lauantai 29. lokakuuta 2016

Kauhua kylpyhuoneessa!

Vietin luonnollista aikaa kylpyhuoneessa kun sivusilmällä vilkuillen, tuntui aivan kuin joku olisi tarkkaillut. Ei kuitenkaan kuulunut rapinoita, ei hengityksen raskasta ääntä. Ajattelin, ettei siellä ketään ole...., mutta silti, joku hiillosti niskaa! Levottomuus kasvoi ja psykologinen paine alkoi tuntumaan väistämättömänä faktana. Tilanne oli sama, kuin motellihuoneessa luulee olevansa yksin, mutta siinä ainoassa taulussa joka huoneessa, on tirkistelyreikä kuvassa olevan hahmon silmän kohdalla! Nyt tilanne oli selvempi. Huoneessa on joku!
Useamman vuoden ajan on kissa-aiheinen suihkuverho ollut kylpyhuoneessa laskostuneena, pitämässä veden tai murteella vääntäen veren, pois lattialta, mutta nyt vasta huomasin, että suurin osa kissoista on kuin lautturin hiirestäjiä! Skriik skriik skriik! Lukuisat punaiset pyöreät silmät iskivät kuin Psyko elokuvan suihkukohtauksen veitsenterävät iskut! Niitä oli kaikkialla! Jopa hengissä säilyvä hiiri oli saanut suuret punaiset silmät. Se oli heittäytynyt yksiin kissaparven kanssa ja nyt tekivät minusta tiliä. Niin sen oli pakko olla! Yhdellä kissoista puuttui toinen silmä! Se oli jätetty laskoksen taakse. Aivan tahallaan verho mennyt juuri sen verran kurtulle, että kulma osuu katsojaan niin, että kissalta puuttuu silmä. Päät kenallaan kissat keikkuivat märkinä ripustettuina, katselemassa puoliksi höykytettyä uhria. Olin valmis pakenemaan kylpyhuoneesta, vielä kun siihen oli aikaa. 

Huh! Halloweenilla lienee oma osuutensa mielikuvituksen lennossa. Todellisuudessa kissojen punaiset posket ja vilkkuvat silmät ovat vain iloisia ja mikä mukavinta, hiirestäkään ei ole tullut parkaa! Kissat ottavat kylpyhuoneeseen tulijan aina iloisina vastaan - todellisuudessa suihkuverhosta voisi kuulla pienen hyrinän ja kurinan, eikä siitä äänestä voisi olla kauhuissaan, päinvastoin! Olisiko silti kuitenkin suotavaa, ettei tänä iltana kylpyhuoneesta menisi lamppua rikki...olisiko...?







maanantai 24. lokakuuta 2016

Pesonen onkin kettu!

Ovela kettu tuo Pesonen! Olimme päiväkahvilla ja pöydästä on suora yhteys parvekkeelle. Pesonen koputteli parvekkeen ovea ja suotuisissa merkeissä päätimme avata oven, sillä aamupäivän ajan oli hellalla porissut härkäpapu, eikä pieni tuuletus ollut ollenkaan huono ajatus! Raikas ilma ja Pesonen vaihtoivat siis paikkaa. 

Pesonen kuikuilee Vihreän huoneen levyhyllyn takaa
Sitten alkoi Pesosen ovela show! Pesonen notkui parvekkeella ja alkoi naukumaan. Pesonen naukui aina niin kauan, että Laku tuli parvekkeelle. Miltei heti sen jälkeen kun Pesonen oli saanut Lakun parvekkeelle, Pesonen tuli itse sisälle, jonka jälkeen "huijattu" Laku tuli myös sisälle. Meni hetki ja sama toistui - Pesonen parvekkeelle naukumaan, niin pitkäksi aikaa kunnes Laku saapuu, jonka jälkeen Petski tallustelee itse sisälle ja Laku perässä.

