Pesosesta huolestuttavia uutisia

Pesonen kuupan kanssa

Kävimme viikolla suunnitellulla hammashoidolla, jossa samalla päätettiin poistaa korvan juuressa ollut hyvälaatuiseksi osoittautunut patti. Näiden osalta kaikki sujui mallikkaasti, mutta eläinlääkärin lisätutkimuksen tuloksena Pesosen kielen alta  löytyi uusi, isohko, granulomaattisen näköinen massamuutos. Se sijaitsee kielen alla n. puolivälissä, keskiviivan vasemmalla puolella ja on kooltaan isohko 11 x 15 mm. Muutoksesta otettiin koepala, joka lähettiin tutkittavaksi. Huolestuttavaa tässä on se, että yleisin kasvain kissan suussa on juuri kielen alla. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin välillä tällaiset kasvaimet voivat olla myös hyvänlaatuisia. Näytteen tulokset saapunevat alkavan viikon loppupuolella.

 

Eläinlääkärin ottama kuva kielen patista

 

Kotiintultaessa Pesonen törmäili kaikkialle

Pesonen on ollut niin reipas kuin vain Pesonen on. Toisin oli kun saavuimme eläinlääkäristä - kun sokea pöhnäinen kissa saa kuupan päähänsä, on jatkuva törmäily itsestäänselvyys. Toisaalta tämä kuupa suojasi tehokkaasti Petskin naamaa. Suuntavaistokin taisi olla melko häiriintynyt. Mutta huolestui se eläinlääkkärikin ja soitti perään, että kuinka Pesonen pärjäilee. Siinä vaiheessa pahin pöhnä oli kuitenkin jo taitettu ja Pesonen oli löytänyt reittinsä oikeille raiteille. Nyttemmin Pesonen pomppii sohvan ja sängyn päälle, ikään kuin ei mitään kuuppaa olisikaan.

 

Jalat lähtee alta kun rapsutetaan

Pesimme juuri Pesosen naaman ja otsan ja ruiskutimme hammashoidossa poistettua hampaan paikkaa vedellä. Kaiken diagnoosin ohella Pesoselta siis poistettiin sekä korvan patti, että yksi hammas. Korvapatin tikkaus näyttää siistiltä ja hammaspaikka on mikä on. Ei sinne suuhun juurikaan kurkita. Ja kun Pesonen ei saa raaputella korvan tikkiosastoa, olemme rapsutelleet Pesosta minkä ehdimme. Ja siitä Pesonen tykkää! Kunnon rapsutukset palkitaan kunnon kehräämisellä ja jalkojen "pettämisellä" alta pois. On niin heekkua, että jalat lähtevät alta! Kuupan saamme ottaa pois viikon päästä.

 

Loppujen lopuksi Pesonen on oma reipas itsensä

  

Pesonen on viimeisen puolen vuoden aikana, yleisesti ottaen selvästi vanhentunut. Takapään karvoitus on rönttöisempi ja uni maistuu useammin. Pesosen ikäähän emme tiedä, mutta se huitelee jossain 15 - 18 vuoden tietämillä. Se onko kielen patilla tai korvan juurella patilla siihen osasyy, on arvailua. Kasvaneesta unihalusta ja rönttöisyydestä huolimatta, Pesonen on kuitenkin hyvävoipainen, leikkisä, hyvällä ruokahalulla porskuttava. Huolestuneita olemme tietysti ja näillä tiedoilla ristimme varpaitamme ja sormiamme, jotta näytteen tulokset olisivat huojentavia. Lisävarpaat eivät olisi haitaksi. 

