keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kohti tasakaisia!

Rakennustyömaalla tapahtuneen osatoimituksen viivästyksen vuoksi Kissan lepolaatikon tasakaiset siirtyivät viikolla. Sen ajan jo aikaisemmin valmiiksi  saatu jalusta lepäsi henkilökunnan vaatehuonetiloissa. Viivästys oli kissojen kannalta valitettavaa - vai oliko?

Sofi ja Pesonen ihmettelevät "vajaata" laatikkoa

Facebookia pläärävät Pesosen seuraajat tietävät, että Pesosen porukoilla on ollut viime aikoina rakennusprojekti joka ei ole ottanut edetäkseen. Henkilökunta piipahti joka henkilön sekatavarakauppa Puuilossa ja löysi lintujen pähkinä ja saunan mattohakureissulta kissoille houkuttelevat oloisen best4pets Kissojen lepolaatikon. Matto jäi kauppaan, mutta jääraappa, siemenet, pelletti ja lepolaatikko tulivat mukaan. Lepolaatikon osuus loppuhinnasta oli 39,90:-.

Kiva lepolaatikko

Kissat kiinnostuivat laatikosta välittömästi, siis siitä pahvilaatikosta, jossa best4pets lepolaatikko osineen oli. Facebookkiin levisi heti kuva nautiskelevasta Pesosesta, joka makasi myyntilaatikon päällä kuin valtakuntansa haltija. Hyrr, kivas ostos.

 Lepolaatikon silmiä hivelevän kauniit osat levitettiin pitkin lattiaa ja pehmusteet annettiin rakennusprojektia ihmettelevien kissojen tutkittavaksi. Henkilökunnan näppejä poltteli jo päästä nikkaroimaan jotain suurta ja mahtavaa. Tutkimme kiinnikkeitä ja muita osia. Puutapit puuttuivat tyystin ja nopeasti kaksi kotipuusepää tulivat siihen johtopäätökseen, ettei koko pönttöä saa kerralla kasaan. Mikäli emme olisi olleet tarkkoja, niin loputkin pienet osat olisivat  tulleet puuttumaan, sillä varsinkin Sofi, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta näpräämisestä, kiinnostui nytkin tavarat ovat jännästi levällään - vaiheesta. Mutta kun tapit puuttuivat, homma jouduttiin hetkeksi jäädyttämään.


Pesosen porukan harakka on paikalla

Laku löysi muuta mukavaa


Lepolaatikon kasaamista varten tarvittiin liki 20 pienempää puutappia. Kun varsinaista puutappikauppaa ei ollut, niin sopivaan kauppaan pääsemiseen meni tovi. Nurkan takana sijaitsevassa Prismassa saattoi puutappeja olla, mutta palvelua ei nykypäivänä saa ja puutapit jäivät hamaan piiloon. Kivenheiton päässä sijaitsi ämpärikauppa Tokmanni, joka myy kaikenlaista sitä sun tätä, oletettavasti myös puutappeja kovaan käyttöön. Tokmannista tappihylly löytyikin. Tapit oli kuitenkin pakattu hurjaan 200 kappaleen myyntipakkaukseen ja hinta tietysti luokiteltu sen mukaiseksi. En kokenut tarvitsevani / maksavani noin roimaa hintaa. Pitkä selkäranka vie kuitenkin ajatuksenjuoksua sen verran hitaammin, että päätin seisoskella hetken hyllyn luona, tuijottaa paketteja ja miettiä tappien kohtaloa. Huomasin että yhtä pussia oli kopeloitu niin paljon, että kylkeen oli tehty selvä luvattoman oloinen ottoaukko. Nappasin pussin  mukaan ja etsin myyjän. Esitin asian ja päätin kysyä myisivätkö tappeja kappalehintaan? Outo pyyntö, sillä kappalehinta olisi ollut 0,02 e. Kysymys kuitenkin kannatti. Myivät koko paketin puoleen hintaan. Olin siihen tyytyväinen.


Laku laaduntarkkailija tutkii työkalut

Vihdoin pääsimmen toden teolla kasaamaan lepolaatikkoa. Nyt oli tekemisen meininkiä, jos pään raksuttamista ohjeviidakon keskellä käytetään mittarina. Tappeja oli riittävästi, mutta metallisia ruuveja jäi uupumaan. Laskimme kuitenkin lujuuslaskelmat ja päätimme kasata laatikon näillä välineillä jotka nyt olivat kasassa. 

Sofin mielestä homma edistyy...

