Kymmenvuotis kekkereillä

 Pesosen henkilökunta sai valjastettua Kissatädin autonkuljettajaksi hämeeseen - isompi auto, isommat tuliaiset:) Kaunis oli kesäpäivä, kun lasti huristi läpi viljapeltojen ja mansikkapaikkojen. Pälkäneen rauniokirkkokin oli vihdoin saanut lasikattonsa. Oudoltahan se näytti, mutta parempi näin. 

 

Hätäkissala 10-v

 

Pälkäneellä majaa pitävä Hätäkissala vietti 10-vuotisjuhlaansa. Onnea! Mielummin sinne kuin Flow-festivaaleille, jossa Cat Poweria, saatika Cat Stevensiä ei näkynyt - sitä vastoin Hätäkissalan juhliin, jossa esiintyi Seppo Hovi kavereineen! Olen nyt istunut samalla tuolilla kuin Seppo Hovi. Siinä on huokailtavaa kun illalla painaa päänsä tyynylle. Kiitos esityksestä, oli laadukas kattaus musiikin helmiä!

 

Pälkäneen rauniokirkko

 

Siellä se on - Seppo Hovi. Kavereita unohtamatta.

Pihajuhla oli pienimuotinen, mutta lämminhenkinen. Puheensorinaa kuunneltiin kahvin lipittelyn ja kakun syönnin ohessa. Siinä sivussa kokeiltiin arpaonnea, sekä ruletin, että perinteisen paperi-arvan muodossa. No, onni ei matkaan tällä kertaan mahtunut. Sitä vastoin tuuri kävi, että paikalla oli vesipullon kanssa myös "tatuoinnin" tekijä. Suih suih ja paina sitä - kaunis kuva kissasta tallentui käsivarteen. Eikä meinaan lähtenyt heti suihkussa pois. Katu-uskottavuus pisteitä ropisi rutosti. 

 

 

Myös kissoja pääsi tietysti morjestamaan. Silittelyä, rapsutusta ja leikitystä. Osa oli omissa oloissa ja osa oli sosiaalisella tuulella. Kukin tyylillään.

Kiitos mukavasta päivästä ja työstä kissojen paremman huomisen johdosta! 

 

Kissalan asukki. 

Aitoo tuparit

Lumien sulattua tekee mieli lähteä autoretkeilemään ja kas sopivasti tulikin mahdollisuus lähteä katsastamaan Hätäkissalan uudet tilat. Kissala oli muuttanut linnuntietä vain noin parikymmentä kilometriä, mutta mobiililla liikkuen maisemat, tiet ja reitit olivat aivan uudet. Mukavaa kuitenkin, että matkalle saa helposti yhytettyä mukavan taukopaikan Aapiskukosta. Muistettakoon myös, että Aapiskukon ympäristössä on hieno Pälkäneen rauniokirkko ja muhkeat kuntoportaat. Molemmat omalla tavallaan laadukkaita piipahduskohteita. 

Aapiskukossa haukattiin vegehampparit ja niiden voimalla sukellettiin tieltä nro 12 kohti Aitoota. Mukavaa maaseutu reittiä. Ilman gepsiä ja navia matkustaen Hätäkissala löytyi mainiosti. Hätäkissalan tilat ovat nykyään omakotitalon yläkerrassa, joka on täysin kissojen valtakuntaa.

Pullat on syöty ja nyt jaksaa kerääntyä tuliaispöydän äärelle. 

Hilma nauttii olostaan kantopussissa

"Tuparit" oli pienimuotoinen pihatapahtuma, jossa kahviteltiin ja hotkittiin pullaa. Toisessa pöydässä oli tuliaispöytä, josta mukaan tarttui kissan mintussa pyöritetty Kössi Käärmes ja saaristolaisleipä. Paluumatkalla leivän kylkeen kostukkeeksi kelpasi rouhea portter ja ale-laarista vegaanista skagenia. Taukopaikaksi löytyi Valkeakoskelta mukava Hakafood kahvila. Kotona olo oli kuin jouluaattona!

Pökö vielä sulattelee kärmestä...

... kun taas Jetta ei armoa anna

Isomman kissaporukan henkilökunta arvostaa näitä tapahtumia, joihin voi päivän aikana huruttaa ja tulla vielä säädylliseen aikaan kotiin. Sillä välin kun henkilökunta on tien päällä ladannut omia akkujaan, on kissat ladanneet akkujaan nukkumalla. Kaikki ovat illalla virkeitä!   

Ei huutoja - kiitos!

Tääl on jotain tärkeetä - mää vahdin, sanoo Piri

Hätäkissalan kevät-huutis on päättynyt! Ei huutoja! Taisi päättyä jo pari viikkoa sitten ja huutiksen tavaratkin saapuivat aika päiviä sitten. Kodittomien kissojen turvakotina toimiva Hätäkissala sijaitsee Kangasalla ja kerää aina silloin tällöin varoja esim. todella mainion huutokaupan kautta.  Myös myyjäisiä ja muuta mukavaa järjestetään ihan sen vuoksi, että elämän kolhimat löytökissat pääsisivät eläinlääkäriin tai vaikkapa esim. hammaslääkäriin. Tuotto menee todella hyvään tarkoitukseen. Netin avulla Hätäkissala on kotonasi. Lyhyt matka antaa apua tarvitseville.

