Ruohonleikkuri käynnistyi

Pesonen nuuhkii ruohoa

Kesän aikana on Pesonen oppinut milloin tulee heinäkuorma sisälle. No, ei siinä paljon oppimista tarvita kun tuoreen heinän tuoksu leijailee nenään ja viimeistään siinä vaiheessa Pesonen tulee viereen käyskentelemään. Aiemmin Pesonen on jäänyt periaatteessa ilman heinää, kun muut ovat reippaasti omineet omansa pois. Syöttäminen ei ole onnistunut, kun "kiinnostus" on kääntynyt lähinnä syöttäjän sormiin ja näin Pesoselle on jäänyt lähinnä rippeitä lattialle. Rippeistä ei paljon iloa ole ollut ja Pesonen on poistunut paikalta. 

Kesän aikana Pesonen on siis oppinut heinän saapumisen ja tullut myös pikkuhiljaa uteliaammaksi. Eräänä päivänä kannoin kuorman sisälle ja sinnikkäästi tarjosin Pesoselle heinää (sekä sormia) muiden pyöriessä siinä kylki kyljesssä ja kävi niin, ettei hampaat kalunnutkaan sormenreunoja vaan nappasivat mielummin kiinni heinän varteen! Ja siitä lähti ruohonleikkuri käyntiin! Pesonen sai heti juonesta kiinni ja kerta laakista kurkusta meni alas usempi heinänkorsi eikä yhtään nakkivartta. Sen verran piti kontroloida, että heinänkorret pysyivät maltillisen mittaisina suupaloina, ettei Petsku joutunut turhan suuren urakan eteen. Liian pitkä korsi on kissalle kuin kissalle hankala järsiä. Kontroloida piti myös, että Pesonen loppujen lopuksi ehti nappaamaan korrenpalan suuhunsa, ennen esim. Hannua, joka haukkaa tai Sofia joka muuten vain reuhtaiseen heinän kitaansa. Näin Pesonenkin pääsi ja pääsee nyt nauttimaan kesän vihreästä herkusta.

Ruohonleikkuri lähti käyntiin!

Pesoseen kontaktin ottaminen on näiden parin vuoden aikana edistynyt hitaasti, mutta mukavasti. Ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole, eikä tarve, sillä Pesonen saa olla ja mennä miten itse haluaa. Aamuisin, selvästi ilman ollessa loppukesästä viileämpi, on Pesonen tullut jälleen sohvalle makoilemaan. Siinä on hyvä paikka ja hetki rapsuttaa ja vankistaa luottamusta. Edelleen mikäli ympäristössä on ollut "yleistä hälinää ja hässäkkää" on Pesonenkin enemmän varuillaan ja silittäessä saattaa hieman säpsähtää ja poistua herkemmin paikalta. Siitä tuskin koskaan pääsee eroon, vaikka nykyään saa enemmän luottamuksellista rapsuttelua annettuakin.

Heinän anto on ollut selvä edistys ihan tasavertaisuudenkin puolesta, varsinkin on ollut selvää, että Pesostakin on heinän raikkaus kiinnostanut. Tasavertaisuutta ajatellen heinän ohella leikki on ollut haastava ottaa huomioon, mutta leikin osalta Pesonen pitää melko hyvin itse puoliaan, ihan kuten kävi lopulta heinäkuormankin kanssa.

MUSH B.A.R.F. Basic® Kanan kaulat 1 1/2 kg

   

MUSH B.A.R.F. Basic® Kanan kaulat 1,5 kg

1,5 kg:n MUSH B.A.R.F. Basic® Kanankaula pussi on melko suuri; se vie pakastimessa tilaa ja se kestää kauan. Pussikoko lienee parempi koirille, joille tämä tuote myös sopii. Pussin minigrip-tyylinen sulkija on periaatteessa mainio, mutta pidemmässä käytössä se ei enää mene kiinni.

Kanankaulat ovat kokonaisia ja ainankin meillä ne täytyy pienentää. Kauloissa on luuta, mutta luu on pehmeää ja pientä. Sulannutta kaulaa on helppo järsiä.

Pesonen nuuhkii ruuan

MUSH B.A.R.F. Basic® Kanankaulat eivät ole suurta herkkua. Aluksi Pesonen näytti mallia hyväksymällä ruuan, mutta meni sen jälkeen parvekkeelle, jonka jälkeen tuli takaisin ja maistoi. Myöhemmin useamman kuukauden jälkeen ei Pesonen ole kanankauloista välittänyt. Samoin Piri ja Hannu, jotka ensi kerralla säntäsivät karkuun nähdessään kaulat. Sofi on ainoa, joka syö kauloja; Sofi syö ne hotkimalla. 

Nyt myöhemmin kauloista on tullut liki rasite; pakkaus on suuri ja ainoastaan Sofi syö kauloja, mutta harvakseltaan ja ainoastaan yhden kerralla. Muut eivät ole kiinnostuneita.

Vielä jäisiä kanankauloja

MUSH B.A.R.F.:n tuoteperheen etuna on laaja valikoima, joita kokeilemalla, löytynee ruoka johon kaikki ovat tyytyväisiä. Kanankaulat on nyt kokeiltu. Hyvä tuote, mutta huono menekki.

Asteikko 1-5 tassua

Lähde:

www.mushbarf.com/fi