sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tauno

Hannun muinaisessa luovutussopimuksessa oli erikoinen nimihirviö, sillä siihen oli nimen paikalle eksynyt mysteerimerkintä Tauno = Hannu. Se on jäänyt epäselväksi mistä moinen johtuu. Yhtenä selityksenä voi olla se, että talolla oli tuolloin myös toinen pentu, jonka nimi oli Kerttu ja kun Tauno komeasta nimestään huolimatta ei Kertun kanssa trimmannut, niin nimi olisi vaihdettu raflaavammaksi. 

Hannu ja Kerttu ovat Grimmin veljesten sadun köyhän puunhakkaajan lapset, mutta juonen kannalta onnekseen neuvokkaita. Mielenkiintoista sinänsä, sillä Hannu itse on sikalan sälli.  


Kullankeltainen Hannu on kissoistamme ainoa, joka on "valittu" kuvan perusteella. Tosin yhtenä tekijänä oli myös Hannun käytös eläinsuojelutalolla, jossa Hannu piti majaa sohvan takana suhisten ja muristen. Halusimme Hannu pois villakoirien luota. 

Hannun esittely tammikuulta 2015 löytyy seuraavan linkin takaa: http://kissapesonen.blogspot.fi/2015/01/vanhoilla-hyvilla-kujeilla.html 



Raksujen syöntiä oleellisesti vähentänyt Hannu on nykyään selkeästi energisempi. Välillä liikutaan hulluuden ja valonnopeuden rajoilla ja se on Hannulle uutta. Silmin näkee kuinka Hannu elää uutta ajanjaksoa elämässään.

Seuraavassa on aavistuksen heikkolaatuinen videonpätkä Hannun "päiväkerho"-toiminnasta, mutta pätkä on kuitenkin täynnä sitä energiaa, jota tällä hetkellä ryöpsähtelee ja tirskuaa Hannusta. Silmiinpistävää on myös se, että vaikka taloudessa on kuusi muuta kissaa, niin videolla niitä ei näy! Hannu saa touhottaa aivan vapaasti! Lisäksi videolla on nähtävissä se, kuinka Hannu on järjestyksen kissa. Rullalle mennyt matto oikaistaan esimerkillisesti. Hyvä Hannu!


Videon kesto 2:46





keskiviikko 17. elokuuta 2016

Retkikohteena Porvoon kissatalo

Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys oli järjestänyt popup-kahvila Cat Can Doon elokuun puoliväliin ja juuri niin, että aurinko pilkahti esiin iltapäivän kynnyksellä. Manuaalinen navigaattori oli hieman ihmeissään, kun kissatalon kulmilta ei löytynytkään kylttiä - pienen pyörähdyksen ja tiedustelun jälkeen pääsimme oikeaan suuntaan ja uljas vanha kansakoulu löytyi.
Porvoon kissatalo








Väkeä valui tasaiseen tahtiin, osa kävellen osa autolla. Kävellen sen vuoksi, että parkkitilat kissatalon pihassa olivat rajalliset ja autot oli jätetty Massakujan alkupäähän tien viereen (huom. tien viereen - Massakujan grillinpitäjä ei tykännyt hyvää, kun vieraat jättivät autojaan grillin asiakaspaikoille!).


Yksi persoonallisista kissojen
huoneista

Jos kansakoulun piha oli jo uljas, oli itse rakennus vieläkin uljaampi ja sen vuoksi Porvoon kissatalo soveltuu myös miespuolisille vieraille. Kukapa ei rakastaisi hienoja pönttöuuneja ja narisevia lautalattioita! Matka yläkerrassa siajitsevalle kirpputorille oli kuin huviajelu rakennustaiteen historiassa. 

Paikkaa on paranneltu myös talon nykyaikaisiin tarpeisiin ja tuoreen maalin tuoksun saattoi aistia, kun kierteli talon tiloja. Parantelu on tehty maltilla ja hyvällä maulla ja kissoille on rakennettu todella hyvät oltavat.

