torstai 18. heinäkuuta 2019

"Onko tässä kahvilaa lähistöllä"

Pitkän ruinaamisen jälkeen Pesosen henkilökunta sai kesähäät. Ruinaaminen kuultiin n. 400 km päässä Kuopion seudulla. Autoon uudet renkaat, pesu ja lampun vaihto. Kaikki valmista suureen retkeen.

Kuten ennenkin Itä-suomeen suuntautuvan retken aloitukset ovat dramaattiset. 25-tiellä auto lepäsi ruttautuneena kaiteen päällä ja kaveri kiikutti varoituskolmiota paikalleen. Siniset valot vilkkuivat taustapeilissä. Välietappi Mikkeliin saavuimme illan suussa huojentuneina.

Suurempi huojennus koettiin seuraavana aamuna tien päällä, kun henkilökunnan kokki huomasi, ettei kello olekaan tuntia pidemmällä. Tuli persuksen alla hiipui ja loppumatkan kohti Kuopiota nautimme aivan eri tavalla. 

Kuopion hotelliin saavuimme hyvissä ajoin ja suunnittelimme kahvilla käyntiä. "Onko tässä kahvilaa lähistöllä", tiedustelimme vastaanottotiskillä ja siellä neuvottiin hieman empien sataman lähistölle kulmakuppilaan. "Kahvia myymme, mutta pullaa ette saa". Paikka oli ennemminkin hilpeiden hileiden paikka. 

Kissakahvila vai galleria?


Kahvia ja särvintä teki edelleen mieli. Samalla kello kävi. Ripeällä askeleella kuljeksimme lähemmäksi toria ja kadunkulmassa huomasimme kissakahvila kyltin! "Ahaa, se on siis tässä... tuolla...". Nyt siellä olisi käytävä, toista mahdollisuutta ei tule.  

 Kuopioon on avattu kesäksi Kissakahvila Tiramisu ja se on auki elokuun loppuun asti. Tyyli on sama; vitosella sisään ja kissoja saa rapsuttaa. Särvintä tarjolla.

Ovella pimputtelimme kelloa ja pääsimme sisälle. Paikat saimme tilanjakajan molemmin puolin. Siinä katselimme ja ihmettelimme toisiamme kuin vankilassa vierailuaikana konsanaan (elokuvista nähty). Katossa roikkui puu ja seinillä roikkui taidetta. Omistaja mennä viipotti ja höpötti. Tiedustelimme tarjonnan perään ja omistaja tiedusteli keittiöstä annoksen vegaanisuuden perään. Kello kävi ja kiire hiipi. Hyrrä pyöri.

Uusia asiakkaita kävi oven takana ja aina kun ovi aukesi, kahvilan yksi kissoista yritti livohkaan. Tuuri piti pintansa, ettei kissa päässyt - päästessään olisi kipittänyt suoraan tielle, sillä tuulinkaapin tien puoleinen ovi oli auki!!


Taidetta Tiramisun seinillä


Toisaalla sisällä kauhistelimme pöydillä olevia kynttilöitä, joita kissojen hännät nuolivat! Kynttilöitä oli useita. Jos tällaisessa paikassa on pakottava tarve pitää kynttilää, niin sen voisi korvata led-kynttilällä. Nyt ei tuo kynttilämeri tuntunut hyvältä. Tuskin on kissojen valinta...

Siinä vaiheessa kun meidän jälkeen saapuvilta otettiin tilausta vastaan, tajusimme ettemme ehdi millään saamaan mitään ajoissa pöytään. Jouduimme poistumaan. Jäi tympeä maku. Henkilökunnalla oli liian kiire. Kahvila vaikutti ennemminkin ravintolalta, jossa annoksia joutuu pahimmassa tapauksessa odottamaan yli ajan. Ja oliko kahvilan menun kanteen päässyt lapsus, sillä siinä puhutaan galleriasta. Kahvila vai galleria? Onko paikka rakennettu kissoja hyväksi käyttäen? Toivottavasti kissat eivät toimi pelkkinä sisäänheittäjinä.

Olisi ollut makoisaa myöhästyä vihkikirkosta, sillä kirkon sisäovet olivat länkkärityyliin heiluriovet. Pam! Nyt tultiin! Vaan olimme ajallaan, pienestä maisemareitistä huolimatta. 

Mukava retki, vielä kun samaan ajankohtaan osui Suomen suven lämpeneminen. Kissakahvila Tiramisu tuli käytyä. Tulipahan nähtyä. Mikäli siellä ei olisi edes piipahtanut, olisi jäänyt kurja olo kun kerta maisemissa oli. Saatiin mitä saatiin, välillä näin.

Kiitokset lankeavat jälleen kerran Kissa-tädille joka ruokki ja leikitti Pesosen porukan sillä välin, kun henkilökunta retkeili. Kissa-tädit ovat arvokkaita!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

...radio Suomi soi...

