maanantai 30. marraskuuta 2015

Hampaan poisto

Oman ajan odottelua myllätyssä kopassa
 Kurjaakin kurjempi oli ilma kun suuntasimme hammaslääkäriin hampaan poistoon. Vettä ja tuulta puski jokaisesta kopan raosta. Muutenkaan ei Pesonen vaikuttanut kovin halukkaalta lähteä sohvan lämmöstä pois. Vaan lähdettävä oli.  
Pääsimme ajoissa sisälle, kun olimme varaushetkellä saaneet päivän ensimmäisen ajan. Hyvä siinäkin mielessä, että illan toipumisaika ei venyisi sinne puolenyön tuntumaan kuten viimeksi kävi. Reissu meni jokseenkin rutiinilla; samat jännitykset ja samat toimenpiteet. Suurimmat silmien pyörähdykset ja äänen kohahdukset koettiin punnituspöydällä, kun Pesonen oli saanut kolmessa viikossa 400 grammaa lisää painoa! Punnistus tehtiin varmuuden vuoksi kahteen otteeseen - tosin toisella kerralla puntari näytti pari grammaa vieläkin enemmän. Siinä sitten taputeltiin topakkaa tyttöä. 

Pieni karkuunlähtö yritys tutkimuspöydältä.
Petskiltä taju pois ja isäntäperhe taas glökille viereiseen kauppakeskukseen. Reilun tunnin odotus ja tyttöä kotiin noutamaan. 

Mitä Pesoselle tehtiin? Pesoselta poistettiin leikkauksella kaksijuurinen etuposkihammas paradontiitin vuoksi, joka todettiin edellisellä kerralla. Kuvista näytettiin missä hammas oli ja missä se ei enää ole. Leikkaus onnistui ja ienläppä saatiin hyvin ommeltua kiinni. 


Kotiin tuliaisiksi annettiin tulehduskipulääke, jota pitäisi antaa pari päivän ajan. Ruokaa ja juomaa saa antaa vasta kun potilas on täysissä tolkuissa. Lisäksi tässä tapauksessa ruuan täytyy olla pehmeää n. viikon ajan eli esim. kuivia nappuloita ei voi antaa muuten kuin liottamalla ne pehmeiksi. Tällä varmistetaan mm. tikkien pysyminen suussa. Ompeleet sulavat ajan kanssa itsekseen pois. 

Toistaiseksi, nyt kun kotiinpalusta on kulunut n. kaksi tuntia, Pesonen on pötköttänyt kopassaan. Ei ääntelyä tai liikkumista. Välillä kaverit käyvät katsomassa voipunutta seikkailijaa. Hampaan poiston jälkeen saattaa suusta tulla veristä sylkeä tai potilas saattaa köhiä tai muuten vain ääni saattaa olla poikkeava; mitään tällaista ei ole havaittu. 

Kaikki meni hienosti ja nyt odotamme parin viikon ajan täyttä toipumista. Hampaan poisto maksoi 300 e, mutta mikäli sitä ei olisi tehnyt, olisi lasku saattanut hyvinkin olla jatkossa "suurempi". Kuinka suuri, se jää nyt onneksi arvoitukseksi. Hammaskiven poistoa ja hampaiden tarkastusta suositeltiin vuoden päähän ja on aivan ansaittua, että Pesonen saa nyt rennosti hampaiden osalta.

   

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pesoselta pari vuotta pois!?

Pesoselta viety pari vuotta!
Pesosen parin viikon takaisen lääkärireissun johdosta on Pesosen ikä laitettu kyseenalaiseksi. Tuolloin otettin hampaista kuvat ja niistä selvisi, että Pesosella on keski-ikäisen kissan pulpaontelo eli hampaan ydin. Tästä johtuen ja rivien välistä luettuna tiedustelimme, olisiko mahdollista, että Pesosen ikä ei olisikaan aiemmin todettu n. 4-5 vuotta, vaan jotain muuta? Pesosen käyttäytymisessä on havaittu vanhemman rouvan piirteitä, verrattuna talon 3-vuotiaaseen Piriin ja 5-vuotiaaseen Jettaan. Hammastohtori oli tuolloin sitä mieltä, että Pesonen saattaisi hyvinkin olla jopa pari vuotta vanhempi eli n. kuusi vuotias! Härregud! Tohtorilääkäri kertoi tosiasioita, että hampaan dentiini paksuuntuu läpi elämän, joten pulpaontelo kaventuu jatkuvasti. Se oli faktaa, joka oli vain kuunneltava ja nyökyteltävä ja johon oli helppo spekulaatiota nojata.

Muistimme toki asiasta käydyn keskustelun, mutta vasta nyt se taidettiin tiedostaa kun alitajunta oli sitä tarpeeksi työstänyt.  

Pesosen aiempi ikäarvio parin vuoden takaa perustui pitkälti Pesosen silloiseen tilaan, kun se loukutettiin metsästä ja sitä päästiin tarkastelemaan lähempää. Tuolloin Pesonen oli kulmikas ja luiseva huonolla ravinnolla ollut rääpäle. Teoriaa tuki myös silloinen Pesosen tutkinut eläinlääkäri. Havainnot olivat vain pintapuolisia. Nyt saatiin eri faktaa hammaskuvista.


Tämä mahdollinen tosiasia laittaa tietysti Pesosen uuteen valoon. Kuinka se on pärjännyt samoillessa pihapiirin ja valtatien vierustan metsiä, jos tähän lääketieteelliseen faktaan nojaten Pesoselle lätkäistään pari vuotta vanhuutta lisää; toisella puolella rekat ja toisella puolella rakit. Onko sillä ollut aikaisempia pentuja? Tällä tiedolla se ohittaa talon ikähaarukassa Jetan ja on näin toiseksi vanhin naiskissa. Koko porukan kolmanneksi vanhin. 

Samalla se tarkoittaa sitä, että Pesoselta vohkittiin pari vuotta elämästä. Meille Pesonen on ollut se nelivuotias vielä suht nuori kissa, mutta olemme nyt itsekin, lääkietieteeseen nojaten, kääntyneet siihen tosiasiaan, että Pesonen on kuusivuotias. Harmittaa nuo pari vuotta. Hyppäys neljästä kuuteen tuntuu. Kirpaisee. Lapsuuden hyppäys keski-ikään tapahtui valtavalla loikalla, ilman siirtymistä. Ei edes synttäreitä ole viettetty. 

Tässä on vielä selittämistä ja nielemistä, mutta ne pari vuotta otetaan vielä takaisin - vähintäänkin juhlimalla. Kiritään vaikka pari synttäriä per vuosi tai sitten kerralla kaikki. Pesonen on kissa, joka on juhlansa ansainnut, vaikka sitten hieman useammin. Kippis ja kurnaus! Silakka on saletti!   

maanantai 23. marraskuuta 2015

Ruudun takaa

Jetta on ihastunut TV:n nakuttajaan
Harvoin TV:n luonto-ohjelmat tarjoavat kissoille viihdykettä, mutta nyt on löytynyt ohjelmasarja, joka kiinnostaa ainankin Lakua, Hannua ja Jettaa. Sunnuntaisin pyörähtävä yhdeksän minuuttinen Pohjolan Luonto TV ykkösellä vangitsee ja naulitsee kissapolon TV.n ääreen. Klo 19.30 alkava luonto-ohjelma herkuttelee sopivan kokoisella kuvalla ja kissoja kiinnostavalla äänimaailmalla. Äänimaailma tavoittaa nopeasti nukkuvankin kissan ja herättää helposti tämän kiinnostuksen. Lämpin peti hylätään ja kömmitään ruudun eteen. Kuvakerronta on juuri sen verran leppoisaa, että kissa ehtii kiinnostumaan kuvan eläimestä. Lintua kohden otetaan pari askelta ja kun lintu lentää ruudusta pois, sitä seurataan ja ihmetellään mihin se meni!? Samoin pienten mönkijöiden ja tonkiaisten kohdalla - niitä ihmetellään mistä TV.n nurkasta ne tulevat ulos. Kiinnostus on vilpitöntä. Suurempia otuksia, kuten kettuja tms. katsellaan jo hieman kunnioittavammin. 

