tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pesonen pelotteli

Pesonen säikytteli henkilökuntaa illalla. Pesonen nukkui tällä kertaa pienemmässä pedissään, siinä missä ei oikein tahdo mahtua oikaisemaan paikkoja ja kääntämään kylkeä. Pesonen nukkui ja nukkui, kunnes rouvan oli pakko nousta jaloittelemaan. Pesonen laskeutui hitaasti lattialle ja otti askeleen pari, mutta jalat eivät pitäneetkään, vaan Petski horjahteli sinne tänne ja jaloittelu jäi muutaman askeleen yritelmäksi. Hetken Pesonen keräsi voimiaan ja lähti uudestaan liikkeelle. Sama juttu, jalat vispasivat niin ettei pylperö tahtonut tulla perässä mukana. Nyt Petski kuitenkin tuplasi matkansa ja lössähti tolpan jurelle pötköttämään. Hoippuminen oli kuitenkin nähty.


Vanha rouva natisee


Totta kai huolestuimme ja asetuimme vartioon seuraamaan tilannetta. Toviin ei Pesonen siitä liikkunut, vaan oli lähinnä pöhnäisen oloinen, kuin upoksiin vettynyt tukki. Ilma oli todella raskas ja väsyttävä, olihan vettä tullut eri sakeusasteilla jo aamukymmenestä asti. 

Lopulta Pesonen oikoi koipensa, venytteli vanhan rouvan natinalla ja lähti köpöttelemään. Askel eteen, toinen... myös eteen. Homma toimi, vaikka hitaasti. Pikkuhiljaa Petski kuitenkin vetreytyi ja normaali vauhti alkoi löytymään. 

Taisi Petski loppujen lopuksi olla umpeen väsynyt ja todella tokkurainen. Aamulla vastassa oli aivan normaali ilopilleri, joka kuikuili sängyn laidalla ja ravasi asuntoa ympäri, törmäten välillä palloon ja tyttäreen.  

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Sama salko

Vuoden takainen Facebook-päivitys (Pesonen on aloittanut jo juhannuksen vieton ja piipahtanut mm. juhannussalossa. Alas tultiin kylkimyyryä vessan kyljen kanssa. Ollaan eläimet ja ihmiset varovaisia siellä salkojen kanssa!) on tämän vuoden toisinto Pesosen juhannuksen vietosta. Myös tänä juhannuksena Pesonen on viihtynyt salossa. Pidemmittä kirjoituksitta laitetaan oieni videonpätkä pyörimään; tämä video on tältä juhannukselta.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Paniikki-Petteri

Noin puoli tuntia varattiin kopituksineen kaikkineen Pirin kanssa lekuriin menoon - se riitti mainiosti, jopa niin hyvin, että lääkärin aikataulu oli varttia meitä hätäisempi ja silti ehdimme. 

"Anna kissan totutella kuljetuskoppaan rauhassa kotona".

Jep jep. Näinhän sen kuuluisi mennä. Kopan ovi auki ja herkkupaloja - leikkimistä kopan läheisyydessä. "Meenks mä sängyn alle vai sä", kertoo siitä, että tutustuttaminen koppaan on jäänyt hieman taka-alalle. "Tääl on yrjöt". Ok, makuuhuone on hieman hankala paikka saada kissa koppaan. Kauniisti Piri vaihteli sängyn alla paikkaa, sitä mukaan kun hapuileva käsi yritti saada kissasta otetta. 

Paniikki-Petteri; meille ja muille tutummin Piri.

Tässä taloudessa kun ottaa kopan esille, se siivoaa tehokkaasti kissat näköpiiristä. Tärkeintä on muistaa sulkea ne paikat, joista kissaa ei varmasti saa talteen. Nyt mentiin makuuhuoneen kautta parvekkeelle, josta Piri pitkän pepusta työnnön jälkeen saatiin suostuteltua koppaan. Onneksemme Piri ei Hannun tavoin näytä voimiaan ja ottanut nyrkkejään esille. 

"Näillä Paniikki-Pettereillä on rauhoittaminen hankalaa, voi olla ettei rauhoitu", kuittasi lääkärin Pirin rauhoite suunnitelman. Kuten edellisellä kerralla, oli nytkin  Piri lääkärin selänkäännön aikana vaihtanut Jekylistä Hydeksi, ensin oli ollut aivan umpiunessa ja kun lääkäri oli kääntynyt, kaksi suurta lautasta oli tapittanut takaisin. 

Hyviä uutisia tuli; "Pirillä täysi hampaisto, ei murtuneita, syöpyneitä, eikä tulehtuneita hampaita. Hienoa!" 


