Joulun vieton draamaton kaari

Pesosen porukoilla joulua on vietetty juuri niin laiskasti ja vailla suurempia draamoja kuin pitääkin. Kuuseen asennettu kilikello on kilahtanut ainoastaan kerran ja ainoastaan kahdesti on alaoksille asetettu huopakoriste lähtenyt livohkaan. Aurinkoa on palvottu ja hiutaleita laskettu. Silmä on lurpottanut.

Pesonen tutkii lahjoja

Hannu ja Piri ovat tämän joulun esillä olijat, mikäli sellaiset tarvitsee valita. Hannu on kerran heiluttanut kuusta ja pari kertaa pyrähtänyt asunnon mittasuhteisiin nähden liian kovalla tilannenopeudella. Piri taasen on ollut vastakohta ja patsastellut olohuoneen pöydällä, keittiön pöydällä, sängyllä  ja aattona lahjapapereissa. Eli näiden kahden veikkosen keskiarvo on siis täydellinen harmonia. Muut ovat solahtaneet joulun hämyyn kuin poletti ostoskärryyn.

 

Piri patsastelee pöydällä

Piri patsastelee

Ja jouluhan jatkuu. Puu pysyy ainakin vielä parisen viikkoa. Jetta ja Hannu tykkäävät järsiä sitä ja eritoten Hannu tykkää istuskella puun alla. Henkilökunta palvoo puuta ja tapittaa sitä lurpottamiseen saakka. Joulu kissoilla jatkuu vähintään loppuviikkoon, kun vuodenvaihteen häiriötekijät lisääntyvät. Pientä häiriötä saattaa tulla aiemmin, sillä naapurissa pakattiin huonekaluja pakettiautoon. Liekö muutto menossa. Ylimääräinen kolina ei tietenkään olisi toivottavaa alustamaan aaton älytulitusta. 

Mutta kaari oli tänä jouluna draamaton ja se lienee näin jälkikäteen tavoiteltu. 

Laku ihmettelee aaton hiljaisuutta - tai sitten kuinka saisi  loput nappulat
napattua joululahjasta

...ja lopulta Hannukin kuukahti.

Hyvää ja maukasta joulua!

T: Pesonen

porukoineen

Sinisen hetken lomassa punainen hetki

Hentoinen lumipeite tuli ja verhosi tienoota - reelle kiitotietä. Kissat säntäsivät ikkunaan ja tuijottivat taivaalle. Joko se kuuraparta piipahtaa pihaan, suuressa etuajassa!? Ei kulkusia, ei punaista rekeä. Ei kuurapartaa. Mutta jotain kissat tiirasivat. Jotain punaista kuitenkin välkkyi. Paljon pientä punaista, tumman, todella tumman punaista. Ja todella pientä. Lenteli ilmassa ja putosi kurkkuun. Rastaat ratsasivat pihlajoita ja raapivat viimeisetkin marjat pilaantumisen tieltä. Kymmeniä rastaita. Ja kissoilla oli kivaa!

   

Pitkällä liu´ulla kohti pyhiä

Pesosen porukoilla puu on pystyssä ja roplattu juhlakuntoon. Ennakoivaan tulokseen tultiin pyhien lyhyyden takia. Näin valmistaudumme aaton pyhiin pitkällä liu´ulla. 

Kissat tykkäävät rutiineista, mutta että onko niillä  vielä näin hyvä muistikin, ettei joulukuusen tulo ja laitto sen suurempaa härdelliä tänäkään vuonna aiheuttanut. Jotain pientä kuhinaa kuitenkin. 

Pesonen toimi virallisena valvojana. Matto ok.

Pesonen oli porukasta se, joka testasi kuusenmaton. Hyvä matto ja hyväksi havaittu. Tämän jälkeen pääsimme kuusen pystytykseen ja nykytrendein sen avaamiseen. Onneksi kuuselle tehty sukitus on sen verran hyvin suunniteltu, ettei siitä jää ikävän oloisia muovinarunräipäleitä kissojen vaaraksi lojumaan. Tarkkana on syytä kuitenkin olla. 

