Aamulla klo 04.40 aikoihin

Kun Pesoselle tulee lisää ikää, niin välillä tuntuu ettei rouva jaksaisi intoutua leikkiin ja rientoihin aivan sillä hurmoksella kuin ennen. Pah! Pesonen leikkii ja rientää ihan yhtä lailla kuten ennenkin. Pallot saavat kyytiä ja rouva piiskaa myös itsensä armottomaan temmellykseen. 

Arkiaamu klo 04.40 ja Pesosella vauhti päällä!

Klo oli aamulla n. klo 04.40 aikaa. Työaamu, arkiaamu. Pesonen löytyy tapailemasta korkeahkon kiipeilytason ylintä petiä. "Stooop, stoop", hihkuu  henkilökunta hillitysti aamukarvat silmissä. Yläkerran täti tuntuu olevan sen verran herkkäkorva, ettei siedä elämän ääniä enempää kuin itse tuottaa. Klo on aamulla n. 04.40 ja Pesosella on vauhti päällä. Eikä nyt edes jahdata Jepua (Jettaa), vaan vauhti on ihan omasta päästä. 

Pientä ripeää spurttia. Mikä lie kärpänen puraissut tai muuten vain vinksahtanut. Riemuliiteri. Pesonen jaksaa pidempään kuin pupu Duracell! 

Tulipahan käytyä!

Poliisi pehmenee

Hannu, porukan poliisi on pehmentynyt. Hannu on tätä nykyään täysimittainen pehmo. Kesällä ja kesän lämpötiloilla siihen ei ole mitään vaikutusta, sillä oireet alkoivat jo hyvissä ajoin kuluvan vuoden alkupuoliskolla. 

Hannun ehdoton lempipaikka on henkilökunnan (kokin) sylissä. Ei kuitenkaan niin kuin kissat makaavat, vaan niin kuin kissat röhnöttävät peppu sohvalla ja etuosa sylissä. Hannu makaa kuin kaiteella ja viljelee sieltä toistaan muikeampia ilmeitä. 

Silloin kuin olo kytee aivan huumaksi, niin silloin terästetään makaamista etutassujen polkemisella. Ja polkiessa on tietysti aina kynnenkärjet esillä. Pientä painelua ja painon siirtoa tassulta toiselle, sen verran että mahaan jää tukku pieniä pisteitä.

Ihmekös kun porukan poliisi Hannu pehmenee; auringon kajoa ja syliä
sylin täydeltä!

Puolipötköttämistä

Hannu nauttii herkuttelusta, oli kyse sitten auringossa makaamisesta tai sitten mahan päällä röhnöttämisestä. Ilme sen kertoo. Satunnaisesti pötköttely menee pitkäksi ja Hannu nukahtaa siihen paikkaan. Pehmenee poika entisestään!

Henkilökunta tietysti tykkää, sillä ei tässä porukassa liikaa "sylikissoja" ole. Tipalta sylitila on tietysti poissa ja Tippa on välillä hieman ihmeissään. Kun Tippa saapuu paikalle ja syli on varattu, niin silloin teemme Tipalle johonkin lähelle tilaa ja annamme rapsutuksia ja kupsutuksia. Joskus tila kelpaa ja joskus ei. Tippa on muutenkin alkanut olemaan enemmän itsekseen, mm. Vihreän huoneen pyörylässä, jonka Tippa on täysin ominut itselleen. Piriä Hannun käytös lienee jopa hieman rohkaissut. Välillä Piri tulee Hannun vanavedessä sohvalle ja ottaa paikkansa jostain.

Kissaihmiset tietävät kuinka paljon sylissä pötköttävä kissa, oli se sitten vaikka vaan puoli-pötkää, lämmittää mieltä ja sulattaa sydäntä. Syli on aina vapaa, tulkoon vaikka kaveritkin!

Tippa ihmeissään kun Hannu taustalla vienyt sylipaikan

Hannu saanut Piristä pötköttelykaverin!

Juhannuspalapeli - Kissatunneli -

Pimenevien iltojen iloksi Pesosen toimitus julkaisee jo perinteeksi muodostuneen Petski aiheisen juhannuspalapelin. Aiheena tällä kertaa, jos nyt ei ihan mummotunneli, niin kissatunneli! 

Tekemisen riemua juhannuksen loppuminuuteille!

PALAPELI LÖYTYY SEURAAVAN LINKIN TAKAA:

https://www.jigsawplanet.com/?rc=play&pid=3ea55777e74c

Talkoot - karvat -

Pesosen porukan talkoot ovat edenneet linnunpöntön (sinitiaisen) teon ja karvojen keruun jälkeen siihen, että vihdoin olemme saaneet kuvamateriaalia myös karvojen kaivamisesta! Pitkin alkukesää metsänrajaan raijatut karvat ovat pikkuhiljaa hävinneet - karvat alkoivat häviämään siinä vaiheessa kun kirjosiepot saapuivat. Nyt tilanne on se, että enempää karvoja emme vie.

