sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Piriä ilmassa

Pesonen on muutaman päivän pötkötellyt ja nukkunut paljon - yhteiset leikkituokiotkaan ei oikein tahdo maistua. Olemme pohtineet johtuuko tämä "uneliaisuus" nopeasti muuttuvasta säätilasta ja talven niskan jonkin näköisestä taittumisesta. Todennäköisempi syy lienee kuitenkin Piri, joka aina silloin tällöin käy "mottasemassa" Pesosta sen verran, että Petski joutuu poistumaan paikalta ripein askelin. Pesonen joutuu kyyristelemään sohvan alla tai penkin takana sen aikaa, että tilanne rauhoittuu. 

Piri pahana poikana
Pirin mottasut tulevat yleensä nopeasti ja yllättäen, eikä Pesonen sokeutensa puolesta pysty mitenkään niihin varautumaan. Yhtenä vaihtoehtona olisi laittaa Pirille kilikello kaulaan, jolloin Petski voisi edes hieman ennakoida ja aavistaa missä Piri liikkuu. Samalla mekin tietäisimme paremmin Pirin liikkeistä ja voisimme monipuolisemmin kontrolloida tilannetta.

Ei Pesonen kuitenkaan aivan apaattinen ole. Esimerkiksi tänään kuului taas sitä tuttua kurinaa ja Petski leikki itsekseen pitkään pallon kanssa. Painia, pallon heittelyä ja perässä kipittelyä. Samaa reippautta on havaittavissa, kun Pesosta rapsuttelee. Pesonen ei vaikuta ollenkaan pelokkaalta ja tekniikoiden oppimisen myötä, on rapsuttaminenkin edistynyt. Välillä käydään nirvanan portailla, kun kunnon kutkupaikka löytyy korvan takaa. 

Petskillä pallopeli kesken

Vieraiden käydessä Pesonen ei ole se ensimmäinen karvajalka joka piiloon suuntaa. Tänään ei piiloon menty laisinkaan. Sitä vastoin osa porukasta, Piri etunenässä näytti vieraalle vain nopean ja pakenevan pepun. Pesonen pötkötteli ja kuunteli tuttujen turinat. 



Pesosen ja Pirin välejä täytyy kuitenkin tarkkailla, ettei Pesosta kohdella kotonaan kaltoin. Piri tietää tilanteen ja osaa myös kunnioittaa muita ja meitä. Piri osaa kuunnella. Myös Piri on viime aikoina muuttunut - Piristä on tullut reippaampi ja rohkeampi ja myös ystävällisempi. Ehkä ilmassa on pomon paikan värväämistä. Jotain ilmassa kuitenkin on - aika sen näyttää. 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kissakahvila Helsinki

Hetkeä ennen Kissakahvila Helsingin oven luokse saapumista päivittelin paikallisen herrasmies asukkaan kanssa, kuinka jalkakäytävällä täytyi katsella sekä alas että ylös. Alhaalla maan tasossa vettä, liukasta ja loskaa oli nilkkoihin saakka ja ylhäällä katon rajalla raskaat lumitaakat odottivat otteen kirpoamista. Ei siis lainkaan ihme, että Kissakahvilan Helsingin tunnelma tuntui sydäntämurskaavan makealta, kun katseli sohjot niskassa kahvilan sisällä  kerällä nukkuvaa kissaa ja höyryävän lämmintä kahvia lipittäviä asiakkaita. Ainoa toivo oli, että vapaita paikkoja olisi jäljellä.



Kissakahvila Helsinki


Kissakahvila Helsinki (Fredrikinkatu 55) sijaitsee hyvällä paikalla, aivan kaupungin ydinkeskustan äärellä. Kampin linja-autoasemalta on sinne vain korttelin verran ja näin maaseututuristinkin on helppo poiketa käymään. Ikäraja kahvilaan on kissojen ja lasten turvaksi 7-vuotta ja jokaiselta asiakkaalta peritään viiden euron "kissanhoitomaksu". Tällä maksulla voi paijata kissoja 1,5 tunnin ajan. Kahvila on maanantaisin suljettu.