Ehkä eniten koko sopasta nautti Hannu. Ei ehkä niinkään itse kuusesta, vaan koko tohinasta, jota Hannu säesti omalla tohinalla, heittäytymällä perin vallattomaksi. Ensin piti ravata edes takaisin ja sitten kun kuusesta oli heinänrippeet sun muut roskat karisseet, niille piti antaa kyytiä. Toisen roska, toisen aarre.

Hannu hieman hepuloi - löydät Hannun vasemmalta puolelta. Piri (oik.)  ottaa
rennommin

Ja Hannun malliin korrelle kyytiä

Piri otti rennosti ja nautiskeli pötköttelemällä pöydän päällä paraatipaikalla. Yllättäen rauhallisin on ollut Laku, joka kuusen siivoamisen jälkeen on lähinnä kierrellyt ja nukkunut. Ehkä Laku virittelee joulutunnelmaa lähemmäksi h-hetkeä. 

Laku siistii kuusta

Laku osaa ottaa rennosti

 Joka tapauksessa vuoden parhaat hetket ovat vielä edessä, kun koko porukka henkilökuntineen vetäytyy hiljakseen joulua kohti. Pari päivää arkea, jonka jälkeen narahtaa. Pitkää unta, hieman lunta ja joulurauhaa. Pysykää terveinä.

Sofiiii!

 - Kiitos, hyvää oli - ihan kaikkea en jaksanut, mutta melkein söin lautasen tyhjäksi huikkaa Sofi ruokailun päälle.

- No kiva jos maistui, vastaa kokki tyytyväisenä ja noutaa tyhjät lautaset tiskiin.

- Sofiiii!!!

Sofi tyhjensi kuppinsa kiltisti - lattialle. Sen jälkeen siirtyi olohuoneeseen, josta löysi toisen ruokakipon. Tyhjensi senkin kiltisti - lattialle. Mutta jättäen lautaselle yhden nappulan, kuten keittiössäkin. 

Olisihan se pitänyt arvata, että tällainen ruokailija Sofista tulee, kun neidin ensimmäinen kupilla käynti pentuna päättyi lautasen reunaan nukahtamiseen:)

Sofi - silloin kun ruoka pysyi lautasella

Ilmastointiasiamies

Ilmastointiasiamies kävi. Ikä n. 55v. Tai 58v. Puhui lempeästi. Oli firman merkkihaalarit. Mittaili ilmavirtoja. Kolasi mitä kolasi. Mutta sen verran kolasi, että porukat sinkoilivat sinne tänne.

Pesonen taisi ottaa kaikkein rauhallisimmin ja pötkötteli koko operaation ajan sängyn päällä. Yllättävin reaktio tuli Sofilta, joka strutsimaisesti työnsi päänsä pakastimen taakse! Istua jökötti vielä pitkään ilmastointiasiamiehen lähdettyäkin.

Ilmastointiasiamies kävi, mutta Pesonen otti sen rennosti pötköttelemällä sängyllä. Tässä ollaan jo ruokajonossa Sofin kanssa.

Paluu arkeen tapahtui lopulta melko rennosti. Yleensä on nuuhkittu vieraan jalanjäljet sun muut sotkut, mutta tällä kertaa ei mitään tällaista tapahtunut. Kun Sofikin lopulta sai pään pakastimesta, ehetyminen oli jo palauttanut Sofin kotioloihin. Hannu vilkaisi kerran TV:tä ja oli oma itsensä. Piri pomppi muutaman kerran ja oli itsensä.

Saimme jopa huokaista helpotuksesta, sillä ilmastoinnista löytyi vikaa, eikä huominen samanlainen vierailu uusiudu. Toki jossain vaiheessa saattaa kolista sitten lisää ja enempi? Mutta seuraavat kolinat tehdään sitten henkilökunnan puolesta. Vaikka kuusen saapuminen on jo parina vuotena ollut niin last season kamaa! 

Sofia hieman jännitti ilmastointiasiamiehn käynti. Pää pakastimen takana oli kivampaa.

Pesosen vuosikalenteri 2022 arvonta on suoritettu!

Koska Pesonen tuntui viettävän pitkää iltapäivää sängyn perukoilla, niin arvontalaari tuotiin Pesosen luokse. 

