sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Hannun urheilullinen syksy saa jatkoa

Hannu omatoimisesti sylissä

Hannun urheilullinen syksy on saanut jatkoa vesittömästä ammejuoksusta ja muusta liukkaasta loikkimisesta. Onneksi Hannu harrastaa vesitöntä ammejuoksua pääosin aamuisin, siihen aikaan kun muutenkin saa taloyhtiössä pitää poraa tai hakata naulaa suoraksi seinään. 



Liekö vesittömän juoksun jälkeistä impulsia, mutta jälkimainingeissa Hannu tuli tänään ihka ensimmäistä kertaa omatoimisesti syliin. Sitä ei siis aiemmin ole meidän aikana tapahtunut! Huomasiko Hannu sitä itse, emme ole aivan varmoja, mutta rennon oloisesti röhnötti tovin. Tämän jälkeen Hannu lakosi lattialle, jossa jatkoi leikkimielistä käyskentelyä.

Nyt on vähän uupunut
Lisäksi Hannu on alkanut pelaamaan kuurupiiloa. Eräänäkin päivänä kotiin saavuttaessa Hannu oli pitkään piilossa, jopa hieman liian pitkään, sillä se ei ole ollut Hannun tapaista. Sydän hyppi pikkuhiljaa jo kohti kurkkua, kunnes Hannu yht´äkkiä seisoi muina miehinä kylppärin oven luona. Henkilökunnalla ei ollut mitään hajua, mistä mies ilmestyi.

Hannusta on moneen lähtöön ja on mukava huomata, kuinka Hannukin kokeilee eri juttuja. 




perjantai 12. lokakuuta 2018

Viikon poseeraus

Jostain syystä Pesonen on viime viikkoina kuullut kaikki Jetat menot ja paluut ja "innostunut" lähtemään herkästi perään. Näin pääsi käymään myös pari päivää sitten, kun Pesonen oleili aivan rauhassa omasa pienessä boeng-tuolissaan ja Jetta sattui olemaan viereisen pöydän päällä. Petski kuuli sen ja lähti nousemaan suorinta tietä boeng-tuolin selkämystä pitkin. Tässä vaiheessa myös valpas blogi-toimittaja haistoi jutun juurta ja kun Pesonen tapaili etutassuillaan jo pöydän kantta, oli toimittajakin heittänyt puurokauhansa syrjään ja vilkkain askelin lähtenyt noutamaan kameraa astiakaapista - juu, kyllä, kaikkillahan kamera on astiakaapissa.

Toimittajan saapuessa kuvauspaikalle istui Pesonen pikku boengissaan ihmetellen koko tohinaa. Kuva otettiin, mutta draaman kaari oli jo siinä vaiheessa naksahtanut katki. Sinänsä hyvä, sillä Jetan perään säntäys oli päättynyt. Kameran omasta pienestä näytöstä ei koko totuutta näkynyt, mutta kuvan kehittämisen jälkeen näkyy selvästi kuinka Pesosella on suht nopeasti kehiin heitetty poseeraus!  Viikon poseeraus.







keskiviikko 3. lokakuuta 2018

TV-tärppi

TV-tärppi
TV-tärppi: la 6.10, klo 21.21 Yle Teema, Istanbulin kissat (tunnetaan myös nimellä Kedi). Löytyy myös Yle Arenan puolelta. Pesosen porukan "arvostelun" voi lukea blogin puolelta: http://kissapesonen.blogspot.com/2018/09/kedi.html
Mjautinnolista elokuvailtaa!

perjantai 28. syyskuuta 2018

Jetta pöllöilee

Jetta pöllöilee

Jetta saa välillä varsinaisia riemuralleja ja käyttäytyy epäilyttävän onnellisesti. Rohkeus tällaisissa riemuralleissa vaikuttaa kovin uhkarohkealta ja liki pöhköltä. Jetta ja Tippa eivät tunnetusti ole oleet parhaita kavereita, mutta kun riemuralli on käynnissä, niin Jetta ei kaihda liiallisen rohkeaa läheisyyttä, vaan tälläkin kertaa pyrki väkisten nuuhkimaan Tippaa lähietäisyydeltä. Henkilökunta tietää milloin tassutappelu on todennäköinen ja toppuutteli minkä ehti Jetan lähestymisiä. Onneksi Jetalle riitti pääasiallisesti pelkkä mielipuolinen hyppely.

