Kissakoti Kattila, Hämeenlinna

Kovan onnen kissoja. Kuuntelevat auton ääniä ja toivovat, että lähtiessä yksi auton ovista aukeasi enemmän. Ei tänäänkään. Ehkä huomenna. Onhan täällä jo tullut oltua, useampi kuukausi, useampi vuosi. Tämä on minun koti, paremmasta en tiedä. Puun alle syntyneenä, pahvilaatikon kannen alta karanneena.

Miksi joku tuo ruokaa, kun kerta sitä ei edellisessä paikassakaan saanut. Miksi joku silittää, kun ei ole silitetty ennenkään. Olen hämilläni. Saako silittämisestä pitää?

Jollekin on peilikuva paras kaveri, jollekin sängyn puhki puskettu puinen pääty. Joku tykkää olla sykkyrässä pöntön nurkassa, toisen kaverin takana. Joku on talon pimeimmässä nurkassa ja joku puskee ja kiehnää jokaista, joka kävelee sisään ja ulos. Joku vaan on. 

Joskus joku lähtee kopassa pois. Pelottaa. Ei voi luottaa. Eivät tuo takaisin. Työntävät naamansa lähelle ja melkein syövät. Suu auki, hampaat näkyvät ja poskissa on kuopat. Puhuvat suoraan kohti. Jos joskus vievät, ottaisivat kaverinkin. Yksin en uskalla lähteä.

Täällä on kuitenkin lämmin ja ruokaa saa. Paremmasta en tiedä. Onko sitä? 

Kesäteatteri etuajassa

Pirillä puoli päätä varmuudeksi piilossa

Kevät on pesän rakentamisen aikaa ja niinpä Pesosen porukoiden kotitalo on myös saamassa uuden vuorauksen, sillä mittava julkisivuremontti on käynnissä. Sen olemme kaikki huomanneet, kuulleet, kokeneet, nähneet ja tunteneet!

Jos on lähimetsikössä mustarastas laulanut ja kauempana palokärki rummuttanut, niin aivan korvan takana ovat vasarat paukkuneet ja naulat natisseet. Myös mm. painepesurit ja porat ovat heränneet kevättä viettämään. Unohtamatta lentoon harjoittelevia pellinpaloja tai laudanpätkiä. 

Ei täällä hätää ole - noin ylimalkaisesti sanottuna, vaikka pesäkoloa pestään ja ravistellaan. Pirillä on paikoin hankalaa, kun useampi työkone ja -auto tuntuvat piippaavaan samalla lailla kuin Zooplussan taxi eli postiauto. Mikä tahansa pakittava piip - piip riittää ja Piriä viedään. Nyt nähdään miten siedätyshoito toimii! Muuten täällä ollaan paikoin jopa uteliaita. Mitä massiivisempi kone, sitä kiinnostavampaa. Ainankin Tippa, Jetta ja Sofi ovat useammin kuin kerran hiillostaneet ikkunan takana työukkojen niskaan. 

Jetta hiillostaa työmiehen niskaan

Jettaa kiinnostaa kaikki

Ikkunat ovat sen verran kivasti, että pihalle aukeavat hyvät näkymät ja myös tasoja joista katsella on kaikille halukkaille. Muodissa tänä keväänä on näemmä kirkkaan keltaista ja oranssia, mutta paikoin myös kahisevaa, likaisen valkoista. Päät ovat peitetty kuluneilla muovihatuilla. Tohinaa riittää ja kissoilla riittää ihmeteltävää. Kuhinaa. 

Vaarallisin tilanne on syntynyt parvekkeelle, johon ilmestyi päivän aikana kissan mentävä reikä! Asiasta ei tiedotettu millään lailla. Mitä jos reikää ei olisi huomannut!? Yksitellen kissoja olisi kadonnut. Tässä jälleen tilanne, jolloin siru on hyvä olla jokaisella kissalla! Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei kuitenkaan kadonnut ja reikäkin meni saman päivän iltana, muutaman sähköpostin jälkeen umpeen. Mutta tarkkana saa siis olla! Murr.

Reikä parvekkeella!