Tarkoituksena oli, että Pesonen itse kaivaisi voittajan nimen rypistetyistä nimilapuista, mutta tällä kertaa Pesonen ulkoisti tehtävän Lakulle...

..ja Laku tarttui toimeen välittömästi... kaivoi, kaivoi ja kaivoi...,kunnes laarista putosi yksi nimilappu. Voittajan nimilappu!

Paljon onnea Pia Honkonen os Räty! 

Olet voittanut Pesosen vuosikalenterin 2022!

Arvonta!

Arvotaan Pesosen vuosikalenteri 2022. Kalenterin koko on kaksi A4 sivua poikittain. Joka kuulla kuva Pesosesta. Mukana nimi- ja liputuspäivät. Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla julkaisua. Osallistua voi myös facebookin puolella. Arvonta päättyy ma 6.12.2021, klo 13.00. Facebook tai muukaan taho ei liity arvontaan - tää on Petskin oma juttu!

 

Huomiseksi jänskää

Heips, pysykää lukijat ja kaverit kuulolla ja kanavalla. Olen tässä viikolla touhuillut, joten huomiseksi voinen luppailla jotain jänskää...

T Pesonen

Siivouspäivän kunniaksi

Parvekkeen pystyyn nuutunut kukkalaatikko sai vihdoin uutta eheyttä, kun henkilökunta hankki pari pientä sypressiä. Sypressit laitettiin ostoskassien purun ajaksi eteisen lattialle odottamaan. Kun sitten jääkaapin ovi laitettiin kiinni, niin johan toinen sypressi oli jo kipattu kumoon ja siivouspäivää kunnioittaen osa mullista oli valahtanut matolle. 

En minä, sanoo Hannu

En se minä, sanoo Sofi

Hannu pyöri, Sofi tietysti pyörähti, Lakukin kävi ja sitten tämä Pesonen piipahti.  "En se minä ollut. Se oli varmaan tuo. Tuuli. Eilinen posteljooni paiskasi oven. Zombi". Tarinoita riitti siitä kuka kippasi kukan kumoon.

Pesonen vähät välitti kuka tempun teki, sillä Petski vaikutti tyytyväiseltä painaessaan pään lattialle valahteisiin multiin. Muut rouskuttivat tyytyväisinä viereen ilmestynyttä tuoretta ruohoa. Tovi annettiin Petskin piehtaroida, jonka jälkeen sypressit siirrettiin turvallisempaan paikkaan. 

Hei täällä on multaa, iloitsee Pesonen

    

Top Tip Top Tip Topi Topi Tip Top

 Top Tip Top Tip Topi Topi Tip Top. Tontut vielä hieman kesäterässä, mutta liikkeellä. Kävivät tontut ruokakaupassa hakemassa työn lomaan evästä. "Stop", huutaa toinen tonttu ja tonttuhan pysähtyy stop-merkin kohdalla. Ruokaa ja palloja, joulun väreissä. Julsill i sås. Jösses. Meidän porukkaa täytyy ravistella ja tarjota herkkuja jouluksi.

Mjau, Julsill i sås

Mjau´n porukka on kokannut kissoille Jullisilliä (370g) eli liha- ja eläinperäisiä tuotteita punaisessa purnukassa - 4% silakkaa. Jullsill, ei ole suomennettu. Se selviää myöhemmin kuinka herkkua punaisen purnukan sisältö loppujen lopuksi on!? Jos ei muuten, niin hauskaa purkkia voi ainakin tuijottaa. 

Pallojakin näkyi. Vihreitä palloja ja nyt ei puhuta siitä kuulasta, jonka jokainen henkilökuntalainen saa, vaan Meoweestä! Christmas Bauble eli joulukoru (google kääntäjä). Kovasti "koru" on joulukuusen koristeen muotoinen. Tämä koru on muutakin kuin kaunis ja sisältää 30g Festive Fishy Shapseja eli Juhlavia kalaherkkuja.

Citymarketin kabinettiväki on Mjau´n porukan tuotteen hinnoittellut hintaan 1:50;- ja Joulukoru maksaa 3:65;-. 

