sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Virkeä vartti

Tutut kurahdukset ja kirahdukset ovat arkipäivää kun Pesonen saa vaihteen päälle. Seuraavassa on video yhden iltapäivän villistä vartista eli materiaali on kuvattu noin 15 minuutin sisällä. 

Yleensä Pesonen aloittaa leikkimisen ihan hetken mielijohteesta, ilman sen kummempaa kipinää; pomppimista, hyppimistä, juoksua, kirahtelua, ehkä pallon perässä juoksua. Yksi tavoite on saada muut mukaan, jotta pääsisi painimaan ja ajamaan muita takaa, mutta yksinkin leikkiminen onnistuu.
  

Videolla näkyy kuinka Pesonen pitää maton kulmaa yhtenä kiintopisteenä ja se kuinka Niilo reagoi leikkimiseen jossain vaiheessa eli tulee paikalle jotta tietää mitä tapahtuu, ettei tarvitse stressata meteliä. Löydätkö Niilon - se raitakalsari tyyppi.

Mukavaa elokuvahetkeä!


Virkeä vartti; kesto 02;11








Hamsteri / Marsu

Marsu, joka tärisee kun sen vieterinarua vetää on kaupanhyllyllä hauska, mutta kotioloissa ei. Narusta vedettäessä marsu tärisee koneiston avulla n. 5 sekuntia, pitää hyrinä ääntä ja pyörii paikoillaan. Se ei kissoja kiinnosta. Lelu lieneekin perheen kaksilahkeisessa miespiirissä suosituin. Marsun koko on n 7cm halkaisijaltaan. Sen korvat ovat suurehkot, eikä irrotessaan soisi niiden joutuvan lemmikin suuhun.

 Kissoista osa pelkää ja osa ei ole kiinnostunut laisinkaan. Naru voisi olla hieman pidempi, mutta toisaalta silloin se saattaisi olla myös turvallisuus riski. Ohuet narut eivät kissoille kuulu! Marsu on pehmeähkö ja pörröinen ja sitä voi heittää, mutta turha odottaa, että se jotain kiinnostaisi. Turha lelu.


PS. Myöhemmin Laku keksi keinon, millä saa vedettyä lelun vedettävän narun esiin ja alkoi järsimään sitä. Lelu joutui pois käytöstä kokonaan, koska siitä tuli vaarallinen.

Asteikko
1-5 tassua


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Arkipäivän pihinöitä

Pesonen kävi aamiaisella
Olipa mukava syödä aamulla puuroa, kun Pesonen rouskutti napsuja vieressä. Pesosta ei haitannut lainkaan lusikan ja lautasen kilinä tai puuron tuoksu. Siinä ihmeteltiin toisiamme näkö- ja tuoksuetäisyydellä. Kun Petski sai nappulat syötyä, pomppasi se penkille, sai rapsutukset selkäänsä ja siitä jatkoi loikalla lattialle. 

Pesonen on pari kertaa tullut ovelle vastaan todella reippaasti; jopa niin reippaasti, että on saanut katsoa ettei "livahda" ovesta ulos. Pihalle Pesonen ei pääse, sillä sen verran matkaa ulko-oville on. Ei ole eduksi päästä rappukäytäväänkään, sillä siellä tilanne saattaa muuttua nopeasti. 

Lettupannun pihinä pelotti
Viikonloppuna oli arkipäivän tilanne, joka muuttui nopeasti. Sain rasiallisen lettutaikinaa markkinoilta tuliaisiksi ja illansuussa aloin paistelemaan lettuja. Ensimmäiset letut ovat aina hätäisiä ja epäonnistuneita, kun pannu ei pihahda kuumuuttaan. Lopulta kun paistinpannu oli kiukaan kuuma ja kaadoin taikinaa kauhallisen, päästi se niin kovan suhahduksen ja pihahduksen, että puolet kissoista painuivat piiloon, pelästyivät. Myös Pesonen hädissään yritti kartoittaa tilannetta ja kuulosteli varovaisin askelin sinne tänne. Huomasin kissojen säikähdyksen ja välittömästi rauhoittelin tilannetta, joka lopulta meni nopeasti ohitse. Ainoastaan Jetta viipyi hieman pidempään sohvan alla, kun sillä välin Pesonen otti jo parempaa kylkiasentoa sohvan päällä.

