tiistai 29. joulukuuta 2015

Koirapeti Susa Pinkkipallo

Susa-koirapeti
Liekö pukki käräyttänyt partansa, mutta pukki toi kissoille joululahjaksi pinkkisen Susa-koirapedin! Oli niin tai näin, kissat tykkäävät tästä Kotipesästä

Susa-koirapeti on kotimaista laatuosaamista Jalasjärveltä, juuri 20-vuotta täyttäneeltä perheyritykseltä Susa ky:ltä, joka valmistaa lemmikeille petejä. Yritykselle on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton avainlippumerkki. Susa-koirapeti sopii koirien lisäksi oivasti myös kissoille. Ehkäpä jopa paremmin! Se on materiaaliltaan mukavan pehmeää fleeceä ja pedin pohjalla on lämminhenkinen brodeeraus Kotipesä. Kotipesässä on tukevat reunat, joten se kestää jonkin verran nojaamista. Pedin halkaisija on n. 38 cm ja siinä on erikseen irroitettava ja pestävä pohja.


Yrityksen verkkosivulta (http://lemmikkielainpedit.fi/) tätä nimenomaista petiä en löytänyt, mutta ainakin seinäjokelainen Kotieläintarvike.fi myy tuotetta (25e), kuin myös Unelmalemmikit Riihimäeltä. 


Pesonenkin pyörähti Kotipesässä
Tässä Kotipesässä ovat liki kaikki kissat käyneet ja peti on muutenkin todella kovassa käytössä. Joka ilta joku pötköttää siinä, lähinnä Jetta. Peti on ollut niin suosittu ja kiinnostava, että jopa Pesonenkin on kiivennyt hyllyn päälle ja pyörähtänyt petiä katsomassa. Paluumatkakin onnistui reunalla keikkumisesta huolimatta. Pedin pohjan liukkautta ei ole testattu, vaan peti on "lokeroitu" hyllyn sisälle, jossa se tuntuu olevan parhaimmillaan. Peti on nimensä veroisesti Kotipesä!

Sympaattisuudesta, toimivuudesta ja kotimaisuudesta toistaiseksi täydet pisteet!



 
Asteikko 1-5 tassua



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun kuulumiset

Pesosen hyppy menee hieman pallon ohi.

Pesonen löysi joulufiiliksen jo hyvissä ajoin ennen aattoa ja jatkoi sitä läpi joulunajan mm. leikkimällä usein itsekseen pallon kanssa. Tuttu kurina ja Pesonen pallo suussa. Oman arkisen rutiinin säilyttäminen lähinnä kellonajoissa helpotti kissojen oloa. Kissat tiesivät milloin ruokaillaan ja milloin leikitään. Niin Pesosen kuin muidenkin kanssa joulu on ollut mukava ja leppoisa.
"Nuuh nuuh, onko tämä minun?"



Aattoilta meni kaiken kaikkiaan hienosti! Lahjanarut kerättiin hyvissä ajoin roskapussiin ja muutenkin turhat vaaratekijät lahjojen ympäriltä poistettiin. Osa papereista heitettiin lattialle, missä kissat saivat rauhassa "kylpeä". Pesonen uteliaisuuttaan kolusi lahjakasasta omia lahjoja ja jotain kilteille kissoille tulikin. Mukava oli huomata kuinka hienosti sukulaiset olivat ottaneet huomioon kissat ja hommanneet jotain pientä myös niille. Kiitos siitä! Aaton tohinat ja erikoiset aikataulut ei Pesosta tai muuta porukkaa sen koommin pelottanut. Joulu rauhallisuuden puolesta lienee helpommin käsiteltävissä.  

Kuusi koristeineen on saanut olla rauhassa. Alaoksat jätettiin kissoille näykittäväksi ja varsinkin Pesonen on parturoinut niitä tasaiseen tahtiin. Mikäli Hannu on ollut "hukassa", on se yleensä löydetty istumassa kuusen alla. Kuusen koristeet on myös saaneet olla täysin rauhassa. Hyvissä ajoin annoimme kissoille oman koristepallon riepoteltavaksi. Se lienee riittänyt. Myös muut jouluiset koristeet on jätetty rauhaan. Eniten ihmetystä on kerännyt parikymmnetä senttiä korkea, eteisen pöydällä seisova olkipukki, johon ei ole nyt eikä aiempina vuosina koskettu laisinkaan.

Piri-kinkku pöydässä
Ruokapöytä on myös saanut olla rauhassa. Rytmi on lähinnä ollut sellainen, että kun pöytä on ollut katettuna, ovat kissat olleet nukkumassa. Pariin otteeseen on keittiöstä matto nostettu ruokakippojen päältä pois, kun on ollut touhuvaihde päällä. Mattojen oikoilu on kuitenkin arkipäivää, joten sitä ei joulun piikkiin lasketa.

Siinä missä itse olemme syöneet (maltillisesti), ovat kissat perusruuan lisäksi saaneet vain paria ylimääräistä herkkua; kuivattua kanaa ja katkarapua. Tarkoituksella on mässytys jätetty vähemmälle, ettei joulun jälkeen olisi tehtävä painon suhteen hankalaa korjausliikettä. Sama pätee itseen. 

Jouluajan kruunasi tänään "tädin" käynti Hannun päivän kahvilla. Aluksi Pesonen hiipii sivuvasemmalle pöydän taakse, mutta ajan kanssa taapersi keittiön kautta kuulostelemaan leikin tuoksintaa. Se että Pesonen aistii tilanteen olevan harmiton, on hienoa! Hienoa oli myös nähdä kuinka kissat yksi toisensa jälkeen heittäytyivät leikkiin, vaikka tämä "täti-ihminen" ei joka päiväinen vieras olekaan. 

Lakulla "maaginen hetki" menossa









Aivan siihen maagiseen siniseen hetkeen emme tänä jouluna kelien puolesta päässeet, mutta oma maaginen henki laskeutui joka tapauksessa. Saimme itse kukin viettää juuri sellaisen varpaita napsuttelevan joulun kun tahdoimme. Osin kissatkin huokailivat arjen karkausta ja joulun rauhaa. Niin sikeästi päät putoilivat nukkumapaikkojen lämmössä. Vielä päivä tai pari ja valmistaudumme vuoden yhteen pahimpaan päivään. Se tulee, mutta ei vielä. Ei ihan vielä. Grhh pyyh...grhhh pyyhh...

