Piri 2012 - 2022

 

Lumen pudottajat

Täytyykö pelätä, vai onko ihan normaalia

että katon raja sylkee lunta!? 

Tarkkana nyt vähintäänkin täytyy olla,

vaikka pelottaa niin perskeleesti. 

Pelottaa niin, että se menee sikkuraisiin silmiin ja kaartuviin korviin.

Viiksiä en edes huomaa. Onks ne viel tallel?

Phyi - se teki sen taas!

 

Syd..., syrän syrjällään

Pesonen, seikkailijaluonne

 

Silloin kun Pesonen meille saapui ja tutustuminen uuteen kotiin oli vielä kesken, tutki Pesonen tietysti asunnon kaikki kolot, mukaanlukien pöydän päälliset sun muut korkeat paikat. "Parhaimmillaanhan" Pesonen on keikkunut tuuletusikkunan päällä! Ei ollut tavatonta, että Petski saattoi "loikata" penkin kautta pöydälle ja yhtä lailla "loikata" pöydältä penkin kautta lattialle. Syd..., eikun syrän syrjällään niitä temppuja katsoi ja toivoi, että rouva tulisi jaloilleen alas. Liki aina tulikin, mutta on ollut hetkiä jolloin pää on hieman sivuuttanut jotain penkin kulmaa tai vastaavaa, mutta pääosin laskeutumiset ovat tulleet nätisti jaloilleen. Niistä ilakoinnista joita Petski on itsekseen, henkilökunnan poissaollessa tehnyt ei tietenkään ole tietoa.

Kaikki paikat tutkitaan

Nyt rouva on viime vuosien aikana selvästi rauhoittunut, eikä Pesosta ole vuosiin nähty esim. pöydän päälle kiipeämässä. Tai edes penkin päälle. Hurjin paikka lienee sängyn päällinen tai sitten tuuletusikkunan luona oleva matalahko raapimapuu, puu jonka tasanteelta voi nuuhkia ulkoilmaa, kunhan ensin on ikkunan luukkua raaputettu ja saatu henkilökunta avaamaan sen.

Jaa, mutta poiskin täytyisi päästä.., mutta miten...

Ei kuitenkaan liennyt ollut ensimmäinen kerta, kun Pesonen viikolla kiipesi astetta korkeamman kiipeilypuun pönttöön ja tutkiskeli paikkoja. Kiipeäminen ylös sujuu ongelmitta - no probleemo - kuin myös touhuaminen puun pöntöissä tai tasanteella. Syrän syrjällään henkilökunta seurasi sohvalta touhuja. Lähelle ei auta mennä, ettei Petski hermostu ja hätäpäissään tule mahdollisimman nopeasti alas. Alas pitää kuitenkin tulla ja sen huomaa milloin Pesonen sitä suunnittelee. Petski "pälyilee" ja tapailee ja näyttää hieman hätääntyvän. Ja henkilökunta toivoo, että Pesonen löytää oikean kulman, oikean asennon tai oikean minkä vaan, vaikka mielenrauhan. On retkiä, joissa Pesonen on joutunut vastaavaan tilanteeseen ja silloin Pesonen on tullut pylpyrä edellä, pakittaen ja liu´uttaen hiljakseen alas. Ammattimaisella peruutuksella, ilman piipitystä. 

Nyt näki, että tullaan eri tavalla. Tullaan hieman riskillä, kuten Matti Nykänen sukeltaessa sumuun. Sillä eroavaisuudella, ettei Pesonen näe edes sumua. Pelkkää pimeyttä. Hop! Irti tasanteesta ja loikka alas. Sivusta seuratessa hetken ehtii tajuamaan ja ehtii toivomaan parasta. On raakaa valokuvata, mutta muutakaan ei ehdi, eikä pysty tekemään. Tömps, Pesonen tömähtää kuin märkä painava lumipaakku puusta ja jää aloilleen. Hieman narahtaa. "Mitäs tässä, tulin alas", näkee Pesosen tuumaavaan. Itsellä on kropassa kivi karahtanut astetta alemmas. Kissa on kunnossa. 

 Pesonen lienee nauttinut pienestä retkestään. 

Tömps, laskeutuminen onnistunut

Lunta tupaan

Pesonen tulee pulkan luokse, pysähtyy, kiertää ja menee
henkilökunnan sänkyyn

Koska kissan paikka ei luonnossa, saatika hangessa, tuotiin luonto ja hanki sisälle ja annettiin mahdollisuus tutkia lunta lämpimässä ja turvallisessa ympäristössä. Esim. Sofi ei varmuudella ole koskaan lunta päässyt moisessa mittakaavassa kokemaan. Sitä vastoin Pesosella saattaa olla huonojakin muistikuvia moisesta.

Pulkka täyteen lunta ja sen jälkeen olohuoneen lattialle. Mutta... Se on kuitenkin pahvilaatikko ainut ja varmin juttu mikä meidän porukoilla kiinnostaa. Edes pulkkalastillinen lunta ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Pesosta täytyi urakalla kannustaa ja kun rouva lopulta tuli pulkan luokse, niin kerran pysähtyi ja sen jälkeen kiersi sen, jatkaen matkaa henkilökunnan sänkyyn. 

Hannu istua jököttää hangen vieressä ja Sofi uskaltautuu kokeilemaan josko
saisi namin kaivettua

Piriä ja Jettaa ei edes näkynyt. Laku, Sofi ja Hannu hieman ihmettelivät touhua, mutta heidänkin mielenkiintoa täytyi pitää nameilla yllä. Tassua ei hankeen tumpattu, muuta kuin namin toivossa, jos sottenkään. Hannu jaksoi kökkiä pulkan laidalla pisimpään, kun sitä vastoin esim. Sofi meni kaivamaan nameja automaatista. Lopulta henkilökunta heltyi kaivamaan hangessa vettyneet namit Hannun kuvauspalkinnoksi. 

Pahvilaatikko, pahvilaatikko, pahvilaatikko. Ihan sama minkälainen pahvilaatikko on, niin se kiinnostaa. Ei se mitään, pahvilaatikoita on paljon ja erikokoisia. Lumi on lunta ja sekin lopulta sulaa pois. Ja sitä saa vain tiettyyn aikaan. 

Ihanko oikeasti, lunta sisällä, tuumaa Hannu - 
taustalla Sofi on mennyt kaivamaan nameja 
automaatista.