Remontti jatkuu alustavan aikataulun mukaan liki syksyyn asti! Työt alkavat arkisin kukon laulusta ja kestävät aina Pikku kakkosen lopputeksteille saakka. Välillä jopa pidempään. Se on porukoilla tavoite. Kuulostaa kuitenkin pahemmalta kuin miltä tuntuu. Työt jakautuvat sen verran laajalle alalle, ettei jatkuvaa natinaa ole ja taukoja tuntuu olevan paljon mutta tämä kesä menee tässä.

Laku ja Sofi asunnon keskipisteessä turvassa

Sen verran on ollut verkkaista, ettei esim. Pesosen ole tarvinnut jännityksen vuoksi kuin pariin kertaan ottaa askel uuteen suuntaan. Pariin kertaan on Pesonen ollut se, joka menee ääntä kohti ja muilla on tassut olleet solmussa. 

Näin. Kesäteatteri saapui tänä vuonna hieman aikaisemmin ja viipyy hieman pidempään. Kulisseissa riittää kuhinaa. Me nautimme aika ajoin väliaikakahvit ja kissat saavat popsia leffaherkkuja. Toivottavasti nautimme esityksestä!

  

Hannu nauttii esityksestä - vai nauttiiko?

Kolmen rokotuksen rutiinireissu

Tänään käytiin eläinlääkärissä - kolmen kissan Pesosen, Sofin ja Jetan rokotus. Nyt kotona tapahtumien kulkua sulatellessa, kaikki sujui loppujen lopuksi rutiinilla. Toisenlainen tunne on tuntia paria ennen reissua. 

Pikku hiljaa henkilökunnalla pulssi nousee, taskuja tarkastellaan että kaikki tulee varmasti mukaan ja kopitus järjestystä mietitään. No, periaatteessa kaikki tämäkin liittyy tuohon, nyt jo hieman häilyvämmän kuuloiseen "rutiiniin". 

Sofi (vas) ihmettelee outoa paikka ja Jetta komppaa

  

Eniten rutiinia löytyi lekurilta, joka pariin otteeseen totesi varsin rennosti, että tiedättehän te. Paljon on tuttua, mutta samalla uutisvirrasta putoilee uusia tiedonjyväsiä. Petskiltä löytyi korvan takaa raapama / rupi, jota pyydettiin seuraamaan, Jetan paino on ollut pari vuotta sitten epäilyttävällä tasolla ja Sofi on ottanut mammastaan (Pesosesta) mallia ruoka-aikojen noudattamisessa. Painoasiat ovat tietenkin olleet tiedossa varsinkin Petskin ja Sofin kohdalla, mutta Jetan paino-piikki parin vuoden takaa tutkitaan. Siihen palataan myöhemmin.

Rokotuksia menimme ottamaan ja rokotukset saatiin. Ensin oli piikkikäsi livahtamassa niskaan, mutta gröhmmm yskäisyllä saimme rokotukset masmaloon. Olemme tulleet astetta varovaisemmiksi Hannun niskapatin jälkeen (jolle kuuluu siinä mielessä hyvää, että patti ei ainakaan ole kasvanut).

  

Pesosella turkki sai kiitosta - paino ei.

Menomatkalla naiset lauloivat kuin Metro-tytöt konsanaan ja paluumatkalla oltiin hiljaa. Kotiin saapuessa miesväki painui piiloon ja rokotetut naiset jäivät rennosti käyskentelemään. 

Rutiinireissu. Tuliaisiksi hieman hammaskiveä, kiiltävää turkkia, ylipainoa ja seuraavien rutiinireissujen suunnittelua. Raapamat kädessä olivat jo lähtiessä.  

Sofille väliaikainen asunto

Sofi uudessa asunnossa

Valo, lämpö ja pedin pehmeys tekivät tehtävänsä, kun Sofi hyppäsi henkilökunnan sängylle keväisenä aamupäivänä. Samalla kun peiton räipäle oli sen verran raollaan, että kolo näytti asukkia vaille valmiilta, niin kissan uteliaisuus ei kehdannut jättää rakosta rauhaan. No eihän se aivan valmis asuttavaksi ollut - sen sai päätellä Sofin ponteikkaasta, mutta lyhyehköstä peuhaamisesta.

