perjantai 26. syyskuuta 2014

Synnytys

Syyskuun 2013 puolivälissä Pesosen synnytys vääjäämättä läheni. 19. päivä huomasimme pienen, mutta selkeän tömpsähdyksen Pesosen pullistuneessa vatsassa. Pennut potkivat! Uskalsimme hankkia keittiövaa´an, jotta saisimme tulokkaat punnittua.



Synnytys käynnistymässä
Syyskuun 23. päivän aamuna Pesosen hengitys oli tiheämpää ja lattialta löysimme limatulpan. Pesonen makasi sille tehdyssä pahvilaatikossa, jonka reunat olivat sen verran korkeat, jotta pennut eivät putoilisi laatikosta edes vahingossa. Laatikko oli myös vuorattu pyyhkeillä. Pesonen oli aavistuksen "levoton",  hakien jatkuvasti asentoa. 
  

Klo 10;15 supistukset alkoivat. Hengitys oli nopeaa pintahengitystä.



Klo 10;43 alkoi synnytys. Pesonen nosteli itseään ja ponnisteli. Kuului pieni vingahdus ja pentu tuli. Pesonen oli synnyttänyt! Nyt jännitimme sujuuko kaikki, niin kuin luonto on tarkoittanut. Pesonen alkoi pesemään pentua miltei välittömästi ja katkaisi napanuoran. Meidän ei tarvinnut puuttua tilanteeseen millään lailla. Odotimme lisää pentuja. Enempää ei tullut. Yhteen jäi.




Synnytys 4;40


 Klo 10;53 pentu löysi tissille. Kaikki tapahtui nopeasti. Pieni piiskahäntä oli hetkessä tissillä ja Pesonen pötkötti onnellisena ja huolehtivana vieressä. Annoimme Pesoselle äidinmaidon korviketta, jota hän joi kolme kupillista. N. ilta neljän aikaan uskalsimme punnita pennun, jonka painoksi saatiin 122g. Myöhäisillassa Pesosen hengitys oli vielä tiheää, mutta lopulta sen tasaantuessa, emme enää odottaneet pentueeseen lisäystä.

Pesonen pentunsa kanssa

Pesonen hylkäsi melko pian synnytyslaatikon ja oli aavistuksen välinpitämätön pentuaan kohtaan. Se vaikutti olevan tilanteesta hieman hämillään. Olimme huolissamme, sillä Pesosen mahdollisista aikaisemmista synnytyskokemuksista ei ollut tietoa. Kuinka Pesonen pystyy sokeudeltaan pitämään pennustaan huolta? Vaihdoimme veriset aluspyyhkeet laatikosta pois, mutta laatikko ei kelvannut. Pentu oli nyt pääosin viileällä lattialla, jota yritimme vuorata pyyhkeillä. Se oli heitteillä ja huusi ruokaa, eikä Pesonen juurikaan reagoinnut. Vahdimme tilannetta. Jouduimme kantamaan ja avittamaan pentua tissille ja samalla lämpöä saamaan. Tilannetta kesti pari päivää, jonka jälkeen homma alkoi sujumaan. Pentu otti tilanteen haltuun ja tomeruuttaan haki itsensä tissille. Myös Pesonen sai juonesta kiinni ja alkoi pitämään pennustaan huolta.


Pesonen ja Oksanen


Pennulle annettiin nimeksi Oksanen, Sofi Oksanen. Melko pian aloimme kutsumaan pentua etunimellä, Sofiksi. 

Huoli vaihtui tähän toiseen pentueeseen, jonka nuorimmat olivat vielä melko villejä, pelottavan villejä. Nyt piti vastasyntyneen pennun, Sofin terveys turvata heiltä, sillä varsinkin yhdellä pentueen kissoista oli tapana melko voimakkaasti "hyökkäillä" Sofia kohtaan, eikä Pesonen pystynyt puolustamaan. Jouduimme turvautumaan nukkumiseen samassa tilassa, pentulaatikon vieressä, vahtien tilannetta. 



