Jermu Piri ja raakapakasteen pilkkominen

Piri pelaa tyylillään

 Kun ilta on laskeutunut, kuuluu pimeästä vihreästä huoneesta, kuinka pieni keltainen pallo kiertää hurjana ympyrää kissojen Las Vegasiksi nimetyssä leikkikeskuksessa. Piri touhuaa yksin. Piri on jermu ja oman tie kulkija. Piri pelaa silloin kun huvittaa - silloin kun muut ovat toisaalla ja huvipuisto on suljettu. Piri antaa pallolle kyytiä ihan tosissaan - ei mitään hentoa läpyttelyä vaan kunnon huitaisu. Sen kuulee pallon äänestä, kun se kiitää uraa pitkin.  

Piri jermuilee muutenkin. Iltasella, usein siinä nukkumaan menon aikoihin, Piri saa luonnekkaita riemukohtauksia. Huonekoot ja käytävämitat eivät riitä Pirin askelille. Ensin poljetaan mattoa ja lauleskellaan ja sitten sätkähdetään liikkeelle - ammutaan liikkeelle kynnet parkettia tuhoten. Pirin kirmaaminen on kuin vastasyntyneen vasikan holtitonta loikkaa. Piri pörisee ja kurisee tunteella, jota on vaikea hallita. Pirin holtittoman oloista menoa vauhdittaa Pirin suuri kroppa ja pitkä häntä, joka sojottaa pitkälle ylös korkeuteen. Nuorempana Pirillä oli vaikeuksia hallita mittasuhteitaan ja usein pää kolahteli penkkien ja sohvien alareunoihin. Nyt viesti on mennyt perille ja ainoastaan hännän kanssa on paikoin hahmotuserimielisyyksiä. Suuria tunteenpurkauksia värittävät vielä suuret kysyvät pyöreät silmät, jotka tapittavat kysyvästi ja joista näkee, että vauhti on ollut liian kovaa. Aivan kuten ne jäisivät hetkeksi vielä pyörähtelemään.   

"Onko kaikki hyvin?"

Tätä iloista tärinää kestää muutaman minuutin, kunnes talo hiljenee. Menee hetki ja Piri kömpii nukkumaan. Piri kömpii sänkyyn ja kellauttaa suuren kroppansa emännän tai isännän jalkojen päälle, kuin jalkapuun konsanaan. Piri ottaa paikkansa ja pitää sen.

Piri päiväunilla Hannun kanssa

Raakapakasteen pilkkominen

Raakapakasteiden pilkkominen on ollut pitkään pieni ongelma. Viime kesänä käytin hapuilevana alkuna vielä kipsilevysahaa, mutta se oli hidas ja sotkeva. Tämän jälkeen siirryin tukevaan veitseen ja vasaraan; veitsi pakasteen päälle ja napakka isku vasaralla. Homma toimi hyvin niin pitkään, kunnes veitsi hajosi. Lopulta löysin mökiltä vajaa siivotessa vanhan vesurin (tunnetaan myös nimellä kärkö), jolla ei juurikaan käyttöä ollut. Vesuri on terävä, kestävä ja hieman karu, mutta jämäkkä.

Vesuri

Käytin vanhaa kikkaa ja käänsi asetelman toisin päin. Laitoin vesurin tukevasti jalkojen väliin, raakapakaste pötkylän terän päälle ja annoin pakasteeseen vasaralla napakan iskun. Homma toimii! Liian napakkaa iskua ei auta antaa, ettei vasara livahda vesurin terään. Vesuri on terävä ja hieman hankala käsitellä, joten muutenkin kannattaa olla tarkkana tämän karun työkalun kanssa! 

Vasaralla napakka isku pakasteen päälle

  

Riipuen hieman pakasteesta, jälki on hyvää. Välillä saa iskeä hieman kovempaa ja useammin, mutta tekniikan löydettyä pätkiminen on melko vaivatonta. Pakasteen saa mukavasti viiteen, jopa kuuteen osaan. Toimenpiteestä lähtee jonkin verran ääntä, joten naapurit on tarvittaessa hyvä ottaa huomioon. Sotkua tulee jonkin verran, mutta sekin riippuu pakasteesta. Yleensä avattu mainoslehti pitää vähäiset jäiset roiskeet tallessa.

Laku ihastelee jälkeä

Pätkimisen etuna on se, että saa pakastimesta valmiit annospalat kun tarve. Kun pätkii useamman pötkön kerralla, on valmiita paloja pidemmäksi aikaa. Useamman pötkylän pätkimiseen kannattaa varata hanskaa tai vastaavaa, sillä pötkylät ovat jo lyhyen kädessä pitelyn jälkeen jäätäviä!

Mukavia pätkimishetkiä!