lauantai 31. joulukuuta 2016

Otetaan toisemme huomioon!

Vuoden viimeinen päivä on sujunut hienosti. Klo on liki 16.00 iltapäivällä, eikä rätinöitä tai paukkeita ole vielä kuulunut.

Pesonen porukoineen toivoo, että amatööripommittajat ottaisivat huomioon kaikki ympäristössä olijat. Jos pommeja pitää paukutella, paukutellaan niitä tarvittavan etäisyyden päässä asutuksista. Eikä myöskään ilotulituksiin sinne tänne turuille, toreille ja kansanpaikkoihin vietäisi koiria pelkäämään rätinää ja pauketta. Ottakaa lemmikit huomioon joka kantilta!

Tällä erää, tässä vaiheessa iltaa, Pesonen ei uskalla toivoa tai kertoa sen enempää, vaan loppu riippuu ympärillä olevista ihmisistä; vuosi on kuitenkin ollut hyvä ja toivottavasti vuodenvaihde sujuu yhtä jouhevasti ja pääsemme hymyssä suin loikkaamaan vuoteen 2017.

Hyvää uutta vuotta 2017!


torstai 29. joulukuuta 2016

Hannu klo 12:33 - 13:57

Hannu murskaa!

Hannu. Hannu on vuosien aikana osoittautunut sydänten murskaajaksi. Usein käy niin, kun laittaa kuvia esille ja niitä kun katsotaan, nähdään vain Hannu. Vaikka Hannu olisi vain pienenä pisteenä jossain taustalla, nojatuolin takana pimeässä, katsoja näkee vain Hannun. Kyllähän Hannua kelpaa katsella! 

Eilen Hannu järjesti oikein kunnon privaatin shown. Kuvaajana huomasin, että Hannu makaa kivassa valossa lelukorin vieressä ja otin kuvan. Otin toisen kuvan ja otin myös kolmannen kuvan. Kaiken kaikkiaan kuvasin Hannua liki puolitoista tuntia - ja likipitäen koko tämän ajan, lukuunottamatta paria pyrähdystä muualle, Hannu pysyi samassa paikassa lelukorin äärellä. 

Tämä kuvasarja kertoo kuinka persoonallinen yksi Hannu voi olla, mutta samalla se kertoo siitä kuinka persoonallinen kissa voi olla. Tämä reilu tunti oli yksi parhaista ajoista Hannun kanssa. 

Kuvauksissa ei käytetty nameja tai muuta vastaava "haaskaa", vaan Hannun annettiin touhuta mitä halusi. Kuvat otettiin pidemmällä putkella, eikä näin Hannua häiritty räpsyttelemällä aivan nokan edessä.

Hannu pötkötteli, laiskalla tassulla yritti kaivaa leluja, venytteli, oli Jettaa piilossa, oli Lakua piilossa, oli piilossa muuten vain, katseli ulos tai muuten vain poseerasi. Se oli Hannun hetki. Kuvaaja ehti sillä välin paistaa yhden (kasvis)kinkun ja keittää kahvit. Muuten tapitimme toisiamme. 

Tässä teille Hannua täydeltä laidalta!



























maanantai 26. joulukuuta 2016

Hetki vielä

Sen että ulkona piipahdin, niin jo oli ilma sakeana pakokaasuista ja nastarenkaiden kitinästä! Äkkiä torpan ovi kiinni, sillä täällä vietetään vielä joulua! Onneksi YLEn Radio Suomi tukee ajatusta ja lähettää vielä jouluaiheista ohjelmaa. 

Aatto on silti takana ja sille ei mahda mitään - vuoden päästä uudestaan. Joulu on mennyt hienosti. Kissoilla aatto oli etelä-Suomelle ominaisesti, jos nyt ei ihan poliisiraportin rauhaton, mutta kuitenkin riehakas! Rauhattomassa on negatiivinen sävy ja riehakkaassa positiivinen, siinä ero. 