Pari kertaa Pesonen sai tällä tavalla Lakun liikkeelle. Ideana koko hommassa lienee Pesosella ollut saada Laku parvekkeelle, jonka jälkeen Pesonen itse olisi voinut mennä oviaukon taakse piiloon ja kun pölmistynyt Laku tulee sisälle, olisi Pesonen tehnyt "yllätyshyökkäyksen"! Pesonen ei tällä kertaa jäänyt oviaukolle, koska Laku ei ideaan syttynyt. Lakulta puuttui se parvekkeen ja huoneiston välinen reipas kirmaaminen, joka olisi sytyttänyt molemmat riehakkaaseen karkelointiin. Puuttui vauhti ja puuttui syke.

"Mitähän nyt keksisi", pohtii Pesonen. Taustalla Hannu (vs.) ja Laku ihmettelevät Pesosen puuhia.





Leikin hakemista vahvistaa myös, kun Pesonen sai Lakun sisälle, tapaili Petski Lakua painiin, mutta Laku ei siihen lähtenyt. Kipinää ei ollut ja Pesosen harmiksi koko homma tyrehtyi. 

Pesosen idea on pelkkä spekulaatio, mutta hyvin vahvan oloinen. Se mitä kissat keskenään puhuvat, on meille lähinnä hepreaa, mutta viestintä heidän kesken lienee selvää kauraa. "Lakuu, tuutko tänne! Tääl on...ööö...joku ötökkä!"





torstai 20. lokakuuta 2016

Laatikko

Oli jälleen Zooplus-aika ja se tarkoitti sitä, että henkilökunnan hoidettua hommansa, jäljelle jäi pari tyhjää pahvilaatikkoa. Outo ja tyhjä pahvilaatikko on kuin takiainen magneetilla. Se imee kissoja puoleensa ja syö kuin musta aukko. Kissat kiehnäävät laatikkoa ja narkoottisesti hankaavat kulmia. Pahvi kahisee, se on nöyrä kissan käsittelyssä. 



Kulman takana kurkitaan ja laatikkoa kierretään. Kierretään uteliaina kuin sokeat miehet autokaupassa. Uusi pahvilaatikko on paras kaveri, kun suojaa haetaan. Sen selkä nousee jylynä kuin ukkosrintama ja peittää näkyvyyden kuin naapurin puska porttipielessä. Sen varjossa kelpaa kuikkia.

Rohkeimmat hyppäävät sisälle ja avautuu uusi 360 asteinen maailma. Neljä samanlaista seinää tuijottavat täysin toisistaan erilaisina. Pohjalla istutaan laatikon omistajina. Tonttia mittaillaan tuoksuttaen, vilkuillen ja kääntyillen. Ympärillä pyörivät kyynikot etsivät turhaan ovea. Ovi on mennyt kiinni ensimmäisen hypättyä. Linna on varattu - mutta vain sen hetken.




Kun haltija antaa luvan, eli poistuu, alkaa ramppaaminen. Hiekankantajat tulevat ja tutkivat joka kolon - pomppivat kuin kirput sirkuksessa. Poing, poing, poing! Ilmatila täyttyy lentävistä kissoista, kevyistä kuin voikukan siemenet kepeässä kesätuulessa. Aihioita unensaantiin. 

Sitten kiinnostus loppuu. Laatikko hylätään ja siitä tulee joutomaan romu. Sitä aletaan kiertämään kaukaa, sen suojaa epäillään ja sen olemusta väheksytään. Tämä laatikko on kesytetetty. Kissa kaartaa, kiehnää omistajaa ja katsoo kysyvillä silmillä; "Koska seuraava laatikko tulee!?".







lauantai 15. lokakuuta 2016

Lukijatoive; riistakamera

Hiiret hyppii pöydillä, kun isäntäväki on poissa - näin ei välttämättä ole, sillä kyllä siellä pöydällä enemminkin on kissakaronka kuin juustonmaistiaiset. Se selviää helposti riistakameralla!

Riistakamera on muutakin kuin laiskojen ja säälimättömien metsämiesten leikkikalu. Nykyään valtaosa taitaa käyttää riistakameraa vartiomiehenä ja sitä se on meilläkin mökkioloissa ollut - ja tulosta on tullut. Nyt tiedämme, kuinka naapurin täti hiippailee kaljatölkki kädessä ihailemaan ilta-aurinkoa meidän keinuumme. Tiedämme myös kuka on kissanappulat vienyt tai kelle on leivänpalat kelvanneet.