Kissankarvat tarjottimella

Alkukesästä nimenomaan sinitiaiselle rakennetussa pöntössä oli liikehdintää, mutta kesän hieman edetessä niin "sinitiaisen" pöntössä, kuin muissakin pöntöissä on huolestuttavan hiljaista. Varmaa tulosta emme pysty antamaan. 

Seuraavassa hieman todisteaineistoa siitä, mihin karvat mahdollisesti ovat joutuneet! 

Aurinkokello Pesonen

Olemme ennenkin ihmetelleet Pesosen kykyä löytää talosta se ainoa pilkku johon kesän lämmittämä aurinko pilkottaa. Jotenkin tuntuu, että Pesonen on vieläkin hionut asteella vekkariaan tarkemmaksi, sillä niin tarkasti Petski aina aurinkon sattuessa paikalle hollilla on.

Paiste on pienikin paiste

Vihreään huoneeseen paistaa aurinko ja Pesonen nauttii

Aamuaurinko osuu joko Vihreään huoneeseen tai makuuhuoneeseen. Mikäli makuuhuoneessa on verhot edessä, ei aurinko tietenkään pääse suoraan paistamaan, vaan siivilöityy verhojen lävitse. Se ei riitä Pesoselle. Usein Vihreässä huoneessa on edes pieni rako, josta aurinko pääse nuolemaan lattiaa ja tämän nuolemiskohdan Pesonen kyllä löytää. Pienikin pilkku riittää! Vihreä huone on kuitenkin blogitoimituksen työhuone ja kesäisin sen lämpötiloja pyritään pienentämään edes hieman kaihtimilla. Suurin paahto pidetään kurissa. Mikäli huomaamme Pesosen odottelevan makuuhuoneessa aurinkoa, niin tietysti sen hänelle suomme ja läväytämme verhot apposen auki! Samoin Vihreässä huoneessa tingimme hieman henkilökunnan hemmottelusta ja hikoilemme Pesosen hengessä. 

Päivällä vedetään happea ja viilennytään. Aurinko kiertää pienen ringin metsän takaa, kunnes saapuu olohuoneen ikkunoiden taakse hieman sivuttain paistamaan. Kesällä olohuoneen paistoaika on kuitenkin varsin lyhyt - talvella liki olematon. Aurinko paistaa kuitenkin hetken myös Pesosen petipaikkaan ja Pesonen löytää myös sen! 

Loppupäivän aurinko osuu petipaikkaan ja siellä on myös Pesonen

Pesoselle ei riitä pelkkä lämpö, vaan täytyy päästä, mikäli vaan mahdollista juuri siihen paahteeseen. Pesonen on sokea, eikä reagoi valoon, mutta sitähän ei tiedä, kuinka paljon "vuotoa" muussa kehossa. Lämpöön reagoiminen on selvä asia. 

Eli täällä vietään tällä erää vuoden kierron herkullisinta hetkeä ja nautitaan valosta ja auringosta. Herkullista hikoilua!

Makuuhuoneen paahde on paras!

Tipallinen viikko

N. kuukausi sitten Tippa röntistyi, turkki takkuuntui ja tyttö kävi vessassa useammin. Turkki taakkuuntui niin, ettei sitä saatu Tipan eikä henkilökunnan avuin kuntoon. Liittyikö takkuuntuminen kilpirauhasiin vai Tipan taipumattomuuteen? Taipumattomuuteen oli vaikea uskoa, sillä Tippa hypelee edelleen sinne tänne - epäillys siirtyi kilpirauhasiin, joka on tuttua jo parin vuoden takaa ja sen varjossa päätimme lähteä kontrolliin.   

Tippa rönttösenä

Tipalle ei yd-ruoka maistu ja tällä kertaa lääkäri päätti kokeilla nestemäistä Apelkaa. Lääkettä on tovin annettu aamuin illoin ja varsinkin turkissa on havaittu pientä parannusta. Jos Tippa ei aiemmin turkkia pessyt, niin nyt pesee edes silloin tällöin. Turkin "kiiltoon" saattaa vaikuttaa myös lääkärin antama "hoitovinkki", jossa hän suositteli käyttämään hajusteetonta kaksijalkaisten hoitoainetta (veteen sekoitettuna suihkepulloon) ja sen jälkeen kampaamaan.

Lisäkiitos kaupunkimme toiselle eläinlääkäriaemalle,
Sanumille, jonka maanläheinen ja asiantunteva tiimi hoiti
potilaan tyylikkäästi. Veret saatiin tarvittavat pari putkiloa,
 mutta "laastariin"siitä tihkui olematon määrä. Lisäksi
"laastaria" pitävä side on aikaa magee!