Jetta tekee naapurituttavuutta

Sofi otti paikkansa, mutta salassa ei muutto pysynyt. Tarkkakorvainen Jetta kiinnostui uudesta naapurista ja tuli sanomaan tassu-päivää, mutta Sofin yllätykseksi Jetta sanoi Tassu-päivää puskan takaa. Näin oli pieni naapurihärdelli heti pystyssä. Onneksi naapuruston virallinen valvoja oli sattumalta kameran kanssa kulmilla, eikä suurempaa kalabaliikkia syntynyt. 

Nenälle reikä...

...ja sitten tassut ulos.

Sofi nautti uuden yksiö rauhasta, mutta jokin vaikutti olevan jo seuraavaksi pielessä. Pienessä valoisassa yksiössä lämmöt nousivat nopeasti. Ensin piti avata pientä tuuletusluukkua nenälle ja sitten piti työntää jo etutassut seinän lävitse. Eikä aikaakaan kun piti ryömiä liian lämpöisestä pikku asunnosta tilavalle pihamaalle. Pihalla makoili valmiiksi samoilla kulmilla hengaileva Hannu, jonka takapiruna oli mukavampi ja ilmavampi pötkötellä.

Hannun takapiruna on mukavaa köllötellä

Myöhemmin, asukkaan poistuessa tontilta, tulivat puskukädet ja tasasivat asunnon. Sofi on sittemmin nähty asustelevan ja pötköttelevän toisaalla - varsin tyytyväisen oloisena. 

Vieraita kävi

Pohjoisen juna toi kissamaisen vieraan, kun Tassulinnan (http://tassulinna.blogspot.fi/) pääkokki saapui morjestamaan Pesosen porukoita. Ensin retuutettiin vierasta kaupungin nähtävyyksiä ihmettelemässä,  piipahdimme mm. jokin aika sitten 40-vuotis synttäreitä juhlineessa, maineikkaassa ja laadukkaassa eläinkaupassa Salamanterissa (http://www.salamanteri.info/)  sekä näytimme Suomen pienimmän Anttilan-tavaratalon jäänteet. Kiitos jälleen kerran Salamanterille hienoista tuotteista! Kaupunkikierroksen jälkeen toimme Tassulinnalaisen morjestamaan Pesosen porukoita.

Pesonen ja Tassulinnan etusormi kohtaavat

Heti ovella Tippa hyppäsi syliin! Vai oliko se sieppaus? Tipalla on tapana rynniä ovesta ulos, mutta tällä kertaa käsien määrä yllätti ja Tippa joutui syliin kopitetuksi. Usein kun vieras saapuu, syntyy suurin paniikki, mutta tällä kertaa päättömältä sinkoilulta vältyttiin. Toki Laku litistyi olohuoneen nurkkaan ja Piri pakitti pömpelin reiästä sinne mihin ei aurinkokaan paista. Pesosella meni pitkään ennen kuin kokonaan kartoitti tilanteen. Pesonen lähti sängystään vasta muutaman nuuhkaisun jälkeen. Se oli Petskiltä normaali reaktio näissä tilanteissa. 

Hannu tuliasten kimpussa

Lattialle ilmestyneillä tutuilla leikkikaluilla tasapainoitettiin tilannetta. Oman aineksen soppaan toivat monet tyylikkäät tuliaiset, joita varsinkin Hannu kovasti tutki. Samalla taustalla tapahtui koko ajan. Jetta kävi välillä nurkan takana kurkkimassa ja Tippa käyskenteli ympärillä. 

Petskiä tietysti jännitti, varsinkin Tassulinnan kokin varpaat

Tippa varasti shown kahvipöydässä; ensin parkkeeraamalla vieraan viereen penkille, jonka jälkeen Tippa otti pöydältä paikkansa, siinä toivossa, että lautaselta tippuisi "jotain". Ei tippunut, sillä ei ollut mitään Tippamaisen tiputettavaa. 

