torstai 20. elokuuta 2015

Ruohonleikkuri käynnistyi


Pesonen nuuhkii ruohoa
Kesän aikana on Pesonen oppinut milloin tulee heinäkuorma sisälle. No, ei siinä paljon oppimista tarvita kun tuoreen heinän tuoksu leijailee nenään ja viimeistään siinä vaiheessa Pesonen tulee viereen käyskentelemään. Aiemmin Pesonen on jäänyt periaatteessa ilman heinää, kun muut ovat reippaasti omineet omansa pois. Syöttäminen ei ole onnistunut, kun "kiinnostus" on kääntynyt lähinnä syöttäjän sormiin ja näin Pesoselle on jäänyt lähinnä rippeitä lattialle. Rippeistä ei paljon iloa ole ollut ja Pesonen on poistunut paikalta. 

Kesän aikana Pesonen on siis oppinut heinän saapumisen ja tullut myös pikkuhiljaa uteliaammaksi. Eräänä päivänä kannoin kuorman sisälle ja sinnikkäästi tarjosin Pesoselle heinää (sekä sormia) muiden pyöriessä siinä kylki kyljesssä ja kävi niin, ettei hampaat kalunnutkaan sormenreunoja vaan nappasivat mielummin kiinni heinän varteen! Ja siitä lähti ruohonleikkuri käyntiin! Pesonen sai heti juonesta kiinni ja kerta laakista kurkusta meni alas usempi heinänkorsi eikä yhtään nakkivartta. Sen verran piti kontroloida, että heinänkorret pysyivät maltillisen mittaisina suupaloina, ettei Petsku joutunut turhan suuren urakan eteen. Liian pitkä korsi on kissalle kuin kissalle hankala järsiä. Kontroloida piti myös, että Pesonen loppujen lopuksi ehti nappaamaan korrenpalan suuhunsa, ennen esim. Hannua, joka haukkaa tai Sofia joka muuten vain reuhtaiseen heinän kitaansa. Näin Pesonenkin pääsi ja pääsee nyt nauttimaan kesän vihreästä herkusta.

Ruohonleikkuri lähti käyntiin!

Pesoseen kontaktin ottaminen on näiden parin vuoden aikana edistynyt hitaasti, mutta mukavasti. Ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole, eikä tarve, sillä Pesonen saa olla ja mennä miten itse haluaa. Aamuisin, selvästi ilman ollessa loppukesästä viileämpi, on Pesonen tullut jälleen sohvalle makoilemaan. Siinä on hyvä paikka ja hetki rapsuttaa ja vankistaa luottamusta. Edelleen mikäli ympäristössä on ollut "yleistä hälinää ja hässäkkää" on Pesonenkin enemmän varuillaan ja silittäessä saattaa hieman säpsähtää ja poistua herkemmin paikalta. Siitä tuskin koskaan pääsee eroon, vaikka nykyään saa enemmän luottamuksellista rapsuttelua annettuakin.

Heinän anto on ollut selvä edistys ihan tasavertaisuudenkin puolesta, varsinkin on ollut selvää, että Pesostakin on heinän raikkaus kiinnostanut. Tasavertaisuutta ajatellen heinän ohella leikki on ollut haastava ottaa huomioon, mutta leikin osalta Pesonen pitää melko hyvin itse puoliaan, ihan kuten kävi lopulta heinäkuormankin kanssa.






MUSH B.A.R.F. Basic® Kanan kaulat 1 1/2 kg


   
MUSH B.A.R.F. Basic® Kanan kaulat 1,5 kg
1,5 kg:n MUSH B.A.R.F. Basic® Kanankaula pussi on melko suuri; se vie pakastimessa tilaa ja se kestää kauan. Pussikoko lienee parempi koirille, joille tämä tuote myös sopii. Pussin minigrip-tyylinen sulkija on periaatteessa mainio, mutta pidemmässä käytössä se ei enää mene kiinni.

Kanankaulat ovat kokonaisia ja ainankin meillä ne täytyy pienentää. Kauloissa on luuta, mutta luu on pehmeää ja pientä. Sulannutta kaulaa on helppo järsiä.

Pesonen nuuhkii ruuan







MUSH B.A.R.F. Basic® Kanankaulat eivät ole suurta herkkua. Aluksi Pesonen näytti mallia hyväksymällä ruuan, mutta meni sen jälkeen parvekkeelle, jonka jälkeen tuli takaisin ja maistoi. Myöhemmin useamman kuukauden jälkeen ei Pesonen ole kanankauloista välittänyt. Samoin Piri ja Hannu, jotka ensi kerralla säntäsivät karkuun nähdessään kaulat. Sofi on ainoa, joka syö kauloja; Sofi syö ne hotkimalla. 

Nyt myöhemmin kauloista on tullut liki rasite; pakkaus on suuri ja ainoastaan Sofi syö kauloja, mutta harvakseltaan ja ainoastaan yhden kerralla. Muut eivät ole kiinnostuneita.


Vielä jäisiä kanankauloja

MUSH B.A.R.F.:n tuoteperheen etuna on laaja valikoima, joita kokeilemalla, löytynee ruoka johon kaikki ovat tyytyväisiä. Kanankaulat on nyt kokeiltu. Hyvä tuote, mutta huono menekki.




Asteikko 1-5 tassua



Lähde:
www.mushbarf.com/fi

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Sunnuntaina klo 07.33








Kaupat ovat kiinni, virastot ovat kiinni -  kissanruokakaupatkin ovat kiinni. Saranat saa levätä. On sunnuntai, viikonpäivistä viimeinen. Sunnuntaina sataa aina, vaan nyt on sunnuntai aurinkoinen. 







Sunnuntaina nukkua saa - vaan saa herätä aikaisin, jos mieli niin halajaa. Mahapötsi huutaa kirkuu ruokaa maittavaa, onhan sunnuntai aamun aikainen brunssi kohdallaan. 





Syön mitä syön ja saatan vielä pötkähtää tai muuten vain ihmetellä, silmiä korvia, häntää ja tassua heilutella. Nappula sieltä, nappula täältä, nappula pöydän alta, nappula pöydän päältä - ja miksei sama uusiksi. 






Sohvaa, ammetta, portin pieltä, sängyn pohjan rentoa sunnuntai mieltä. Toiset heiluttaa kieltä. 








Kaikki tietävät kuitenkin sen, sen seitin salaisuuden, joka kaapissa tip tap sulaa. Tip tap...tip tap..ei meinaa malttaa...mutta jos hieman vielä jaksaa silmää ummistaa, vellikello nopeammin kilkattaa.








Klo 07.33, meitä on neljä ja tuplat päälle. Nyt ei ehdi, uni tulee. Hoida vellikello, minä lautaset. Soita sitten. Uudet aamiaiset.    


torstai 6. elokuuta 2015

Pesonen nauttii myötätuulesta

Pesonen pari vuotta sitten
Viikonloppuna tulee kaksi vuotta täyteen, kun Pesonen loukutettiin Hanko-Porvoo tien vierestä turvaan. Pesosen vinkkelistä katsottuna tämä pari vuotta lienee ollut melkoista merenkäyntiä, mutta nyt tuntuu siltä että Petski seilaa hyvällä myötätuulella. Pesosen persoona on tasoittunut ja Petski on yhä selkeämmin löytänyt arjen rytmistä kiinni; imuroinnit, pyykinpesut, kotiintulot, ruokailut ja muutenkin yleinen ajan kulu ja talouden tapahtumat ovat selvillä.   Petski sulautuu  joukkoon yhä paremmin, eikä joudu pinnistelemään olemistaan. Pesonen on kauttaaltaan rauhoittunut ja mm. kiipeily on jäänyt selkeästi vähemmälle. Paikat ovat tutut, eikä joka nurkkaa tarvitse riskillä lähteä tutkimaan. Jokaista rapsahdusta ja kolahdusta ei tarvitse pelätä. Saa ottaa rennosti. 

Pesosella on kyky tehdä nopeita johtopäätöksiä. Mikäli ihmisiä tulee, kuulostelee Pesonen hetkessä tilanteen, pitääkö mennä hieman sivumpaan vai ovatko nämä harmittomia. Pesonen osaa täydentää muilla aisteilla tapahtumia ja luottaa aistien tuomaan informaatioon ja tekee sen pohjalta tulkinnat.

Pesonen on pysynyt terveenä. Sen suhteen on säästytty paljolta. Jossain vaiheessa on kuitenkin hampaiden hoitovuoro. Paino on tullut lähemmäksi ihannepainoa ja sekin kielii ruokailun rutiinin löytymisestä. Enää ei tarvitse hotkia, vaan nyt voi luottaa siihen, että ruoka tulee joka päivä. Saa nauttia silläkin saralla.

Pesonen kesällä 2015
 Pesonen on lähestynyt myös meitä, käyttäytyy pehmeämmin ja luottavaisemmin. Lirkuttelua Pesonen pysähtyy kuuntelemaan helposti ja vaikka häntä on pieni piiskahäntä, nousee se tervehdykseksi. Vielä kun lirkuttelua terästetään silityksellä, saadaan helposti pieni kurahdus tervehdykseksi. Vuoropuhelua. 

Myös vaikutus toisinpäin vankistuu. Pesonen tuntuu yhä selkeämmin ruokakuntaan kuuluvalta. Toki se on ollut sitä alusta lähtien, mutta arjen pienet "eleet" lähentävät. Kertoo paljon Pesosen tullessa vastaan kun saavutaan kotiin. Ei se voi olla vaikuttamatta. 

Neljä kappaletta saappaita on täytetty ja sopeutuminen on tullut siihen rentouden pisteeseen, jossa on hyvä olla. Suuren tien rekkaralli ja naapurin koirat ovat taaksejääneet. Syksyn tummia vesisade iltoja odotellaan lämpöisessä pikku pedissä. Näin on hyvä.