Pohjolan luonto on "koko perheen ohjelma", jopa kissataloudessa. Se löytyy ainankin YLE areenasta ja TV:stä sitä tulee vielä vähintäänkin pari jaksoa.





Toisenlainen ruutu kokemus



Toisenlaisen ruutu kokemuksen sai kokea Sofi tässä viime viikolla kun piha täyttyi lehtipuhaltajjien suurella armeijalla. Meteli oli valtava kun teknologian yksi ärsyttävimmistä keksinnöistä eteni nurmikolla, tuhoten sen kaunista pintaa. Puhallin raapi märkiä lehtiä nurmesta irti, heittäen ne höyhenenkevyesti ilmoille. Tällaisessa taistelussa tuli tietysti ohilyöntejä ja suttua siinä määrin, että yksi märkivä koivunlehti lätsähti ikkunaan kiinni ja jäi siihen turvaan traktorin kauhalta. Taistelun tauottua ja maa-aineksen laskeuduttua kissatkin uskaltautuivat katselemaan ikkunoista ulos. Sofi valitsi pihan perän ikkunan, ehkä juuri sen vuoksi kun tämä koivunlehti oli juuri näköalatasanteen kohdalla. 




"Minun aarteeni", tuumi Sofi ja päätti napata helpon saaliin ikkunasta. Vaan eipä saanut Sofi lehteä kiinni. Ei saannut vaikka kuinka raapi. Lehti pysyi ruudun ulkona ja Sofi ruudun sisällä - raivoisasta yrittämisestä huolimatta. Sinnikyyttä kesti kymmenisen minuutti ja tämän jälkeen oli luovutettava. Kaikkea ei voi saada, sen päätteli Sofikin.  


"Pakko luovuttaa", tuumii Sofi




  

maanantai 16. marraskuuta 2015

Jetan kanssa Tammistossa

Jetta kävi Vantaalla, Tammistossa
Jetalla havaittiin lokakuun lopun hammaslääkärireissulla sen verran oireellinen sydänrytmi, että Jepulle ehdotettiin tutkimuksia, ennen kuin sitä uskaltaisi nukuttaa hammasoperaatiota varten. Jetan jatkotutkimuspaikaksi valitsimme Univet Tammiston Vantaalta

Sitä mukaan kun autokaistat Vantaan päässä lisääntyivät, lisääntyi myös marraskuinen vesisade. Univet Tammisto oli kuitenkin suht simppelin matkan päässä, joten löysimme perille mukavasti. Parkkipaikat olivat käytännöllisesti aivan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä, joten tiloihin pääsee nopeasti hankalammankin seuran kanssa. Niin odotustila, kuin tutkimushuoneetkin, olivat streriilin oloiset ja selkeän valjut. Perus valkoisia huoneita. Odotustilassa oli tilaa ja istumapaikkoja löytyi hieman sivummaltakin. Steriiliys haittasi siinä mielessä, että akustiikka oli kova ja äänet kaikuivat ja vielä kun asiakaskunta tuntui koostuvan pääasiallisesti koirista, kuului myös niiden haukunta tutkimushuoneisiin. Samoin ulko-ovi, jonka stoppari oli siirtynyt eläkkeelle, piti kiinni mennessään turhan kovaa meteliä. Muita asiakkaita oli muutamia. Ja mikäli tutkimusten välille tulee luppoaikaa, on Tammisto Musti ja Mirri seinän takana. 

Jetta pääsi tutkittavaksi reilun viisi minuuttia sovittua aiemmin. Lääkärinä toimi Taru Kangasniemi, joka aluksi teki perustutkimuksen eli tässä tilanteessa tarkasti limakalvot ja tunnusteli sisäelimet, jonka jälkeen kuunneltiin stetoskoopilla. Tämän jälkeen otettiin sydämen ultraääni- ja ekg-tutkimus. 

