keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pesonen hammaslääkärissä

Pesonen kuulostelee outoja ääniä
Pesosen kanssa lääkärireissu on aina oma lukunsa; oma jännityksensä. Nyt oli vuorossa jo aikoja sitten suunniteltu hammaslääkäreissu, tarkemmin hammaskivien poisto sekä samalla hampaiden yleistarkastus. Hieman jännitti etukäteen, sillä reilu puoli vuotta sitten tuli kuitenkin "käsky" käydä. Onko kalusto aivan romuna? 


Ei riitä, että lääkäri jännittää, sillä myös koko päivä on yhtä nousevaa jännitystä. Kuinka Pesonen (ja muut) kissat reagoi koppaan laiton kanssa? Tai kopan esiintulon kanssa, sillä vain pari viikkoa sitten rytinöimme Hannun ja Jetan kanssa samoissa merkeissä. Kissat tuskin ovat sitä unohtaneet...

Yleisesti ottaen Petsku on ollut helppo laittaa koppaan, mutta nyt huomattiin, että homma vaikeutuu kerta kerran jälkeen, sillä Pesonenkin on oppinut niksinsä. Pesosen koppaan laitossa on tärkein elementti äänettömyys, sillä viekkautta ja Pesosen sokeutta "hyväksi käyttäen" on mahdollista tuoda koppa niin, ettei Pesonen aavista sitä. Vaan yksikin ylimääräinen ääni kopasta tai muun lainen epävarmuus esim. omassa käytöksessä, niin Pesosen koppaan laitto vaikeutuu huomattavasti. Nyt saimme motitettua Pesosen raapimapuun tyveen ja siitä alkoi vääntö mennäkkö vai eikö mennä? Suurten kysymysten äärellä Pesonen kartoitti tilanteen ja otti pakosuunnaksi ylöspäin - tolppaa pitkin. Se tuli hieman yllättäen, mutta samalla se vapautti nopeaan toimintaan, sillä Pesosen hypättyä tolpasta lattialle, nappasimme Pesosen ilmalaivaan ja kannoimme kopansuulle, josta Pesonen ohjattiin kopan sisään. Kaikki meni lopulta hienosti.


Pesonen "odottaa" vuoroaan

Koppaan joutuessa Pesonen ottaa lamaantumisasentonsa ja pysyy paikoillaan, mutta ulkoilmaan saapumista se ei voi vastustaa. Ulkona aina utelias. Tällöin pää nousee ja nenä nuuhkuttaa ympäriinsä sinne tänne. Autoon päästyä tilanne taas tasoittuu. 

Aikataulu oli n. vartin myöhässä. Se on siedettävä aika, sillä lääkäriaseman iltaan mahtuu monenlaista. Nyt seinän takana oli mm. marsu-potilas, jota tutkittiin tarkkaan. Pesonen kulutti ajan jännittämällä ja lopulta rentoutumalla. Onneksi ei äänekkäämpiä koiria ollut odotustilassa. Pesonen toki reagoi tilan tapahtumiin ja mm. noteerasi sen kun lääkäriaseman ulko-ovi aukesi ja sisään virtasi raikasta ilmaa. Ovi oli meihin nähden selkeästi sivummalla, pienen tuulikaapin takana, mutta ilmavirtaus kiinnosti. 

Tiukka paikka puntarilla
Pesosen potilastietoihin on heti alkuun merkattu selkeästi, että Pesonen on sokea. Se on hyödyllinen tieto, jota lääkärit osaavat onneksi käyttää. Nyt lääkäri otti Pesosen heti huomioon ja jutteli Pesoselle liikkeiden ja tekojen tueksi. Pesonen on "helppo" käsitellä, sillä Petsku ei höntyile tai säntäile tutkimuspöydällä. Mm. punnitus sujui mainiosti. "Kylkiluut eivät tunnu eli on näemmä löytänyt tien ruokakupille". Tulihan se sieltä, ymmärsimme yskän, pientä pyöreyttä. Tosin viime keväänä Pesonen painoi 5,5 kg ja nyt 5,26 kg - suunta on oikea. Sykkeeksi saatiin tasainen 160. 

Hampaita esitutkitaan
Sitten tuli suun vuoro. Jo limakalvoja tarkastaessa lääkäri huomasi takavasemmalla huomattavan määrän hammaskiveä, sekä neljän etuhampaan puuttumisen. Samalla selvisi viime vapun hammaskeijun arvoitus, eli lattialta löydetty hammas kuului Pesoselle. Pintapuolisen tarkastuksen jälkeen sovittiin illan "operaatiosta", eli hammaskivien poistosta ja mm. siitä että samalla otetaan hampaista röntgen kuvat. Operaation kestoksi lupailtiin n. reilu tunti.