Lakun oloinen "Karvinen" löytyi kuusen alta!





Joulupukin käytyä kuusen juurella, minuutti minuutilta kissojen kiinnostus lahjoja kohtaan lisääntyi. Varsinkin kuusen takaosassa oli jotain, mitä piti tutkia ja tonkia ja lopulta Jetta otti homman haltuun järsimällä paketin papereita pois. 

Suurimman ryöstön teki Laku, joka nappasi Sofille tarkoitetun lahjan suuhunsa, kipitti eteiseen ja avasi sen. Reipas ryöväri!

Pesonen tutkii kuusenalustaa


Illan edetessä myös Pesosella heräsi kiinnostus rapinoihin ja Petski innostuikin kiertämään kuusta ympäri, läpi lahjojen ja ohi oksien. 


Ei iltaa ilman leikkituokiota, eikä aattokaan tehnyt poikkeusta. Mukaan leikkiin otettiin kissoille annettuja lahjoja ja ne siivittivät menon uusiin ulottuvuuksiin. Huipennus tuli kuitenkin Latzin mukana tulleesta ötököstä, josta tuli tämän joulun hitti, kirjaimellisesti. Ötökästä myöhemmin enemmän. 
Lahjapaperit jätettiin tarkoituksella lattialle ja niissä oli huisin hauskaa pyöriä. Narut ja muut vaaralliset esineet oli luonnollisesti otettu aikoja sitten jo talteen. 


Joulun sydän alkaa hiipumaan, mutta joulun lämpöä on vielä tallella. Täällä nukutaan ja nautitaan. Ei kiire mihinkään. Välillä käydään kipolla ja kuristaan. Pesonen on silminnähden tyytyväinen syvään hämyyn. Samoin Tippa, joka viihtyy lämpöisessä pedissä. 


Kynttilän liekki palaa tyynesti ja uuni kerää lämpöä lanttulaatikon kypsentämiseen. Kuusi hörpii vettä ja näyttää kauniilta. Kissa kääntää kylkeä ja toinen seuraa sitä puolikkailla valoilla. Hetki vielä.

Laku ja Pesonen ottavat rennosti

sunnuntai 25. joulukuuta 2016



hämärässä pedin nurkassa perimmässä
oikoo kissa koipeansa
sulattelee lounastansa

ei tiedä metsän kuhinasta
tuhansien tonttujen kotimatkasta
suuresta paluuliikenteestä

yhden päivän vuodesta
saa nauttia hiljaisuudesta
jonka soisi kestävän
hieman pidempään jatkuvan

kissan mieli kirkastuisi
koipiansa oikoisi
rauhassa kun olla voisi
arjen kiireen pois kun saisi 

kuristen pöhisten
uniaan jatkaen





torstai 22. joulukuuta 2016

Sähköä ilmassa

Jo on tunnelma sähköistynyt! Kissat pyörivät kuin neuvoton kokki kuuman puurokattilan ympärillä. Kuumia perunoita putoilee lattialle ja sinitarralla paukutellaan joulukortteja seinään. Hannu sai oman joulukortin! Tosiasiassa Hannu on saanut korttinsa jo useampana vuotena. Hannu on siis useamman vuoden hurmuri. Ovat muutkin hurmanneet, sillä useammassa kortissa lukee saajissa, että kortti on osoitettu myös kissoille. Samaa perhettähän tässä ollaan.

Hannulle postia


Lanko piipahti päivällä kahvilla ja Jetta polkaisi morjestamaan ja nuuhkaisemaan miltä tuoksuu Riihimäkeläinen lanko. Läpi meni ja lanko sai kahvinsa juoda. 

Valoja on ripusteltu ja ruokia tehty. Laku ja Sofi tapittelevat vuoron perään mitä henkilökunta puuhaa. Kylläpä on tapittavilla kissoilla ympyräpyöreät silmät! Vaikka Piri tunnetaan hötkyilijänä ja pienenä arkajalkana, on Pirikin tullut aivan viereen ihmettelemään sähkömiehen linjavetoja. Taitaa Piri tietää, että ei siellä mitään pistorasiaa ole, turhaan vetelet!

