Pet club - kissanpeti

Hannu tulee katsomaan, mitä Pökö pököilee

 

Forssa 11 kpl, Kajaani 17 kpl, Kemi 10 kpl jne... Näin paljon on Pet club - kissanpetejä em. Rustan myymälöissä jäljellä. Mutta Riihimäellä on nyt yksi vähemmän. Se on meillä! Itse asiassa Pesosen porukoilla on näitä jo pari, sillä kissat tykkäävät niistä. Hittituotteeksikin mainostettu. 

Tarjolla on useampia värejä eli ainankin beigeä, harmaata ja punertavaa. Korkeus pedillä on n 15 cm ja pyörömitta n 40 cm. Materiaali kostealla liinalla pyyhittävissä olevaa polyesteriä ja puuvillaa - sisus kuitumateriaalia. Peti on sisäkäyttöön. 

Peti on vallan tyylikäs, jopa niin tyylikäs, että se saattaisi soveltua muuhunkin terkoitukseen kuin kissanpediksi. Innokkaimmat kutojat saattaisivat pitää siinä lankakeriä tai se voisi muuten vain soveltua sisustuselementiksi. Mutta muuhun käyttöön sitä emme nyt anna, vain ja ainoastaan kissojen mukavuuteen. 

Pökö jatkaa pököilyä

 

Hitti tahi ei, niin meillä peti on käytössä. Ja voisi kuvitella, että syksyn hiipuessa pedille tulee enempi tunkua. Niin tuntuvat olevan mukavia ja vetoa pitäviä pedin  korkeahkot seinämät. Myös iitä plussaa, että peti pitää hyvin muotonsa eli peti on napakka. Hintaa pedillä on lohduttava 12,90:-.

          Pedissä on mukana tukevan narun päässä isohko pallonmötikkä, joka pääosin on saanut olla rauhassa, mutta jolle jatkossa voisi hyvinkin kuvitella kupsutusta. Pois sitä mötikkää ei saa, mutta pedin ulkopuolelle sen saa helposti.    

 Pökö rakastui petiin välittömästi, eikä juurikaan laskenut muita edes kokeilemaan. Hannu piipahti kaihoisasti katselemassa, mutta katseluksi jäi. Sittemmin ovat muutkin päässeet peteleimään. Ja isompana kissana, esim Sofi, mahtuu petiin kerälle hienosti. Hyvä hinta-laatu suhde toteutuu ja asiakas ja maksaja ovat tyytyväisiä.

  

Forssa, Kajaani, Kemi - meidän henkilökunta kävi Riihimäellä.

      

Juhannusviikolle palaaminen

 

 

 Palaillaan vielä viikontakuiseen juhannusviikkoon ja mökkeilyyn. Se meni periaatteessa samalla tavalla kuin viime kesän ensimmäinen reissu eli Miina heitti ensimmäiset tortut koppaan ensimmäisellä kilometrillä ja loput tortut loppumatkalla. Se tuoksu ei siis ollut myöhäistä kevätlannoitusta. Sofi ja Pesonen hoitivat radion homman. Möksällä tapahtui taas möksän ihme, eli naket olivat heti kättelyssä kuin kotonaan. Jos Jetta kiljuu kotona useamman kerran päivässä verenpaineitaan, möksällä vastaava määrä oli viikossa. 

 

Jetta ruokailee

 

Suurin muutos lienee Jetan kanssa, koska Jetan näkö on suurimmalta osin hävinnyt, niin Jetta tunsi olonsa välillä hieman orvoksi. Kulkeminen oli haasteellista ja Jetta viihtyikin isot osat omissa oloissa, suht samoilla sijoilla. Öisin Jetta haki turvaa nukkumalla henkilökunnan vieressä - Pökö nukkui henkilökunnassa eli naaman päällä. 

 

Pökö päiväunilla pöydän päällä

 

Kirjosieppo ihmettelee vierasta

 

Rauhallista oli. Ei kolinoita tai autojen ääniä. Kerran ruohonleikkuri säksätti. Uutuutena tarjottiin kissoille mahdollisuutta käydä saunan jälkilöylyissä, mutta se ei näitä citykatteja kiinnostanut. Sauna olisi ollut sisätiloissa, eli sen suurempaa vaivautuneisuutta ei olisi tarvittu.

 

Sofi empii saunaan menoa - eikä mene

 

Henkilökuntakin pärjäsi. Kaupungin kuona poistui hiljakseen ja tilalle tuli ihan tavallinen kuona. Pesuvesi lämmitettiin muuripadassa ja ruoka valmistettiin juhannuksen lähetyessä yhä useammin grillillä. Iltaisin istuttiin ulkona ja seurattiin lehtokurpan reviirilentoja. Isommat linnut lensivät jo päivällä. Ja hukka-aika täytettiin vuohenputkia kitkemällä. 

 

 

Viikon aikana luontohavaintoja tehtiin lehtokurpan ja kirjosiepon lisäksi - yksi rusakko, sisilisko, joitakin perhosia ja sudenkorento. Eli selvästi vähemmän mitä kaupunki tarjoaa. Pari päivää sitten olohuoneen ikkunan takana peura popsi kasvillisuutta.  

 

Ei uskoisi, mutta Miina rentoutuu

Logistiikka lienee ollut haastavin, sillä kuuden kissan tavarat vaativat pari reissua. Pieni auto, vähän tilaa. Onneksi kelit suosivat jotakuinkin. Tien mutkille ja kuopille ei sen sijaan paljoakaan mahda, muuta kuin kaasujalan nostoa pahimmissa paikoissa. Tosin normaalia vauhtia pitämällä tuntui pääsevät montuista yhtä lailla.

 

Hannu on mutkaton mökkeilijä

Mökki on mökki, eikä kukaan tuntunut siitä kärsivän. Kotiutuminenkin tapahtui mukavasti. Kaikki löysi heti paikkansa ja varsinkin Pesonen oli energisellä päällä. Kissan muisti on peleillä todistettu ja toivottavasti mökki on mukavana muistoissa! 

 

Takaisin kotona ja Pesonen hulluilee

 

Juhannuspalapeli

 Pesonen tässä morjes! Hyvää juhannusta kaikille. Käytännössä minun juhannukseni alkoi jo viime sunnuntaita, kun porukat raahasivat kaikki mökille. Ei tässä paljon ole päässyt lepäilemään, kun herätys on ollut tätä aamua lukuunottamatta kello 04 aamulla ja kauhealla tohinalla isketty ruuat lautaselle ja nokan eteen. Samassa tohinassa on vesiastiaa kannettu ulos ja mikroa pimputettu ja pähkäilty onko puuro kypsää. Onneksi me ollaan saatu ihan meille tarkoitettua hyvää ruokaa.

Olen mä kyllä tykännyt olla, kun loppujen lopuksi on kuitenkin rauhallista. Yön saapuessa ihmettelen kyllä kun linnut alkavat laulamaan; ei kaupungissa kukaan yöllä laula. Eilenkin yksi lintu meni tonttia ympäri ja kryyppäsi aina muutaman kerran. Emäntä sanoi, että se oli lehtokurppa. Taisi juksata tai vähintäänkin höplätä. Lehtokurppa. Mutta ruohonleikkuri tännekin löysi tiensä. Onko mitään kolkkaa jota ei tarvitsisi ajaa? Sen niin kutsutun kurpan lisäksi ei jänistää kummempaa eläintä ole piipahtanut - ellei sitä some-sutta lasketa, joka oli kuulemma nähty parin kilometrin päässä. Meillä ei hätää, kun olemme useamman oven takana.

Ja on kuulemma juhannus! Jep, jatketaan perinteitä ja julkastaan perinteikäs juhannus palapeli. Ei hääppönen, mutta jotain kuitenkin. Kuva on tältä reissulta. Nyt ramasee, minä painun pehkuihin, alkakaa te palapeli töihin. Rapiat 100 palaa. Hyvää juhannusta!

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=28af3d68f2e6

 

 

Lihapullat sulamassa synttärisankareille

 Vaatimattomia ovat kissat kun eivät suurempaa meteliä synttäreistään pidä. Tähän aikaan vuodesta juhlimme nimittäin neljän kattinakin syntymäpäiviä; Pökö, Miina, Jetta ja Pesonen. Kaikessa hiljaisuudessa henkilökuntakin meinaa unohtaa synttärit - tässä tapauksessa yhdellä päivällä.

 

Pökö

 

Pökö 6-v. Pökö on pysynyt ilopillerinä ja kietonut henkilökunnan kokin yhä enemmän tassunsa ympäri. Kokin mutisessa ruokakaapin luona päivän menuuta, Pökö hyppää usein kokin selkään kuuntelemaan mutinaa. Usein ottaa myös asennon ja reteesti käy selkään pötköttämään. Sellanen se Pökö on!

 

Miina

 

Miina 10-v. Miina on Miina vaikka aurinko paistaisi. Miina on edelleen verkkainen kuin patterivanha kello, eikä edelleenkään saa silittää senttiäkään. Nimensä tuo tuntee. Mutta on Miinalla myös leikkisämpi puoli, sillä ravit ovat paikoin liki lainvastaisia. Ei täällä nopeusrajoituksia ole, mutta jos olisi, Miinalla olisi kameratolpan kuvista aikamoinen albumi.

 

Jetta

 

Jetta 16-v. Jetta tappelee näkönsä kanssa. Paikoin Jetta on umpisokea ja paikoin näkee - useimmin taitaa olla hämärää. Lemmikki lelu löytyy vaikka hieman pimiäiskin. Jetta on hellyyden kipeä, tulee joka päivä vastaan rapsutuksia pyytämään. Pyyntöön vastataan. 