Imetys 0;50

Sofi kasvoi ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana hurjaa vauhtia ja voimistui. Pesonen piti huolta minkä pystyi. Muu pentue, joka nyt oli verkko-oven takaa tarpeeksi tutustunut talon muuhun kissaporukkaan, pääsi pikkuhiljaa niiden seuraan. Näin saatiin pentuhuoneessa Pesosen ja Sofin tilannetta rauhoitettua.  


Äiti ja tytär
Sofin painotaulukko:


23.09. 122 g     09.10. 315 g
24.09. 130 g     10.10. 331 g
25.09. 132 g     11.10. 349 g
26.09. 145 g     12.10. 363 g
28.09. 183 g     13.10. 374 g
29.09. 189 g     23.10. 482 g
30.09. 198 g     02.11. 680 g
01.10. 222 g     02.12. 1,3 kg
03.10. 241 g     06.01. 1,9 kg
04.10. 254 g     03.02. 2,4 kg 
05.10. 264 g     01.03. 3,1 kg
06.10. 280 g     05.04. 3,5 kg 
07.10. 289 g     01.07. 4,5 kg
    


Sofi nukkuu

  

Äiti ja tytär

maanantai 22. syyskuuta 2014

Varovaista tutustumista

Syyskuu 2013 alkoi molemminpuolisella tutustumisella. Melko pian huomattiin, että Pesonen on sokea. Ei havaintoa, kun heilutti kättä silmien edessä. Pää ei liikkunut käden tahtiin laisinkaan. Se laittoi meidät uuteen asemaan. Aikaisempaa kokemusta sokeasta kissasta ei ollut, mutta tarinoita sokean kissan täysivaltaisesta elämästä oli luettu. Pesonen näytti pärjäävän mainiosti, emmekä olleet huolestuneita. Emme, vaikka maha tuntui pyöristyvän kovaa vauhtia. Miten sokea kissa hoitaa synnytyksen? Tai sitten emme ehtineet huolestua, sillä koko pentukatras tuli pikkuhiljaa rohkeammaksi, kun saivat vakituisesti ruokaa ja lämpöä. Tottuivat tilanteeseen. 

Railakasta menoa. Pesonen keskellä.
Metsässä asuneita kissoja piti ymmärtää, eikä kaikkia ihmiselle totuttuja itseestäänselvyyksiä auttanut täräyttää ajattelematta. Perinteisen perjantai imuroinnin jätin ensimmäisellä kerralla väliin. Ei uskaltanut laittaa pölykonetta huutamaan. 

Sen kun oli hieman huokaissut homman toimivuuden perään, päätti Pesonen kiivetä tuuletusikkunan päälle. Sokea kissa katonrajassa, heiluvan tuuletusikkunan päällä! Kodin tekstiileistä on ennenkin ollut apua ja nopeasti tyynyä noutamaan. Kuin prinsessan kenkä, varovasti saatiin Pesonen rohkaistua tulemaan tyynylle ja sitä kautta turvallisesti alas. Otimme hieman takapakkia homman toimivuudesta ja tilanteen rauhoittumisesta. Tarkkana sai olla.

Pesonen saanut kurkkuunsa painikaverin
  Seuraavana päivänä haimme kellarista verkko-oven, jonka asensimme välioveksi. Aiemmin välissä oli ollut pahvi ja/tai ovi, jota pidettiin kokonaan kiinni. Nyt pentue pääsi tarkkailemaan meidän ja talon muiden kissojen elämää. Tuoksuja ja tilanteita. 