Kun kuusenmatto ilmestyi lattialle, kävi Tippa sen tarkastamassa. Tippa on yksinoikeudella porukan kuusenmattotarkastaja. Sitä se on ollut aina. Yleensä Tippa heittäytyy matolle "uimaan", mutta tänä jouluna uinti jäi väliin. Ehkä myöhemmin nähdään kuitenkin pieni pulahdus?

Tippa tarkasti kuusenalusmaton


Jos rivien välistä oikein luettiin, niin kuusi on sisällä! Hädintuskin se on ehtinyt oikomaan puutuneita oksiaan ja hörppimään maukasta Päijänteen vettä, kun ensimmäiset kerkän maistajat ovat tulleet paikalle. Suuremmilta karsimisilta on kuitenkin vältytty. 

Illan aikana on kuitenkin yksi asia varmistunut; Pesonen on tiedostanut sen, että kuusi on paikalla. Aivan hetki sitten, Petski pötkötteli kuusen alla olevien alustojen päällä! Pötköttely ei ollut mitään satunnaista kellahtamista, vaan määrätietoista asennon ottamista.

Pesonen otti paikkansa kuusen alta.


Tunnelma on yhtä sähköinen kuin vajaa 700 km ylempänä. Tunnelma on hyvällä tapaa sähköinen!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Ilmaisia Seppoja

Silloin tällöin kun henkilökunnalla on virkistyspäivä tms. "vapaapäivä", niin tuskin koskaan se aivan ilman kissoja kuitenkaan mene. Tänään henkilökunta piipahti Helsingissä ja juuri kun olimme jo liki astumassa bussiin takaisin maalle, meidät pysäytettiin. Pysäytys tapahtui siinä, missä joka kerta keltanokkainen maalainen pysäytetään eli Kampin torilla. "Montako kissaa teillä on?" Torilla oli pieni koju, josta stopparitytöt heittelivät ilmaisia näytepusseja, milloin koiraihmisille, milloin kissaihmisille. Kun kerroimme oman päälukumme, tyttö kääntyi takaisin ja toi toisen sylillisen näitä TV:stä tuttuja Dreamies moukarimakeisia. Se on se mainos, jossa blogimaailmasta tutun Kassisen ja Sepon blogin Sepon näköinen kissa juoksee seinistä läpi ja tiilet lentävät.

Mainos löytyy seuraavasta linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=f9L5roQobPA



Tulimme kotiin ja paiskasimme repun oikopäätä vaatehuoneeseen pimeään ja ovi säppiin. "Sinne ei sitten mennä. Terve, mitä kuuluu?". Jaa, että katsoivatko kissat taas hieman kieroon kotiinpaaluutamme? Kummallisia asioita tapahtuu näin joulun alla.


maanantai 19. joulukuuta 2016

Rauhallista joulunodotusta

Olemme jo syvällä joulukuuta ja sitä myötä kaikenlainen mikrotohina lisääntyy. Siellä täällä rapisee, kolahtelee ja välähtelee - tontturalli lienee kuumimmillaan. Kissat aistivat tohinan, mutta ihmettelevät sen laatua; nyt ei mennä lääkäriin. Täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa, että tämän vuoden joulun alus on ollut äärimmäisen rauhallinen. Piparit paistettiin kaikessa rauhassa, eikä joka aamuista joulukalenteriakaan revitä käsistä, vaikka selkeästi herkuista on kyse!

