Nappisilmä Sofi

 Sofin 8v - synttäreitä vietettiin kuluvana viikonloppuna. Mukavat kemut olivat, sillä Kissatäti piipahti kupsuttamassa synttärisankaria ja kavereita. Ja sitä paitsi Kissatädin tasku falskasi juuri sen verran, että sieltä ropisi herkkuja pitkin lattioita. 

Sofi Laku ihmettelevät uutta palloa...

..ja Lakuhan sen pallon vei.

Sofista on vuosien varrella kuoriutunut varsin utelias veijari. Kuluvalla viikolla henkilökunta pesi ikkunoita ja Sofi oli paikalla. Viikonloppuna henkilökunta raahasi kasveja kylmiltä ilmoilta turvaan ja Sofi oli pöydällä kasvit tutkimassa. Henkilökunta kun kokkaa keittiössä ja raapaiseekin leivinpaperia, Sofi on aina paikalla. Henkilökunta kun nikkaroi jotain, on Sofi paikalla. Ripustetaan jotain, Sofi on paikalla. Kun tapahtuu jotain puuhastelua tai jotain sellaista, mistä voisi ottaa oppia tai muuten vain vaikuttaa mielenkiintoiselta, tulee Sofi paikalle, kääntää päänsä kenoon ja tapittaa nappisilmillä. Se tulee paikalle tiedonhalulla ja reportterin nälällä. Tapittaa, imee ja oppii.

 

Sofi poseeraa ja siinä sivussa tutkii

Sofi on myös edelleen jääräpää. Se kuuntelee, mutta ei kuule. Tekee mitä huvittaa. Ja jos se kuuntelee, se unohtaa kuulemansa. On se myös kiusanhenkikin. Kysytään vaikka Jetalta. Välillä Sofi jahtaa Jettaa liiaksikin. Kyttää kuin halpaa makkaraa.

Osaa Sofi olla myös törkeä. Pedin ryöstäjä. Sofi jos haluaa petiin, sinne se myös menee - vaikka siinä makaisi jo joku. Se tulee, änkee ja punkee niin kauan, kunnes toinen väistyy. Ryöstää.  

Vuodet ovat tehneet myös tehtäväänsä, sillä on Sofi pehmentynytkin. Rapsuttaa saa enemmän. Se antautuu. Ei jaksa epäillä, vaan kytkee huomaamatta turhan tärkeän roolin pois päältä. Se on mukava suunta. Ja mehän rapsutamme. Se on vissi! Hyvää synttäriä Sofi!

Seuraavassa videossa kokeillaan hieman,

mitä Sofi on joskus oppinut ja vieläkö oppi

on tallella?

  

Jetta Veikkolan retkellä

 Elämä menee välillä kuin paikallislehden toimittaminen, sillä jotkut asiat tapahtuvat ja uutisoidaan tiettyihin aikoihin. Parina aikaisempana vuonna olemme näin alkusyksyn aikoihin matkanneet Jetan kanssa Kirkkonummelle Veikkolan Anidentiin hoitamaan hampaita. No, paikallislehden vertaus on siinä mielessä hieman ontuva, sillä aikomus oli päästä käymään Veikkolassa jo n. kuukausi sitten, mutta ajat olivat jo varattu.

Kun useamman kerran tekee jotain, tulee asiaan tiettyä rutinoitumista. Totta, jotkut asiat menevätkin rutiininomaisesti, mutta ei lääkäriretket koskaan ole niin totuttuja etteivätkö ne sisältäisi pientä käsien vapinaa ja hermostuneisuutta. Jetan kopitus meni kuitenkin hienosti, sillä Jetta meni koppaan äärimmäisen kiltisi. Tällä kertaa laitoimme kopitusvaiheessa pyyhkeen kopan päälle, ja se tuntuikin tuovan Jetalle hieman rohkeutta. Kopasta tuli hämyisyyden ansiosta "turvallisen oloinen paikka".

