Loppuvuosi saapuu satamaan

 Loppuvuodelle osuin vielä muutama ennalta kalenteriin merkattu eläinlääkärikäynti, joukossa mm. Lakun viimeinen radiojodihoito kontrolli. Hannun ja Pesosen kanssa piipahdimme lääkärissä juuri siihen hetkeen, kun viereisen tontin pientä metsätilkkua kylmän viileästi kaadettiin. Linnut kuulivat jo kaukaa moottorisahan äänen ja Hannu ja Pesonen kuulivat ja tunsivat sen karvan matkan päässä. Väpäji. Onneksi kopitus oli mennyt hetkeä aiemmin jouhevasti, eikä siihen sisältynyt enempää draamaa. Pesonen, tuo hoitajan suusta kuultu "maailman kiltein kissa" ja Hannu Golden Brown saivat puhtaat paperit. Hyvä reissu.

Lakun kanssa kävimme lekurissa seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa oli moottorisaha jo hiljentynyt ja puun raadot odottivat tien laidassa kuljetusta pois. Surullinen näky. Tiedä onko eläinlääkäreitä jatkokoulutettu, mutta tällä kertaa kun Lakusta otettiin verikoetta, saimme lääkärin suusta kuulla "maailman kärsivällisimmästä kissasta". Lääkärin toive T4 arvoksi oli 10 ja 20 välissä ja arvoksi saatiin nyt toiveiden mukainen 18,1. Eli toisin sanoen Laku on terve kissa! Radiojodihoito meni juuri niin kuin piti. 

 Porkkalat on tehty, kuiva kakku paistettu, kuusi koristeltu ja iso lepinkäinen saanut muutakin ruokaa kuin lajitovereita. Henkilökunnan kaikki stressitasot on ajettu alas. Kissat nukkuvat, ne ovat hajautuneet sinne tänne - Pesonen lienee tutulla paikalla kuusen alla, jonne se parkeerasi välittömästi kun kuusi siihen pari päivää aiemmin laitettiin. Kupu täynnä. Hämy hiipii. Hiljaista. On hiljaista, että jos kumartuu kissan äärelle, kuulee sen kehräävän.

Hyvää joulua kaikille! 

Pesonen kuusen äärellä.

Lakun radiojodihoito

Keskiviikko 20.9 oli Lakun radiojodihoitoon vientipäivä. Varaus oli tehty kuutisen viikkoa aiemmin s-postitse muutamasta vaihtoehtopäivästä ja parit puhelinsoittokerrat oli soiteltu, joissa keskusteltiin yleisistä faktoista. Oman lääkärin lähete, jossa oli mukana viimeisen käyntikerran verikoe tulokset, oli toimitettu aikaisemmin. Koska Laku oli näinkin tuore tapaus, yhdet verikoe tulokset riittivät. Kuuden viikon odotusaika tuntui pitkältä, mutta sinä aikana ehti hoitamaan myös kotipuolessa Lakun kotiutumiseen liittyviä asioita. Mutta myös antamaan paniikinomaisesta ajatuksesta osan, joka pyöritti ja pyöritti yhä uudelleen visioita, jotka saattavat mennä pieleen. Suunnitelmia B ja C, vaihtoehtoja A ja E. 

Muistiinpanoja

Keskiviikko oli otettu vapaapäiväksi. Google mapsista oli katsottu reitti ja suhteutettu ajoaika auton kunnon mukaan. Risteyksiä Tampereen vet4catin pihaan oli periaatteessa kaksi oikealle. Etelästä päin tultaessa moottoritie ajetaan loppuun ja käännytään oikealle ja oikealle. Simppeli reitti. Mukaan oli pyydetty ottamaan ruokaa ja kissan hajuisia peittoja. Ruokaa pyydetään ottamaan mukaan viideksi päiväksi. Peittoja otimme varmuuden vuoksi useamman ja ruokaakin sen verran, että jos Laku alkaisi nirsoilemaan, olisi vara mistä valita. Pelasimme varman päälle.

Laku omistajineen ohjattiin sivuhuoneeseen, jossa Laku puettiin painopukuun ja hieman tunnusteltiin. Sisään saapui mies pääkallo ja kurpitsa t-paidassa ja ihmetteli "missä potilas on"? Ymmärsimme, että itse lääkäri oli juuri saapunut huoneeseen. Laku oli siinä vaiheessa työntänyt päänsä vilttien alle.

Laku painopuku päällä sivuhuoneessa 

Lakusta otettiin verikoe, josta selvisi tuore T4-arvo. Se oli 94,6. Viitearvo on 13-48. Samalla saimme selville Lakun kotiutumispäivän, joka tuolla arvolla määräytyi lauantaiksi 23.9 klo 19.30. (Kellonaika ei ollut muutettavissa). Lisäksi arvo määritteli hoidon hinnan. Allekirjoitimme suostumuksen hoitoon ja maksoimme sen.

• 1790€ jos T4 on alle 199 nmol/L
• 1890€ jos T4 on 200-349 nmol/L
• 1990€ jos T4 on yli 350 nmol/L

​Hintaan sisältyy: isotoopit, hoitojakso klinikalla, T4:n mittaus juuri ennen hoitoa ja laajempi verinäyte (sis.T4) ennen kotiutumista, käytetyt hiekat sekä jätösten säilyttäminen klinikalla STUKin edellyttämällä tavalla n.90 vuorokautta.

Laku ja koppa jäivät Tampereelle. Me poistuimme ja ajoimme Lempäälän kahvitauon kautta kotiin. Illalla Laku oli saanut radioaktiivisen jodipistoksen nahan alle. 

Vet4cat, Tampere

Hoitoon kuuluu myös jokapäiväiset terveiset kuvan kera, joista kotijoukot saavat aavistuksen siitä miten potilas pärjäilee. Ahdistusta, joka alkoi jo keskiviikon kotimatkalla, kuvat ja terveiset eivät kuitenkaan vähentäneet. 

