lauantai 18. toukokuuta 2019

Viihdytysjoukon täsmäisku

Nyt kun Piri on puolikuntoinen ja henkilökunta herkässä tilassa, niin hädän hetkellä Tippa ottaa niskasta kiinni ja alkaa viihdyttämään. Vanhan Rouvan revyy-liike on hyppy oven päälle! Oooh!

Hannu nauttii esityksestä

Laku ja Sofi turvarajalla

Oven kolahtaessa kaapistoa vasten, henkilökunta säpsähtää ja rientää Vihreän huoneen ovelle. Nelijalkainen väestö reagoi tietysti myös tilanteeseen.

 Henkilökunta on ensin paikalla, eturivissä ja kaula kenossa tapittaa ylös. Parin metrin päässä Laku tapittaa henkilökuntaa, eikä ymmärrä vielä minkä vuoksi ovi kolahti "itsekseen". Laku siirtää katseensa oviaukon yläpuolella olevan ikkunan taakse ja näkee siellä Tipan silmät. Jättiläis-Tippa! Siinä vaiheessa Lakua viedään! Turvaetäisyyden turvarajalle Laku saa kaverikseen Sofin. Nelin silmin uskaltaa tapittaa. Hannu käy tarkastamassa tilanteen, samoin nykyhetkeen paluuta tekevä Piri. 

Tippa steppailee tovin yläpangolla ja tulee sovinnolla henkilökunnan hissillä alas. Show on ohitse. Ei encorea, kiitos. Ei nyt.


Piri palvoo vanhaa Rouvaa



perjantai 17. toukokuuta 2019

Piri

Pissavaivojen vuoksi Tammiston Evidensian teho-osastolla kolme päivää ollut Piri saatiin kotiin torstai-iltana - mutta tilanne on edelleen herkkä. Selässä on kipulaastari lauantaihin asti ja pissaamista edistävää lääkettä annetaan. Pahimmat lääketokkurat ovat jääneet taakse, mutta ei Piri läheskään normaali ole. Ruoka ei maistu, eikä pissaaminen ole vielä totuttua. 

Piri annettiin kotiin, koska munuaisarvot olivat normalisoituneet ja Piri oli tehnyt pissan ilman katetria. Myös kotimatkan aikana koppaan oli tullut pissa. Pirillä oli kotiin tultaessa kauluri, joka myöhemmin vaihdettiin itse tehtyyn toipilaspaitaa. Kaveri oli selvästi huojentunut, kun pääsi eroon kaulurista.

Tänään saatiin myös tulokset virtsan bakteeriviljelystä, eikä tuloksissa ollut mitään viitteitä tulehduksista. Näin saimme pilleri-listalta antibiootin pois. 

Tilanne on kuitenkin herkkä. Pelottavan herkkä. Pissaa tulee, mutta pienissä määrin. Piri pitäisi myös saada ruokakipon äärelle ja vettä juomaan. Sivusilmällä tarkkailemme ja samalla pyrimme elämään "normaalia" stressitöntä elämää. Viikonloppuna saamme toivottavasti kaikki lepoa. Edelleen mentävä askel kerrallaan.

Piri, vielä "kuuppa" päässä

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Vaikeita aikoja

Vaikeita aikoja; Piri on kolmatta päivää Tammiston Evidensian teho-osastolla virtsatietukoksen vuoksi. Munuaisarvot eivät ota laskeakseen. Ne kävivät huonoimmillaan jo yli tuhannessa ja tulivat sieltä alas pysähtyäkseen reiluun 400:ään. Viitearvo on alle 200:ssa. 

Tämän päiväisen käyntimme jälkeen Piriltä otetaan bakteeriviljely virtsasta, josta tutkitaan olisiko katetrointi mahdollisesti aiheuttanut virtsatietulehduksen. 

Eri lähteistä riippuen, Pirin paranemisennusteet ja hoidon kuva ovat ristiriitaisia. Tänään lääkärikeskustelun jälkeen päätimme, että Piriä pidetään sairaalassa ainakin vielä kaksi päivää. Bakteeriviljelyn tulokset tullenevat tietoomme illalla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, emme tiedä.

