Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kissatalo Kattila (Hämeenlinna). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kissatalo Kattila (Hämeenlinna). Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Bloggaritapaaminen Hämeenlinnassa

Silloin tällöin kissa-aiheiset bloggarit ottavat ilon irti ja järjestävät tapaamisen. Tällä kertaa tapaaminen oli järjestetty Hämeenlinnaan, jossa ohjelmistossa oli mm. kissa-näyttely ja Kissakoti Kattilassa vierailu. 

Kissanäyttely oli selviö paikka saada porukka yhteen. Lisäksi siellä pääsi tapaamaan muita bloggarituttuja jotka mm. jumittuivat oman kissansa kanssa arvostelupöydälle. Samalla pääsi harrastamaan liikuntaa juoksemalla tuliaisten toivossa myyntipöydältä toiselle. Toki ohessa näki kattavan paketin erilaisia ja - tyylisiä kissoja.


Nyt on tuliaiset kohdallaan! Vielä kun jaksaisi kantaa...


Kissanäyttely pidettiin Elenia areenalla, joka sai vuolaasti kiitosta pitopaikkana. Lattialla olevat matot pehmensivät tilaa ja happi kulki suuressa hallissa. Ensi kertaa nähtynä pehmokissojen näyttely oli suurenmoinen idea! Moni vekara oli tuonut oman pehmokisunsa arvosteltavaksi. Kuinkahan mahtoi pärjätä se kovin ilveksen näköinen pehmokissa? Itse kissanäyttelyyn ollut viiden euron pääsymaksu (3 e lapset) ei ollut iso kustannut ja siihen nojaten sivulisia tuntui olevan kovin vähän. Tässä olisi ollut perheen pienimmille oiva käyntikohde lauantain puoleenpäivään.


Pehmokissojen tuomarin tapaaminen oli monelle nuorelle
päivän kovin juttu!

Näyttelyn ja puunattujen kissojen jälkeen päivälle tuli kontrastia, kun porukka vieraili kovaonnisten kissojen luona Kissakoti Kattilassa. Kattilassa asustelee tällä hetkellä n. 80 kissaa, jotka etsivät kotia. Kattila on siinä mielessä kissoille "paratiisi", sillä siellä kissoja ei lopeteta kuin vasta äärimmäisessä tapauksessa. Kissat ansaitsevasta eri taustoista huolimatta elämän.

Kissakodissa voi vierailla, vaikka ei olisi kissaa hankkimassakaan. Kovan onnen kissat kaipaavat rapsutuksia ja pieniä leikkituokioita. Aina voi kissoja piristää myös pienellä lelulla. Kissojen piireissä suosittu pieni pehmopallo maksaa n euron verran ja niitä saa mm. lemmikkieläinkaupoista. Rohkeasti käymään!


Ei pidä luovuttaa. Tämäkin kissakodin kaveri innostui leikkimään kun sinut kaupat oli tehty.

Kattilan henkilökunta kovasti peräänkuulutti vapaaehtoisporukkaa auttamaan kissojen hoidossa. On Kattilalla muitakin tapoja auttaa kodittomia kissoja. Mikäli et syystä tai toisesta voi esim ottaa omaa kissaa, voit mm. ryhtyä tietyn kissan kummiksi. Lisää informaatiota löytyy Kissatalo Kattilan kotisivuilta http://kissakotikattila.fi/. 


Kissakodin asukas tutkimassa tuliaisia. Etukäteen
tiedustelemalla, esim. s-postilla voi kysellä
mistä kissakodissa on aina milloinkin pulaa.
Nyt oltiin iloisia märkäruuasta ja
leluista

Bloggareiden päivä päättyi lounaaseen paljon kehutussa paikallisessa Popino ravintolassa. Vuodesta 1988 asti ravintola on nostanut tasaisesti suosiotaan ja lienee tällä erää jonkinasteisen huipun päällä. Ilahduttavasti listalta löytyi myös  muutama vegaaninen annos. Muuten listat eivät olleet kovinkaan informatiivisia, mutta henkilökunnan spurttauksilla pöydän ja keittiön välillä kaikki löysivät tilattavaa. Intialainen Vegekorma oli maukas, mutta siitä pääsi nauttimaan varsin nihkeästi, sillä annos oli tuskastuttavan pieni, kun vielä samaan aikaan sai kuolata vastapäisen kaverin samanhintaisen Tofua Koh Tao annoksen perään.  


Päivä oli onnistunut ja siihen mahtui lapsenmielistä uteliaisuutta, jälleennäkemisiä, naurua, löytöjä, tunteita ja paljon terveisiä ja tarinoita blogimaailmasta tutuilta kissoilta! Kotiin lähti tuliaisia, mutta myös tuliasia tuotiin. Päivä oli enimmäkseen suunnattu bloggareiden ja kissojen henkilökunnalle, mutta varsinkin Kissakoti Kattilassa käynti nosti jälleen esiin kissojen hyvin voinnin tärkeyden. Ei unohdeta olennaista! 