 

Pattiviikon se toinen postaus

Kun Hämeenkyröläinen sijaiskotikissa Miina vietiin normaaliin hammastarkastukseen, löydettiin Miinalta patti. Patti löytyi osittain vahingossa muun tarkastuksen yhteydessä, sen jälkeen kun hampaat oli ensin tarkastettu. Suurehko patti löytyi kaulan kohdalta, itseasiassa kaulavaltimon päältä. Patti oli jo sen verran kehittynyt, että se käytännössä räjähti käsiin. Se purskautti tuhkan ja salmiakin värisen, harmaan nesteen reilussa kaaressa lattialle, juuri katseensa kääntäneen sijaiskoti henkilökuntalaisen viereen. Siinähän sitten kiljuttiin. Hampaat olivat sillä katselmuksella siinä kunnossa, että mahdollisesti kulmureille tulisi hammaslääkärin toimesta lähtö. 

Varasimme Miinalle omakustanne ajan, sillä emme halunneet venyttää hampaiden hoitoa. Samalla halusimme hoidattaa patin kokonaan pois. Nopeampi parempi. Hammashoidosta tuli loppujen lopuksi huomattavasti edullisempi ja huomattavasti armollisempi, sillä ainoastaan pienet mini etuhampaat saivat lähteä.

Miina, patti poistettu

Myös patti, loppujen lopuksi kaksiosainen patti poistettiin kokonaisuudessaan. Vekki oli n. 15 cm pitkä ja koska kohde oli kaulavaltimon kohdalla, jouduttiin ihoa hieman venyttämään. Miinan katu-uskottavuus nousi aivan uudelle tasolle. Näyte lähetettiin patologille.

Jälleen saatiin täynnä ammattikieltä sisältä lausunto, josta poimittiin selkeät positiiviset uutiset, että patti poistettu kokonaisuudessaan ja että se on hyvänlaatuinen kasvain. Ei jatkotoimenpiteitä. Palisadimuodostusta ja stroomaa. Kyseessä oli karvajuurifollikkelin tyvi- eli basaalisolukosta alkunsa saanut kasvain.Trabekulaarinen trikoblastooma on kissalla esiintyvistä trikoblastoomatyypeistä yleisin.

Näiden retuutusten ja hieman muidenkin syiden vuoksi päätimme, ettei Miinaa voi antaa pois meidän taloudesta ja niin Miina muutti pysyvästi meille.

MIINA

Miina tuli alunperin Hämeenkyrön kissankulmasta meille sijaiskotikissaksi. Koko-musta, korvankärki katki ja patti kaulassa (otettu pois). N. 6-7 v tyttökissa. Tykkää olla omissa oloissa, mutta osaa leikkiessä olla myös sosiaalinen. Ei kuitenkaan anna silittää, vaikka on ollut meillä jo liki vuoden. Lääkärillä käynnit on hoidettava "pakkohäkillä", joten luonteikkuuttakin löytyy. 

Ruokavalio on näihin päiviin asti ollut joko Perleä tai raksuja, mutta aivan viime päivinä on kelvannut myös muu kosteampi ruoka kuin Perle. 

Aamuisin, kellon soidessa Miina hiippailee henkilökuntaa vastaan sängyn nurkalle, mutta silittää ei anna. Pieni sormen nuuhkaisukin on kortilla. Miina on Miina, joskus kutsutaan Mintuksi. Nimensä oppinut hiljakseen tuntemaan. 

Jos Miinalla olisi asunnossa mieleisimmän paikan merkiksi johonkin asetettuna punainen matto, olisi se todennäköisesti keittiössä jääkaapin oven edessä - on ovi sitten auki tai kiinni. Miina harrastaa pikamatkoja ja silloin tällöin hentoista kurisemista. Leikkii kun huvittaa, ei kysy siihen lupaa, eikä tarvitsekaan. Väistää kättä kuin varjo valoa. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Nukkuu, syö, kakkaa ja kökkiin. Ei puhu suomea. Tervetuloa taloon Miina!

Miina

Pattiviikon ensimmäinen postaus

Sofi oli jossain vaiheessa saanut kuonoonsa, aivan kirsun välittömään läheisyyteen pienen patin alun. Pienen, harmittoman oloisen patin. Yleisvointi Sofilla oli kuitenkin kaikessa Sofimaisessa reippaudessaan moitteeton, eikä patti tuntunut muutenkaan "kehittyvän" mihinkään suuntaan. Mietimme finniä, perinteistä rasvapattia, kaikkea muuta harmitonta, mutta todellisuudessa se ei tietenkään jättänyt rauhaan. 