Pesonen ottanut paikkansa
sohvalla, Jetta vielä varuillaan.

Housujen kahina tai esim. tämä lettupannun kova pihahdus ovat melko tyypillisiä äkkinäisiä ääniä jotka saattavat säikäyttää kissat. Siitä seuraa helposti lumipalloefekti, eli yhtäkkiä kaikki säntäävät sinne tänne, tietämättä minne. Silloin on parasta nostaa kädet ilmaan ja olla hiljaa tai todella rauhallisesti tyynnytellä. Pesonen on onneksi tottunut luottamaan meihin ja kun sanomme "ettei ole mitään hätää", Pesonen uskoo sen. Silittäminen kuittaa asian käsitellyksi ja yleensä Pesonen viimeistään silloin rauhoittuu. 

Pari päivää sitten tulivat pääskyt näköpiiriin ja kohta alkaa tuttu kirskunta. Se tuskin pelästyttää kissoja - lienee päinvastoin. Luonto vain tavallaan kertoo kesän olevan alussa.











MUSH B.A.R.F. Basic® Kalkkunan luuton jauheliha



MUSH B.A.R.F. Basic® Kalkkunan luuton
jauheliha 500 g
MUSH B.A.R.F. Basic® Kalkkunan luuton jauheliha on raakapakaste, kova 500 grammainen jääpötkö, ennen sulattamista. Onkin haasteellista saada tuote tarjoiltavaan muotoon. Parhaaksi keinoksi olemme havainneet lyödä vasaralla tukevaan veitseen, jonka terä lepää jäisen pötkön päällä. Halkeakseen tuote vaatii napakoita iskuja. 

Napakoilla vasaran iskuilla pötkön saa jaettua
Sulanut tuote on moussemaista pehmeää. Koostumus on suomalaista kalkkunanlihaa. Ensi Pesonen pudotti lautaselta lattialle, jonka Sofi söi. Myöhemmin Pesonen nautti kalkkunan luutonta jauhelihaa hyvällä ruokahalulla, samoin Sofi ja Laku. Vieressä oli tarjolla muun toimittajan peura ja kala-ateria, mutta MUSH meni paremmin. Lopulta Pesonen, Sofi ja Laku siirtyivät muiden kupeille.

Kalkkunan luuton jauheliha on aavistuksen liian pehmeää, mutta toisaalta sitä voi yhdistää muihin ruokiin, kuten esim. kuivamuonaan.


Asteikko 1-5 tassua






Lähde:
www.mushbarf.com/fi

maanantai 18. toukokuuta 2015

Niilo

Siitä on tasan 12-vuotta kun isäni huusi "Per....", kurkatessaan auton ikkunasta ja nähdessään pienen kissanpennun matkustamassa kämmenellä, kun piipahdimme portilla esittelemässä uutta perheenjäsentä. Näin Niilo saapui meille. Niilo Karvalärvi. 

12-vuotta on Niilon kanssa ollut iloa, itkua ja jännitäviä tilanteita. Onneksi iloa selvästi enemmän kuin itkua ja jännittäviä tilanteita! Kertaalleen Niilo on kissatalon jälkeen saanut kokea muuttamisen jännityksen. Nyt Niilo on asunut tässä asunnossa 11½-vuotta. Pihamaa on tullut tutuksi oleskelualueena, pallon peluu areenana ja syksyisin omenan metsästyskenttänä. Pihalla on nukuttu, pötkötelty puskissa, pidetty sadetta, juostu ja juostu koiraa karkuun - unohtamatta tuoreen ruohon rouskuttamista, jonka jälkeen monet oksennukset on heitetty luontoon. 

Alku Niilon kanssa oli tietysti yhteisen sävelen etsimistä, mutta Niilo oppi isoveljiltään Harmilta ja Sutilta paljon ja niitä oppeja ja vaikutteita Niilo on kantanut läpi elämänsä. Pienenä Niilo haki rajoja mm. laittamalla perheen kukat uuteen uskoon. Into oli lopulta niin kova, että suurimmasta osasta kukkia jouduttiin luopumaan. Jukkapalmu ei ollut sovelias kiipeilypuu. Niilo vaikutti muutenkin asunnon sisustukseen, sillä Niilon mielestä boordinauhat olivat väärä valinta tai väärässä paikassa tai väärän väriset. Tai muuten vain kissamaisen mukavat. Niitä Niilo tykkäsi repiä. Muuton yhteydessä boordinauhoja "paikkailtiin" pikaisesti vesiväreillä ja läpi meni tarkastuksessa.

