Kohti talvea

"Onko nyt se talvi", kyselee Pesonen

Talviaika on alkanut. Kellojen siirto näkyy lähinnä siinä, että kissat ovat illan ruokailussa nälkäisemmän oloisia ja ruokaa odotetaan kiihkeämmin. Oli arki tai ei, niin illan ruuat ovat aina tulleet samoihin aikoihin ja nyt tunnin heittoa ei ole vielä sisäistetty. Aamulla tilanne on toinen, kun rytmi ei ole niin perinteistä ja viikonloppuisin saattaa aamuruuan saaminen hieman venähtää kokkien vapaan vuoksi.  

Pimeä tulee aikaisemmin ja se on aistittavissa Pesosen nukkumisessa. Pesonen hakeutuu herkemmin petiinsä ja muutenkin torkkuu enemmän. Kosteat ilmat väsyttävät, matalapaine painaa päätä tyynyyn. Ja kyllä ne muutkin rohjakkeet osaavat ja jaksavat nukkua! Tuhinat ja kuorsaukset värittävät loppuvuoden pimeitä iltoja ja väsymys tuntuu jatkuvan pitkälle päivään. Koipien oikomista ja korvien heiluttelua, mutta hyvästä havaitusta paikasta pidetään kiinni ja käännetään kylkeä. Maiskuttelua ja mutustelua, kun uni on johdatellut hiiren luo. Viiksikarvojen värähtelyä. Peli on selvä. 

Sofi antaa Pesoselle niskahierontaa

Nyt on parin päivän ajan illan leikit olleet melko hurjia. On juostu päättöminä ympäri asuntoa tuntematta lähinaapureiden sääliä, kolisteltu pattereita ja ikkunoita. Pitkät unet ja käyttämättömät energiat on purettava lyhyessä ajassa. Kai tässä haetaan asetelmia talvenviettoon ja sen kiertoon. Etsitään rytmiä. Aurinkoisista päivistä nautitaan jos ehditään.      






Ruoka-arvostelu:

Best-In kotoisa kissan tuoreateria - kanapata
 (2 x 185 g)

Vähissä ovat markettien kylmähyllyn kissanruuat, mutta suomalainen Best-In on loihtinut mirreille kotoisan kissan tuoreaterian. Pakkaus sisältää kaksi 185 gramman kanapataa muovikipoissa, foliokannella. Suomessa valmistettu pata-ateria sisältää kananlihaa, vettä, persiljaa, liivatetta ja on säilöntäaineeton ja tauriinitasapainoitettu. ”Arjen kiireen keskellä voit hemmotella kissaasi Best-In Kotoisa – tuoreaterioilla joka päivä”, vinkkaa paketin kyljessä hieman piilossa oleva teksti. Hieman hämillään tuntuu olevan pakkauksen kannessa oleva kissa suuren kipon vieressä; kuinka hämillään meidän testaajat ovat?

Ei ole Hannun herkkua.

Vieno kouluruuan tuoksu pölmähtää, kun repäisee foliokuoren irti. Kanapata on hieman hankalasti paloiteltavissa, sillä se on todella kiinteää. Rikottu koostumus on tonnikalamaisen pehmeäksi jauhettua.

Nokat viistävät ilmaa, mutta suurempaa riemua ei nähdä. Ruokaan ei hyökätä kiinni, vaan rauhallisesti tullaan kipoille ja maistellaan varovasti. Kaikki maistavat uutuuden viehätykseltä, mutta siihen se jää.

 Yksikään lautanen ei tyhjene. Kaikkiruokainen Pesonen kääntää selkänsä ja kävelee pois. Tässäkö tämä oli?

Ruoka yhdistetään yhteen isoon kippoon ja jäädään odottamaan uutta hetkeä. Ruoka saa seistä koskemattomana, kunnes se kuivuu ja joudutaan heittämään pois.

Kuivunutta tuoreateriaa

Viesti oli selkeä, eikä tulkinnan varaa jätetty. Samoin kävi toisellekin annokselle paria päivää myöhemmin. Houkuttelevan paketin sisältö ei kissoihin tehnyt vaikutusta ja näin tuote jäi kokeiluksi. 

Asteikko 1-5 tassua

 

Pesosella uteliaisuutta enemmän ja vähemmän.

Jo jonkin aikaa on Pesosella ollut tapana sännätä parvekkeen ovelle, juuri kun sitä ollaan laittamassa kiinni. Ei auta, vaikka Pesonen olisi aivan hetki sitten ollut jo pidemmänkin tovin nuuhkimassa loppusyksyisiä tuoksuja. Ovi menee kiinni ja Pesonen jää kummastelemaan muuria. Pesonen saattaa kurahtaa tai sitten taputtaa ovea, josko sen saisi vielä auki.

Avautuneet ovet kiinnostavat muutenkin. Nyt kun Pesonen on ymmärtänyt, että eteisen tietyssä kohtaa on vaatehuoneen ovi, niin siihen on herännyt mielenkiinto. Oven alareunan rakoa nuuhkitaan ja työnnetään pieneen koloon tassua. Hieman taputtelua ja nojaamista, jos ovi vaikka aukeaisi. Pesonen ei vaatehuoneessa kovinkaan paljon ole käynyt, joten siellä olisi vielä tutkimattomia paikkoja ja alareunan pieni rako varmaan puskee kaikenlaisia mielenkiintoisia tuoksuja. Tietämättä kummemmin oven kokoa, Pesonen istuu juuri siinä kohtaa josta ovi aukeaa, eikä esim. saranoiden puolella.

