maanantai 14. elokuuta 2017

Perttu P Peruna



Iltauutisten aikaan takapihan pusikko heiluu ja viidakon vehreä maa rapisee. Kissat kuuntelevat TV:n hälyn ylitse. Joko? Kissat osaavat jo odottaa. Pesonen astelee parvekkeen hajuraolle ja alkaa nuuskimaan ilmaa villisti. Muut tekevät saman perässä. Kuuluu rapinaa ja mässytystä. Perttu P Peruna on saapunut!


Pesonen kuulee Pertun saapuneen


Pusikko heiluu uudestaan! Paikalle saapuu Maija, Maija Möhkäle. Perttu joutuu antamaan Maijalle tilaa, joka lopulta valtaa koko alueen. Maija on ronski, joka lähes istahtaa ruuan päälle, kun sitä vastoin reunoilla ruokaileva Perttu on pieni ja hyvin käyttäytyvä. Kissat ihmettelevät. Tuhinaa ja välillä tappelua. Ruoka tuoksuu tutulle - Carnyahan se tai jotain muuta "ylijäämäruokaa" tai hitaasti kissoille kelpaavaa. Reilun vartin ihmettely. Kulmilla tapahtuu. 


   

perjantai 11. elokuuta 2017

Pesonen

"Tasan tarkkaan neljä vuotta sitten pelotti - pelotti ihan vietävästi! Elokuisena yönä metsässä alkoi tapahtumaan. Yksitellen kaikki kaverit hävisivät vierestä ja jäin yksin metsään haahuilemaan. Kuului outojen ihmisten ääniä, metsän ääniä, pelottavia napsahduksia, rekkojen ääniä, koiran haukuntaa jne... Etsin kavereita, nuuhkin, mutta en löytänyt. Menin paikkaan, jossa meillä oli tapana leikkiä. Hiljaista. Sivummalla kävi ruuan tuoksu nenään. Oli nälkä joten nuuhkin reitin ruuan äärelle. Sitten kuului voimakas napsahdus! Menin paniikkiin ja säntäilin sinne tänne, mutta joka puolella oli vastassa paksun rautaista verkkoa. Pelotti. En tiennyt missä olin! Sitten kuului ääniä ja askelia. Iso laatikko alkoi keinumaan ja minua siirrettiin. Pelotti vielä enemmän. Jouduin kopissa suurempaan koppiin - koppiin, jonka akustiikka oli pehmeämpi. Se suodatti liikenteen melun ja koirien haukunnan, mutta ihmiset olivat aivan vieressä. Mietin missä kaikki muut ovat ja ovatko ne kunnossa!? Tämä isompi koppi hörähti ja se hörisi noin puolisen tuntia, kunnes minut taas siirrettiin jonnekin. Lisäksi huomasin, että tuoksumaailma muuttui täysin. Kissojen tuoksuja siellä täällä, mutta ei tuttujen. En minä pärjää. Lisää kopinaa ja kolahduksia. Sitten sain tutusta tuoksusta kiinni! Missä te olette! Puhukaa! Pääsin yllättäen omien luokse, mutta vieläkin pelotti."

- Pesonen -


Kolme viikkoa kissatalolle tulon jälkeen, Pesonen porukoineen pestiin ja tällä samaisella pesukerralla huomattiin Pesosen olevan raskaana. Syyskuun 23. pvä, 2013, Pesonen synnytti kotihoidossa yhden pennun, Sofin. Jouluun asti Pesonen oli kotihoitopaikassa omassa huoneessa, jonka jälkeen pikku hiljaa pääsi tutustumaan muualle taloon. Nelisen vuotta Pesonen on tuonut sisältöä elämään enemmän kuin olisi osannut odottaa!

Kaikki on mennyt loistavasti! Sofin syntymän jälkeen Petskistä kuoriutui nopeasti se kissa, jota se on tänä päivänäkin. Tuolloin Petski reippaasti ilmoitti, (verkko)ovessa roikkumalla ja kiipeämällä, että olen valmis asettumaan taloksi! Päästäkää minut remuamaan muiden kanssa!  