Helmiina odottelee malttamattomana ruokataukoa

Mikäli haluaa varmasti päästä Kissakahvilaan sisälle on syytä varata aika. Mikäli aikaa ei ole varattu, voi ovelta kysyä myös "kävele sisään paikkoja". Meidän vierailu tapahtui arkipäivänä klo 13.30 aikoihin ja pääsimme sisälle "kävele sisään"-periaatteella. Paikkoja olisi ollut muutamalle lisähenkilöllekin. Kahvilassa on tuulikaappi, joka toimii "odotustilana". Henkilökunta ottaa ovella iloisesti vastaan ja opastaa talon tapoja. Talon tapoihin kuuluu mm. ettei nukkuvaa kissaa saa silittää, eikä kissoja ei saa myöskään nostella. Myös henkilökunta tuntui noudattavan nostelusääntöä. Ovella halukkaat saavat tohvelit jalkaan. Pöytiin istuuduttua annetaan ohjeet vielä erikseen, kuten myös lista tarjolla olevista kahvilatuotteista. Homma toimii.

Kahvia ja kaakota

Pitkulainen kahvilatila on aavistuksen haalea, valkeine seinineen ja tilan akustiikka on kovahko. Akustiikkaa "murtaa" kevyt ja rauhallinen taustamusiikki. Kissoilla on seinillä telineitä ja heti oviaukon luona mm. suurehko raapimaseinä, joka jäljistä päätellen tuntuu olevan suosittu ja kovassa käytössä. Kissoilla on myös mm. nukkumapetejä ja oma sisäänkäynti vessaan. Kahvilan perällä on asiakkaille erittäin mukavan oloinen ja haluttu sohvaryhmäasetelma, jossa istutaan lattialla maton päällä. Se tuo mukavasti kodikkuutta. Sohvatyynyt toimivat nojina. Muuten asiakaspöydät ovat simppeleitä pieniä ryhmiä.  

Sulassa sovussa kissat ja tohvelit

Itse asukkaita, kissoja, on kuusi kappaletta, joista osa on tullut taloon pentuna ja yksi on löytökissa. Osa kissoista nukkui ja osa leikki kahvilan asiakkaiden kanssa tai muuten vain käyskenteli. Joitain kirmailujakin nähtiin. Kissojen välit tuntuivat olevan kunnossa, eikä eripuraa ilmennyt.



Voisi olettaa että tilan ollessa kahvila, nousisi se jossain vaiheessa idean ylitse, mutta kissojen läsnäolo tuo siihen rauhoittavan elementin. Tunnelma oli erityinen, lämmin. Olet kissojen kotona. Vierailuun kannattaa varata aikaa ja sen verran rahaa, että ehtii rauhassa laskeutumaan kissakahvilan tunnelmaan maistuvine kahvilatuotteineen. Kissoille on annettava aikaa ja ne palkitsevat tyylillään. Samoin kahvila.


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kissamaiset tavarat - osa 1/4 keittiö

Kaappien koluamisen ja paikkojen kääntämisen jälkeen löytyi tästäkin taloudesta sieltä täältä, joka suunnasta, erilaisia ja -näköisiä, toinen toistaan "hyödyllisempiä" kissamaisia tavaroita, jotka ovat tarkoitettu helpottamaan ja viihdyttämään ihmisten arkea. Tosiasiassa tavaroita on maltillisesti - pahemminkin voisi olla, sillä helposti lähtee eri mariskooli ja elefantti-teemat hamstrauksen puolelle. Posliinisia kissafiguureja, joita ei tähän tekstiin ole sen kummemmin noteerattu, on hyllyssä vain kolme...ups, on niitä neljä. Yksi näistä figuureista on sen verran kaunis, että se riittäisi edustamaan yksinään posliiniosastoa. Muut figuurit ovat tulleet arpajaisvoittoina, eikä niitä toki pois raaski heittää. Sopu sijaa antaa ja pienellä tavaroiden siirtelyllä nekin ovat löytäneet paikkansa. Eli seuraavaksi listattuna neljän posliinifiguurin kissatalouden tavaroita:



K E I T T I Ö:

Kissatalouden yksi viho ensimmäisistä paikoista on jääkaapin ovi, josta voi bongata kissamisen tervehdyksen. Meillä se on jääkaappimagneetti, joka on saatu tuliaisina etelänreissulta.  Vaikka kuvan kissa on tylysti hukutettu pärekoriin ja päähän isketty "hauska" hattu, on magneetti päässyt hyödyllisyyden vuoksi pitämään oven paperilappuja kiinni. Toivottavasti kissa sai kuvauspalkkionsa!