Erilainen uteliaisuus heräsi paria päivää aiemmin, kun ystävämme piipahti iltasella kahville. Naishenkilön tultua sisälle, Pesonen etsi nopeimman reitin lempituolistaan ja vilahti pikaisesti sängyn alle. Siellä Pesonen hakeutui aivan seinän vierustalle, hieman kyhjöttävään asentoon. Yleensä reaktio ei ole näin voimakas, vaan jonkinlaista uteliaisuuden siementä kylvetään, vähintään olemalla näkö - / löytöetäisyydellä. Mietimme oliko tämän naisystävän puhetapa samantyylinen, joka oli naisella jonka luokse veimme Pesosen ja Sofin maaliskuun lopussa, kun heille etsittiin uutta kotia. Palasivatko muistot mieleen? Olivatko äänen eri tasot samat? Meni pitkään ennen kuin Pesonen sai tilan uudelleen haltuun haluamallaan tapaan. Ystävämme jättämät tuoksut toki kiinnostivat kovasti ja niitä nuuhkittiin pitkin iltaa. Ehkä se "hyväksyminen" tuli lopulta sitä kautta.




  

Laku

Laku on reilu 1 ½-vuotias nuori löyteläin herrakissa, samasta pesueesta kuin Pesonen ja Sofi. Lakulla väritys johdatteli nimen saamiseen ja nimen piti myös trimmata kahden muun pennun kanssa. Myöhemmin Laku on lunastanut nimensä lauluharrastuksellaan ja yhtenä nimenä arjessa Lakulla kulkeekin Laku Lau-Lau. Myös Lakritsi nimi vilahtelee silloin tällöin. 

Laku on mm. leikkisä. Tämä tulee ilmi jatkuvana pomppimisena, joka on välillä sekeää esittämistä, teatteria. Pallonheitto ja sen nouto on arkea ja pallo tuodaan heittäjälle takaisin juosten. Suurta herkkua myös on tihrustaa akvaarion tapahtumia. Välillä roikutaan etulasissa nenä kiinni ja välillä ollaan akvaarion katolla vatsakarvat lasiin painautuneena. Silloin tällöin tapitetaan televisiosta akvaario DVD tallennetta ja yritetään pyydystää kaloja TV ruudun takaa.   

Laku on myös äänekäs. Nau nau -huuto kajahtaa välillä erittäin tomerasti ja välillä sitä lauletaan useampi säkeistö. 

Mainetta Laku lienee niittänyt eniten kekseliäisyydellä. Siitä kertoo se tavaroiden määrä, joita tämä aina iloinen veijari on siirrellyt paikasta toiseen:
  

Laku vie haarukan joulupöydästä

- sipuli

- banaani

- mandariini

- appelsiini

- kukkaro

- kännykkä

- maustepurkki ( mustapippuri )

- feliway suihkepullo ( lasia )

- haarukka

- kyniä

- lavuaarin tulppa

- pieni pöytäliina

- tiskirätti

- tiskiharja

- koristekivi

- pyykkipojat

- pehmokissa

- ruokakello (porokello)

- säästöpossu

- kalanruokapurkki

- vitamiinipurkki

- oliiviöljypurkki (onneksi jäi yritykseksi)

Energiseen kaveriin mahtuu myös pieniä paheita. Laku omii välillä leluja itselleen ja näin leikit jäävät aavistuksen yksipuolisiksi. Leikkiä tai ei, mutta paljaat varpaat tuntuvat maistuvan - tai vähintään niitä täytyy hieman kynnellä rapsuttaa. 

Alkuun Laku ei ollut oikein kenenkään kaveri, vaan lähinnä murisi ja piti etäisyyttä, kunnes ymmärsi kissatalouden tilanteen ja tutustui muihin. Nyttemin Laku on kaikkien kanssa hyvää pataa, vaikka pientä yleistä arkuutta edelleen esiintyy. 

Pesosen kanssa Laku viestittelee nuuhkimalla ja tunnistautumalla. Kun Laku huutaa, yleensä Pesonen tulee paikalle. Laku kuittaa tilanteen puskemalla.

Lakun yllätti isojano

Kuninkaallinen vessassakävijä.

Pesosen vessassakäynnit ovat liki kuninkaallisia toimituksia. Vakain askelin Pesonen astelee vessaan ja istahtaa paikoilleen rauhallisesti. Majesteettinen asento ja odotus. Pyörähdys ja peitto. Ja usein tehdään samalla käynnillä tuplat. Pesonen on ystävällinen kävijä; ei heittele hiekkaa tai muutenkaan sotke rikkomalla pissoja pitkin laatikkoa. 

Pesonen

Pesosen kanssa ei ole vessalla käymisessä ollut ongelmia. Ei ole tarvinnut sen kummemmin ohjailla, vaan vaisto ja kissan sisäinen tulkinta ovat aina kertoneet vessan olemassaolon ja sijainnin. Kertaakaan ei ole Pesonen tehnyt tarpeitaan huoneistoon. Ainoa poikkeus on ollut uuden kodin etsintävaihe, jolloin pissat tulivat koppaan. Se oli erikoistilanne. Silloinkin palatessa meille, Pesonen suunnisti välittömästi vessaan. Muisti missä vessat ovat. Eikä sen ole väliä, onko vessa avo- tai koppimalli. Ihannekissa!