Sofi ja Pesonen herkuttelevat joulukalenterilla








Tänään tuli kuusi tupaan, ryminällä ja pää edellä. Kaikkea ryminää ihmetellään, mutta kun kuusi laitettiin parvekkeelle seisomaan, niin siinä ei sitten mitään ihmeellistä ollutkaan. "Menkää nyt katsomaan..", hoputettiin kissoja. Laiskasti löntystäen väsyneet kissat lähestyivät apposen auki olevaa parvekkeen ovea. Hieman kurkittiin ja nopeat nuuhkaisut käytiin ottamassa. Pesonen ei raaskinut sängystä edes nousta, vaan vaihteli asentoa sen mukaan kun toinen kylki viileni. Kyllä aiempina vuosina kuusi on enemmän kiinnostusta herättänyt. No, antaa sen muhia parvekkeella ja myöhemmin avataan ovi uudestaan, josko sitten oudon tuoksuinen iso luuta kiinnostaisi?

Laku tarkastaa kuusen aitouden


Hannu nuuhkii jo jotain muuta
kuin kuusta






Saa nähdä jatkaako Pesonen rentoa joulunviettoa? Kun kuusi on lopulta jalkaan ja tupaan saatu, on Pesonen yleensä kuusen ympärillä käyskennellyt, jopa välillä pötköttelypaikan kuusen alta valinnut. Myös kuusenkerkkä on maistunut. 

Joka vuosi on Pesosella kuusi ollut, aina vuodesta 2013 alkaen, jolloin Pesonen vietti eläinsuojeluyhdistyksen kissana joulun vielä eristyksissä. Silloin toimme lähimetsästä pienen puolimetrisen privaatin kuusentyngän Petskille, josta se oli silminnähden tyytyväinen. Pesonen järsi ja nuuhki sitä ja pötkötteli sen vieressä.

Mitä tässä höntyilemään - kuusi tuoksuu jos se tuoksuakseen, se kaatuu jos se on kaatuakseen - kunhan peti on lämmin ja kupissa ruokaa ja ne tontut eivät pitäisi mekkalaa. 




STOP PRESS!

Pesonen mittaa joulukuusta
Painokoneet seis! Ja kun postaus "rauhallisesta joulunodotuksesta" oli saatu julki, nousi Pesonen sängystään, köpötteli hissukseen parvekkeen ovelle ja koputti oveen; "Nyt haluan mä ulos". Vastoin viime aikojen tapoja, nyt Pesonen ei jäänyt pyllyilemään kynnykselle, vaan asteli sen ylitse ja meni nuuhkimaan parvekkeella topakasti seisovaa kuusta. Pesonen nuuhki tarkasti monelta kantilta, kunnes nousi koko pituuttaan nojaamaan kuusta vasten. Ellei Jetta olisi vienyt Pesosen huomiota, olisi Pesonen eittämättä lähtenyt kiipeämään kuusta pitkin. Yleisen hämmingin välttämiseksi lienee hyvä, että Jetta vei huomion. 

Kyllä Pesonen hereillä on. Petski on vaan maltillisesti odottanut kun kunnolla alkaa tapahtumaan. Nyt tapahtuu ja vanha Rouva on tapahtumissa mukana!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Villiä ja vinksahtanutta viikonloppua - unohtamatta hyvää tuuria!

Välillä hommat lähtevät lapasesta eli kaikenlaista pientä "kivaa" tapahtuu aina kun päänsä kääntää. Tai kaikkeen tulee ylimääräinen kuorrutus. 

Lumipallo taisi lähteä liikkeelle lauantai-iltana, kun pidimme normaalia illan leikkituokiota. Meno oli tavallisen reipasta eli rapisevaa kärpästä - kyllä, luitte oikein, jahdattiin vuoroin ihan tosissaan, teltalle annettiin kyytiä ja välillä annettiin kyytiä kavereille. Kamerahan siinä piti kaivaa esiin. Ei aivan nappilaukaus, mutta kuvasta välittyy olennainen. Siinä on Laku ilmassa ja mielestäni Lakun asento on juuri sellainen, kun on menokin. Koskaan ei tiedä, missä asennossa kukin on. Samaa pätee henkilökuntaan, joka saa leikin tiimellyksessä ottaa iskuja vastaan.


