Vaikka Sofi muistuttaa usein lähinnä silkkaa kysymysmerkkiä, löytyy Sofilta myös komiikan puolelta varsinaista lahjakkuutta! Aiemmin olemme kertoneet mm. Punaisista rotista (http://kissapesonen.blogspot.fi/2016/07/pinttymat-ja-punaiset-rotat.html) - nyt on vuorossa Paini. Alla oleva harvinainen videotallenne kertoo juuri tästä Sofin taidosta.
Leikkiin, jonka videolla näemme, Sofi intoutuu aivan yllättäen ja omatoimisesti, eli Sofia ei millään tapaa yllytettä tai esim. pehmolelua erikseen heitellä. Tällä kertaa videolta puuttuu leikin ohessa kuuluva Sofin kirskunta (sen sijaan videolla kuuluu hupaisa musiikki). Tämä video on kuvattu yhden leikkituokion aikana. Kesto n. 1.24.
Se lienee jo valtakunnallisesti tiedossa, että Pesosen porukoilla on siivouspäivä perjantai, mutta että täytyykö koko torppa laittaa aamusta alkaen hyrskyn myrskyn!? "Hannu"! Tänään, ennen aamupuuroa täytyi kolata tie keittiöön - eteisestä oli tehty aavikon takahuone. Suurella todennäköisyydellä kyseessä oli ollut Hannu-niminen kissa, jolla poistuessaan vessasta, oli jäänyt muutama hiekanjyvänen tassuihin.
Aamun aavikko. Hannu pälyilee taustalla ja Sofi makaa hiekan rajassa.
Hannun toiminta vessassa on nykyään klassikko, varsinkin kun kyseessä on isompi hätä. Tällöin siivouspäivä yrittää sinnikkäästi laajeta useammaksi päiväksi kuin perjantaiksi. Hannu onkin saanut lisänimen kaivuri.
Sofi, sympaattinen oksentaja
Siivouspartion normaaleihin rutiineihin kuuluvat tietysti perinteiset ruoho-oksennukset ja Lakun ja Tipan merkkailupissailut. Porukka on näiden veitikoiden kohdalla hälytysvalmiudessa 24h/pvä.
Hurjin oksentaja on Jetta, joka tekee toiminnon voimalla ja oikein kunnon ryöppäyksellä. Usein Jetta pelästyy oksentamista ja silloin saamme siivota kunnon vanaa. Jettaakin pahempi vanan vetäjä on ollut Laku, joka lääkettä saadessaan kuolasi valtoimenaan parikin tuntia. Siinä oli kaikilla vitsit vähissä, sillä yltiöpäinen kuolaaminen selvästi sressasi Lakua. Onneksi tämä tapaus on jäänyt kertatapaukseksi. Sympaattisin oksentaja taasen on Sofi, jolla tulee aina valtaisa tarve ehtiä vessaan oksentamaan. Siisti kissa.
Silloin kun on ruohoa tarjolla, on tarjolla aina myös roikkokakan mahdollisuus. Niitä tulee tai sitten ei. Roikkokakkoja tulee muutenkin, sillä Pesosella on välillä maha hieman tiukalla ja tiukkakaan kikertäminen pöntöllä ei aina tuota tulosta. Usein tämä tiukka vääntäminen huomataan ja silloin ollaan hälytysvalmiudessa. Hämillään olevan Pesosen perään ei aina ehditä, sillä rouva on varsin tomera liikkeissään!
Jotain koomistahan tässäkin aamussa oli, kun yritti yön yli pehmenneillä jaloilla päästä hiekkaesteen lävitse keittiöön. Siinä hierottiin hiekkoja silmistä ja jaloista - ja välillä naurettiin. Ei se niin vakavaa ole. Välillä on paree hieman siivota, eiks jeh!
Kissablogien yksi parhaimmista ominaisuuksista on erilaisten mielenkiintoisten ja jännittävien ideoiden kertominen. Tämä seuraava aktivointilelu on bongattu Kollinkoukkuja-blogin (http://kollinkoukkuja.blogspot.fi/2017/04/syksy-tuli-ja-arki-alkoi.html ) sivustolta, joka taasen oli bongannut sen You tubesta Colen ja Marmaladen videoiden puolelta. Kyseessä on tyhjä muovipullo, johon on herkkunappuloille tehty reikiä. Yksinkertaista ja kätevää - halpaa ja hyödyllistä. No, sehän piti testata!
Hannu "aktiivisena"
Hankalin ja eittämättä vaarallisin vaihe on reiällisen pullon tekeminen. Mikäli reikiä tekee veitsen tai puukon kanssa, täytyy olla varovainen. Tottumattoman puukon käyttäjän kannattaa pyytää apua. Toki reikien teko onnistuu myös teräväkärkisillä saksilla. Pullo kuin pullo käy, kunhan se on muovia ja se jonkin verran pyörii.