Kyseessä oli siis vuosittainen hampaiden hoito. Reilun 60 km:n päähän Veikkolan Anidenttiin täytyy mennä, koska Jetalla on sydämen rytmihäiriö ja Jetta tarvitsee ammattilaisten apua hampaiden hoidossa tai ehkä lähemmin nukutuksessa. Olen luonnehtinut Jetan sydämen ääntä Säkkijärven polkaksi, jota soitetaan väärinpäin. Niin "tasainen" se on. Ja haluamme, että homma hoidetaan kerralla. Retki ja operaatio kestävät hieman pidempään, mutta ovat olleet sen arvoisia.

Eli kaavio oli tuttu aiemmilta kerroilta. Jetta koppiin, auto Veikkolaan, Jetta Anidenttiin ja henkilökunta odottamaan.

Anident, Veikkola

 V Ä L I A I K A  

Odotusaika on ollut yleensä useamman tunnin ja niin oli nytkin - noin nelisen tuntia. Siinä ajassa ehtisi vaikka mitä, mutta yleensä pyörähdämme Vihdin Nummelaan, joka on vartin ajon päässä. Nummelasta löytyy perinteiset Prisma, Citymarket, pari kahvilaa ja kirpputori. Kahvit maistuivat välittömästi. Sillä herätyksellä haimme Citymarketista saappaat, 10 euroa halvemmalla mitä normaalisti. Kotiin viemisiksi otimme myös Hannun hillopullat. Rehellisyyden nimissä näimme kuitista vasta kotona, että pullat olivat Hannun pullat! Kun tuttu kirpputori olikin pamahtanut konkurssiin, jouduimme ajelehtimaan tovin. Se kannatti. Nummelassa oli isompi toripäivä mitä kotipuolessa nykyään. Tori lienee katoavaa kansanperinnettä. Torilla piipahdus toi tuliaisina Olavi Virran jukebox soitossa olleen EP:n Punaiset lehdet (2 euroa). Aikaa oli silti vielä ruhtinaalisesti ja hörppäsimme toiset kahvit torin laidan kahvilassa. Loppupyörähdys ja -minuutit kuluivat Prismassa. 

Kahvitauko - sinisestä pakettiautosta Olavi Virta EP

K O T I I N L Ä H T Ö

Kaikki oli mennyt hienosti! Jopa niin hienosti, ettei hampaita tarvinnut tällä kertaa poistaa. Jäljelle jäi plakin ja hammaskiven puhdistusta ja hampaiden kiillotusta. Ientaskut puhdistettiin klooriheksidiinilla. Käynnin hinnaksi tuli 836 euroa. Se voi tuntua paljolta, mutta otetaan huomioon mitä ja millä resursseilla Jetta hoidettiin: verinäytteen otto, E-hammashoidon esitarkastus, anestesia, ientaskujen huuhtelu, plakin ja hammaskiven poisto, E-tarkkailu ja röntgen - lisäksi lääkkeet, anestesiatyö, laboratorio, röngten ja ultra, hoitotyö ja laitemaksu. Pissanäyte, verike, tunnustelu. Sydänäänet kuunneltiin jotka olivat ennallaan ja keuhkot todettiin puhtaiksi. Ala-etu hammas todettiin eri väriseksi kuin muut, mutta röntgenin mukaan hammas on terve. Jetasta on näiden kaikkien (neljän vuoden?) aikana otettu yhteensä 170 röngten kuvaa! Montako kenestäkään yleensä otetaan?

Jetan luona oli koko ajan hoitaja tarkkailemassa monitoreja. Prosessi ei siis ollut pelkästään erikoislääkäri Niina Luotosen solo, vaan siihen osallistuivat muutkin. Jettaa hoidettiin ryhmänä. Ja hyvin on hoidettukin. 

Kissa koppaan ja kotiin. Lääkäri huikkasi vielä terveiset autossa odottavalle kuljettajalle. Koronan vuoksi sisätiloihin ainoastaan yksi ihminen/pesue. Terveiset lämmittivät! 