Meowee, christmas bauble

Pesonen ja Hannu hammaslääkärissä

 Vajaa kuukausi sitten kävimme Pesosen ja Hannun kanssa lääkärissä alustamassa tulevaa hammaslääkäri retkeä varten. Retki oli tällä viikolla. Samat kaverukset, sama paikka. 

Ajomatka on lyhyt, 2-3 minuuttia mikäli liikennevalot ovat ystävällisellä päällä. Reitin varrelle sijoittuu yksi sillan alitus, mutta ei niin pitkä kuten Tampereen rautatien vieressä olevan radan alitus, jossa äänimaailma koteloituu ihan eri tavalla. Täällä jos yksi traktori hieman hölkkää. 

Ei kopassa mukavaa silti ollut. Pesonen protestoi heti kopituksen jälkeen, mutta jo eläinlääkärin luona nokka huiteli ilma-aukosta uteliaana. Sitä vastoin Hannu teki kokovartalo strutsit ja kaivautui peiton alle.

Pesonen kopassa

Hannu kop.... kopassa vällyjen alla

Kissat sisään ja henkilökunta ulos - tarkemmin kotiin, sillä odotusaika venyi tälläkin kertaa parin tunnin mittaiseksi. 

Pesoselta vietiin yksi hammas, mutta Hannu sai pitää koko kaluston. Pesosella ientulehdusta, joka tällä operaatiolla saatiin kuriin. Hannulla hampaisto sitä vastoin kunnossa; ei kipeitä murtuneita/ tulehtuneita/ syöpyneitä hampaita. Seuraava tarkastusta suositeltiin vuoden päähän. 

Hannulta otettiin virtsanäyte, joka vahvisti vielä, ettei Hannulla ole munuaisten vajaatoimintaa, eikä esim. ruokavaliota tarvitse vaihtaa.  

Kotiinpäästyä Pesonen viipotti ensimmäisen tunnin ympäri huoneistoa

Ruokakipon löydettyä,Pesonen ja Hannu ottivat tontin keittiöstä.

Pari päivää on nyt kulunut ja molemmat veitikat ovat toipuneet hammaslääkäri käynnistä. Pesonen saa vielä tänä iltana kipulääkkeen ja pehmeää ruokaa olisi tarjottava vielä n. viikon verran. Kovien juttujen pureskelua tulisi välttää hieman pidempään.  Haavakontrolli tarvittaessa n. kahden viikon päästä. 

Hannu maksoi 306 e ja Pesonen 443 e. Hannun laskuun sisältyy virtsan tutkimusja Pesosen laskuun yksi viiden euron säilykepurkki. Eli lasku oli yhteensä 749,80:-. Kyllähän tuo kirpaisee ja laittaa miettimään - samalla kun kassaneiti laskun loppuhintaa ilmoittaessa tokaisee ikään kuin pehmentääkseen, että loppusumma on molemmista kissoista - onko hammaslääkärihoidon kipuraja paukkunut jo molemmin puolin? Vaikka toisaalta hammaskalusto on tärkeä hoidettava siinä missä jokin tauti tai vamma. Nämä ovat tärkeitä lukuja heille jotka miettivät kissan hankintaa.

Kaikki hyvin, nuoleskelee Pesonen

Hampaat hoidettu. Täytyy vain luottaa lääkärien ammattitaitoon ja tässä tilanteessa Pesosella hampaan poistoon, että se parantaa Petskin parempaa olemista. Nyt Pesonen on oma itsensä, jollainen se on ollut vuosikausia. Ruoka, tässä vaiheessa vielä pehmeä ruoka maistuu ja päivärytmi on normaalin eloisa. Se on hyvä merkki siitä, että suussa on kaikki ok!

Kotiinpaluu 2#

 Arkipäivän kotiinpaluu on jo jonkin aikaa sisältänyt kissojen puolelta muutaman samankaltaisen rutiiniliikkeen. Se on ihan yleistä, että porukka valuu ovelle joko silmät ristissä tai tolppaa vasten nojaten ja sitten raapien sitä. Sofi saattaa tulla ihmettelemään ja odottamaan mitä kantamuksia on mukana? Hannu tulee hieman hitaammin paikalle, selvästi sängystä juuri nousseena. Pesonen löntystelee paikalle kuulostelemaan.

