torstai 28. heinäkuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä ja tarina pentueesta

20.07.2012
Emo ja neljä pentua pääkadun varrella. Yötä myöten istuttiin. Yksi pentu meni loukkuun.

21.07.2012
Illalla kissavahtia. Emo näkyi, pentuja ei.


22.07.2012 Emo meni loukkuun.


23.07.2012
Jaettiin kateissa-ilmoituksia. Yksi puhelu tuli, mutta siitä ei ollut apua.

24.07.2012
Väsy painaa.

25.07.2012
Iltasella lähdettiin aavistuksen epätoivoisina kissoja etsimään. Pennut löytyivät autokorjaamon talleilta!

26.07.2012
Saatiin kaksi loukutettua! Poliisi kävi pariin otteeseen. Nukkumaan klo 07.00 aamulla.

27.07.2012
Viimeinen pentu kova luu. Kiertää ja haistelee loukkua, vaan ei perille asti mene. Juna menee ja linja-autot tulevat tiettyinä kellonaikoina. Yön rytmit tulevat tutuksi. Olemme huolissamme.





Perjantai

Kaikki alkoi, kun ystävämme kertoi pihallaan kulkevasta kissasta, jolla on pentu mukana. Toinen ystävämme, Täti-ihminen, meni paikalle ja näki sillä käynnillä läheisen pihayhtiön autotalleilla neljä pentua. Emo, neljän pennun kanssa, suurehkon kaupungin pääväylän välittömässä läheisyydessä sai toimimaan nopeasti. Loukku asetettiin autotalleille. Ensimmäinen pentu meni loukkuun miltei välittömästi, mutta seuraavana päivänä tilanne mutkistui radikaalisti.



Lauantai - sunnuntai

Kiti-emo kissatalolla
 Emo häiriintyi ylimääräisestä metelistä ja siirsi loput kolme pentua jonnekin. Pennut hävisivät. Varsinainen "kolaus" tuli kun itse emo meni lopulta loukkuun. Tallessa oli nyt yksi pentu ja emo, mutta kolme pentua jossain. Eläinlääkäri nähtyään kissatalolla ensimmäisen pennun, oli sitä mieltä, ettei sen kokoiset pennut pärjää yksin. Mikä eteen? Emon jos laskee pois, häipyy se saman tien ja talteen jää ainoastaan yksi pentu. Pidimme kuitenkin asetelmat ja tehostimme etsintöjä.


    

Maanantai

Mahdollinen alue oli periaatteessa valtava. Toisaalla alkoi suurehko omakotitalo-alue ja toisaalla oli kaupungin vilkasliikenteinen pääväylä ja jossain sivummalla vielä rautatie. Ensin luulimme pentujen olevan lähistöllä, mutta haravoinnin jälkeen tietoja alkoi pikku hiljaa tippumaan hieman sivummalta.
Joku kertoi nähneensä kissan kantavan pentuja tien ylitse - sen vilkasliikenteisen pääväylän. Ja jossain vaiheessa saimme selville, että läheisellä linja-autovarikolla oli nähty n. kuukautta aiemmin aivan pienet pennut. Harmiksemme alueella oli km:n säteellä kaksi linja-autovarikkoa, emmekä tienneet kummasta varikosta oli kyse? Reilu 300 metriä ensimmäisestä näköhavaintopaikasta, aivan toisen varikon vierestä, tuli kuitenkin uusi ja hyvä vihje. 


Emon kulkureitti meni pääkadun ylitse



Keskiviikko 

Keskitimme etsinnät uuden vihjeen-alueelle. Paikalla oli myös autokorjaamo, jonka tontilla oli loistavat parakit koloineen. Korjaamon väki ei kuitenkaan  kissojen suhteen osannut auttaa. Illansuussa kuljeksimme alueella ja päätimme jättää paikalle naksuja. Reilun vartin kävelylenkin jälkeen naksut olivat kadonneet! Siinä vihje edes johonkin suuntaan - mutta oliko kyseessä kissa vai hiiri? Laitoimme lisää ruokaa ja odotimme. Klonk klonk, klonk klonk - läheinen rautatie ja linja-autovarikko piti ääntä. Välittömästi tämän "äänimerkin" jälkeen pennut tulivat esille! N. klo 23.00 meni yksi pentu loukkuun ja n. klo 01.00 toinen pentu. Yksi oli vielä omillaan.