  

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pesonen tekee tuttavuutta mummon kanssa

Pesonen kuusen juurella


Nyt on kuusi kannettu sisälle ja ensimmäiset matot käytetty tamppaustelineellä. Sukkaan pujoitettu kuusi on hieman sika säkissä-ostos, sillä kuusen muodosta ei ole hajuakaan. Ainoastaan paino kertoo jotain sen tuuheudesta. Tämän vuoden kuusi oli painava. Sukkaan pujotetun kuusen yksi hauskuuksista on sukan poistaminen ja se kuinka kuusi pikkuhiljaa suoristaa oksiaan. Oikoo jäseniään. Vaan eipä ole tänä vuonna suoristanut! Ja nyt kuusi näyttää pyylevältä mummolta. Hameenhelmoja odotellaan - varsinkin Hannu, joka on jouluisin ottanut tavaksi istua kuusen alla!




Pesonen tutustuu mummo-kuuseen
Pesosen joulu on vauhdissa sitä mukaan kun uusia juttuja tulee. Pari kertaa Pesonen kävi parvekkeella nojailemassa sangossa ollutta kuusta ja nyt kun puu nököttää jalassa olohuoneen paraatipaikalla, on Pesonen tehnyt uteliaat kierroksensa sen ympäri. Aamulla selvästi huomasi, että Pesonen on sisäistänyt kuusen ja seinän välisen raon. Sen verran sulavasti topakka lady sujahti. 



Tämä kulma on liian pitkä, kritisoi Laku
Ainankin Laku ja Hannu ovat kuusenkerkkänsä jo maistaneet ja myös Pesonen on omat siivut lohkaissut. Pesonen vaikuttaa olevan tilanteesta tohkeissaan - jännitys ja varuillaan olo on tiessään. Jännitys on karissut myös Lakun ja Sofin harteilta, sen verran kovaa on ravi kuusen ympärillä. Meillä matot pysyy pitämättäkin - vitsi kaipaisi juuri niitä lääkkeeksi tarjottuja nauloja. Sama pätee pöytäliinaan, joka ei kissojen mielestä kuulu pöydälle. Pesonen ei onneksi ole sen kummemmin harjoittanut pöytien koristelua. Muutenkin Pesosen liikkeet ovat maltilliset. Mm. uusiin mattoihin ja niiden paikkoihin täytyy totutella. Olohuoneen maton kääntämisen Pesonen on huomannut.

  
Oravat ovat saaneet tennispallokypärät
Kissataloudessa kuusen jalan on oltava vankka. Tarinoita kaatuneesta puusta on paljon. Tällä mummo-kuusella on onneksi topakan tossut jalassa ja mummo pysyy kyllä pystyssä kovemmassa tuulessa ja tuiverruksessa. Kissat saavat todella nähdä vaivaa mikäli aikovat kuusen kaataa. Kop kop. Kuusen jaloissa on kauniit oravafiguurit, mutta ne ovat korvankärjistään todella terävät. Samoin kiinnityspultit ovat salmiakkikuvioisena turhan kulmikkaat varsinkin Pesoselle. Ongelma on ratkaistu tennispalloilla, joihin on tehty pieni viilto. Tämän jälkeen ne on työnnetty terävien kohtien päälle. Mikäli kissa nyt jostain uteliaasta syystä meinaa kuusessa käydä, niin putoaa suht turvallisesti tennispallon päälle, joka hieman pehmentää osumaa. 

Toivottavasti Pesonen saa kaikesta jouluhässäkästä muutakin hupia kuin pelkkää olettamusta. Jos ei muuta, niin ainankin enemmän rapsutuksia. Tuntuu että nimenomaan rapsutukset ovat viimeaikoina Petskille maistuneet. Jospa pukki tuokin paketillisen rapsutuksia?


  

perjantai 18. joulukuuta 2015

Pesonen löytämässä joulufiilistä


Ei kuusi kiinnostanut ei
Rennosti otti Pesonen kun pipari-ralli oli keittiössä kuumimmillaan. Pesonen nukkui koko 11 pellillisen kolaamisen ajan, eikä tuoksumaailmakaan kiinnostanut. Sen suurempaa kiinnostusta ei herättäneet seinille "hyppivät" tontut tai muu joulun koristelu ja värkkääminen. Joko "vanha-rouva" on mielenkiintonsa jouluun loppuun käyttänyt? 

Pesonen kun elää pitkälti tuoksuaistinsa varassa, olisi luullut että kuusen kantaminen eteiseen ja siitä parvekkeelle herättää Pesosenkin mielenkiinnon. Kuusi tuotiin ovesta sisälle eteiseen ja Pesonen tuli vastaan, seisahtui ja "pakeni" keittiön kautta väljemmille vesille. Taisi olla liikaa kopinaa ja ähinää. Pesonen katsoi parhaakseen istuskella olohuoneen suurella matolla ja siitä vaivihkaa kammeta takaisin tuttuun pyörylään vetelemään sikeitä. 

Annettiin kuusen olla parvekkeella ja siellä kerätä tuoksuja. Illan aikana availtiin ovea, mutta vienosti kävi Pesonen parvekkeella pyörähtämässä. Ei kuusi kiinnostanut pientä nuuhkaisua lukuunottamatta. Sitä vastoin muut pikku pöriläiset hääräsivät kuusen ympärillä, ihmetellen tuota tumman vihreää verkkoon puettua nuuhkunaattia, joka istui kylmässä vesiämpärissä. 


Nukuttiin yö.


"Onko tämä se mitä luulen", tuumii Pesonen
Aamulla mansikkasoseella höystettyä puuroa syödessä katsahdimme parvekkeelle, jossa kissat, Pesonen mukaan lukien tekivät aamulenkkiä vasta perustetusta kuusimetsässä, oli Pesonen kiivennyt penkille nuuhkimaan ja tutkailemaan kuusen tiukkaa verkkosukkaan puristettua runkoa. Mikä tämä on? Pesonen pyöritteli päätänsä ja ihmetteli. Nyt oli Pesonen kiinnostunut!

Näin se ikkunapelteihin takovasta vesisateesta huolimatta hiipii joulu Pesosenkin mieleen. Kohta tuodaan kuusi sisälle ja avataan se, jolloin tuoksut ja muut aistit saavat sydämen kyllyydestä kylpeä kokemuksissa ja virikkeissä. Hieman vielä leivontaa ja muita askareita - hieman hipsuttelua ja rapinoita. Sitten levätään ja kehrätään koko sakki!  