Ultran tuloksia, joista näki paksuuksia, virtauksia jne...
 Alkuun Jetta oli selvästi hermostunut, mutta ajan myötä rentoutui, eikä esim. kevyttä rauhoitetta tarvittu. Karvat ajettiin kainaloista ja toivottiin että kissa menisi makuulleen, mutta pystyasennostakin ultraus onnistuisi. Pystyasennosta se lopulta otettiin. Ultraus kesti n. 15-20 minuuttia. Sydämen ultratutkimus oli normaali, kaikki tuntui olevan ok; seinämien paksuudet, verenkierto, anatomia... Sydänlihasrappeumaan viittaavia löydöksiä ei näkynyt. Sydän mitattiin monesta eri suunnasta, jotta kissan stressitaso tai hätääntyminen ei näkyisi tuloksissa. Kone laski useamman mittauksen keskiarvon ja näin saatiin luotettavampi tulos.  

Ekg-mittausta varten kiinnitettiin anturat (4kpl) kainaloihin ja nivusiin. Perusrytmi oli normaali sinusrytmi n 150-200/min. Kammiolisälyöntejä esiintyi kuitenkin jatkuvasti ja runsaana. Joka 2.-4. lyönti oli kammioperäinen (VPC) ja satunnaisesti kammiolisälyötejä tuli kaksikin peräkkäin. Niin ekg:n kuin ultrankin tulokset näimme näytöltä, joka taas selkeytti sitä mitä lääkäri puhui. 

Tässä vaiheessa lääkäri Kangasniemi ei katsonut tarpeelliseksi aloittaa lääkitystä, mutta suositteli kotrollia vuoden päähän ja jos silloin ei mitään hälyyttävää ilmaannu, ei ole syytä huoleen jatkossakaan. 

Jetan peruuntuneeseen hammashoitoon käynti vaikuttaa siten, että hammashoidon voi edelleen tehdä ja on syytäkin, mutta se vaatii kokeneen anestesiologin kaiken varalta eli hätätilanteen sattuessa on henkilökunnan osattava elvyyttä kissa nopeasti jos tilanne nukutuksen aikana niin vaatii.

Tulokset olivat osittain positiiviset, mutta tilanne jäi kuitenkin hieman avoimeksi. Pallo on nyt lääkärikeskus Animuksella, jossa olemme hoitaneet muita hammaspotilaitamme. Mikäli heillä ei ole tarvittavaa välineistöä ja henkilökuntaa, joudumme katsomaan Jetalle toisen hoitopaikan.

Jetta rentotui nopeasti
Tunti Univetissa sujui hyvin. Lääkäri Kangasniemi otti niin Jetan kuin meidätkin asiallisesti vastaan. Jetta tutkittiin hyvin ja asiat selitettiin; meidät käteltiin ja tulosten hieman viivästyessä teknisistä syistä, meidät ohjattiin kahvikoneelle. Kaakao maistui.

Kotimatka on aina kotimatka, niin myös tänään. Sen taisi tietää Jettakin, joka oli selvästi rauhallisempi kotiinpäin tultaessa, loppumatkasta hieman jo nukahtaen. Kotona noin vartin päästä oli Jetta jo unohtanut kaiken ja makoili rennosti TV:n edessä, pesten viimeisiä Univetin tahroja pois. Pikkuhiljaa myös itse kukin rentoutui, eikä päiväunet tuntuneet yhtään hassummalta idealta.    

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pesonen hammaslääkärissä

Pesonen kuulostelee outoja ääniä
Pesosen kanssa lääkärireissu on aina oma lukunsa; oma jännityksensä. Nyt oli vuorossa jo aikoja sitten suunniteltu hammaslääkäreissu, tarkemmin hammaskivien poisto sekä samalla hampaiden yleistarkastus. Hieman jännitti etukäteen, sillä reilu puoli vuotta sitten tuli kuitenkin "käsky" käydä. Onko kalusto aivan romuna? 


Ei riitä, että lääkäri jännittää, sillä myös koko päivä on yhtä nousevaa jännitystä. Kuinka Pesonen (ja muut) kissat reagoi koppaan laiton kanssa? Tai kopan esiintulon kanssa, sillä vain pari viikkoa sitten rytinöimme Hannun ja Jetan kanssa samoissa merkeissä. Kissat tuskin ovat sitä unohtaneet...