Persoonallisempaa vastaanottoa harrastavat tällä erää Piri ja Laku. Piri ei juurikaan katsele kuka tulee ovesta, vaan kipittää yleensä makuuhuoneesta suoraan kylpyhuoneeseen ja hyppää saman tien ammeeseen. Piri ei tee tuota liikettä pakokauhun vallassa tahi karkuun juoksuna, vaan ihan rauhallisena siirtymä eleenä. Ammeessa istuen Piri sitten kurkkii ammeen reunan ylitse.

Piri juoksahtanut ammeeseen ja kurkkii

Lakun vastaanotto on riemukkaampi. Laku kipittää tohkeissaan eteiseen ja vaatien odttaa, että vaatehuoneen ovi avataan. Ja kun ovi avataan, Laku pyörähtää vaatehuoneeseen "tarkastamaan" sen. Nopea piipahdus ja sitten keittiöön pörisemään. Nopea pörinä ja äkkiä kipitys vaatehuoneeseen. Keittiössä Laku saattaa puskea paikalle tullutta Pesosta tai Sofia tai jopa Jettaa, mutta puskujen jälkeen täytyy kipaista nopeasti vaatehuoneen ovelle. Parhaimmillaan Laku on tehnyt nämä samankaltaiset liikkeet 5-6 kertaa. 

Lakun pakko päästä tarkastamaan
vaatehuone. Tuskin edes kenkiä
ehtii jalasta ottamaan.

Kissat ovat rutiinien perään ja sen huomaa varsinkin kotiinpaluissa. Mikäli kotiinpaluu ajoittuu normaalista rytmistä poikkeavaan aikaan, ei em. kiekuroita juurikaan nähdä. Silloin ollaan ennemminkin hämillään ja vielä varmemmin nähdään venytteleviä ja haukottelevia katteja. Eikä kaikki tule välttämättä vastaan, vaan silloin saatetaan vain oikoa koipea sängyn päällä. On kotiinpaluussa komitea tai ei, tervehdykset ja kuulumiset vaihdetaan joka tapauksessa! 

Kotiinpaluu #1

Henkilökunta oli viikonlopun ajan mökillä rentouttavalla työleirillä -  kantoi kädet vääränä suppilovahveroita, saunoi pimeässä saunassa ja hätisti haittaeläimiä toisaalle. Kissatäti oli sen aikaa huoltamassa Pesosen porukkaa. Kotiin paluu on aina kotiin paluu ja se käsittää joitakin perusasioita. Tällä kertaa asiat tuntuivat olevan hieman toisin. 

Kuva parin viikon takaa, mutta muuten toisinto tältä viikonlopulta; Pesonen ja
Sofi tutkivat "tuliaisia"

Siinä missä henkilökunnan loma oli periaatteessa täyden viiden tähden loma, niin kissat lienevät viettäneet kuuden tähden lomaa. Selkeimmin sen huomasi Hannusta, joka aamulla käveli kuin laput silmillä herkkunaksujensa ohitse. Nenä ei toiminut ei sitten sen kuuluisan "junan vessan" vertauksenkaan. Tulimme siihen johtopäätökseen, että "aivan varmasti" Kissatäti on tarjonnut jotain vieläkin parempaa. "Aivan varmasti" jotain tuliaisia täällä on napsuteltu. 

Hannu lienee herkutellut taskutuliaisilla?

Piri, yksi Kissatädin "aivan varmasti" rapsutettavista, laittoi aamulla henkilökunnan sängyn uuteen ratajärjestykseen. Moisia riemureippauksia ei Piri ole tovin saanut. "Aivan varmasti" Kissatäti on villinnyt Pirin, rapsutellut, kupsutellut oikeista korvantakusista.

Muutenkin tunnelma oli rennompi. Kun paikalla on ollut hyvä hoitaja, on myös kotiinpaluu kivampi. Uskaltaa astua kynnyksen yli kun tietää, etteivät kissat syöksy nälkäisinä nakertamaan lahkeita. Ja mikä hienointa, kissat tykkäävät Kissatädistä. Pysyvät rentoina. Kiitos Kissatäti! Nyt pakastin on täynnä kastiketta ja vieläpä kelloonkin tuli tunti lisää aikaa. Hyvin hoidettu!