"Hei! Odotetusti mulla ei ole hyviä ekoja kuulumisia. Laku on täällä erittäin pelokas ja arka. Ei ole vielä syönyt eikä juonut. On pissanut pienen pissan, ei ole vielä ulostanut... ...Sai ruokastimuloivan lääkkeen. Toivottavasti huomenna on paremmat kuulumiset", viestitti hoitohenkilökunta Tampereelta.

Ensimmäisen päivän kuva kuulumiset

Ensimmäinen viesti luettiin ja yritettiin sovittaa sitä Lakun persoonaan. Viesti oli (ehkä) odotetun kaltainen. Silti ahdisti. Perjantain viesti oli aavistuksen parempi.

 "Hei! Laku on luonnollisesti edelleen hyvin arka ja pelokas, mutta ruokastimuloiva lääke on auttanut ja hän on syönyt suuria määriä ruokaa. On juonut ja pissaut. Ei ole vieläkään ulostanut, mutta alku syömättömyyden sekä stressin takia, voi hyvin olla, että ulostaa vasta huomenna kotona. Nähdään huomenna klo 19.30."

Toisen päivän kuva kuulumiset

Kuvista olimme nähneet peittojen alla lymyilevän Lakun, mutta katse oli ollut onneksi rauhallisen oloinen. Paljon rauhallisempi, mitä kotona henkilökunnalla, joka jo selkä vääränä kantoi peittoa, ruokaa ja Lakun tarvikkeita autoon viikon eristystä varten.

Lauantaina lähdimme Tampereelle hyvissä ajoin. Matkan varrella, melko lähellä Vet4cat-klinikkaa pidimme ruokatauon, sillä matka tuli kuitenkin jatkumaan heti kun olimme saaneet Lakun. Lähellä pidetyn tauon ansiosta saavuimme pihaan sovittuun aikaan. Hetken kuuntelimme edellisen potilaan käyntikuulumiset (ei ollut kunnolla syönyt), joka osaltaan viime metreillä lisäsi huolta. Lisäksi hoitaja oli keskiviikko illasta "pimittänyt" tiedon, että Laku oli jodipistosta antaessa saanut paniikkikohtausken. Pimitys oli ehkä ihan aiheellinen henkilökunnan mielenterveyden kannalta. Sen vuoksi hoitajan pyynnöstä haimme Lakun kellarista. Hoitaja ei halunnut jahdata mahdollisesti karkuun luikkivaa Lakua ympäri klinikkaa. 

 Reaktio Lakulla meidät nähtyämme ei ollut puskevan positiivinen, vaan ehkä hieman hämillään ja epäuskoisen oleva. Luottoa joutui hieman hakemaan. Veimme Lakun yläkerran toimenpidehuoneeseen, jossa puettiin taas painopuku ja otettiin verikoe. Samalla mitattiin myös säteilyarvo, joka metrin etäisyydeltä mitattuna annosnopeutena oli 0,95 uSv/h normaalin taustasäteilyn annosnopeus on n. 0,1-0,3 uSv/h). T4-arvo oli 58,5 (viite13-48). 

Sitten saatiin hoito-ohjeet luettavaksi ja allekirjoitimme ne. Käyttämättömät ruuat ja peitot annettiin takaisin. Mikäli peitoissa olisi ollut oksennusta, olisi peitot hävitetty tai noudettu puolentoista kuukauden kuluttua, jolloin niissä ei olisi ollut oksennuksen mukana tullutta säteilyä. Nyt peitot olivat "puhtaat" ja otimme mukaan ne vietäväksi kuitenkin suoraan pesukoneeseen. 

Ulkona pimeys oli laskeutunut ja alkoi pitkähkö kotimatka. Vaikka luonnonvalon poistuminen tiedettiin, tuli musta moottoritie hieman yllätyksenä. Tottumattomalle autojen valot ja vauhti tuntui kurjalta. Riihimäen ABC:n pihalla pidimme hapenotto tauon ja samalla veikkasimme Elämäni biisi - ohjelman rivin. Siitä emme suinkaan jatkaneet kotiin, vaan ajoimme mökille, jonne oli rakennettu Lakulle eristyshuone. Perillä Laku kävi suht nopeasti vessassa ja söi. Se oli helpostus, että söi ja kävi. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja laku jäi omaan eristyshuoneeseen. 

Yöllä henkilökunta heräsi outoon ääneen. "Mikä toi ääni on. Ihan kuin joku liikkuisi alapuolella". Ääni ei kuitenkaan unenpäästä saaneita henkilökuntalaisia sen kummempin häirinnyt , vaan unia jatkettiin saman tien. Hiiri, rotta, mikä lie... Kun suurempaa meteliä ei kuitenkaan kuulunut, olimme siinä uskossa, että Laku loikoilee omassa huoneessa. Aamulla huomasimme, että keittiön eristyksen ovi oli kammettu auki, eikä Lakua löytynyt mistään! Katsoimme piipun pellit, että ne ovat varmasti kiinni, lattiakaivojen ritilät vaikka niihin ei kissa varmasti mahtuisikaan - kaapit, kaapin takuset, kaikki paikat. Lakua ei löytynyt. Sattumalta katsoimme myös yöpöydän laatikostot, jonka alimman laatikon alta paljastui matala tyhjä tila ja sieltä löytyi myös Laku! Ääni, jonka yöllä olimme kuulleet, oli Laku joka oli ryöminyt kaapiston alle. Palautimme Lakun keittiöön ja vahvistimme oven. 

Sunnuntaina henkilökunta jakautui kahtia ja toinen jäi viikoksi mökille Lakun kanssa ja toinen lähti kotiin hoitamaan loppua porukkaa.

 

Laakun piilopaikka

Henkilökunnan tekstiviestejä välillä su 24.9 - ma 25.9:

Su 24.9.2023, 16:30. Laitoin tulet ja keitin kahvit ku alko paleltaa. Tuulee. Laku siirtynyt kaapin alta tynnyriin

Su 24.9.2023, 18:19. Äänestä päätellen Laku syö nyt. Käyn kohta kattoo.

Ma 25.9. 2023, 03:24. Varmaan pakko tuoda Laku kotiin. Se vääntää tota ovea ja pääsi taas vapaaksi. Pelkää veden kolinaa ja mua. Mietin miten saadaan pysymään se Vihreessä?