Laku

Sunnuntaille oli ohjelmassa Hämeenlinnan reissu Kissatalo Kattilan joulumyyjäisiin ja taisi siinä olla lanko-miehen synttäritkin. Ilman "kuorrutusta" ei Kattilan reissukaan mennyt! Viime lauantain Lahden Kissatalon arpajaismenestyksestä hurmioituneena, sijoitimme jälleen kerran roposia ja tälläkin kertaa onni lykästi. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun onni lykkäsi arpojen miespuoliselle ostajalle naisten tuotepalkinnon. Nyt on tukka hyvin pesty, kammattu ja kainalotkin tuoksuvat mukavalle!

Yhtenä päätarkoituksena Kattilassa käynnille oli hyödyllisten 2017 vuosikalentereiden haku. Hieman jännitti onko niitä, sillä kalentereiden mainonta oli jäänyt meiltä ohi silmien. Siinähän ne ovenpielensä nöpöttivät - siinä missä nöpötti myös seurallisen punertava kissa, joka kovaa vauhtia laittoi kalentereiden kierteitä mutkalle ja rei´itti sivujen kulmia! Se oli se sama kissa, joka tyhjensi kuusenjalan vesiä, kun tulimme talolle sisälle! Aktiivisia asukkeja Kattilassa! Kannattaa käydä morjestamassa.
Nam.. ensin rautaa ja paperia ja sitten kuusen vettä!

Ihmisen heikolla hämäränäöllä tihrustimme liukkaita teitä kotiin ja kotona huomasimme vielä, että pakkasessa olevat lihat, sydämet yms. ovat pilkkomatta. Naapureilta kuiskien anteeksi pyytäen haimme vaatehuoneesta julman näköisen vesurin ja halvan oloisen vasaran - eikun hommiin. Lihat paloiksi, pussiin ja pakastimeen. Käsien pesu ja lllan viettoon. Juuri kun olimme ottamassa pilkkomisessa alustana olevaa, verestä tahriintunutta lehteä roskiin, huomasimme lehden aukeaman otsikon. Kuva puhukoon puolestaan! Onko vielä viikonloppua jäljellä!?


lauantai 10. joulukuuta 2016

Ahastaa!

Henkilökunnan nukkumaanmeno on kuin pitkän matkan lento; ahdasta, eikä jalkoja saa liikutella. Autenttisesta matkakokemuksesta pitävät huolta lähinnä Laku, Piri, Sofi ja Hannu, jotka tykkäävät nukkua henkilökunnan jalkatilassa. 

Piri on suurin ja se tuntuu! Pirin siipien väli eli koko pituuttaan pötköttävä kroppa vie ison tilan sängyssä, eikä Piri häpeile tilaa käyttää. Usein Piri on se ensimmäinen paikan varaaja. Kun päiväpeitto heitetään syrjään, menee vain hetki, kun Piri kömyää sänkyyn. Pirin eduksi voi sanoa, että poika ottaa usein paikkansa sängyn aivan päädyssä, eikä ole koko yöllistä matkaa "häiriöksi". 

Laku lienee lystikkäin! Laku on kehittänyt oivan tavan yrittää nukkua rauhassa yöllä potkivien jalkojen seassa. Kun nukkujan jalat rauhoittuvat ja ottavat peiton alla paikkansa, Laku laittaa tassunsa jalan päälle ja näin tietää koska se yöllä liikkuu. Tuntuu hauskalta kun kissa laskee tassunsa jalkaterän päälle. Laku lienee myös herkin häiriintymään kaikesta kääntelystä ja peiton vetämisestä.

Hannu on jo pidempään nukkunut öitänsä henkilökunnan kanssa, mutta nyt myös Sofi on tunkeutunut samaan tilaan. Yön pimeydessä on välillä hankala erottaa kuka kukin on. Jossain vaiheessa myös Jetta yritti nukkua sängyssä, mutta se ei sopinut Tipan kanssa, joka haluaa omistushaluisena pitää pääpuolen keskiön itsellään. Sinne ei muilla ole asiaa!