Seuraavana yönä heräsimme valtavaan pamahdukseen! Olimme poistaneet pentue huoneesta kaikenlaista irtotavaraa ja kun meno muutenkin oli yltynyt, olimme poistaneet esim. tauluja. Vaan yksi oli jätetty ja se juuri tiputettiin yöllä, suuret ja raskaat kehykset, lasisella pinnalla. Olin luullut taulun pinnan olevan muovia, mutta näin ei ollut. Pesonen makasi hiljaa nurkassa, lasin- ja kehyksenpaloja aivan naaman edessä. Onneksi mitään ei käynyt. Selvisimme säikähdyksellä, eikä Pesonenkaan tuntunut sen kummemmin järkyttyneen. Pesosen tapana oli selvästi reagoida vieraassa paikassa vaarallisiksi koettuihin tilanteisiin olemalla hiljaa paikallaan.  

Kissoja stressasi myös jo alkukesästä alkanut remontti suoraan yläkerrassa, jossa mm. porattiin talon rakenteisiin useampaan otteeseen. Meteli oli huumaava. Äänet tulivat yllätyksenä, eikä remontin lopusta ollut tietoa. Remontti jatkui pitkälle loppusyksyyn ja alkutalveen. 

Kissat, niin omat kuin kotihoidossa oleva pentuekin, pääsivät verkko-oven ansiosta varovaisesti tutustumaan toisiinsa. Pesonen kasvatti mahaansa hieman sivummalla, milloin missäkin pahvilaatikon kolossa tai pesässä. Tilannetta tarkkailtiin ja alan kirjallisuutta tutkittiin. Laskettiin päiviä.


 

   

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Taustaa

Elokuun 2013 alussa tuli ilmoitus Hanko-Mäntsälä tien vieressä olevalta tontilta kissapentueesta, jota talon väki ystävällisesti ruokki ja leikitti. Oli nähty emo ja neljä pentua. Elokuun 9. päivänä illansuussa aloitettiin loukutusoperaatio. Nopeaan tahtiin saatiin neljä kissaa talteen, emo ja kolme pentua, jotka vietiin saman tien Kytäjän kissatalolle Hyvinkäälle, mutta viimeinen jäi vielä yön pimeyteen. Kymmenen päivän aamuna, n. klo. 07.30 tuli viesti, että "tämä viimeinenkin on mennyt loukkuun". Koko porukka oli siis nyt yhdessä. Nopea aamupala ja kissaa hakemaan. 

Autossa huomattiin, että kissan silmät ovat "oudot", ne loistavat ja pelästyttiin onko silmä viottunut, sillä se oli loukussa repinyt ruokakippona toimineen kertakäyttölautasen palasiksi. Samalla huomattiin, ettei kyseessä ole pentu. Epäiltiin onko kysymyksessä pentueen isä.  

Kissatalolla melko nopeasti tämä viimeinen kissa nimettiin Pesoseksi, ihan senkin vuoksi, kun ei oltu varmoja sen sukupuolesta. Pentu se ei ollut, sillä se oli selkeästi jötkäle muihin verrattuna. Pentue sai oman huoneen. Pesonen oleili hieman syrjemmällä, ollen yläparrulla piilossa, tarkkaillen tilannette turvallisen etäisyyden päästä.  


  12.8. Kytäjän kissatalolla todettiin sieni-infektio tapaus, jonka johdosta koko talo suljettiin puhdistusta varten. Talon kissat pestiin. Myös Mäntsälän tienvarren pentue pääsi pesuun. Pesosen pullea olemus herätti uteliaisuuden ja eläinlääkärillä pesutilaisuudessa se ultrattiin samalla. Löydettiin selvät sydänäänet. Pesonen odotti pentuja.

Kissatalon kaikille asukeille piti löytää kotihoitopaikka talon siivouksen ajaksi. Sopivan talouden löytyminen tien varren isolle porukalle oli hankalaa ja päätimme majoittaa pentueen. Tilaa oli pienellä raivauksella yhdessä huoneessa. Vinyylilevyt ja soittimet saivat väistyä ja siirtyä toiseen huoneeseen. Elokuun lopussa porukka muutti meille.


Pesonen kotihoidossa