Ma 25.9.2023, 08:34. En meinannut löytää Lakua mistään. Oli syönyt vähän ja pissannut. Raapi ovea n. 00-05.

Ma 25.9.2023, 12:40. Laku edelleen kaapin päällä. Miten saan sen syömään?

Ma 25.92023,  13:25. Kissa ei saa olla 24h syömättä . Enkä yllä kaapin päälle tuuppimaan.

Ma 25.9.2023, 14:37. No tuu sit hakee meiät. Tääl on ruokaa ja kahvipullaa.

Laku ahdistui niin paljon mökillä olosta,  että se piti hakea tiistaina kotiin ja laittaa Vihreään huoneeseen.

Laku kotona Vihreässä huoneessa - ruoka maistuu

Henkilökunnan tekstiviestejä tiistai 26.9:

Ti 26.9.2023, 08:13. Laku nukkui klo 6.55 asti, siitä asti huutanut ja roikkunut ovessa. Kiipee ovea kattoon asti. En tiedä kuinka jaksaa 10 päivää tätä.

Ti 26.9.2023, 10:18. Nyt nukuttiin melkein 2h. Jee! Päätä särkee, laitan kahvia.

Ti 26.9.2023, 11:32. En enää jaksanut olla kotona. Tulin kattelee ihmisiä joilla on isompia ongelmia.

Kertakäyttö käsineitä käytettiin usein.

Lakun karanteenin kokonaiskesto oli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko oli tarkoitus olla mökillä. Siellä olisi saanut kätevästi kerättyä vessatuotokset erillisastiaan ja niitä olisi vaivatta saanut säilyttää reilusti sivummalla. Lopulta Laku mökillä reilut kaksi päivää ja sen jälkeen se piti tuoda kotiin. Kotona ei ollut sen helpompaa. Lakua ahdisti olla Vihreässä huoneessa. Se kolasi, hyppi ja puri Vihreän huoneen verkko-ovea ja se johti siihen että henkilökunnan täytyi aste asteelta vahvistaa ovea. Lopulta ovi oli melko lailla umpeen laitettu. Verkko-oven lisäksi jouduimme yöksi laittamaan huoneen varsinaisen oven kiinni. Melko nopeasti jouduimme kääntämään siitä ovesta ovenkahvat alaspäin, sillä Laku saattoi hyppiä liki maanisesti parikymmentä kertaa ovenkahvaan, vaikka hyvin huomasi ettei se johda mihinkään. Verkko-ovea olisimme halunneet käyttää sen vuoksi, koska siinä olisi säilynyt näkö ja hajuetäisyys, mutta siitä läöhtevän metelin vuoksi sitä oli pakko laittaa umpeen. Lakulla oli tapana aloittaa järjetön meuhkaaminen n. klo 01 aikoihin ja jossain vaiheessa se siirtyi alkamaan n klo 03-04 aikoihin. Isännöitsijältä ei varoitusta tullut, vaikka naapuri ilmoitti seinään hakkaamalla oman mielipiteensä.

 Kaikki muu sujui hyvin. Laku sai ruokansa Vihreään ja vessojen siivoamiset sujuivat ongelmitta. Jätöksiä säilöttiin ensin parvekkeella, josta niitä siirrettiin varastoon ja jossain vaiheessa kuljetimme niitä mökille, jonne ajoaikaa on noin puolisen tuntia. Henkilökunta nukkui turvaetäisyyden (3 metriä) vuoksi olohuoneessa ja ruokaili myös siellä. Täytyy muistaa, etteivät seinät pidättele säteilyä. Kolme metriä on lyhyt matka. Vessoja siivottiin kertakäyttöhanskat kädessä, samoin hanskat kädessä pestiin Lakun ruokakipot, hoidettiin siivoukset ja silitykset. Loppusilauksena pesimme käsiä. 

Laku pääsee Vihreästä huoneesta pois

Pari viikkoa kului vajaiden yöunien vuoksi sumussa ja ärtyneenä. Syyskuu hupeni jonnekin. Se tuli, se meni. Mutta koitti päivä kun Vihreän ovi avautui ja Laku sai astella siitä vapaasti ulos. Poistumiseen ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa tai suuria eleitä - päinvastoin. Laku otti lopulta oven aukeamisen järkähtelemättömällä tyyneydellä, ei säpsynyt tai säntäillyt. Eikä mennyt aikaakaan kun Laku otti Vihreän huoneen jälleen omakseen, siinä missä muutkin huoneet. Ei säpsynyt edes sitä kun oli huoneessa samaan aikaan henkilökunnan kanssa. Ei huonoja fiiliksiä. Puoli voittoa sekin.

Laku ja Miina - yhteinen sävel löytyi heti

  

Normaalin elämän ohessa jäimme odottamaan ensimmäistä verikoetta ja sitä päivää kunnes sai säilötyt vessajätökset hävittää lopullisesti. Ensimmäinen jännittävä verikoe oli kuukauden päästä operaatiosta. Kakkojen ja pissojen hävittämistä sai vielä tovin odottaa, niiden vuoro tulee n. puolentoista kuukauden päästä operaatiosta.

Lakun ensimmäisen verikokeen tulos oli hyvä! Jos viitearvo T4 on 10-60, niin Lakun arvo on tällä hetkellä 19,5. Se on hyvä tulos! Se on tulos, joka saa kaiken tuntumaan oikealta ratkaisulta, kaiken arvoiselta. Se saa unohtamaan kuinka raskaalta eristys ja koko projekti tuntui. Arvo tulee vielä tuosta todennäköisesti laskemaan ja hyvin todennäköisesti se ei ainankaan nouse. Lääkärien toive on jossain 10 ja 20 välissä. Kun kasvain tuhoutuu kokonaan, arvo laskee. Toinen kontrolli on kolmen kuukauden päästä operaatiosta. 