Aktivointilelun tarkoitus on antaa kissoille tekemistä, niin, että kissat saavat käyttää päätänsä ja tehdä herkkujensa eteen töitä. Lelun toivoo antavan kissalle aktiviteettia, kun esim. henkilökunta on poissa kotoa.
Liekö kissat sitten perusaktiivisia, mutta todellisuuden nimissä, henkilökunnan poissa ollessa, pulloa on pyöritelty melko vähän. Suurin kiinnostuksen hetki on silloin, kun pullo otetaan ylipäätään esille tai kun sitä täytetään. Kissat kärkkyvät irtokarkkeja, putoilevia nameja. Varsinkin Hannu on hullun kiinnostunut, kun pulloa täytetään, silloin kun se rapisee niin ettei pöksyissä tahdo pysyä. Purr purr.
Hannun kiinnostus lelua kohtaan on periaatteessa kiinnostunein (kunhan ihminen pyörittää sitä ja sormen päällä tökkäsee pudonneen namupalan Hannun nenän alle!). Muuten Hannu ei juurikaan vaivaudu pyörittelemään pulloa. Sofi taasen pyörittää, heittelee, kääntelee ja paiskoo pulloa, mutta ei juurikaan ole kiinnostunut pullon sisällöstä. Laku on aktiivisin; Laku pyörittelee ja nauttii sisällöstä. Riistakameran kertoman mukaan myös Tippa on pullosta kiinnostunut. Tieto oli yllättävä, sillä Tippa ei koskaan ole julkisesti meidän läsnäollessa, käpälälläkään koskenut pulloon!
Hinta-laatu suhde tällä aktivointilelulla on kuitenkin loistava ja paikkansa se on ottanut! Kannattaa kokeilla. Kissat ovat yksilöllisiä ja kokeilemalla selviää mistä kukin tykkää. Kannattaa myös ottaa yöksi pois, sillä kissan kiinnostuksen mukaan, lelu pitää myös kolinaa.
Ruoho tulee! Tippa siirtynyt tynnyrin päälle odottamaan.
Hannu (oik) vanhempana tietää, mitä on tulossa. Laku (vas) seuraa tilannetta ja ottaa opikseen
Maan eteläosissa ensimmäiset ruohotupsut valmistuneet. Ruohon kosteusprosentti optimaalinen, väri valloittava ja maku täydellinen. Ennuste; ruoho kasvaa ja kissat ovat tyytyväisiä.
Ensimmäiset luonnosta poimitut ruohokuormat on nyt sisään kannettu ja vastaanotto on ollut vähintäänkin innostava. Ensimmäisen kuorman jälkimainingit veivät henkilökunnan edustajan putsauttamaan kätensä, kun Hannu empimättä takertui tärkeimpään (ruohotupsuun), huomaamatta sormia siinä välissä. Ensimmäiset asiat ensin, tuumi Hannu.
Toisen ruohokuorman tullessa sisään pelin henki oli jo tiedossa ja kissat eivät suinkaan järjestyneet oven takana jonoon, vaan hallittuun kaaos kasaan. Tönimällä ja tuuppimalla kukin etsi paikkansa eturivistä. Ruohontuoja pysäytettiin jo parin metrin päähän ja ruohon kimppuun hyökättiin häikäilemättä.
Poski poskea vasten. Laku ja Pesonen odottavat annoksiaan.
Pesoselle huomattiin antaa omat ruohot sivummalla, mutta Jetta jäi kaikessa tohinassa hellan päälle huutelemaan. Onneksi hupenevasta ruohokasasta löytyi myös sopivat annospalat Jetalle. Röyhkeimmin ruohosta taisteli Piri, joka ensin vaikutti sivustaseuraajalta, mutta huomatessaan henkilökunnan ottavan ruohonkorren käteensä, nappasi Piri kädestä kiinni ja veti sen luoksensa. Jotta ruoho oli varmasti Pirin, hotkasi Piri sen niin, että hampaat tarrasivat myös sormiin kiinni. Taitavasti Piri keskittyi lihan sijasta syömään kasvikunnan pikkuherkkua.
Pienestä kaaoksesta ja epäjärjestyksestä huolimatta kaikki saivat välipalansa, eikä valmiiksi hälytetyllä ruoho-oksennuksien siivouspartiollakaan ole ollut vielä töitä. Tästä se alkaa, kissojen festarikausi!