Arvosteluosio:

Tänään blogissa aloitetaan osio, jossa arvostellaan eri kissatuotteita; ruokaa, hiekkoja, leluja jne... Raatina toimivat armoitetut kissamme, jotka kertovat säälittä mielipiteensä. Meidän tehtäväksi jää tiivistää kokemukset teille luettaviksi. Raatilaisia on pyydetty olemaan puolueettomia. Pisteitä jaetaan 1-5 tassua. 

Tänään arvostellaan kissanhiekoista Compact Caren, käsittääkseni jo valikoimista poistunut Kenzo-kukan tuoksuinen hiekka.

Compact Care Crystal Blend paakkuuntuva kissanhiekka (Kenzo-kukan tuoksu)

Compact Caren hiekkaperheen, Kenzo-kukkainen paakkuuntuva kissanhiekka lupaa pussin mukaan pitävänsä kodin raikkaana ja täysin pölyämättömänä (99%). Hiekka, jossa on zeoliittikiteitä, pitää toden totta kodin raikkaana, mutta täysin pölyämätön se ei ole. Sen huomaa pidemmän käytön jälkeen ympärillä olevista esineistä. Kenzo-kukan mieto ja mukava tuoksu sitoo pissojen ja kakkojen hajut, eikä jätökset tuoksahda edes jo hieman vanhassa hiekassa. Hiekka ei ole likaisen oloista.

Pissapaakku on tiivis ja näin helppo poimia ja puhdistaa. Hiekalla on hyvä käyttöaste. Taloudessamme hiekka on jatkuvassa käytössä.

Hiekan pussissa on selkeästi tuoteselostukset ja mm. takakannessa oleva varoitus raskaana oleville ja imettäville naisille on painettu tummennetuin tekstein. Hiekka on valmistettu 100% puhtaasta natriumbentoniittisavesta ja zeoliitistä. Hiekan valmistusmaa on Canada. Valmistuttaja on Musti ja Mirri.

Laku herra testaa hiekkaa

Compact Caren Kenzo-kukkainen hiekka on hinta-laatu suhteeltaan mainio perushiekka. Hiekka pölisee hieman, mutta pitää tuoksut kurissa. Ansaitsee siis hyvät tassut!

Asteikko 1-5 tassua

    

  

   

Huhtikuusta kesän kautta nykyhetkeen

Huhtikuusta 2014, tähän hetkeen, on aika mennyt nopeasti. Kaikki on sujunut hyvin. Paremmin kuin odotimme. Pesonen on paikkansa löytänyt, niin porukassa kuin asunnossakin. Elämä uudelleen asettumisen jälkeen on vakaata. Kissojen keskinäinen viestittely on tullut tutuksi ja nyt Pesonen osaa tulkita Tipan ”älä tule tänne”- viestit tai Niilon ”morjens”-kurahdukset. Ruokailu onnistuu porukassa. Sekaan vaan soppaa syömään, kyllä mahtuu. Pesonen on reipas, utelias ja määrätietoinen. Se kertoo siitä, että Pesonen elää ja liikkuu rentona ja on luottavainen.

Pesonen herkuttelee kesän kuumalla

Pesonen nauttii pötköttelystä. Kesän valoisaan aikaan, hakeutui Pesonen herkästi auringon paahteiselle lattialle tai ikkunan äärelle pötköttelemään, kunnes lämpö pakotti laskeutumaan lattialle varjoon ja viileään. Pötkötellä Pesonen haluaa myös paikassa jossa viettää yönsä. Paras paikka on rahin päällä oleva kissanpeti, jossa voi hieman ottaa nojaa ja pestä turkkiaan. Siitä on helppo punkea viereisen tuolin pohjalle, hieman suurempiin pehmusteisiin pötköttämään ja oikomaan kinttuja. Tai sitten näiden vieressä oleva pieni tuoli, josta on herkulliset suunnat heilutella nenää ja nuuskuttaa kulloisenkin päivän ilmapiiriä. Se on lähempänä lattialla tapahtuvia tohinoita. Alunperin tuoli hankittiin Lakulle, mutta ei aikaakaan, kun Pesonen ”omi” sen.

Petsku "varastamassaan" tuolissa

Meidän sängyssä Pesonen on piipahtanut, mutta ei sen kummemmin ole siellä viihtynyt. Sänky on jäänyt muiden kissojen reviiriksi. Samoin sohva; sielläkin Pesonen on vain käväissyt. Keittiön pöytä on tullut tutuksi ruokailujen kautta ja sieltä on ollut hyvä huudella annosten perään. Pääasiallisesti päivän ruokia odotellaan kuitenkin lattialla. Meidän istuessa pöydässä, ei Pesonen sinne kapua, mutta muulloin ei estettä ole.

Pesonen oppi nimensä melko nopeasti ja nykyään reagoi ja kuuntelee kun kutsutaan. Lapsella on tietysti monta nimeä ja Pesonen taipuu herkästi Petskuksi tai Putskuksi. Muita nimiä ovat Pusunen, Potski, Pupunen, Pesusintti, Petski (eli Lemmikkihiihto jota ei kuitenkaan ole käytetty kuin kerran), Pusupinger ja Peppunen.
   