Laku, Pökö ja Hannu - kasan alla nuupahtanut henkilökuntalainen

Iso kivi on vierähtänyt ja toivottavasti saamme lakaista pienimmätkin hiekan jyväset harteilta kokonaan. Vaikka kuinka suunnittelimme koko operaatiota, Laku omana persoonanaan päätti toimia toisin. Siihen emme osanneet varautua. Hoitoon ja sen jatkotoimenpiteisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin ja suunnitella hyvin. Täytyy muistaa että kissat ovat omia persoonia ja hyvinkin suunniteltu juttu voi mennä miten sattuu. Yht´äkkiä huomaat olevasi suunnitelmassa D, mikäli olet edes niin monta suunnitelmaa miettinyt. Realiteetit on otettava huomioon - turvaetäisyydet, eristykset, eristyksen kesto, muut kanssa kärsijät. Naapurit. Saatko järjestettyä vessajätösten säilömisen puoleksitoista kuukaudeksi? Saatko järjestettyä kuljetukset? 

Radiojodihoito on hyvä, se hoitaa yleensä kerralla kuntoon. Lääke ei ole hoitava, vaan se hoitaa oireita. Ratkaisu Lakun kohdalla näin jälkiviisaana ja onnistuneen tuloksen ansiosta on ollut hyvä. Laku on aavistuksen muuttunut. Laku on rauhallisempi. Paino on pysynyt ennallaan ja sen nousemista odottelemme. Toinen verikoe kertoo vielä tarkemman tilanteen. Se on pari päivää ennen joulua. Sitä odotellessa.

Tippa - T4-kissa; taustaa ja mitä kuuluu nyt

Tipalla todettiin reilu kolme vuotta sitten, 2016, kilpirauhasen liikatoiminta. T4-arvo oli tuolloin 66,2 (viite 12.00-58.00). Liikatoimintaa alettiin lääkitsemään, mutta tulokset olivat nopeasti vaihtelevia. Lääkitys aloitettiin 2,5mg:n tabletilla Felimazolea. Melko pian lääkityksen alettua yleisvointi heikkeni, Tippa väsähti ja alkoi oksentelemaan. Felimazole pudotti valkosoluarvot (WBC) 2.5:een (viite 5.5-15.4) - kun reilu kolme kk:tta aikaisemmin arvot olivat olleet 3.99. Felimazolen käyttö keskeytettiin.

Tippa

Helmikuussa 2017 vaihdoimme eläinlääkäriasemaa. N puoleen vuoteen Tipalla ei ollut minkäänlaista lääkitystä. Laboratoriotutkimuksissa selvisi, että Tipan T4-arvo oli siinä vaiheessa (ilman lääkitystä) 88.8 (viite 10-60) ja valkosoluarvot (WBC) 3,1 (viite 5.5-19,5). Felimazole otettiin jälleen kokeiluun.

Uudet testitulokset saatiin jo parin viikon päästä, helmikuun lopussa (2017). Kun valkosoluarvot olivat tämän kokeilun jälkeen jälleen pudonneet; 1,3 (viite 5.5-19.5), tultiin lopulta siihen tulokseen ettei ratkaisu löydy Felimazolesta. Se lääke ei yksinkertaisesti sovi Tipalle. Tässä vaiheessa tehtiin päätös YD-ruokavaliosta. 

Aluksi Tippa söi YD-ruokaa hyvällä halulla ja se tuntui auttavankin, mutta ajan myötä YD-syöminen väheni, kunnes lopahti kokonaan. Myös Tipan paino oli pudonnut.  

Keväällä 2019 kilpirauhasarvo oli selkeästi koholla, ollen 167,3 (viite10-60). Koska Felimazolesta Tippa sai sivuvaikutuksia, aloitettiin kokeilu nestemäisellä lääkityksellä. Aamuin illoin annettiin 0,25 ml Apelkaa. 

Tippa tulee aamupuurolle kuuntelemaan henkilökunnan haukotukset

Sillä tiellä olemme edelleen. Nestemäiseen (Apelkaan) siirryttiin sen annostelevuuden vuoksi. Nyt T4-arvot ovat 119 ja valkosoluarvot (WBC) 3,8. Ruiskun avulla pystymme hieman hienosäätämään eli parina päivänä olemme antaneet hieman suuremman annoksen, jotta T4-arvo laskisi hieman, mutta kuitenkin niin etteivät valkosoluarvot laskisi liian alas. 

Tänä päivänä Tippa saa parillisina päivinä kaksi annosta (0,25 ml) ja parittomina yhden annoksen. Mikäli Tippa saisi joka päivä kaksi annosta, menisi T4-, sekä valkosoluarvot (WBC) liian alas ja sama toisin päin, mikäli lääkeannoksia tulisi ainaoastaan yksi/pvä. Tämä on paras tilanne johon olemme päässeet ja tällä tulemme toimeen. Ruisku toimii hissinä haluttujen tilanteiden välillä. 

Vaikka ikää on vajaa 17-vuotta ja kuulo on mennyt, Tippa on kaikki huomioon ottaen hyvävoipainen. Kuurouden vuoksi Tippaa täytyy lähestyä hieman eri tavalla. Kilpirauhasen ja osin kuurouden vuoksi Tippa äityy paikoin huutelemaan ja juominen on välillä runsasta. Kakkajuoksu on kuitenkin edelleen vertaansa vailla ja on ollut hetkiä jolloinka Tippa on äitynyt leikkimäänkin. Tippa nukkuu paljon, mutta se menee osin myös iän piikkiin. Niin nukkuvat muutkin. Lääkkeen Tippa ottaa hyvin, sillä lääkkeen annon jälkeen palkinto tulee herkun muodossa. Sen ovat oppineet muutkin.

Seuraava kontrolli on merkattu puolen vuoden päähän. 

T4-kissa / Hoopo (osa 2/2)

Hoopo on n. 11 vuotias, isokoinen harmaa kissa-herra, jolla todettiin 2013 munuaisten vajaatoiminta. Arvoja alettiin seuraamaan säännöllisin verikokein. Noin vuosi sitten lääkäri epäili kilpirauhasia, siitä huolimatta, ettei kokeissa näkynyt mitään.  

Hoopon paino alkoi laskemaan 100 gr/ kk, vaikka elintavoissa ei kummempia muutoksia esiintynyt. Käytös muuttui kuitenkin levottomaksi ja äksyksi, eikä ruokakaan tahtonut maittaa. 