Riistakameralla on ollut "käyttöä" myös kotioloissa, mutta enemmänkin viihteellisessä mielessä. On ollut hauska seurata kissojen liikkeitä meidän poissaollessa tai yöaikaan. Kuka syö, mitä syö - tai ketä!?


Uovision UV565-HD 12 MP

Uovision UV565-HD  on kompaktin kokoinen (n. 10x15cm), maastokuvioitu kaikenlaiseen "valvontaan" ja kuvaamiseen soveltuva kamera, joka kuvaa sekä still- , että videokuvaa. Siinä on pimeäkuvausta varten "näkymätön" inframusta salama, johon eläimet eivät reagoi - max toimintaetäisyys luvattu 15m. Resoluutioita on 3MP, 5MP, 8MP, korkeimman ollessa 12 MP. Kamera on säänkestävä eli se toimii mainiosti suomalaisessa kelissä. Nesteeseen upotusta se ei kuitenkaan siedä. 


Liiketunnistimessa on kolme herkkyyttä: matala, keskitaso ja korkea. Pääsääntöisesti olemme käyttäneet herkkää tunnistinta, mutta esim. luonnossa "herkkä" tarkoittaa sitä, että kamera lähtee kuvaamaan jo heinän liikkeestä! Viiveaika, joka on säädettävissä haluamalle ajalle, on herkimmillään n. sekunnin luokkaa. Paikoin kamera on kyllä selvästi myöhästynyt kohteesta, mutta pääsääntöisesti herännyt silloin kun pitääkin.


Salama polttaa edestä parketin puhki

Kamera kuvaa sekä värillisenä, että mustavalkoisena. Mikäli valoa on riittävästi, kamera valitsee värikuvan. Yökuva on luonnolisesti mv-kuvaa. Paikoin värit ovat oudot, mutta siihen vaikuttaa pitkälti kameran sijoituspaikka, esim. aurinkoon nähden. Optimaalisesti sijoitettuna kamera tekee hyvää jälkeä. Videot ovat HD tasoa ja niissä on ääni mukana. Äänen laatua emme ole testanneet. 




Uovision käyttää normaaleja SD muistikortteja (1-16GB). Videon pituudet ovat valittavissa 1-60s. Mukana on myös ajastin toiminta ja kuvausaika leimasin eli kuvassa näkyy kuvausaika. Kuvassa on muutakin infoa, mm. kuinka paljon pattereissa on virtaa.

Kameran sisusta. Vasemalla hyväkokoinen paneeli.
Toimintalämpötilaksi on merkattu -20c... +60c. Kamera toimi oikein hyvin viettäen kevättalven ulkona, tuulisella mökkitontilla. Paristoja kamera vie paljolta kuulostavan 12 kpl (AA alkaliparisto), mutta kestävyys on hyvä. Mikäli kuvaa paljon videoita, myös paristot kuluvat enemmän. Kamera on ostettu alkuvuodesta ja nyt vasta ovat patterit hiljakseen hupenemassa. Tosin viimeaikoina kuvaukset ovat olleet vähäisiä. Kamera on mahdollista myös liittää verkkovirtaan (6V DC).

Kameran mukana tulee kiinnitysvyö, joka riittää normaalin puun ympäri ja suht selkeä suomen kielinen ohjekirja. Kamerassa itsessään, sisäpuolella, on selkeähkö ja maalaisjärjellä toimiva hyväkokoinen näyttö, josta voi ohjelmoida kameran toimintoja.

Kamera painaa pattereineen n. 590 grammaa. Kamera ei ole painava, mutta paikoin sitä asentaessa puuhun tms. kaipaa lisäkäsiä. Kameran pohjasta löytyy myös kolmijalan kiinnitysruuvi. Kamera on myös lukittavissa (lukko ei kuulu pakettiin). Hintaseuranta.fi sivun mukaan tuotetta ei tällä hetkellä ole saatavilla.