Lääkärissä on Niilon kanssa juostu pariin otteeseen ihan tosissaan. Erään joulun alla oli kangaskaistaleesta hävinnyt n. 10-15 cm:n pala ja vieressä oli hieman verta. Pikaisesti siis lääkäriin, jossa otettiin röntgen ja kahdesti annettiin rauhoitetta ja yritettiin oksennuttaa. Niilo ei lääkärissä oksentanut, mutta kotiinpäästyä myöhään illalla tavarat tulivat ylös. Oksennuksen seassa oli kadonnut suikale kangasta ja homma oli siltä osin paketissa. Lääkärissä olimme olleet aina 21.30:een asti ja kun aukioloaika oli mennyt 1½ aikaisemmin umpeen, palkitsimme henkilökunnan seuraavana päivänä konvehtirasialla. Olivat iloisia suklaasta ja Niilosta. Pissaamattomuuden vuoksi olemme myös juosseet lääkärissä, mutta vain kerran. Muuten Niiloa on hoidettu mm. hammaskiven vuoksi. Vuoden alussa havaittu aivokasvain on toistaiseksi pysynyt maltillisena.

Niilo on kautta elämänsä tykännyt kanniskella tavaroita. Pienenä Niilo retuutti sukkia ja myöhemmin innostui muutamasta tuliaislelusta. Mieluisin lienee ollut tuliainen Rovaniemeltä, torin vierestä; pörröinen keppi, jonka päässä on pienet tupsukat. Se oli mieluisa, mutta meni ajan myötä rikki. Porvoosta löytyi kepille hieman vastinetta, pehmeä porkkana, mutta yksittäisen porkkanasadon korjasi hävikki. Kerran porkkanakeppi löytyi parvekkeen alta, mutta toistamiseen ei. Kovan onnen lelu. Myös kaupoista ne ovat hävinneet. Olimme tietysti pulassa kun kannettavat lelut hupenivat, sillä Niilo todella tykkäsi kanniskella niitä. Apuun tuli "Repe". Vanhasta viisaampana "Repejä" ostettiin useampi kappale; alkuperäinen Repe, Vararepe ja Ripa. Repestä on jo hygieenian vuoksi luovuttu ja nyt on vuorossa Vararepe. 

Niiloa on juhlittu kutsuin ja kakuin. Monikerroksinen seiti-kakku ei vaan ollut juhlakalun mieleen ja kaikki meni vieraiden suuhun. Muuten ollaan usein yhdessä kokoonnuttu kahvittelemaan ja juhlimaan Niiloa. Niilo ei juurikaan juhlista ole piitannut.

Loppujen lopuksi elo Niilon kanssa on ollut palkitsevaa. Kuinka usein Niilo onkaan tietämättämme ohjannut meitä, kun perheeseemme on tullut uusi jäsen. Niilo on kertonut tälle uudelle jäsenelle talon tavat ja miten päin kello pyörii. Niilo on avoimin mielin tarjonnut apuaan. Ilman Niiloa olisimme kasvattaneet kissat vähintäänkin kieroon. 12-vuotta on mennyt nopeasti, mutta aikaan mahtuu paljon. Eikä tapahtumilla niin väliä, sillä jokainen päivä Niilon kanssa on ollut kultaa!   


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hoikistuva Pesonen

Jo silmämääräisestikin katsottuna Pesonen on hoikistunut selvästi. Laihtumista on tapahtunut sopivasti ja Pesonen on pääsemässä rantapallosta rantakuntoon. Tip top-kuntoon vaadittaisiin vielä sentti tai pari, mutta näinkin on hyvä, sillä Pesonen pystyy esim. paremmin hoitamaan hygieniaansa. Pylpyrän peseminen on helpompaa, eikä ylimääräisiä roippeita tarvitse jahdata paperipalan kanssa. Pesonen on notkeampi, aktiivisempi ja se näkyy enentyvänä liikkumisena. Henkilökohtainen touhukkuus - pomppiminen sinne tänne - pitää kroppaa kunnossa ja näin palkinto tulee vaivihkaa omasta takaa. Illan vireyttä nostavalla leikkituokiolla on myös oma osansa. Kaikkia pyritään edes hieman saamaan liikkeelle, myös Pesosta. Ruokakippojen määrää ollaan myös hieman vähennetty. Nakkikioskia ei löydy enää jokaisesta nurkasta.

