillaan. 

Vihdoin myös Pesonen on löytänyt telttailun mukavan puolen. Ensin pienellä avustuksella ja leikin varjolla tutustutimme Petskin telttojen ulkomuotoon ja lopulta Petski tykästyi telttailuun ihan omatoimisesti. 

Taloudesta löytyy tällä erää kaksi telttaa, joita ruoditaan seuraavassa:



Cat Camp & Jalo retkiteltta  

Cat Camp
Jalo Retkiteltta
Jalo retkiteltan ollessa tarjouksessa, molemmat teltat maksoivat 5 euroa. Cat Camp oli nettiostos Zooplussan kautta ja Jalo retkiteltta löytyi Kodin Terran (Hämeenlinna) alennuslaarista. 

Cat Camp on perinteinen soputeltta, josta muodon lisäksi löytyy mm. ylösrullattava oviaukko, neljä kpl metallikiiloja joiden ansiosta teltan saa tukevasti maahan kiinni ja verkkoikkuna, josta ilma vaihtuu. Korkeutta on 36 cm ja leveyttä kantti kertaa kantti 43 cm. Jalon desing on hieman pidemmälle viety, sillä teltassa on mukana mm. lepattavat korvat, hiirimäinen kuviointi ja hieman kaareva pohja, joka tekee siitä keinumaisen. Pohjan ansiosta teltta pysyy myös hitusen Cat Campia paremmin pystyssä. Cat Campin desing on soputeltan ansiosta ehkä sympaattisempi.  

Jalo retkiteltasta on korkeutta ja leveyttä muutama sentti enemmän ja varsinkin korkeuden ja tilavuuden ansiosta se sopii myös pienille koirille.


Jalo sopii myös pienille koirille. "Hmm...en ole koira", tuumii Sofi
 

Molemmista teltoista on mukava vaania, mutta Jalon kolmen oviaukon ansiosta vaaniminen on mukavampaa. Jalossa on myös ryhdikkäämpi kynnys, jota kissat tykkäävät käyttää vaanimis piilona. Näkyvyys on Jalossa muutenkin "parempi" sillä sen verkko-osuus on suurempi. Toisaalta Cat Campin verkko mahdollistaa salaisemman vaanimisen. Molempi parempi.

Pesonen ihmettelee akustiikkaa

Teltat ovat helposti hoidettavaa nailon kangasta. Keveytensä ansiosta teltat pysyvät illan leikeissä harvoin pystyssä. Jalo vaikuttaa aavistuksen tukevammalta. Kovemmissa leikeissä Cat Campin verkko-osuus repeytyi melko nopeasti, samoin kuin teltan kaarien ompeleet. Sittemmin kaarien ompeleita on vahvistettu. Jalo retkitelttaan on parin viikon telttailun jälkeen ilmestynyt muutamia kynsien reikiä, mutta silminnähden vakavampia vaurioita ei vielä ole. Telttojen kestävyys lienee samaa tasoa. 


Molemmat teltat on helppo säilyttää, sillä ne taittuvat näpärästi ohuiksi levyiksi. Teltta säilyttää mielenkiinnon kun sitä ei pidä jatkuvasti esillä.



Teltat ovat huomattavasti suositummat kuin esim. samaa materiaalia olevat tunnelit. Tunneleita aavistuksen arastellaan. Molemmat teltat ovat must, pakko-ostos. Kun kerran on ostanut, ei ilman voi olla! Kun teltan on laittanut lattialle, menee sinne heti joku. Cat Campin teltan ovea pidämme jatkuvasti auki, jotta Pesonen löytäisi sinne helpommin. Mielummin Pesonen telttailee kuitenkin Jalon kanssa, sillä oviaukot ovat helpompi hahmottaa. Hetken Pesonen tunnusteli aukkoja ja kun lopulta teltan ääriviivat tulivat selville, Pesonen silmin nähden riemastui uudesta ja eksoottisesta viihdykkeestä!


Pesonen kömyää teltasta ulos

Telttakausi on avattu - todellisuudessa se on ollut auki läpi viiman vuodenajan. Ja telttakausi jatkuu - se jatkuu hamaan tulevaisuuteen, sillä nämä töpötassut ovat hankkineet hyvissä ajoin jatkoaikaa telttojensa tonteille. Ja tietysti täyshoidolla!