Kokemuksia:

Tämä kamera on "tallentava", ei "lähettävä". Mökkitonttimme sijaitsee katvealueella, eikä toimintavarmuudesta ole takuuta. Lisäksi lähinnä "viihdekäyttöön" tarkoitetusta kamerasta ei haluttu maksaa "lähettävän" kameran vaativaa operaattorimaksua. Lisäksi mökkimme varustetaso on sen verran alhainen, ettei moiseen lähettävän kameran "hoppuiluun" ole aihetta. Tallentava kamera tarkoittaa myös sitä, että muistikortti on täytynyt ottaa mukaan ja katsoa kuvat kotikoneella. Se ei ole ollut ongelma. Mukana kannattaa kantaa siis vaihtokorttia. Kameran näytöstä tallenteita ei kannata katsoa, sillä se syö virtaa. Suurin osa kuvista on pelkkää höttöä - tuulenvirettä, mitään sanomattomia kohteita jne..., mutta yksikin informativiinen kuva tuo iloa. Kamera kuvaa lyhyessäkin ajassa helposti 300-400 kuvaa ja niiden selaaminen vie oman ajan. Toisaalta se jännitys ja osittain pieni "pelko", mitä sinne on tallentunut, pitää pakaralihakset jännittyneenä kun kuvia katselee.







Kamera on toiminut vajaan vuoden pääsääntöisesti hyvin. Paikoin se on käynnistynyt liian myöhään tai tuntunut että jättänyt jopa kuvaamatta. Voi johtua hiipuvista pattereista tai huonosta kameran sijoittelusta. Kuvan laatu on ollut kelvollista - kuvat ovat parempia, mikäli tietää kuvattavan suunnan. Sivusuunnasta saapuva kohde saattaa liikkua liian lujaa, eikä kamera ei ehdi mukaan. 

Videot kertovat enemmän kuin still-kuva. Kameran vahvuutena on valikko, jossa saat valita otatko esim. pelkkää kuvaa, pelkkää videota vai esim. kuvan ja videota. Samoin mikäli jos päädyt pelkkään kuvaan, voit vielä valita otatko yhden, kaksi vai kolme kuvaa? Parempaa tulosta on saanut useammalla kuin yhdellä kuvalla. Ohjekirja on yhtä selkeä kuin kokkikirja.



Talvinen puhuri. Kuva on käsitelty.
Kameran sijoittelua kannattaa pohtia tarkkaan. Parasta kuvaa on tullut, kun kamera on saatu asetettua kohteen tasolle. Yökuvausta varten täytyy miettiä miten salama peilaa tai onko mahdollinen kohde liian lähellä. Peiaatteessa kamera on pelkkää tallentamista ja infon keräämistä, eli sillä on turha odottaa "mestarilaukauksia", mutta esim. videon taso on mielestäni sitä luokkaa, että kuvan laadusta myös nauttii. Pienellä kuvankäsittelyllä myös still-kuvista saa versioita, joita kehtaa häpeilemättä laittaa kansioon.

Kameraa hankkiessa on syytä muistaa, että sillä saa kuvata ainoastaan omalla tontilla tai kodissa tapahtuvia asioita. Muualla kuvaaminen vaatii luvan. Kamera on helppo anastaa, mikäli se on paikassa josta sen helposti saa. Maastokuvio kätkee kameran melko mukavasti, mutta kamera vaatii avoimen näkyvyyden ellei halua katsoa pelkkiä tuulenoksa kuvia. 

Ja sitten seuraa huom! Riistakamera on mainio apu kissanloukutuksessa, kun on tarve tietää esim. pentueen määrä. Oikein sijotettuna, lähelle ruokintapaikkaa, kameran laaja silmä kyllä näyttää kaiken tarvittavan. 

Kamera napannut Pesosen venyttelyn. Pimeän päivän vuoksi, keskipäivän kuvastakin tullut mustavalkoinen. Hyvän valon ansiosta kuva hyvälaatuinen!

