...Lakun mielestä ei ja kissat painuvat nukkumaan

Laatikko sai väistämättä muotoansa. Henkilökuntaa kiinnosti laatikko, kissoja nukkuminen. Kahvia teki mieli, joten laatikko oli saatava kasaan. Tasakaisten kunniaksi oli tarkoitus keittää kahvit. Pala palalta, ruuvi ruuvilta ja paikoin ilmankin ruuvia homma eteni, kunnes viimeinenkin pala loksahti paikoilleen. Kissoja ei kiinnostanut yhtään. 

Lakua ja varsinkin Piriä (oik) kiinnosti...

pahvilaatikko!

Siinä sitä istuttiin sohvalla tasakaisissa, eikä kissoja kiinnostanut laatikko yhtään. Piri tuli paikalle, mutta meni pötköttämään vieressä olevan pahvisen laatikon päälle, sen päälle jossa lepolaatikon osat olivat olleet. Otettiin cosman namit käyttöön, mutta tulos jäi laihaksi. Sofi ja Hannu hieman venyttelivät lepolaatikon reunalla, kunnes Hannukin kiinnostui pahvilaatikosta enemmän. Pesosta huhuiltiin ja koputeltiin lepolaatikon kylkeen, mutta ei sekään innostanut. Oli meillä hieno laatikko. Laatikko katseli meitä suurilla silmillään ja me sitä pienillä silmillämme. 

Edes cosman namit eivät saaneet Sofia ja Hannua käymään sisällä.

Sitä vastoin Hannukin kiinnostui pahvilaatikosta!


Lopulta lepolaatikko kannettiin makuuhuoneeseen, ikkunan tykö ja annettiin tilanteen rauhoittua. Hieno laatikko se on! Se on niin fiini, ettei viikossa ole todistetusti kuin yksi kissoista käynyt sen sisällä! Jetta piipahti ja vieraili laatikossa aikaa että kuva saatiin todisteeksi. Sofi ja Piri ovat hypänneet kannen kautta lattialle. Muuten käyttö on ollut minimaalista. Eipähän kulu käytössä. Näin ollen sitä voi mainostaa myös pitkäikäisenä. 

Kissat ovat kimurantteja. Antaa kuitenkin ajan kulua ja laatikon luutua huoneistoon, niin eiköhän käyttäjän löydä paikalle. Laatikko on kuitenkin sympaattinen ja hieman erilainen kuin muut kalusteet. Se on jämäkkä. Jos kissat eivät siitä kiinnostu, niin kyllä se henkilökunnallekin kelpaa. Hyvä pöy.., hyvä lepolaatikko se on! 


Loppu hyvin, kaikki hyvin. Laatikko on hieno ja se on kasassa. Ja yksi kissa on kerran käynyt laatikossa!


tiistai 5. marraskuuta 2019

Durku päivä

Henkilökunta pääsi Kissatädin avustuksella virkistäytymään ja suuntasi Turkuun. Hyvänä houkutuksena oli ajankohtaan osunut Turun ja lähiseudun alueella toimivan Dewi ry:n Dewi-päivä. 

Junalla Helsinkiin ja linja-autolla Turkuun. Linja-auto oli nappivalinta, sillä Väinö Paunun liikenteen naispuolinen kuljettaja oli ajan tasalla ja väänsi kuulutukset Turun murteella. Samalla linja-auto oli liki puolet edullisempi junaan verrattuna, vaikka matka-aika osoittautui melkein samaksi!


RKU Å eli Suomen Turku

Turku. Turku Turku. Mikä olisikaan ollut sopivampi saapumissää kuin sateisen kolea alkutalven keli. Hartiat märkänä Turun kalpeat ja kylmät kadut tulivat iholle nopeammin kuin olisi uskonut. Wiklund ei ollut entisensä. Sieltä ei löytynyt kaupunkiin saapuvalle sellaista lämpöistä soppea, johon olisi voinut istahtaa kahville. Aikamme harhailtua, löysimme sopen täysin vahingossa Fazerin takaoven kautta. Fazerin kahvila ei tosin ollut lämmin, vaan jostain teurastamon ja sairaalan kellarin välimaastosta, mutta vegaaniset herkut olivat taivaallisia. Retken parhaat.

Harhailua edesauttoi Turun keskustan täydellinen kaaos. Keskustaa halitsee tällä erää Kuoppatori, johon varsinkin paikalliset kauppiaat suhtautuvat mustalla ironialla. Kaaosta petraa ympäristössä tapahtuvat, tilanteeseen täysin järjettömät muut rakennus- ja saneerausprojektit. 


