tiistai 14. tammikuuta 2020

Tiistaihuuto - keskiviikkolepo -torstaihuuto - katsastus

Välillä on kelpoa hoitaa asioita rytinällä. Kerralla pois. Käytimme kuitenkin loiventavaa, kaksi eläinlääkäriä yhdelle viikolle-tekniikka eikä esim. useampaa kissaa samalle käynnille. Viikon kruunasimme auton katsastuksella.

Sofilla oli aika tiistaille ja Tipalla torstaille. Sofilla hammaskivenpoisto ja Tipalla kilpirauhaskontrolli. Eri lääkäriasemat. Se onkin mukavaa, että kaupungista löytyy kaksi eri eläinlääkäriasemaa - matkaa 450 m tai 1,9 km. Saa valita tai olla valitsematta. 

Sofi meni vaikeamman kautta koppaan, koska Tippa on kuuro. Sofi väisteli ja harhautteli, kun taas Tippa istui sylissä ja kehräsi. Sofi näki ja kuuli, Tippa ei nähnyt, eikä kuullut - koppa tuli ikävästi yllättäen takaapäin. Sitten mentiin.

Sofin kanssa olimme etuajassa. Tipan kanssa tähdättiin sovittuun kellonlyömään. 


Tippa - tuo määrätietoinen kissa


Sofilla rutiininomainen hammaskivenpoisto ja Tipalla nopea verinäytteen otto. Molemmat sujuivat hyvin ok. Sofilla todettiin (oli todettu jo viime kerralla, mutta nyt saimme tietää) katkennut kulmahampaan kärki ja Tippa totesi seinällä heiluvan stetoskoopin. Sofi halusi nopeasti kotiin, Tippa olisi halunnut jäädä hoitohuoneeseen ihmettelemään. 

Sofin reissu nukutuksineen 2½ tuntia ja Tipan retki ilman nukutusta 15 min. 

Pöhnäinen Sofi huhuilee poikia

Sofi huusi, Tippa huusi. Sofi huusi kotona, Tippa kotona, rappukäytävässä, autossa, vastaanotolla saapuessa, vastaanotolla lähtiessä. Pöhnäinen Sofi huuteli kotona kavereita, "Missä te olette? Lakuu, Piriii!". Pojat eivät tulleet ammeen alta. Sitä vastoin Pesonen kipitti huutavan tyttärensä perässä. Hannu ja Jetta tulivat katsomaan, mutta he eivät olleet Sofin toivomat Laku ja Piri. Reilun puolen tunnin huhuilun jälkeen tilanne tasaantui. Tippa käytti oktaavikorttia heti, kaikuvassa rappukäytävässä. Autossa oli hiljaisempaa. Vastaanotolle saavuttaessa Tippa ilmoittautui itse. "Minä täällä!!!", huusi Tippa. Lääkäri kiiruhti tervehtimään ja otti meidät heti vastaan. Toimenpidehuoneessa oli hiljaisempaa, mutta kun Tipan jalka katkaistiin eli laitettiin verinäytteen ottokohtaan side, alkoi pyöriminen ja levoton kurina. Tippa kiljaisi kassalla henkilökunnan palvelemaan ja lasku saatiin nopeasti maksettua. Ei kahta sanaa, kun kuitti oli lompakossa. Loppumatka oli hiljaista, sillä piti keskittyä ontumiseen. Kotona side saatiin nopeasti jalasta ja Tippa rauhoittui.

Tiistaina oli Sofi lääkärissä, keskiviikko oli lepopäivä, torstaina Tippa lääkärissä, perjantaina auto katsastuksessa. "Tööt", töötti toimi. Auto meni läpi. Tehokas viikko.

   

torstai 9. tammikuuta 2020

Dandysmiä

Tälläkin hetkellä yksi kissoista laulaa, hakee huomiota. Se on Laku, porukan huomionkipein kissa. Huomionkipeisyydestä huolimatta Laku on vallan arka kaveri - tosin pitkällä matkalla Lakukin on hieman pehmentynyt, mutta vain hieman. 

Te miksette mua huomaa!