Pesonen painoi maaliskuun 2015 alussa 5,5 kg, huhtikuun alussa 5,3 kg ja toukokuun alussa 5,1 kg. Tullessaan aikoinaan meille Pesosen paino oli n. 3 kg, jos sitäkään.

1½ vuotta sitten Pesosella oli takakannikoissa rasvapatteja; niitä ei ole enää ollut. Tiineyden hormonaaliset muutokset ja kunnon ruoka ovat saaneet kehon toimimaan. Turkki on parempi kuin koskaan. Se kiiltää ja on sileä. Karva on vahvempaa ja pidempää, eikä sellaista terävää vajaaravinteista nysää kuin meille tullessaan. 
Entisestä piiskahännästä on tullut hieno diivamainen leidi. Persoonallinen puuhastelija. Pesosessa on myös hienoa se, että se pärjää itsenäisesti. Se osaa hoitaa ruokailun, leikit ja kaikki muut kissamaiset asiat. Se osaa tulla ruohojonoon, pyytää parvekkeen ovea auki, kertoa naksunälkänsä, hakeutua lepäämään oikeille paikoille, olla pelkäämättä imuria jne... Pesonen osaa pyytää huomiota, lukea tilanteita, luottaa meihin ja sama toisin päin. Me osaamme paremmin kommunikoida Pesosen kanssa. Pesonen on porukkassa vahva lenkki, ihan niin kuin kuka muukin.  




Crunchy Feather-lelukeppi
Amerikanherkku Crunchy Feather-lelukeppi on mainiossa käytössä. Sen kokonaispituus (n 170 cm) mahdollistaa pitkän leikkisäteen ja näin kissaa saa pidettyä helpohkosti liikkeessä. Keppi on kolmiosainen; keppi on n. 80 cm, jonka jälkeen tulee n. 13 cm:n taipuisa osuus ja muovinarua on n. 65 cm. Narun päässä on nippu luonnonhöyheniä, joista lähtee kiinnostavasti rapisevia suikeroita. Näin Pesonenkin pääsee osalliseksi Crunchy Feather-lelukepistä. 
Kestävä keppi kiinnostaa kaikkia, se halutaan omistaa. Kesken leikin höyhennippu saatetaan napata suuhun ja koko keppi varsineen poikineen kuskata sivummalle. Parin kuukauden leikin jälkeen muutama sulka on irronnut, mutta kepin voi silti laskea erittäin kestäväksi ja laadukkaaksi. Varsi on jämäkkää, mutta samalla elastista.

Hannu saalistaa persoonallisella tyylillä. Pesonen kuulostelee
taustalla.


Laadukkuus näkyy hinnassa, sillä verkkokauppa Zooplus myy

keppiä hintaa 14,49 e. Hinta pysyy juuri ja juuri kohtuudessa. 



Asteikko 1 - 5 tassua
  

tiistai 12. toukokuuta 2015

Hiljaiseloa Pesosen kanssa

Raahaallista. Tässä on nyt viikon verran vietetty hiljaiseloa Pesosen kanssa.  Ehkä vetovastuu on siirretty kiekkoilija Pesoselle, joka tahkoaa kumikiekon perässä Tshekissä. Janne on yhden maalinkin tehnyt. Reipas poika! Pesonen ja Pesonen eivät tiettävästi ole sukua keskenään. 

Raahallista kuin kevään eteneminen. Eilen tulin kotiin ja kun kolinoilta ja kantamuksilta sain oven auki, oli Pesonen ainoa joka tallusteli vastaan. Tuli morjestamaan. "Terve terve miten päivä meni?" Hetki ihmettelimme toisiamme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset, sitten päätin silittää. Silitin ja Pesonen loikkasi kynnyksen ylitse kipittäen keittiöön. No, kiva kun vastaan tuli, kun muut eivät edes noteeranneet. Nukkuivat kuka missäkin. 