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kadonnut sänky

Lakun merkkailut jatkuvat (ovat jatkuneet jo pitkään) ja tänään kuolettavan osuman sai kokea TV, sillä seuraamuksella, että päälle laitettaessa TV:stä kuului sirinää ja sitä seurasi kitkerän kärähtynyt tuoksu! Nopeasti töpseli pois ja valmiudet suurempaan operaation. No, operaatio jäi onneksi käytetyn kodinkoneen saattamiseksi kierrätyspisteeseen ja hautajaiskahvien juonti.

Tämän aasinsillan kärähtämisen jälkeen, henkilökunta päätti muuttaa hieman huoneen järjestystä. Suurimmaksi ongelmaksi oli kuitenkin muodostumassa Pesosen peti, joka piti jättää suht niille sijoille, jossa se on koko ajan ollut. Ongelma olikin vaikeammin ratkaistavissa.

"Missä on mun peti", ihmettelee Pesonen


Lopulta petipaikka liikkui vain vajaan metrin verran ja hieman kääntyi, mutta sekin tuntui olevan liikaa. Petskille vaikeinta taisi lopulta olla ymmärtää sohvan uusi sijainti petiin nähden, sillä henkilökunnan puhe kuului nyt aivan oudosta suunnasta! "Jos puhe kuuluu tuolta, niin peti on tuolla suunnasssa". Ei ollut ja se hämäsi Petskiä. 

Yritimme saada Pesosta pedin luokse rapsuttelemalla kankaita ja kopisuttelemalla puuta. Josko tutut äänet kertoisivat sijainnin. Ei auttanut, vaan Pesonen harhaili paljaalla lattialla ja rauhoittui vasta kun maton reuna löytyi. Matto on tuttu raja. 

Koputtamalla kerroimme uuden pedin sijainnista

Mutkien kautta Petski lopulta tapaili pedin reunoja ja mittaili etutassuilla korkeuksia, rohkaistui ja hyppäsi petiin. Vaikka kaikki tuntui olevan tallella ja kohdillaan, niin poistulon kanssa oli vielä tekemistä. Pesonen ei luottanut siihen, että petipaikan korkeus on sama kuin ennenkin ja pyöri levottomasti muutaman kerran ja yritti etsiä askelmia (joita aikaisemminkaan ei ole ollut). Koputtelimme lattiaa ja yritimme viestittää alastulon matkaa. Etutassuja rahin jalkaa liu´uttamalla Pesonen valutti itseään alaspäin ja lopulta puolipakon edessä tipautti itsensä alas. Matka ei ollut pariakymmentä senttiä pidempi, mutta sitäkin pelottavampi. Peti oli toivottavasti löydetty. 

"Tuttuhan tämä, mutta kuuluuko tuo Hannu kalustoon
pysyvästi", pohtii Pesonen

Tämän jälkeen Pesonen on tovin sängyssään pötkötellyt, eli jossain vaiheessa henkilökunnan silmien ohitse on petireitti löytynyt. Pesonen viihtyy, varsinkin näin kesäaikaan, paljon lattialla, mutta iltaisin hakeutuu luontevasti petiin. Toivottavasti näiden parin kerran käynnin jälkeen, on uusi reitti petiin löytynyt ja tallentunut muistiin. Hyvää yötä Pesonen!
  

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Voimalla seitsemän miehen



Siinä sitä sai rauhassa sängyn päällä auringossa pötkötellä, uittaa varpaita ja vanhoja luita. Venytellä ja oikoa, syödä mielikuvissaan hattaraa ja tuijottaa silmät ristissä nenänpäässä istuvaa perhosta. 

PAM PAM PAM!

Mikä on tuo meteli, joka vetää haaveilulle verhot eteen! Jotain putosi, jotain kolisevaa ja kookasta! Naapurihuoneessa tapahtuu, kissaa juoksee karkuun; sinne tänne hännät tanassa! Pesonen menee tuossa, Liukas Luikku, Laku meni tuolla ja Sofista ei tietoakaan. Tipan uneen tuli paikkaamaton railo! Kaatuiko siellä äänilevyhylly vai menikö raapimapuu nurin!? Mitä täällä tapahtuu?


Uskaltaako tänne tulla, pohtii Sofi


Voimalla seitsemän miehen oli kello tullut alas. Seitsemän veljeksen kookas kello oli pudonnut, tullut kuperkeikan kautta lattialle - mutta ei se sieltä itsekseen tule. Onneksi ei TV pudonnut, haaveilu olisi saanut aivan toisenlaisen luonteen. Onko kaikki kunnossa? Sofi näyttää olevan kunnossa, sillä niin pää tuntuu venyvän ja kurkkivan oven takaa. Tippa, Hannu, Jetta ok. Laku ja Piri lymyilevät, mutta kunnossa tuntuvat olevan. Pesonen ottaa jo rennosti.