Pesosella on tapana tulla kuuntelemaan keskusteluja tai esim. kirjoittamista tietokoneella. On valloittavaa kun Pesonen kömpii sohvan alta ja välittömästi kurkottaa päätänsä ääniä kohtaan. Suuret pyöreät silmät loistavat ja korvat sojottavat tarkasti eteen. Usein Pesonen nuuhkaisee jalkojamme ja saattaa näykkäistä maistin villasukan kärjestä, kurahtaa ja jatkaa matkaa. TV ei aiheuta sen suurempia mielenkiintoja; vaikka voisi kuvitella erilaisten äänien kiinnostavan.

Päivärytmin Petsku on löytänyt loistavasti. Aamulla heräillään kun ruokakippoja aletaan täyttää ja melko varhain iltasella, vetäydytään omiin oloihin ja nukutaan pääsääntöisesti yö kiltisti. Pääsääntöisesti tarkoittaa sitä, että välillä pitää tietysti yöllä kukkua ja laulaa – kurnuttaa -.

Kesän viimeisiä lämpimiä säteitä

Nyt aivan viime aikoina, on Pesonen tullut luoksemme omaehtoisesti, häntä tervehtien pystyssä. Näin ei aiemmin ole tapahtunut. Vieläkään Pesonen ei puske tai kiehnää jalkoja, vaikka pariin otteeseen on lähellä ollut. Silittämisestä ja rapsuttamisesta Petsku tykkää yhä enemmän. Päälaki on herkkä kohta ja silloin kurkotetaan kaulaa ihan tosissaan ja seistään paikalla. 

Ensimmäiset pienet pakkasenalut ovat päässeet hiipimään parvekkeen oven kynnykselle. Periaatteessa tuleva talvi on Pesoselle vielä uusi kokemus, sillä viime joulun Petski vietti omassa huoneessaan. Miten pakkaset otetaan vastaan, miten joulu sujuu; kaatuko kuusi jne... 

Jatkossa blogissa seurataan, pohditaan ja mutustellaan Pesosen elämää. Kuunnellaan ja katsellaan mitä Petskulla on asiaa ja mihin päin nokka tuhisee.

 Lisäksi mm. arvostellaa kissanhiekkoja, ronkitaan ruokia, tongitaan leluja jne.  Ja esitellään mm. Pesosen kissakaverit, jotka kulkevat rinnalla tassu tassun vieressä. Sarja aloitetaan tänään Sofilla.

Sofi Oksanen

Sofi Oksanen

Sofi Oksanen; reilun vuoden ikäinen tyttö-kissa; Pesosen pentu. Kutsutaan myös mm. nimellä Sofi (Sohvi, Pöhvi tai Pöpi, aivan alussa myös pelkkä Oksanen).

 Nimensä Sofi on saanut värikkyydestä ja äänekkyydestä. Sofi on iloinen, avoin, utelias ja energinen, mutta myös kömpelö. Jäykkä hyppäämään ja alas tullessa tömähtää vantterille jaloille.

Hienoin piirre Sofissa on sosiaalisuus; tulee aina vastaan ja tutustuu mielellään vieraisiin. Leikeissä Sofi antaa usein muille tietä, mutta ruokailussa pitää puolensa. Välillä tarkkailee äitinsä Pesosen käyttäymistä lautasen äärellä ja Pesosen hyväksyttyä ruoka, kelpaa se Sofillekin. Syö mielellään lihaa.

Sofi painii Lakun kanssa

Sofi rakastaa leivinpaperia ja tammenterhoja. Niiden kanssa leikitään. Leivinpaperin rapinaa ei voi vastustaa ja usein unetkin keskeytyvät, kun keittiössä leivotaan. Tammenterholle annetaan kyytiä aina siihen pisteeseen asti, kunnes se häviää tai ”häviää”.

Äitinsä kanssa Sofi ei ole niin läheinen, mitä osaisi odottaa. Sofi ei karta Pesosta, mutta esim. leikkiessä aloite tulee Pesoselta. Paras kaveri on Laku, jonka kanssa laukataan välillä hurjaa vauhtia. Lakun kanssa leikki sujuu. 

Sofin tunnuspiirre on oikean takajalan tumma täplä. Äiti Pesosella täplät ovat molemmissa jaloissa. 

Tämän kesän sato varmassa tallessa

Uusi koti II

Pesonen ihmettelee

Ilta uudessa kodissa oli mennyt suhteellisen normaalisti. Pesonen arempana ei juuri ollut liikkunut ja Sofi oli pennun uteliaisuuttaan aktiivisempi. Ruokailut ja vessassa käynnit vaativat vielä aikaa. Olimme tietysti perushuolissamme, kuinka uusi elämä alkaa. Kuinka nimenomaan Pesonen osaa suhtautua uusiin haasteisiin?

Nukuimme yön yli ja odotimme kuulumisia. Odottavan aika tuli jälleen kerran todistettua pitkäksi. Ovatko rutiinit alkaneet edes jossain määrin? Lopulta iltapäivällä olin puhelinyhteydessä ja uutiset olivat huolestuttavia, varsinkin Pesosen osalta. Pesonen ei vieläkään ollut syönyt, ei juonut, ei juuri liikkunut ja oli pissannut alleen koppaan. Pesonen oli liki jähmettynyt paria pientä kopan ulkopuolista pyrähdystä lukuun ottamatta. Jonkinnäköinen uuden ympäristön stressireaktio oli päällä, eikä se saisi kestää pitkään. Sofi sitä vastoin oli ollut normaalin aktiivinen ja liikkunut alkukankean normaalisti ja käynyt myös syömässä. Pesosesta olimme huolissamme ja niin oli uusi omistajakin. Huoli kuului puhelimen läpi. Hän lupasi tarkkailla Pesosta ja ilmoittaa, mikäli jotain muutosta hyvään tai sitten huonompaan oli havaittavissa.