     

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Arjen tarkkailua

Hannu tilanteen herra
Olen saanut arkena viettää pari päivää vapaata ja olla kotosalla ja se kissoille outoa, todella o u t o a. Jotkut ovat kuin pöllönpoikia, kun kurkkivat kulman takaa liikkeitäni, kuin näkisivät kaksijalkaisen liikkuvan ensimmäistä kertaa. "Noinko se kulkee - sehän liikkuu". Piri ja Hannu hötkyilevät eniten. Pirin kohdalla sen ymmärtää, sillä se muistaa vielä parin päivän takaisen hammaslääkärireissun ja kerää luottamusta ja rohkeutta. Hannu hötkyilee muuten vain; mutta ottaa kontaktia kun sitä kutsuu nimellä. Sen verran Hannukin antaa hötkyille periksi, että muistaa välillä istua pöydän päässä odottamassa nappuloita, jotka ovat sen alapuolella. Taitaa nauttia palvelusta!

Tippa lienee närkästynyt, mutta kun närkästykseen johtanut tilanne raukeaa, Tippa on tyytyväinen. Närkästys johtuu siitä, kun joku (tässä tapauksessa minä) makaa sängyllä sen paikalla. Pientä tupsluikkaria, päivätirsaa. Tippa istuu tai seisoo tai hakee jotain asentoa vieressä, eikä tiedä missä pitäisi olla. Annas olla, kun tämä Tipan paikalla makaaja (minä) nostaa pyllynsä, silloin Tipan närkästys päättyy. Sängyn laidalta noustessa ja polvien vielä pitävän rutinaa, Tippa makaa jo lämmitetyllä sängyn pohjalla vailla närkästystä, lopulta äärimmäisen tyytyväisenä.  

Jetta pomppii kuin pingispallo. Tekeekö se sitä joka päivä, silloinkin kun kukaan ei ole niitä vahtimassa? Välillä kirahtelee kun nukkuu ja yht´äkkiä se saattaa ilmestyä jostain kulman takaa rapustettavaksi. 

Piri hakee vielä luottamusta

Lakulla tilanne lähtee välillä aivan käsistä. "Nyt leikitään!" ja pallo tulee tulee jalkoihin. "Nyt painitaan tai juostaan! Tai painitaan ja juostaan!". Silloin tällöin tulee mieleen onko Lakuja kaksi, sillä samalla silmänräpäyksellä, yläpömpelin pötköttelypaikalla makaa umpiunessa aivan Lakun näköinen, kokoinen ja hajuinen kissa! Laku lätkä liukas lätkä.  


Sofi on hieman Pirin kaltainen, sellainen kuuno. Silmät auki ja pää kenossa - juuri sellainen tutkiva journalisti, joka epäilee todenperäisyyttä. Sofi kuitenkin nukkuu ja pötköttelee melko paljon. 


Kaikkein rennoin on Pesonen. Pesosta ei häiritse yhtään, mikäli pientä kolinaa kuuluu keittiöstä tai joku lyö varpaansa kynnykseen. Pesonen vaihtaa asentoa ja ottaa hyviä päiväunia, välillä käyden vessassa tai syömässä. Pesonen ottaa kaiken tyynesti. 

Pesonen ottaa rennosti

Tosiasiassa kissat "villitsevät" ja inspiroivat enemmän toisiaan kuin minun haahuilevat liikkeet. Toinen rapisee jossain, niin toinen innostuu siitä ja kolmas pelästyy sitä jotain. Samalla kaikki ovat päät pystyssä ja ruletti on valmis. Näin elää pieni kissakaupunki. Kun kaikki nukkuvat samanaikaisesti, on hiljaista. 

Juuri tällä hetkellä höntyilijät Hannu ja Piri ovat hereillä. Hannu päivystää oviaukossa ja Piri makaa pöntön päällä silmät auki. Muut nukkuvat. Valmistaudutaan viettämään puolen päivän siestaa.  

perjantai 11. joulukuuta 2015

Nappulakielto

Päättäväinen Pesonen
 Pari päivää ( no eihän se todellisuudessa niin mennyt. Eilen illalla annoimme jokaiselle nenän eteen kuivanappuloita, paitsi Pesoselle, jolla on nappulakielto. Nappulakielto juontaa parin viikon takaisesta hammaslääkärireissusta ja leikkausarvesta, jonka tikkejä vielä suojellaan. Tikit ovat pitäneet ja vain ensimmäisen yön jälkeen tuli suusta veristä kuolaa. Se oli aivan normaali reaktio. Ruokakielto on koskenut myös mm. sitkeää lihaa, jota kissat tykkäävät rouskuttaa antaumuksella, hampaat naristen - viime ajat onkin nautittu lähinnä jauhettuja ruokalistoja eli jauhettua sydäntä, sisäelinseosta, jauhelihaa ja tavallista märkäruokaa. Kostutettuja nappuloita on pariin otteeseen tarjottu, mutta menekki on ollut heikonlainen. Kuivia nappuloita on ollut tarjolla koko parin viikon ajan, mutta ne on sijoitettu pöydälle, jonne on tarvinnut hypätä. Pesonen ei tälle pöydälle ole päässyt. 

Ensimmäiset nappulottomat päivät Pesonen sitkeästi kiersi kaikki nurkat, joissa tavallisesti kuppeja on ollut, mutta melko pian huomasi etsintäretket turhiksi. Nappuloita ei tipu. Muuten on mennyt mukavasti, mutta viime päivinä Sofi on hieman alta kulmain alkanut tuijottamaan tätä eläkeläisten pilttivaliota ja haluaisi kunnon revittävää lihaa. 

"Koska jatketaan", tiedustelee Pesonen
Eilen illalla, muiden saadessa nappuloita, Pesonenkin lopulta kyllästyi  tilanteeseen; kuunteli muiden rouskuttamista ja lopulta kiipesi pöydälle vaatimaan omaa osuuttaan! Nappulakiellon on määrä päättyä parin päivän päästä ja Pesosta enempää kiusaamatta, annoimme tytön nauttia muutamasta nappulasta. Nautinto tai ei, mutta nielemällä kokonaisina meni. Pidämme kuitenkin sovitusta ajasta kiinni ja laskemme nappulakipot takaisin lattialle vasta parin päivän päästä ) pitäisi Petskin vielä jaksaa odottaa kuivia nappuloita. Kuinkahan mahtaa käydä, sen verran päättäväinen tyttö on!  

