torstai 20. huhtikuuta 2017

Tuliainen puun takaa

Tällä kertaa kotiinpaluu oli yllättävämpi, sillä tuliaiset tulivat tuojallekin puun takaa. Erään tutun pääsiäisen "ylijäämävarastosta" oli jäänyt ruohotuokkonen roikkumaan ja henkilökunta sai sen kissoille kotiinviemisiksi. Kaunis ele kaverilta.

"Minun ruohoni", viestittää Tippa

Kun kerta tuliainen tuli puun takaa, ei sitä kukaan osannut odottaa. Tipalla muljahtivat silmät päässä, kun tuoreen ruohon tuoksuinen herkku tipahti suoraan sänkyyn, makuupaikan viereen. Tippa sai oman privaatin herkkuhetkensä, kunnes lopulta, vääjäämättömästi, ruohon tuoksu ja narskunta sai pääjoukon liikkeelle. Suoraa hyppyä sänkyyn ei kukaan uskaltanut tehdä, vaan outoa lähdettä tuijotettiin varovasti sängyn päädyn takaa. Päiden keikkuminen ja pyöreää pyöreämmätkin silmät olivat liki suoraan tirkistelyn abc-kirjasta.

Mikä mikä mikä, tirkistelevät Hannu (vas) ja Laku



Kun Tippa oli tovin herkutellut, uskalsivat Hannu ja Laku lopulta kampeutua sängylle ja hivuttautua lähemmäksi. Tippa ei liiemmin laske aivan liki ketään ja olikin paras, että ruoho reissasi sängyn päältä lattialle, jossa se nopeasti keräsi loputkin uteliaat.

Hyvä ja laadukas ruohotuliainen oli ilo kissoille!

"Ei tainnut olla kokonaan minulle, vai...", pohtii Tippa





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen tunnelmapaloja kuvina

Pesosen porukoiden pääsiäisen vietto on ollut juuri niin rattoisaa kuin pitääkin, paitsi siivousliinan kohdalta. Tässä tunnelmapaloja pyhäpäivien ajalta:

Lakua kiinnostaa kauppatuliaiset (jotka kaikki olivat kissoille). Sofi taasen kyntää maljakon koristeita.




Pesosen pääsiäispyörähdykset











Pääsiäinen on pitkälti ollut
uniammattilaisten juhlaa!

















Batman!? Ei vaan Jetta.


Hannun ja pirin versio päiväunista

Laku hereillä ja tassuttelee pehmopetiä. Huomatkaa katse, joka ei suinkaan ole kameraan päin, vaan akvaariossa uiskentelevaan tyttöystävään!

Nyt tapitetaan kuvaajaa! Laku.
Sofi saanut katsekontaktin
kameraan




Näin. Eihän se maljakko
loppujen lopuksi pystyssä
pysynyt,
vaan Jetta otti siitä kunnon
syliotteen ja humps kaikki kaatui.

Pieni vahinko pyyhittiin
rätillä pois, eikä draama
ollut sen suurempi.

Tästä on hyvä jatkaa
arjen askareisiin.
Hoplaa!






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä kohti


Pääsiäistä ollaan pikkuhiljaa potkaisemassa käyntiin, kunhan oikea polku löytyy. Jetta päätti laittaa omat mausteet mämmiin ja kävi istahtamassa hajujäljet Pesosen petiin. Pesonen on viime päivinä ollut varsin vilkas, varsinkin Jettaa kohden, eikä siis ihme, että Jetta pomppii hieman sinne tänne. 

Jetan pomput ovat käyneet myös keittiön pöydällä, josta pajukissoista ja koristeista tehty pääsiäisluomus on jouduttu siirtämään milloin vaatehuoneeseen ja milloin kelien mukaan parvekkeelle. Ensin Jetta ihan kivasti nuuhkii luomusta, mutta sitten kun luomus alkaa rapisemaan ja sen koristeet heilumaan, ottaa Jetta syleilyä muistuttavan asennon. Siinä vaiheessa henkilökunta parahtaa ja kipittää ottamaan perintövaasin suojaan. 

Jetta istahti Pesosen pedissä


Kaiken tohinan keskellä Pesonen kyntää kuonollansa missä lie ja aamulla oli näemmä käyty tonkimassa hiekkoja jossain. Pesonen on nopea liikkeissään ja välillä tuntuu, että pitäisi peltipoliisi asentaa - sellainen, joka älähtää ja välähtää.

Pesonen käynyt tunkemassa taas nokkansa jonnekin



Porukan nopeimman tittelin pitää silti edelleen Tippa, joka kevään aikana on mm. kunnostautunut rapsuttelemaan pömpeleitä oikein urakalla. Tosin Tipalta saattaa pääsiäinen mennä ohitse, joko vauhdin puolesta tai sitten kunnon unien. Tippa taitaa sikeät unet.
Vauhtikatti Tippa välillä tankkaamassa



Melko leppoisissa merkeissä Pesosen porukka vaipuu pääsiäisen viettoon. Kaupungin ja katujen hiljentyminen tarttunee myös kissoihin ja siitä on hyvä ottaa kiinni. "Teepä Tippa tilaa, pötkähdetään hieman".


Hyvää pääsiäistä!

Pesonen nuuhkuttelee pajunkissojen unihiekkaa. 


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo


Vaikka naapurissa "räksyttää" koira ja pihalla ulvoo sirkkeli, Pesonen ei hätkähdä. 