Yön pimeillä hetkillä kulkijoita oli vähän ja lähestyvät auton valot kiinnittivät oitis huomion. "Mitäs te täällä teette!". Poliisi oli myös kiinnostunut puuhistamme. Selitimme tonnikala-purkki ja haarukka kädessä asiamme ja poliisi poistui. Kymmenen minuutin kuluttua poliisi kuitenkin palasi. "Toivottavasti saatte pennun. Alueella on nähty kettu". 


Viksu touhuaa kissatalolla

Torstai - perjantai

Viimeinen pentu oli vielä hakusessa. Ketun suuhun se ei ollut joutunut, sillä se kiersi loukkua, mutta ei mennyt sisälle. Teimme pahvista seiniä, jotka "ohjasivat" pentua loukun suulle, mutta mikään ei onnistunut. Aika mateli, sillä emme olleet varmoja pennun terveyden tilasta. Junat ja linja-autot tulivat tutuiksi. Projekti piti päiväksi aina keskeyttää, sillä tontilla oleva autokorjaama piti liikaa hälinää, emmekä halunneet mm. työntekijöiden pomppivat talleilla ihmettelemässä. Sivullisista oli ainoastaan haittaa. Huoli kasvoi!


Lauantai

Nostimme panoksia ja noudimme kissatalolta emon tuoksuisia lakanoita ja pyyhkeitä. Oli lauantai, eikä korjaamolla ollut kuin satunnaisia kävijöitä. Yksikin metelöitsijä oli kuitenkin arassa tilanteessa liikaa. Pidimme kokopäiväistä vahtia.


Päiväkirjamerkintä 28.07.2012 
Koko pesue kasassa! Viimeinen pentu meni loukkuun klo 15.00 - 17.00 välillä. Hesellä juhlalounas!


Viimeinen pentu loukussa

Täti-ihminen oli loukolla yksin ja hälyytti meidät paikalle. Viimeinen pentu oli loukussa ja Täti-ihminen istui loukun luona liikkumatta, ei uskaltanut kissaa sanoa. Pentu tuijotti loukusta silmät pyöreinä. 

Reilu viikon kestänyt projekti oli onnellisesti ohitse! Poliisi sai kissa-aiheisen kiitos kortin "selustan turvaamisesta" ja päivästä tuli meille hyvinkin virallinen kahvilla käynti-päivä.



Piri ja Pörri




Video kertoo viimeisen pennun saapumisesta
kissatalolle (kesto 4;51)



Pikkuhiljaa kissoille alkoi löytymään uudet kodit. Esim. viimeisenä loukkuun mennyt pentu, joka nimensä mukaisesti (Välkky) osasi kiertää taitavasti loukkua aivan viime tippaan, meni tutulle Täti-ihmiselle. Yksi pennuista oli kuitenkin todella arka - se murisi ja suhisi, eikä ottanut minkäänlaista kontaktia. Se jäi lopulta yksin. Luovutusaika meni umpeen ja pennun siirto yleiselle puolelle lähestyi. Yleisellä puolella se olisi todennäköisesti vetäytynyt sohvan taakse tai muualle pimentoon. Tilanne oli kimurantti. Arvioimme oman tilanteemme kotona ja lopulta otimme pennun hoitoomme. Näin Piri oli tullut meille!

Piri oli tuolloin hyvin arka ja vieläkin on havaittavissa selvää epävarmuutta. Pirille on edelleenkin jokainen päivä hieman uusi ja tilanteet vieraat. Jopa meitä, Piri katsoo hieman aroin katsein. Oli Piri arka tai ei, niin yön turvin Piri kömpii kanssamme nukkumaan. Mikäs siinä on ison pojan köllötellessä!

Piri uudessa kodissa


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hienona päivänä tupla-takki

Sofilla vauhti päällä

Hienot päivät himmenee ja kaikilla on kiire ulkoilla ja nauttia auringosta. Tänään oli Sofin vuoro "ulkoilla". Takki niskaan ja menoks!

Tehtiin "tupla-takitus" eli ensin valjaat ja sitten koppaan. Turvatoimet siitä syystä, sillä Sofi ei aiemmin ole ulkoillut. Ulko-ovelta autoon, lääkärikopassa, ei ole ulkoilua. Lääkärikammo taisi nytkin iskeä, sillä sen verran Sofi laittoi koppaan menoa hanttiin ja vähällä oli ettei koko projekti kaatunut rymistelyyn.


Matka maailmalle kuitenkin alkoi. Käytävässä, ennen suurien ovien aukeamista, vielä pari riipaisevaa naukaisua. "Onko tämä nyt ihan hyvä idea?", pohti Sofi raikkaan tuulen puskiessa kopan raoista sisälle. Hyvä idea tai ei, mutta "ulkoilu" sai heti pienen kolauksen, kun pihalla pörhälsi pari vekaraa riemusta kiljuen. Se ei Sofia varsinaisesti innostanut  - päin vastoin, taisi Sofi mennä vielä hieman sekaisin, kun yhden lapsen nimi oli yhtä lisä-a:ta lukuunottamatta sama.

"Ei tämä kiinnosta", kiljuu Sofi!









Ei tullut ulkoilusta mitään. Sofi pelkäsi - Sofi pelkäsi ja tärisi. Vaikka siirryimme hieman syrjempään koloon, ei Sofi uskaltanut tulla kopasta ulos. Pari kertaa Sofi kävi kopan suulla kurkkaamassa ja naukaisemassa, mutta pääosin oli kopan perukoilla. Annoimme ruohoa nuuhkittavaksi ja istuskelimme hetken aikaa paikalla aivan rauhassa. Sofia ei ulkoilu kiinnostanut. Olimme liki varmoja, että Sofi olisi edes etutassuilla piipahtanut viheriöllä. Ei piipahtanut. 

"Hmm, kotiovi!" 
Loppukiriä päätettiin kokeilla käytävässä, sillä muutamaan otteeseen Sofi on käytävän puolella vieraillut ja tehnyt sinun-kaupat. Laskimme kopan pari metriä ennen kotiovea alas ja avasimme luukun. Johan kelpasi! Sofi asteli tyytyväisenä kopasta ja suunnisti kotiovelle. Aukaisimme oven ja johan häntä kilahti pystyyn! "Täältä tullaan!", viestitti Sofi antenni pystyssä! Nyt täristiin ilosta. Sofi kiersi tarkastamassa kaikki paikat, ettei vartissa vaan ole mitään tapahtunut. 

Ruoka maistui. Meteli oli kuin vasta huolletussa jätemyllyssä ja posliinilautasesta jäi jäljelle vain leimat. Pesonen oli painunut sängyn alle piiloon, Laku TV:n taakse ja muut missä lie. Laiskanpulskea lenkki sai vallan hektisen lopun ja iloksi kääntyi tämäkin ihmettely. Tuliaisruohoilla saatiin loppuporukkakin kasaan.  

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pesonen vaeltaa kuin vanha mummo


Pesonen vaeltaa kuin vanha mummo. Hukannut kukoistuskauden kolikoilla hankitut silmälasit. Pitsiliinalta pitsiliinalle, tuttuja reittejä, kynnyksiä varoen, kompastellen ja törmäillen. Kiroten kellahtanutta matonreunaa, samalla siunaten sen tuomaa turvaa. Iät ja ajat sama matto, samat tuoksut, lattiaan kellastanut läikän.

Pitkät päiväunet. Vieraille narkoosi, tutuille tupsluikkarit. Hengissä ollaan, naatitaan turvallisuudesta, tietämättä mitä betonin takana tapahtuu. Haaleata ruokaa, mutta hyvää. Pysyy mekko päällä. Nuolaistaan kiitos kun röyhtäistä ei osata.

Ääniä ihmetellen ja menoja päivitellen. Koneet kirotaan. Hiljainen hyrinä hukataan uneen.

Tutut tuovat turvaa, virtaa ja iloa. Tuoksuja, tokaisuja ja tekoja. Pesonen ponnistaa. Illalla ponnistaa pehkuihin. Ponnistaa pois kolealta kulkuväylältä. Pään paikka tyynyllä.


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pinttymät ja Punaiset Rotat

Pinttyneet tavat, tavat joita teemme huomaamatta tai vahingossa tahalleen, "kiusaavat" itse kutakin, myös kissoja. Pinttyneitä tapoja on hauska seurata, sillä onneksi ne ovat pääosin harmittomia ja arkeen niin sulautuneita, ettei niitä edes huomaa. Kun alkoi koostamaan listaa, listasta alkoi loppujen lopuksi muodostumaan vallan herkullinen. 

Pesonen 

Pesonen Jetan perässä
Sokealla Pesosella pinttymät ovat aivan samanlaisia kuin muillakin, mutta aavistuksen "oireettomampina". Kun Pesonen saa Jetasta vähänkin vihiä, ei Petski pysty pitämään näppejään erossa, vaan pinttymän lailla kipittää seuraamaan.