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pohdintaa äänimaailmoista

Pesonen tarkkailee oven takana
Parisen kuukautta sitten sain vain pienen maistiaisen siitä, mitä Pesosen elämä voi olla. Kävimme Helsingissä Virka Galleriassa, jossa oli Mikko H. Haapojan ääni-installaatio (Helsingin reitit - HÄMÄRÄ) öisestä Helsingin keskustasta. Miltä kuulostaa yö Helsingissä, miltä kuulostaa Hakaniemen tori ennen toripäivää tai miltä kuulostaa kaupungin yleinen melu? Teos oli rakennettu pelkistä äänistä, joita kuunneltiin pimeässä huoneessa.

Heti kättelyssä voi todeta, että on onni ettemme asu Helsingin tai muun ison kaupungin keskustassa. Toki äänet jäävät seinien sisällä vaimeammiksi, mutta joka päiväinen kirskunta tai muu välillisesti kumpuava meteli on kaoottista. Riipii. Se, jonka näkevä ihminen kokee omaksi helposti hahmotettavaksi ympäristökseen (tässä tapauksessa Helsinki), on sokealle vaikeasti erotettava sekamelska. Piippaukset, törähdykset, epämääräiset mölinät jne... Ei siis ihme, että Pesonen reagoi huutamalla kun pesuhuoneessa pyykinpesukone alkaa linkoamaan. Koneen ääni käy päälle, on uhkaava. Se pelottaa. Ja totta tosiaan raskaan koneen ääni pimeässä on pelottava - sen sai todeta myös installaatiossakin. Tai ulkoa kuuluu ääntä, joka poikeaa arjen tutuista rutiineista. Outous pelottaa. 

Installaatiossa jäi kaipaamaan sen kaiken kakofonia keskellä lempeitä ääniä; tervehdyksiä kun lähestytään, tuulen huminaa - ääniä jotka rauhoittavat. Kirkuvan lokin ääni ei ollut sellainen. Sama pätenee myös Pesosen kohdalla. On tärkeää muistaa "tervehtiä" Pesosta kun sitä on menossa silittämään. Pientä höpötystä tai nimen mainitsemista. Tai jos Pesonen hermostuu jostain ulkopuolisesta vieraasta äänestä. 

Tuore lehti ei rapise, tuumaa Pesonen
Pesonen tykkää kuunnella. Se rauhoittaa sitä. Äänillä Pesonen osaa kartoittaa tilannetta - ääni on Pesosen kompassi. Ei riitä, että Pesonen tunnistaa ruokatölkin narahduksen tai kipon kilkatuksen, vaan ääniin täytyy kiinnittää huomiota ympäri vuorokauden. Jos jokin arjen ääni tuntuu epämiellyttävältä, on syytä tarkastella voiko asian toimittaa eritavalla. Aikoinaan kuuntelin levyltä elokuvissa käytettäviä efektiääniä ja kissat pelkäsivät niitä, olivat kauhuissaan. Jatkossa kuuntelin kuulokkeilla. Tahaton sormien napsuttaminen pöydän kanteen saattaa kiusata, aiheuttaa hämmennystä. Sama kuin naapuri naputtaisi seinään joka ilta - ei sitä jaksa kuunnella. Miksi siis tuottaa tarpeetonta harmia?

Rauhallinen arki pyörii pitkälti samojen kaavojen kautta ja Pesonen on siihen jo pitkälti tottunut. On silti hyödyllistä välillä herätellä itseään siihen maailmaan, jossa Pesonen elää, jotta tuntee ja tietää Pesosen paremmin. Samalla voi oppia itsekin jotain, toiset huomioon ottaen.    

maanantai 30. marraskuuta 2015

Hampaan poisto

Oman ajan odottelua myllätyssä kopassa
 Kurjaakin kurjempi oli ilma kun suuntasimme hammaslääkäriin hampaan poistoon. Vettä ja tuulta puski jokaisesta kopan raosta. Muutenkaan ei Pesonen vaikuttanut kovin halukkaalta lähteä sohvan lämmöstä pois. Vaan lähdettävä oli.  
Pääsimme ajoissa sisälle, kun olimme varaushetkellä saaneet päivän ensimmäisen ajan. Hyvä siinäkin mielessä, että illan toipumisaika ei venyisi sinne puolenyön tuntumaan kuten viimeksi kävi. Reissu meni jokseenkin rutiinilla; samat jännitykset ja samat toimenpiteet. Suurimmat silmien pyörähdykset ja äänen kohahdukset koettiin punnituspöydällä, kun Pesonen oli saanut kolmessa viikossa 400 grammaa lisää painoa! Punnistus tehtiin varmuuden vuoksi kahteen otteeseen - tosin toisella kerralla puntari näytti pari grammaa vieläkin enemmän. Siinä sitten taputeltiin topakkaa tyttöä. 

Pieni karkuunlähtö yritys tutkimuspöydältä.
Petskiltä taju pois ja isäntäperhe taas glökille viereiseen kauppakeskukseen. Reilun tunnin odotus ja tyttöä kotiin noutamaan. 

Mitä Pesoselle tehtiin? Pesoselta poistettiin leikkauksella kaksijuurinen etuposkihammas paradontiitin vuoksi, joka todettiin edellisellä kerralla. Kuvista näytettiin missä hammas oli ja missä se ei enää ole. Leikkaus onnistui ja ienläppä saatiin hyvin ommeltua kiinni. 


Kotiin tuliaisiksi annettiin tulehduskipulääke, jota pitäisi antaa pari päivän ajan. Ruokaa ja juomaa saa antaa vasta kun potilas on täysissä tolkuissa. Lisäksi tässä tapauksessa ruuan täytyy olla pehmeää n. viikon ajan eli esim. kuivia nappuloita ei voi antaa muuten kuin liottamalla ne pehmeiksi. Tällä varmistetaan mm. tikkien pysyminen suussa. Ompeleet sulavat ajan kanssa itsekseen pois. 