Aina on aikaa tampata leluja

Piste piti kakkuun kuitenkin saada ja kun impulssi-isku oli ohitse, Jetta haki rentoutumisen sohvalla makoilevan henkilökuntalaisen kyljestä. Ihan ok, mutta taktinen kuvio oli siinäkin loppuun viilattu, sillä Jetta makasi kymmenisen senttiä Tipasta. Tippa pötkötti henkilökuntalaisen sylissä ja taisi aavistaa kuka häntää nuuhkuttaa... 

Jetta kaikessa reippaudessaan on hauska. Jetta ei välitä mitä muut ajattelevat tai näkevät ja kokevat, vaan kirahtelee ja säntäilee oman mielensä mukaan. Jetta on tohkeissaan ja surutta näyttää sen. Se on hienoa, sillä Jetassa lepää vielä kaukaisena muistona myös se arka puoli, joka oli joitakin vuosia sitten vielä enempi pinnalla. Näin on hyvä. Jetta on kuin D-vitamiini syksyn harmaudessa! 


Rapsutuksia irtoaa kun hyppää pöydälle

lauantai 22. syyskuuta 2018

Kedi

Kedi on vuonna 2016 Ceyda Torun ohjaama lämminhenkinen dokumentti kissoista ja ihmisistä, joka sijoittuu liki 14 miljoonan asukkaan elämännälkäiseen Istanbuliin Turkissa. Bengu, Deniz, Psikopat (totta, tuttavallisemmin Psykopaatti) ja kymmenet muut kissat esiintyvät dokumentissa omilla nimillään. Kissat ovat katukissoja, vai voisiko sanoa että kadut - kujineen, kattoineen ja koloineen ovat kissojen. Myös Istanbulin kymmenet ja sadat ihmiset ovat kissojen, sillä he pitävät kissoista huolta suurella rakkaudella. Tarpeen tullen he lääkitsevät niitä, antavat antibiootteja tai kuskaavat niitä kirjaimellisesti viime kädessä lääkäriin. Uusien katujen vallatessa kissojen reviirejä, miettivät asukkaat pitääkö kissoille hankkia kissanhiekkavessat, sillä niiden luonnolliset maa-ainekset, joihin tehdä tarpeensa uhkaavat kadota. 



Dokumentti herkuttelee kissojen persoonilla. Se herkuttelee myös ihmisten kommenteilla ja näkemyksillä ja harvoin saa katsoa ohjelmaa, jossa lähes jokainen lause on täyttä asiaa. Kedi tarjoaa myös mahtavan mahdollisuuden tarkastella Istanbulin arkista ja leppoista puolta, jossa arkkitehtuuri, kauppiaat ja kadunmiehet yhdessä kissojen kanssa elävät normaalia elämää. Vuoroin juustosta leikataan viipale asiakkaan lautaselle, vuoroin omaa vuoroaan odottavalle kissalle, joka ikkunaan koputtaen kertoo olevan "nälissään". 

Kediä voisi helposti luonnehtia kissa-ihmisten dokumentiksi, mutta ihmisten pyyteetön lähestyminen ja Istanbulin kuvauksellisuus tuovat dokumenttiin syvyyttä, jolla Kedi nousee dokumenttielokuvana itsenäiseksi teokseksi. Rinnakkain kissojen ja ihmisten tarinoissa kulkee hienosti miksattu ja tyylikkästi valikoitu musiikkiraita.

Kedi on koko perheen elokuva. Se ei yhtä lievää kohtausta lukuunottamatta näytä kissojen nurjaa puolta, joka todellisuudessa on kissojen hurjan määrän vuoksi olemassa. Kedi keskittyy elämään ja rakkauteen, toisten huomioon ottamiseen ja onnellisuuteen. Kedi on elokuva, joka kelpaa kaikille. 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Pesosen blogi 4-v

Pesosen blogin ensimmäinen juttu julkaistiin 17.9.2014 eli jokseenkin neljä vuotta sitten! Toimituksessa on juhlan paikka! Juttuja näihin päiviin asti on kertynyt liki 400 eli n. 100 julkaisua / vuosi. 

Koko homma sai alkunsa siitä, kun kuuluisa Kissa-Täti oli jäämässä uutispimentoon Pesosen touhuista. Koimme myös lähtökohtaisesti tarvetta yhyttää samaan soppaan tarinaa ja turinaa siitä, kuinka elämä sokean kissan kanssa ylipäätään onnistuu - vertaistukea, rohkaisua ja kokemuksia myös muille, joilla perheessä on vastaanvanlaista tapausta. Pesosen blogi on myös samalla väylä kodittomien kissojen (eläinten) elämästä, niiden arvostuksesta. Eläinten arvostuksesta ylipäätään! 

