Loukutus

Tippa (vas) ja Laku tutkivat tarjottavia ruokia.

Finaali venyy. Ratkaisu olisi saattanut tapahtua jo aiemmin, sillä vaneriloukusta saatiin sellainen tieto, että "kissa" olisi siellä käynyt, mutta loukku ei ollut toiminut moitteettomasti. Loukku oli lauennut, mutta sulkeutuvana ovena oleva pleksi ei ollut mennyt alas asti. Liekö kosteus vaikuttanut vai se, että tarkemmin katsottuna pleksi on aavistuksen käyrä. Nyt käyttöön on otettu uusi, hieman erilainen vaneriloukku.

Tänään paikalla kävi kaksi etsijäkoiraa, jotka kertoivat kissan asustelevan alueella sijaitsevan rakennuksen alla! Siis, että etsittävä kissa, kissa jota omistaja on etsinyt jo joulusta saakka ja mekin avustajina kohta n. kuukauden verran, olisi aivan nenämme alla. Molemmat koirat merkkasivat selkeästi kyseisen paikan. Koirat kertoivat myös, että kissa olisi makoillut lähellä olevan roskakatoksen päällä.  

Miksi kissa ei silti vieläkään ole loukkuihin mennyt!? Koirien mukaan kissa olisi kunnossa, eikä esim. jäänyt loukkuun rakennuksen perusteisiin. Jälkiä on näkynyt vähän, mutta on näkynyt. Ruokia on kokeiltu laidasta laitaan; sardiinia, savusilakkaa, broileria, kypsää lihaa, raakaa sydäntä, normi kissanruokaa jne... Seuraava kokeilu taitaa olla grillaus parin päivän päästä. 

Saimme rohkaisua ja varmistusta. Sitä kaivattiin, sillä pelkkä odotus vie virtaa ja energiaa. Uudet ruuat, uusi kattaus on tarjoiltu. Nyt odotamme asiakasta - yksi asiakas riittäisi. 

Loukutus

Loukutus jatkuu - vuoden vaihteen tietämillä kadonneesta kissasta ei ole havaintoja. Kirpeät yöpakkaset tarkoittavat sitä, että loukuilla (2 kpl) täytyy käydä melkon usein katsastamassa tilanne, ettei sisälle ole jäänyt kissaa tai muuta eläintä. Saamattomuus on melko heikko selite palentuneille korvanpäille.

Viikolla tuprutti lunta reippaasti ja se samalla paljasti yöllisten kulkijoiden jälkiä. Vain parit kissan jäljet näkyi ja ne tuskin ovat etsittävän - muiden eläinten jälkiä  oli sitäkin enemmän. Hellyyttävin jälki lienee ollut variksen, joka on umpihangessa kahlannut niin, että hankeen uponnut ja laahaava pyrstö on peittänyt ensin osuneet koipien jäljet; aivan kuin kuusen oksien nipulla olisi jälkiä peitelty. Pariin otteeseen lunta tuli jopa harmittavan paljon, sillä sitä oli pyryttänyt aina loukun perukoille asti.

Lumi ja kylmä viima kiusaavat etsintöjä

Loukutus on jumissa, kunnes etsijäkoira saadaan käymään. Näillä näkymin koira olisi tulossa sunnuntaille - samaan päivään sattuu myös laskiaisriehan ilotulitus! Omaa harmia tuovat myös yhdenlaiset ihmiset, jotka mm. repivät katoamisilmoituksia tai suoraan kieltävät laittamasta niitä esim. rappukäytävän ilmoitustaululle! Mitä harmia pieni lappu heille aiheuttaa!?

Illan suussa ja yön hämärässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Lenkkeilijät ja ohikulkijat tirkistelevät alta kulmain ja outoja (poliisi)autoja kaartaa selittämättömästi. Hauskin tapahtuma on eittämättä ollut kaupunkialueella asuvan rotan yöpuhde, kun se kipitti parikymmentä kertaa roskakatoksen ja pihalle pysäköidyn auton väliä. Auton renkaalle päästyä, se pomppasi aina renkaan päälle, kunnes lopulta jäi sinne. Olisiko sieltä ollut reitti konetilan puolelle? 

Toivo lepää etsijäkoiran harteilla, sillä näköhavaintoja ei ole tullut. Mikäli koira jonkin alueen selvästi merkkaa, on etsijäpartiota kehoitettu kaivamaan grilli esiin. Viimeksi koira kävi pari viikkoa sitten.

Loukutus päällä

"Mihin nyt menossa", kyselee Tippa.

Viime päivät on totuttu uuteen iltarytmiin (lue yörytmiin), kun henkilökunta on lähtenyt mukaan etsimään jo pari kuukautta karkuteillä ollutta kissaa. Kissasta on "havaintoja", mutta mitään varmaa ei ole kerrottavaksi. 

Tipalla on vaikeaa - ihan sen vuoksi, koska se tuttu yöllinen kainalo puuttuu yön pikkutunneilta. Tippa hyppii ensin välioveen ja kun se saa auki, niin Tippa jatkaa ulko-oveen hyppimistä. Naapurit tykkäävät ja morsettavat vastaukseksi. Ovien kolaamista on estetty mm. laittamalla pönkkä kahvaa vasten, niin ettei kahvaan pääse hyppäämään. Huono puoli siinä on, että toinen ei pääse yöllä ovesta sisälle, vaan joutuu puhelinsoitolla pyytämään sisäänpääsyä.

Etsijäkoira

Karussa olevaa kissaa on yritetty saada parhaimmillaan kolmella loukulla kiinni, mutta vielä ei ole tärpännyt. Etsijäkoiraa käyttämällä on kuitenkin saatu selville mahdollinen reviiri, mutta yhtään näköhavaintoa ei ole. Etsijäkoira ilmaisee välimatkan päästä alueen, jossa karkulainen on. Se ei siis mene kohteen luokse, vaan ainoastaan näyttää sen olinpaikan, sillä luokse menemällä koira pelottaisi karkulaisen vain tiehensä. Karkulaisen kiinnisaamiseksi käytetään muita keinoja, esim. loukuttamista.

Tässäkin tapauksessa olisi hyvä, jos käytettävä olisi esim. kissan karvatuppo, josta etsijäkoira saisi selvän hajumerkin. Mikäli pelkää kissansa katoamista, voi tilanteen varalta esim. pakastaa karvatupon. Ja mikäli kissa karkaa, kynnys ottaa etsijäkoiraliittoon ( http://www.etsijakoiraliitto.fi/ ) kannattaa pitää matalana. Siellä autetaan ja neuvotaan. Rohkeasti yhteyttä - eivät pure! 

Kissalle on loukkuun laitettu kodista tuttua tuoksua, sekä tuoksuvia herkkuruokia. Nappuloita on alueelle ripoteltu vain sen verran, että näkisimme mahdollisia jälkiä. Kylläinen kissa ei loukkuun mene.

Loukun sisätilat eivät houkuttele - toivottavasti herkut
houkuttavat!

  

Tulevasta yöstä on tulossa kylmä - onneksi etsintäpartiota on saatu hajautettua ja näin loukun tarkistukset voidaan tehdä rytmitettyinä. Viime yönä ilmestyneet jäljet toisen loukun luona lisäävät hieman toiveita, mutta toisaalta alueen lähellä on nähty liikuskelevan toinenkin kissa. On siis mahdollista, että karkulainen on joutunut jättämään jo varatun reviirin rauhaan. Etsijäkoira on kuitenkin alueen merkannut (viimeksi viikko sitten) eli ei ole aihetta meidänkään luovuttaa. 

Lähteet: http://www.etsijakoiraliitto.fi/