Joulukatu


Linkkinä katujen ja ihmisten välille on rakennettu Turun tuleva ja oleva joulukatu, eli vanerinen yhdystunneli, jossa tuoksuu monesta eri lähteestä tullut kosteus. Odotamme jouluvaloja tunneliin!

Joka nurkan takana oli havaittavissa Turun jämähtäneisyys ja se oli pelkästään sympaattista. Hieman sivummalla jälkeenjääneisyys oli selkeämpää. Talot ovat aatamin asussa, pihoissa repsottavat alkuperäiset verkkoaidat ja kadut itkevät kadotettujen raitiovaunujen perään. Kaikki tämä tekee Turusta Turun. Turun ruotsalainen väki nauttii kahvinsa ilman kermaa ja on tyytyväinen. Ja kaikessa tässä piilee Turun vahvuus. Hyvä Turku!

Hamburger Börsin viereinen kortteli on ollut aina Turun helmi ja tältä retkeltä sieltä löytyi täydellisen mutkaton ja vilpitön Ö-ravintola. Turku ei olisi Turku ellei keskustassa oli liiketiloja joiden ulkokuori maalihikoilee ja joiden sisällä asuu lämmin henki ja mutkattomuus. 


Turkulainen raitiovaunupysäkki

Samaa amatöörimäisyyttä oli matkan pääkohteessa eli Dewi-päivässä. Tuote-esittelyt ja päivän teema oli eri pisteissä vaatimattomuudella koristeltu ja vilpittömyyden siloiteltu, ettei sitä voinut olla rakastamatta. Tottakai sulakkeet paloivat juuri kun olimme kahvilla. Se sopi henkeen. Saimme haluamamme ja enemmän. Dewin vuosikalenterit tuotiin sekä kotiin, että Kissa-Tädille. Matkan kissakiintiö oli täytetty.

Turusta lähdimme Tampereelle ja sillä välillä päivä muuttui vertauskuvallisesti yöksi. Linja-auton kuljettaja ei puhunut mitään. Istuu mökötti ratin takana ja vaivoin nosti kättään vastaantuleville kollegoilleen. Matka Tampereelle oli pitkä. 

Tampereella tapahtuu enemmän. Syke on selkeämpi ja samalla raaempi. Ihmiset ilkkuvat eteenpäin tuplaten vauhdikkaammin kuin kaukaiset rantanaapurit. Ei siinä ehdi naapuria rakastamaan. Ilkkumaan kylläkin. Tamperetta vaivaa hype; jo useampaa vuotta peräjälkeen ja joku siinä samalla kärsii. Hypessä mennään raha edellä. Ratikka räjäyttää viimeistään potin. Mutta pitäisikö jossain vaiheessa pysähtyä ja katsella ympärille. Toivottavasti alakulttuureillekin löytyy omat kolonsa. 


3D Crush cafen pupuja.

Matkan toinen pääkohde oli Itsenäisyydenkadulla (10) sijaitseva 3D Crush cafe, jossa pääasiat ovat 3D tulostustuotteet ja puput! Samalla siinä sivussa pyörii mainio kahvila, jonka tuotteet ovat vegaanisia. Paras mennä itse paikalle. Kahvilaan/pupulaan on niin kutsuttu n. 4 euron pääsymaksu, mutta se kuittaantuu kun ostaa kahvilatuotteita. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että itse kahvilaosuus ei juurikaan kohahduta, sillä "kahvila" on kuin minkä tahansa työpaikan taukohuone. Esim. sivummalla olevaa sohvaryhmää sisustamalla voisi saada miellyttävämmän kahvilakokemuksen. Kahvila tukee eläinsuojelua.

Matkailu piristää, vaikka sitten lähimatkailu tai pelkästään yön yli matkailu. Linja-autot ovat oiva ja edullinen tapa matkustaa. Jos tuliaisia ei ole tarkoituskaan etsiä, niin niitä on tuplasti mukavampi löytää! Yön yli retki ei tuntunut kotiporukoissakaan, tai sitten kissahoitaja oli niin pirun hyvä! 



tiistai 29. lokakuuta 2019

HCM

Lakun oli määrä käydä syyskuun puolivälissä hammashoidossa, mutta sydämestä kuului sivuääni, eikä Lakua uskallettu nukuttaa. Meille annettiin kehotus mennä ultrattavaksi. Näin olemme tehneet. 

Laku ultrattiin Tammiston Evidensiassa ja sieltä tuli diagnoosiksi Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), eli sydänlihasta paksuntava sydänlihasrappeuma. Se on kissojen yleisin sydänsairaus. N. 10-15 % kissoista sairastaa sitä. Oireeton kissa voi elää huomattavankin pitkän ajan, n. 12 vuotta, mutta mikäli oireita mm. (rasituksensiedon huonontuminen (väsyminen, hengästyminen), vaikeutunut hengitys ja hengenahdistus, heikotus- ja pyörtymiskohtausket, laihtuminen) ilmenee, elinajan odote on n 2-5 v. Laku on oireeton.