Naapuriin muutti uudet asukkaat; toinen heistä kaksijalkainen ja karvainen ja toinen nelijalkainen ja karvainen. Muuten heillä on ollut moitteeton alku, mutta tämä nelijalkainen potee lievää ero- ja outousahdistusta ja se ilmenee lievänä haukkumisena, aivan kuten koirat.


Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo. "Ei haittaa", tuumaa Pesonen


Uuden äänen eli haukkumisen ovat huomanneet myös meidän kissat, jotka reagoivat kukin tavallaan. Paniikkia ei ole, mutta esim. Tippa ja Jetta hieman pelkäävät uutta naapuriääntä. Aiemmin Tippa ja Jetta eivät ole koiriin juurikaan reagoineet, mutta nyt äänen sävyssä heläjää eri sävy. Pesonen sitä vastoin ei ole moksiskaan, vaan "melkein murisee vastaukseksi takaisin". 

Viikolla on myös sirkkeli ulvonut. Se ääni on eniten häirinnyt Piriä, joka on luikkinut sirkkelin terästä kauemmaksi. Muihin kissoihin ei sirkkelin terä ole osunut. 

Onneksi talo on muuten hiljainen, eikä yht´äkkisiä kovia tai riipiviä ääniä kuulu. Kovimmat äänet tullenevat tästä asunnosta, kun Pesonen ja Laku laulavat tai muuten vain on iltaravit menossa. Ne on niitä inhimillisiä elämän ääniä...onhan? 


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kodinturvajoukot

Kissat ovat jo pikkuhiljaa tottuneet henkilökunnan urakkatyöksi muodostuneeseen loukutusprojektiin. Vain aniharva tulee ovelle vastaan, kun saavumme lyhyiltä reissuilta kotiin. Onneksi silti vielä muistavat meidät. Jos pidempään olemme pois, on vastaantulijoiden joukko suurempi. 

Kotiporukasta saa iloa; onneksi ovat kotona! Kissat turvaavat kodin. Kissat myös ilahduttavat, kun mieli on apea tyhjän loukun vuoksi, silloin kun energiat ovat vähissä. Välillä kysymme kissoilta apua; "Missä karkulainen on? Miten sen saa kiinni?". Eivät vastaa, vaan hiljaisuudella ohjaavat meitä käyttämään intuitiota, sisäistä päättelykykyä. Kissat toimivat kannustajina.


"Kuis pyyhkii", kyselee Laku henkilökunnalta

Tänä aamuna, kun leipä oli vanhaa ja se oli lopussa, Laku päätti viihdyttää meitä aamukahvin lomassa. Lakun ei tarvinnut kuin tehdä Lakumaisia temppuja, niin mieli piristyi. Kukapa ei vatsastaan tykkäisi, rummuttaisi sitä kuin lennätintä. Laku toimi lähettimenä ja ilma oli sakeana hiljaisia sanoja. 

Pesonen pysäyttää. Pesonen on kuin Pisan torni, joka oikenee. Mistä ihmeestä Rouva saa kaiken tarmon ja ilon!? Ei haittaa, vaikka Piri hieman päräyttää päälakea tai nokka napsahtaa oven pielustaan. Pallo on pyöreä ja Pesonen tietää sen. Pesonen leikkii, Pesonen painii, Pesonen kurisee ja Pesonen hyörii. 

Pesosen vuoro pyöriä


Kaiken tämän jälkeen vähässä on se väsymys, joka auton ratissa, hidastetöyssyisellä taajamakadulla tulee. Seitsemän Duracel-kissan voimin saamme energiaa. Pitäkäämme toisistamme huolta!



Loukutus

Loukut napsahtelevat tasaiseen tahtiin, mutta karkulainen uupuu vielä. Toffo, Haisuli, Noksu, Täppi, Punkku ja Täppi uudestaan ovat jo loukussa käyneet. Siiliä, sitä piikikästä tuhisijaa ei lasketa. Luikku ja Valjaskatti ovat vain näyttäytyneet. Olemme nimenneet kissat. Osa kissoista on loukussa vietetyn ajan ottanut rauhallisesti, osalla on karvat palaneet. Pitkiä aikoja ei yksikään kissa ole loukussa ollut, sen verran nopea loukkujen tarkastuskierto etsijöillä on. Tämä on urakkatyötä.

Karkulainen ei ole silmiin, eikä kameraan osunut. Yhden pariskunnan tulkinta on kuitenkin sen verran vedenpitävä, että uskomme siihen. Alueella liikkuu karkulaisen lisäksi toinen samannäköinen kissa, jonka pariskunta osaa karkulaisesta erottaa. Siihen on tässä tilanteessa hyvä nojata. Siihen täytyy nojata.

Valjaskatin vuoro näyttäytyä


Loukkuja on nyt parilla tontilla - yhden jouduimme hylkäämään, kun talon omistaja suivaantui tekemisiimme. Asian hän ilmaisi, ettei tykkää kun kissat kakkii pihalle. Sitä hän ei tiedä, kuinka monta kissaa loppujen lopuksi tontilla käy. Se selviää riistakameran kuvamateriaalista. Muuten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan hienosti. On silti kurjaa loikkia yöhämärällä vieraiden ihmisten pihoilla ja härnätä liiketunnistevaloja. Loikimme ja haistelemme ilmapiiriä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Loukutus kuitenkin junnaa - se on junnanut siitä asti kun ryhdyimme tähän. Etsijäkoiralle olisi jälleen käyttöä, sillä meillä ei tosiasiassa ole hajuakaan siitä missä karkulainen huitelee. Koiralla olisi parempi haju. Näillä eväillä on kuitenkin jatkettava.