Heinäkuun veriarvot ylittivät juuri ja juuri T4-viitearvon, mutta lääkitystä ei vieläkään aloitettu. Kaksi kuukautta myöhemmin arvot jatkoivat nousua ja nyt oli hoidon aika.

Kun stressaavan Hoopon säännöllinen lääkitys (2 krt/vrk) alkoi käymään omistajalle haastavaksi ja kun lisäksi Hoopon hyvä yleiskunto ja ikä mahdollistivat radiojodihoitoon hakeutumisen, käännettiin katse Tampereen suuntaan Vet4Cat-klinikalle. Aika varattiin ja sinne lähdettiin.

Hoopo kuuluu Pesosen porukan elämään siinä mielessä, että Hoopo on Pesosen blogissa ajoittain vierailleen mystisen kissa-tädin kissa. Hoopo saattaisi olla myös Pesosen porukoissa, sillä aikoinaan kävimme Hoopoa katsomassa, mutta kun näitä "Hoopoja" olikin kaksi, menivät kissat kissa-tädille. 

Seuraavassa jutussa vilahtava "kakkoskuski" on Pesosen emäntä.

Hoopo - matkalla Tampereelle-

Tekstiviesti kakkoskuskille:

19.09.2017, klo 17:37.

Täällä treenataan makkarin

oven kiinni pitämistä

ja kyl on outoa ja

jännittävää o:

PERJANTAI 22.09. -meno Tampereelle-

 Hoopo oli aamusta asti uteliaana tutkinut kuljetuskoppaa jopa niin paljon, että luukun olisi voinut aivan rauhassa sulkea ja kissa olisi ollut lähtövalmis. Uteliaisuus ja rohkeus katosivat kuitenkin, kun tien päälle päästiin. Menomatka Tampereelle ei maistunut! Hoopo huusi koko matkan - alusta loppuun. Vasta klinikan pihalla Hoopo hiljeni. 

Menomatka oli koko seurueelle jännittävä. Kuinka löytää perille? Minkälainen liikenne? Kaistanvaihdot!?  

Arkiliikenne moottoritiellä oli julma. Rekkaa viuhui vasemmalta ja oikealta ohitse. Moottoritien liikenne räyhäsi täydellä voimalla pienen punaisen Skodan sisätiloihin, eikä se ainakaan parantanut huutavan Hoopon oloa. Matkaan mukaan lähtenyt ajokortiton kakkoskuski oli kolmantena silmänä ja navigoi rauhatonta kuskia.  Nyt ajoaika normaalin kymmenminuuttisen koti-eläinlääkärireissun sijaan oli liki 1 1/2 tuntia pidempi. Paljon asioita joita piti ottaa huomioon. Kuski mietti Hoopoa ja kotiin jääneitä kissoja. Kuinka koko porukka pärjää? 

Reitti etelän suunnasta tultaen on helpohko. Ajo, niiden hurjalta näyttävien liittymien ohitse, aina moottoritien loppuun, Nekalan risteykseen asti ja siitä oikealle. Reilu kilometri suoraan ja oikealle. Omakotitaloja ja liikehuoneistoja. Parkkiruutuja on, jopa Vet4CAt-klinikan edustalla, mutta tällä kertaa puolenpäivän aikaan paikat olivat varatut.  


Kaikki tapahtuu nopeasti ja viimeistään tässä vaiheessa kun sydän hakkaa sataakahtasataa on kaveri hyvä olla mukana, sillä vastaanotto klinikalla tapahtuu aksenttia puhuen. Tottumattomalla saattaa jäädä asioita epäselviksi. Neljä korvaa kuulee mainiosti kahden korvan tarpeet. Kissaystävällinen hoitaja otti Hoopolta tiedot, punnitsi kissan ja kertoi asioita mm. kotiinpääsystä. Sitten Hoopo vietiin alas kellariin.

Klinikan kopit

Kellari oli sokkeloinen, jossa jo kaksi rauhallisen oloista, pistoksen saanutta potilasta odotti, pleksillä varustetuissa metallikopeissa. Hoopon koppi sisustettiin  omilla kodista mukana tuoduilla tekstiileillä. N. metrin korkeassa ja leveässä kaksitasoisessa kopissa on matala vessaosasta erikseen, jonne käynti on pyöreän reiän kautta. Vessa sijaitsee alatasolla. Noin 80 cm syvässä kopissa on tämän lisäksi mm. tähystyshylly ja oleskelutilaa. Hoitaja käy kahdesti päivässä antamassa ruokaa ja tyhjentämässä vessat. Talon puolesta on hyvät ruuat, mutta tässä tapauksessa Hoopon emäntä toi omat munuaisraksu ja hieman herkkuja. Mikäli kissalle ruoka ei vieraassa paikassa maistu, annetaan sille ruokahalua lisäävä ruiske. 




Aikaa kellarissa meni vain noin viitisen minuuttia, sillä paikalla olleet kaksi muuta kissaa olivat saaneet jo pistoksen, eikä tilassa voinut säteilyn vuoksi pidempään olla. Nopeat rapsutukset ja ihmiset pois. Hoopo oli kummissaan, mutta ei paniikissa. "Hei hei ja hyvää viikonloppua". 

Yläkerrassa allekirjoitettiin sopimus ja maksettiin 1350 euron lasku. Viennistä saattaa jäädä karun kellarin ja tapahtuman mahdollisen nopeuden vuoksi kolkko maku, mutta faktat täytyy ottaa huomioon. Emäntä pelkäsi kotimatkan alkaessa henkistä romahdusta, mutta sitä ei tullut. Klinikan hoitajan ja kakkoskuskin rauhoittelu taisivat tehota.

HOOPOLLE PISTOS 

Hoopo sai pistoksensa jo perjantaina, välittömästi kun viikonlopun neljäs potilas oli saapunut. Maanantaina eläinlääkäri Serban Ursachin oli määrä tutkia Hoopon kasvaimia. Vaarana hoidolle on, että se ei tehoa tai sitten se tehoaa liiaksi ja muuttuu kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, mutta näitä tapauksia ei ole ollut. Kissat joiden T4-arvo on jopa 300 paikkeilla, joutuvat olemaan karanteenissa suuren säteilyn vuoksi jopa n. viikon verran. Hoopon alhaisemman arvon vuoksi käynti tulisi kestämään reilun viikonlopun.
  