Asteikko 1-5 tassua





lähde: 
http://www.zooplus.fi/shop/kissat/luukut/kissantalot/142712 
http://www.eurocenter.fi/tupsu/




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Jermu Piri ja raakapakasteen pilkkominen

Piri pelaa tyylillään
 Kun ilta on laskeutunut, kuuluu pimeästä vihreästä huoneesta, kuinka pieni keltainen pallo kiertää hurjana ympyrää kissojen Las Vegasiksi nimetyssä leikkikeskuksessa. Piri touhuaa yksin. Piri on jermu ja oman tie kulkija. Piri pelaa silloin kun huvittaa - silloin kun muut ovat toisaalla ja huvipuisto on suljettu. Piri antaa pallolle kyytiä ihan tosissaan - ei mitään hentoa läpyttelyä vaan kunnon huitaisu. Sen kuulee pallon äänestä, kun se kiitää uraa pitkin.  


Piri jermuilee muutenkin. Iltasella, usein siinä nukkumaan menon aikoihin, Piri saa luonnekkaita riemukohtauksia. Huonekoot ja käytävämitat eivät riitä Pirin askelille. Ensin poljetaan mattoa ja lauleskellaan ja sitten sätkähdetään liikkeelle - ammutaan liikkeelle kynnet parkettia tuhoten. Pirin kirmaaminen on kuin vastasyntyneen vasikan holtitonta loikkaa. Piri pörisee ja kurisee tunteella, jota on vaikea hallita. Pirin holtittoman oloista menoa vauhdittaa Pirin suuri kroppa ja pitkä häntä, joka sojottaa pitkälle ylös korkeuteen. Nuorempana Pirillä oli vaikeuksia hallita mittasuhteitaan ja usein pää kolahteli penkkien ja sohvien alareunoihin. Nyt viesti on mennyt perille ja ainoastaan hännän kanssa on paikoin hahmotuserimielisyyksiä. Suuria tunteenpurkauksia värittävät vielä suuret kysyvät pyöreät silmät, jotka tapittavat kysyvästi ja joista näkee, että vauhti on ollut liian kovaa. Aivan kuten ne jäisivät hetkeksi vielä pyörähtelemään.   

"Onko kaikki hyvin?"

Tätä iloista tärinää kestää muutaman minuutin, kunnes talo hiljenee. Menee hetki ja Piri kömpii nukkumaan. Piri kömpii sänkyyn ja kellauttaa suuren kroppansa emännän tai isännän jalkojen päälle, kuin jalkapuun konsanaan. Piri ottaa paikkansa ja pitää sen.

Piri päiväunilla Hannun kanssa













Raakapakasteen pilkkominen


Raakapakasteiden pilkkominen on ollut pitkään pieni ongelma. Viime kesänä käytin hapuilevana alkuna vielä kipsilevysahaa, mutta se oli hidas ja sotkeva. Tämän jälkeen siirryin tukevaan veitseen ja vasaraan; veitsi pakasteen päälle ja napakka isku vasaralla. Homma toimi hyvin niin pitkään, kunnes veitsi hajosi. Lopulta löysin mökiltä vajaa siivotessa vanhan vesurin (tunnetaan myös nimellä kärkö), jolla ei juurikaan käyttöä ollut. Vesuri on terävä, kestävä ja hieman karu, mutta jämäkkä.


Vesuri

Käytin vanhaa kikkaa ja käänsi asetelman toisin päin. Laitoin vesurin tukevasti jalkojen väliin, raakapakaste pötkylän terän päälle ja annoin pakasteeseen vasaralla napakan iskun. Homma toimii! Liian napakkaa iskua ei auta antaa, ettei vasara livahda vesurin terään. Vesuri on terävä ja hieman hankala käsitellä, joten muutenkin kannattaa olla tarkkana tämän karun työkalun kanssa! 

Vasaralla napakka isku pakasteen päälle
  
Riipuen hieman pakasteesta, jälki on hyvää. Välillä saa iskeä hieman kovempaa ja useammin, mutta tekniikan löydettyä pätkiminen on melko vaivatonta. Pakasteen saa mukavasti viiteen, jopa kuuteen osaan. Toimenpiteestä lähtee jonkin verran ääntä, joten naapurit on tarvittaessa hyvä ottaa huomioon. Sotkua tulee jonkin verran, mutta sekin riippuu pakasteesta. Yleensä avattu mainoslehti pitää vähäiset jäiset roiskeet tallessa.

Laku ihastelee jälkeä

Pätkimisen etuna on se, että saa pakastimesta valmiit annospalat kun tarve. Kun pätkii useamman pötkön kerralla, on valmiita paloja pidemmäksi aikaa. Useamman pötkylän pätkimiseen kannattaa varata hanskaa tai vastaavaa, sillä pötkylät ovat jo lyhyen kädessä pitelyn jälkeen jäätäviä!


Mukavia pätkimishetkiä!