Mitä sitä viivyttelemään, kun kerta Sofille sattui vuosittainen hammashoito. Yhytimme samalle käynnille patin katselmuksen. Hampaat saivat olla rauhassa, mutta patin lekuri päätti nipsaista pois ja lähettää siitä näytteen tutkittavaksi, saatesanoilla "Kaikki patit ovat huonolaatuisia, kunnes toisin todistetaan". Kotiin boxissa tuotiinkin hieman villin näköinen, nokan vierestä tikattu kissa.

Liki huomaamaton operaatio näkyy tarkemmin katsottuna selkeämmin. 

Sitten aloimme odottamaan joko sähköpostia tai puhelinsoittoa. Onko soittanut, onko s-postia? Jokainen tietää odottamisen tuskan. Lopulta s-postiin kilahti viesti, joka huokaukseksi alkoi iloisilla alkusanoilla. Kuonossa ollut muutos oli todettu hyvälaatuiseksi uudismuodostumaksi, apokriinrauhasen kystaksi. Sytologisissa levitteissä (2kpl) todettiin valkuaispitoista nestettä, sakkaa ja rappeutuneita soluja. Rakkula on nyt kokonaan poistettu, eivätkä ne yleensä uusiudu kirurgisen poiston jälkeen. Paljon erikoistermistöä, mutta se oli tuettu sellaisilla positiivisilla sanoilla, jotka tavallinen kissanomistaja myös ymmärsi. 

Tikit on poistettu ja Sofi on jälleen oma kaunis itsensä. Ei ole kengännauhat roikkumassa nenänvarressa. Tiedä sitten vaivasiko patti Sofia itseään, mutta tuntuu, että Sofi on ollut aavistuksen iloisempi sen jälkeen. Aavistuksen sosiaalisempi. Tai sitten henkilökunta tulkitsee patittomuuden asteen verran vahvemmin. Hyvä näin.

Nyt voi ottaa rennommin; patti pois ja hampaatkin kunnossa!

 

Piri

N. puolitoista kuukautta sitten jätimme Pirille jäähyväiset. Olimme ajaneet tiistaina aamuvarhain Hämeenlinnan Evidensiaan, jossa Piri tutkittiin ja tutkimuksen tulokset kerrottiin samassa paikassa pari tuntia myöhemmin. Evidensiasta tulleen soiton jälkeen tajusimme ennen tulosten kertomista tilanteen olevan huono. Piriltä löytyi kasvaimia, ainakin takavatsasta ja vasemmassa kyljestä.  

Pirin vointiin oli tullut dramaattinen muutos paria päivää aiemmin aamuyöllä, kun Piri alkoi haahuilemaan. Ensin Piri kiersi ympyrää, jonka jälkeen alkoi tauoton kävely. Piri käveli ja käveli. Hädin tuskin saimme Piriin kontaktia. Annoimme Pirille kipulääkettä, jonka jälkeen Piri nukahti.

Koska emme olleet varmoja oliko Piri käynyt vähän aikaan kakalla, annoimme mahdollisen ummetuksen hoitoon pegorionia. Päivällä tuli haiseva kakka, mutta kuluneen loppuviikon kakoista ei ollut tietoa. Kävely ja haahuilu kuitenkin jatkui. Piri käveli muita päin, ruokakippojen ylitse, käveli itsensä nurkkaan kuin robotti-imuri, mutta ei kääntynyt takaisin vaan jäi hetkeksi paikoilleen. Piri ei hyppinyt laisinkaan, eikä osannut pakittaa, vaan kampesi kierteellä nurkista pois. Piri söi jos nenän eteen työnnettiin lautanen, ikään kuin estettiin liike. 