Vierailuaikojen kanssa täytyy siinä mielessä olla tarkkana, sillä ovet ovat auki vain tunnin verran päivässä - joka päivä klo 18.00 - 19.00. 




Popup-päivänä talo oli täynnä kissoista kiinnostuneita kahvittelijoita - oli pappaa ja paaperoa. Pikku paaperoille oli lystikkäästi järjestetty kadonneiden rusettien etsimistä ja pappaikäiset saivat kallistaa kahvikuppia herkullisten kahvisärvinten kanssa. Tunnelmaa riitti! Kahvittelun lomassa sai huokailla vastatuoreen emon hellää pentujen hoivaamista ja miettiä samalla nimikilpailun merkeissä viidelle vastasyntyneelle pikkuviikarille nimeä.


Pöydät notkuivat persoonallisia herkkuja

Pentuja riitti myös muissa huoneissa, sillä tällä hetkellä Porvoon kissatalo "pursuaa" n. paristakymmenestä pennusta. Tilanne Porvoon seudulla on sama kuin muualla, eli löytökissoja tulee yhä enemmän ja enemmän. Jos 2015 kissoja otettiin huostaan 146, niin tämän vuoden elokuussa on kissoja otettu jo 163!  Porvoon eläinsuojeluyhdistyksen esite viestittää maltillisesta 70-100 kissan vuosivauhdista.


Pentuja riitti Porvoossakin


Porvoon eläinsuojeluyhdistyskin tarvitsee tukea. Jäseneksi pääsee 17 eurolla ja sijaiskodiksi voi ryhtyä, kunhan löytyy pitkäjänteisyyttä ja kokemusta kissoista. Raha- ja tavaralahjoituksia otetaan aina vastaan. Lisäksi yhdistys peräänkuuluttaa talkoolaisapua ja kädentaitajia remontoiteihin.

Aamuisin kissatalolla asukkaiden tarpeista huolehtii palkattu työntekijä ja  iltavuorot hoituu vapaaehtoisvoimin. Lääkäri käy paikalla säännöllisesti ja hoitaa samalla jäsenien lemmikit peruspalvelulla, esim. rokotukset ja steriloinnit. 

Porvoon kissatalo on kaunis paikka ja käynnistä tulee hyvä olo. Kissoilla on hienot ja hellivät huoneet, joissa on tilaa liikkua. Myös kissatalon pihapiiri on kaunis. Pihan komistus on kädentaidolla korjattu piharakennus, joka kätkee sisäänsä entisen seitsenpyttyisen "mukavuuslaitoksen". Nyt tiloissa on pieni oleskelutila, joka odottaa lisää popup-kahvilan tyylisiä rentoja ja persoonallisia tilaisuuksia.




Porvoon kissatalo ja kirpputori löytyvät osoitteesta
Massakuja 1, 06750 Tolkkinen
Lisätietoja Porvoon eläinsuojeluyhdistyksestä:

lauantai 13. elokuuta 2016

Pehmeä tilannekatsaus löytöeläin tilanteeseen

Suomessa on parin viime vuoden aikana nautittu hyvin lauhoista talvikeleistä ja se on yksi osasyy kasvaneeseen löytökissa määrään. Jos löytöeläintalon kautta on aiemmin kulkenut n. 30–50 kissaa vuodessa, on määrä tällä hetkellä lähes tuplaantunut. Kissoja tulee tällä hetkellä enemmän mitä on tilaa ja resursseja.

Kun itse löytöeläintalot täyttyvät, joudutaan turvautumaan sijaiskoteihin. Vaikka pääosin sijaiskoti järjestelmä on toimiva ja vähintäänkin tarpeellinen, on sielläkin ongelmia. Ilmiöksi on muodostumassa, ettei sijaiskodiksi ryhtyneet mieti tarpeeksi eläimen tarpeita, eikä tule ajatelleeksi sitä, kuinka paljon eläimen hoito sitoo ja vaatii. Sijaiskodiksi haluavat haastatellaan ja heille selostetaan millaisia haasteita huonoista tai haastavista oloista olevan eläimen kanssa mahdollisesti on edessä. Silti eläinten nopeita palautuksia tapahtuu paljon. Eläin, jota on jo tarpeeksi pompoteltu ja mahdollisesti traumatisoitu, ei kaipaisi saman tien käännytystä. Eri asia on tietysti nämä tapaukset, jolloin eläin ei yksinkertaisesti vain sopeudu tilanteeseen. Silloin on järkevintä etsiä uusi paikka.