Lakumaista poseerausta tekemisen kautta


Yksi Lakun huomionkipeä tavaramerkki on silloin kun henkilökunta valokuvaa porukkaa. Lakusta näkee kuinka se "närkästyy" kun sitä ei kuvata. Näin tapahtuu usein silloin, kun kuvaaja on keskittynyt kuvaamaan Pesosta. Lakusta tulee levottoman oloinen, takapiruinen, joka viestittää kameramiestä kääntämään objektiiviä häntä kohden. Laku steppaa, pyörii ja vaeltelee. Te miksette mua huomaa!



Tolpan nokassa näytään!


Kuvaajan täytyy olla tilanteen tasalla, sillä Lakusta ei saa pyytämällä kuvia. Lakusta täytyy ottaa kuvia silloin kun kissa kiehuu, silloin kun tassut ovat kuumat. Myöhemmin on herraa turha pyytä poseeraamaan. 

Lakulla on lievää dandysmiä, minän palvontaa Baudelairin sanojen mukaan. Ei siinä mitään, kyllä joukkoon mahtuu.   


Poseeraus. Tekstin kaikki kuvat on otettu parin minuutin sisällä. Näitä kuvia ennen, otimme
pari kuvaa Pesosesta jonka seurauksena Laku innostui poseeraan. 


maanantai 6. tammikuuta 2020

Perintö kupilla

Aikoinaan, liki parikymmentä vuotta sitten kun jo edesmennyt Niilo oli vielä pentu, kanteli se suussaan kaikenlaisia esineitä. Niilo jatkoi esineiden kantamista läpi elämänsä ja ainoana ulkoilevana (valjaissa) kissanamme innostui myös pelaamaan palloa ulkona. Heitimme pehmopalloa ja Niilo koppaili sitä kiinni. Ei tietenkään ole tavatonta, että kissat kantavat lempilelujaan kuin saalistettuja jyrsijöitä, mutta esim. Hannulla, Jetalla, eikä Tipalla ole tapana kanniskella mitään.

Niilo  kantoi jo pennusta alkaen kaikenlaista 


Piri ei palloja tai muita karvaleluja kanniskele, mutta leikin lomassa Piri saattaa napata huiskan tms. ja vetää sen perässään ruokakipolle, vieläpä niin, että pudottaa huiskan pään kippoon. Jossain vaiheessa myös Sofi on alkanut tekemään samalla kaavalla.  

Lakulla on tapana kanniskella tavaroita ja kirskua ja vikistä samalla. Ja jos Laku haluaa kanniskelukirskumisella huomiota, niin silloin äänen tasoa nostetaan aina pykälällä kunnes herra huoMATAAN!! Usein näin tapahtuu hetki sen jälkeen, kun henkilökunta on mennyt pehkuihin.

Sitten on tämä Pesonen. Myös Pesonen kantaa ja huutaa. Aina näihin päiviin asti Pesosella on ollut tapana kantaa pelkästään palloa ja huutaa samalla pallo suussa leikin tarvetta. Miltei aina kun vastaavassa tilanteessa tullaan paikalle, niin Petski pudottaa pallon ja henkilökunnan avustuksella ruvetaan leikkimään. 


Pesonen tuonut hiirilelun ruokakipolle. 

Joulun jälkeen Pesonen yllätti ja nappasi hiirilelun suuhunsa ja kantoi sen  ruokakippojen luokse ja pudotti lelun lautasten viereen. Samalla Pesonen piti samanlaista kurinaa kuin tytär Sofi joka kantaa saalista. Tämän jälkeen Pesonen söi lautaselta. Ruokailun päätteeksi Pesonen "heitti maata" eli peitti lautasen. Myöhemmin samalla viikolla Pesonen kantoi jälleen hiirtä. Leluhiiriä Pesonen ei ole aikaisemmin henkilökunan tietojen mukaan kanniskellut. Nyt se tapahtui viikon aikana kahdesti!


Harvinanen kuva Pesosesta. Toinen kerta kun Pesosen tiedetään kantavan hiirilelua suussaan!



keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Vuodenvaihde

Pesosen porukoilla vuodenvaihdetta odotettiin hieman pelokkaana, sillä vuoden takainen vaihde piti sisällään mm. Pirin oksentelua. Viime kerrasta kolhiintuneena henkilökunta nipisti töistä pari tuntia pois ja tuli aikaisemmin kotiin pitämään kissoille seuraa. Eihän se riittänyt, sillä pyrotekninen paholainen oli luikerrellut herkkäsormisten pommittajien sieluun ja ilotulittelu oli aloitettu jo hyvissä ajoin ennen lupa-aikoja. 