Asunnossa oli hiljaista. Ei ollut radio päällä, ei TV. Kaikki tyyni. 

Pzzzz...zzzz...zzzz.....

Pzzz.... zzzz.. Huojuva torni oli tullut tiensä päähän ja palikat lentelivät sinne tänne! Kärpänen,  kesän äänistä yksi ikonisin oli tullut taloon! Hetkessä asunnossa oli kahdeksan sähikäistä; seitsemän kissaa ja yksi kärpänen. Kaikki etenivät vailla minkäänlaista kuuliaisuutta tai itsesuojeluvaistoa. Kärpänen yritti paniikissa ikkunan läpi, kissa ei. Onneksi. 


Kärpiäinen talossa! Koko porukka, Pesosta myöten on siitä
kiinnostunut!


Pzzzz....zzzz..zzzz...

Kärpiäinen oli suuri. Pullea pöriläinen, jonka siipien isku oli äänekäs! Pienempikin olisi riittänyt. Pesonen tykkäsi ja ihmetteli tykkäämistään. Sinnikkäästi Petski kiipesi pöydälle ja yritti saada kärpästä haaviinsa. Ei onnistunut. Kärpänen ja kaverit olivat nopeampia. Pesonen luovutti.

Pzzz....zzzz....zzzzz...

Jetta aitoi penkkien kautta pöydälle. Pöytä oli se piste, josta parhaiten sai tähystettyä. Ralli jatkui. Olohuoneen kautta makuuhuoneeseen ja kartturin valinnaisten opasteiden kautta joko keittiön kautta olohuoneseen tai sitten suoraa reittiä olohuoneeseen. Sinne missä pörisi! Ralliravia.


Jetta aitoo tuolin kautta pöydälle ja toiselle tuolille


Pzzzz....zzzzz..zzzzz...  ...

Henkilökunta ei oikein mahtanut mitään. Toinen kuvasi, toinen makasi. Yritimme purkittaa kärpäsen turvaan, mutta ei onnistunut. Toinen makasi. Kärpänen laskeutui seinälle, makaavan pään yläpuolelle. Laku näki tietysti vain kärpäsen, joka steppaili karkealla betonilla. "Älä hyppää... Laku, älä hyppää...!". Päätöntä touhua. Laku ja henkilökunta olivat vaakalaudalla. Onneksi etäisyyttä oli juuri Lakun järjen verran liian paljon.

Pzzz...z...zzz.....zzz...

Kärpänen alkoi väsymään. Kissat ei. Tassukontaktia ei vielä ollut. Näkö- ja kuulokontakti on päällä koko ajan. Kissat tiesivät tarkalleen missä kärpiäinen on tai yrittää olla. Luulivat, että tapittaminen riittää. Tapittaminen koitui lopulta kohtaloksi. Kissojen kohtaloksi. Kärpänen löytyi seinältä. Henkilökunta sai  loukutettua rauhoittuneen kärpiäisen ja se pääsi turvaan. 

Kesä ja kärpäset - ja radio Suomi soi!


Tuli hiljaista - menikö kesä? Piri ihmettelee.


torstai 4. heinäkuuta 2019

Arkikielellä "pulmatilanne"

Nyt iski tenkkapoo, eli arkikielellä pulmatilanne! 

Pesonen ajautui pulmalliseen tilanteeseen, kun käyskenteli Vihreässä huoneessa ja halutakseen tulla pois huoneesta oli oviaukon luona estePiri makasi pitkittäin kulkuväylän varrella, eikä Petski aivan suin päin juosten uskaltanut lähteä puskemaan eteenpäin, sillä yhteen törmätessä Piri saattaisi antaa tassusta. 

Hetken Pesonen tuumaili, tunnusteli ja tarkkaili, kuunteli, nuuhki ja kuulosteli. Piri pöhisi ja natisi. Petski koordinoi tilanteen ja otti reitin aavistuksen sivuvasemmalta, kunnes saapui levyhyllyn luokse ja jatkoi matkaa hyllyn sivustaa pitkin kulmalle asti. Kulmalla Petski pysähtyi ja kurkki korvillaan pariin otteeseen, jonka jälkeen hivuttautui vapaan tilan kautta pois huoneesta. Piri ei ollut moksiskaan. 








lauantai 29. kesäkuuta 2019

Aamulla klo 04.40 aikoihin

Kun Pesoselle tulee lisää ikää, niin välillä tuntuu ettei rouva jaksaisi intoutua leikkiin ja rientoihin aivan sillä hurmoksella kuin ennen. Pah! Pesonen leikkii ja rientää ihan yhtä lailla kuten ennenkin. Pallot saavat kyytiä ja rouva piiskaa myös itsensä armottomaan temmellykseen. 

Arkiaamu klo 04.40 ja Pesosella vauhti päällä!