Parempaa tyyppiä ei voisi olla! Tietysti kun Petski on sokeuden puolesta erityiskissa, Petskiin automaattisesti suhtautuu myös hieman eri tavalla. Sokeuden ohitse kuitenkin havaitsee äärimmäistä aitoa onnellisuutta. Pesonen arvostaa lämpimiä sisätiloja ja nukkumapaikkoja, säännöllisiä ruoka-aikoja ja Sofin vieressä pörräämistä! Tälläkin hetkellä yksi päivän rutiineista on äiti-tytär parin, jopa runollinen pesutuokio. 

Pesonen on antanut paljon. Pesonen on antanut puhdasta elämää; naurua ja ilonhetkiä! Pesosen myötä on oppinut kissoista uusia asioita ja uusia puolia. Pesosen blogin kautta on saanut valtavasti uusia tuttuja ja kavereita. Aivan uusi maailma on auennut. Toivottavasti Petski on myös auttanut muita kohtalotovereita pärjäämään elämässään! 

Pesoselle toivoo terveyttä ja pitkää ikää. Vaikka Pirin ja Jetan kanssa tassut menevät välillä ristiin, jaksaa Petski olla reippain mielin joka päivä ja se palkitsee. 

Hyvää 4-vuotispäivää omassa kodissa Petski!




PS. jos haluat lukea Petskin koko tarinan aivan alusta, seuraavsta pääsee ensimmäiselle sivulle:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sadepäivän ilo

Vettä sataa. Sitä sataa kuin saavissa olisi iso reikä. Ulos ei siis huvita lähteä. Tulee kissamainen olo. Tekee mieli pysyä kodin lämmössä, mutta jotain olisi mukava tehdä. 

Korkeat, hieman tylsän vaalen oviset kaapit kätkevät paljon tavaraa; sukkia, sukkia, sukka, valokuva-albumeja, palapeli... Palapeli!. Pitkä päivä edessä eli nyt on aikaa pakertaa. TV:stä tulee yleisurheilua, mutta ohjelmatiedot kertovat, että vuorossa on maraton. Ei tarvitse hötkyillä. Slow TV. Puoliso keittää 14 km kohdalla kahvit, tai klo 14.00 tee. Tai kaveri tuo tullessaan jäätelöt. Pieni venyttely ei haittaa. Kuivasta ruisleivästä riittää energiaa pidempään. Hyvä valinta sekin.



Täytyy muistaa ruokkia kissat. Muuten käy niin kuin kierrätyskeskuksesta ostetun palapelin kanssa. Osa paloista puuttuu. "Onko nää hyviä? Ei. Mutta vien silti yhden palan". Se käy nopeasti. Toinen hämää ja samalla toinen kipittää kynnyksen ylitse pala suussa. Kolmas ihmettelee koko showta. Neljäs nukkuu - koska on saanut ruokaa.




Yhteinen harrastus, kaikki koolla. Kaikki samassa huoneessa, sulassa sovussa. Vettä sataa. Mukavaa. Selostaja kyllä kertoo, jos maratonilla tapahtuu jotain. Kissa kertoo, jos palapelin reunat ovat valmiit. 




Sormet tanssivat palojen kanssa kuin hiiret juustokuutioiden. Kohta tullaan maaliin. Kohta on valmista. Taustajoukot kannustavat, kehräävät. Pörisevät. Sade on tauonnut. Se on loppunut. Maa on vettynyt, mutta tuoksuu huumaavalle. 




Hetken silmäys, ennen kuin paketti menee jälleen kaappiin. Kissat heräävät, mutta vain siksi aikaa, että hakeutuvat pehmeämmälle alustalle nukkumaan. Vanhan selkää kolottaa, luita pakottaa. Paikat rutisevat, kun tottumaton nousee ylös. Hieman huimaa. Hieno kuva! 



perjantai 4. elokuuta 2017

Huhun jälkeinen viikko

Tipalla kiikarissa takapihan vierailija

Pesosen porukoissa toivutaan pikkuhiljaa viikon takaisesta huhusta, joka juontuu blogitapaamisesta Porvoon kissamuseolla. Siellä museon vitriinissä komeili Muumi-perhe ja bloggareiden keskusteluryhmissä lähti huhu liikkeelle, että Muumit ovat kissoja! Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan, Muumit ovat lähinnä Länsi-Afrikan kosteikolla eläviä kääpiövirtahepoja. Tiedä häntä? Oli niin tai näin, niin jotain vinksahtaneisuutta on myös Pesosen porukoilla ollut tällä viikolla. 