Sofi haistelee tilannetta

Istahdimme puhelun päätyttyä pöydän ääreen ja yritimme alentaa holtitonta pulssia. Näin ei voinut pitkään jatkua; reaktioiden kanssa täytyi olla varovainen ja toimia tarvittaessa nopeasti. Tiesimme, että uusi omistaja etsi kissaa, eikä sen välttämättä tarvinnut olla juuri Pesonen tai Sofi. Tiesimme, että kissatalolle oli tullut ihastuttava uusi löytökissa, joka tuntuisi istuvan kuin jäätelökioski kesäiseen kaupunkimaisemaan naisen talouteen. Pohdimme eri vaihtoehtoja ja mahdollisuutta sitoutumiseen ottaa Pesonen ja Sofi itsellemme ja antaa koti, jossa he ovat viettäneet jo suuren osan elämästään, Sofi yhtä yötä lukuun ottamatta koko elämänsä. Punnitsimme tilannetta eri kanteilta. Otimme taloutemme muut kissat huomioon ja otimme huomioon myös itsemme. Kyseessä olisi vakavasti otettava sitoutuminen.

Soitin hetken päästä naiselle uudestaan ja kävimme keskustelun. Hän oli yhtä mieltä, ettei näin voi jatkua. On ajateltava kissojen parasta. Päätimme, että haemme kissat takaisin ja samalla se tarkoitti sitä, että Pesonen ja Sofi haettaisiin kotiin. Pysyvään kotiin.

Pesonen venyttelee kotona

Miltei saman tien ajoimme naisen luo. Pesonen kyhjötti kopassaan ja Sofi oli sohvan alla kuurupiilossa. Pesonen reagoi ääneemme, mutta ei sen kummemmin reipastunut. Sofi paineli sohvan alla omaa ralliansa. Hetken sohvan siirtelyn jälkeen saimme Sofin napattua kiinni ja ohjattua omaan koppaansa. Kotimatka alkoi.

Kotona laskimme Pesosen tuttujen äänien luokse, akvaarion edustalle, veden pulputukseen. Pesonen huokaisi. Se oli jo valmiina seisomassa, kun kopan ovi aukaistiin ja lähti välittömästi tarkastamaan ruokakippojen paikat, jonka jälkeen meni vessaan. Vessakäyntiä seurasi pitkä pyllyn pesu, jonka jälkeen oli ruokailu. Kotiruoka maittoi. Olimme kaikki huojentuneita. Pesosen ensikäden merkit olivat paljon puhuvia ja suurin hätä oli voitettu. Pesonen oli valintansa ilmoittanut.

Ilta meni ilman huolia ja seuraava päivä oli kaikin puolin normaali. Päivällä pötköttelin sängyllä väsymyksiä pois ja Pesonen tuli ikkunan edustalla olevalle kiipeilytasolle, nousten ylimmälle padalle. Haki siinä, hetken pyörien, sopivaa asentoa. Katselin Pesosen touhuja ja ihmettelin kissan kohtaloa. Mitähän mahtoi miettiä? Pesonen kävi pitkäkseen, laski päänsä reunalle ja sitten… sitten Pesonen päästi syvän huokauksen. Huokaus tuli syvältä sielun pohjalta, monen kokemuksen  takaa. Se huokaus kiteytti kaiken mitä oli tapahtunut reilun puolen vuoden aikana. Se oli selkeästi Pesosen tapa sanoa kiitos. Nyt on hyvä olla. Huokauksen jälkeen Pesonen ummisti silmänsä ja nukahti. 

Hyvä on kotona nukkua, puhisee Pesonen

Pesoselle ja Sofille uusi koti

Pesosen ja Sofin esittelykuva

Niin Pesonen kuin Sofikin olivat eläinsuojeluyhdistyksen kissoja, jotka olivat meillä kotihoidossa, kissatalon sieni-infektio epäilyn vuoksi. Sientä ei löytynyt. Kotihoidon aika oli päättymässä ja kissoista tehtiin kotia etsivien ilmoitus eläinsuojeluyhdistyksen sivuille. Tein kissoista esittelyvideon kissatalon ystävänpäivätapahtumaan, joka myös ladattiin nettiin. Kissatalolle Pesosta ja Sofia ei saanut viedä, koska pelättiin stressireaktiota. Itse pelkäsimme kissojen, varsinkin Pesosen jäämistä sille tielle. Arat tai muuten vaikeasti kotiutuvat kissat joutuvat herkästi piikille kyhjötettyään tarpeeksi kauan talolla. Siihen vaikuttavat resurssit, aikuisten ihmisten lyhytnäköisyys ja raha. Olihan Pesonen ja pentue jo kerran pelastettu varmalta kuolemalta, kun sen piirin eläinsuojeluyhdistys, johon alunperäinen ilmoitus kissoista tehtiin, oli ohjeistanut ampumaan kissat. Onneksi näin ei tapahtunut, vaikka perheen isäntä metsästystä harrastikin. Vielä on eläimillä ruohonjuuritason oikeutta. Karkeasti karrikoiden voikin sanoa, että suojelimme kissoja eläinsuojeluyhdistyksiltä. Muutenkaan paikallinen eläinsuojeluyhdistys ei kissojen perään tiedustellut. Pesosta ja kumppaneita esiteltiin nuivasti, jos ollenkaan, kun vapaita kissoja tiedusteltiin. Pelattiin varman päälle ja markkinoitiin reippaita yksilöitä. Jopa kissatalolle siirretty pentueen yksi, aavistuksen arka jäsen jäi ilman mainontaa! Haistoimme huolen ja pyysimme, toisin sanoen ”määräsimme” tälle kissalle nukutuskiellon, johon ”suostuttiin”.