Ja kotiin tuliainen Kissakodin kirppikseltä.
CD levyn knsi Petteri Tikkanen




sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kissakoti Kattila, Hämeenlinna


Kovan onnen kissoja. Kuuntelevat auton ääniä ja toivovat, että lähtiessä yksi auton ovista aukeasi enemmän. Ei tänäänkään. Ehkä huomenna. Onhan täällä jo tullut oltua, useampi kuukausi, useampi vuosi. Tämä on minun koti, paremmasta en tiedä. Puun alle syntyneenä, pahvilaatikon kannen alta karanneena.


Miksi joku tuo ruokaa, kun kerta sitä ei edellisessä paikassakaan saanut. Miksi joku silittää, kun ei ole silitetty ennenkään. Olen hämilläni. Saako silittämisestä pitää?



Jollekin on peilikuva paras kaveri, jollekin sängyn puhki puskettu puinen pääty. Joku tykkää olla sykkyrässä pöntön nurkassa, toisen kaverin takana. Joku on talon pimeimmässä nurkassa ja joku puskee ja kiehnää jokaista, joka kävelee sisään ja ulos. Joku vaan on. 



Joskus joku lähtee kopassa pois. Pelottaa. Ei voi luottaa. Eivät tuo takaisin. Työntävät naamansa lähelle ja melkein syövät. Suu auki, hampaat näkyvät ja poskissa on kuopat. Puhuvat suoraan kohti. Jos joskus vievät, ottaisivat kaverinkin. Yksin en uskalla lähteä.




Täällä on kuitenkin lämmin ja ruokaa saa. Paremmasta en tiedä. Onko sitä? 



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Villiä ja vinksahtanutta viikonloppua - unohtamatta hyvää tuuria!

Välillä hommat lähtevät lapasesta eli kaikenlaista pientä "kivaa" tapahtuu aina kun päänsä kääntää. Tai kaikkeen tulee ylimääräinen kuorrutus. 

Lumipallo taisi lähteä liikkeelle lauantai-iltana, kun pidimme normaalia illan leikkituokiota. Meno oli tavallisen reipasta eli rapisevaa kärpästä - kyllä, luitte oikein, jahdattiin vuoroin ihan tosissaan, teltalle annettiin kyytiä ja välillä annettiin kyytiä kavereille. Kamerahan siinä piti kaivaa esiin. Ei aivan nappilaukaus, mutta kuvasta välittyy olennainen. Siinä on Laku ilmassa ja mielestäni Lakun asento on juuri sellainen, kun on menokin. Koskaan ei tiedä, missä asennossa kukin on. Samaa pätee henkilökuntaan, joka saa leikin tiimellyksessä ottaa iskuja vastaan.


Laku

Sunnuntaille oli ohjelmassa Hämeenlinnan reissu Kissatalo Kattilan joulumyyjäisiin ja taisi siinä olla lanko-miehen synttäritkin. Ilman "kuorrutusta" ei Kattilan reissukaan mennyt! Viime lauantain Lahden Kissatalon arpajaismenestyksestä hurmioituneena, sijoitimme jälleen kerran roposia ja tälläkin kertaa onni lykästi. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun onni lykkäsi arpojen miespuoliselle ostajalle naisten tuotepalkinnon. Nyt on tukka hyvin pesty, kammattu ja kainalotkin tuoksuvat mukavalle!

Yhtenä päätarkoituksena Kattilassa käynnille oli hyödyllisten 2017 vuosikalentereiden haku. Hieman jännitti onko niitä, sillä kalentereiden mainonta oli jäänyt meiltä ohi silmien. Siinähän ne ovenpielensä nöpöttivät - siinä missä nöpötti myös seurallisen punertava kissa, joka kovaa vauhtia laittoi kalentereiden kierteitä mutkalle ja rei´itti sivujen kulmia! Se oli se sama kissa, joka tyhjensi kuusenjalan vesiä, kun tulimme talolle sisälle! Aktiivisia asukkeja Kattilassa! Kannattaa käydä morjestamassa.
Nam.. ensin rautaa ja paperia ja sitten kuusen vettä!

Ihmisen heikolla hämäränäöllä tihrustimme liukkaita teitä kotiin ja kotona huomasimme vielä, että pakkasessa olevat lihat, sydämet yms. ovat pilkkomatta. Naapureilta kuiskien anteeksi pyytäen haimme vaatehuoneesta julman näköisen vesurin ja halvan oloisen vasaran - eikun hommiin. Lihat paloiksi, pussiin ja pakastimeen. Käsien pesu ja lllan viettoon. Juuri kun olimme ottamassa pilkkomisessa alustana olevaa, verestä tahriintunutta lehteä roskiin, huomasimme lehden aukeaman otsikon. Kuva puhukoon puolestaan! Onko vielä viikonloppua jäljellä!?