Parin sadan esteet

Jokin aika sitten ostimme hajonneen jääkaapin tilalle uudet kylmälaitteet ja niiden mukana tuli jännät reiälliset styroxi-pehmusteet. Juuri sellaiset pehmusteet, jotka voi laittaa kissoille temppuiltaviksi. 

Ei niillä paljon käyttöä ole ollut. Laiskan pulskeaa käyskentelyä, verrattuna siihen kun ajatuksena oli villit läpijuoksut, niin että villakoirat lentävät ilmassa. Ei täällä mikään lennä. 

Uutisista hyvää iltaa! Eikun leikkimään.

Toinen, hieman ryhdikkäämpi pehmuste on poissa ollessamme laitettu syrjään, ettei Pesosen tarvitse kärvistellä oudon esineen kanssa. Toinen hentoinen este on sen verran syrjässä, että sen on annettu olla aloillaan.

 Pariin otteeseen on Petski ihmetellyt pallon katoamista esteen taakse. Siitä kertoo seuraava kuvasarja. Joka tapauksessa, antaa "esteiden" olla. Onhan se hieman vaihtelua. 

Ja kiinni. Hyvää iltaa uutisista!

Koppa

Jo oli aikakin. Tai, no aika olisi ollut aikaisemminkin, jos vaan olisi sopiva löytynyt. Oli meinaan vaikea löytää haluamaansa kissankuljetuskoppaa. Tämäkin tupsahti eteen puoli vahingossa, muiden asioiden kylkiäisenä.

Pesosen porukan kasvaessa (kokoa), ovat vanhat kopat jääneet auttamatta pieniksi. Lisäksi vanhoissa kopissa on jonkin verran "valuvikoja", joihin oli reagoitava. Yhdessä kopassa on sisäpuolella sen verran terävää kulmaa, johon ainankin Sofi on kerran saanut nenänsä naarmutettua. Toisessakopassa klipsit ovat vaarallisen paljon kuluneet. Ovi aukeaa liian helposti.

Mikä se tuo on, ihmettelee Sofi?

Etsinnässä oli aivan standardi koppa - raaka rutiinikoppa, jolla tekee retket eläinlääkäriin ja takaisin. Kolusimme Petet, Zooplussat, MustiMirrit, Faunattaret ja kivijalat, mutta missään ei tärpännyt. Ei löytynyt mieluista. Sellaista koppaa, jossa olisi tarpeeksi paljon klipsejä ja pehmeät sisäkulmat. Tarpeeksi iso. Turvallinen.

Ei voi olla vaarallinen...

Neljän klipsin kopassa piilee turvallisuusriski. Jos yksi klipsi irtoaa tai pettää, tulee koppaan helposti rako. Rako kuin rako, kissa kiinnostuu välittömästi. Mielummin ulos, kuin lääkäriin, jos kissalta kysytään. 

Itse pyrimme kantamaan koppaa sylissä, mutta eläinlääkärissä hoitajat kantavat koppaa kahvasta. Parempi pyy pivossa ja kissa kopassa. Ja onhan kopilla ikänsä, osat kuluvat.

Koppa löytyi, puolivahingossa. Seitsemän klipsin koppa, 19.90:-, Lahden Kärkkäiseltä. Helpottava huokaus. Koppa on tilava ja turvallisen oloinen. 

Uusi koppa on jo tositilanteessa testattu ja hyväksi todettu. Kelpaa. 

Seitsemän klipsin peruskoppa

Hammashoidon rutiiniretki sai käänteen

Pesosen porukoilla on pitkän kaavan mukaan, pitkin vuotta hoidettu hampaita ja tänään oli vuorossa Laku. Samaan "rulettiin", samalle kuitille napattiin Jetta, jolle päätettiin tehdä elokuisen hammaslääkärikäynnin jälkitarkastus. Laku oli kuitenkin päivän pääpotilas.

Parkkipaikalle kaarrettaessa hammastohtori soitti ja ilmoitti, että ollaan n. vartti myöhässä. Se sopi mainiosti, sillä saimme vietyä nipun kiireisiä kortteja postiin. 

Molemmat olivat kotona menneet omiin koppeihin ilman taistelua. Laku oli strutsina ja Jetta silmäili ympäristöä. Lääkäriaseman odotusaulassa viipotti tohtoria sinne tänne, tunnelma on tiistaisen raukea. Kaikki sujui kuten olimme mielessämme ajatelleen. Rutiiniretkeä.

Punaisen pehmeisiin vällyihin piiloutunut Laku otettiin pöydälle ensin. Kuulumiset vaihdettiin ja kissaa käänneltiin. Lääkäri otti stetoskoopin ja kuunteli sydämen. Rytmi nakutti tasaisen 180/min sarjan. Tämän jälkeen tuli mutta-lause. Sydämessä oli kuulunut sivuääni, lievä, mutta kuului. Lääkäri ei luottanut kuulemaansa ja pyysi paikalle toisen lääkärin. Hän varmensi sivuäänen "selväksi". Lakun nukutusta vaativa hammashoito päättyi tältä päivältä siihen. Nukutus olisi ollut aivan liian suuri riski näillä vajailla tiedoilla. 

Lakun hammashoito vaihdettiin lennossa hereillä tehtäväksi hammastarkastukseksi, johon myös Laku suostui. Silmämääräinen tutkimus todensi Lakun hampaiden kunnon olevan tällä hetkellä ok.  