Pesonen ja Sofi

Pesosta ja Sofia annettiin vain ja ainoastaan samaan kotiin. Kotiin, jossa ei ollut avonaisia parvekkeita, eikä laskettu kissoja ulos. Kotiin, joka tiedosti ja ymmärsi Pesosen sokeuden. Kotiin, johon voi luottaa. Melko nopeasti saimme ensimmäisen yhteydenoton. Länsi-suomalainen nainen oli erittäin kiinnostunut. Naisen kerrottua remontista, toppuuttelimme aikataulua sen ylitse ja samaan hengenvetoon pyysimme naista käymään ja tutustumaan tarkemmin Pesoseen ja Sofiin, samalla me tutustuisimme naiseen. Sopivaa päivää ei siltä istumalta löytynyt ja päätimme pitää yhteyttä puhelimitse. Yhteydenotto takkuili ja luottamus karisi, vaikka painotimme tapaamisen tärkeyttä. Tapaamista ei järjestynyt, useasta pyynnöstä huolimatta. Tämä ei ollut hyvä signaali.

Sofi poseeraa

Kiinnostus oli hieman yllättäen melko vähäistä, vaikka Sofin yksi "myyntikuvista " oli liki vastustamaton. Toivottavasti se kertoi ihmisten kyvystä ajatella. Maaliskuun puolivälissä Pesonen ja Sofi vietiin  tehosterokotukseen ja samalla esittelimme kissat pyörätuolissa olevalle nuorelle tytölle. Yön yli mietittyä, tyttö ei tarjoutunut antamaan uutta kotia. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, sillä hän oli selkeästi punninnut asioita ja oli aidosti kiinnostunut; nähnyt asian eteen vaivaa. Lopputulokseen päädyttiin kissojen ehdoilla.

Tilanne oli jossain vaiheessa päässyt hieman sekavaksi. Jostain syystä elimme siinä luulossa, etteivät Pesonen ja Sofi voi jäädä meille, ettemme pysty antamaan kotia, jossa on hyvä olla ja että omat kissat kärsisivät tilanteesta. Maaliskuun lopussa saimme puhelun paikkakuntalaiselta naiselta, joka halusi tulla morjestamaan Pesosta ja Sofia. Hän oli tietoinen Pesosen sokeudesta, eikä kokenut sitä esteenä. Hän kyseli, oli ottanut asioista selvää ja kuunteli mitä asiaa meillä oli. Meillä käydessään hän antoi kissoille aikaa. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja sovimme, että nukumme rauhassa yön ylitse ja että hän ottaa yhteyttä, mikäli vielä on kiinnostunut. Seuraavana päivänä istuimme kahvilassa, kun puhelin soi. Tiesin heti mistä on kyse ja pala nousi kurkkuun. Nainen oli päättänyt antaa kodin. Sovimme, että tuomme tytöt iltapäivällä. Kotona tunteet alkoivat nousta pintaan. Silmät kostuivat. Reilu puoli vuotta ei voinut olla näkymättä, kaikesta hullunmyllystä huolimatta. Joka suunnan ajatukset eivät helpottaneet oloa. Pakkasimme ison kassin ruokaa ja joitain lempileluja. Pyrimme tekemään kotiutumisen uuteen paikkaan mahdollisimman helpoksi. Kaikki vinkit ja konstit Pesosen pärjäämiseksi olimme mielestämme  kertoneet. Sofista emme olleet huolissamme; nuori ja reipas tytöntyllerö. Tytöt pakattiin omiin koppiin, jotka sovimme hakevamme viikon päästä.

Pesonen odottaa päiväpalaa

Vastaanotto oli reipas. Nainen oli hankkinut kyselemänsä perusteella tyttöjen ruokia ja joitain leluja. Samoin hän oli miettinyt meidän kokeman perusteella asuntonsa järjestystä; siirtänyt lasiesineitä sivummalla ja tyhjentänyt ikkunan tason kissoille vapaaksi. Ohjeistimme kuinka tuolia on hyvä pitää, eikä siitäkään tuntunut koituvan liikaa harmia. Olimme tyytyväisiä pohjaratkaisuun, joka oli liki sama kuin meillä. Näin Pesonen oppisi nopeammin uuden kodin kulmat ja mutkat. Katsastimme ns. ”vaaran paikat”, joita ei juurikaan löytynyt.  Kaikki vaikutti hyvältä. Pitkien ja tunteikkaiden jäähyväisten jälkeen jätimme tytöt uuteen kotiin ja jäimme odottamaan kuulumisia.      

Pesosen reviiri kasvaa

Pesonen ensimmäisellä retkellä
muualla huoneistoa

Tammikuussa 2014 alettiin pikkuhiljaa päästämään Pesosta muualle asuntoon. Kaikki tapahtui valvotusti. Ensin käytiin nuuhkimassa eteinen ja keittiö, samalla pitäen muita huoneita "suljettuina". Pesosen retket olivat aluksi lyhyitä ja iltasella palattiin mielellään omaan pieneen yksiöön. Makuuhuoneen oven edessä oli suuri wc-paperi säkki esteenä, sillä emme olleet varmoja kuinka Pesonen käyttäytyy yöllä meitä kohtaan. Parissa päivässä Pesonen tuli siitäkin ylitse ja kun yötkin osoittautuivat rauhallisiksi, oli Pesosella kulku vapaa kaikkialle. Jo ensimmäisellä kerralla käydessään makuuhuoneessa, tuntematta sen kummemmin tavaroiden sijoittelua, kiipesi Pesonen ikkunan äärellä olevien tasojen päälle. Kaikki meni hienosti. Pesonen ei törmäillyt mihinkään, vessat ja ruokapaikat löytyivät jouhevasti. Oman lökö paikkansa Pesonen löysi lopulta olohuoneen nojatuolista. 

Kuun lopussa Pesonen oli päässyt jo niin hurjaan vauhtiin, että siihen piti reagoida. Olohuoneen n. puolitoista metrisen kiipeilypuun ylin pata poistettiin turvallisuussyistä. Ketterästi Pesonen kampesi sinne, mutta kun piti poistua, ei se sujunut ongelmitta. Kiipeilypuun varsi oli pataan nähden keskellä, eikä tassut ylttäneet varteen, kun alas piti tulla. Hypätä ei voinut, kun ei tiennyt etäisyyksiä tai alastuloa. Hätä kasvoi. Alempi pata olisi ollut sopivan etäisyyden päässä, mutta kun siihenkään ei tassut yltäneet tai sitä ei ylipäätään tiennyt olevan. Suuren rohkeuden kerättyä tuli Pesonen itsensä keikauttamalla, kaarevalla voltilla runkoon kiinni ja siitä pylly edellä takaisin lattialle. Lattialla seistiin hetki paikallaan, naukaistiin ja jatkettiin matkaa. Temppu oli sen verran uhkarohkea, ettei tuurille ja rohkeudelle annettu tämän jälkeen enempää vastuuta. Pata otettiin pois. 

Pesonen kiipeilee (1;27)

  Pesonen löysi tiensä myös pöydille. Nopeasti opimme, ettei penkin ja pöydän väliin saanut jättää rakoa siksi aikaa kun emme olleet pöydän äärellä syömässä, kahvittelemassa tai olimme poissa kotoa. Onneksemme Pesonen oppi nopeasti millä etäisyydellä penkit ja lattia olivat. Kerralla korkealle ei Pesonen yrittänyt hypätä; sen verran, että etutassuilla kokeillen yltti reunalle ja siitä pienellä ponnistuksella tasolle. Toki alku oli kaikinpuolin hapuilua, mutta suurempia kuperkeikkoja tai kolhuja ei tullut. Pesosella oli järki ja maltti koko ajan matkassa mukana. 

Pesonen pöydällä (1;12)

Sokeus

Pesosen silmiä vilkaistiin tammikuisella lääkärikäynnillä. Lääkäri katsoi valolla, mutta sen kummempia tutkimuksia ei tehty. Verkkokalvossa ei ollut ongelmia ja silmät pohjat olivat ok. Lääkäri arveli sokeuden johtuvan sikiöaikaisesta kehityksestä, toisin sanoen ravinnon puutteesta. 

Varsinkin olohuoneessa suunnistaessa huomasimme, että Pesonen käytti kulkiessaan maton reunoja. Reunat olivat rajat ja niistä tiesi mihin asti sai juoksahtaa ja missä oli turvallista kulkea. Välillä vauhdin ollessa aisteja nopeampaa tuli pieniä tömpsähdyksiä johonkin penkin kulmaan tai vastaavaan, mutta pikkuhiljaa etäisyydet asioiden välillä alkoivat löytymään. Selkeästi Pesonen suunnisti myös esim. olohuoneen akvaarion veden solinan perusteella. 

Vaikka hajuaisti Pesosella toimi mainiosti, tuli nopeasti tavaksi ruokakippoa viedessä napauttaa posliinista reunaa sen verran, että siitä tuli selkeä kilahdus. Ruokakello. Samoin kuivia raksuja annettaessa aloimme napauttelemaan pintoja joihin naksut laitettiin. Pari koputusta jotta huomion sai. Napautukset tulivat osittain siksi, etteivät talouden muut kissat ehtineet tyhjentämään Pesosen kippoa. 

Leikkiessä Pesonen selkeästi saalisti kuulolla, mutta myös hajulla. Parin pallon pompahduksen jälkeen oli aika hypätä perään ja napata - tai ainankin yrittää saada - saalis kiinni. Yllättäen pehmopalloista tuli suosituimmat lelut, eikä niinkään palloista, jotka kilisivät. Pehmopallojen etuna oli myös se, että ne sai kuolata omalla tuoksulla. Kuolan tuoksua pystyi sitten seuraamaan, jos pallo pääsi käpälistä karkuun. Niitä oli myös helppo kantaa. Pehmeät pallot eivät myöskään tehneet kipeää, mikäli heitettäessä sattuivat kolahtamaan nenään. 

Pesonen palloilee (1;05)

Ja Pesonen tykkäsi leikkiä! Pallon saadessa kiinni, oli sitä mukava hieman muiluttaa ja polkea takajaloilla tai sitten pallotella tassuilla, kuin paraskin viheriöiden jalkapalloilija. Mikäli pallo sattui karkaamaan ulottumattomiin, piti sen perään huutaa (lue. meidän piti hakea ja heittää). Sokean kissan leikkiä oli hämmästyttävää katsoa ja nämä olivat niitä hetkiä kun sokeuden unohti. Pesosta oli helppo kannustaa ja Pesonen tuntui lähtevän kannustukseen mukaan. Pikkuhiljaa tuntui, että Pesonen alkoi juurtumaan tilanteeseen. Se alkoi nauttimaan olostaan kaikin kissankarvanrinnoin! Takaraivossa painoi kuitenkin ajatus siitä, että Pesonen ja Sofi olivat edelleen eläinsuojeluyhdistyksen kissoja.

  Pesonen leikkii (1;00)

Pesosella agressiivisuutta

Pari viikkoa Sofin syntymästä Pesonen alkoi aavistuksen agressiiviseksi. Ei muita kissoja tai pentuaan kohtaan, vaan meitä. Luokittelimme sen suojeluvaistoksi. Huoneeseen ruokia viedessä, Pesonen "vahtasi" tarkasti, että ihminen lähti samasta tilasta pois, ennen kuin meni ruokakipolle. Välillä Pesonen hääti meidät ulos, "hyökkäämällä" kohti. Ei raivokkaasti, mutta selkeällä viestillä heittäen hieman tassua ilmaan. Muita ihmisiä kuin meitä Pesonen pelkäsi, mennen turvaan sopivaan koloon. Tilanne oli hankala. Mm. perheen tietokone oli samassa tilassa ja sitä oli vaikea käyttää. Ajoittain Pesosta täytyi pahvin avulla pitää loitolla, ettei käynyt jalkoihin kiinni. Tietokone siirrettiin muualle. 

 Sofin toinen silmä muurautui umpeen ja Sofi käytettiin lääkärissä, jossa silmä aukaistiin. Kokeita ei otettu ja silmää hoidettiin tipoilla. Sofi inhosi tippoja - yritti ryömien karkuun, kun jalat eivät vielä kantaneet. Pesonen stressaantui ja nyhti karvoja takajaloistaan useamman viikon ajan. Lonkissa, selässä ja kyljessä oli rasvapatteja, joiden epäiltiin liittyvän raskauden jälkeiseen tilaan. Eläinlääkäri ei ollut asiasta huolissaan; patteja puristeltiin ja tutkittiin. Nyhtäminen loppui melko nopeasti, mutta rasvapatit pysyivät pidempään.

 Lokakuun 2013 puolivälissä pentue väheni kahdella kissalla, kun ne saivat uuden kodin. Taloudessa oli siis taas uusi järjestelmä. 


 Sofi sai jalat kantamaan kuun loppuvaiheilla ja näin pieni kissanpentu viipelsi huonetta minkä kerkisi, oppien samaan hengenvetoon myös kiipeilemään. Kaikki mitä pentu teki, tapahtui nopeasti. Kaiken mitä pentu teki, teki se sen huimapäisesti. Se oli harmaiden hiusten aikaa.  

Sofin ensimmäinen kiipeäminen


Sofi oppi nopeasti myös reitin ruokakipolle. Ensimmäisellä kiinteän ruuan hetkellä äiti Pesonen oli läsnä näyttämässä mallia. Sofi maistoi varovaisesti ensin posliinisen kupin reunaa, kunnes tajusi mistä on kyse. 

   

Pesonen näyttää mallia Sofin ensimmäisellä kiinteällä
ruokailulla

Marraskuun alku 2013

Marraskuussa Pesoselta otettiin verikokeet levottoman käyttäymisen vuoksi. Pelkäsimme kilpirauhasongelmia. Pesonen huusi kovasti ja pissasi valtavia lauttoja. Kokeissa ei kuitenkaan näkynyt mitään hälyyttävää.

Tilanne alkoi rauhoittumaan joulukuussa. Pesosen agressiivisuus väheni ja pikkuhiljaa pienellä viekkaudella pääsimme mm. silittämään Pesosta. Ensin keppiä liu´uttaen selkää pitkin ja lopulta siihen yhyttäen kättä mukaan. Juksauksen huomattuaan Pesonen kuitenkin herkästi liukeni tilanteesta tai yritti haukata kädestä. Joka tapauksessa edistysaskel oli otettu.  

Jouluksi Pesoselle tuotiin huoneeseen oma pieni kuusi. Siitä Pesonen tykkäsi. Se järsi kuusta ja pötkötteli sen vieressä, nauttien silminnähden puun tuoksusta, nenä viistäen kuusentuoksuista ilmaa.  

Vuoden loppua edetessä oli vain ajan kysymys, milloin pystyimme ottamaan 
verkko-oven pois käytöstä ja laskemaan Pesosen ja Sofin muualle asuntoa tutkimaan. Olihan Pesonen jo melko lopullisesti tuhonnut verkko-ovessa olleen kiinteämmän pahvisuojan, joka tuntui olevan viimeinen portti uusiin seikkailuihin.