Tuo tunti on aina odottelua ja puhelimeen tuijottelua; mietiskelyä kuinka kulloinenkin potilas pärjää ja mitä sieltä paljastuu. Tunti kuitenkin sujui. 


Aina kun sanotaan että lääkäri haluaa keskustella, hypähtää sydän kurkkuun. Lääkäri aloitti puheensa kehumalla Pesosta potilaana. Sitten päästiin siihen kapulakieli osuuteen, jonka lääkäri osaisi suomentaa kansanomaiseksi selkokieleksi. Tukena olivat myös nämä röntgen-kuvat jotka näytettiin meillekin.  Samalla kun lääkäri kertoi Pesosen hampaista, samalla hän kuvista näytti mitä puhui. Se oli informatiivistä ja helposti ymmärrettävää. Hammaskiveä ja ientulehdusta oli runsaasti, mutta se mikä näkyi myös kuvissa oli, että Pesonen sairastaa parodontiittia, mikä on ientulehduksen seuraus. Alkuperältään plakin aiheuttamaa. Se tarkoittaa sitä, että yksi hampaista, vasen ala-etuposkihammas on poistotarpeinen. Suositusaika poisto-operaatiolle on n. 3-4 viikon kuluttua. Nuo neljä em. etuhammasta ovat irronneet todennäköisesti itsestään, juuri tämän parodontiitin seurauksena.



PARODONTIITTI

Parodontiitti on sekä kissojen, että koirien yleisin sairaus. Ruuantähteet ja bakteerit muodostavat päivittäin hampaiden pinnoille plakkia ja kun se on hampaan pinnalla pitkään, siitä muodostuu hammaskiveä. Plakista aiheutuu ientulehdusta. Ientulehduksen levittäydyttyä ientaskun pohjalle, tulehdus alkaa pikkuhiljaa tuhoamaan hammasta kiinnittäviä kudoksia ja tällöin puhutaan parodontiitista. Hammasta luuhun kiinnittävien säikeiden tuhouduttua, hammas alkaa heilua. Hammasta ympäröivä luu alkaa vetäytyä juuren kärkeä kohti, jolloin juurien välinen alue ienrajassa paljastuu. Pahan hajuinen hengitys johtuu plakista, hammaskivestä, ientulehduksesta ja parodontiitista. Tulehtuneet hampaat aiheuttavat sekä heikosti havaittavaa kroonista kipua, sekä muodostavat pesäkkeillään riskin sisäelininfektiolle (mm. sydän ja munuaiset).


Tärkeimpänä hoitona pidetään päivittäistä hampaiden harjausta, jolla poistetaan pääsyyllinen eli plakki hampaiden pinnalta. Myös säännöllisiä hammaskivien ja tulehtuneiden hampaiden poistoja suositellaan. Lisäksi kehoitetaan ottamaan hammasröntgenkuvia suun hoidon tueksi. 


-tiivistys lapusta jonka saimme lääkäriasemalta-


Näillä eväillä pääsimme Pesosen kanssa kotimatkalle. Pesonen oli saanut herätteen ja alkanut pikkuhiljaa virkistymään, mutta kotiinsaavuttua, adrenaliinin laskeuduttua, Pesonen nukahti uudelleen. Tuttu ympäristö laukaisi jännityksen. Annoimme Pesosen makoilla kopassa ja siellä Pesonen nukkuikin n kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähti melko pirteänä suoraan ruokakipolle, siitä raksukipolle ja sen jälkeen vessaan. Meno oli sen verran pirteää, että totesimme nukutuksen jälkeisen varoajan olleen riittävän. Silti varmuuden vuoksi pidimme Pesoselle seuraa hitusen yli puolen yön.


Lepäilyä kotona

Ei päivä aivan katastrofi ollut. Esim. tärkeimmät syömähampaat olivat erinomaisessa kunnossa ja muutenkin Petskun kanssa meni hienosti. Tietysti jatkotoimenpiteet harmittavat, mutta toisaalta tieto on kuitenkin tärkeä. Hampaat on syytä saada kuntoon. Se on Pesosen etu ja samalla meidänkin. Terve kissa on kivampi kissa ja terve Pesonen on Pesosempi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti