sunnuntai 12. elokuuta 2018

Matoja!!!

Pahimpien helteiden hellittäessä päätimme leikittää kissoja ja haimme uudet lelut kaapista. Hannu meni hetkessä sekaisin ja se sai meidät ihmettelemään koko touhua. Hetkeä aikaisemmin lattialla oli ollut matoja. 

Hannulta on juuri mato pudonnut


Tarinan tässä vaiheessa on kuitenkin syytä palata aina kesän alkutaipaleille, josta tämä koko soppa on saanut aikansa. 

Teimme autolla muikean kesäretken ja kun viime retkellä emme päässeet Jokioisten leivän leipomo-myymälään, niin tällä kertaa päätimme korjata asian. Samalla pääsisimme koukkaamaan Forssaan, josta varmasti löytyisi vähintäänkin jotain. 

Antin Konditorio, Forssa (Käsityöläiskatu 24)

Forssaan oli kahvinkolotuksen verran matkaa ja aivan ensimmäiseksi piti koukata kahvilan puolelle. Käsityöläiskadulta löytyi mainio henkeä tihkuva Antin Konditorio, jossa jouduimme pohtimaan otammeko yhden kappaleen naaman kokoisia possumunkkeja vai päädymmekö kahteen pienempään? Kaksin kaunihimpi. Pienen munkin sokerihumalassa suuntasimme korttelin päähän Kauppakadulle Vorssan Lemmikkipuatiin, jossa kauppiastäti suolsi niin vakavaa Vorssaa, että mannersuomalaista heikotti. Kivijalkakauppa on kuitenkin käymisen arvoinen! Tämän syvän Vorssan käymisen jälkeen, ennen niin suurelta ja komealta vaikuttanut Finlaysonin Citymarket vaikutti nyt kovin pikkuriikkiseltä. Ilmankos tästä "lippakioskista" ei tällä erää mukaan lähtenyt kuin muutama irtokarkki ja smurffilimut.

Vorssan lemmikkipuati, Kauppakatu 12


Kuumin kesä teki tuloaan ja autossa lämmöt nousivat. Pelkäsimme ruokien pilaantumista, mutta emme voineet olla myöskään käymättä retken pääkohteessa, Jokioisten leivässä. Siitä tuli harmiksemme pelkkä piipahdus, sillä tuotetarjonta oli mielikuvaa pienempi. 

Vorssasta Karkkilaan ja sieltä Vihtiin. Hienoja seutuja, hieno reitti ja hienoa radio-ohjelmaa. Retki oli tehty.

Mopo-ongelma, Karkkila


Sitten tulivat intiaanit ja levittivät kesän. Kaikki muhi ja joka puolella kupli ja kiehui. Kylmähyllyt huusivat punaista ja kaapeissa lämmöt pakkautuivat. Välillä pienen hetken intiaanitkin lepäsivät ja ilma tasaantui. 

Hetken aikaa kaikki olivat virkeämpiä. Piipahdimme keittiön pitkän kaapin luona ja silmäyksellä "kiljaisimme, "Matoja!". Nyt leikitään, sillä täällähän ne Vorssan tuliaiset ovat!!

Pesonen ja Laku "leikkivät" madolla

Hannu meni aivan sekaisin ja nappasi heti oranssisen lelun suuhunsa, kiikutti sen parvekkeelle ja pudotti sen parvekkeen rakosesta ulos maahan. Meiltä meni tovi ennen kuin tajusimme mitään. Pälyilimme toisiamme ja ihmettelimme ääneen olisiko Hannu tehnyt moista - pudottanut lelun parvekkeen rakosesta? Kyllä oli. Se löytyi vasta kun toinen riippui ja roikkui parvekkeen kaiteen reunan ylitse ja toinen piti ovea kiinni, ettei kissat pääse parvekkeelle. 

Leikkituokio oli lyhyt, mutta tarmokas. Mato täytyi pelastaa, sillä nyt sitä uhkasivat sekä raavaat rakennusmiehet suurine koneineen, sekä nurmella pomppiva mustarastas.