Toistaiseksi, nyt kun kotiinpalusta on kulunut n. kaksi tuntia, Pesonen on pötköttänyt kopassaan. Ei ääntelyä tai liikkumista. Välillä kaverit käyvät katsomassa voipunutta seikkailijaa. Hampaan poiston jälkeen saattaa suusta tulla veristä sylkeä tai potilas saattaa köhiä tai muuten vain ääni saattaa olla poikkeava; mitään tällaista ei ole havaittu. 

Kaikki meni hienosti ja nyt odotamme parin viikon ajan täyttä toipumista. Hampaan poisto maksoi 300 e, mutta mikäli sitä ei olisi tehnyt, olisi lasku saattanut hyvinkin olla jatkossa "suurempi". Kuinka suuri, se jää nyt onneksi arvoitukseksi. Hammaskiven poistoa ja hampaiden tarkastusta suositeltiin vuoden päähän ja on aivan ansaittua, että Pesonen saa nyt rennosti hampaiden osalta.

   

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pesoselta pari vuotta pois!?

Pesoselta viety pari vuotta!
Pesosen parin viikon takaisen lääkärireissun johdosta on Pesosen ikä laitettu kyseenalaiseksi. Tuolloin otettin hampaista kuvat ja niistä selvisi, että Pesosella on keski-ikäisen kissan pulpaontelo eli hampaan ydin. Tästä johtuen ja rivien välistä luettuna tiedustelimme, olisiko mahdollista, että Pesosen ikä ei olisikaan aiemmin todettu n. 4-5 vuotta, vaan jotain muuta? Pesosen käyttäytymisessä on havaittu vanhemman rouvan piirteitä, verrattuna talon 3-vuotiaaseen Piriin ja 5-vuotiaaseen Jettaan. Hammastohtori oli tuolloin sitä mieltä, että Pesonen saattaisi hyvinkin olla jopa pari vuotta vanhempi eli n. kuusi vuotias! Härregud! Tohtorilääkäri kertoi tosiasioita, että hampaan dentiini paksuuntuu läpi elämän, joten pulpaontelo kaventuu jatkuvasti. Se oli faktaa, joka oli vain kuunneltava ja nyökyteltävä ja johon oli helppo spekulaatiota nojata.

Muistimme toki asiasta käydyn keskustelun, mutta vasta nyt se taidettiin tiedostaa kun alitajunta oli sitä tarpeeksi työstänyt.  

Pesosen aiempi ikäarvio parin vuoden takaa perustui pitkälti Pesosen silloiseen tilaan, kun se loukutettiin metsästä ja sitä päästiin tarkastelemaan lähempää. Tuolloin Pesonen oli kulmikas ja luiseva huonolla ravinnolla ollut rääpäle. Teoriaa tuki myös silloinen Pesosen tutkinut eläinlääkäri. Havainnot olivat vain pintapuolisia. Nyt saatiin eri faktaa hammaskuvista.


Tämä mahdollinen tosiasia laittaa tietysti Pesosen uuteen valoon. Kuinka se on pärjännyt samoillessa pihapiirin ja valtatien vierustan metsiä, jos tähän lääketieteelliseen faktaan nojaten Pesoselle lätkäistään pari vuotta vanhuutta lisää; toisella puolella rekat ja toisella puolella rakit. Onko sillä ollut aikaisempia pentuja? Tällä tiedolla se ohittaa talon ikähaarukassa Jetan ja on näin toiseksi vanhin naiskissa. Koko porukan kolmanneksi vanhin. 

Samalla se tarkoittaa sitä, että Pesoselta vohkittiin pari vuotta elämästä. Meille Pesonen on ollut se nelivuotias vielä suht nuori kissa, mutta olemme nyt itsekin, lääkietieteeseen nojaten, kääntyneet siihen tosiasiaan, että Pesonen on kuusivuotias. Harmittaa nuo pari vuotta. Hyppäys neljästä kuuteen tuntuu. Kirpaisee. Lapsuuden hyppäys keski-ikään tapahtui valtavalla loikalla, ilman siirtymistä. Ei edes synttäreitä ole viettetty. 

Tässä on vielä selittämistä ja nielemistä, mutta ne pari vuotta otetaan vielä takaisin - vähintäänkin juhlimalla. Kiritään vaikka pari synttäriä per vuosi tai sitten kerralla kaikki. Pesonen on kissa, joka on juhlansa ansainnut, vaikka sitten hieman useammin. Kippis ja kurnaus! Silakka on saletti!   

maanantai 23. marraskuuta 2015

Ruudun takaa

Jetta on ihastunut TV:n nakuttajaan
Harvoin TV:n luonto-ohjelmat tarjoavat kissoille viihdykettä, mutta nyt on löytynyt ohjelmasarja, joka kiinnostaa ainankin Lakua, Hannua ja Jettaa. Sunnuntaisin pyörähtävä yhdeksän minuuttinen Pohjolan Luonto TV ykkösellä vangitsee ja naulitsee kissapolon TV.n ääreen. Klo 19.30 alkava luonto-ohjelma herkuttelee sopivan kokoisella kuvalla ja kissoja kiinnostavalla äänimaailmalla. Äänimaailma tavoittaa nopeasti nukkuvankin kissan ja herättää helposti tämän kiinnostuksen. Lämpin peti hylätään ja kömmitään ruudun eteen. Kuvakerronta on juuri sen verran leppoisaa, että kissa ehtii kiinnostumaan kuvan eläimestä. Lintua kohden otetaan pari askelta ja kun lintu lentää ruudusta pois, sitä seurataan ja ihmetellään mihin se meni!? Samoin pienten mönkijöiden ja tonkiaisten kohdalla - niitä ihmetellään mistä TV.n nurkasta ne tulevat ulos. Kiinnostus on vilpitöntä. Suurempia otuksia, kuten kettuja tms. katsellaan jo hieman kunnioittavammin. 

Pohjolan luonto on "koko perheen ohjelma", jopa kissataloudessa. Se löytyy ainankin YLE areenasta ja TV:stä sitä tulee vielä vähintäänkin pari jaksoa.





Toisenlainen ruutu kokemus



Toisenlaisen ruutu kokemuksen sai kokea Sofi tässä viime viikolla kun piha täyttyi lehtipuhaltajjien suurella armeijalla. Meteli oli valtava kun teknologian yksi ärsyttävimmistä keksinnöistä eteni nurmikolla, tuhoten sen kaunista pintaa. Puhallin raapi märkiä lehtiä nurmesta irti, heittäen ne höyhenenkevyesti ilmoille. Tällaisessa taistelussa tuli tietysti ohilyöntejä ja suttua siinä määrin, että yksi märkivä koivunlehti lätsähti ikkunaan kiinni ja jäi siihen turvaan traktorin kauhalta. Taistelun tauottua ja maa-aineksen laskeuduttua kissatkin uskaltautuivat katselemaan ikkunoista ulos. Sofi valitsi pihan perän ikkunan, ehkä juuri sen vuoksi kun tämä koivunlehti oli juuri näköalatasanteen kohdalla. 




"Minun aarteeni", tuumi Sofi ja päätti napata helpon saaliin ikkunasta. Vaan eipä saanut Sofi lehteä kiinni. Ei saannut vaikka kuinka raapi. Lehti pysyi ruudun ulkona ja Sofi ruudun sisällä - raivoisasta yrittämisestä huolimatta. Sinnikyyttä kesti kymmenisen minuutti ja tämän jälkeen oli luovutettava. Kaikkea ei voi saada, sen päätteli Sofikin.  


"Pakko luovuttaa", tuumii Sofi




  

maanantai 16. marraskuuta 2015

Jetan kanssa Tammistossa

Jetta kävi Vantaalla, Tammistossa
Jetalla havaittiin lokakuun lopun hammaslääkärireissulla sen verran oireellinen sydänrytmi, että Jepulle ehdotettiin tutkimuksia, ennen kuin sitä uskaltaisi nukuttaa hammasoperaatiota varten. Jetan jatkotutkimuspaikaksi valitsimme Univet Tammiston Vantaalta

Sitä mukaan kun autokaistat Vantaan päässä lisääntyivät, lisääntyi myös marraskuinen vesisade. Univet Tammisto oli kuitenkin suht simppelin matkan päässä, joten löysimme perille mukavasti. Parkkipaikat olivat käytännöllisesti aivan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä, joten tiloihin pääsee nopeasti hankalammankin seuran kanssa. Niin odotustila, kuin tutkimushuoneetkin, olivat streriilin oloiset ja selkeän valjut. Perus valkoisia huoneita. Odotustilassa oli tilaa ja istumapaikkoja löytyi hieman sivummaltakin. Steriiliys haittasi siinä mielessä, että akustiikka oli kova ja äänet kaikuivat ja vielä kun asiakaskunta tuntui koostuvan pääasiallisesti koirista, kuului myös niiden haukunta tutkimushuoneisiin. Samoin ulko-ovi, jonka stoppari oli siirtynyt eläkkeelle, piti kiinni mennessään turhan kovaa meteliä. Muita asiakkaita oli muutamia. Ja mikäli tutkimusten välille tulee luppoaikaa, on Tammisto Musti ja Mirri seinän takana. 

Jetta pääsi tutkittavaksi reilun viisi minuuttia sovittua aiemmin. Lääkärinä toimi Taru Kangasniemi, joka aluksi teki perustutkimuksen eli tässä tilanteessa tarkasti limakalvot ja tunnusteli sisäelimet, jonka jälkeen kuunneltiin stetoskoopilla. Tämän jälkeen otettiin sydämen ultraääni- ja ekg-tutkimus. 

Ultran tuloksia, joista näki paksuuksia, virtauksia jne...
 Alkuun Jetta oli selvästi hermostunut, mutta ajan myötä rentoutui, eikä esim. kevyttä rauhoitetta tarvittu. Karvat ajettiin kainaloista ja toivottiin että kissa menisi makuulleen, mutta pystyasennostakin ultraus onnistuisi. Pystyasennosta se lopulta otettiin. Ultraus kesti n. 15-20 minuuttia. Sydämen ultratutkimus oli normaali, kaikki tuntui olevan ok; seinämien paksuudet, verenkierto, anatomia... Sydänlihasrappeumaan viittaavia löydöksiä ei näkynyt. Sydän mitattiin monesta eri suunnasta, jotta kissan stressitaso tai hätääntyminen ei näkyisi tuloksissa. Kone laski useamman mittauksen keskiarvon ja näin saatiin luotettavampi tulos.  

Ekg-mittausta varten kiinnitettiin anturat (4kpl) kainaloihin ja nivusiin. Perusrytmi oli normaali sinusrytmi n 150-200/min. Kammiolisälyöntejä esiintyi kuitenkin jatkuvasti ja runsaana. Joka 2.-4. lyönti oli kammioperäinen (VPC) ja satunnaisesti kammiolisälyötejä tuli kaksikin peräkkäin. Niin ekg:n kuin ultrankin tulokset näimme näytöltä, joka taas selkeytti sitä mitä lääkäri puhui. 

Tässä vaiheessa lääkäri Kangasniemi ei katsonut tarpeelliseksi aloittaa lääkitystä, mutta suositteli kotrollia vuoden päähän ja jos silloin ei mitään hälyyttävää ilmaannu, ei ole syytä huoleen jatkossakaan. 

Jetan peruuntuneeseen hammashoitoon käynti vaikuttaa siten, että hammashoidon voi edelleen tehdä ja on syytäkin, mutta se vaatii kokeneen anestesiologin kaiken varalta eli hätätilanteen sattuessa on henkilökunnan osattava elvyyttä kissa nopeasti jos tilanne nukutuksen aikana niin vaatii.

Tulokset olivat osittain positiiviset, mutta tilanne jäi kuitenkin hieman avoimeksi. Pallo on nyt lääkärikeskus Animuksella, jossa olemme hoitaneet muita hammaspotilaitamme. Mikäli heillä ei ole tarvittavaa välineistöä ja henkilökuntaa, joudumme katsomaan Jetalle toisen hoitopaikan.

Jetta rentotui nopeasti
Tunti Univetissa sujui hyvin. Lääkäri Kangasniemi otti niin Jetan kuin meidätkin asiallisesti vastaan. Jetta tutkittiin hyvin ja asiat selitettiin; meidät käteltiin ja tulosten hieman viivästyessä teknisistä syistä, meidät ohjattiin kahvikoneelle. Kaakao maistui.