Piri kuuntelee outoja ääniä

Piri ja Hannu olivat jälleen säikyimmät. Hannu jopa Piriä säikympi. Onneksemme Piri vaikutti hieman reippaammalta, vaikka halusikin lymyillä ammeen alla. Oksentelua ei illan mittaan tullut. 

Keskustan jytinät suodattuivat huoneiston sijoittumisen ansiosta, eikä km:n päässä sijaitsevan urheilukentän jyly kantautunut riipivämmällä metelillä asuntoon asti. Tasainen jytky jatkui kuitenkin puoleenyöhön asti ja parikymmentä minuuttia sen ylitse. Sitten tuli liki leikaten hiljaista. 

Pesonen (oik) tullut tuuletuikkunan luokse - Laku (vas)
katselee ikkunasta.

Pesonen olisi ollut halukas kuulla pauketta tuuletusikkunan kautta ja Laku piipahti ikkunassa katselemassa. Tuuletusikkunaa ei Pesoselle avattu. Vielä seuraavana päivänä, tammikuun ensimmäisenä, Sofi istuskeli ikkunan äärellä ja katseli taivaalle. Taivas oli rauhallinen.

1. tammikuuta, päivällä - onneksi on rauhallista.

Vuodenvaihde selvittiin Pesosen porukoilla onneksi vähällä ja Pirikin kömpi yöksi henkilökunnan viereen nukkumaan. Ei voi kuitenkaan unohtaa näitä jotka ilotulitusten vuoksi ovat joko karanneet tai muuten tulleet pelokkaiksi. Heillä vuodenvaihde jatkuu, eikä se ole onnellinen. Helsingin Sanomien Mikko Suutarinen kuvasi koirien uuden vuoden yötä. Kuvareportaasi löytyy seuraavasta linkistä: 



sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Pesosen nenästäveto

Henkilökuntaa on harhautettu, vedetty höplästä - nenästä. Pesonen on paljon paljon reippaampi - villimpi, mitä henkilökunta tietääkään. Pitkät pyhät ovat olleet juhlaa kissojen kanssa, mutta liekö kissat samaa mieltä. Asetelma on väkistenkin ajatunut BB-tilaan, eli iso veli valvoo. Kaikki tapahtuu kuitenkin tahtomatta ja väkisinkin näemme asioita. 

Pesonen on suurin höplöttäjä. Esittää että nukkuu ja käy ronkkimassa ruokaa. Nyt rouva on jäänyt kiinni suuresta höplötyksestä. Tapasimme Pesosen ensimmäistä kertaa suuren kiipeilypuun syvästä nukkumakuopasta - kuopasta jonne Petskiä emme olisi kuuna päivänä osanneet odottaa menevän. Ihan senkin vuoksi, koska paluu syvästä kuopasta on aavistuksen haasteellinen, henkilökunnan tulkinnan mukaan jopa hieman vaarallinen. 

Pesonen suuren puun kuopassa - ei näytä pahalta, mutta poistulo saattaa olla sokealle kissalle
haastava


Reitti on selkeä, mikäli osaa käyttää tasoja, mutta tuntien Pesosen, suorin reitti olisi kuopasta hypäten suoraan alas. Se ei kävisi laatuunsa. 

Hullua, että tilanne oli mikä oli, se piti kuvata. Mutta Pesonen olisi hätääntynyt, mikäli olisi mennyt liian lähelle. Vaan Pesonenpa veti kunnolla nenästä. Veti nenästä siihen malliin, että samalla paljasti olleensa ennenkin kuopassa. Pesonen kampesi kuopan reunalle ja otti tukevan otteen rungosta. Tämän jälkeen heilautti itsensä, niin että pääsi valuen tolppaa alas, pylpyrä edellä. Kaikki tapahtui nopeasti nips naps. Henkilökunta repesi nauramaan. "Et muuten ollut ensimmäistä kertaa". 