 Yksi keittiön vitsauksista on ne miljoona kipot ja kupit, jotka lojuvat kaapeissa keräämäässä pölyä ja naavaa. Nyt jo edesmennyt tilpehöörä kauppa Tiimari myi loppuvuosinaan perin mukavanoloista "astiasarjaa", joka oli kuvitettu persoonallisella tyylillä. Kakkulautasen kokoista lautasen reunaa kiertää sympaattiset tassukuviot ja samaa sympaattisuutta on myös mukavankokoisessa kupissa. Kupin kuvitukseen on päässyt kissa-hahmon lisäksi myös pieni veikeä hiiri-hahmo, joka yhdessä kissan kanssa kiertää kuppia ympäri. Kissan ja hiiren asennot vaihtelevat. Kekseliäisyyttä korostaa kupin korvaosan koristelu tassukuvioilla. Made in Tiimari. Tämä "tuotesarja" on jatkuvassa käytössä, varsinkin kuppi, joka on nykyisiä äyskäreitä hieman kapeampi, mutta itseasiassa aavistuksen tilavampi. 



Anttilan tavaratalo tarjosi aikoinaan Roy Kirkhamin Kiinaposliini-sarjan kuppeja, veikeillä eri kuvituksilla. Mukaan tarttui kaksi kuppia; toinen kissahahmoilla ja toinen joulun klassikko-tarinan, Lumiukon kuvituksella. Lumiukko-kuppi on käytössä ainoastaan joulun aikaan ja kissa-figuurikuppia käytetään jatkuvasti. Myös tämä kuppi kerää kiitokset kekseliäisyydestä: ulkoreunaa komistaa neljä eri kissarotua, korvaosaan ovat päässeet pari kalaa ja hiiri ja kupin sisäosasta löytyy vielä toinen veikeä hiiri erikseen. Sokerina pohjalla, kupin pohjasta löytyy vielä kullankeltainen katti naamoineen. Googlaamalla whiskers roy kirkham löytyy nippu kauniita kissa-aiheisa kuppeja. Made in England. Cheers!



Made in Finland. Kaapista löytyy myös kuppeja joita ei ole käyttöön tarkoitettu, mutta tällekin kupille löytyy tarina. Kuppi löytyi erään kirpputorin myyntipöydältä ja kun tarkemmin tarkasteli kuppia, osoittautui se kesämökin taiteilijanaapurin tekemäksi. Hinta huokea ja tekijä tuttu. Kupin eduksi voi todeta, että se on varsin kaunis pieni kuppi, kauniine koristeineen, joten se ajaa asiansa sellaisenaan!

  



Toreilla, turuilla ja markkinoilla kierrellessä kohtaa nykyään toinen kauniimpia puuesineitä. Osa tuotteista on niin kauniita, että niiden käyttäminen arkipäiväisessä keittiörumbassa tuntuu liian raadolliselta ja ne jäävät helposti lojumaan aterinlaatikon perukoille. Yksi käytetyimmistä esineistä on patavahti, joka on... ups... se onkin hiiri. No, oli niin tai näin - hiiri tai kissa, paikkansa täyttää. Kissahahmokin olisi löytynyt.



Joulun aikaan kolutaan nimenomaan näitä aterinlaatikon peruja ja otetaan esiin mm. katajaiset voiveitset. Voiveitsien kohdalla onkin kilpailua, sillä pohjoisen reissuilta on ostettu lappiaiheisia veitsiä. Kissa-logoinen veitsi on kuitenkin kova haastaja.