 Löytöeläintalot ja – hoitolat toimivat pääosin vapaaehtoisten voimin ja se tarkoittaa sitä, ettei heille makseta siitä palkkaa. Sosiaalinen yhteisö saattaa toki olla palkitseva, mutta kuten vuodenvaihteessa saimme Hesyn suunnalta kuulla, voi sosiaalinen yhteisö myös kaatua päälle ja näin löytöeläintyöstä tulee todella raskasta. Jokaisen itsensä vastuulla on pysyä omien sietokykyjensä rajoissa, jotta tulehtuneesta työilmapiiristä eivät eläimet joudu kärsimään.

Kissoja hylätään Suomessa n. 20 000 joka vuosi. Lisäksi kissoja tulee valtavat määrät mm. populaatioiden kautta. Populaatioita esiintyy joka puolella, mutta varsinkin maaseudulla. Maaseudun kissapopulaatiot ovat löytöeläintyössä varsin hankalia tapauksia hoitaa, ihan jo kulkuyhteyksien vuoksi. Tavoitteena on kuitenkin saada ”kitkettyä” populaatio kokonaan ja sen vuoksi loukutuksiakin järjestellään useamman päivän ajan. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin yhteistyö asukkaiden kanssa sujuu, mutta silti uusia populaatioita syntyy jatkuvasti sinne tänne.

Yleisimpiä populaation syntykaavioita on se, että pihalle ilmestynyttä kissaa aletaan ”luonnollisella äidinvaistolla” ruokkimaan, jonka seurauksena ilmaantuu uusia kissoja kulmille ja näin populaatio leikkaamattomien kissojen välillä on valmis. Lisäksi on ihmisten itse ylläpitämiä populaatioita, joiden toiminnan loppumiseen tarvitaan yleensä viranomaistahoja. Aina niidenkään valta ei yllä auttamaan.

Yhtä mieltä löytöeläin puolella ollaan siitä, etteivät ihmiset leikkauta kissojaan tarpeeksi. Ihmiset ovat valistuksen suhteen hyvinkin vastaanottavaisia, mutta toisaalta päivitellään leikkauksen kallista hintaa tai leikkauksen tuottavan kissoille turhaa kärsimystä ja kipua. Edelleen moni vapaasti ulkoileva kissa ja sittemmin kadonnut kissa on leikkaamaton! Sama pätee myös useamman sisäkissan talouteen. Kissoja ei leikata. Vahinko ei katso, onko kattoa pään päällä vai ei.

Kissojen leikkauttamisen suhteen eletään edelleen monien harhaluulojen varjossa. Luullaan, ettei strelioitu kissa hiirestä kuten leikkaamaton. Tutkimukset puhuvat kuitenkin steriloidun kissan (varsinkin naaraiden) tehokkuuden puolesta, sillä silloin kissan energia ei mene reviiritaisteluihin, kiimoihin, tiineyteen ja pennuista huolehtimiseen. Osa pelkää maatiaiskannan katoamisen puolesta. Löytöeläintalot ja eläinsuojeluyhdistykset ovat koko ajan niin ylikuormitettuja, ettei perinteinen kotikissa katoa mihinkään. Lisäksi pelätään, että kissasta tulee levoton - leikatun kissan hormonitoiminto hidastuu ja sen luonne rauhoittuu. Kissa ei myöskään kaipaa saamatta jääneitä jälkeläisiään, vaan aikaisin tehty sterilointi saattaa jopa auttaa sitä terveydellisesti.

