Arkikuva #20

 

Arkikuva # 20, pullo. Lasimuseo, Riihimäki

Pim pom.

 Pim pom. Ovikello soi. No ei se noin pehmeästi soi, eikä varsinkaan kissojen korviin. Ovella oli nuori tyttö, joka tuli sovitusti sisälle. Osa kissoista oli jo painellut sinne minne aurinko ei paista ja se osa joka vielä paistatteli päivää kuulosteli vieraan saapumista. Ääniä kuului yksi, mutta jalkoja tuntui olevan useampi. Tytöllä oli tikkaat mukana. 

Näitä tilanteita varten on hyvä, että henkilökunta on kotona. Muut pärjäävät kyllä jotenkin, mutta Pesosta on syytä hieman tsempata ja katsella eteen. Tyttö läväytti tikkaat seisomaan, kiipesi ylös ja alkoi poraamaan. Asuntoon asennettiin kolme palovaroitinta. Tyttö osasi asiansa ja työ eteni rivakasti ja melko pienin metelein. Pesonen pötkötteli vielä rauhassa makuuhuoneen sängyn päällä. Siinä vaiheessa kun tikkaat kopsahtelivat sängyn kulmiin, Petskillekin tuli kiire häipyä toisaalle. Ja silloin kun Petski lähtee pienessä paniikissa voi sattua ja tapahtua. Nyt meni hyvin, Tikkaat olivat ehtineet alta pois ja reitti mukavammalle paikalle oli vapaa. Pesonen meni sohvan alle, jossa Hannu ja Pökö jo pitivät turvapaikkaansa. 

Tuntuu julmalta, että taloyhtiö ja asentaja ilmoittavat tiedotteessa, että tulemme sisälle yleisavaimilla, mutta onneksi tulemiset ja asentamiset on tähän mennessä saatu sovittua niin, että henkilökunta on ollut paikalla. Kiitos firmoille siitä. Tässäkin porukassa on niitä, jotka saattavat luikahtaa ovesta tai sitten vaan on tuo Pesonen, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä mitä tapahtuu. Nyt meni hyvin, hälyttimet on asennettu ja pattereiden vaihto on kymmenen vuoden päästä. 

Sohvan alla Pökön, Hannun ja Pesosen turvapaikka

Sunnuntai

Sunnuntai. Saa nukkua pitkään - no, pidempään. Pakko nukkua pidempään. Niska ja selkä ovat jumissa, koska Laku on nukkunut jalkopäässä koko yön. Mutta on sunnuntai. Saa venytellä kaikessa rauhassa kuin kissa konsanaan. Rapsuttaa rauhassa päätä ja ihmetellä elämää. Ei ole kiire. Tuoksuukin sunnuntaille.

Mutta noustava on, sillä vatsa puhuu. Se hieman jo murisee. Lämmin puuro on hyvä peti päivälle kuin päivälle. Jääkapissa on vielä itsepoimittuja mustikoita. Pakkaspäivänä ajatus karkaa kivasti loppukesän kuulauteen. 

Lattia tuntuu viileältä ja viileys kiipeä sieraimiin asti. Tsih. Äkkiä sukat jalkaan. Pusero piipahtaa juopon napissa. Seurailen kissoja, jotka eivät ole moksiskaan etteivät ole saaneet aamupalaa. Nukkuvat nuo lämpökerällä. Ihmettelen kun eivät seuraa keittiöönkään. Yleensä häärivät jaloissa ja kertoilevat mitä ruokaa tilaavat.

Oi. Ihanaa. Jotain jännää tässä aamussa olikin. Pöytä on katettu. Aamiainen on valmiina. Tarkastelen sitä hieman lähempää. Kovin on pieni ja kovin vaikuttaa kuivalta. Mutta siinä se on - keskellä pöytää.