Tätä hetkeä on odotettu!

Tiedätte tilanteen kun jostain asiasta, jostain erikoisemmasta asiasta mihin jossain määrin pystyy vaikuttamaan, mutta tapahtuma tapahtuu kuitenkin sen omilla ehdoilla, puhuu paljon, hämmästelee ja päivittelee sitä etukäteen, niin sitten se tapahtuukin. Olemme viimeksi tämän vuoden puolella hämmästelleet sitä ettei Pesonen ole meidän tiedon mukaan koskaan käynyt vielä sohvalla. Nyt on! 

Tätä hetkeä on odotettu. Pesonen sohvalla!

Satuimme seisoskelemaan olohuoneen nurkilla, kun huomasimme että Petski muina kissoina linkosi terävällä vedolla kroppansa sohvalle. Aha. Oho. Katoppas likkaa! Silmiä hierastiin ja siellä se makoili, vääntyili kääntyili, pesi ja otti mukavan lököasennon. Ehkä hierasimme lisää. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta?

Nyt on ollut koleampaa ja juuri tuolla hetkellä kun Pesonen päätti sohvalle kammeta, oli Petskin molemmat vakiopedit käytössä. Oli siis loogista etsiä sijaispetiä muiden petien ollessa käytössä. 

Oli se yllätys muillekin, sillä Laku, Hannu ja Sofi kävivät katsomassa kukin vuorollaan. Hannu heittäytyi varsin tuttavalliseksi köllähtäessä melkein viereen. Lakulle tapahtuma oli hurjempi, eikä poika tohtinut ihmetykseltään pysähtyä leppäilemään.

Lakulle (oik) Pesosen sohva-vierailu taisi olla liian jännä. Hannu osaa
ottaa rennommin.

Pesonen pötkötteli sohvalla tovin, eikä sen koommin ole tietojemme mukaan sohvalla piipahtanut. Olisi kuitenkin varsin mukavaa, mikäli Pesonenkin viettäisi sohvalla enemmän aikaa. Kyllä siinä olisi tilaa. Jää siis nähtäväksi jäikö käyminen kertavierailuksi vai oliko kyseessä yhden nurkan alustava valtaus? 

Soijarouhe soppa

 Tämä tässä on soijarouhe soppa. Perunat ja juurekset ovat pitkän ja muhevan kypsennyksen jälkeen ihanan pehmeitä. Liemi on mausteiden ansiosta maukasta. Kuuma, tietyssä valossa katsottuna höyryävä soppa, sopii mainiosti kevään salakavalan koleaan keliin. Parhaimmillaan soppa on ajatuksella voidellun tuoreahkon ruisleivän kera. Kun sitkeähkö leipä vaatii brutaalia repäisyä, rasva hieman tirskahtaen hampaissa.

Tämä soppa tässä on kuitenkin jo viilentynyt - vaikka se on vasta äsken valmistettu. Kylmää. Tunteetonta, kadonnutta. Tuossa se on jo puolikkaan tovin verran lepuutellut. Tekeytynyt toimettomaksi. Kokki, sopan syöjä kykkii eteisessä, pelaamassa palloa. On jo puolikkaan tovin kykkinyt. 

Kun soppa tuotiin pöytään, Pesonen astui framille pallo suussa ja kutsui pelaamaan. Pesonen on sinnikäs ja sitkeä. Sitkeämpi kuin nahistunut porkkana. Ei auttanut kuin totella. Kokki kauhoi märkää palloa ja Pesonen kipitti perässä. Sillä välin kokin ja sopan välit viilenivät. 

 Pesonen on Pesonen. Kun Pesonen huhuilee pallo suussa, se kutsu särkee sydäntä enemmän kuin kuuma höyryävä soppa lämmittää mieltä. Ei ole vaikea valita kumman luokse menee. Soppa saa odottaa:)

 

Arkikuva #13

Arkikuva 13#. Kissa ikkunassa sähkökaappi, Riihimäki