Pesonen

Tarkoitus oli kirjoittaa pelkästään Pesosesta, mutta melko pian kävi ilmi, että muut kissat änkeävät kärkkäästi tarinoihin. Oli siis loogista laajentaa turinointi tasapuolisesti kaikkiin, sillä onhan muut kissakaverit olennainen osa Pesosen elämää, varsinkin tytär Sofi, jonka Pesonen synnytti Vihreään huoneeseen, nykyisen toimituksen nurkkaukseen. 

Luetuin juttu on Kissanruoho (1134 kertaa) ja sivuja on katseltu reilut 47 000 kertaa. Tällä hetkellä vakituisten lukijoiden määrä heittelee 60:nen molemmin puolin. Se lämmittää mieltä! Suomi on luonnollisesti maa-kohtaisessa listassa ykkösenä, perässä seuraavat tasapäisinä Venäjä ja Yhdysvallat ja näiden jälkeen Pesosta "luetaan" neljänneksi eniten Ukrainassa!? привітання в Україну! (toivottavasti siinä menevät terveiset Ukrainaan:))

On ilo saada jakaa tarinoita ja vastailla kommenteihin. On myös äärimmäisen miellyttävä myötäelää myös muiden tarinoita, kuvia ja kokemuksia! Pesonen lähettää tietysti kaikille terveiset ja kääntää kylkensä. Juhlissa siis pieni tauko - rouva nukkuu:) 

Koko porukka kasassa; Tippa (etuala), Piri (vas), Laku (keskellä ylhäällä), Sofi
(pöntössä), Pesonen, Hannu (oik. edessä) ja Jetta (oik yläkulma) 



sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Arkirauhaa kaikki tyyni

Pesosen porukoiden seinän takana ja välillä seinien sisäpuolellakin on tänä kesänä nautittu julkisivuremontista. Kesä on ohitse ja remontti näennäisesti valmis - mitä nyt muutama sähköjohto repsottaa tai laudanpätkä puuttuu sieltä täältä. Julkisivuprojekti ei kuitenkaan hallitukselle riittänyt, vaan syksyyn haluttiin puskea vielä kakkuna koristeena pihasaneeraus! Se tietää sitä, että kissojen raapimapuu rahat menevät pihan istutuspuihin ja hyttyspuskiin.



Tällä viikolla pihassa on ollut kutinaa enemmän kuin Vuosaaren satamassa ja toinen toistaan erikoisempaa ja äänekkäämpää härveliä on käynyt kääntymässä ohuella pihamaalla. Sen lisäksi viereisen kadun loppumaalaukset tehtiin kuluvalla viikolla. Pörr pörr. 



Kaikki ei kaikkia miellytä ja sängyn alla, pyyhkeen takana ja ovenpielessä on ollut kiukkuista notkujaa. Jetta, Hannu ja Pesonen ovat sen verran kovan koulukunnan kunkkuja, ettei tällainen pieni pörinä juuri ressaa. Eikä betoniroskan heittelylle ole vielä loppua. Ne laudanpätkät ja sähköjohdot ovat vielä asentamatta, puhumattakaan pihakaivannoista.

Sofi

Piri


Jotain kivaakin! Kissa-TV antoi kuluvalle viikolle myös nautinnollisen ja herkullisen luontodokumentin, kun takapihalle laskeutui kuutisenkymmentä n. vihervarpusta (bongarit täsmentäköön)! Juuri aivan pannu-kokoisia! Sofi kökötti kuola valuen parvekkeella ja Laku tähysti ikkunan takana. Koska viikolla pihalla vieraillut Bob Cat ei Tippaa ilahduttanut, niin tiesimme että tämä tirppa-ohjelma kiinnostaisi ja henkilökunta kipaisi Tipan nopesati live-lähetyksen äärelle. Varpuset noukkivat maasta koivunsiemeniä ja lehahtelivat kuin kuivat lehdet tuulenpuuskissa. Herkkua ja täyttä tavaraa! 



Tippa

Sofi tuijottaa pihalle ja suunnittelee
paistinpannun ostamista

Nyt on sunnuntai ja taustahäly koostuu lähinnä nuarison heikosta musiikkimausta ja naapuruston viikonloppu askareista - ehkä vähän myös kaverin rohinasta ja tepsuttelusta. Kohta kilisevät ruokakipot ja kahvikone hörähtää hyväenteisesti! Mmm.. toistaiseksi nautinnollista.