tiistai 17. syyskuuta 2019

Hammashoidon rutiiniretki sai käänteen

Pesosen porukoilla on pitkän kaavan mukaan, pitkin vuotta hoidettu hampaita ja tänään oli vuorossa Laku. Samaan "rulettiin", samalle kuitille napattiin Jetta, jolle päätettiin tehdä elokuisen hammaslääkärikäynnin jälkitarkastus. Laku oli kuitenkin päivän pääpotilas.

Parkkipaikalle kaarrettaessa hammastohtori soitti ja ilmoitti, että ollaan n. vartti myöhässä. Se sopi mainiosti, sillä saimme vietyä nipun kiireisiä kortteja postiin. 

Molemmat olivat kotona menneet omiin koppeihin ilman taistelua. Laku oli strutsina ja Jetta silmäili ympäristöä. Lääkäriaseman odotusaulassa viipotti tohtoria sinne tänne, tunnelma on tiistaisen raukea. Kaikki sujui kuten olimme mielessämme ajatelleen. Rutiiniretkeä.

Punaisen pehmeisiin vällyihin piiloutunut Laku otettiin pöydälle ensin. Kuulumiset vaihdettiin ja kissaa käänneltiin. Lääkäri otti stetoskoopin ja kuunteli sydämen. Rytmi nakutti tasaisen 180/min sarjan. Tämän jälkeen tuli mutta-lause. Sydämessä oli kuulunut sivuääni, lievä, mutta kuului. Lääkäri ei luottanut kuulemaansa ja pyysi paikalle toisen lääkärin. Hän varmensi sivuäänen "selväksi". Lakun nukutusta vaativa hammashoito päättyi tältä päivältä siihen. Nukutus olisi ollut aivan liian suuri riski näillä vajailla tiedoilla. 

Lakun hammashoito vaihdettiin lennossa hereillä tehtäväksi hammastarkastukseksi, johon myös Laku suostui. Silmämääräinen tutkimus todensi Lakun hampaiden kunnon olevan tällä hetkellä ok.  

Eli yllättäen olimme matkassa kahden sydänvikaisen kissan kanssa, sillä Jetan rytmi kuulostaa kahdelta päällekkäiseltä Säkkijärven polkalta, jotka ovat eri aikaan lähteneet soimaan. Niin oli tälläkin kertaa  - sydän eli ihan omaa hullua elämäänsä ja lääkäri pyöritteli päätänsä. Jetan elokuinen hammasremontti oli kuitenkin tehty niin laadukkaasti, että sen jälkiä oli hankala nähdä. Jetalla hampaat kunnossa. Kiitokset Anidentin Niina Luotoselle! 

Rutiiniretkeltä tulikin kotitehtäväksi etsiä eläinlääkäriasema, jossa sydämen ultra tehdään. Ei kiire, mutta turhaan sitä odottelemaankaan. Näiden tietojen jälkeen näimme heti Lakussa ja Jetassa, kahdessa sydänkissassa yhtäläisyyksiä. Molemmat tietyssä valossa omanlaisia säntäilijöitä, levottomia sieluja. Lienee paras kuitenkin jättää kotidiagnoosit syrjään ja odottaa tutkimuksia. Ei mennä asioiden edelle.


tiistai 10. syyskuuta 2019

Ei näe, ei kuule

Hannu testaa pedin pohjan

Taas on kulunut viikko tarjonnut kissojen yllätyksiä - milloin on kakkakikkare hymyillyt eteisen lattialla tai keittiön pöytäliina ollut poikittain pöydällä. Tänään aamulla oli Pesosen peti lattialla ja Hannu istui sen päällä. Ihan normaalia. 

Se mikä näissä on hauskaa, on se ettei näitä sattumuksia näe tai kuule, vaan ne tupsahtavat täytenä yllätyksenä eteen. Viime yön pedin pudotuksesta ei ole minkäänlaista kuulohavaintoa tai muistikuvaa. Eikä näitä sattumuksia välttämättä halua edes havaita. Tulkoon ja tapahtukoon! 