Samantyylistä käytöstä villeine hyppyineen on parvekkeelta tulijoita kohtaan, mutta enimmäkseen se on luettavissa leikin varjoon.

Tapa tai pinttymä, mutta ruoka-aikaan n. 90%:sti Pesonen kiertää kipoille eteisen kautta, vaikka suora linja oviaukosta olisi lyhyempi.

Myös pallon etsiminen huutamalla lienee osin tapa, mutta myös pieni myös pinttymä. 


Laku

Lakun hulluin pinttymä tällä hetkellä liittyy TV-pöydän taakse kierähtämiseen. Pöydän ja patterin välissä on kissan sujahdettava rako ja sinne Laku yrittää pudottautua vieden päänsä tassujen ohitse ja samalla päätä kääntäen toiseen suuntaa tai jotain sen suuntaista. Mahdoton kuvailla. Asetelmaa Laku hakee 3-4 kertaa, jonka jälkeen päättää pudottautua suoraan, ilman suurempia kiemuroita.

"Vakavin" pinttymä Lakulla on kalan tuijottaminen. Kala on Lakun älylaite - se täytyy tarkastaa aika ajoin; kesken leikin, ruokailun tai sohvamakoilun.

Ajoittain Lakulla on tapana istua huoneen keskellä ja kiljaista "nau nau!". Se on porukan (Pesosen ja Sofin) kutsuhuuto ja toimii. Kaikki koolle!



Jetta

Jetta

Jetalla selkeitä pinttymiä on vähemmän. Selkein lienee tällä hetkellä herätyskellon pärähdyttyä, sänkyyn hyppääminen ja herätykseen osallistuminen.

Leikin tiimellyksessä on myös osioita, jotka lähenevät tarttuneita tapoja. Tolppaan on pakko piipahtaa, keinolla millä hyvänsä!





Piri

Pirin pinttymät ovat enemmän sosiaalisia. Kun nukkuma-aika lähestyy ja jos silloin vielä notkutaan tietokoneella, tulee Piri naukumaan taakse, että nyt pitäisi lähteä jo nukkumaan, sillä jotakuta väsyttää.
  
Toinen pinttymä sijoittuu keittiöön. Kun rasvapurkki narahtaa auki, saapuu Piri paikalle vonkaamaan rasvapaakkua. Rasvapaakun saatua Piri livahtaa yhtä nopeasti pois, kun tulikin.

Ihmisten vessanoven ollessa suljettu, vaikka suihkuverhon kuivattelun ajan, vaatii Piri ovea auki. Heti sinne pitäisi päästä. Kun oven lopulta oven avaa, ei Piri sinne kuitenkaan mene. Joka tapauksessa Pirin mielestä oven kuuluu olla auki.


Tippa

Kun huoltajat uuvahtavat illalla ja painuvat nukkumaan, tulee Tippa (max 20s) sänkyyn ja odottaa että kainalokuoppaan tehdään kolo johon kellahtaa. Ajoittain Tippa saattaa olla myös oma-aloitteinen ja ottaa paikkansa heti, ilman kissamaisia kiemuroita.
 
Tuoreimpia tapoja Tipalla on pitää pömpelissä pötköttäen seuraa tietokoneella notkujan kanssa.


Hannu, siellä missä kuuluukin
Hannu

Hannun keittiöön liittyvä pinttymä on hieman samantyylinen kuin Pirillä. Hannu tulee flipperin pallomaisesti pöydän ruokapaikalle kinuamaan naksuja, kun pyörimme keittiössä. Rituaali on joka kerta samantyylinen ja usein se päätetään kunnon pääpusulla. Mikäli naksuja tarjotaan jonnekin muualle, saamme vastauksena hitaan ja ohitse menevän katseen. 










Sofi

Punaiset Rotat. Kaikki alkoi punaisista tumpuista, jotka laskettiin eteisen käytävällä olevan entisen sillitynnyrin päälle. Sofi kiipesi vessan reunaa pitkin katsomaan niitä ja melkein aina kun lähdemme, Sofi toistaa tapahtuman. Kesällä ei punaisia lapasia ole, mutta esim. pärekori tai reppu kelpaavat yhtä hyvin. Ja aina kiivetään vessan reunaa pitkin.



Usein, liki pinttymän nimissä Sofi kun huomaa, yleensä Lakun olevan hyvällä pötköttelypaikalla, täytyy Sofin kammeta paikalle ja pudottamalla toinen pois, vallata se. Pinttymää vai kiusantekoa - tiedä häntä.