Klo oli aamulla n. klo 04.40 aikaa. Työaamu, arkiaamu. Pesonen löytyy tapailemasta korkeahkon kiipeilytason ylintä petiä. "Stooop, stoop", hihkuu  henkilökunta hillitysti aamukarvat silmissä. Yläkerran täti tuntuu olevan sen verran herkkäkorva, ettei siedä elämän ääniä enempää kuin itse tuottaa. Klo on aamulla n. 04.40 ja Pesosella on vauhti päällä. Eikä nyt edes jahdata Jepua (Jettaa), vaan vauhti on ihan omasta päästä. 

Pientä ripeää spurttia. Mikä lie kärpänen puraissut tai muuten vain vinksahtanut. Riemuliiteri. Pesonen jaksaa pidempään kuin pupu Duracell! 

Tulipahan käytyä!

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Poliisi pehmenee

Hannu, porukan poliisi on pehmentynyt. Hannu on tätä nykyään täysimittainen pehmo. Kesällä ja kesän lämpötiloilla siihen ei ole mitään vaikutusta, sillä oireet alkoivat jo hyvissä ajoin kuluvan vuoden alkupuoliskolla. 

Hannun ehdoton lempipaikka on henkilökunnan (kokin) sylissä. Ei kuitenkaan niin kuin kissat makaavat, vaan niin kuin kissat röhnöttävät peppu sohvalla ja etuosa sylissä. Hannu makaa kuin kaiteella ja viljelee sieltä toistaan muikeampia ilmeitä. 

Silloin kuin olo kytee aivan huumaksi, niin silloin terästetään makaamista etutassujen polkemisella. Ja polkiessa on tietysti aina kynnenkärjet esillä. Pientä painelua ja painon siirtoa tassulta toiselle, sen verran että mahaan jää tukku pieniä pisteitä.

Ihmekös kun porukan poliisi Hannu pehmenee; auringon kajoa ja syliä
sylin täydeltä!

Puolipötköttämistä


Hannu nauttii herkuttelusta, oli kyse sitten auringossa makaamisesta tai sitten mahan päällä röhnöttämisestä. Ilme sen kertoo. Satunnaisesti pötköttely menee pitkäksi ja Hannu nukahtaa siihen paikkaan. Pehmenee poika entisestään!

Henkilökunta tietysti tykkää, sillä ei tässä porukassa liikaa "sylikissoja" ole. Tipalta sylitila on tietysti poissa ja Tippa on välillä hieman ihmeissään. Kun Tippa saapuu paikalle ja syli on varattu, niin silloin teemme Tipalle johonkin lähelle tilaa ja annamme rapsutuksia ja kupsutuksia. Joskus tila kelpaa ja joskus ei. Tippa on muutenkin alkanut olemaan enemmän itsekseen, mm. Vihreän huoneen pyörylässä, jonka Tippa on täysin ominut itselleen. Piriä Hannun käytös lienee jopa hieman rohkaissut. Välillä Piri tulee Hannun vanavedessä sohvalle ja ottaa paikkansa jostain.

Kissaihmiset tietävät kuinka paljon sylissä pötköttävä kissa, oli se sitten vaikka vaan puoli-pötkää, lämmittää mieltä ja sulattaa sydäntä. Syli on aina vapaa, tulkoon vaikka kaveritkin!


Tippa ihmeissään kun Hannu taustalla vienyt sylipaikan

Hannu saanut Piristä pötköttelykaverin!

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juhannuspalapeli - Kissatunneli -

Pimenevien iltojen iloksi Pesosen toimitus julkaisee jo perinteeksi muodostuneen Petski aiheisen juhannuspalapelin. Aiheena tällä kertaa, jos nyt ei ihan mummotunneli, niin kissatunneli! 



Tekemisen riemua juhannuksen loppuminuuteille!

PALAPELI LÖYTYY SEURAAVAN LINKIN TAKAA:

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Talkoot - karvat -

Pesosen porukan talkoot ovat edenneet linnunpöntön (sinitiaisen) teon ja karvojen keruun jälkeen siihen, että vihdoin olemme saaneet kuvamateriaalia myös karvojen kaivamisesta! Pitkin alkukesää metsänrajaan raijatut karvat ovat pikkuhiljaa hävinneet - karvat alkoivat häviämään siinä vaiheessa kun kirjosiepot saapuivat. Nyt tilanne on se, että enempää karvoja emme vie.

Kissankarvat tarjottimella


Alkukesästä nimenomaan sinitiaiselle rakennetussa pöntössä oli liikehdintää, mutta kesän hieman edetessä niin "sinitiaisen" pöntössä, kuin muissakin pöntöissä on huolestuttavan hiljaista. Varmaa tulosta emme pysty antamaan. 

Seuraavassa hieman todisteaineistoa siitä, mihin karvat mahdollisesti ovat joutuneet!