Kotona ilmapiiri oli pysähtynyt. Jotain puuttui - kaikki tiedostivat sen.  Nuorimmainen oli illansuussa etsiskellyt Hoopoa, poukkoili sänkyyn ja pois, mutta ei kuitenkaan levottomuudeksi asti. Tiedä sitten oliko kyseessä ikävä vai tilanteen taju. Seuraava yö oli joka tapauksessa hitusen pidempi. Pelotti.

Hoopo klinikalla

LAUANTAI 23.09. -ensimmäinen vuorokausi-

Eka vuorokausi Hoopolle on mennyt vaikeasti. Ei ole syönyt eikö juonut, eikä käynyt lainkaan laatikolla. Annoin ruokastimuloivalääkeen ja virtsarakon rentouttava lääkkeen. Nostin hänet myös pois häkistä ja hän on nyt vapaana koko kellaritilassa.

- Vet4Catin s-posti-


Itku pääsi. Sofin 4-v syntymäpäiville saapunut kissa-täti oli apea ja syy oli selvä; Hoopolla oli ollut vaikea ensimmäinen vuorokausi. Hoopoa yritettiin piristää päästämällä se vapaaksi klinikan kellaritiloihin. Samoja tilanteita on ollut aiemminkin ja kissan vapaaksi päästäminen on rauhoittanut. Jos ei, niin silloin kissa joudutaan katetroimaan rauhoituksessa.

Tekstiviesti kakkoskuskille:

23.09.2017, klo 21:32. 

Viel yks häiriköinti.
Tuli mieleen voiko Hoopolla 

olla kurkku kipee kun nauku 

koko matkan, eikä siks jois 

ja söis? Nukun nukun tai 

ainankin silmät nukkuu.



Lauantain uutinen kuitenkin romahdutti mielialan ja siitä alkoi piinallisen pitkä viikonloppu. Mielessä myllersi monet asiat. "Mä lähden hakemaan sen kotiin".

SUNNUNTAI 24.09. -s-posti-

Sunnuntaina, ennen aamu kymmentä, tuli vapauttava s-posti, jossa kerrottin Hoopon reipastumisesta!

Tekstiviesti kakkoskuskille:

24.09.2017, klo 10:09.

Huomenta! Hoopo syönyt vähän

ja pissannut. Menen siis

Tampereen sijaan nukkumaan :)

Kopista pois pääsy oli reipastuttanut Hoopoa. Renal- ja märkäruuat eivät olleet maistuneet, mutta kuivanappulat kyllä. Tärkeintä oli, että Hoopo söi nyt jotain. Jos kotona oltiin tyytyväisiä, oltiin myös klinikalla. Klinikalta lähetetyssä s-postissa vielä muistutettiin ja informoitiin emäntää: 

"Tänne ei saa tulla hoidon aikana, se on kieletty :). Oon huomenna yhteydessä 12-13 välisenä aikana". 

Lauantaina vielä lähtökuopissa ollut emäntä oli nyt "rauhoitettu". 

MAANANTAI 25.09. -kotiin pääsy?-

Maanantaina klinikalta tuli viesti, joka piti jälleen emännän varpaisillaan. Hoopo syönyt edelleen vähän (mutta tarpeeksi) - on kuitenkin juonut , pissannut ja ulostanut. Samassa viestissä väläyteltiin jo kotiinpääsystä, edellyttäen, että verinäytteiden arvot ovat kunnossa ja säteily tarpeeksi matala. Kakkoskuskille lähettämän viestin emäntä päätti vielä raskaisiin huokauksiin; " Jonkin telineen takana lymyili kuvassa. Huh huh!".

KOTIINPALUU

Saman päivän iltapäivänä tuli yhteydenotto, jossa kerrottiin, että Hoopon saa hakea kotiin! Työjärjestelyt uusiksi ja punainen ja pippurinen Skoda kohti Tamperetta, kakkoskuksi mukana. Tampereella Hoopo koppineen kainaloon ja kotiin. Kotimatka oli menomatkan toisinto, lukuunottamatta paria viimeistä moottoritien kilometriä, joita Hoopo kunnioitti hiljaisuudella. Vilkku kotiin sai Hoopon taas huutamaan. 

Pahin piina oli ohi. Hoopo oli kotona. Nyt piti klaarata kotiolot. Kahta muuta kissaa selvästi pelotti Hoopon oudot hajut ja niitä piti perässä hiihtäen tutkia. Haju tuntui seuraavan myös hermostunutta emäntää, joka käveli ympyrää ja seiniä pitkin. Lopulta sekä Hoopo että emäntä rauhoittuivat. Rauhallisin paikka löytyi sylistä. "EI SYLIIN! Ei voi ottaa". Hoopo oli säteilyn vuoksi häädettävä sylistä. Sohvalla ei voinut olla, sillä siellä Hoopo on tottunut aina makamaan emäntänsä sylissä. Emäntä loikki ylös, käveli ja seisoi, piti etäisyyttä. Kun istui sohvalla, piti syliin kerätä röykkiö tyynyjä, ettei Hoopo tulisi. Levotonta levotonta. Hoopon boikotointi oli vaikeaa.

Tekstiviesti kakkoskuskille:

25.09.2017, klo 21.16

"Täällä menee ehkä 

hyvin, en oo ihan varma? 

Kyl tää tästä"

YÖ

Nukkumisjärjestelyt olivat haastavat. Hoopo ei saanut tulla viereen nukkumaan. Kun sänkyä ei voinut siirtää, siirrettiin emäntä. Emäntä nukkui kylpyhuoneen lattialla, jonne kissoilla ei ole koskaan ollut pääsyä. Tällä järjestelyllä jäi koko asunto kolmen kissan käyttöön ja ylimääräisiltä jännitteiltä säästyttiin. Yleisesti huomioitaa on, ettei radiojodi-potilas saa olla kontaktissa lasten tai raskaana olevien kanssa. Se kannattaa huomioda vieraita kutsuttaessa. Kissaa ei saa myöskään päästää ulos!

Emäntä nukkui yönsä hyvin. Seuraavana aamuna Hoopoa haisteltiin edelleen, mutta nyt siinä oli mukana uteliaisuutta, ei pelkoa. Emännän pelkäämiä yhteydenottoja ei kissojen välille muodostunut. Se oli helpotus kaiken keskellä. Ehkä tästä selvitään. 

Tekstiviesti kakkoskuskille:

26.09.2017, klo 09.06.

"Kai myö nukuttiin o: 

Nukkuivat siellä täällä, 

jätin tv:n päälle, hiivin 

makkariin, ovi kii, nukahdin, 

heräsin murinaan, ovi auki, 

sohvalle, Hoopo jalkoihin, 

vaihdoin paikkaa, vaihdoin 

paikkaa, vaihdoin paikkaa. 

Tänään vien patjan 

pesuhuoneeseen ja nukun 

siel viikon. Sit en enää 

boikotoi Hoopoa. Ihanaa, 

että poika kotona :)"


27.09.2017, klo 08.47.
"Rauha maas ja kaikki hyvin:). 
Hoopo nukkuu nyt sylissä, 
tasalta tulee häätö. Itse 
nukuin hyvin pesuhuoneessa.
Pää tyynyyn ja olin unessa.
Mennyt siis paremmin kuin 
haaveilin. Toiovtaan että 
tulos on pysyvä. ISO KIITOS
avusta, en olisi ilman 
selvinnyt!" 

Elämä Hoopolassa on tasaantunut. Kolmen kissan kakkoja ja pissoja on kahden viikon ajan otettu talteen, kaiken kaikkiaan kahden muovikassillisen verran ja säilötty ne ulkovarastoon. 

Kotiuttamisen alkuvaiheessa potilaan virtsa, sekä kakka ovat radioaktiivisia ja kun taloudessa on kolme kissaa, on kaikkien ulosteet korjattava talteen. Vessat on siivottava vähintään kahdesti päivässä. Hoopolassa niitä on kerätty useammin. Talteen otettujen pissojen ja kakkojen varoaika on 45 vuorokautta, jonka jälkeen ne saa hävittää normaalisti. Turvallisuustoimenpiteitä ei tarvita 9.10. jälkeen.



Näin sivusta seuraajana on ollut kahdenlaista jännitystä; kaikki uusi ja outo on aina jännittävää, mutta sitten on ollut se vakavampi puoli, jonka jännitys on raastavaa. Tämä ei ole ollut leikkiä vaan kyseessä on ollut terveydet ja tunteet. Vaikka asiaan vaikuttavia tekijöitä on paljon, kaikki matkat, karenssit, kotiolot, kissojen yhteiselo, ihmisjärjet jne... ovat tähän asti menneet hienosti. 

Tässä tapauksessa Hoopon aika Tampereella oli varsin lyhyt. Matka Tampereelle oli kohtuullinen reilu tunti ja ajo tapahtui valoisaan aikaan - toki tuolloinkin moottoritie on vilkas. Hoito on outo ja stressinsietokyky on varmasti äärimmillään. Radiojodihoito maksaa, mutta niin maksaa hoito muitakin väyliä pitkin. Kissan tarpeet ovat monta päivää radioaktiivisia ja vastuu siitä täytyy kantaa. Eli suinpäin ei hoitoon voi ilmoittautua. Hoito on "oikotie", mutta ei ainoa keino.  

Hoopon toipuminen on edelleen kesken. Viimeisin T4-arvo ei ollut toivotunlainen, mutta lisä annostusta ei vielä annettu. Seuraava, toivottavasti suuntaa antava kontrolli on viikon sisällä ja seuraavat, Hoopon lopullisen tilan kertovat kontrollit parin kk:n välein. Hoidossa saattaa olla uusimistarve, mutta täällä pysytään siinä toivossa, ettei Hoopo tarvitsisi uutta Tampereen matkaa! 

Pesosen blogi seuraa syksyn mittaan Hoopon kuulumisia.  

Verikokeiden tuloksia:

6.7.2017

UREA 10 mmol/l (5,7 - 13,5)

Kreatiini 151 mol/l (0-168)

SDMA 13 g/dl (0-14)

tuolloin T4 tyroksiini oli 60,1 nmol/l (10-60)

5.9.2017 otettu T4 oli 63,2

(vuonna 2016 lukemat olleet 32,4 ja 49)

25.9.2017 (huom! eri labra, hieman erilaiset viitearvot)

UREA/bun 11,8 (4-15,5)

Kreatiini 130 (110-165)

T4 43,3 (13-48)

Maailmanparannuskahvit

Tippa

Tipan T4 tulokset näyttävät nyt arvoa 70,5, eli sillä ylitetään raja-alueen 30-60 arvot. Normaalin kissan tulos olisi 10-60. Viimeksi syyskuun puolivälissä, tulos oli 7, eli liian matala ja sen toimesta lääkäri keskeytti felimazole lääkityksen välittömästi. Lääkityksen keskeyttämisen johdosta valkosoluarvot ovat nyt n. kuuden viikon aikana melkein palautuneet. Lääkitys keskeytettiin, sillä Felimazole todettiin Tipalle liian vahvaksi lääkkeeksi, joka aiheuttaa valkosoluihin harvinaisia liittyviä harvinaisia sivuoireita, mm. lymfopeniaa ja neutropeniaa.

Olemme nyt pohtineet jatkohoitoja ja tullenemme siihen tulokseen, että lähdemme Tampereelle kissaklinikka Vet4Catin radiojodihoitoon, mutta...

Fakta on se, että Tipasta tai lähinnä virtsasta ja ulosteesta tulee radioaktiivinen - hetkeksi. Hetki, eli alkuvaihe tarkoittaa sitä, että n. kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen pitäisi Tipan pissat ja kakat kerätä astiaan, johon muut (lemmikit, lapset, villieläimet) eivät pääsisi käsiksi. Kerättyjä hiekkoja tulisi säilyttää 45 vuorokautta, jonka jälkeen ne saa hävittää normaalin jätteen mukana. Suuri jäteastia, pitkään nurkissa. Se ei ole ongelma, sillä lasitetulla parvekkeella on tilaa.

Myös Tipasta itsestä tulee "radioaktiivinen", jonka seurauksena Tipan kanssa ihokontaktissa olemista tulisi välttää. Esim. sänkyyn Tippaa ei saa päästää. Pissoja ja kakkoja ( ja oksennuksia) siivotessa täytyisi käyttää hanskoja. Lasten ja raskaana olevien naisten kohdalla varovaisuus on vieläkin tärkeämpi. Tipan itsensä radioaktiivisuus tarkoitta sitä, että Tipassa on vähemmän säteilyä kuin normaalissa taustasäteilyssä (esim. lentokoneessa). Tosiasiassa kotiutuva kissa "säteilee" metrin päässä n. 1-3 us/t, kun vastaavasti ulkosäteily on n. 9 us/t. Suurempi huoli on Tipan jätökset, jotka säteilevät Tippaa enemmän.

 Periaatteessa Tippa ei ole vaaraksi muille kissoille, sillä sivuvaikutukset näkyvät vasta 20-30 vuoden kuluttua ja harva kissa elää noin vanhaksi. Sama pätee ihmiseen, mikäli omistaja on jo vanha. Noin läyhästi ei tietenkään voi asiaan suhtautua, sillä esim. nuorilla kissoilla Sofilla ja Lakulla on kaikki mahdollisuudet elää vielä parikymmentä vuotta. Ainoa mahdollisuus on eristää Tippa muista.

Joulukuussa olisi ensimmäinen mahdollisuus päästä hoitoon, mutta se tarkottaisi sitä, että Tipan eristys tapahtuisi juuri joulun ja uuden vuoden aikaan. Sitä emme halua. Eristyksen kanssa ei ole ongelmia, sillä saamme asennettua yhteen huoneeseen verkko-oven. Huone on onneksi se, jossa Tippa on alkanut viihtymään yhä enemmän. Mutta huone on samalla se, joka on sisäpihan puolelle ja juuri tämä estää joulukuisen hoidon mahdollisuuden. Joulu vielä ehkä menisi, mutta arvaamaton uusi vuosi pommeineen on huolen aihe ja se täytyy ottaa huomioon. Emme halua pitää väkisin Tippaa uuden vuoden pommikaapissa.

Asioita ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta Tampere on todennäköinen. Ensimmäisen hoitokerran paranemisprosentiksi on luvattu huikea 95%. Kauniita lukemia, oudossa hoidossa. Saako Tippa tämän reilun 1000 euron hoidon avulla oleellisesti vuosia lisää, sitä emme tiedä. Tippaa täytyy kuitenkin hoitaa ja vastaavat lääkkeet ja lääkärikerrat tulisivat nousemaan ajan kanssa liki samoihin euromääriin, ellei jopa ylitse. Juomme vielä yhdet maailmanparannuskahvit ja sen jälkeen päätämme.

Lähteet: 

http://www.vet4cat.fi/

Serban Ursachi s-posti

Linkki syyskuun tekstiin: 

http://kissapesonen.blogspot.fi/2016/09/laakitys-keskeytetaan-valittomasti.html

Lääkitys keskeytetään välittömästi

Tippa kävi eilen kilpirauhas-kontrollissa. Olimme valmistautuneet vajaan puolen tunnin pikakäyntiin, mutta lopulta aikaa kaikkine työvaiheineen meni puolisentoista tuntia. Tippa jaksoi koko reissun mallikkaasti, vaikka verinäytteen oton aikaan, odotushuoneeseen saapuneen koiran vaivojen valitukset silminnähden hermostuttivat Tippaa. Henkilökunnan avustuksella ja asiakkaiden yhteisymmärryksellä koira piipahti ulkona jaloittelemassa sen ajan, kun Tipalta saatiin verinäyte otettua. Hieno ele! Hienompi ele taisi Tipan mielestä kuitenkin olla se, kun lääkäri piti sormeaan vuotavan verinäyte reiän kohdalla, ettei jalkaan tarvinnut laittaa häiritsevää ja hermoja raastavaa teippisidettä ollenkaan! Laastarisidettä Tippa ei varmuudella olisi kestänyt!

Tippa aavistuksen väsyneempänä

Tippa on nyt n. kuukauden verran käyttänyt kahdesti päivässä Felimazolea ja ollut aavistuksen väsyneempi. Pari viimeistä päivää Tippa on oksennellut ja sen seurauksena havaittiin limakalvoista niukkaa kuivahtamista.

Tipasta napattiin verinäyte, verenpaine, sydäntä kuunneltiin ja yleisesti tunnusteltiin. Kroppa havaittiin kiinteäksi ja pudonutta painoakin oli tullut takaisin n. 130 grammaa. Pillerinpiilotus herkkutikut olivat siis "tehneet tehtävänsä". 

"Likasivat tassun", harmittelee Tippa

 T4-arvo oli nyt 7, selkeästi alle viitearvojen (viite 19-62) ja poikkeuksellisesti lääkäri määräsi Felimazolen annon lopetetettavaksi välittömästi. Felimazole todettiin Tipalle liian vahvaksi lääkkeeksi, joka aiheuttaa valkosoluihin liittyviä harvinaisia sivuoireita, mm. lymfopeniaa ja neutropeniaa. Illan päätteeksi Tipalle iskettiin niskan seudulle kunnon moukku nesteytystä ja hetken Tippa oli enemmän kamelin näköinen kuin suloisen kotikissan. Samaan pakettiin lisättiin vielä pahoinvointilääke nahan alle. 

Felimazolen anto laitettiin sivuvaikutusten vuoksi telakalle nähtävästi lopullisesti ja lääkäri määräsi kilpirauhasarvojen kontrollin kuukauden päähän, joko hänelle tai sitten Tampereelle Vet4cat klinikalle Serban Ursachille. Mitä sen jälkeen, selviää em. kontrollikäynnin jälkeen.