Taustalla pesupuuhissa olevaa
Pesosta ei pedin pudotus liene
haitannut

perjantai 6. syyskuuta 2019

Pätkä mäntyä perhettä koristamaan

"Viekää autot pois, kaksi mäntyä kaadetaan roskakatoksen takaa. Puita saa asukkaat hakea". Meidän saalis oli pätkä mäntyä kissoille ja itselle kaksi ovenkahva aihiota.

Männyn-pätkä piti olla kiva idea ja yllätys, mutta totta puhuaksemme, se ei ole odotuksia ylittänyt edes neljäntenä päivänä siitä kun puupari kaadettiin. Ensisijaisesti ajattelimme Hannua, joka niin raivoisasti rakastaa raapia mm. parvekkeen puista pöydän jalkaa. Nyt olisi ollut koko runko, tuoretavara revittävä. Hannu ei ole tainnut edes nähdä koko puuta, vaikka on melkein siihen otsansa lyönyt. Niin paljon Hannua kiinnostaa.

Pesonen nuuhkutteli hieman pidempään, mutta
ei lähtenyt raapimaan.

Ohkolan otukset, Sofi, Laku ja Pesonen kävivät tietysti tavaran tarkastamassa, mutta pikaisen tarkastuksen jälkeen laskivat pölkyn "jatkamaan matkaa".

Piri pelkää ja on varovainen kaikelle uudelle ja oudolle, kuten nyt esim. männyn pätkälle keskellä olohuonetta. Kukapa ei mäntyä olohuoneessa pelkäisi. Piri piti etäisyyttä, mutta uskaltautui kuitenkin nuuhkaisemaan matkan päästä. Tämän jälkeen pölkky on saanut Pirin puolesta patsastella aivan rauhassa.

Piri ja Pirin hajurako

Nyt pölkky on pitänyt kortteeria parvekkeella ja saanut nauttia suuresta hiljaisuudesta. Idea oli ihana, mutta tuumauksen toteutus lässähtänyt. Ehkä kissat sitten vanhemmiten arvostavat, mitä kaikkea henkilökunta mm. raahaa tupaan ja tarjoaa ihmeteltävää tai sitten ne kylmän viileästi ynnäävät meidät samaan kastiin männyn pätkän kanssa. Ota noista selvää:)


sunnuntai 1. syyskuuta 2019

... ja sitten tuli Sofi paikalle.

Syksy on kissojen aikaa, sillä luonto tarjoaa oivia leikkikaluja aivan puusta takaa. Tällä kertaa kaupunkiretki täytti taskunpohjan pienellä omenalla. Jossain vaiheessa omena eksyi perinteisen pehmopallon viereen ja jossain vaiheessa näiden viereen eksyi Laku.

Laku istahtaneena lelujen edessä

Laku istui ja ihmetteli ja oli kieltämättä kuin puusta pudonnut. Henkilökunta yritti villitä poikaa leikkimään jommalla kummalla pyörylällä, mutta todennäköisesti Lakulla ei ollut leikkiaikeita laisinkaan. Laku vain ihmetteli. Sitten paikalle tuli Sofi ja syöksyi omenan kimppuun. 

Sofi ei epäröinyt hetkeäkään läimästä punaista omenaa liikkeelle ja sännätä perään. Lakulle kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. Lakulla ei vaihde mennyt silmään, kun sitä vastoin Sofi oli jo hävinnyt "kulman taakse". 

... ja sitten paikalle saapui Sofi

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Rinsessalla päiväpaikka korkeammalla

Hirvittävä tohina-viikko ollut, sillä ovesta on lapannut patjaa, jääkaappia ja pakastinta ja kissat ovat kiusaantuneet kuka mitenkin. Suurin huoli kohdistui kuitenkin Pesoseen, sillä patjojen muhkeus tarkoitti myös sitä, että henkilökunnan sängyn korkeus nousi n. kymmenisen senttiä. Kuinka Petski lopulta klaaraa sänkyyn tulon ja sängystä poistumisen?