Sofi ja Laku kuikkivat

Sofi ja Laku kuikkivat, äsken vielä luikkivat. "Miten kello itsekseen putoilee?". Niinpä. Koukut ovat kiinni ja ruuvit ovat kiinni? Kysäisimme Lakulta ja Piriltä, mutta eivät kuulemma osanneet vastata. Kovin olivat vaitonaisia.


Täällä tuoksuu kolina, kertoo  Laku


 ”miehissä kaikin voimin ja yht´aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois.”

- Aleksis Kivi -


Piri löytyi sängyn alta. "En se minä ollut, se oli... se oli
vaikka se Pirkka"

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Seitsenkertainen purr purr-huuto!

Se on suurinpiirtein tiedossa, että Pirin, Tipan ja Lakun syntymäpäivät ajoittuvat kesäkuuhun, mutta Pesosen ja Jetan päivämäärät ovat jääneet täysin hämärän peittoon. Siispä olemme päättäneet niputtaa koko porukan yhteen kasaan ja vietämme porukalla synttäreitä näin kesäkuun alussa. Siispä onnea kaikille!













Iät ovat Pesosta lukuun ottamatta myös tiedossa. Pesosen ikä meni aivan uusiksi vajaa kaksi vuotta sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Tuolloin lääkäri päätteli Pesosen iän hampaista ja oli sitä mieltä, että rouva on huomattavsti vanhempi mitä luulimme! (linkki: http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/11/pesoselta-pari-vuotta-pois.html ).


"Onhan toi mulle", tutkailee Sofi Lakun takaa 


Viisikkoa juhlitaan maltillisesti. Yleensä henkilökunta (ja kissatäti) juovat kahvit paikallisessa sisäleikkipuiston kahvilassa, sillä Piri porukoineen on saatu talteen viereisen autokorjaamon pihasta. Tarkoituksena on myös käydä kahvilla 25-tien varrella olevalla pysähdyspaikalla, joka sijaitsee Pesosen ja Lakun talteenottopaikan vieressä. Tällä kertaa kahvit juotiin myös kotona, jolloin kissat saivat yhden ylimääräisen leikittäjän. Kiitos tädille!

Tällä viikolla pohdimme sitä, kuinka olemme yhtenäinen perhe. Kissoilla on paikkansa ja se pannaan merkille, mikäli kuvio muuttuu, kuten aiemmin viikolla kun olimme Hannun kanssa lääkärissä. Pakka oli hetken hämillään. Porukka tulee nykyään noin yleisesti hyvin toimeen. Jos toista kaveria hieman nukuttaa, toista voi kysyä leikkiin. Kissat havainnoivat, kertovat milloin kivijalan juurta tulee orava suoraan kohti parveketta ja hetkessä on neljä häntää iskemässä samaa tahtia. Kissat ovat kiinnostuneita toisistaan, hakevat turvaa ja kaveria. 

"Nyt lähtee", päättää Laku!

Laku on nuori, leikkisä ja hakee vielä itseään. Piri ei iältään ole Lakua juurikaan vanhempi, mutta käytökseltään aavistuksen kypsempi. Piri on nuoren iän aikana jo selvästi pehmentynyt, aikuistunut. Jetan reippaudesta on syytä olla iloinen. Jettaa on aina hieman jurmutettu ja kun syvä ystävyys Niilon kanssa jäi harmillisen lyhyeksi, olisi luullut, että Jetta olisi ajautunut syrjään. Vaan toisin kävi. Jetta on pitänyt pintansa ja ottanut paikkansa. Nykyään Jetta on löytänyt niin meistä, kuin esim. Piristäkin selkeää kaveruutta. Pesonen on Pesonen. Pesonen on nykyään rauhallisempi mitä aiemmin. Aiempi viipotus saattoi myös olla kirjaimellisesti elintilan kartoittamista, sillä nykyään Petski ei juurikaan hypi pöydillä - hypyt tapahtuvat (onneksi) lattialla. Petskillä on talossa omat tonttinsa ja jos Piri tai Tippa ei osu kohdalle, silloin kaikki hyvin. Piri saattaa antaa hieman tassua ja samoin Tippa. Pesonen ei näe, eikä Tippa väistä; silloin saattaa tulla muutama erehdyksen kautta tuleva osuma. Suuremmilta nyrkeiltä on kuitenkin vältytty. Tippa on aina ollut omistuksenhaluinen ja sitä se on vieläkin. Tippa on vanhentunut, mutta panee vanhentumista hienosti hanttiin. Fyysisesti ikä alkaa kuitenkin näkymään. Ikä saa myös kunnioittamaan aivan eri tavalla. Tippa oli meitä nuorempi, kun se tuli meille, mutta nyt Tippa on meitä vanhempi. Se tuntuu. Sen aistii. 

