Pattiviikon se toinen postaus

Kun Hämeenkyröläinen sijaiskotikissa Miina vietiin normaaliin hammastarkastukseen, löydettiin Miinalta patti. Patti löytyi osittain vahingossa muun tarkastuksen yhteydessä, sen jälkeen kun hampaat oli ensin tarkastettu. Suurehko patti löytyi kaulan kohdalta, itseasiassa kaulavaltimon päältä. Patti oli jo sen verran kehittynyt, että se käytännössä räjähti käsiin. Se purskautti tuhkan ja salmiakin värisen, harmaan nesteen reilussa kaaressa lattialle, juuri katseensa kääntäneen sijaiskoti henkilökuntalaisen viereen. Siinähän sitten kiljuttiin. Hampaat olivat sillä katselmuksella siinä kunnossa, että mahdollisesti kulmureille tulisi hammaslääkärin toimesta lähtö. 

Varasimme Miinalle omakustanne ajan, sillä emme halunneet venyttää hampaiden hoitoa. Samalla halusimme hoidattaa patin kokonaan pois. Nopeampi parempi. Hammashoidosta tuli loppujen lopuksi huomattavasti edullisempi ja huomattavasti armollisempi, sillä ainoastaan pienet mini etuhampaat saivat lähteä.

Miina, patti poistettu

Myös patti, loppujen lopuksi kaksiosainen patti poistettiin kokonaisuudessaan. Vekki oli n. 15 cm pitkä ja koska kohde oli kaulavaltimon kohdalla, jouduttiin ihoa hieman venyttämään. Miinan katu-uskottavuus nousi aivan uudelle tasolle. Näyte lähetettiin patologille.

Jälleen saatiin täynnä ammattikieltä sisältä lausunto, josta poimittiin selkeät positiiviset uutiset, että patti poistettu kokonaisuudessaan ja että se on hyvänlaatuinen kasvain. Ei jatkotoimenpiteitä. Palisadimuodostusta ja stroomaa. Kyseessä oli karvajuurifollikkelin tyvi- eli basaalisolukosta alkunsa saanut kasvain.Trabekulaarinen trikoblastooma on kissalla esiintyvistä trikoblastoomatyypeistä yleisin.

Näiden retuutusten ja hieman muidenkin syiden vuoksi päätimme, ettei Miinaa voi antaa pois meidän taloudesta ja niin Miina muutti pysyvästi meille.

MIINA

Miina tuli alunperin Hämeenkyrön kissankulmasta meille sijaiskotikissaksi. Koko-musta, korvankärki katki ja patti kaulassa (otettu pois). N. 6-7 v tyttökissa. Tykkää olla omissa oloissa, mutta osaa leikkiessä olla myös sosiaalinen. Ei kuitenkaan anna silittää, vaikka on ollut meillä jo liki vuoden. Lääkärillä käynnit on hoidettava "pakkohäkillä", joten luonteikkuuttakin löytyy. 

Ruokavalio on näihin päiviin asti ollut joko Perleä tai raksuja, mutta aivan viime päivinä on kelvannut myös muu kosteampi ruoka kuin Perle. 

Aamuisin, kellon soidessa Miina hiippailee henkilökuntaa vastaan sängyn nurkalle, mutta silittää ei anna. Pieni sormen nuuhkaisukin on kortilla. Miina on Miina, joskus kutsutaan Mintuksi. Nimensä oppinut hiljakseen tuntemaan. 

Jos Miinalla olisi asunnossa mieleisimmän paikan merkiksi johonkin asetettuna punainen matto, olisi se todennäköisesti keittiössä jääkaapin oven edessä - on ovi sitten auki tai kiinni. Miina harrastaa pikamatkoja ja silloin tällöin hentoista kurisemista. Leikkii kun huvittaa, ei kysy siihen lupaa, eikä tarvitsekaan. Väistää kättä kuin varjo valoa. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Nukkuu, syö, kakkaa ja kökkiin. Ei puhu suomea. Tervetuloa taloon Miina!

Miina