Tiikerituppo Jetan jalasta

K O T I

Jetta kotiutui reippaasti. Se kiehnäsi ja puski ja puski ja kiehnäsi taas. Jetta oli sydän lämpöä täys. Hieman arvelutti, sillä yksi rauhoittavista aineista oli jouduttu vaihtamaan uuteen. Ilta meni kuitenkin hienosti. Ei aivan saanut selvää oliko Jetta onnellinen vai kemiallisesti onnellinen, mutta tolkuissaan Jetta oli. Totuudella on kuitenkin näissä tapauksissa pieni viive, sillä seuraava päivä näyttää usein kuinka loukkaantunut kissa omistajilleen on. Kotiin saapuessa Jetta ei heti tullut esille, mutta kun tuli, oli Jetta oma itsensä. Kiehnääminen ja puskeminen eivät olleet aivan eilisen tasoa, mutta viiksenreunasta virnisti tuttu tyttö! Virnisti terveellä suulla!

Kotona on kiva olla. Taitaa Jetta pöllyssä vähän olla...

Henkilökunnan hengähdys

 Vaikka kesästä näkyy näillä ilmoilla ainoastaan nopeasti kaikkoavat sumuvalot, sai henkilökunta juuri ja juuri hengähtää loppulämpöjen tuomassa raukeudessa. Taakkana vuodenkierron ilot ja surut henkilökunta pintaraapaisi lähiseutujen matkakohteita ja yritti kerätä loppuvuoden sateisiin intoa ja tarmoa. Ja oli matkakohteista yhdellä ihan oikea päämäräpäinen tarkoituskin, joka lopulta sekin jäi mysteeriksi. Siitä myöhemmin.

Koska Lappi oli jälleen poissuljettu, tyydyimme siis lähialueiden erilaisiin luontokohteisiin, sellaisiin jotka olivat päivämatkan päässä, pyörällä, pyörillä tai jaloilla reissaten. Ensimmäiselle maanantaille osui E12-tien päällä lepäävän Linnatuulen välittömässä läheisyydessä oleva Janakkalan Laurinmäki, mm. pöllöjen, lepakoiden, tikkojen ja Torpparimuseon koti. Pöllöt ja lepakot pysyivät piilossa, mutta ne korvasi mm. historian havinalla kuorrutettu luontopolku ja maisemat. Pidempi reitti hikinen, mutta maistuipahan ruoka laavulla. Bonuksena retkikohteiden hienoin kuusikko osui heti tälle ensimmäiselle päivälle!

LAURINMÄKI - Itsenäisyyden 50-v kuusikko

  

Kärkkäinen, kirpputori ja öljynvaihto. Kytäjä. Jos loppukesän urheilulähetysten voittamatonta ykköstä, Jukolan suunnistusta kuunteli tarkkaan, mainittiin siellä jälleen kerran liki myyttinen Hyvinkään kyljessä käyty Kytäjä-Jukola. Sinne sammoihin maastoihin myös me sukelsimme, mutta liki autoteitä muistuttavia "polkuja" pääsääntöisesti käyttäen. Alueen paremmalla tuntemuksella sieltä löytyy myös perinteistä polku-polkua kengän alle. Reippahasti käypi askel!

Kytäjä - Usmi on hapekasta luontoa parin kivenheiton (10 km) päässä Hyvinkäästä; ja ikävä kyllä kaupungin läheisyys tuntui takaraivossa. Kiireys kurkki puiden takaa ja ilkivalta oli pakottanut sitomaan pöllit maahan. Siitä huolimatta kahvit ja makkarat maistuivat. 

KYTÄJÄ - Kaupunki puun "juuret"

  

 Jos bloggarit olisivat neljä vuotta sitten ajaneet Porvoon kissatalon ohitse 17 km harhaan, olisivat he saapuneet luotsiaseman lukittujen porttien luokse. Kääntöpaikan välittömässä läheisyydessä on myös Porvoon Emäsalon, Varlaxuddenin ulkoilualue. Se on graniittikallion päällä asuvalle sisäsuomalaiselle jännittävä maailmanreunan kohde, jossa maa katoaa mereen ja näyttää kaukaisuudessa menevän kuprulleen. Merta ja kallioita. Kohde, jossa kelillä ei ole niinkään väliä - pikemminkin mitä huonompi keli, sitä voimakkaampi ote luonnolla. No, koska meillä oli retkikeleissä hieman vara valita, niin me "valitsimme" sopuisan syyskelin, mukavilla lämpölukemilla. Sellaisen että kehtasi peffan iskeä kallioon. 