Parvekkeelle on pari kertaa päässyt kahvittelemaan ja kyllä se Pesonen sinnekin tulee piipahtamaan, mutta kun parvekkeen lattia on vielä sen verran kolea, ei siellä Pesonen tai kukaan muukaan pitkään viihdy. Pesonen pyörähtää uteliaisuutta, nuuhkii kahvin ja parvekkeen raon tuoksut, kuuntelee parit jutut ja menee sisälle.

Päivän spurtit Petski ottaa loppupäivästä. Se on sitä tuttua loikkimista sinne tänne pallon perässä ja sitten kun joku lähtee mukaan, jahtaa Pesonen kaikista mahdollisista kulmista. Se on veikeää katsomista. Törmäilyt esineisiin ovat onneksi jääneet vähiin. 

Auringon ja kesäisten kelien viipyessä on Pesonenkin odottavalla kannalla. Henkinen kesäaika ei ole vielä alkanut. Auringonpaiste tiettyhin kohtiin ei ole vielä vakio ja sen peruustella ei voi päivärutiineja suunnitella. Täällä nukutaan vielä talviunta tai ollaan keväthorroksessa. Sadepäivän sitkeistä unista puhumattakaan. 











Muovimato

Pehmeähkön muovimadon ajatus on hyvä; rouskuttaessa sitä se putsaisi mahdollisesti hampaita. Reilu kymmenen sentin mittainen ja pikkurillin paksuinen mato ei vain kiinnosta ja se on jähmettynyt käyttämättömänä lelukoppaan. Liekö muovi materiaalina vai muovintuoksu joka saa kissat karttamaan lelua?

Asteikko 1-5 tassua

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Räyhähenki

Pesonen virittelee painikutsua
Jossain kuuluu murina ja murnahdus. Hieman sähinää. Pesonen on ahdistanut Jetan nurkkaan tai muuten vain kuikuilee kaapin päälle tai "tuijottaa" liian liki. Jostain syystä Pesosen rähinä-vaihde menee Jetan kanssa helposti päälle. Suuria tappeluita tai välienselvittelyjä ei ole ollut, mutta pientä sanaharkkaa kuitenkin. Usein kaava on sama;  Pesonen lähtee Jetan perään tai tulee tuoksuetäisyydelle ja Jetta reagoi tähän "ahdistamiseen" murinalla ja sähinällä toisin sanoen kertomalla, ettei välittäisi kaveerata. Pesonen ei tästä piittaa, vaan lähestyy. Joko Jetta pyrkii poistumaan tilanteesta (usein Pesonen seuraten) tai sitten tilanne täytyy meidän toimesta käydä tarkastamassa ja tarvittaessa heitettevä vettä niskaan - noin kuvainnollisesti. Vesiä ei heitellä. Yleensä tilanne laukeaa sillä, että juttelemme Pesoselle, jolloin Pesonen kiinnittää huomion muualle. Jetan etuna on se, että se pääsee tarvittaessa ylös ja näin Jetta "hukkuu" Pesoselta. 

Pesonen on ainoastaan tietoinen Jetan murinasta, eikä esim. korvien asennosta tai muista eleistä ja asennoista. Jetan murinaa ja sähinää ei Pesonen pelästy, mutta mikäli muista kissoista esim. Tippa murahtaa, reagoi Pesonen siihen ottamalla varoaskeleet, antaen Tipalle kunnioittavasti tilaa. 

Aika ajoin on Pesosella myös painikaveri hukassa. Pesonen on tarmokas, eikä päästä vastustajaa helpolla. Petski kyttää tolpan, nurkan tai milloin minkäkin takana ja odottaa kunnes juoksahtaa tai hypähtää kaverin "kimppuun". Toden totta, Pesonen osaa mennä "jemmaan", kuten näkevät kissat. Muutamaan otteeseen on hyökkäys meidänkin jalkoihin ollut lähellä, mutta vielä olemme välttyneet painikutsulta.