Välillä (viimeksi toissa yönä) jalat ovat kovilla. Ensin niiden päälle rojahtaa kissa poikittain ja kun siinä asennossa ne puutuvat, täytyy etsiä uusi asento. Uusi asento on levollinen "jalat koukussa-asento, jolloin jalkopään valtaa kaksi kissaa lisää - eli jalkopäässä on yht´äkkiä kolme kissaa! Siinä sitten yön pimeydessä neuvotellaan, mihin ne jalat menevät sen jälkeen, kun jalka koukku-asento on loppuun kärsitty!

Harvinainen kuva, jossa Pesonen (vas) on sängyssä Niilon ja Pirin (oik) kanssa




Pesonen on sängyssä varmuudella nähty kaksi kertaa - se tapahtui peräkkäisinä päivinä 2014 vuoden alussa. Tuolloin Pesonen jopa nukkui siellä hetken. Sittemmin Petski ei ole edes käynyt nuuhkimassa sängyn päälystää. Petskillä on kuitenkin silloin tällöin aamuisin, herätyskellon soidessa, tapana tulla sängyn viereen morjestamaan. Se on iloinen yllätys! Toisena tulkintana sängyn viereen tulosta voinee pitää ihmettelyä aamiaispöydän tyhjyydestä.

Kainalopaikkoja on kissoille yritetty tarjota, mutta ne eivät kelpaa - mielummin ovat jalkojen päällä. Sohvilla ja pyörylöissä olisi tilaa, mutta rohjakkeet ovat mielummin henkilökunnan kyljessä. Samassa veneessä siis seilataan! Mikäs siinä!


tiistai 6. joulukuuta 2016

Niilon päivän tietovisa

Niilo Karvalärvi
Muistellaan menneitä. Vielä kun kissamme Niilo, Niilo Karvalärvi eli (2003-15), meillä juhlittiin joulukuun 6. itsenäisyyspäivän ohella Niilon nimipäiviä! Kahvipöydän koristelusta saattoi päätellä kumpi juhlakaluista meni edelle; oli mm. seitistä "leivottua" kakkua, jota sitten ystävät ja perhenjäsenet pää ymmyrkäisenä vetivät napaansa. Oman osansa kakusta saivat tietysti myös itse juhlakalu ja juhlakalun kaverit. 

Wikipedian mukaan (2015 loppuun mennessä) Suomessa on rekisteröity 21 548 Niiloa. Listalla on myös muutama nainen. Tässä näemme ettei wikipediaa ole luottaminen, sillä listalta puuttuu yksi kissa! Nimensä Niilo sai lähinnä Sodankylän leirintäalueen mukaan (Nilimella) - ripaus nimestä tulee myös kandalaisesta muusikosta Neil Youngista. Sittemmin Niilo nimi taipui suussa moneen lähtöön, esim. Nikke, Nipa tai Niklu.



Niilon päiviä juhlittiin kahvein ja kakuin, mutta myös legendaarisella Niilon päivän tietovisalla ja palkinnot olivat huippuja; sei-pakettia, tuotekoria, lakupatukkaa jne... Kukin vastasi tavallaan ja tiedoillaan ja kysymykset oli rakennettu niin, että vastaukset löytyivät jalkoihin ja peteihin vilkaisemalla.



Nyt tuomme tietokilpailun hetkeksi takaisin ja jokainen saa huudella kotona vastauksia tietämysten mukaan. Oikeat vastaukset löytyvät viimeisen kuvan jälkeen. Onnea!

1. Kuka kissoistamme on syntynyt sikalassa?
2. Kuka on suurikokoisin?
3. Kuka on kovaäänisin?
4. Kuka osaa hypätä hattuhyllylle?
5. Kuka kirahtelee ja kipittelee?
6. Kuka harrastaa yöllisiä seremonioita?
7. Kuka on kaikkiruokaisin?