Eläinsuojeluyhdistykset ja löytötalot painottavat kissaa hankkivia harkitsemaan päätöstään. Älkää ottako kissaa hetken mielijohteesta, sillä kissa on oikeasti pitkäikäinen eläin. Kissa vaatii huolenpitoa joka päivä, aamusta iltaan. Se vie aikaa ja rahaa. Laadukas ruoka, hiekat, virikkeet, hoitaminen (madottamiset ja rokottamiset) ja eläinlääkäri ovat jatkuvia kuluja.

Sama pätee kissanpentuun. Pennun luovutusikä on 12 viikkoa, eikä se silloin ole enää pörröinen sinisilmäinen hurmuri, vaan kilon jötkäle, joka muistuttaa jo kovin paljon aikuista kissaa. Löytötalot ovat täynnä myös aikuisia, n. 4-5 vuoden ikäisiä kissoja, jotka ovat kokeneet lyhyen ikänsä aikana kovia. Näilläkin kissoilla olisi vielä pitkä ja antoisa elämä edessä!

Kannattaa myös miettiä, mistä kissansa hankkii. Asioista täytyy ottaa selvää; lajin ja rodun vaatimukset on hyvä tuntea, kasvattajasta olisi hyvä tietää jotain ja samalla olla varma, ettei tue pentutehtailua.

Eläinsuojelutyö on raskasta ja siihen toivottaisiin päättäjien arvostusta ja valtaa. Eläinsuojelulakia toivotaan selkeämmäksi kissojen vapaana pitoa koskien. Yhtenä toiveena pidetään kissojen valvomatonta liikkumiskieltoa. Lisäksi peräänkuulutetaan niin kissojen kuin koirienkin pakollista tunnistusmerkintää, joka helpottaisi huomattavasti löytöeläimen palauttamista omistajilleen. Samoin se vähentäisi varsinkin kissojen jättämistä löytötaloille.

Vaikka yhdistysten ja viranomaisten välinen yhteistyö koetaan ainakin näennäisesti sujuvan, niin samalla eläinsuojelutyön raskautta ja sen kasvavia työmääriä ja –tehtävä jonoja kauhistellaan. Siihen kaivataan kipeästi lisää resursseja ja eläinsuojelutyötä tekevien hoitajien määrää.


Juttua varten pyysin viideltä eri löytötalolta
tai eläinsuojelutaholta vastauksia, joista vastauksia
tuli kahdelta. Vastaukset tulivat Turun seudulta ja
itäisestä Suomesta.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pesosella jälleen yksi vuosipäivä.

Kolme vuotta sitten Pesonen porukoineen loukutettiin pois 25-tien viereisessä olevalta tontilta. Pesonen saatiin talteen viimeisenä - siihen asti Petski oli yksin harhaillut yön yli, ties missä metsän ja tontin rajamailla. Muut oli viety jo siinä vaiheessa turvaan eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. 

Monien vaiheiden jälkeen Pesonen tuli lopulta meille ja on meillä silmin nähden viihtynyt. Pesonen on kesyyntynyt siinä määrin, että tuntee nimensä ja on oppinut erottamaan tutut äänen perusteella. Pesonen on ottanut asunnon haltuun, niin vain kuin sokea kissa voi vieraan paikan ottaa. Pesosella on oma nukkuma-alue, jonne se joka ilta kömpii ja käärii itsensä uneen. Aamulla Pesonen notkistaa jäykistyneet koivet aurinko-matolla vihreässä huoneessa.


Pesonen tietää missä on lelukori, ruokakippo ja juomapiste. Kaikki raapimapaikat löytyvät, pömpelit ja vessat. Petski osaa väistellä ovenkulmat ja nostaa koipeansa kynnysten kohdalla. Jos mieli tekee hieman kiipeillä, Pesonen tietää mitä kautta on "turvallista" mennä. Pesonen on oppinut, ettei imuria tarvitse pelätä - se tulee joka perjantai ja joka toinen perjantai Pesonen antaa sille tilaa, että saa petipaikan imuroitua.