 Kokosimme pelastuspartion ja lähdimme hakemaan matoa. Sen verran kolasimme pihalla, että Sofi tuli lasin taakse ihmettelemään koko mato-operaatiota. Mahtoivat myös nuo raavaaksi kutsutut remppa-äijätkin ihmetellä kyykkimistämme.

Sofi tullut parvekkeelle ihmettelemään

Leikki ei koko pelastusoperaatiotouhun jälkeen enää jatkunut, vaan madot saivat olla rauhassa. Tulipahan näille kahdelle mukavalle tuliaiselle mieleen painunut muisto. Kannattaa siis reissuilta kanniskella tuliasia, sillä ei koskaan tiedä mitä mukavaa ne tuovat tullessaan!


Mato!

   

tiistai 7. elokuuta 2018

Lääkäripäivä

Lääkärikäynnit ovat periaatteessa hyödyllisiä lukea niiden faktojen vuoksi, mutta rutiinin omaiset reissut ovat lähinnä asian toistamista. Tänään kävimme Pesosen kanssa lääkärissä, jossa tutkittiin hampaat. Hampaat ovat tällä hetkellä ok, mutta vuoden päästä lienee poistojen aika.


Pesosen kotiinpaluu - hieman heitättää

Kertaamme kuitenkin tämän päivän, mutta lähinnä henkilökunnan näkökulmasta. 

Lääkäriaika saatiin mukavasti niin, että töistä kotiin tultaessa periaatteessa het´sillään nakkasimme Pesosen koppaan ja menoksi. Sitä ennen ruokimme tietysti loppu-kuusikon, joka oli saanut edellisen ruuan, aamulla hyvissä ajoin jo ennen kukonlaulua. Tai ruokimme ne jotka kopan esiinoton jälkeen jaloissa vielä pyörivät. Hiljaista oli. 

Luvattua lempeää kesäkeliä ei tullut, vaan mittari hipui jälleen kerran liki helle lukemissa. Se hieman jurppi. Onneksi autopaikka on varjossa ja matkaa lääkäriin on ainoastaan muutamia satoja metrejä. Myös lääkärin pihassa saimme auton varjoon. 

Olimme priima-aikaan vastaanotolla eli juuri sen verran aikaisn, että mikäli huoneeseen olisi päässyt etuajassa, olisi nyt ollut sen aika. Loppujen lopuksi aikataulu venyi puolikkaan kahvikupin verran. Odotushuoneesta löytyy kivasti kahvit, teet ja mehut. Pesosta rauhoittelimme välillä höpötellen. Ei olisi tarvinnut höpöttää, mutta höpötytti.

Tuttuja hoitajia. "Morjens, morjens." Punnitus jännitti, mutta turhaan, sillä parin sadan gramman pudotus hiveli mieltä. Lopulta taivuttelimme myös lääkärin myöntymään "hienoon tulokseen". 

Pesonen unten maille ja henkilökunta (me) tauolle. Tauon aikana oli tarkoitus kipaista bensa-kaupassa, kahvilla, pankkiautomaatilla sekä ruokakaupassa. Parkkipaikalla törmäsimme kissa-tätiin, jonka kanssa teimme tärskyt läheiseen kahvilaan. Siellä ihastelimme villiintynyttä jättipalsamiesiintymää, mehiläisiä, räkämunkkeja ja kissa-tädin haperoitua kelloa ja polkupyörän takarengasta. 

Bensa - kaupassa päivittelimme ihmisten tarvetta ottaa älylaite käteen, silloin kun lähtee ajamaan ja höpöttää ummet ja lammet silloin kun ei aja ja autot seisovat pumpulla. Nopea kaupassa käynti (jossa ihmettelimme olut-hyllyjen vetovoimaa ja uuden pomon epäselvää kaupan kasvojen kohotusta). 

Ja kun kaikki on pesäpallokaupungissa pallonheiton päässä niin toinen ehti heittää ostokset jääkaappiin, sillä välin kun toinen kipitti lääkäriin odottamaan heräilevää Pesosen rouvaa. 