Hannu, Niilo ja Repe


























Vastaukset:

1. Hannu
2. Piri
3.Laku
4. Tippa
5. Jetta
6. Pesonen
7. Sofi


Pesosen porukka toivottaa kaikille hyvää Niilon päivää ja mukavaa Suomen itsenäisyyspäivää! 



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jokimaalla Joulunalus-tunnelmia

Jos liki kymmenasteinen pakkaskeli oli pirteä, niin yhtä pirteäksi osoittautui käynti Päijät-Hämeen Eläinsuojelyhdistyksen joulumyyjäisissä Lahden Jokimaalla (Jokimaankuja 4). Vaikka tämä myyjäispäivä oli löytöeläintalolla kuuleman mukaan lauantaita rauhallisempi, silti lämmin tunnelma otti heti syleilyyn kun sisälle pääsi. Siellä täällä seinustoilla ja pöydillä oli toinen toistaan mukavampia villasukkia, muita käsitöitä ja tonttumaisesti hääräävää henkilökuntaa - unohtamatta itse kissoille tarkotettuja petejä, valjaita, minttuhiiriä tms.. Myyntituotteita voi selata esim. osoitteesta http://phesy.net/myyntituotteet.htm



Persoonallinen pipari
Päijät-Hämeen Eläinsuojelyhdistyksellä on mukavan oloiset tilat eläimille. Kissoilla on kiipeilytasoja ja nukkumapaikkoja, lisäksi pitkulaisista huoneista pääsee ilmojen salliessa terassille tassuttelemaan. Tällä hetkellä eläinsuojeluyhdistyksellä on kissojen lisäksi ainankin pupuja, marsuja ja kilpikonnia - nettisivujen mukaan yksikään koira ei ole kotia etsivien listalla. Hienoa! Hyvillä tiloilla on myös Lahdessa käyttöä, sillä kotia etsiviä kissoja kymmeniä.




Tunnelma myyjäisissä oli lämmin ja paikoin jopa hikinen  - jälkimmäisen johtuen pitkälti lämpimästä glökistä ja pelottavan herkullisesta piparista, joka valikoitui tällä erää tyylikkyytensä puolesta lautaselle, vaikka pöydällä olisi ollut varteenotettavia vastustajia mielin määrin. Jos alkuhiki saatiin glökillä pintaan, lopullinen nostatus hoidettiin osallistumalla eittämättä parhaisiin arpajaisiin, mitä myyjäisissä on törmännyt. Ja onni suosi rohkeaa! 

Herkkupöytä!


Tyytyväinen vieras kaukaa kiittää Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen väkeä, joka oli loihtinut lämminhenkisen joulunalus-tapahtuman kaikille eläinten ystäville! Kiitos!








torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun 1.

Matka kohti maagista vuodenaikaa on alkanut! Taivas täyttyy sineen ja pakkanen paukuttaa katuvalojen puisia tolppia! Joulukalenterit avataan ennen kuin silmästä ovat rähmät karisseet. Tai sinne päin. Tosiasiassa pakkasta lienee pari astetta, plussaa tai miinusta ja taivaan sini taitaa olla harmaata pilviverhoa. Fakta on kuitenkin se, että tänään on joulukuun ensimmäinen ja kissat saivat kalenterinsa nokkansa eteen. 

Saksasta saapunutta kalenteria enemmän taisi kiinnostusta herättää videokuvaajan puinen keppi, jonka ympärillä pyöri jos toinenkin utelias kissa. Lopulta kalenterin kimppuun "hyökättiin", joulun hengessä, melko rauhaisin mielin. Pesonen pötkötteli sängyssä ja kuunteli hetken rapinaa, mutta ei sen kummemmin tullut tutkimaan.

 Porukan herkkusuut Laku ja Sofi olivat tietysti innokkaimmat. Enempää paljastamatta, miten ensimmäisen luukun lopulta kävi, toivotan mukavaa reilun kahden minuutin mittaista elokuvahetkeä!