Piri riemusteli tassut täyteen karvoja ja ottaa siihen päälle pötköttelyt
pöydän päällä.

Tinttiä!!!

 

Henkilökuntaa!!! 

Me halutaan tintti pannulle. Tintti Hannulle! 

Paistia, tehkää siitä kuivanappulaa! Tinttiä!

Jossain vaiheessa syksyä linnut tulevat pöyhimään takapihan kasvustoa, heittelevät lehtiä sinne tänne, etsivät herkkuja ja lentelevät ees taas. Eihän kissa voi moista olla huomaamatta. Näin tekevät varsinkin tintit. 

Tinteillä on vielä tapana tulla ilkkumaan - näin meidän raati on sen tulkinnut - ilkkumaan ikkunan taakse kissoille. Ne pyrähtelevät ja pörräävät hetken aivan ikkunan edessä. Rohkeimmat uskaltautuvat parvekkeen kaiteelle. Jos tarkkoja ollaan, niin ei siinä mitään rohkeaa ole, kun lasitus kuitenkin estää pannulle joutumisen. Nälkäinen se tinttikin on ja lienee löytänyt parvekkeen kaiteelta syksyn raipasta saaneen kukka-asetelman, jonka kätköissä saattaa vielä olla mehevä annos etanoita ja muita pieniä ötököitä, joita henkilökunta on sinne kantanut puhdistetuista, itsepoimituista sienistä. 

Hannulla on mennyt tinttien kanssa hermot. Jetta on takavasemmalla hieman säestänyt. Näk näk näk, huutaa Hannu ja haluaisi tinttejä pannulle. Sinnikkäästi Hannu haikailee, mutta syksyn koleus ja tinttien tavoittamattomuus tuovat realismin jossain vaiheessa esiin ja parempi on ollut tyytyä henkilökunnan kokkauksiin. Niillä on pärjätty, Hannukin. Alitajuntakohan vai tinttien tavoittamuus osti tänään Hannun herkku nappuloita? Pidetään Hannu tyytyväisenä.

Hannu päivystää huurteisen lasin takaa

Ei itkeä saa, ei meluta saa...

...joulupukki matkaan jo käy. Hoplaa, näillä tossuilla ei melua synny, sillä pohjana ovat pehmeät karvankerääjät. Väri on punainen tai toinen vaihtoehto "mun mielestä se on niin kuin beige". Maaaainiooo lahjaidea eli tässä vaiheessa jo vedetään palttoota niskaan, sillä meidän Rismaan jäi  viisi paria ja eihän kaikille kokoja löydy. Muistakaa noudattaa liikennesääntöjä. Hurjastella saa vasta ostoskärryllä. 29.95e. Prismasta, ei Puuilosta. Ei. 

L&L; lääkäriä ja laatikkoa

Kuluneen viikon alkuteema oli "kissan katsastus". Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä tutkituttamassa tilanteen - missä mennään, sillä hammaslääkäri odottaa tämän jälkeen heti nurkan takana. 

Kopituksissa ei ollut mitään draamaa, eikä siirtymissä. Kaikki sujui hienosti, rutiinilla, mutta kuitenkin alati tarkalla otteella. Maskipakko oli poistunut lääkäriasemalla, sekä henkilörajaus. Henkilörajauksen poistuminen helpotti kissojen kuljettamista. Huoneisiin ei silti vielä saanut mennä mukaan.

Lähtökohta oli se, että n. vuosi sitten Hannulla oli munuaisarvot hieman koholla ja nytkin tuli merkintä "voi olla alkaneesta lievästä kroonisesta munuaisen vajaatoiminnasta", mutta tilanne kuitattiin kuitenkin ylipäätään ihan hyväksi, eli ei tarvetta huomioida ruokavaliossa tai hoidossa. 

Pesosella oli vuosi sitten kaliuvajetta, mutta tällä erää kaikki on ok. "Ja nämähän ovat oikein hyvät", totesi lääkäri veriarvotuloksista. Ei anemiaa.

Ei anemiaa, vaikka ilme on kuin happamalla sitruunalla. Kotiin päästyä
Pesonen tovin kuljeskeli ja haeskeli reittejä, kunnes huomasi oikeasti
olevansa kotona.  