Sunnuntai iltana annoimme lisää pegoriania, mutta mitään ei tullut. Yritimme myös varata aikoja lääkäreille, mutta kaikkialla oli ajat menneet. Maanantaina annoimme aamupäivän aikana mahdolliseen ummetukseen parafiiniöljyä kahdesti. Aamupäivällä alkoi myös puhelinsoittorumba eri paikkoihin tilanteen kartoittamiseksi. Kerroimme sen hetkiset faktat ja meitä ohjeistettiin vielä odottamaan, mutta toimimaan mikäli tilanne vielä muuttuisi. 

Kaikkea vaikeutti myös vallitseva säätilanne, sillä lumimyräkkä pakotti ajattelemaan kokonaisturvallisuutta, sillä tiet olivat paikoin vaarallisessa kunnossa. Ilman henkilökuntaa tai autoa mitään ei olisi voinut tehdä. Maanantai-iltaan mennessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olimme valmiit lähtemään Evidensiaan, Tammistoon tai Hämeenlinnaan, mutta linjoilta ei päässyt läpi - soitto kunnallisen eläinlääkärin päivystykseen ja selonteko. Faktoihin pohjautuen hän ohjeisti odottamaan vielä yön yli.

Klo 03.00 aikoihin tilanne oli pysynyt edelleen samana, mutta paria tuntia myöhemmin Piri oli ajanut itsensä nurkkaan ja hengitys oli käynyt vaivanloiseksi. Siinä vaiheessa pääsi Hämeenlinnan Evidensia päivystyksestä läpi. Emme odottaneet lumimyräkän rauhoittumista, vaan summasimme suunnan, etelän ja pohjoisen välillä, kumpi olisi mahdollisesti turvallisempi. 

 Kun lähdimme Hannu tuli ovelle saattamaan. Hannu ei koskaan aiemmin tullut ovelle, kun koppa on ollut kädessä. Ne olivat jäähyväiset.

Kasvaimet yllättivät. Aiemmilla lääkärikerroilla tutkimuksissa ei paljastunut mitään noin vakavaa, vaikka Piriä tutkittiin vuosien saatossa melko paljon. Yksikään lääkäri ei tehnyt ratkaisevaa liikettä. Evidensiassa Piri tutkittiin kuten pitää. 

Käsinkirjoitettu kortti Evidensiasta

Pirin poismeno on ollut erilainen, vaikka Piri ei ollut viime hetkinä laisinkaan oma itsensä - poismenon jälkeen elämässämme on ollut enemmän paikattavaa kuin ennalta arvasimme. Surun jättänyt reikä on ollut vaikempi tilkitä, sillä muistot pitävät sitä reikää auki. Nyt kun Piri tulee mieleen, muistamme terhakan hännän, joka heilui omissa korkeuksissa. Muistamme kuinka suuren romuluisen olemuksen vuoksi Piri koputteli päätänsä huonekalujen alaosiin. Piri polki tyynyt uuteen uskoon. Piri oli tietämättään joukkuepelaaja, joka piti pukukopissa henkeä yllä. Piri piti huolta myös henkilökunnasta. 

Liian lyhyeksi jääneen elämän aikana Piri keräsi valtavan määrän muistoja. Kaikki ne yhteensummattuna Pirin muisto tulemaan olemaan rakas, elämäntäyteinen ja se tulee kestämään pitkään. Todella pitkään.

 

         

Hannun patti

Tänään oli Hannun hampaiston hammaskohtainen tarkastus ja siinä ohessa oli tarkoitus ottaa näyte Hannun niskan alueella olevasta patista. Jotta näytteen sai varmasti otettua, tehtiin se nukutuksen aikana. Eläinlääkärin lausunto on seuraava: 

Niskan patista otettiin uusi ohutneulanäyte joka saatiin hyvin tarkasti patin keskeltä, näytettä saatiin runsaasti. Ohutneulanäytteessä todettiin pelkkää rasvasolukkoa joten patti on mitä todennäköisemmin hyvälaatuinen rasvakasvain eli lipooma.

Sitten lätkäistiin yläfemmat ja tultiin pojan kanssa kotiin.

Hannu nauttii rapsutuksista