Yleisesti ottaen Petsku on ollut helppo laittaa koppaan, mutta nyt huomattiin, että homma vaikeutuu kerta kerran jälkeen, sillä Pesonenkin on oppinut niksinsä. Pesosen koppaan laitossa on tärkein elementti äänettömyys, sillä viekkautta ja Pesosen sokeutta "hyväksi käyttäen" on mahdollista tuoda koppa niin, ettei Pesonen aavista sitä. Vaan yksikin ylimääräinen ääni kopasta tai muun lainen epävarmuus esim. omassa käytöksessä, niin Pesosen koppaan laitto vaikeutuu huomattavasti. Nyt saimme motitettua Pesosen raapimapuun tyveen ja siitä alkoi vääntö mennäkkö vai eikö mennä? Suurten kysymysten äärellä Pesonen kartoitti tilanteen ja otti pakosuunnaksi ylöspäin - tolppaa pitkin. Se tuli hieman yllättäen, mutta samalla se vapautti nopeaan toimintaan, sillä Pesosen hypättyä tolpasta lattialle, nappasimme Pesosen ilmalaivaan ja kannoimme kopansuulle, josta Pesonen ohjattiin kopan sisään. Kaikki meni lopulta hienosti.


Pesonen "odottaa" vuoroaan

Koppaan joutuessa Pesonen ottaa lamaantumisasentonsa ja pysyy paikoillaan, mutta ulkoilmaan saapumista se ei voi vastustaa. Ulkona aina utelias. Tällöin pää nousee ja nenä nuuhkuttaa ympäriinsä sinne tänne. Autoon päästyä tilanne taas tasoittuu. 

Aikataulu oli n. vartin myöhässä. Se on siedettävä aika, sillä lääkäriaseman iltaan mahtuu monenlaista. Nyt seinän takana oli mm. marsu-potilas, jota tutkittiin tarkkaan. Pesonen kulutti ajan jännittämällä ja lopulta rentoutumalla. Onneksi ei äänekkäämpiä koiria ollut odotustilassa. Pesonen toki reagoi tilan tapahtumiin ja mm. noteerasi sen kun lääkäriaseman ulko-ovi aukesi ja sisään virtasi raikasta ilmaa. Ovi oli meihin nähden selkeästi sivummalla, pienen tuulikaapin takana, mutta ilmavirtaus kiinnosti. 

Tiukka paikka puntarilla
Pesosen potilastietoihin on heti alkuun merkattu selkeästi, että Pesonen on sokea. Se on hyödyllinen tieto, jota lääkärit osaavat onneksi käyttää. Nyt lääkäri otti Pesosen heti huomioon ja jutteli Pesoselle liikkeiden ja tekojen tueksi. Pesonen on "helppo" käsitellä, sillä Petsku ei höntyile tai säntäile tutkimuspöydällä. Mm. punnitus sujui mainiosti. "Kylkiluut eivät tunnu eli on näemmä löytänyt tien ruokakupille". Tulihan se sieltä, ymmärsimme yskän, pientä pyöreyttä. Tosin viime keväänä Pesonen painoi 5,5 kg ja nyt 5,26 kg - suunta on oikea. Sykkeeksi saatiin tasainen 160. 

Hampaita esitutkitaan
Sitten tuli suun vuoro. Jo limakalvoja tarkastaessa lääkäri huomasi takavasemmalla huomattavan määrän hammaskiveä, sekä neljän etuhampaan puuttumisen. Samalla selvisi viime vapun hammaskeijun arvoitus, eli lattialta löydetty hammas kuului Pesoselle. Pintapuolisen tarkastuksen jälkeen sovittiin illan "operaatiosta", eli hammaskivien poistosta ja mm. siitä että samalla otetaan hampaista röntgen kuvat. Operaation kestoksi lupailtiin n. reilu tunti.


