tiistai 27. syyskuuta 2022

Ring ring!


 Ei ole tavatonta, että Pesosen porukassa yksi jos toinenkin pysähtyy tv:n ääreen katselemaan ohjelmia. Parhaimmillaan luonto-ohjelmat ovat kissojen kokkiohjelmia tai jokin urheilutapahtuma pomppivine palloineen kiinnostaa ärsyttävyydessään. Äänet saattavat välillä pysäyttää tai pelästyttää. Tällä erää pahin pelästyttäjä on Salatut elämät, sillä liki jokaisessa Salkkari jaksossa joku soittaa ovikelloa. Se tyhjentää olohuoneen kissoista. Ja se mikä tuossa ring ring ring - episodissa on ärsyttävintä, niin se ettei Salattuja eloja tarvitse edes katsoa, vaan riittää kun hetkeksi kääntää kanavan Salkkari kanavalle, niin ovikello soi!? Kokeilkaa. 

Uusin ja oudoin ruutu rysä tuli pari päivää sitten, kun Laku pysähtyi ruudun ääreen. Ohjelman nimi oli Ilmastoihmeitä ja mahtikoneita. Hä! Ilmastoihmeitä ja mahtikoneita. Kyllä! Tiistaina 4.10 jakson nimi on Maalämpö on todella syvältä ja siitä viikon päästä tulee Labraruoka - parempi mieli. Ohjelma jäi henkilökunnalta näkemättä, mutta lienee viisainta olla viikon päästä tv:n ääressä koko porukan voimin. Ring Ring! 



lauantai 24. syyskuuta 2022

Salaattirosvo yhdeksän vuotias

Se on nyt sitten salaattirosvo yhdeksän vuotias. Aika juoksee kuten hirvi, Aki Kaurismäkeä lainaten. Salaattirosvo on Pesosen tytär Sofi. Juhlittu on maltillisesti - ehkä suurin taakka on ollut itse juhlakalulla, joka on ollut sekä Hannun, että Lakun syötävänä. Juurikin näin, niskaan hypätty ja järsitty. Sellaista kissamaista, kaverillista "maistelua".


Hannu onnittelee Sofia!

Humpalla jatketaan, Kullervo Linnaa, Silmät tummat kuin syksyinen yö. Sofi ei musiikista perusta, mutta Pesonen tuohon viereen tuli pötköttelemään. Sofi on hieman oman polun kulkija, satunnaisten rapsutusten rakastaja. Toisaalta havaintona voinee pitää, että vanhemmiten sellainen syvän nautinnolisen, sormien hukuttamisen turkkiin rapsuttaminen on lisääntynyt. Rukki päälle-rapsutuksia. Onhan yhdeksän vee jo 52-vuotias ihmisen iässä ja jokainen joka on tuon likapyykin rajaan raahustanut, tietää mitä on elämästä nauttiminen eli jokainen palveluksi saatu teko on hemmottelua. Siispä jatketaan salaatin kantelua ja sormien hukuttamista. Hyvää syntymäpäivää Sohvi!


  

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Kauppaan mennään ja kotiin tullaan pää puskassa

Ruokakaupasta kotiintulo on aina tapaus. Ja nyt tarkoitetaan henkilökunnan kauppaa, josta pääosin ostetaan kurkkua, kooka kolaa, kauramaitoa, leipee, banaania ja tän tämmöisiä juttuja. Aina väliin reppuun ympätään kissoille tarkoitettuja sapuskoja ja jotain herkkuosastoon kuuluvia juttuja. He-vi eli hedelmä- ja vihannesosastolta kannetaan molemmille vihreää eli salaattia kahden jalan moottoreille ja kissanruohoa neljän jalan kulkureille. Salaattia saa joka päivä, mutta kissanruoho on paikoin kortilla. 


Tänään kaupasta tuotiin kissanruohoa. Ja Sofi ei emmi syödä kuormasta

Kotioven narahduttua ja henkilökunnan saapuessa eteiseen, kömpii kissa jos toinenkin, suunnasta jos toisesta katsomaan kaupasta saapuneita. Vähintäänkin toinen reppu retkahtaa suoraan eteisen lattialle, seuranaan pari kangaskassia. Raskaammat tavarat, kuten kuuden purkin kauramaitosatsi viedään saman tien keittiö tasolle. Iso säkki vessapaperia tipautetaan vapaana olevalle "tasolle". Mikä se milloinkin sattuu olemaan.

Salaatit eli salaatti salaatit ja kissanruoho pakataan yleensä kangaskasseihin - kasseihin jotka lasketaan eteisen lattialle. Kangaskasseilla on tapana pötköttää lattialla suuaukko auki, jolloin vähintäänkin tuoksut tulvahtavat ilmoilleen. Herättävät hyvän hajuaistin omaavat kiinnostumaan. Yleensä sinne saa ihan näköyhteyden, jos joku sattuu lattianraossa sinne kurkkimaan. 