Henkilökunnan täytyy välillä hengähtää, laittaa pitkäkseen. Välillä riittää sellainen pieni unen luikahdus, kuin pulahdus kylmään veteen ja on jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa - n. kuvainnollisesti. Mutta... Mutta silloin tällöin sieltä "kylmästä vedestä" ei noin vain noustakkaan, vaan "pienet kalat" tulevat paikalle ja pitävät aloillaan. Tarkoittaen, kun henkilökunta on lepotauolla ja pötköttää sängyllä, alkaa sänky täyttymään kissoista, jotka asettuvat sellaisille sijoille, että nouseminen on hankalaa ja jopa täysin mahdotonta ilman, että idylli särkyisi.
Lakulla ihanne paikka jaloissa.
Välillä kissat ottavat niin herkulliset nojapaikat mm. henkilökunnan jaloissa tai kyljessä, ettei kissaa uskalla edes kuiskata, vaan naama leveässä hymyssä on "pakko" maata lämpöisten kehräläisten nojatessa milloin mihinkin. Täytyy nauttia ja repiä hetkestä kaikki irti!
Purr... purr...
Hannu on viimeisen puolen vuoden aikana yllättänyt tulemalla aivan kylkeen kiinni; Laku tekee yllättäviä nukkumapaikkavalintoja vähän väliä. Lakun yllätykset eivät rajoitu pelkästään sängylle, vaan Laku saattaa kömpiä myös sohvalla oltaessa yllättävän liki. Muuten Laku on melko arka kaveri, eikä esim. anna ottaa syliin kovinkaan helposti.
Piri luottaa päätypuuhun
Kaikki kiva kuitenkin päättyy aikanaan ja viimeistään silloin kun jalat alkavat elämään omaa elämäänsä, kun kissa on maannut niiden päällä "liian pitkään". Poistuminen paikalta on taitolaji. Välillä tämä häikäilemättä nojaa käyttävä pörrökaveri ei huomaa laisinkaan, kun noja poistuu ja välillä kissa saa sellaisen sätkyn, että sänky tyhjenee kuin pajatso Sysmän matkahuollossa. Kilinää ja kolinaa ja yleistä härdelliä!
Oli miten oli, yhteiset lepotuokiot ovat tervetulleita!
Sehän on selviö, että kevät saa vireystilan aivan eri asteelle, mutta Pesosen kanssa saa välillä olla tarkkana. Pesonen tuntuu paikoin saaneensa bensatankkiinsa sellaista kengurubensaa, ettei rouva meinaa tiellä pysyä - ja siitä saa samalla myös muut osansa. Vaikka useimmat painit ja takaa-ajot ovat selkeästi leikinhakuisia, väliin mahtuu myös liian tiukaksi yltyvää painimista ja huitomista. Sokean kissan kohdalla kaikki ei aina ole suotavaa.
Silloin kun Pesonen nyrkkeilee, on se ilmaan huitomista. Ja kun toinen vastaa, vastaa siihen myös Pesonen ja silloin syntyy tilanteita, jolloin henkilökunnan täytyy puuttua peliin. Seuraavassa videossa on lyhyt pätkä siitä, kuinka tilanne menevät herkästi hieman liian tiukaksi.
Onneksi tällaiset tilanteet, joissa Pesonen "ajautuu" heilumaan leikin ja oikean nyrkkeilyn rajamailla, on vähissä. Toisaalta on myös hyvä, että sokeudesta huolimatta rouvalta löytyy luonnetta. Kipakka likka!
Täytynee matkustaa ajassa aina 40-50-luvun perukoille ja isäni synnyinseuduille maatalon pihapiiriin, jossa tottakai perheenjäseninä on ollut pihakissoja pitämässä jyrsijäkantaa pienempänä. Tuskin tuolloin varsinaisista kotieläimistä on ollut kyse - kuitenkin kontaktit on luotu eläimiin, joista kissa on ollut yksi. Ei siis ihme, että lapsuuden kodissani suhtauduttiin myötämielisesti, kun naapurin kissa piipahteli keitiön puolella katsomassa "mitä meillä syödään" ja lopulta "miten meillä nukutaan". Kissa, jonka nimesimme Mici C:ksi oli kuitenkin naapurin kissa ja sellaisena sai pysyä, sillä kissa toi minulle käynneillään myös kutisevat silmät ja vuotavan nenän. Allergisuuden kautta sain kuitenkin myös oman kontaktin kissoihin. Raapaisun.
Kokkina kummityttö ja vieraana Mici C
Vuosituhannen vaihteessa, 20 vuotta myöhemmin elämäntilanne muuttui ja kissa käveli kirjaimellisesti elämääni. Tapasin puolisoni, jonka elämään on aina kissat kuuluneet ja näin pääsin jälleen kerran lähelle kissoja. Omia kissoja ei tuossa vaiheessa vielä ollut, eikä aavistustakaan minkälaista kissojen kanssa olo loppujen lopuksi on!?