Tuo tunti on aina odottelua ja puhelimeen tuijottelua; mietiskelyä kuinka kulloinenkin potilas pärjää ja mitä sieltä paljastuu. Tunti kuitenkin sujui. 


Aina kun sanotaan että lääkäri haluaa keskustella, hypähtää sydän kurkkuun. Lääkäri aloitti puheensa kehumalla Pesosta potilaana. Sitten päästiin siihen kapulakieli osuuteen, jonka lääkäri osaisi suomentaa kansanomaiseksi selkokieleksi. Tukena olivat myös nämä röntgen-kuvat jotka näytettiin meillekin.  Samalla kun lääkäri kertoi Pesosen hampaista, samalla hän kuvista näytti mitä puhui. Se oli informatiivistä ja helposti ymmärrettävää. Hammaskiveä ja ientulehdusta oli runsaasti, mutta se mikä näkyi myös kuvissa oli, että Pesonen sairastaa parodontiittia, mikä on ientulehduksen seuraus. Alkuperältään plakin aiheuttamaa. Se tarkoittaa sitä, että yksi hampaista, vasen ala-etuposkihammas on poistotarpeinen. Suositusaika poisto-operaatiolle on n. 3-4 viikon kuluttua. Nuo neljä em. etuhammasta ovat irronneet todennäköisesti itsestään, juuri tämän parodontiitin seurauksena.



PARODONTIITTI

Parodontiitti on sekä kissojen, että koirien yleisin sairaus. Ruuantähteet ja bakteerit muodostavat päivittäin hampaiden pinnoille plakkia ja kun se on hampaan pinnalla pitkään, siitä muodostuu hammaskiveä. Plakista aiheutuu ientulehdusta. Ientulehduksen levittäydyttyä ientaskun pohjalle, tulehdus alkaa pikkuhiljaa tuhoamaan hammasta kiinnittäviä kudoksia ja tällöin puhutaan parodontiitista. Hammasta luuhun kiinnittävien säikeiden tuhouduttua, hammas alkaa heilua. Hammasta ympäröivä luu alkaa vetäytyä juuren kärkeä kohti, jolloin juurien välinen alue ienrajassa paljastuu. Pahan hajuinen hengitys johtuu plakista, hammaskivestä, ientulehduksesta ja parodontiitista. Tulehtuneet hampaat aiheuttavat sekä heikosti havaittavaa kroonista kipua, sekä muodostavat pesäkkeillään riskin sisäelininfektiolle (mm. sydän ja munuaiset).


Tärkeimpänä hoitona pidetään päivittäistä hampaiden harjausta, jolla poistetaan pääsyyllinen eli plakki hampaiden pinnalta. Myös säännöllisiä hammaskivien ja tulehtuneiden hampaiden poistoja suositellaan. Lisäksi kehoitetaan ottamaan hammasröntgenkuvia suun hoidon tueksi. 


-tiivistys lapusta jonka saimme lääkäriasemalta-


Näillä eväillä pääsimme Pesosen kanssa kotimatkalle. Pesonen oli saanut herätteen ja alkanut pikkuhiljaa virkistymään, mutta kotiinsaavuttua, adrenaliinin laskeuduttua, Pesonen nukahti uudelleen. Tuttu ympäristö laukaisi jännityksen. Annoimme Pesosen makoilla kopassa ja siellä Pesonen nukkuikin n kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähti melko pirteänä suoraan ruokakipolle, siitä raksukipolle ja sen jälkeen vessaan. Meno oli sen verran pirteää, että totesimme nukutuksen jälkeisen varoajan olleen riittävän. Silti varmuuden vuoksi pidimme Pesoselle seuraa hitusen yli puolen yön.


Lepäilyä kotona

Ei päivä aivan katastrofi ollut. Esim. tärkeimmät syömähampaat olivat erinomaisessa kunnossa ja muutenkin Petskun kanssa meni hienosti. Tietysti jatkotoimenpiteet harmittavat, mutta toisaalta tieto on kuitenkin tärkeä. Hampaat on syytä saada kuntoon. Se on Pesosen etu ja samalla meidänkin. Terve kissa on kivampi kissa ja terve Pesonen on Pesosempi.