Samalle viikolle osui myös Zooplussan saapuminen. Iso ja painava laatikko ei odottanutkaan rappukäytävässä, vaan se oli ovikoodivirheen vuoksi mennyt läheisen kauppakeskuksen postiin. No probleemo. Auto parkkiin ja paketti kyytiin. Uutta porsliinia ja tuoretta ruokaa. Paljon paukkumuovia.

Paljon paukkumuovia ja muuta sälää. Laku tykkää!

 Lakussa on se hauska piirre, että kun henkilökunta touhuaa jotain, tässä tapauksessa levittää paketin sisällön kaikkineen lattialle, Laku hetken ajan säikkyy, katsoo tilannetta, rohkaistuu ja menee hype tilaan. Hype tila on sitä, että Laku kirmailee sinne tänne, juosten tapahtumapaikan "läpi". Hyppii ja säntäilee. Riemuitsee pallomerestä, isoista esteistä ja jännittävistä nurkista. Repii riemua koko rahan edestä, jokaisesta arvottomastakin postin tuomasta räipäleestä. 

Laku (oik) saanut Sofin mukaan

Rutiini juttujahan nuo; lääkäri ja laatikko, mutta aina niissä on omat jännityksensä ja tunne kuohunsa. Kissan elämässä suuria juttuja, tärkeitä juttuja. Terveyttä ja virikkeitä. Toivottavasti arvostavat veijarit nuo:)

Hannu repeää riemusta!

 

Nappisilmä Sofi

 Sofin 8v - synttäreitä vietettiin kuluvana viikonloppuna. Mukavat kemut olivat, sillä Kissatäti piipahti kupsuttamassa synttärisankaria ja kavereita. Ja sitä paitsi Kissatädin tasku falskasi juuri sen verran, että sieltä ropisi herkkuja pitkin lattioita. 

Sofi Laku ihmettelevät uutta palloa...

..ja Lakuhan sen pallon vei.

Sofista on vuosien varrella kuoriutunut varsin utelias veijari. Kuluvalla viikolla henkilökunta pesi ikkunoita ja Sofi oli paikalla. Viikonloppuna henkilökunta raahasi kasveja kylmiltä ilmoilta turvaan ja Sofi oli pöydällä kasvit tutkimassa. Henkilökunta kun kokkaa keittiössä ja raapaiseekin leivinpaperia, Sofi on aina paikalla. Henkilökunta kun nikkaroi jotain, on Sofi paikalla. Ripustetaan jotain, Sofi on paikalla. Kun tapahtuu jotain puuhastelua tai jotain sellaista, mistä voisi ottaa oppia tai muuten vain vaikuttaa mielenkiintoiselta, tulee Sofi paikalle, kääntää päänsä kenoon ja tapittaa nappisilmillä. Se tulee paikalle tiedonhalulla ja reportterin nälällä. Tapittaa, imee ja oppii.

 

Sofi poseeraa ja siinä sivussa tutkii

Sofi on myös edelleen jääräpää. Se kuuntelee, mutta ei kuule. Tekee mitä huvittaa. Ja jos se kuuntelee, se unohtaa kuulemansa. On se myös kiusanhenkikin. Kysytään vaikka Jetalta. Välillä Sofi jahtaa Jettaa liiaksikin. Kyttää kuin halpaa makkaraa.

Osaa Sofi olla myös törkeä. Pedin ryöstäjä. Sofi jos haluaa petiin, sinne se myös menee - vaikka siinä makaisi jo joku. Se tulee, änkee ja punkee niin kauan, kunnes toinen väistyy. Ryöstää.  

Vuodet ovat tehneet myös tehtäväänsä, sillä on Sofi pehmentynytkin. Rapsuttaa saa enemmän. Se antautuu. Ei jaksa epäillä, vaan kytkee huomaamatta turhan tärkeän roolin pois päältä. Se on mukava suunta. Ja mehän rapsutamme. Se on vissi! Hyvää synttäriä Sofi!

Seuraavassa videossa kokeillaan hieman,

mitä Sofi on joskus oppinut ja vieläkö oppi

on tallella?