 Riihimäeltä myyjäisistä löytyi kissa-kuvioinen voiveitsi, joka seisoo omilla jaloilla. Olihan se hieman tyyris, mutta tekijä puhui ympäri ja kaupat tuli. Puisissa tai ylipäätään itsetehdyissä veitsissä on katsottava tarkkaan, että ne ajavat asiansa eli ovat käyttökelpoisia. Kuinka hyvin esim. veitset levittävät voinsa. Ei kellään rasvapurkkia ole mukana, mutta silmämääräisesti tarkasteltuna toimivuuden kyllä huomaa. Itse tehty veitsi on myös mainio lahja.

Vasemmalla kaunis kissakuvio voiveitsessä. Oikealla itsekseen pystyssä pysyvä katajainen katti.








Keittiön laatikoista, sieltä alimmasta, löytyy myös seuraava kissamainen kausituote eli piparimuotti. Ei ole pitkäkään aika kun markkinoille ilmestyi mitä kummallisempia piparimuotteja. Ensimmäinen erikoisuus, joka meille päätyi oli Suomen ääriviivoista muotoiltu muotti. Käytössä se osoittautui aavistuksen tylsäksi, mutta sinnikkäästi on joka vuosi pari Suomi-piparia löytynyt kulhon valikoimista. Sen sijaan kovempaan käyttöön on päässyt muotti, jossa on morjestavan kissan ääriviivat. Se on yksi harvoista onnistuneista eläinfiguureista joista on muotti tehty. Ainoaksi ongelmaksi valmiissa suussa sulavassa piparissa on muodostunut häntä, joka silloin tällöin katkeilee. Rikkinäinen pipari ei koskaan ole kaunis. Samoin ongelmaksi on muodostunut itse muotin figuuri, eli kissa. On tuttuja, jotka eivät kissoja halua syödä. Kokki ymmärtää yskän ja tarjoaa nopeasti palan Suomea. Tai kahvin kyytipojaksi rapea akka tai rapea ukko. Nam nam.


Melko maltillista on ollut kissan esiinmarssi keittiössä. Kaapeissa saattaa olla vielä lisää kissamaisia tuotteita ja varsinkin pyyhkeistä ja muissa tekstiileistä niitä löytyy. Siitä lisää osiossa tekstiilit ja ulkoilu. 


torstai 21. tammikuuta 2016

Pesonen hyvällä tuulella

Pesonen on ollut parin päivän ajan hyvällä tuulella ja leikkinyt paljon. Se tietää hauskaa kurinaa ja yllättäviä sisääntuloja. Pallon kantaminen ja kurina ovat tarttuneet myös Pesosen tyttäreen Sofiin, joka on pikkuhiljaa myös aloittanut pallon kantamisen. Jossain välissä Sofilla oli pelkotiloja palloja kohtaan, mutta ne näyttävät nyt karisseen. 

Pesosen tämän hetken leikkiä voisi kuvailla kakkos-asteen leikiksi (asteikolla 1-3); aivan kuten hurrikaaneja tai muita myrskyjä kuvaillaan. Matot pysyvät kasassa ja itse myrskyrintama, eli Pesonen on melko maltillinen. Sellaista perinteistä palloon pomppimista tai sinne päin. 

Saman pesueen Laku tulee aina paikalle kun jotain tapahtuu, mutta antaa Pesoselle tilaa Petskin leikkiessä. Laku on huomannut Pesosen erilaisuuden ja "kunnioittaa" näin Pesosta. Sitä vastoin Sofin kanssa Laku leikkii täyttää häkää. Jos Laku ei Pesosen kanssa leiki, niin painii kyllä - ja kyllähän painikin tässä tapauksessa on leikkiä. Aloite painille tulee milloin kummankin puolelta. Paini on kunnon merimiespainia, ilma sääntöjä, mutta toisia kunnioittaen ja yleensä jossain vaiheessa painin tomut pestään nuollen pois. 