Kuun vaihteeseen kuuluu kissojen punnitus ja se on aina oma operaationsa. Ei ole lainkaan varmaa, että ensimmäisenä päivä olisi yksikään kissa käynyt puntarilla. Jotkut rimpuilevat niin paljon ja joitakin kavereita ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Sofin kohdalla punnistus onnistuu parhaiten niin, että (pahvi)laatikkoon laiteaan herkku ja tyttö nostetaan laatikko sylissä puntarille. Homma toimii niin pitkään, kun namua löytyy.

Sofissa on koomikon vikaa
 
Sofi osaa olla punnituksen suhteen myös melko humoristi. Kun punnitus on Sofin osin tehty, aloittaa Sofi puntarin kanssa leikkimisen. Vähän väliä Sofi löytyy puntarin päältä makaamassa, mutta juuri sen verran, ettei esim. punnitus suoraan onnistu. 

Henkilökunnan nukkumavuorolla, yöllä, sängyssä on liikenne kuin Stockmannin pyöröovissa. Viime yönä kun Tippa piipahti toisaalla, säntäsi Hannu äkkiä tyynyjen väliin! Välillä paikkaa on havitellut myös Piri! Lukijalle tilanne ei välttämättä avaudu, mutta henkilökunta on ihmeissään, sillä paikka on nakutettu Tipan kantapaikaksi. Ei kaksi ilman kolmatta, sillä myös Jetta on viime aikoina tullut yhä rohkeammaksi. Jetan ja Tipan välit ovat kautta aikain olleet hieman kireät, mutta nyt tytöt näyttävät paikoin olevan hyvääkin pataa. Jetta saattaa Tipasta piittaamatta tulla henkilökunnan nukkumapaikalle auliisti puskemaan ja pörisemaan ja Tippa "saa" samalla nuuhkia Jetan viuhuvaa töpöhäntää!

Jetta reipastuu viikko viikolta 


Piri tuli ihmettelemään pörinää
Tänä aamuna henkilökunta ehti muuttaa viikolla poimimansa mustikat piirakan muotoon. Kun piirakkaa tehdään, esiin kaivetaan myös mummon (joka kissoista ei juurikaan piitannut, koska sotki kukkapenkit) vanha, kunnolla pörinää pitävä vatkaaja. Yleensä vatkaajan pörinä ei kissoja hetkauta, mutta tällä kertaa Piri tuli kuikuilemaan konetta ja tekosia. Kaula pitkänä ja silmät pyöreinä Piri katseli kaapin takaa ja ihmetteli, että mikä hemmetin kopteri siellä jyskyttää. Kerroin siinä sitten Pirille mitä tässä tehdään ja Piri kuunteli ja otti lopulta penkin alta kunnon makuuasennon. Piri oli selvästi puuhista kiinnostunut.

Aiemmin tapahtui myös takapihalla. Hieman yllättäen takapihan pikainen vieras ei kiinnostanut muita kuin Tippaa. Tipan kanssakin oli tekemistä, sillä vasta vieraan poistuminen herätti Tipan mielenkiinnon. Näillä kulmilla taitaa jänis-eläin olla jo kovin tuttu vieras. Samaa voi myös sanoa kivasti ruokaa rouskuttavasta siilistä, joka ei parvekkeen yllä sen suurempaa liikehdintää saa aikaiseksi. 


Auringon hiipuminen on huomattu - tänään se kytee, sillä se on kasteltu. Pimeä tulee aikaisemmin. Onko kissoilla kesän riennot jo takana ja uusia kuvioita hiotaan syksyä ajatellen? Uusia asetelmia. Saa nähdä mitä syksy tuo, sillä Lakulla ja Pirillä on välillä ollut mestaruustason mittelöitä, selkeitä yhteenottoja talon herruudesta? Pesonen on nauttinut auringon paahteesta, aina kuin vain mahdollista. Koleammalla kelillä Petski on ollut reippaampi. Se on aina mukava nähdä. 

Vaan kotosaltahan tämä tuntuu, oli se sitten vaikka vähän vinksahtanutta. Vähän niin kuin mäkiauto ilman jarruja. Kyllä se lopulta johonkin pysähtyy! Nautitaan kyydistä! 

Takapihan vieras oli nälkäinen jänis