Loppujen lopuksi Pesonen tuli täydellä itsevarmuudella
tolppaa turvallisesti alas


Pesonen ei ollut millänsikkään. Ihmetteli saamaansa huomiota ja jatkoi matkaansa petiin. Suurenmoista huomata (jälleen kerran), että Petski pärjää. Toki huoneistossa on edelleen paikkoja jonne Petskillä ei olisi asiaa, mutta Petski lienee niissäkin paikoissa jo käynyt? Ehkä on kuitenkin parempi ettemme tiedä.  

lauantai 28. joulukuuta 2019

Joulun viettoa

Vuoden 2019 joulun vietto on sujunut Pesosen porukoilla vallan rauhaisissa merkeissä. Näillä leveysasteilla kun lunta ei ole kuin muistelemiseen, niin täällä on hämyisissä huoneissa nukuttu paljon. 


Samalla täällä on harmiteltu katoavaa ikkunatonttuperinnettä ja samalla tietysti itse vaalittu sitä. Sisäpihan tonttukoriste on tehty teemanimellä "kuusen varastaminen" ja tietysti siihen osallistuu koko konkkaronkka. Todellisuudessa kuusi haettiin parin sadan metrin päästä ämpärimarketista - kun halavalla sai.  



Täällä on myös siivottu. Syvimmät huokaukset tulivat Tipalta, kun kaikille kissoille vaihdettiin petivaatteet. Ensin Tippa katseli epäluuloisena uusia pehmusteita, mutta kun pääsi tassuttelemaan niihin, niin silloin Tippa vaivasi taikinaa kunnolla! Pienen vaivaamisen jälkeen Tippa kellahti ja huokaisi onnesta soikeana! Välillä on siivottu myös ruoho-oksennuksia (kuva/Jetta).


Lopulta kalenteritkin saatiin liki järjestyksessä auki. Herkut menivät milloin kunkin suuhun. Ketään ei jätetty nuolemaan tyhjää, vaan kaikki saivat vähintään varapatruunoista omia herkkuja. Njam!





Kuusi on saanut muutamaa heiluttelua vaille olla rauhassa. Suuret läpi (lue ali-/ohijuoksut) ovat olleet vähissä. Hannu on hieman syönyt kärkiä ja Laku ja Sofi ovat tapailleet oksia. Summa summarum - kuusi on suorassa ja pystyssä ja voi hyvin.


Vaikka joulu on pääteemoin erittäin rauhallinen, niin hieman yllättäen paini on tämän joulukauden sana. Varsinkin kuusen edessä on painittu ja useimmiten asialla on ollut Pesonen - joko Sofin tai Lakun kanssa. 



Henkilökunnan kolhut ovat saaneet myös jatkoa. Illan pimeässä hetkessä pääsi tonttujoukko juoksemaan varpaan ylitse jättäen pienen naarmun. 




Kuusesta ja sen koristelusta ei tänäkään vuonna tehty ehdotonta "ei kissoille - kuusta", vaan alemmille oksille ripoteltiin muutama täky. Tämä koriste on jäänyt Lakun tassuun kiinni.




Ja kun aikaa on ollut, niin on pidetty toisistamme huolta. Pesonen varsinkin tykkää harjaamisesta ja lipuu hurmoksen porteille. Ja kun Pesosta harjaa tai rapsuttaa tarpeeksi takaa, niin silloin Petski aloittaa nuolemisen. Alemmassa kuvassa henkilökunta harjaa Pesosta ja Pesonen nuolee Lakua. 



Vielä pari päivää; vielä pari päivää jatkuu joulu - ollaan hissukseen ja nautitaan hämystä. Nukutaan ja syödään aikaan sopivia herkkuja. Leikitään uusilla leluilla. Katsellaan tonttuja jotka tekevät kotiinpaluuta. Pidetään mukavaa.





maanantai 23. joulukuuta 2019

Rauhallista joulua

Pesosen porukka on vetäytynyt joulun viettoon perinteisin menoin. Vuoroin vahditaan kuusta ja hiljakseen tapaillaan sivuun asennettuja koristeita. Pöydän äärellä on toinen jos kolmaskin käynyt tutustumassa uusiin tuoksuihin.  Hiljakseen himmataan ja hiljennytään. Vietetään Pesosen porukan päiviä. Uusiin puhtaisiin petivaatteisiin kellahdetaan ja kehrätään. Laitetaan valoja pois, jotta siivousjälki näkyy selkeämmin. Näin on hyvä!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!