Talossa on n. kaksi paikkaa joita Pesonen karttaa. Sänky on selvästi Tipan valtakuntaa tai sitten muuten vain niin vieras ja pelottava, ettei sinne arvaa hypätä suin päin. Toinen paikka on kylpyhuone, jossa Pesonen ei oikeastaan ole edes käynyt. Mahtaako johtua akustiikasta?

Pesonen nostaa häntää kun sille lirkuttaa ja Pesosta saa silittää ja kupsuttaa mielin määrin. Jos "mielin määrin"-kupsutus ei miellytä, Petski kyllä kertoo. Petski on säyseä, mutta osaa pitää puolensa. Pesonen pitää myös muiden puolta.


Välillä Petski pitää matalaa profiilia ja välillä kirmaa niin, että maton kulmat taittuvat! Välillä Petskille pitää heittää palloa, kun se sitä kuola-suulla kantaa ja välillä pitää persukset pystyssä palloa kaivaa kanin kolosta, kun Petski on sen sinne vierittänyt.

Ruoka maistuu monipuolisesti. Pesonen tietää mitä tarkoittaa, kun kipon reunaan kilkautellaan sormen päällä. Pesonen tietää mitä tarkoittaa seiti-päivä. Pesonen tietää että keittiöön pääsee kahta kautta ja että ruokakippo menee useimmiten olohuoneeseen.  

Pesonen tietää ja tekee paljon. Pesonen saa ja antaa paljon. Pesonen antaa paljon enemmän kuin me tiedämmekään. Toivottavasti Pesonen myös saa kaiken ja vielä enemmän, mitä haluaa.  

perjantai 5. elokuuta 2016

Mummo Ankan omppupiirakka ja välistä vetäjät

Omppupiirakka

Kesän ja syksyn niskan naksahdus täyttää korit siinä määrin omenoista, että on aika plärätä kaiken maailman kokkikirjat. Tosin ensimmäinen valinta oli helppo, sillä nuoruudesta on juurtunut mieliin Aku Ankasta Mummo Ankka, joka leipoi herkullisen höyryviä omppupiirakoita ja laittoi ne aina ikkunalaudalle Tupun, Hupun ja Lupun kiusaksi jäähtymään. Siispä tuumasta toimeen.



Pari päivää sitten Pesosen porukoissa huokailtiin, kun niitä loppukesän vitsauksia, ampiaisia ei ole näkynyt. Nyt on, sillä pari päivää sitten kotiin tuodut omenat tuoksahtanevat sen verran voimakkaasti, että ne houkuttelevat herhiläisiä paikalle. Sehän ei kissaporukoissa oikein ole suotuisaa. 

Ampiais-loukku
Porukan nuorimmat, Laku ja Sofi tuntunevat olevan innoissaan ampiaisista - talon isäntäväki ei. Silmä tarkkana on saanut seurata, missä ja milloin pörisevä ja pistävä ampiainen lentelee. Ei niitä vielä ruuhkaksi asti ole, mutta muutama kuitenkin on käynyt vierailulla. Huitomaan niitä ei auta lähtemään, sillä siitäkös ne innostuvat! Paras konsti poistaa ampiainen suuremmin vahingoittamatta sitä, on vanha tulitikkuaski-temppu. Kun tikkuaskista poistaa tikut, siitä saa kätevän "loukun". Siitä on helppo myös laskea ampiainen takaisin luontoon.

Omppupiirakka piti saada tietysti hieman jäähtymään ja Mummo Ankkamaisesti kiikutettiin se parvekkeelle. Eihän se pitkään ehtinyt siellä olemaan, kun herhiläiset innostuivat siitä. Aivan tohkeissaan, makean humalassa ampiainen uisketeli piirakan perukoilla! Ampiaiset pois ja kahvin keittoon! Kahvi maistui ja piirakka maistui vielä paremmin!