Sofi - tytär kartoittaa tilannetta

Kotona tarrasimme vanhasta viisastuneena heti kättelyssä Pesosen jalkaan ja irrotimme teipin, sillä myöhemmin moinen operaatio vaikeentuisi hetki hetken perään. Koska Pesonen oli aavistuksen tokkurassa, seurasimme kopasta poistumisen jälkeen sitä hieman tarkemmin. Hetken aikaa samoilua ja kartalta putoamista, mutta välittömästi kun jalka hieman piti, painui Pesonen ruokakipolle.

Näin. Käynti oli tällä kertaa mukavan mutkaton. Kaikki tarvittavat paperit ja kotiavaimetkin tulivat mukaan, eikä toisesta tarvinnut muutenkaan huolehtia. Lisää tälläisiä käyntejä!  Suuri kiitos myös hyvin käyttäytyvälle Pesoselle. 

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Olohuone uusiksi

"Voih", huokaa Pesonen ja ihmettelee kolinaa. Olohuoneen järjestys meni uusiksi. Vielä eilen lauantaina Petski oli huonekalujen kanssa hieman hukassa, mutta tänään sunnuntaina ovat paikat tulleet jo tutummaksi.

Mikä ihmeen kolina, ihmettelee Pesonen

Muilla sitä vastoin oli jännää ja mukavaa. Tippa sukelsi mattokasaan ja Sofi loikki uteliaana siellä täällä. Pesonen sitävastoin painui Vihreään huoneeseen mököttämään.

Saimme viikko sitten sukulaisuhteilla vanhan putkimallin tilalle uuden lättänä TV:n ja sille raivasimme uuden tilan, joka avautui käyttöön Lakun tyttöystävän akvaario-asunnon raivauksen jälkeen. Periaatteessa sohvan ja pöydän päikseen vaihdon kanssa, muuta muutosta ei Pesosen kannalta tapahtunut. Tyhjää tilaa (eli leikkitilaa) tuli itse asiassa vieläkin enemmän!


Pesonen pysähtynyt maton reunalle ja painaa samalla
muistiin missä on.


Suurin muutos Pesosta ajatellen tapahtui mattojen pienellä muutoksella. Pesonen kävi vuorokauden verran hitaammalla ja kartoitti tilannetta. Nyt kun eletään sunnuntain alkuiltaa, on Pesonen kuitenkin jo oman petipaikkansa löytänyt. Sen asian suhteen voimme olla hyvin mielin.

Pari päivää Pesonen opettelee mattojen reunoja ja TV:n uutta äänipaikka ja sitten todennäköisesti homma on Petskinkin kanssa reilassa. Muut kissat ovat ottaneet tilan jo täysin omakseen ja haltuun! Myös henkilökunta tykkää.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Hannulla leikkimistä

Välillä on peiliin katsomisen paikka ja nyt on pakko myöntää, että kissojen harjaaminen jää ajoittain vähemmälle. Yleensä heinäkuun aikoihin kissat viimein vihjaavat, että olisi aika tarttua raapimen varteen. 

Hannulle teimme muutaman koevedon ja tulos oli melko täyteläinen. Parilla harjan vedolla kädessä oli kourallinen karvoja. Hannu tykkää harjaamisesta, Hannu tykkää siitä hetken ja sitten Hannun koivet menevät löysäksi. Kissa kellahtaa ja koivet alkavat heilumaan. 

Hannusta raavittiin (harjattiin) paksua aluskarvaa iso tukko. Karvaa tuli lopulta niin paljon, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyörittää karvatukkoa käsien välissä kuin lumipalloa tai mummon lihapyörykkää. Mitä pidemmälle karvakasaa pyöritti, sitä kiinteämmäksi se tuli. Lopulta kädessä oli pieni hellyttävä pallo, joka oli tehty Hannun karvasta. 

Kun tätä palloa antoi Hannulle haistettavaksi, Hannu innostui siitä silminnähden. Annoimme karvapallon hetkeksi leikittäväksi ja laitoimme kameran kuvaamaan.

 Seuraavassa Hannun leikkii Hannulla!    



torstai 26. heinäkuuta 2018

LÖÖPPI: Bruno reissaa

Kesätoimittajan paikallispalsta;

Tänään iltapäivällä oli Saksan tuliainen Bruno lähtenyt reissaamaan. Bruno löydettiin keittiön vedenjuontimutkasta kallellaan, mutta hyvävoimaisena. Matkaa juomapaikalle on n. 30 cm, mutta nyt pohditaan myös sitä olisiko Bruno ollut menossa uimaan? Tapauksella on ollut useita silminnäkijöitä, mutta tällä erää kaikki silminnäkijät pysyvät vaitonaisina. Se kuinka Bruno on mutkaan joutunut, on toistaiseksi arvoitus.   


tiistai 24. heinäkuuta 2018

Helisevä kesätoimittaja

Pesosen blogin kesätoimittaja on helisemässä, sillä aikataulu nettijulkaisun toimituksessa ei päde. Uutta ja relevanttia juttua pukkaa, vaikka vanhat ja jo luvatut jutut ovat jonossa. Pöydällä lepää ainakin kaksi juttua Hannusta

Laku marssii päättäväisenä kohti kuvaajaa...

Kotiin tullessa ei nykyään tiedä yhtään mitä on vastassa!? Viime viikkojen uusi villitys on heittää sohvan selkänoja lattialle. Eikä selkänoja ole mikään köykäinen, vaan sitä on kammettu ihan tosissaan. Ja sitten mätkäisty kuin moukari nurmeen hyvinä yleisurheilukesinä. 

Hannu suostui poseerattavaksi (kuvan kissa ei liity
tapaukseen. Ehkä).

No, ei se sinällään haittaa, sillä "sohva" on huonekalujättiläisen Sotkan halvin sohva. "Se tulee kissatalouteen. Seitsemän kissan talouteen". Myyjä ymmärsi heti yskän, eikä ohjannut sohvan hankkijoita heidän luksus puolelle. Hinta - laatu sohva ajaa asian ja kissatkin näemmä "tykkäävät". 

Jotta tempaukselle saatiin asiaankuuluva painoarvo ja julkaisukynnyksen ylitys, niin avatun selkänojan päälle oli oksennettu. Lieneekö oksennus tullut sillä aikaa kun toimituksen väki istui vielä kaupunkikahvilla, eikä ollut kotona kokkaamassa, vaikka kello niin väitti?


Julkaisukynnys ylittyi.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Bruno Gukkelheim

Olimme useamman tunnin marjanpoimintaretkellä ja kotiin tullessa huomasimme, ettei vessoissa oltu käyty laisinkaan. Hannukin nukkui vielä tovin, vaikka kolasimme keittiössä kassien kanssa. Lämpö näyttää hiipivän tännekin. Kysyimme kissoilta olivatko käyneet juomassa laisinkaan? Vastauksia ei kuulunut.

Sofi ja Bruno

Kissojen ruokailun jälkeen laitoimme parvekkeelle vadin, jonne ripottelimme jääpaloja ja houkuttimeksi vielä robo-fishin pärisemään. Jääpalat sulivat hetkessä, eikä robo-fishkään tuonut kissoihin sen vertaa virtaa, että olisivat edes tassunsa kastaneet.





Viikolla saimme tuliaisia Saksasta ja haimme sen kellumaan vatiin. Sofi innostui välittömästi uudesta tulokkaasta, Brunosta ja otti siitä niskaotteen. Tiukalla niskaotteella Sofi nosti Brunon vadista ja kiikutti sen olohuoneeseen muiden ihmeteltäväksi. 

Bruno kuuluu kuitenkin veteen ja kiikutimme sen takaisin. Näin saimme pariksi kerraksi haluamamme vesileikin, jossa edes hitusen tassu kastui.