Päivällä puhelinkeskustelun perusteella Pirin voinnista annettiin perin negatiivinen kuva ja väläytettiin jopa luovuttamista. Päätimme kuitenkin lähteä käymään paikan päällä, jossa toinen lääkäri piti varsin luonnollisena pitää Piriä pari päivää hoidossa. Hienovaraisesti hän tiedusteli kuitenkin ensin lisääntyvistä kustannuksista. Yritämme pysyä aktiivisina ja onkia kaikki mahdollisuudet ja näkökulmat. 

Tänään on Pesosen tyttären Sofin nimpparit, joten yritämme edes hieman juhlia niitä. Pidetään kaikki tassuja pystyssä, jotta Piri toipuisi.  

perjantai 3. toukokuuta 2019

Vapun viettoa; osa 2/2

Vappupäivänä pakattiin auto ja lähdettiin pienelle ajelulle. Otettiin Laku mukaan! Onneksi henkilökunnan hermoliiteri, pieni kesämökki on vain rapian puolen tunnin ajon päässä, joten matka taittui nopeasti.

Lakulle kaikki oli tietysti uutta, vaikka reitti kulkee Lakun entisen kotipaikan ohitse tai jopa läpi! Laku ei koko päivänä inahtanut mitään, ei edes kotipaikan kohdalla, vaikka henkilökunta niin odotti.

Mitä tämä tällainen vapun vietto on, tuskailee Laku!

Mökille päästyä Laku katsoi parhaakseen pysyä kopassa ensimmäisen kolme varttia. Kahvittelun aikana Laku oli sitten hiippaillut sohvan taakse, jossa pysyi niska kyyryssä hieman pidempään. Harmi sinänsä, sillä läheisen omenapuun oksistossa ja tyvessä kuhisi sellaista paistikamaa, joka olisi varmaan ollut Lakulle mieliksi. Silmiin osui ainankin peippoa, mustarastasta, oravaa, tavallista talitinttiä ja punatulkkuakin herraa ja rouvaa. Tiklin kohdalla olisi naama saattanut mennä näkkärille!

Mustarastas


Orava


Punatulkku


Tikli

Säässä kuin säässä, tällä kertaa hyvässä säässä paistoimme nuotiolla huikopalat ja annoimme Lakun rauhassa lepäillä sisätiloissa. Energiatasojen samalla kohotessa suunnittelimme kuitenkin jo seuraavaa siirtoa. 

Laitoimme Lakulle valjaat ja kun veijarin omat jalat eivät tuntuneet toimivan, nappasimme pikkuherran syliin ja toimme kaverin pihalle. No eihän siitä mitään tullut. Vahvasti sammaloitunut pihamaa tuntui tassuissa liian eksoottiselta ja vajan takamaata piti kipittää hurjaa vauhtia eteenpäin. Syli osoittautui nopeasti turvallisemmaksi ja hupparipari (kaksi huppari päällekkäin) lämpöisemmäksi ja näin Laku tutustui pihaan sylissä lötköttäen, kainalon alta kainosti kurkkien.

Kipi kipi sammalmättään ylitse!


Täältä näkee hyvin - korkeammalta ja on lämmin ja turvallista!

Sisällä Laku hieman reipastui ja etsi, noh, todennäköisesti ulospääsyä. Onneksi Laku oli enemmän tutkivan journalismin edustaja kuin ajattelematon vandaali. Lopulta Laku teki ratkaisevan psykologisen liikkeen ja meni itse takaisin koppaan. "Tahtoo kotiin", oli selvä viesti.






 Kotona kopan auettua, Laku sännähti kylpyammeen alle, mutta kun sieltä illan edetessä tuli pois, niin tarinoita sohvan takaa oli kerrottavissa. Tippa kävi kovin nuuhkimassa ja epäilimme mahtoiko Tipalle tulla muistijälki tuoksusta. Tippa on myös aiemmin piipahtanut mökillä. Sitähän emme tiedä, mitä Laku touhusi mökillä sillä välin kun söimme vappulounasta nuotion äärellä. Sitä Laku ei ole kertonut.




PS. sitä paitsi, kun saavuimme kotipihaan, autopaikan välittömässä puistikossa
kurkki mitä pullein paisti! Pul, pul. Mitä sitä pidemmälle lähtemään! 



keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Vapun viettoa; osa 1/2

Vappu on perinteisesti yksi koristejuhlista, kun koti tärvellään kaikella karnevaalitavaralla. Pesosen porukoilla ollaan juhlia juhlittu, joulua lukuun ottamatta melko maltillisesti. Pääsiäisenä on saatettu muutama tipi tai munakoriste lätkäistä jonnekin ja juhannuksenakin on koivut jätetty juurineen maahan. 