Tällä hetkellä tilanne on se, että kilpirauhasarvo on liki viitteissä, mutta valkosolut ovat liian alhaiset. Tulevalla viikolla keskustelemme lääkärin kanssa Tipan jatkohoidosta. 

Tippa on ollut helppo potilas! Pari ensimmäistä lääkeannosta olivat tuttua "taistelua", mutta sen jälkeen kun Tippa yhdisti lääkkeen ja siihen saadun namin yhdeksi kokonaisuudeksi, oli lääkkeen saamisella aamuin illoin liki kiire!

"Tipallinen viikko" on venynyt toista kuukautta pitkäksi. Sinä aikana mm. Piri on ollut tehohoidossa ja henkilökunta on saanut perunat maahan. Jälkikäteen murehdittuna Pirin pitkä lääkäreissu saattoi juontua myös Tipasta, jonka kanssa kävimme lääkärissä ennen Pirin lääkäriputkea. Samoihin aikoihin kävimme myös Sofin kanssa lääkärissä, sekä Lakun kanssa mökillä. Se lienee ollut Pirille liikaa? 

Vielä kun saisi oikean koiven kuivaksi...

Miten tästä nyt saa Tipallisen viikon? Tipallisen viikon, jonka sivukaikuun sävyttyy selvästi jotain mukavaa ja suurta! Tippa on ollut ylipäätään tapetilla koko viikon ja vähän sen ylikin ja lisäksi kaikki on huipentunut tuon valloittavan karvaturrin 16-vuotispäiviin! Tippa on kuin pienen pirtin pieni mummo, joka saa jatkopäivien tuomaa elämänkarheutta ja -viisautta päivä päivältä lisää! Lisäksi Tippa olemuksellaan raivaa henkilökunnan sydämeen yhä enemmän lisää tilaa. Tipalla on kyky pakata asioita, tiivistää, tuhoamatta muiden tilaa. 

Ihmisen iässä Tippa olisi 75-vuotias. Jonkin laskurin mukaan jo 80-vuotias. Tippa on Tippa. Kaipaa ehkä hieman juoksutetta, mutta muuten virtaa riittää vielä juoksuksi asti. 

Facebook-päivityksen häiriköintiä

Pesosen facebook-profiiliin päivitellään arkisia asioita Petskin elämästä. Usein proofilin "asiat", kuten myös blogitekstit saavat alkunsa jostain ihan pienestä tilanteesta, jonka henkilökunta näkee jo siinä tilanteessa valokuvana. Pyrimme mahdollisimman pitkälti välittämään kuvat siitä tilanteesta josta päivitämme tai kirjoitamme.

Tänään Petski on ollut varsin touhukas, hyppelyineen ja kirmailuineen. Jetta on taas liikuttanut Petskiä enemmän kuin henkilökunta antaa lupaa. Henkilökunnan rustaillessa ruokaa Petskillä oli taas meno päällä ja tällä kertaa Petski leikki Lakun kanssa. Petskillä on sympaattinen tapa mennä oven tai nurkan taakse jemmaan ja "kyttäillä" (Pesosen tapauksessa kuulostella) kimppuun hypättävän liikkeitä. 

Valo oli kohdillaan ja osui maukkaasti Petskin naamaan. Kuvaaja taipui lattian rajaan ja zoomasi kohteeseen. Räps. Ei hyvä kuva. Otetaan toinen. Otettaisiin jos kameran eteen tallustanut Sofi väistäisi. Tilanne kuivuu kasaan. Sofi ei väistä, vaan seisoo järkäleenä edessä. Vaihdetaan aihetta. Räps. Kirjoitetaan siitä kuinka kissat häiritsevät juttujen tekoa! Sofi väistää ja vihdoin saadaan kuva Petskistä, mutta mehukkain kuvakerronnallinen asento on kuivunut liian terhakkaaksi ryhdiksi. Otetaan silti kuva. Räps. Ei hyvä. Kuva pikselöityy liiaksi. Otetaan toinen kuva... En ota. Laku seisoo linssin edessä. "Lakuuuu. Lakuu, väistä ole kiltti". Laku väistää sen verran, että jättää karvansa osittain kuva-alalle. Räps. Otan kuvan ja liitän Lakunkin häiriköistä kertovaan juttuun. Nousen ja keitän perunat kypsiksi. Jupinaa.

Sofi - juuri "oikeassa paikassa"

Laku puskee vasemmalta esiin. 

PS. lopputulema on yksittäisenä kuvana facebookin puolella (vieressä pieni kuva) kuitenkin ihan ok, sillä kuvasta välittyy tilanteen olennainen olemus, vaikka kuvaajan mielestä oikea hetki ehti karkaamaan Sofin astellessa kameran eteen.