Kameraan on tallentunut mm. paljon pomppivia erinimisiä lintuja - yöllä ja päivällä, irrallaan kulkevia kissoja, irrallaan kulkeva naapuri ja heiluvaa heinää. Kotioloissa on saanut ihmetellä ja naureskella kotitassuttelijoiden aktiivisuutta ja käyttäytymistä. Mitään mullistavaa ei kotioloissa ole näkynyt, ellei mullistavana voi pitää sitä, että on nähnyt kissojen puuhastelua silloin kun kotiväki on poissa. Kuvia on myös kalsarit jalassa kulkevasta henkilökunnasta, nukkuvasta Pesosesta tai linnun nokasta. Onhan sekin! Hauskaa on pitänyt!








keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pesonen pärjää

Pesosen sokeutta ja sitä kuinka Pesonen asian kanssa pärjää, on sanoin vaikea kuvailla. Viimeisen vuorokauden aikana on tullut pari tilannetta esiin, jolloin Pesonen on jälleen hämmästyttänyt ja onneksi on kamera  ollut valmiina. Antaa kuvien ja selostuksen puhua.

Pesonen seuraa tarkasti pöydän reunaa


Jostain syystä Pesonen on lyhyen ajan sisällä jo pariin otteeseen seikkaillut olohuoneen pöydällä. Petski tietää miten sinne pääsee ja onneksi tietää miten sieltä pääsee pois. Pöytä on perinteinen kaunis pirttipöytä, jossa on kaksi penkkiä, n. 43 cm:n korkeudella. Penkeille Pesonen kipuaa ensin penkkiin etutassujen varassa nojaten ja siitä ponnistaen - kevyellä loikalla. Pöydälle mennään sen kummempia ihmetellen. Pöydälle päästyä Pesonen käyskentelee, nuuhkii tai muuten vain ihmettelee paikkaa, aivan kuten sadat Suomalaiset kesäisin kiivetessä Kolin huipulle.

Koivet suoraksi eteen - tekniikalla alas
 

Kun Pesonen on pöydällä, Petskiä ei auta millään lailla ahdistaa tai väkisin yrittää rapsuttaa - muuten tyttö saattaa sännätä. Näin ei ole käynyt, mutta voi hyvinkin käydä. Pesosen alastulo jännittää aina, vaikka aina se on sujunut yhtä mallikkaasti. Petski tietää missä pöydän sivureuna on ja luottaa että penkki on siinä missä ennenkin. Sama toisella puolella. Hyppy penkille, ehkä muutama kurahdus ja hyppy lattialle. Taas on pöydällä käyty!

Ups, nyt on pöytä hieman hakusessa! Jetta
vasemmassa yläreunassa
Toinen tilanne syntyi, kun Pesosen piti lähteä Jetan perään, sillä jollain käsittämättömällä valikoivalla kuulolla Pesonen tietää missä Jetta menee. Nyt Jepu oli hypännyt parvekkeen kissatasolle ja Petskin oli päästävä perään. No, kissataso on sen verran korkealla, ettei Petski sinne pääse, ei edes kuinka venyttämällä. Tällä kertaa, paluumatkaa tehdessä, Petskin suuntavaisto penkin reunalle päästyä hieman karkasi. Petski olisi halunnut mennä yläkautta, pöytää pitkin, mutta kun pöydän kansi ei tapailusta huolimatta löytynyt, piti penkiltä tulla suoraa, hypäten alas. Parvekkeen penkki on aavistuksen matalammalla, joten se on myös turvallisempi. Alastulo onnistui hienosti.

Kun Petski kiipeää jonnekin, mistä pitää tulla hypäten alas, näyttää Petskin tekniikka olevan yksinkertaisesti koivet suoraksi eteen ja parasta toivoen! Antaa Pesosen mennä ja temmeltää, kun kerta tyttö näyttää siitä nauttivan!


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sofi karistaa pentupartaansa

Mitä enemmän kissojen kanssa on aikaa, sitä enemmän se palkitsee. Ajan kanssa kissoista ehtii huomaamaan niiden hienoja yksityiskohtia! Pesosella on hienot tummat kinnertäplät, Tipalla sitävastoin leuan alla maitotäplä - täplä, joka ei niinkään erotu nopealla vilkaisulla, Hannulla erikoinen tapa morjestaa, Pirin venyttelyt jne... 

Sofin katse puree... (elokuun alussa)


Sofi on oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana yhä enemmän alkanut seuraamaan henkilökunnan tekemisiä, ihan lähietäisyydeltä. Toisin sanoen tuonut naamaansa tykö ja sitä kautta kasvot ovat tulleet entistä tutummaksi.  Sofin katseessa on vielä pysynyt pennun uteliaisuutta, sitä viatonta lempeyttä joka sulattaa sydämen, mutta samalla määrätietoisuuden kautta leviävää aikuisuutta. Kasvot ovat pehmeät ja usein toistuva kysyvä ilme pehmentää niitä entisestään (- onko kaikki kissat kysyväilmeisiä?). 