Tippa varasti shown, ensin kahvipöydässä ja sitten leikkiessä.
(Ylemmässä kuvassa kuvaajan ylitse on juuri lentänyt pieni
valkoinen pallo!)

 Kissat eivät stressaantuneet, sillä kun tulimme kotiin palauttamasta Tassulinnan kokkia kotiin, oli jo Piri meitä eteisessä vastassa. Laku oli ainoa, joka oli hieman pidempään jemmassa. Tassulinnan vierailu oli piristävä tuulahdus kevään niskan natinan keskellä. Tuliais-teetä lipittäessä ja palloa pelatessa vierailu "jatkuu" vielä pitkään. Pesonen nuuhkii tuoksuja, Laku lauleskelee ja Sofi ihmettelee uusia leluja. Mukavaa. 

Sofi ihmettelee päivän leluja

Pudotuspelit

Taas mennään!

Joka keväiset pudotuspelit ovat käynnissä, sillä Pesonen jatkaa hurmiollista kirmailua. Edellisessä postauksessa pohdimme johtuuko Pesosen kirmailut täysikuusta, keväästä vai iloisesta Pesosesta ihan itsestään? Nyt on täysikuu pudonnut laskuista eli jäljelle jäävät kevät ja Pesonen itse.

Grrrr... melkein voi kuulla vaikka Petski ei edes murise. 

Jälleen kerran kirmailun kulminaatiopiste oli klassinen pehmopallo, jonka Pesonen kävi itse jostain kaivamassa. Pöly lensi ja pallo liikkui. 

Tiukkaa vääntöä pudostuspeleissä

Nyt henkilökunta hengittää varpaisillaan, sillä jos Pesosen kirmailut ovat yhtenäisiä sään lämpötiloihin nähden, niin tulevana viikonloppuna Pesonen on asteen hurjempi - näillä leveysasteilla talven niska notkahtaa plussan puolelle!

Tulevana viikonloppuna (lauantaina) saapuu myös vieras junalla - sitä emme ole Petskille ja muille vielä kertoneet. Elämme jännittäviä aikoja! 

Meneekö tämä vieläkin hullumaksi!?

  

Täysikuu, kevätaurinko vai Pesonen ihan itse?

Missä mikä on, ihmettelee Pesonen

Täysikuu, kevätaurinko vai Pesonen ihan itse? 

Taas vietettiin Pesosen seurassa hauska pari minuuttinen, kun Petski mennä vouhotti. 

Homma alkoi käyskentelyllä, kun Pesonen etsi jotain. Nurkat, kolot ja kulmat 

käytiin lävitse. Välillä raavittiin koko pituuden voimin jykevää tolppaa. Sitten alkoi kirahtelu - pallo siis hukassa. Palloa heitettiin ja sillä pelattiin. Ei suurta derbyä, sellaista korttelipalloa.

Valitseeko Pesonen pallon, raapimapuun vai Lakun?
 Vai kaikki kerralla?

Vihreä huone, pallo ja Pesonen - tasapainohan siinä menee!

Tänne!

Pehmopalloa suussa roikottaen Pesonen vaihtoi huonetta ja jatkoi leikkiä tuokion verran, kunnes Sofi ja Laku piipahti paikalle. Pallo vaihtui Lakuun, josta Pesonen sai niskaotteella painikaverin. Välillä Laku "pakeni" huoneesta, tullen samalla takaisin. Sillä välin Pesonen ruuvasi lisää virtaa. "Lisää painia", kinusi Pesonen ja seurasi jo huoneesta jälleen kerran pakenevaa Lakua. 

Laku, lisää! Nyt painitaan!

Laku, lisää! Nyt painitaan!

Vähitellen puuhakas pari minuuttinen hyytyi. Olohuoneen puolella Pesoselle heitettiin vielä pari kertaa palloa, mutta leikki ei enää kiinnostanut. Istualtaan Pesonen ilmoitti, että puuhakas pariminuuttinen on nyt ohi. Pallo tuli ilmasta alas ja siirtyi lepäämään.

Tattis, tämä oli tässä. Nyt pallokin voi tulla ilmasta alas.