"Onks mulla
omppupiirakkaa
hampaiden välissä"

Kahvin päälle otimme pienet tupsluikkarit. Siinä pötkötellessä kuuntelimme kaikenlaisia erikoisia ääniä, joita arki-perjantai kertoi. Yksi äänistä oli kuitenkin vallan erikoinen ja kuuntelimme sitä tovin. Fiip fiip fiip - vai sarjakuvamaisemmin slurp slurp slurp! Omppupiirakka jota jäähdyteltiin keittiön sivupöydällä, ennen jääkaappin laittoa, oli kovaa vauhtia menossa Pirin suuhun! Hyvä piirakka taisi tulla, kun noin monipuolisesti maistui kaikille! 


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesän perinteitä - rantalomaa ja käyntikohteita

Pesosella on tämän vuoden kesä ollut yhtä "rantalomaa"! Petski pötköttelee aurinkomatolla silloinkin, kun aurinko ei paista. Pesonen on nauttinut kesästä täysin rinnoin - kaikki kesän merkit ovat maistuneet; aurinko, ruoho, parvekkeella käyskentely jne.. Kesän äänet ja tuoksut ovat tuntuneet luissa ja ytimissä saakka. Milloin skootteri on pärähtänyt käyntiin tai ruoho-kone syönyt vihreää herkkua, jättäen huumaavan tuoksun taaksensa. Onneksi tämän kesän vitsaus, makean perässä pörräävät ampiaiset ovat pysyneet poissa.

Pesonen rantalomalla


Petskulla on Jetan kanssa sujunut aavistuksen paremmin ja pariin otteeseen on "pariskunta" nähty nuuhkuttelevan toisiaan. Sitä vastoin Piri on hieman rähissyt ja kiusannut Petskiä. Siitä merkkinä raapamat korvissa. Piri ei tulostaan juurikaan ilmoittele, vaan säntäilee ja loikkii niin että Petski jää siinä tohinassa alle. Valvova silmä pyrkii menemään väliin ennen kuin mitään tapahtuu, mutta aina ei silmä ole paikalla.

Mutta kesä tekee jo loppua. Sen huomaa myös Petskusta, jonka päiväohjelmaan on useammin tullut leikkituokioita. Kaava on se sama tuttu; Pesonen kiertää huonetta ja naukuu. Naukumista kestää sen ajan, kunnes pehmeä pallo on löydetty. Sitten pallo kannetaan huoneen keskelle ja odotetaan kunnes joku tulee ja heittää sen pomppimaan niin, että Petsku kuulee sen. Tai sitten Petsku on omatoiminen ja antaa pallolle itse kyytiä. 



Käyntikohde - Beef´n Bones, Järvenpää

Parkkipaikka aivan kaupan edustalla
Tarjonta eläinkaupoissa on usein liki sama, niin aina jotain pientä kivaa löytää, kunhan vain jaksaa etsiä. Mukavassa kesäkaupungissa Järvenpäässä sijaitsee koirien ja kissojen raakaruokintaan erikoistunut Beef´n Bones lemmikkieläinliike. Paikalle pääsee kätevästi autolla, sillä kaupan edustalla on mainio parkkipaikka, eikä junalla tai linja-autolla saapuneetkaan joudu kävelemään pitkiä matkoja.


Vaikka kauppa on etupäässä edustettu koirille, niin löytyy kissaväellekin omansa. Ziwipeakin ja Power Of Naturen lisäksi pakastealtaissa on hyvä kattaus kotimaisen Hurjan raakapakasteita. Hurjan yhtenä etuna voi pitää niiden optimaalisia pakkauskokoja. Pötkö on 200 grammaisena kätevä sulattaa vaikka kokonaan ja 400 gramman vakuumipakkaus sen verran litteä, että se on helpohko laittaa pieneksi. 

Muuten kissa-tarvikkeita, mm. hihnoja, vessoja tms. kaupassa on vähänlaisesti, ainoastaan nimellisesti. 

Kauppa on pieni, mutta sinnikäs ja ihan sen vuoksi käymisen arvoinen. Mukaan kannattaa ottaa pieni kylmälaukku tuliaisille, sillä ilman niitä tuskin poistut!