Harmi
Harmi
Tassun alle jäin hieman samaan tyyliin kuin peippo tulee Pohjolaan. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa, mutta yhtä tajunnan räjäyttävästi. Ensin tuli puolisoni vanhemmilta Harmi kylään ja myöhemmin Senni. Harmin ja koko tassun alle jäännin ensivaikutelma on jäänyt legendaksi elämään. Olin tietysti hieman jännittynyt siitä, kuinka pärjään ympäri vuorokautisesti kissan kanssa, kun kerta kissa kuuluu samaan ruokapiiriinkin. Mitä pitää tehdä, miten pitää olla? Harmi otti kuitenkin heti komennon ja teki sen tyylillä. Pienessä eteisessä oli kaunis lapsuuden kodista tuotu räsymatto ja Harmi kävi vessassa. Jo pelkkä kissan käynti vessassa oli minulle uutta. Kuinka hiekka rapisee, pöllyää ja leviää. Katsoin Harmia kun se oli tarpeensa tehnyt ja käveli nyt rauhassa mattoa pitkin. Yllättäen Harmi pudotti pyllynsä matolle ja hämmästykseni alkoi vetämään sitä mattoa pitkin. "Mitä tää tekee", huudahdin! Harmi veti kauniin ruskean, liki metrin mittaisin kakkavanan "perintö räsymattoon", aivan silmieni alla. Jäin sanattomaksi ja olin hämmästynyt, mutta samalla sisäisesti nauroin. Olin tassun alla. Ja hajun yläpuolella. Sennin kohdalla tilanne oli lähes toisinto, mutta nyt hämmästeenä käytettiin tällä kertaa ääntä. Senni oli yökylässä, mutta huusi kuin hyeena. Senni oli kylässä ainoastaan yhden yön.
Suti mökillä
28.12.2001
Ettei elämä olisi liian helppoa, haimme Sutin ja Harmin vieraiksemme.
29.12.2001
Nukkumisesta on turha haaveilla, mutta muuten on herttaista. Suti nukkuu jaloissa ja Harmi sängyn alla.
30.12.2001
Kissat toisenkin yön. Sama meno kuin edellisenä yönä.
Harmi tuli kyläilemään toistamiseen, nyt Sutin kanssa. Tässä vaiheessa sinut kaupat oli kaikkien kanssa tehty eikä velkoja mihinkään suuntaan ollut. Kissojen kupit olivat löytäneet paikkansa ja huonekalut jaettiin solidaarisesti. 2002 keväällä Suti ja Harmi muuttivat lopulta meille. Minusta tuli virallinen kissa-setä.
13.04.2002
Haettiin Suti ja Harmi meille.
25.11.2002
Suti kyhnää syliin koko ajan, tosin ei nyt kun nukahti tuohon sohvalle.
Suti ulkoilee
Harmi oli kissa, joka jäi hieman arvoitukseksi. Siihen ei koskaan saanut kunnon kontaktia, vaikka kesy ja rapsuteltava kissa olikin. Puolison perheeseenkin Harmi oli astellut ovesta sisälle ja jäänyt taloksi. Silti Harmi on ollut koko veneen keula, kissa josta esim. Niilo, ammensi enimmät vaikutteensa. Niilon ja Harmin yhteiselo jäi kovin lyhyeksi, sillä Harmi kuoli elokuussa 2003. Niilo saapui toukokuussa 2003. Pikimustan Sutin kanssa ystävystyin paremmin. Sutin kanssa ulkoilimme, söimme samasta kuormasta ja ihmettelimme samoja asioita - mitä nyt ihminen ja kissa yhdessä ihmettelevät. Suti oli lempeä ja viisas ja tykkäsi istuskella sylissä, vaikka varsinainen sylikissa ei ollut. Sutista aika jätti, pitkällisen sairauden jälkeen syyskuussa 2009.
Kaikki kissat ovat löytöeläimiä, harhailijoita tai kovan onnen kulkijoita. Sofi, joka on syntynyt kotimme pöydän alla, on poikkeus. Sofin äidin, Pesosen tarina ei. Olen viihtynyt kissojen kanssa, vaikka viihdykkeeksi ne ei ole tarkoitettu. Minkäs sille mahtaa, jos on mukavaa. On naurettu, on itketty, on rämpytetty koko ihmiselon tunneskaala läpi. Myös kaverit ovat kissoista kuulleet. Harmi on Harmi, selvä kuin pläkki! Harmi ei missään vaiheessa ollut nimensä veroinen, eikä harmaa kuin kylkivärinsä. Harmi oli velikulta, silmänisku ja auringon säde kerrostalon nurkassa. Jokainen kissa on tai on ollut samanlainen persoona omalla tavallaan. Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä. Jokainen on.
12.01.2004
Suti katsoo kun tyhjennetään astiakaappia. Niilo seisoo hellan päällä... eikun lavuaarissa. Kahvit on kohta. Perhe!