Pesonen tapailee uusia patjoja

Petski osaa kyllä kiivetä ja liu´uttaa alas, mutta vanhasta muistista hyppääminen lattialle, joka on kymmenkunta senttiä alempana huolestutti. Vaan eipä hätää. Petski on ennenkin näyttänyt, että esteet on tehty voitettavaksi. 

Pesonen tapaili sängyn reunan ja huomasi muutoksen. Tämän jälkeen Pesonen otti tukevan otteen ja kiskaisi itsensä patjojen päälle. Sillä selvä - rasti ruutuun ja voitto kotiin. Alas tullaan myös ja sillä siisti. Parin kerran jälkeen parin sentin ero on muistitallessa ja hyppely luonnistuu vanhaan malliin. 






Ensimmäinen joka "seinäkiipesi" eli kynsi patjoja ja samalla liukui lattiaa pitkin oli Laku

Pakastimesta ja sen käynnistyshurinoista on "tykännyt" eniten Piri. Pakastin, tämä valkoinen monoliitti oli ensin pari päivää keskellä olohuoneen lattiaa ja tämän jälkeen se siirrettiin nurkkaan, jolloin myös virrat laitettiin. Siinä vaiheessa Piri tykkäsi kyttyrää ja kulki silmät pyöreinä. Muihin pakastin ei ole vaikutusta tehnyt. 



Hyvä tässä on pötkötella - kelpaa, toteaa Pesonen

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kesäpäivä Kangasalla



 Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon

Zacharias Topelius
- ote runosta Kesäpäivä Kangasalla -


Martta makoilee


Pesosen porukoiden kesäpäiväretki suuntautui Kangasalan Sahalahteen, jossa sijaitsee Hätäkissala. Hätäkissalan kissat ovat pääsääntöisesti populaatioista tulleita tai vapaana luonnossa liikkuvia kissoja. Johanna Jaatinen perusti Hätäkissalan 2016 ja 2018 Tampereen Koivistonkylään perustettu Marttala on osa Hätäkissalaa.  

Hätäkissalan "yleisellä puolella", rivitaloasunnon olohuoneessa, keittiössä ja takapihalla viipotti viitisentoista erilaista veijaria. Reippaita kissoja, jotka pääosin tulivat uteliaina tervehtimään. Morjestamaan tuli myös Martta, josta Tampereen Koivistonkylän Marttala on saanut nimensä. Vaikka Martta kärsii pikkuaivojen kehistyhäiriöstä ja liikkuminen on hankalampaa kuin humalaisen kaksijalkaisen, niin sinnikkyys vie eteenpäin. 



Hätäkissalla on tavallinen rivitalon pätkä Sahalahdessa ja likipitäen heti perustamisen jälkeen se aiheutti ränää naapurustossa. Asukkaat pelkäsivät kissojen terrorisoivan aluetta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että kissat ovat valvotusti tarhassa (kuten kuuluukin) ja lähitalojen mummot laskivat talikkonsa alas. Ennakkoluulot ja asennoituminen olivat olleet jyrkät. Nyt tilanne on toinen ja kissoista on tullut mummoille lepertelykohde. 

Valehtelisin jos väittäisin vierailun olleen kepeä. Saimme kuulla monta Johannan kertomaa tarinaa ja ne olivat karua kuultavaa. Ihmisen käytös kissaa, eläintä kohtaa on paikoin selittämätöntä. Monille mätä porkkana on arvokkaampi kuin kissanpentu. 

Tarinoiden jälkeen kävimme vielä kerran syvässä päässä ja morjestimme erillihuoneessa asustelevia Ahtia ja Matiasta - molemmat fiv-kissoja (kissojen aids). Molemmilla kissoilla oli kulmahampaat katki ja mahat pinkeinä. Varsinkin Matiaksen turkki oli kauttaaltaan arpeutunut. En tiedä sattuiko Matiakseen kun sitä silitti, mutta en ole koskaan silittänyt niin "haurasta" ja hidasliikkeistä kissaa. Aika seisahtui, mutta kun tajusi sen hetken, että kissat ovat nyt hyvässä paikassa, hyvässä hoidossa, lähti kello uudestaan eteenpäin. Sitä sisäistä naksutusta oli ilo kuunnella. Hätäkissala on juuri sellainen paikka, jossa kiteytyy kissoista välittäminen.  