Seuraavassa on videolle saatu Pesosen leikkiä - sitä kakkos-tason leikkiä. Vielä melko maltillista. Leikki päättyi lopulta Lakun kanssa painiin, jota ei videolle tallentunut - mutta muuten 2,30 minuuttinen on täyttä Petskiä!






sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pesonen horroksessa

"Koska tämä horros päättyy", kysyy Pesonen
Pakkasten pysyessä Pesonen on vaipunut horrokseen. Sillä eroavaisuudella, että Petski kipittää välillä ruokakipolle ja vessaan ja siinä välissä leikkii (mutta muuten on syvässä horroksessa). Pesonen käy myös ajoittain parvekkeen ovella tarkastamassa, että koko valtakunta on horroksessa. Pesonen koputtaa oveen ja kun ovi avataan, Pesonen nöyrästi painaa päänsä alemmaksi pois viiman edestä. "Juu horroksessa ovat", tuumii Pesonen kanssa asioistaan. Samalla Pesosen sivusta vetää ja vetääkin oikein kunnolla. Ilmavirta pyyhkii. Hannu tai Sofi tai Laku kipittää parvekkeelle (kun kerta kaamos on ohi, on myös pakkaset ohi) ja hetkessä kipittävät kahta kauheammin takaisin. Taas vetää. Kaamos on ohi, miksei pakkasetkin!? Kysyviä ovat kylmien kissojen ilmeet. Sillä välin Pesonen on ottanut suunnan ja painuu takaisin omaan horrokseen (lue; sänkyyn).

Kylmää on kestänyt pitkään ja sen huomaa. Sen huomaa eritoten yöllä, sillä sängyssä tuntuu olevan ruuhkaa niin, että jalkoja täytyy pitää milloin koukussa ylös ja milloin sivulle, ihan miten verenkierto vain toimii. Kylmän huomaa myös Pesosen käyttäytymisestä, sillä Pesonen viettää selkeästi enemmän aikaa ylhäällä pedissä kuin vetoisalla lattialla. Samoin pattereiden vierellä kissapadoissa tuntuu olevan enemmän tunkua.   






Vehnäoras
Vehnäoras 100g

Joroisilta tulee elintarvikekaupan yrtti- / salaattiosastoille herkullista, pääasiassa ihmisille tarkoitettua vehnäorasta. Järvikylän vehnäoras sopii mainiosti mm. salaatteihin, voileipiin ja keittoihin. Kissoille tämä sama tuote kelpaa raakana ja tuo mukavan raikkaan ja tuoreen tuulahduksen kesästä. Oiva herkku ja hyvä lisä. Tuote on saanut Hyvää Suomesta Joutsenlippu-merkin. 

Vehnäoras on aavistuksen hintava (n. kahden euron paikkeilla) ja paikoin hankalasti saatavissa. Tuote on pakattu samanlaisiin pieniin muoviruukkuihin kuin salaatit tai yrtit ja pussitettu kolmionmuotoiseen avoimeen muoviin. Kotona ruukku kannattaa kissoja varten laittaa tukevaan kahvikuppiin tai vastaavaan astiaan, jottei se temmellyksessä kaadu ja multaa pintoja.

Hannu herkuttelee järsien


Pieni kastelu auttaa vehnäorasta kestämään päivän pari pidempään. Osa kissoista järsii ja syö orasta ja osa nauttii nuollen.

 Joka tapauksessa Järvikylän oras on kuin karkkipäivän herkku!






sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kissasta kuluja

Pesonen ottaa rennosti, kun on hyvät hampaat suussa. Hannu toteaa taustalla
tilanteen.
Usein kuulee sanottavan ettei ole varaa viedä eläintä lääkäriin tai ei ole varaa sitä sun tätä. Totta toinen puoli, sillä eläinlääkärikulut saattavat tupsahtaa yllättävänkin koviksi. Tosin sanoen eläimen pito on kallista. Kannattaa ja täytyy vähintäänkin kahdesti miettiä ennen kuin ottaa lemmikin. Kissa on pitkäikäinen toveri ja se elää nykyään kepeästi viiteentoista ikävuoteen ja helposti siitä yli.   