Ennen Emäsaloa poikkesimme Porvoossa syömässä, josta mukaan tarttui mukavat jälkiruuat.

EMÄSALO - Eipä juuri paremmin olisi voinut kahvitella...

Silloin kahvipaikka on hyvin valittu, mikäli silmä kantaa äärettömään. Koli, Kevo tai Emäsalo. Ei paikat juurikaan eroa. Laivat katoaa ja tuuli valitsee sinut. Aika pysähtyy. 

Varlaxxudden on kalliota, kalliota, kalliota. Koloja ja merta. Happea. Se ei tovin  päästä tarjoa juurikaan mitään uutta, mutta jos olet sellainen jolle kelpaa vain olla, kalliot riittävät. Varpaita voi huoletta huljutella. Suurin osa kallioista on turvallisia, mutta pienempien vilkkautta nekään eivät estä. Tarkkana!

EMÄSALO -  Varlaxxudden

 

Kallio siellä, suo täällä. Suomen eteläreunan jälkeen matka kääntyi sisämaahan ja suolle. Ennen Tammelan Torronsuota, poukkoilimme Liesjärvellä ja Kaukolanharjulla. Mm. nämä Forssan läheisyydessä olevat paikat kestäisivät kevyesti useamman päivän retkeilyn, sillä paljon erilaisia todella hienoja kohteita olisi lähistöllä mahdollisuus kahlata. 

 

LIESJÄRVI

Pääkohde oli kuitenkin Torronsuo. Aikataulun tiukentumisen vuoksi koukkaus Forssaan saatiin heittämällä unohtaa. Tammelan puolella olevan Torronsuon ehdoton plussa tulee myös liikuntarajoitteisten pääsemisestä suolle, sillä alueelle on rakennettu sen verran leveää pitkospuuta, jota myöten esim. pyörätuolilla pääsee helposti rullamaan! Torronsuon internet sivusto lupaa pyörätuolilla pääsyn myös tulentekopaikalle.

Pidemmän Suotaipaleen mitta on 8 km ja Kiljamon kierroksen 1,5 km. Pätkä Kiljamon kierrosta sopii myös liikuntarajoitteiselle. Jo tällä lyhyemmällä Kiljamon reitillä pääset hajustelemaan suon syviä hienouksia ja nauttimaan kauniista suo-väreistä. 

Vaikka luontotornista tiiraillessa ja osin myös pitkospuilla kävellessä silmä lepää liki kantamattomiin, niin pää ei kuitenkaan puhdistu siinä missä esim. Emäsalon kallioilla. Sitä vastoin Torronsuolla pääset lähemmäksi alkukantaisuuden tuomaa mystisyyttä. Suo kuiskii. Se silittelee olkapäätä ja hivelee selkää. Ui lahkeista. Ottaa. Ainoastaan lähistöllä kulkeva tie pitää äänillä sinut silmästä pois. Pitää hereillä. Sen verran valveilla, että pääset vielä kotimatkalle.

 

TORRONSUO - Tammela

Vielä piti päästä mm. Heinolaan. Lintutarhaa ja voffelia. Tiesittekö muuten, että Heinola on lähempänä kuin uskoisikaan. Harmi, että retken ajankohdaksi tuli välttämätön sunnuntai,  mutta varsinkin Harjupaviljongin vohvelikahvila oli niin upea paikka, että sinne on päästävä ajan kanssa uudestaan. Nyt sukulaiset haukkasivat kakusta oman palan. Lisäksi Vohvelikahvilan ja yleissivistävän visiitin ansaitseva Heinolan lintutarhan väliin jäi tyylikäs näkötorni, jossa sai hörppästä vielä kahvit maisemia katsellessa. Mm. monille tuttu Tähtihovi näkyy hienosti torniin.  

HEINOLA -  Harjupaviljonki. Parkkipaikka on kävelymatkan päässä kuvaajan selän takana, eikä pelastustiellä kahvilan edessä kuten neljän nollan logon ja kissa-auton kuljettajilla pelastustiellä. Ei hymiötä.

 

Heinolan lintutarhaa voi pitää jonkinlaisena "löytöeläintalona", sillä sinne tuodaan luonnossa loukkaantuneita ja pitovaikeuksien vuoksi hyljättyjä lintuja. Paikka ei siis ole eläintarha, vaan lintutarhalla on eri tarkoitus. Se kannattaa pitää mielessä. Vuosittain hoitoon tulee 200 - 250 lintua. Hieno mahdollisuus tutustua lintuihin. 

Heinolasta poistuttaessa piipahdimme vielä ABC:n vieressä olevaan lähiruokatoriksi kutsuttuun Heilaan. Unohda ABC, mene Heilaan! Jätä mies autoon, jos ei kiinnosta. Älä kerro, että sieltä saa sahtia. Meidän koriin tarttui mm. humalasta valmistettu limonadi ja tiskirätti. Kauppa on täynnä kaikenlaista vähintäänkin herkullisen näköistä. Lisäksi mukaan tarttui tiskirätti - ymmärrätte yskän (kts. kuva alla). Hymiö.

 Viimeinen, pidempi matka suuntautui liki perinteitä vaalien Kangasalalle. Se oli itseasiassa kesän päämatka, joka muuttui hyvin nopeasti myös ensi kesän päämatkaksi. Hmm. Täytyy palata viime kesään ja matkan varrella olevan taukopaikka Aapiskukon (Pälkäne) kahvipöytään. Pöytiin on painettu erilaisia Aapiskukkoon liittyviä tekstejä ja yhdessä pöydässä oli pieni kopion pätkä Juha Hurmeen tekstiä, jossa luki (HUOM! Tämä on epäviralllinen tieto, ei siis välttämättä totta), että ohi kulkevan tien toisella puolella olevan Pälkäneen rauniokirkon yhdessä tiilessä olisi kissan tassun jälki!? Kissan tassun jälki? Näin luki jossain, ei siis välttämättä Hurmeen tekstissä. Tuolloin, viime kesänä ei kuitenkaan ollut aikaa tarkastaa väittämää. 

Palasimme paikalle siis tänä kesänä. Mainion vegaanisten nugettien jälkeen loikimme hieman hankalan tien ylitse etsimään tätä tassun painaumaa. Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on jo sinällään tutustumisen arvoinen. Pienen tepastelun jälkeen löytyi oikea oviauko, jossa tassutiili sijaitsi, mutta... Mutta ei siinä ollut kissan tassun painauma. Ei meidän mielestä. Kukin tulkitsee... Ja muita lähteitä tarkastellessa, painauma todetaan koiran jäljeksi.

PÄLKÄNE - Rauniokirkko. Kissatassu-tiili? Ehkei?

 

Helpompi olisi lompsia kilometrin päässä olevaan kirjastoon ja kaivaa Hurmeen kirjasta teksti esiin, mutta mielekkäämpi ja oikeudenmukaisempaa on suunnata taas ensi kesänä Aapiskukkoon katsomaan totuus pöydästä. Ja niitä nugetteja voi tilata samalla lisää.

 

 

Ja kuin rakentaen siltaa syksyyn,
löytyi Padasjoen ABC:ltä kissa-aiheinen heijastin.

Päätavoite, henkilökunnan tuulettuminen täyttyi. Syksyn pimeneviä iltoja ja talven kiristyviä lämpötiloja lämmittävät monien retkien muistelot. Mikä hienointa, retket suuntautuivat lähiseuduille ja olivat suht huokeita toteuttaa. Osa retkistä olisi ollut toteutettavissa vaikka polkupyörillä. Nuotiopaikalla sai pikaruokaa ja kahvit kulkivat paikoin mukana - unohtamatta kuitenkaan paikallisia yrittäjiä. 

Uteliaisuus, seikkailu ja lapsen mieli ovat hyviä matkatavaroita. Vaihtosukkia ja termospulloa unohtamatta. Ja kameraa ja postimerkkiä.