Ilmasta sataa serpparia! Ja ainankin Sofi (oik) tykkää! Piri seuraa vieressä ja Hannu taaempana.

Tänä vappuna omaksi ja kissojen iloksi puhallettiin muutama serpparirulla ja asennettiin ne lötköttämään niin, että kissat saavat rauhassa tutkiskella niitä. Ilmapalloja puhallettiin ja muutama laskettiin ilmaan pörisemään. Äimän käki piipahti sillä hetkellä huoneessa! Valmiit pallot laitettiin parvekkkeelle roikkumaan, etteivät rikki mennessään saa kissoja hermoromahduksen partaalla, eikä muovin räipäleet ajaudu vääriin tassuihin. 

Vappu on ollut rauhallinen.... paitsi Lakulla, joka vappupäivänä lähti pienelle ajelulle. Mihin mentiin - siitä osassa 2/2. 

Lakun ihmettelee ilmasta roikkuvaa serpentiinä.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Vegaaninen velikulta järjesti Pesoselle vimman!

Ryminällä tullut kevät ja sen mukana saapuneet lämpimämmät ilmat ajoivat henkilökunnan ulos kolostaan pihamaalle kahvittelemaan. Kahvi oli hyvää nam nam ja leipä maistui. Leipään iski katseensa myös paikalle pomppinut suurinokkainen varis, emmekä voineet olla heittämättä vieraalle muutamaa irtopalaa. Tontin rajoilla ravasi myös reipas viisipäinen rusakkoporukka, jolla eittämättä oli mielessä kutukujeet. Sen mukainen meno se. 

Vaan katalapa on keväinen tuuli ja viekas viima, joten liikoja ei auttanut pihalla piehtaroida. Servetit ryttyyn ja kupit nippuun, sisälle takaisin ennen salakavalaa vilustumista.  

Jos kissat eivät ole aivan umpitunnelissa, niin suurin osa porukasta tulee eteiseen vastaan. Tunnelissa ei tällä kertaa ollut ketään, joten porukkaa lappasi kuin Stockmannin kuvitteellisista pyöröovista. Takit naulaan ja kengät kenkälokeroon. Sitten alkoi tapahtumaan.


Pesonen saanut jostain kiinni... (ps. löytyykö Laku?)



"Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huutavat Laku (vas.) ja Sofi!


Pesonen vänkäsi ja punkesi ahtaaseen kenkälokeroon ja nokka tuhisten etsi jotain. Vimma oli päällä! Erityisesti toinen lipokkaista kiinnosti ja hätäisellä matematiikalla ynnässimme, että "nyt on taas astuttu siihen itteensä". Huumaava tuoksu jäi kuitenkin levittäytymättä joten jatkoimme rauhaisin aatoksin Pesosen vimman seuraamista.

Pesonen puski lipokasta kuin lantakuoriainen palloansa. Sofi ja Laku ihmettelivät kenkälokerikon vieressä reunan ylittävää lipokkaan kärkeä, joka niiasi yhä syvemmin tyhjän päälle. Nyt myös Laku, joka oli naksauttanut päänsä ilmassa keikkuvan lipokkaan alle, sai tuoksusta kiinni. "Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huusivat Laku ja Sofi, kannustaen Pesosta työntämään lipokasta yhä villimmin. Lopulta Pesonen voitti painovoiman ja lipokas lötkähti lattialle. 

Pesosen vimma on juuri voittanut painovoiman


Sitä itteään se oli, mutta kasvisversio! Pieni pyöreä pupun papana oli tinttaantunut pohjaan ja kulkeutunut puoliksi ehjänä kengän mukana sisälle. Hajuhaitaton yllätys oli mitä mielenkiintoisin! Ai että siinä riitti nuuhkittavaa ja ihmeteltävää. Vieläkin, pari päivää tapahtuneesta, kenkä lepää rauhoitettuna vaatehuoneessa. 

 
Hei, hakekaas mut alas..., huutaa Pesonen


... ei tartte, osaan tulla.