Kotimatka on aina kotimatka, niin myös tänään. Sen taisi tietää Jettakin, joka oli selvästi rauhallisempi kotiinpäin tultaessa, loppumatkasta hieman jo nukahtaen. Kotona noin vartin päästä oli Jetta jo unohtanut kaiken ja makoili rennosti TV:n edessä, pesten viimeisiä Univetin tahroja pois. Pikkuhiljaa myös itse kukin rentoutui, eikä päiväunet tuntuneet yhtään hassummalta idealta.    

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pesonen hammaslääkärissä

Pesonen kuulostelee outoja ääniä
Pesosen kanssa lääkärireissu on aina oma lukunsa; oma jännityksensä. Nyt oli vuorossa jo aikoja sitten suunniteltu hammaslääkäreissu, tarkemmin hammaskivien poisto sekä samalla hampaiden yleistarkastus. Hieman jännitti etukäteen, sillä reilu puoli vuotta sitten tuli kuitenkin "käsky" käydä. Onko kalusto aivan romuna? 


Ei riitä, että lääkäri jännittää, sillä myös koko päivä on yhtä nousevaa jännitystä. Kuinka Pesonen (ja muut) kissat reagoi koppaan laiton kanssa? Tai kopan esiintulon kanssa, sillä vain pari viikkoa sitten rytinöimme Hannun ja Jetan kanssa samoissa merkeissä. Kissat tuskin ovat sitä unohtaneet...

Yleisesti ottaen Petsku on ollut helppo laittaa koppaan, mutta nyt huomattiin, että homma vaikeutuu kerta kerran jälkeen, sillä Pesonenkin on oppinut niksinsä. Pesosen koppaan laitossa on tärkein elementti äänettömyys, sillä viekkautta ja Pesosen sokeutta "hyväksi käyttäen" on mahdollista tuoda koppa niin, ettei Pesonen aavista sitä. Vaan yksikin ylimääräinen ääni kopasta tai muun lainen epävarmuus esim. omassa käytöksessä, niin Pesosen koppaan laitto vaikeutuu huomattavasti. Nyt saimme motitettua Pesosen raapimapuun tyveen ja siitä alkoi vääntö mennäkkö vai eikö mennä? Suurten kysymysten äärellä Pesonen kartoitti tilanteen ja otti pakosuunnaksi ylöspäin - tolppaa pitkin. Se tuli hieman yllättäen, mutta samalla se vapautti nopeaan toimintaan, sillä Pesosen hypättyä tolpasta lattialle, nappasimme Pesosen ilmalaivaan ja kannoimme kopansuulle, josta Pesonen ohjattiin kopan sisään. Kaikki meni lopulta hienosti.


Pesonen "odottaa" vuoroaan

Koppaan joutuessa Pesonen ottaa lamaantumisasentonsa ja pysyy paikoillaan, mutta ulkoilmaan saapumista se ei voi vastustaa. Ulkona aina utelias. Tällöin pää nousee ja nenä nuuhkuttaa ympäriinsä sinne tänne. Autoon päästyä tilanne taas tasoittuu. 

Aikataulu oli n. vartin myöhässä. Se on siedettävä aika, sillä lääkäriaseman iltaan mahtuu monenlaista. Nyt seinän takana oli mm. marsu-potilas, jota tutkittiin tarkkaan. Pesonen kulutti ajan jännittämällä ja lopulta rentoutumalla. Onneksi ei äänekkäämpiä koiria ollut odotustilassa. Pesonen toki reagoi tilan tapahtumiin ja mm. noteerasi sen kun lääkäriaseman ulko-ovi aukesi ja sisään virtasi raikasta ilmaa. Ovi oli meihin nähden selkeästi sivummalla, pienen tuulikaapin takana, mutta ilmavirtaus kiinnosti. 

Tiukka paikka puntarilla
Pesosen potilastietoihin on heti alkuun merkattu selkeästi, että Pesonen on sokea. Se on hyödyllinen tieto, jota lääkärit osaavat onneksi käyttää. Nyt lääkäri otti Pesosen heti huomioon ja jutteli Pesoselle liikkeiden ja tekojen tueksi. Pesonen on "helppo" käsitellä, sillä Petsku ei höntyile tai säntäile tutkimuspöydällä. Mm. punnitus sujui mainiosti. "Kylkiluut eivät tunnu eli on näemmä löytänyt tien ruokakupille". Tulihan se sieltä, ymmärsimme yskän, pientä pyöreyttä. Tosin viime keväänä Pesonen painoi 5,5 kg ja nyt 5,26 kg - suunta on oikea. Sykkeeksi saatiin tasainen 160. 

Hampaita esitutkitaan
Sitten tuli suun vuoro. Jo limakalvoja tarkastaessa lääkäri huomasi takavasemmalla huomattavan määrän hammaskiveä, sekä neljän etuhampaan puuttumisen. Samalla selvisi viime vapun hammaskeijun arvoitus, eli lattialta löydetty hammas kuului Pesoselle. Pintapuolisen tarkastuksen jälkeen sovittiin illan "operaatiosta", eli hammaskivien poistosta ja mm. siitä että samalla otetaan hampaista röntgen kuvat. Operaation kestoksi lupailtiin n. reilu tunti.


Tuo tunti on aina odottelua ja puhelimeen tuijottelua; mietiskelyä kuinka kulloinenkin potilas pärjää ja mitä sieltä paljastuu. Tunti kuitenkin sujui. 


Aina kun sanotaan että lääkäri haluaa keskustella, hypähtää sydän kurkkuun. Lääkäri aloitti puheensa kehumalla Pesosta potilaana. Sitten päästiin siihen kapulakieli osuuteen, jonka lääkäri osaisi suomentaa kansanomaiseksi selkokieleksi. Tukena olivat myös nämä röntgen-kuvat jotka näytettiin meillekin.  Samalla kun lääkäri kertoi Pesosen hampaista, samalla hän kuvista näytti mitä puhui. Se oli informatiivistä ja helposti ymmärrettävää. Hammaskiveä ja ientulehdusta oli runsaasti, mutta se mikä näkyi myös kuvissa oli, että Pesonen sairastaa parodontiittia, mikä on ientulehduksen seuraus. Alkuperältään plakin aiheuttamaa. Se tarkoittaa sitä, että yksi hampaista, vasen ala-etuposkihammas on poistotarpeinen. Suositusaika poisto-operaatiolle on n. 3-4 viikon kuluttua. Nuo neljä em. etuhammasta ovat irronneet todennäköisesti itsestään, juuri tämän parodontiitin seurauksena.