Viikko sitten kaupasta kannettiin henkilökunnalle salaattia. Ja Sofi syö
kuormasta


Sofi ei ole ronkeli eikä juurikaan kysele "saako jo ottaa ottaa" - kuulumisia, vaan Sofi tulee ja ottaa. Sofi työntää ronskisti päänsä kassiin ja etsii vihreän - oli se sitten salaatti salaattia tai sitten kissoille tarkoitettua omaa ruohoa. Mums mums mums, pää puskassasuu käy ja salaatti vihreä katoaa. Paikoin homma vaikuttaa melko ronskilta toiminnalta, mutta menepä kieltämään. Kunhan jättää työleivän väliin muutaman lehden. Henkilökunnan onneksi, kissanruohoa on tarjolla liki aina. Näin sopu säilyy ja kaikki ovat iloisia. 


Vihreä kielinen kissa - Sofi

maanantai 12. syyskuuta 2022

Punkkia ja Hannibalia

 Punk on 70-luvulla syntynyt vastakulttuuri ja Hannibal (Lecter) tunnetaan paremmin elokuvasta Uhrilampaat. Kyllä, käytetään näitä kahta reippaanlaista kulttuuripolkua aasinsiltana Jetan ja Pesosen eläinlääkärikäynnille.  

Sekä Jetta, että Pesonen ovat syksyn aikana menossa hammaslääkäriin ja sitä varten piipahdimme verikokeissa. Petski on menossa on n. kuukauden päästä ja Jetta tulee piipahtamaan Veikkolan Anidentissa heti kun sopivia aikoja löytyy.


Pesosella lääkäriin lähtiessä hieman hermot pinnassa


Pesosen lääkärikäynti meni hienosti lukuunottamatta pientä hermostumista kotona kopituksen jälkeen. Pesosesta on tullut perin raivoisa mielensäpahoittaja ja sen hän ilmaisee pulikoimalla kuljetusboxissa minkä kerkiää. Näin kotona, mutta kun lääkäristä poistuimme, oli rouva tyventynyt. Itse lääkärissä olo sujuu mallikkaasti. Maltillisesti antaa Pesonen lekurille työrauhan. Korvat, silmät, suu, vatsa ja sydän; kaikki ok! Purtilot täyttyvät ja rouva saadaan muutenkin perustutkittua mallikkaasti. Mikäs ollessa kun lääkärikin kehuu, että turkki kiiltää ja habaa löytyy!  

Jetta olikin toista maata! Kotona kopitus onnistui, mutta lääkärissä alkoi tapahtumaan. Murinaa ja heiluvaa tassua. Minua ette muuten räpläile! Karvan leikkurin ääni oli Jetalle liikaa! Ensin kapaloitiin, sitten koteloitiin.  Aste asteelta meno yltyi hurjemmaksi. Jetta päätettiin laittaa kissakassiin eli toisin sanoen käsittelykassiin ja kun sekään ei vielä auttanut, pyysi lääkäri hoitajaa tuomaan Hannibalin. Hannibal on koodinimi kuonokopalle. Kuonokoppa syvällä naamassa Jetta haukkui ja murisi ja vatkasi päätään. Ja kun Jetan kaoottinen sydän sanoo mitä haluaa, niin rauhoitteet ovat riski. Tosin pelkäsimme Jetan puolesta nytkin, sillä sydämen rasitus näkyi rimpuiluna. Putkilo saatiin Jetaltakin täyteen ja myös Jetan tulokset olivat hyvät! 


Jetta yllätti henkilökunnakin hieman raivoisalla olemuksella

Palataan Pesosen porukoille tulleisiin sijaiskotikissoihin Mantaan, Miinaan ja Mauraan ja n. kuukauden päähän. Kaikki on mennyt "ihan ok", kissat ovat reipastuneet - varsinkin Maura jota välillä joudutaan jopa pyytämään sylistä pois. Niin on hellyyden kipiä.

"Ihan ok" ja vielä kursivoituna. Haiskahtaa ja niin se tekeekin. Alku vaiheessa meille saapumisesta Miina ja Manta alkoivat rapsuttelemaan ja päätimme poistaa mahdollisen allergia reaktion vaihtelemalla ruokia. Rapsuttelu jatkui, mutta oli rauhallista, ei jatkuvaa. Sitten alkoi Maura rapsuttelemaan. Ja lopulta omat kissat yksi toisensa jälkeen. Ei ehkä ollutkaan kyse ruuasta ja allergiasta. Moinen mania oli tutkittava ja veimme sijoituskissa-kolmikosta parhaiten käsiteltävissä olevan eli Mauran lääkäriin. 

Asia oli selvä. Lääkäri otti näytteen ja saman tien tutkimuspöydällä vilisti vaalea, pari millinen korvapunkki! Ja toinenkin! Ei siihen tarvittu edes kaukoputkea.  Korvapunkki ei sinällään ole vaarallinen, mutta todella ikävä. Se syö kuollutta ihokudosta ja aiheuttaa voimakasta kutinaa, sekä kuivaa, tummaa, kahvinporomaista eritettä. Näihin faktoihin pohjaten edessä oli kahdeksan kissan punkkihäädöt!


Niskavalelu karnevaalit

Mukaan lääkäristä saatiin kaksi strongholdia niskavaleluun ja apteekkiin resepti kuudelle kissalle. Apteekissa meille kerrottiin ettei strongholdia ollut, se oli loppunut koko Uudeltamaalta - tilaamalla saisi kahden kk:n päästä. Farmaseutti soitti eläinlääkärille ja tiedusteli vaihtoehtolääkettä ja sellainen oli stronghold plus. Sitä ei kuitenkaan ollut siinä apteekissa, mutta toisesta apteekista löytyi - löytyi yksi paketti (paketissa on 3 kpl). Tarvittiin siis vielä kaksi pakettia. Ne laitettiin tilaukseen. Tilaus oli noudettavissa seuraavana päivänä.

Vielä oli kuitenkin ratkaistavana se miten annetaan niskavalelu kahdelle aralle kissalle, Mantalle ja Miinalle, joita ei saa silittää tai edes koskea. Marssimme toiselle eläinlääkärille, josta saimme varattua seuraavalle päivälle ajan kahdelle kissalle niskavaleluun. Sellainen pikainen toimenpide. 

Seuraavana päivänä paikanpäällä selvisi, että olimme saaneet hoitaja-ajan ja siellä nostettiin tassut pystyyn, ettemme pysty valeluja laittamaan. Tulevat silmille nämä kissat. Tovi keskusteltiin ja oiottiin edellisen päivän ajanvarauksia. Lopulta Manta ja Miina viettivät viitisen tuntia lääkäriasemalla ja lääkäri valeli niskoja muiden töiden ohessa. Olivat loppujen lopuksi myös ystävällisesti putsanneet kissojen korvat. Sillä välin kun Manta ja Miina olivat lääkärissä, hoidimme loput kissat edellisenä päivänä apteekista tilatun stronhold plussan kanssa. Seuraavat luppoajat menivät kotia siistien ja kissapeti pyyhkeitä pesten. Punkki punkilta koti puhtaammaksi.

Palataan Hannibaliin, sillä osin tämän vuoksi Jetta oli hetken Hannibalina, kun molemmilta kissoilta, Jetalta ja Pesoselta kurkattiin myös korvat verikokeen yhteydessä. Korvapunkkihäädöstä oli jo kulunut sen verran aikaa, että tuloksia oli jo nähtävillä. Puhtaat punkeilta olivat. Pessimisti ei kuitenkaan pety, on tuttu sanonta ja jokaista rapsutusta seurataan. Jos on tarve, häädöt uusitaan. Se mistä korvapunkit tulivat, on arvoitus. Helpoin tie johtaa sijaiskissoihin, mutta niille on häädöt tehty ennen tänne tuloa. Toinen väylä johtaa kissatalon myyjäisiin, josta ostimme kissapedin peiton. 


Hyvän ruuan ystävä sijaiskissa Manta


Leikkejä rakastava sijaiskissa Miina

Sijaiskissat eivät enää ole Vihreässä huoneessa lukkojen takana, vaan temmeltävät ja ruokkivat henkilökunnan yörauhaa muiden mukana. Maura on juurtunut niin hyvin Pesosen porukkaan, että näyttää vahvasti siltä että se on jäämässä taloon. Vielä ei papereita ole kuitenkaan tehty. Katsomme tilanteen tarkemmin, kun Manta ja Miinan kohtaloon tulee selvyyttä. Viikonlopun aikana on Mantasta ja Miinasta lähettetty kuvat ja kissat alkavat etsimään uutta kotia. Molemmat ovat vielä aran oloisia, mutta viihtyvät ihmisten seurassa. Miinalle maistuu leikki ja Mantalle ruoka - molemmille monipuolisesti.

Kahdeksan kissan kaitseminen on työlästä, mutta toisaalta se tuonut myös tuulahduksen. Samaa pohtinevat myös porukan omat kissat. Tärkeintä on ollut totuttaa sijaiskissat ihmiseen ja se on osittain onnistunut. Etäisyyttä pidetään maalaisjärjen verran. Niin on hyvä.