Matias ja Ahti

Johanna pitää Hätäkissalaa pitkälti yksin. Yksi kaveri viikossa käy auttamassa. Eritoten Hätäkissala peräänkuuluttaa apuvoimia. Kaikki apu on tarpeen; kuljetukset, siivoaminen, leikittäminen jne... Tiet Sahalahdelle ovat hyvät ja julkinen liikennekin toimii joten kuten. Tampereelta on matkaa rapiat puoli tuntia ja Hämeenlinnasta tunnin verran. Myös liki 10 000 tuhannen asukkaan Orivesi on lähellä. Avun tarvetta ja avun eri muotoja voi tiedustella Facebookin tai netin ( https://sites.google.com/view/hatakissala/etusivu ) kautta. Kysy rohkeasti auttamisen eri muotoja!

Hätäkissalan Facebook-sivuilla, joilla kannattaa piipahtaa, on vielä parin päivän ajan menossa kissa-aiheisten tavaroiden huutokauppa ja vähääkään kissoista kiinnostuneen kannattaa käydä vilkaisemmassa tarjonta! 30.8. Marttalassa järjestetään "venetsialaiset" eli mm. makkaraa, lättyä, kissojen rapsuttelua ja paljon muuta mukavaa. Hätäkissalan FB-sivulla tarkemmat tiedot. 

Ei pidä hätkähtää sitä tietoa, että Hätäkissalan kissat ovat populaatiokissoja tai vapaana luonnossa kulkevia. Tapaamamme kissat olivat reippaita ja persoonallisia. Anna kissalle aikaa kuten vaimolle vaatekaupassa tai miehelle mustikkametsässä. Älä rakastu liian nuoreen, vaan ota rohkeasti hieman vanhempi kissa. Säästyy verhot. Tai tee reippaasti ostoksia verkkokaupassa - Hätäkissalan huutokaupassa, jossa tuotteet tuotto menee takuulla tarpeeseen. Käy!


PS. Zacharias Topelius oli vuonna 1870 perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä.




maanantai 19. elokuuta 2019

Putte-possun kaverin synttärit

Hannu, 11-v


Hannu, sikalan poika ja Putte-possun kaveri täytti täydet tolpat eli 11-v. Ikääntymisen huomaa lähinnä siitä, että vieraana makoillut Kissa-täti oli muuntautumassa mummoksi, sillä lattialta nousu kävi natinan kautta. Vai olisiko ennen lattialle laskua syöty tupla-kakkulautanen ollut natinan "syy"?


Jetta - tuotetarkastaja. Kuva hämää. Näyttää, että
Jetasta ollaan napattu koppi, mutta tilanne on päinvastainen.
Jetalle esitellään kakkua.
Hannu jaksaa vielä leikkiä. Täälä hetkellä Hannu tykkää
viuhkaleikeistä.

Hannu ei natissut vaan mennä temmelsi kavereiden kanssa, sillä keppiä oli ilmassa enemmän kuin hyttysiä syksyllä. Jotta synttärisankari tunsi olevansa päivän erikoinen, niin häntä lahjottiin nappuloilla sivuhuoneessa. 

Jetta tuntuu ajautuvan näissä massatapauksissa hurmioon saakka. Jetta mennä viipottaa parvekkeen tasojen ja laakean lattian väliä ja muut ihmettelevät. 

Jetta kirmaa kun on kivaa!

Pesosen porukoilla ei juurikaan vieraita käy ja Kissa-tädin vierailut ovat aina tervetulleita. Näin merkkipäivien osuessa kohdalle istutaan hieman pidempään kakkupöydässä ja istuntoa jatketaan myös lattian rajassa kissojen kanssa. Kaikilla on mukavaa!
  
Hyvää syntymäpäivää Hannu!


"Antakaa nyt enemmän kuin yksi..." huokaa Hannu (kuva on
otettu siinä tilanteessa kun synttärisankari on muut nappulat
syönyt. Muuten vain tilanne ujostuttaa).