 

Pesonen

Pesonen 15-17v. Pesonen on ollut jo useamman kuukauden jatkoajalla. Mutta jatkoajan pituudesta ei ole tietoa, ei itseasiassa edes mitään merkkejä. Pesosestakin on tullut sosiaalisempi. Useamman yön Petski on valloittanut henkilökunnan sängyn niin, että henkilökunta on joutunut turvautumaan sohvalla nukkumiseen. Harrastuksista käytäväpallo on mieluisin tai vaihtoehtoisesti lelukorin kaapiminen lattialle. Grand old ladysta voimme surutta pudottaa oldin pois.  

Kiertue-elämää

Sofi ja Petski kärvistelivät yhdessä

 

Pesosen porukoilla on vietetty kiertue-elämää eli takoittaa sitä, että vatsatauti on jyllännyt, säestettynä tietysti oksenteluilla. Ensin ihmeteltiin kun mm. Pesoselle ei ruoka tahtonut oikein maistua. Ei vielä epäilty sen kummempaa. No sitten ilmaantui vessaan pari ripaskaa ja todettiin, että aha, nyt on jollain vatta kuralla. Sitten lopetti Sofi syömisen ja ripaskaa alkoi löytyä enemmän. Eikä aina tarvinnut edes löytää, kun sen jo haistoi ja kuuli. Ja seuraavana on Jetta. 

Olimme äimän käkenä mistä moinen ralli oli saanut aikansa, kun emme olleet käyneet kissataloilla tai muilla vastaavilla paikoilla - ellei eläinlääkäriä sellaiseksi lasketa. Tiedä missä kengänpohjassa mikäkin bakteeri on kantautunut. Jostain se tuli.  

Työmatkat käytettiin haistelemalla luontoa, sillä kun kotioven aukaisi, sai raikkaalle kevätsäälle heittää hyvästit. Ripuloiville kissoille annettiin ravinnelisää (nutriplus) ja ripulilääkettä (inupect). Petski söi lääkkeensä herkkutahnassa ja Sofille ruutattiin vesisekoitus suuhun. Ruokaa tarjottiin kaikenlaista ja jopa seiti-korttikin vedettiin esiin, mutta mitään kunnollista ei löytynyt. 

Samalla seurattiin muita kissoja. Pökö söi aamulla, mutta nukkui sikeästi koko päivän. Tuomio tuli siinä vaiheessa kun Pökö ei totuttuun tapaan kipittänytkään kotiin saapuessa vastaan. Nuorena terhakkaana kissana Pökö pahoinvoi kuitenkin vajaan vuorokauden, sillä jo illalla ruoka maistui ihan normaalisti. Hannu ja Miina selvisivät säikähdyksellä. Hannun kohdalla olimme helpottuneita ottaen huomaan Hannun seniori-iän. 

 

Hannu selvisi turhilta vessakäynneiltä

 

Liki viikko tätä oksu-kakka rallia kesti. Pesonen taisi ottaa pahiten osumaa ja päättelimme sen johtuvan Petskin heikosta vastustuskyvystä. Nyt kaikki tyyni ja haju hälvennyt. Näin on kivampi. 

 

Vappu on korjattu pois, vessat on siivottu - valtakunnassa kaikki hyvin!

 

Arkikuva #27

 

Arkikuva #27, graffitiseinä, Hyvinkää

Kaksi kuukautta ylitetty

Hannu löytänyt hyvän paikan, jonka kohta jakaa Pesosen kanssa...
 

Hannu nappasi aamun ensimmäisen aurinkoruudun, johon myös Pesonen olisi halunnut parkkeerata. Lopulta heti kuvanoton jälkeen Hannu antoi herrasmiehen lailla tilaa myös Pesoselle ja näin molemmat makasivat vierekkäin auringossa. 

Siitä on nyt n. kaksi kuukautta aikaa kun saimme Pesosen ikävät kasvain tulokset. Kaksi kuukautta on se aika, jonka eläinlääkäri lupasi Pesoselle. Se on nyt ylitetty. Jatkamme suht normaalisti. Pesonen syö, juo ja käy vessassa. Syöminen ainankin näyttää vaivattomalta. Liikkuminen on muuten normaalia, mutta suunnistaminen on hankalampaa. Hajuaisti ei ole niin terävä. Pesonen on siinä mielessä pirteä, että harrastaa edelleen käytäväpalloa. Nukkuu samoja määriä, mitä talon muutkin kissat. 

Nautimme keväästä. Aurinkopaikkoja etsitään ja niitä jaetaan. Olemme itse kukin helmikuusta kaksi kuukautta vanhempia. Sillä mennään.