PARODONTIITTI

Parodontiitti on sekä kissojen, että koirien yleisin sairaus. Ruuantähteet ja bakteerit muodostavat päivittäin hampaiden pinnoille plakkia ja kun se on hampaan pinnalla pitkään, siitä muodostuu hammaskiveä. Plakista aiheutuu ientulehdusta. Ientulehduksen levittäydyttyä ientaskun pohjalle, tulehdus alkaa pikkuhiljaa tuhoamaan hammasta kiinnittäviä kudoksia ja tällöin puhutaan parodontiitista. Hammasta luuhun kiinnittävien säikeiden tuhouduttua, hammas alkaa heilua. Hammasta ympäröivä luu alkaa vetäytyä juuren kärkeä kohti, jolloin juurien välinen alue ienrajassa paljastuu. Pahan hajuinen hengitys johtuu plakista, hammaskivestä, ientulehduksesta ja parodontiitista. Tulehtuneet hampaat aiheuttavat sekä heikosti havaittavaa kroonista kipua, sekä muodostavat pesäkkeillään riskin sisäelininfektiolle (mm. sydän ja munuaiset).


Tärkeimpänä hoitona pidetään päivittäistä hampaiden harjausta, jolla poistetaan pääsyyllinen eli plakki hampaiden pinnalta. Myös säännöllisiä hammaskivien ja tulehtuneiden hampaiden poistoja suositellaan. Lisäksi kehoitetaan ottamaan hammasröntgenkuvia suun hoidon tueksi. 


-tiivistys lapusta jonka saimme lääkäriasemalta-


Näillä eväillä pääsimme Pesosen kanssa kotimatkalle. Pesonen oli saanut herätteen ja alkanut pikkuhiljaa virkistymään, mutta kotiinsaavuttua, adrenaliinin laskeuduttua, Pesonen nukahti uudelleen. Tuttu ympäristö laukaisi jännityksen. Annoimme Pesosen makoilla kopassa ja siellä Pesonen nukkuikin n kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähti melko pirteänä suoraan ruokakipolle, siitä raksukipolle ja sen jälkeen vessaan. Meno oli sen verran pirteää, että totesimme nukutuksen jälkeisen varoajan olleen riittävän. Silti varmuuden vuoksi pidimme Pesoselle seuraa hitusen yli puolen yön.


Lepäilyä kotona

Ei päivä aivan katastrofi ollut. Esim. tärkeimmät syömähampaat olivat erinomaisessa kunnossa ja muutenkin Petskun kanssa meni hienosti. Tietysti jatkotoimenpiteet harmittavat, mutta toisaalta tieto on kuitenkin tärkeä. Hampaat on syytä saada kuntoon. Se on Pesosen etu ja samalla meidänkin. Terve kissa on kivampi kissa ja terve Pesonen on Pesosempi. 


perjantai 30. lokakuuta 2015

Hammaslääkärin aika

Pesosen legot kuntoon

Itse kunkin olisi aika käydä hammaslääkärissä, mutta nyt on kissojen vuoro. Pesoselle aika varattiin parin viikon päähän. Edellisestä kerrasta on kulunut reilu puoli vuotta ja silloin todettiin, että olisi hyvä käydä kuluvan vuoden aikana poistattamassa ylimääräiset hammaskivet. Näin tehdään.

 Pesosen hammaslääkäriretkellä tullee selviämään myös viime vapun hammaskeijun arvoitus, sillä silloin löytyi kissan yksi kuudesta etuhampaasta pienen tuolin huovan alta, kun suojana ollutta pyyhettä ravisteltiin. Hammas saattaa olla Lakun tai Sofin, mutta todennäköisemmin se kuuluu Niilolle tai Pesoselle. Jetan se ei ole, koska hampaat tarkastettiin em. lääkärireissulla pintapuolisesti. Hammas on pudonnut ihan puhtaasti huonouttaan, sillä siinä oli hammaskivi edennyt sisäpuolelle ja sen vuoksi se oli irronnut. Aiemmin hammaskeiju on jättänyt Niilon ja Sofin pentuhampaat esille - nyt ne ovat pienessä rasiassa tallessa.


Onko tämä Pesosen hammas?
Hammaslääkärillä käyntiä "harjoittelimme" Hannun ja Jetan kanssa. Hannulla todettiin runsaasti hammaskiveä, sekä ientulehdusta jonka ennustettiin paranevan hyvin hammaskiven poiston jälkeen. Vanhat hampaiden poistokohdat (poistettu 2014) ovat parantuneet hyvin. Eli suht normaali hammaslääkärikäynti. Seuraavaa kertaa suositellaan n. vuoden päähän. 



Jetta ihmettelee lääkärireissua

Jetan hammaslääkärireissu ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Esitarkastuksessa havaittiin vaihtelua sydänrytmissä, jonka vuoksi Jettaa ei nukutusturvallisuuden nimissä uskallettu nukuttaa hammaslääkärin toimenpiteitä varten. Jetan sydänrytmiä on kuunneltu ja ihmetelty aiemminkin (10/2012) ja nyt tultiin siihen tulokseen, että sydämen uä-tutkimus, sekä mahdollisesti EKG olisi suositeltavaa käydä ottamassa. 

Kissojen aisteista ja muista "yliluonnollisista" tuntemuksista puhutaan paljon, mutta olisiko tässä syy minkä vuoksi Jettaa ajoittain ajetaan takaa? Aistivatko esim. Laku ja Pesonen Jetan piilevän sairauden ja heikkouden? Tunsiko Jetta mahdollisen vaivan takia Niilon kanssa hengenheimolaisuutta ja vietti sen vuoksi niin paljon yhdessäolo aikaa? Oli miten oli, Jetta tullaan tutkimaan ja asia selvitetään. Sydämen uä-tutkimuksia tehdään mm. Univet Tammistolla ja Lahdessa, sekä Animagi Malmilla ja Sovet Espoossa. Asialla ei ole kiire, mutta toki se vaivaa. 

Itse emme ole Jetassa huomanneet mitään erikoista. Leikkiessä pulssi nousee hieman, mutta nouseeko se huolestuttavan paljon ja juuri sydänvaivojen takia? Jetta leikkii maltillisesti, pienillä pyrähdyksillä jonka jälkeen rauhoittaa tilanteen, mutta ei hengästymisen vuoksi.