Nyt ei räyhätä, muuten vain on
pöydälle kiivetty nappulan toivossa
 
Pesosen "räyhähenkisyyttä" osaa ihmetellä ja toisaalta kunnioittaa. Sokea kissa juoksee suin päin tietämättä vastustajaa. Paini on painia ja se on leikkiä, mutta murinahippa on eri asia. Pesonen tohkeissaan on valmis taistelemaan esim. tasojen päällä tietämättä missä ja kuinka korkealla on. Kuten edellä, tilanteet ovat lieviä ja ne usein laukeavat itsekseen tai sitten pienellä puhuttelulla, jota Pesonen kuuntelee ihmetellen silmät pyöreänä. Usein sen jälkeen Jetta vaihtuu pomppivan pallon jahtaamiseksi. Into on kahta kauheampi. Myöhemmin ruokakipolla ja viimeistään sunnuntainan seitijonossa räyhät unohtuvat ja silloin pusketaan ja jonotetaan seitiä sulassa sovussa.






BOZITA paloja kastikkeessa (kaniini), 370 g


Bozitan kaniinipalat eivät tehneet
Pesoseen vaikutusta



Ruotsalainen Bozita paloja kastikkeessa, sisältäen kaniinia on pakattu mukavaan ja helposti käsiteltävään tetra-pakettiin. Annoskoko on 370 g. 






Tuote tarjoillaa huoneenlämpöisenä ja koostumus on kananpoikaa, kaniinia (paloissa 7,2 %), nautaa, porsasta, kalsiumkarbonaattia ja hiivaa.

Ruoka on hyvin kastikkeista, melkein vetistä. Kissat uteliaisuuttaan maistoivat, mutta eivät lopulta syöneet. Tuote jäi lautaselle notkumaan. 

Asteikko 1 - 5 tassua



    

maanantai 4. toukokuuta 2015

Hannu, aika velikulta

Hannu nappularosvo
Hannu kaikessa kultaisuudessa osaa olla myös erittäin ovela. Kissat kaipasivat selvästi jotain huikopalaa ja annoimme oman aamupalan lomassa niille muutaman naksun. Jokainen sai naksunsa nenän eteen, Hannu ensimmäisenä joka pöydällä päivysti tekemisiämme. Hannu heilutteli päätänsä, katseli toisaalle ja hyppäsi pöydältä alas kun huomasi että muutkin saavat. Tuli pojalle kiire. Menimme Niilon ja Pesosen luo ja Hannu juoksi perässä ja otti huikopalana muutaman naksun lennosta. Menimme Jetan luokse parvekkeelle ja Hannu kipitti perässä. Hyvin maistui Hannulle Jetan napit. Kun nappulananto kierros oli tehty, palasimme takaisin kahvipöytään ja Hannu tuli perässä. Hannu istahti rauhallisesti omien nappuloiden luo joihin ei oltu vielä koskettu laisinkaan ja alkoi hiljakseen rouskuttamaan niitä. Aika velikulta, sanoisinko.








B.A.R.F. Basic Cat MUSH (kana-kalkkuna-sika raakapakaste, 800 g)

Viimeinen B.A.R.F. Basic Cat MUSH, kana-kalkkuna-sika raakapakastepyörykkä jäi lautaselle, kun vieressä oli tarjolla Maukkaan lihapyöryköitä. Nyt sitä ei edes maistettu. Se oli yllätys, sillä aina on B.A.R.F:in pienet (annoskoko 25 g) pyörykät menneet aina hyvin. Syynä voi olla se, että B.A.R.F:in pyörykkä on ollut pitkään pakkasessa, unohtuneena.


Pöytä on katettu







B.A.R.F:in raakapakastepyörykkä on suomalainen avainlipputuote. Pyörykkä on 47% broileria (liha, sydän, luu, maksa, nahka ja kivipiira), 35 % kalkkunaa (liha ja luu) ja 18 % sikaa (liha, munuainen, sydän, maksa ja luu). Mainion ”vetoketjun” ansiosta tuote pysyy pussissa tuoreena. Sulatus tapahtuu huoneenlämmössä – ei saa sulattaa mikrossa. Tuotteen ravitsevuus näkyy tassujen lukumäärässä.


Pyörykkä ennen sulatusta
Valmistaja on Oy MUSH Ltd Pietarsaari.


Ps. Lopulta Pesonen tuli paikalle ja söi puolikkaan pyörykän, vaikka pohjalla oli jo muutakin ruokaa.



Asteikko 1 - 5 tassua