Eli yllättäen olimme matkassa kahden sydänvikaisen kissan kanssa, sillä Jetan rytmi kuulostaa kahdelta päällekkäiseltä Säkkijärven polkalta, jotka ovat eri aikaan lähteneet soimaan. Niin oli tälläkin kertaa  - sydän eli ihan omaa hullua elämäänsä ja lääkäri pyöritteli päätänsä. Jetan elokuinen hammasremontti oli kuitenkin tehty niin laadukkaasti, että sen jälkiä oli hankala nähdä. Jetalla hampaat kunnossa. Kiitokset Anidentin Niina Luotoselle! 

Rutiiniretkeltä tulikin kotitehtäväksi etsiä eläinlääkäriasema, jossa sydämen ultra tehdään. Ei kiire, mutta turhaan sitä odottelemaankaan. Näiden tietojen jälkeen näimme heti Lakussa ja Jetassa, kahdessa sydänkissassa yhtäläisyyksiä. Molemmat tietyssä valossa omanlaisia säntäilijöitä, levottomia sieluja. Lienee paras kuitenkin jättää kotidiagnoosit syrjään ja odottaa tutkimuksia. Ei mennä asioiden edelle.

Ei näe, ei kuule

Hannu testaa pedin pohjan

Taas on kulunut viikko tarjonnut kissojen yllätyksiä - milloin on kakkakikkare hymyillyt eteisen lattialla tai keittiön pöytäliina ollut poikittain pöydällä. Tänään aamulla oli Pesosen peti lattialla ja Hannu istui sen päällä. Ihan normaalia. 

Se mikä näissä on hauskaa, on se ettei näitä sattumuksia näe tai kuule, vaan ne tupsahtavat täytenä yllätyksenä eteen. Viime yön pedin pudotuksesta ei ole minkäänlaista kuulohavaintoa tai muistikuvaa. Eikä näitä sattumuksia välttämättä halua edes havaita. Tulkoon ja tapahtukoon! 

Taustalla pesupuuhissa olevaa
Pesosta ei pedin pudotus liene
haitannut

Pätkä mäntyä perhettä koristamaan

"Viekää autot pois, kaksi mäntyä kaadetaan roskakatoksen takaa. Puita saa asukkaat hakea". Meidän saalis oli pätkä mäntyä kissoille ja itselle kaksi ovenkahva aihiota.

Männyn-pätkä piti olla kiva idea ja yllätys, mutta totta puhuaksemme, se ei ole odotuksia ylittänyt edes neljäntenä päivänä siitä kun puupari kaadettiin. Ensisijaisesti ajattelimme Hannua, joka niin raivoisasti rakastaa raapia mm. parvekkeen puista pöydän jalkaa. Nyt olisi ollut koko runko, tuoretavara revittävä. Hannu ei ole tainnut edes nähdä koko puuta, vaikka on melkein siihen otsansa lyönyt. Niin paljon Hannua kiinnostaa.

Pesonen nuuhkutteli hieman pidempään, mutta
ei lähtenyt raapimaan.

Ohkolan otukset, Sofi, Laku ja Pesonen kävivät tietysti tavaran tarkastamassa, mutta pikaisen tarkastuksen jälkeen laskivat pölkyn "jatkamaan matkaa".

Piri pelkää ja on varovainen kaikelle uudelle ja oudolle, kuten nyt esim. männyn pätkälle keskellä olohuonetta. Kukapa ei mäntyä olohuoneessa pelkäisi. Piri piti etäisyyttä, mutta uskaltautui kuitenkin nuuhkaisemaan matkan päästä. Tämän jälkeen pölkky on saanut Pirin puolesta patsastella aivan rauhassa.

Piri ja Pirin hajurako

Nyt pölkky on pitänyt kortteeria parvekkeella ja saanut nauttia suuresta hiljaisuudesta. Idea oli ihana, mutta tuumauksen toteutus lässähtänyt. Ehkä kissat sitten vanhemmiten arvostavat, mitä kaikkea henkilökunta mm. raahaa tupaan ja tarjoaa ihmeteltävää tai sitten ne kylmän viileästi ynnäävät meidät samaan kastiin männyn pätkän kanssa. Ota noista selvää:)

... ja sitten tuli Sofi paikalle.

Syksy on kissojen aikaa, sillä luonto tarjoaa oivia leikkikaluja aivan puusta takaa. Tällä kertaa kaupunkiretki täytti taskunpohjan pienellä omenalla. Jossain vaiheessa omena eksyi perinteisen pehmopallon viereen ja jossain vaiheessa näiden viereen eksyi Laku.

Laku istahtaneena lelujen edessä

Laku istui ja ihmetteli ja oli kieltämättä kuin puusta pudonnut. Henkilökunta yritti villitä poikaa leikkimään jommalla kummalla pyörylällä, mutta todennäköisesti Lakulla ei ollut leikkiaikeita laisinkaan. Laku vain ihmetteli. Sitten paikalle tuli Sofi ja syöksyi omenan kimppuun. 

Sofi ei epäröinyt hetkeäkään läimästä punaista omenaa liikkeelle ja sännätä perään. Lakulle kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. Lakulla ei vaihde mennyt silmään, kun sitä vastoin Sofi oli jo hävinnyt "kulman taakse". 

... ja sitten paikalle saapui Sofi