Kissan hankkiminen eläinsuojeluyhdistyksen kautta maksaa n. 100 e molemmin puolin ja jos pennusta on kyse, tulee siihen n. 20 euroa lisää. Jos jo tämä tuntuu paljolta, kannattaa kissan hankinta jättää vankempiin taloudellisiin tilanteisiin. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta kissan hankinta on fiksu valinta, sillä silloin yleensä tiedetään kissan taustasta jotain ja kissa on usein jo madotettu, rokotettu ja leikattu. Tällaisia vakuuksia eivät keltaiset pörssit plus muut kiljumiskanavat  tarjoa. Mikäli kissan leikkaaminen jää omistajan kontolle, maksaa kissatytön leikkaaminen n 200 e. Rokotuksista selviää satasella ja rokotustempauksissa halvemmalla. Usein 50 euroakin tuntuu tosin olevan kova kynnys. 

Piri testaa oheistuotteen kestävyyttä. Hannu jännittää testiä
Näiden vasta perusasioiden jälkeen tulee lisää perusasioita - kopat, ruuat, hiekat, kiipeilypuut, raapimalaudat, lelut jne...  Kunnon hiekkasäkki maksaa n. 20 euroa ja hiekka olisi hyvä vaihtaa n. kuukauden välein.

Taloutemme kaikki kissat kävivät vuoden 2015 puolella vähintäänkin rokotuksissa. Kalleimmaksi tuli asioida Niilon kanssa, jolla todettiin aivokasvain. Pelkkä magneettikuvaus maksoi 800 e. Niilon vuoden lääkärikulut nousivat yli 1500 euron. Vuosi oli hammashoitojen vuosi ja esim. Pesosen kulut jotka koostuivat hammashoidoista (mm. hampaan poisto) ja rokotuksesta olivat yhteensä 564 euroa. Lakulla jolla tutkittiin kahdesti pissavaivoja ja annettiin rokotus nousivat kulut yli 350 euron. 

Haitari on siis suuri. Edullisestikin voi selvitä, mutta jossain vaiheessa jotain ilmaantuu, se on varma. Silloin on hyvä olla lompakossa sen verran vararahaa, että tilanteesta selvitään. Kissan hampaat ovat yhtä kivuliaat kuin ihmisenkin.  




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Arki koittaa

Pesonen nuuhkii koristemäntyä
Tänään loppiaisena siivottiin loputkin joulun rippeet pois, tarkoittaen myös sitä että kuusi sai "hypätä" parvekkeen kaiteen ylitse. Siinä touhutessa tuli kaikenlaista siivottavaa enemmän kuin oli tarkoitus ja se hieman stressasi Pesosta. Myös se perinteinen rytmi hieman poikkesi totutusta.

 Siivouksen loputtua oli aikaa tarkastella tyhjää asuntoa ja samoin teki myös Pesonen. Pariin otteeseen Petsku hieman haki tavaroiden paikkoja. Korjaukseen menneen raapimapuun paikkakin oli kiusallisesti tyhjä ja siinä kohtaan Pesonen hennosti tömpsähti kaapin seinämää päin. Liikkumisen epävarmuus tuli selville, kun Pesonen oudommissa paikoissa tassulla hapuili ilmaa ja kokeili onko lattialla esteitä. Onneksi ainoastaan kuusen seutu, sekä em. raapimapuun paikka olivat muuttuneet - toisin sanoen palanneet joulua edeltävään tilaan. Nopeasti kuitenkin Petsku rakensi pohjapiirrustuksen uusiksi ja lopulta meno oli melko villiä! Petskun aiempi epävarmuus oli karissut ja nyt tyttö kiipeli tasoilla, joissa se ei ollut aikoihin käynyt. Taitavasti Petsku osasi kuitenkin alastulos ja kolhuilta vältyttiin. 