Sofi on ainoa kissoistamme, joka oksentaa kissan vessaan. Sen Sofi on tehnyt aina - viimeksi tänä aamuna, karvapallo puklua Sofi kipitti hiekkalaatikolle suorittamaan.  


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Jetta

Reipas Jetta
Kun Niilosta aika jätti vuoden 2015 lopulla, olimme huolissamme Jetasta, joka oli juuri saanut Niilosta tukevan olkapään ja lämminhenkisen kaverin. Elimme kaikki hetken on/off-tilassa ja etsimme paikkojamme uudessa taloudessa. Jetalle se oli tietynlainen deja vu-tilanne, sillä Jetta oli kissatalo aikoinaan jo kahdesti palautettu talolle - toisessa paikkaa Jetta oli "vain" kyhjöttänyt sängyn alla ja toisessa paikassa "sotkenut". Joka tapauksessa Jetta oli jälleen lähtöpisteessä. Kissatalolla Jetta oli hyvin arka, kukaan ei saanut koskea ja koppaankin Jetta saatiin puoliksi sattumalta. Jetan alku ei meilläkään ollut helppo, sillä Jettaa ei paljon näkynyt - ainoastaan matalan ammeen alla kuului vienoa kirahtelua. Lisäksi Tippa otti Jetan silmätikuksi ja antoi kyytiä kun uniltaan ehti. Jetan täytyi Niilon poismenon jälkeen ottaa jälleen kerran uusi kurssi ja tehdä se itsenäisesti.


Jos Jetta meille tullessa kirahteli ammeen alla, alkoi vuodenvaihteessa kirahtelua kuulemaan siellä täällä. Jetta ei paennut uutta tilannetta ammeen alle, vaan alkoi hengailemaan missä halusi! Päivä päivältä kevään ja kesän aikana Jetasta alkoi kuoriutumaan uusi sosiaalisempi kissa ja Jetta oli päättänyt jatkaa elämäänsä pää pystyssä! Jetta ei ihmetellyt tai etsinyt Niiloa, vaan näytti tietävän mitä Niilolle tapahtui ja hyväksyi sen. Olisiko olkapäiden osat Niilon loppuvaiheessa vaihtuneet.

Jetta ottaa paikkansa

Kuluvan vuoden alussa Jetta hiippaili sängyn luona ja tuli pariin otteeseen jopa sänkyyn nukkumaan. Jetta otti paikkansa aivan Tipan läheisyydestä! Olimme kaikki hämillämme - kaikki muut paitsi Jetta, joka katseli, että koska täällä aletaan nukkumaan!? Nykyäänkin Jetta hyppii sängyssä, tulee morjestamaan illoin aamuin, mutta ei nuku aivan Tipan vieressä. 

Jetta hakee paljon hellyyttä. Sitä pitää rapsuttaa, kupsuttaa, silittää, paijata ja muiskutella. Jetta on intoa täynnä ja se ilmenee leimahtelevina pyrähdyksinä. Jetan leikki saattaa kestää kaksi sekuntia ja leimahduksessa Jetta on ruokakipolla, josta se saattaa ponkaista takaisin leikkiin, tolppaan tai jakaa ne vähäiset sekunnit leikin ja tolpan kesken. Jetassa purkautuu suuri into ja jylynä se kampeaa ulos!

Jetta sulautuu leikkiinsä


Tipan kanssa tilanne on aavistuksen parempi, mutta Jetan omintakeinen kipittävä liikkumatyyli toimii bensana tulen kanssa. Jetta ei Tipan lieskoista paljon välitä, vaan kuumotuksen saatua kääntyy välittömästi häntä pystyssä takaisin! Jostain syystä myös Pesonen kuulee Jetassa "punaista". Pesonen osaa painua Jetan perään pelkästään kuulemalla Jetan tassun äänet ja siinä Pesonen on taitava. Pesonen poimii Jetan liikkeet kesken ruokailun tai ison huoneen läpi. Tilanne olisi muuten hallinnassa, mutta Jetalla on tapana murista Pesoselle ja välillä "kaveruksia" täytyykin käydä jäähdyttelemässä. Tassurysyyn asti ei olla menty, mutta varsinkin sokeaa Pesosta on syytä suojella sekä Jetalta, että Pesosen omilta liikkeiltä. Toisaalta seitijonossa Jetta ja Pesonen ovat sen verran hyvää pataa, että nuolevat toisiaan ja nuuhkivat pylpyreitään. Tyttöjen välillä lienee viha-rakkaus-suhde.