Leikit leikitty ja kahvit juotu

Juhlat kääntyvät ehtoopuolelle. Lahjaksi saatu karvapallo lienee jo kammettu parvekkeen poistoputkesta ruohonleikkaajan ihmeteltäväksi. Nyt nukutaan. Nukutaan porukalla. Pesonen saattaa kohta kurista unissaan, sillä Pesonen on nukkunut jo tovin. Kun ruokalautanen parin tunnin päästä kilahtaa, on koko porukka taas samassa ryppäässä ja kuuluu seitsenkertainen purr purr-huuto! Silloin huudetaan koko porukalle!

Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr! Purr purr!

   



torstai 8. kesäkuuta 2017

Päivä puskan takaa

Hannulla pitkä päivä edessä

Kissoilta kun ottaa ruuat pois, jossain vaiheessa tulee se "murtumispiste", se hetki jolloin kissat kertovat sen henkilökunnalle. Tänään se piste tuskin kuitenkaan oli se hetki, kun Jetta kömpi sänkyyn ja alkoi "syömään" henkilökuntaa. Jetan "syöminen" oli pientä naukkailua sieltä täältä, maistelua kyynärpäästä, nipistelyä pikkuvarpaasta. Onneksi vieressä ollut romuluinen Piri tyytyi maistelun vastikkeeksi vain istuskelemaan kahden tokkuraisen palvelijan välissä.


Hannu aamulla kiehnäämässä

Herätystä venytettiin niin pitkään kuin mahdollista ja hienosti se keskikesän yleensä valoisassa aamussa onnistui - kiitos sateisen sään. Henkilökunta osasi lopulta pimittää päivän eläinlääkäriretken niin hienosti, että "arpaonnen" saanut Hannu kiehnäsi sängyn päällä, ilman mitään aavistuksia ja katseli takapihan menoa aivan rauhassa, vielä varttia ennen lähtöä. Kolikolla saattoi tässä tapauksessa olla myös toinen puoli, sillä kopitusvaiheessa Hannu sai ennen näkemättömän ja - kokemattoman paniikin ja sen sai kokea myös meistä toinen kopittaja. Iskuja tuli vasemmalta, oikealta ja edestä. Hannun loukkuun laitto keskeytyi useamman sentin vekin paikkaamisella. Olisiko lähtö tullut Hannulle hieman liian yllätyksenä!?


Osumia tuli!

 Hannu tuolla, Hannu täällä -  eläinlääkärillä kermanpunaisten kissojen päivä. Tuntui että useampi "Hannu" oli samaan aikaan käynnillä. Meidän Hannulle tehtiin hammastarkastus, vuosihuolto. Hammaskiveä ja Keijujen asuntojen huoltoa. Paljon hälinää ja taustaääniä, laitteita ja lääkäreitä. Kakofonian keskellä kuului kimakka poran ääni ja Hannu säpsähti, tarkkaan ottaen pelästyi. Viime kerran käynnillä nukutus oli keskeytynyt liian laimeiden unilääkkeiden vuoksi ja nyt tämä kimakka ääni palautti Hannulle ikävät muistot mieleen. Avokonttorirakenteissa on omat haittapuolensa.

Tällä kertaa nukutus onnistui ja hyvä niin, sillä hoitopöydälle jäi hammaskiven lisäksi myös yksi etuposkihammas. Hampaiden hienosäädön lisäksi Hannu sai lääkäriltä puhtaat paperit - jopa viimeksi parjattu paino on pysynyt keski-ikää ylittävällä kaverilla hallinnassa. Puheeksi otettiin, mutta piiskalta säilyttiin.


"En leiki", päätti väsynyt ja tokkurainen Hannu, vaikka
Jetta pallon vierittikin.


Kotona kuola valui ja kaikki olivat hieman epäilyttäviä. Kehenkään ei voinut luottaa. Jetan tarjoama pallokin oli epäilyttävä; "En leiki, siinä on taka-ajatus", tuumi Hannu. 

Hannun kiusaaminen jatkuu vielä tovin, sillä "raksuaddikti" on nyt kovan ruuan kieltokuurilla joitakin päiviä. Sitä ei tokkurassa pötköttävä kaveri vielä tiedä. Ei ole kerrottu. Hammaskalusto on nyt kuitenkin kunnossa ja sillä taataan nappularuuan rouskuttaminen jatkossakin. Hyvää jaksanee odottaa, vai mitä Hannu!