...ja mitä sitä hyvää katsetta vaihtamaan (syyskuun lopussa)


Esillemarssin ansiosta Sofin koko olemus on muuttunut aikuisempaan suuntaan. Sofi on eittämättä määrätietoisuuden kasvaessa myös rohkeampi. Onko reippaampi leikkiminen aikuisuutta vai karisevia kiloja? Nykyään Sofi tulee herkemmin viereen nukkumaan, sitä saa rapsutella enemmän eli siitä on tullut paljon seurallisempi.

Seuraavassa videossa Sofi on tullut seuraamaan Lakun tyttöystävän asunnon siivoamista. Siinä näkyy, ehkä myös hieman humoristisesti, mutta samalla konkreettisesti Sofin nykyään upottava ja syväluotaava katse ja seurallisempi olemus. Katseessa pilkahtaa em. aikuisuuden tuoma asioiden pohtiminen ja niiden kyseenalaistaminen, mutta vielä pehmeään ja vielä kovin pentumaiseen tyyliin.


Sofi ja akvaario; kesto 2;35


  

torstai 6. lokakuuta 2016

Käyttöohjeesta luettu

Ne nukkuu 
kaksikymmentä tuntia
päivässä

Lukee käyttöohjeessa
pienellä
siinä mahan alla

nau nau!

Ne nukkuu 
kaksikymmentä tuntia

aivan hiljaa
paikallaan

tuhisten 
 puhisten 
- suhisten -
(jos huonolle päälle sattuu)

nau nau!!

ne nukkuu kaksikymmentä tuntia
päivässä

käyttöohjeesta luettu


maanantai 3. lokakuuta 2016

Ajatuksella eloa!

Tiistai 4.10 on eläinten päivä ja siitä alkaa eläinten viikko, joka kestää Aleksis Kiven päivään. Viimeistään eläinten päivänä voisimme katsoa kavereitamme silmiin ja kysellä, että miten menee? Kuulostella mitä voisimme tehdä arjessa paremmin, jotta eläinystävämme viihtyisivät. Voisimme sammuttaa television ja keskittyä leikittämään edes vartiksi kissaamme tai viedä koiramme ulos, kun koira sitä oikeasti tahtoo. Pidetään huolta kavereistamme, niin nekin pitävät meistä.

Eläinten viikolla on mahdollisuus osallistua moniin eläinsuojeluyhdistysten järjestämiin tapahtumiin; avoimiin oviin, myyjäisiin jne.. Kissatalot ovat tyytyväisiä mikäli ihmiset muistavat järjestöjä muulloinkin ja ottavat mielellään vastaan mm. ruokaa, hiekkaa, siivousvälineitä, tekstiilejä jne... Tarvikelistat kannattaa tarkastaa eläinsuojeluyhdistysten nettisivuilta. Nykyään monissa paikoissa voi liittyä tietyn löytöeläimen kummiksi ja eritoten loppuvuonna kannattaa olla eläinsuojeluyhdistyksiin yhteydessä, sillä joulun varmat lahjat eli vuosikalenterit 2017 saapuvat taloille pikkuhiljaa. Vink vink!

Hämeenlinna Kissatalo Kattila otti varaslähdön eläinten viikolle ja järjesti myyjäiset paria päivää aiemmin. Kannatti käydä, sillä pöydät notkuivat mitä herkullisemman näköisiä ja makuisia sienipiiraita ja kakkuja. Arpajaispöydässä sai kokeilla onnen kiertoa - kaikki voittivat, sillä tuotto meni kissatalon asukeille. Sivupöydillä oli eritoten persoonallisia keittiötuotteita, joita ei marketeista löydy. Lopuksi, ulkona auringonpaisteessa, sai loput kolikot vaihtaa suussa sulavaan vohveliannokseen.

Muistakaamme siis elellä ajatuksella tuleva viikko!