Jetasta on kasvanut suuri väriläiskä, joka hengailee ja tepastelee kylmän viileästi tiskipöytää pitkin odottaen rapsutuksia ja kupsutuksia. Kissan, joka aamulla hyppää sänkyyn puskemaan, on oltava tyytyväinen ja iloinen. Jetta on vihdoin ammeen alla kastuneet korvansa kuivannut!



lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kotiinpaluu

Kotiin on aina mukava palata, vai onko? Meillä on tapana silloin tällöin, vaikka ihan maitokauppa-reissulle lähtiessä, huikata karvatassuille että ovat ihmisiksi, eläimiksi - joka tapauksessa kunnolla. Varsinkin silloin, jos aamu on ollut yhtä ravistarttia tai ilmassa on jonkin asteista kylmää sotaa, yleistä levottomuutta kuin Lontoon kaduilla. Ovi kun naksautetaan kiinni, huokaistaan ja samalla päivitellään ääneen kissojen tulevia tekemisiä. Melkein jäädään korva oveen kiinni kuuntelemaan kuka laittaa "stereot" soimaan.

Kaksi pientä patukkaa


Aina ei ovi naksahda. Pahin kotiintulo oli vuonna 2011, kun edellisellä viikolla ennen reissuun lähtöä, siivotessa, oli ulko-oven lukko vahingossa mennyt asetuksille, jolloin se aukeaa kun pelkästä kahvasta vääntää. Ensin Tippa oli saanut välioven auki ja lopulta hyppänyt ulko-oven kahvaan niin, että ovi oli auennut. Näin oli kaikilla kulkijoilla vapaapääsy sisään ja ulos. Ei vedä negatiivisiä vertoja tunteelle, kun tulee kotiin ja ulko-ovi on auki. Kissan lasku ja lopputuloksen ynnääminen. Kuin ihmeenkaupalla kaikki olivat tallessa! Jopa posliinikissat kirjahyllyssä.




Nyt sitä muistelee jo suht huumorilla ja osaa pyöräytellä päätään uusille kotiintulemisille. Viimeisin bingo-huuto kiljastiin viime viikolla, kun täyskäsi alkoi löytymään jo eteisen lattialla, aivan siinä kynnyksen juurella. Pieni kullan-ruskea kakkapatukka tapitti kotiinsaapujia ja jossain kakkapatukan selän takana oli vessapaperirulla selällään. "En se minä ollut", toistivat jaloissa parveilevat kissat vuorotellen opittuja vuorosanojaan. Ja vessapaperirullan takana oli liinavaatekaapin pyyhkeet laskostettu uudelleen. Vuoroin siihenkin virtasi ohikulkijoita ihmettelemään, kuka moista pehmeyttä harrastaa. Hieman sivummalla oli vielä tutkittu paikallishistoriaa ja Tukholman turistitarjontaa. Kahdella kirjalla oli asia selvinnyt - joskus siihen on tarvittu koko kirjasarjan!



WC-paperirulla siinä missä se kissojen mielestä kuuluu
ollakin

Niitä näitä pikkutärppejä siellä täällä. Varsinkin Sofi on usein ikkunassa odottamassa. Tapittaa pyöreillä silmillä ja odottaa, koska alaovi naksahtaa auki ja toisessa kädessä kuuluu olevan ruohotupsu. Sofi on oppinut odottamaan tietyillä kellonajoilla. Muut ovat ikkunassa jokseenkin puolivahingossa. Kun lopulta kotiovi aukaistaan, on Sofi kipittänyt jo oven taakse. Tippa on toinen joka on aivan oven takana. Pesonen tulee tervehtimään n. 90% varmuudella. Pesonen tulee nurkan takaa omaa hiljaista vauhtia ja väistelee muita ohituskaistalla menijöitä. Loput tulevat miten kukin sattuu; Hannu tulee, jos uniltaan ehtii ja kiinnostaa, samoin Piri. Jetta tulee jos on sillä päällä, samoin Laku

"Nämä pitäisi laskostaa uudelleen"

Vaikka kuinka ostoskassien kanssa saa eteisessä varoa ja heilua ja nostella jalkojaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ettei tallo ketään, tuntuu mukavalta kun kissat tulevat vastaan. Siinä silitellään puolen toisin ja vaihdetaan kuulumisia. Sitten tutkitaan kasseja, päät ja kädet kasseissa yhtäaikaa. Vilinää vilskettä kuin jouluna konsanaan!