Laku on käväissyt Pesosen luona


    Tiedämme jotain HCM:stä, mutta haluaisimme tietää enemmän. Miten se etenee, huomaako oireet helposti vai kehittyvätkö ne pikku hiljaa? Onko jollain käytännön kokemuksia? Tutkimustuloksia suomeksi on melko vähän. Yhdysvaltalaisilla sivustoilla tietoa olisi enemmän. Onko muilla hyviä artikkeleita tiedossa? Se on mm. tiedossa, ettei ruokavalio vaikuta tässä vaiheessa. Lääkkeet ovat vain oireisiin. Tautia pysäyttävää lääkitystä ei kuitenkaan ole.

Tällä hetkellä elämme normaalia Laku-elämää. Normaalia stressitöntä kotielämää. Siihen pyritään. Stressittömyys on jälleen kerran avain-sana tässäkin tapauksessa, sillä esim. eläinlääkärikäynti saattaa on stressin vuoksi haitallista. Leikitään ja ollaan. Jos Laku haluaa leikkiä, leikitään - jos Laku haluaa olla, ollaan. 




tiistai 8. lokakuuta 2019

Popcorn-koneesta meinasi syntyä harmia

Pesosen porukoilla on kodinkoneiden styroxi-pehmuste toimittanut 24/7 agility-virkaa, mutta nyt on jouduttu tämä "virkahenkilö" lomauttamaan työstään. Pesonen alkoi järsimään styroxia ja teki siitä jonkinnäköisen popcorn-koneen. Ei näyttänyt hyvältä, kun styrox-paloja alkoi näkymään niin Petskin, kuin Lakun ja Sofinkin nenänpäässä. Yhtään ei kuitenkaan mennyt kurkkuun asti.

Koko ajan tarkastelimme, kuinka kissat käyttäytyivät esteen kanssa ja toimimme heti, kun huomasimme väärinkäytöksiä.


Jos tämä on sitä teidän popcornia, niin ei tämä hyvää ole,
tuumaa Pesonen

Kivaa oli niin kauan kuin kesti, mutta näin jälkiviisaana olisi pehmuste ollut viisainta heittää pois heti alkuun. Se alkoi järsimisestä murenemaan melko nopeasti ja voi kuvitella, että helposti irtoavat palat olisivat myös melko nopeasti menneet myös suuhun. Tiedä sitä sitten kuinka helposti kissa saa styroxia syljettyä pois - voisi kuvitella että se on haastavaa. Kuten aina, epäilyttävien lelujen suhteen täytyy pitää kontrollia. Styroxia, oli se sitten millaisessa muodossa tahansa, ei voi suositella kissojen leikkeihin. 

  

perjantai 4. lokakuuta 2019

Bad day

Paha päivä 
- Bad day - 
Pirillä paha päivä. Kaikki pelottaa. 
Keittiöstä kumajaa outo ääni. Todella outo. 
Bad day. 
Kaikkeen täytyy varautua.... joka huoneessa... jokaisen nurkan takana. 
Narinoita, kolinoita, outoja esineitä!!!
Bad day.
Bad day!



sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Parin sadan esteet

Jokin aika sitten ostimme hajonneen jääkaapin tilalle uudet kylmälaitteet ja niiden mukana tuli jännät reiälliset styroxi-pehmusteet. Juuri sellaiset pehmusteet, jotka voi laittaa kissoille temppuiltaviksi. 

Ei niillä paljon käyttöä ole ollut. Laiskan pulskeaa käyskentelyä, verrattuna siihen kun ajatuksena oli villit läpijuoksut, niin että villakoirat lentävät ilmassa. Ei täällä mikään lennä. 

Uutisista hyvää iltaa! Eikun leikkimään.

Toinen, hieman ryhdikkäämpi pehmuste on poissa ollessamme laitettu syrjään, ettei Pesosen tarvitse kärvistellä oudon esineen kanssa. Toinen hentoinen este on sen verran syrjässä, että sen on annettu olla aloillaan.




 Pariin otteeseen on Petski ihmetellyt pallon katoamista esteen taakse. Siitä kertoo seuraava kuvasarja. Joka tapauksessa, antaa "esteiden" olla. Onhan se hieman vaihtelua. 








Ja kiinni. Hyvää iltaa uutisista!