Laku röhnöttää pöydällä ja Pesonen poseeraa taustalla



















Yllättävän rennosti Pesonen otti joulun tulon ja lähdön. Kuusi tuli ja meni, eikä sen kummempaa draamaa. Pesonen otti kuusesta kaiken irti, istuskellen, haistellen ja maistellen sitä. Mutta yhtälailla tuntuu, että Pesonen arvostaa myös avoimen lattian tilaa. Nyt on l a t t i a jossa kirmata. Jollain tapaa Pesonen ymmärtää tilan muuttuneen ja ymmärtää joulun olevan ohitse. Pesosen rentoa reagointia tulee ihmeteltyä ja jälleen kerran huokaistua tyytyväisenä.








Iams delights 85g, lammas & maksa hyytelössä


Tällä kertaan kokeiluun otettiin Iamsin "maa ja meri mix" (tonnikala & silakka, lohi & taimen, lammas & maksa, kalkkuna & ankka), josta tarjolle annettiin lammas ja maksa pussi. Vanhoissa Iamsin adults pusseissa ruokaa oli 100 g, nyt pusseissa on 85 g. Toki hintakin oli edullinen 6,90 / 12 pss, mutta liekö kyseessä tutustumistarjous?

Tuote on aikuisille kissoille ja se on täysravintoa eli vitamiinit ovat mukana. Tarjoillut lihaisat hyytelöpalat menivät ihan mukavasti, vähintäänkin kaikki maistoivat. Perustavaraa.


Sofi herkuttelee
Asteikko 1 - 5 tassua






  

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuodenvaihde

Jännitys lisääntyi sitä mukaan kun lainkouran klo 18.00 ammuntarajoituksen määräaika lähestyi. Siihen asti oli ilma ollut maltillinen räjähteistä  - räjähtääkö koko uusimaa, kun Mikki vetää kädet suoraksi ylös!? Ei räjähtänyt, vaikka kuinka yritti tiirailla lähiseutua. Maltillista paukuttelua siellä täällä ja se ei kissoja peloittanut. Pesonenkin pääosin nukkui. 

Maltillisuudesta huolimatta soitimme musiikkia äkkinäisten äänien ja paukahdusten vaimentamiseksi. Vaikka Pesonen porukoineen asuu keskisuuren kaupungin liki ytimessä, puuttuu tästä läheltä alue johon teinit ja muut piltit kokoontuisivat tuhlaamaan vanhempien rahoja. Takapihan vekaraporukan pikku paukut jäivät joko suutareiksi tai sitten olivat muuten vain halvan tehottomia. Hyvä niin, sillä sieltä olisi saattanut ropista juuri niitä äkkinäisiä sähikäisiä pitkin ikkunapeltejä. 

Ilta kului ja siellä täällä paukahteli. Iltauutisten aikana leikimme pahimpaa stressiä ja "pelkoa" pois. Eniten taisi "pelottaa" isäntäväkeä leikin tiimellyksessä rapiseva kuivuva joulukuusi.

  


- klo 21.00. Pesonen kömpii sängystä iltaruualle, joka maittaa vallan mainiosti.

- klo 21.30. Paukuttelu lisääntyy ja Pesonen kuulostelee mitä ympärillä oikein touhutaan. Kääntää kuitenkin selkänsä moiselle rytinälle. Jetta katselee ikkunan ääressä kun lähistöllä ammutaan raketteja.

"Välillä lepäämään", tuumaa Pesonen

- klo 21.45. Pesonen on kömpinyt takaisin petiinsä ja on unessa.

- klo 22.30. Herää ja kuulostelee kun paukuttelu on jälleen kerran lisääntynyt. Sofi ja Laku seuraavat takapihan vekaroiden tussuttelua.

"Mitä meteliäsiellä pidetään"

- klo 22.45. Pesonen nukahtaa.

- klo 23.50. Pesonen pötköttää pedissään rennosti etukoivet ristikkäin.


"Lopettaisivat jo pikkuhiljaa. Tämä on jo kuultu"

- klo 00.05. Paukuttelu "pahimmillaan". Pesonen tekee pienen lenkin, mutta ei esim. huuda tai vaikuta hätääntyneeltä. Muutkin ovat suht rennosti, ainoastaan Piri on "jemmassa". 

"Mistä se hirveä meteli oikein kuuluu?"


- klo 01.00. Pesonen nukkuu. 


"Vihdoinkin saa nukkua..."