Pesonen ja Laku tarkastavat sukkien puhtauden

Vaikka huutis-paketin sisältö oli tällä kertaa ainaostaan henkilökunnalle ja mystiselle Kissatädille, niin Piri tiesi paketin arvon ja piti sitä keittiön pöydällä silmällä. Sukat menivät Kissatädille, joten pientä nuuhkaisua pidemmälle ei tutustumista uskaltanut antaa pidemmälle mennä. Henkilökunnalle sitä vastoin tuli uunikintaat, jotka ovat toisissaan kiinni. Mainio apu uunipeltiä otettaessa. 

Uunikintaiden kuosi on tietysti kissaminen

 

 

Kesäpäivä Kangasalla

 Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;

vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon

Zacharias Topelius

- ote runosta Kesäpäivä Kangasalla -

Martta makoilee

Pesosen porukoiden kesäpäiväretki suuntautui Kangasalan Sahalahteen, jossa sijaitsee Hätäkissala. Hätäkissalan kissat ovat pääsääntöisesti populaatioista tulleita tai vapaana luonnossa liikkuvia kissoja. Johanna Jaatinen perusti Hätäkissalan 2016 ja 2018 Tampereen Koivistonkylään perustettu Marttala on osa Hätäkissalaa.  

Hätäkissalan "yleisellä puolella", rivitaloasunnon olohuoneessa, keittiössä ja takapihalla viipotti viitisentoista erilaista veijaria. Reippaita kissoja, jotka pääosin tulivat uteliaina tervehtimään. Morjestamaan tuli myös Martta, josta Tampereen Koivistonkylän Marttala on saanut nimensä. Vaikka Martta kärsii pikkuaivojen kehistyhäiriöstä ja liikkuminen on hankalampaa kuin humalaisen kaksijalkaisen, niin sinnikkyys vie eteenpäin. 

Hätäkissalla on tavallinen rivitalon pätkä Sahalahdessa ja likipitäen heti perustamisen jälkeen se aiheutti ränää naapurustossa. Asukkaat pelkäsivät kissojen terrorisoivan aluetta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että kissat ovat valvotusti tarhassa (kuten kuuluukin) ja lähitalojen mummot laskivat talikkonsa alas. Ennakkoluulot ja asennoituminen olivat olleet jyrkät. Nyt tilanne on toinen ja kissoista on tullut mummoille lepertelykohde. 

Valehtelisin jos väittäisin vierailun olleen kepeä. Saimme kuulla monta Johannan kertomaa tarinaa ja ne olivat karua kuultavaa. Ihmisen käytös kissaa, eläintä kohtaa on paikoin selittämätöntä. Monille mätä porkkana on arvokkaampi kuin kissanpentu. 

Tarinoiden jälkeen kävimme vielä kerran syvässä päässä ja morjestimme erillihuoneessa asustelevia Ahtia ja Matiasta - molemmat fiv-kissoja (kissojen aids). Molemmilla kissoilla oli kulmahampaat katki ja mahat pinkeinä. Varsinkin Matiaksen turkki oli kauttaaltaan arpeutunut. En tiedä sattuiko Matiakseen kun sitä silitti, mutta en ole koskaan silittänyt niin "haurasta" ja hidasliikkeistä kissaa. Aika seisahtui, mutta kun tajusi sen hetken, että kissat ovat nyt hyvässä paikassa, hyvässä hoidossa, lähti kello uudestaan eteenpäin. Sitä sisäistä naksutusta oli ilo kuunnella. Hätäkissala on juuri sellainen paikka, jossa kiteytyy kissoista välittäminen.  

Matias ja Ahti

Johanna pitää Hätäkissalaa pitkälti yksin. Yksi kaveri viikossa käy auttamassa. Eritoten Hätäkissala peräänkuuluttaa apuvoimia. Kaikki apu on tarpeen; kuljetukset, siivoaminen, leikittäminen jne... Tiet Sahalahdelle ovat hyvät ja julkinen liikennekin toimii joten kuten. Tampereelta on matkaa rapiat puoli tuntia ja Hämeenlinnasta tunnin verran. Myös liki 10 000 tuhannen asukkaan Orivesi on lähellä. Avun tarvetta ja avun eri muotoja voi tiedustella Facebookin tai netin ( https://sites.google.com/view/hatakissala/etusivu ) kautta. Kysy rohkeasti auttamisen eri muotoja!

Hätäkissalan Facebook-sivuilla, joilla kannattaa piipahtaa, on vielä parin päivän ajan menossa kissa-aiheisten tavaroiden huutokauppa ja vähääkään kissoista kiinnostuneen kannattaa käydä vilkaisemmassa tarjonta! 30.8. Marttalassa järjestetään "venetsialaiset" eli mm. makkaraa, lättyä, kissojen rapsuttelua ja paljon muuta mukavaa. Hätäkissalan FB-sivulla tarkemmat tiedot. 

Ei pidä hätkähtää sitä tietoa, että Hätäkissalan kissat ovat populaatiokissoja tai vapaana luonnossa kulkevia. Tapaamamme kissat olivat reippaita ja persoonallisia. Anna kissalle aikaa kuten vaimolle vaatekaupassa tai miehelle mustikkametsässä. Älä rakastu liian nuoreen, vaan ota rohkeasti hieman vanhempi kissa. Säästyy verhot. Tai tee reippaasti ostoksia verkkokaupassa - Hätäkissalan huutokaupassa, jossa tuotteet tuotto menee takuulla tarpeeseen. Käy!

PS. Zacharias Topelius oli vuonna 1870 perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä.