Tolpalla tavataan!

Näinä aikoina, kun vappunakin pääsisi etelässä hiihtämään, on huumori ja ilo revittävä jostain muualta kuin liisterisen suksen pohjasta. Kissoille paras repimisen kohde on tietysti uusi raapimatolppa! Uuden raapimatolpan aika on viimeistään siinä vaiheessa, kun kynnet alkavat jäämään vanhaan raihnaiseen tolppaan kiinni. Miksei jo hieman aikaisemminkin.

"Ymh, tuo on niin nähty", tuhahtavat Pesonen
ja Laku

Uudesta uljaasta tolpasta tuli aivan sattumalta vapun punainen. Menköön, vaikka kissat visusti irtisanovat itsensä kaikesta työnteosta, duunarimyytistä. Ensialkuun tolppa ei suurempaa kiinnostusta herättänyt. Se kuitattiin vain muutamalla mulkaisulla. Laku kävi juurella, mutta katsoi vain pitkin vartta. Hyvä ettei kalamiehen sylkäisyä tehnyt. 

Kun henkilökunta oli vaipumassa masennuksen ja murheen alhoon, saapui paikalle Pesonen, joka otti tolpan omakseen. Tolpan taikaa esisuvi yössä. Pesonen otti vietävän otteen ja heitteli itseään tolpan ympäri ja kiitti. Pesonen korkkasi tolpan, kuin kapteeni-sammakko, joka katsoo kutupaikan ympäristön turvalliseksi. Se hetki kun ensimmäiset raaputukset tehdään, lämmittää aina mieltä. Olkaa hyvä kissat!

"Nyt mua viedään ja mukavaa on!", lallattelee Pesonen!

Eksoottisten tuoksujen äärellä

Jahha, kuittaa Laku

Kissat osaavat ilmaista tunteensa vilpittömästi ja niin tälläkin kertaa. Hannu ainankin muljahti monta kertaa akselinsa ja pupilliensa ympäri, kun tällä kertaa henkilökunta kantoi kotiinsa hevoslaitumella vuoratun tavaran saappaat. Ensin paikalle saapui kuitenkin Laku, joka tarkasti tavaran muitta mutkitta. Tämän jälkeen paikalle marssi entinen sikalan poika Hannu ja Hannu kyllä tunnisti laadukkaan tavaran! Nopean nuuhkimisen jälkeen Hannu aloitti saappaiden puskemisen ja kiehnäämisen. Kun saappaat oli käyty läpi, sama meno jatkui sivummalla maton päällä. Hannu oli aivan muissa sfääreissä! Hannu tykkäsi!

Hannu tonkii Pohjanmaan kautta

"Eksoottinen, mutta kiinnostava", tutkii 
Pesonen.

Samaan aikaan sivummalla, alkoi nojatuolissa nokka heilumaan - tuoksu oli vihdoin leijaillut myös Pesosen nenään. Kurahduksella Pesonen laskeutui sängystään ja hiipi saappaiden luokse. Pesoselle tuoksu lienee ollut hieman oudompi, mutta silmin nähden kiinnostava, sillä Pesonen viipyi saappaiden luona varsin pitkän tovin. 

Tuoksu oli jossain määrin eksoottinen, mutta samalla kiinnostavan luonnollinen. Kaikki loppuu kuitenkin ajallaan ja pestävähän saappaat oli. Liekö kokemus kuitenkin saman tyylinen, kun kaksijalkainen kulkee leffateatterin ohi ja haistaa popcornin tuoksun? Tiedä häntä?

Hannulla muljahti

Loukutus

Loukutus on tällä erää meidän osalta ohi - tuloksettomana. Karkulaisesta ei ole saatu yhtään täysin varmaa havaintoa. Sitä vastoin, näin jälkikäteen ajateltuna pienellä, mutta tiheällä omakotitaloalueella liikkui harvinaisen paljon muita kissoja. Liian paljon vapaana ulkoilijoita. Loukkuun napsahti tusinan verran eri kavereita. Lisäksi loukkuun meni muutamia siilejä ja ainankin yksi varis. Yksikään eläin ei loukkaantunut. Siilit poistuivat loukusta ajan kanssa (loukun ovi laitettiin auki niin, ettei se napsahtanut uudestaan kiinni) ja varis käveli pois aivan rauhallisin mielin. Ruoka oli kaikille maistunut ja hyvä niin, sillä esim. siilien ravinto lienee kohmeloisen kevään vuoksi kortilla. Ruokkikaa siilejä erikseen, kunnes niiden luonnollinen ravinto heräilee!

Omakotitaloalue oli siis täynnä kissoja ja joukossa myös hyvin samannäköisiä kuin karkulainen. Jotkut vinkit olivat "varmoja", mutta lopulta kovin epävarmoja. Jos kissa katoaa, etsijöille ja silminnäkijöille olisi apua mikäli kissa olisi kuvattu esim. molemmilta kyljiltä. Selkeät tuntomerkit, läiskät ja viirut on selkiö, samoin kuva naamasta. Häntä on myös yksi hyvä tuntomerkki; tuuheus, pituus, väritys jne... Loukuttajia ajatellen myös kissan lempiruoka olisi hyvä tietää. Tässä tapauksessa omistaja ei suoraan osannut sanoa, mistä kissa tykkää. Kissa kannattaa myös kouluttaa tuntemaan oman nimensä. Kun kutsutaan, saa namin. 

Tämäkään ei ollut oikea kaveri

Linkki etsijäkoiran ja omistajan välillä on ollut aavistuksen flegmaattinen. Koira ei ole käynyt kuukauteen ja näin karkulaisen reviiri on jäänyt täysin arvoitukseksi. Koiraa lupailtiin viimeksi pääsiäisen jälkeen, mutta pääsiäinenkin alkaa olemaan pelkkä muisto. Lisäksi alueella on ollut jo useamman kerran jälkiä hävittävät sateet. Tilanteet nollautuvat. 

Pari loukkua on vielä jäljellä, kuin katiskat katollisessa altaassa. Yksi urhoollinen käy niitä vielä viikon verran tarkastamassa. Tämän jälkeen jää jäljelle karkulaisen ilmestyminen ihmisten pariin, näköhavainnot tai etsijäkoiran käynti selkeillä merkkauksilla. Ei mahda.

Ilman ihmisten avuliaisuutta, emme olisi pystyneet etsimään karkulaista näinkään tehokkaasti. Kiitos siitä!

Riikka Forsman & Neiti Pimpula f

Menneen talven lumia, mutta esille nostamisen arvoinen. Vuoden 2016 Helsingin Vanhan joulumyyjäisissä oli ilo ja manner-suomalaisen kunnia vaihtaa muutama sananen syntyperäisen laitilalaisen, mieleltään turkulaisen, Riikka Forsmanin kanssa. Hän on Neiti Pimpula f:n omistaja ja Neiti Pimpula f on Riikka Forsmanin muusa.

Riikka Forsmanin alaa ovat uniikit lasityöt, korut ja vallatoman hauskat ja persoonalliset kissamaalukset. Kissamaalauksia, joiden kuvituksessa esiintyy tämä suloinen löytökissa Neiti Pimpula f, löytyy mm. Turku aiheisina postikortteina, keittokirjana, kalenterina jne... 

Silmään pistävää Forsmanin tyylissä on hersyvä ja pisteliäs huumori ja taidokas värien ja kuvan käyttö. Töissä on oman käden leima, mutta vahva laadun taso. Forsmanin töihin saattaa törmätä messuilla, mutta myös esim. Turun Brinkkalan talosta löytyy monialainen taidekäsityökauppa Outolintu http://www.brinkkalanoutolintu.fi/, jossa taiteilijan töitä, muiden kiinnostavien taiteilijoiden ohella, on myynnissä. Mainio retkikohde siis. Outolintu on avoinna joka päivä! Mikäli tapaa itse taiteilijan, kannattaa avata myös suu, sillä luvassa on hersyvää ja sympaattista sananvaihtoa.

Neiti Pimpula f:ää voi seurata ja fanittaa facebookin puolella.

Tuliainen puun takaa

Tällä kertaa kotiinpaluu oli yllättävämpi, sillä tuliaiset tulivat tuojallekin puun takaa. Erään tutun pääsiäisen "ylijäämävarastosta" oli jäänyt ruohotuokkonen roikkumaan ja henkilökunta sai sen kissoille kotiinviemisiksi. Kaunis ele kaverilta.

"Minun ruohoni", viestittää Tippa

Kun kerta tuliainen tuli puun takaa, ei sitä kukaan osannut odottaa. Tipalla muljahtivat silmät päässä, kun tuoreen ruohon tuoksuinen herkku tipahti suoraan sänkyyn, makuupaikan viereen. Tippa sai oman privaatin herkkuhetkensä, kunnes lopulta, vääjäämättömästi, ruohon tuoksu ja narskunta sai pääjoukon liikkeelle. Suoraa hyppyä sänkyyn ei kukaan uskaltanut tehdä, vaan outoa lähdettä tuijotettiin varovasti sängyn päädyn takaa. Päiden keikkuminen ja pyöreää pyöreämmätkin silmät olivat liki suoraan tirkistelyn abc-kirjasta.

Mikä mikä mikä, tirkistelevät Hannu (vas) ja Laku

Kun Tippa oli tovin herkutellut, uskalsivat Hannu ja Laku lopulta kampeutua sängylle ja hivuttautua lähemmäksi. Tippa ei liiemmin laske aivan liki ketään ja olikin paras, että ruoho reissasi sängyn päältä lattialle, jossa se nopeasti keräsi loputkin uteliaat.

Hyvä ja laadukas ruohotuliainen oli ilo kissoille!

"Ei tainnut olla kokonaan minulle, vai...", pohtii Tippa

Pääsiäisen tunnelmapaloja kuvina

Pesosen porukoiden pääsiäisen vietto on ollut juuri niin rattoisaa kuin pitääkin, paitsi siivousliinan kohdalta. Tässä tunnelmapaloja pyhäpäivien ajalta:

Lakua kiinnostaa kauppatuliaiset (jotka kaikki olivat kissoille). Sofi taasen kyntää maljakon koristeita.

Pesosen pääsiäispyörähdykset

Pääsiäinen on pitkälti ollut
uniammattilaisten juhlaa!

Batman!? Ei vaan Jetta.

Hannun ja pirin versio päiväunista

Laku hereillä ja tassuttelee pehmopetiä. Huomatkaa katse, joka ei suinkaan ole kameraan päin, vaan akvaariossa uiskentelevaan tyttöystävään!

Nyt tapitetaan kuvaajaa! Laku.

Sofi saanut katsekontaktin
kameraan




Näin. Eihän se maljakko
loppujen lopuksi pystyssä
pysynyt,
vaan Jetta otti siitä kunnon
syliotteen ja humps kaikki kaatui.

Pieni vahinko pyyhittiin
rätillä pois, eikä draama
ollut sen suurempi.

Tästä on hyvä jatkaa
arjen askareisiin.
Hoplaa!

Pääsiäistä kohti

Pääsiäistä ollaan pikkuhiljaa potkaisemassa käyntiin, kunhan oikea polku löytyy. Jetta päätti laittaa omat mausteet mämmiin ja kävi istahtamassa hajujäljet Pesosen petiin. Pesonen on viime päivinä ollut varsin vilkas, varsinkin Jettaa kohden, eikä siis ihme, että Jetta pomppii hieman sinne tänne. 

Jetan pomput ovat käyneet myös keittiön pöydällä, josta pajukissoista ja koristeista tehty pääsiäisluomus on jouduttu siirtämään milloin vaatehuoneeseen ja milloin kelien mukaan parvekkeelle. Ensin Jetta ihan kivasti nuuhkii luomusta, mutta sitten kun luomus alkaa rapisemaan ja sen koristeet heilumaan, ottaa Jetta syleilyä muistuttavan asennon. Siinä vaiheessa henkilökunta parahtaa ja kipittää ottamaan perintövaasin suojaan. 

Jetta istahti Pesosen pedissä


Kaiken tohinan keskellä Pesonen kyntää kuonollansa missä lie ja aamulla oli näemmä käyty tonkimassa hiekkoja jossain. Pesonen on nopea liikkeissään ja välillä tuntuu, että pitäisi peltipoliisi asentaa - sellainen, joka älähtää ja välähtää.

Pesonen käynyt tunkemassa taas nokkansa jonnekin



Porukan nopeimman tittelin pitää silti edelleen Tippa, joka kevään aikana on mm. kunnostautunut rapsuttelemaan pömpeleitä oikein urakalla. Tosin Tipalta saattaa pääsiäinen mennä ohitse, joko vauhdin puolesta tai sitten kunnon unien. Tippa taitaa sikeät unet.

Vauhtikatti Tippa välillä tankkaamassa



Melko leppoisissa merkeissä Pesosen porukka vaipuu pääsiäisen viettoon. Kaupungin ja katujen hiljentyminen tarttunee myös kissoihin ja siitä on hyvä ottaa kiinni. "Teepä Tippa tilaa, pötkähdetään hieman".


Hyvää pääsiäistä!

Pesonen nuuhkuttelee pajunkissojen unihiekkaa. 

Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo

Vaikka naapurissa "räksyttää" koira ja pihalla ulvoo sirkkeli, Pesonen ei hätkähdä. 

Naapuriin muutti uudet asukkaat; toinen heistä kaksijalkainen ja karvainen ja toinen nelijalkainen ja karvainen. Muuten heillä on ollut moitteeton alku, mutta tämä nelijalkainen potee lievää ero- ja outousahdistusta ja se ilmenee lievänä haukkumisena, aivan kuten koirat.

Koira haukkuu ja sirkkeli ulvoo. "Ei haittaa", tuumaa Pesonen

Uuden äänen eli haukkumisen ovat huomanneet myös meidän kissat, jotka reagoivat kukin tavallaan. Paniikkia ei ole, mutta esim. Tippa ja Jetta hieman pelkäävät uutta naapuriääntä. Aiemmin Tippa ja Jetta eivät ole koiriin juurikaan reagoineet, mutta nyt äänen sävyssä heläjää eri sävy. Pesonen sitä vastoin ei ole moksiskaan, vaan "melkein murisee vastaukseksi takaisin". 

Viikolla on myös sirkkeli ulvonut. Se ääni on eniten häirinnyt Piriä, joka on luikkinut sirkkelin terästä kauemmaksi. Muihin kissoihin ei sirkkelin terä ole osunut. 

Onneksi talo on muuten hiljainen, eikä yht´äkkisiä kovia tai riipiviä ääniä kuulu. Kovimmat äänet tullenevat tästä asunnosta, kun Pesonen ja Laku laulavat tai muuten vain on iltaravit menossa. Ne on niitä inhimillisiä elämän ääniä...onhan? 

Kodinturvajoukot

Kissat ovat jo pikkuhiljaa tottuneet henkilökunnan urakkatyöksi muodostuneeseen loukutusprojektiin. Vain aniharva tulee ovelle vastaan, kun saavumme lyhyiltä reissuilta kotiin. Onneksi silti vielä muistavat meidät. Jos pidempään olemme pois, on vastaantulijoiden joukko suurempi. 

Kotiporukasta saa iloa; onneksi ovat kotona! Kissat turvaavat kodin. Kissat myös ilahduttavat, kun mieli on apea tyhjän loukun vuoksi, silloin kun energiat ovat vähissä. Välillä kysymme kissoilta apua; "Missä karkulainen on? Miten sen saa kiinni?". Eivät vastaa, vaan hiljaisuudella ohjaavat meitä käyttämään intuitiota, sisäistä päättelykykyä. Kissat toimivat kannustajina.

"Kuis pyyhkii", kyselee Laku henkilökunnalta

Tänä aamuna, kun leipä oli vanhaa ja se oli lopussa, Laku päätti viihdyttää meitä aamukahvin lomassa. Lakun ei tarvinnut kuin tehdä Lakumaisia temppuja, niin mieli piristyi. Kukapa ei vatsastaan tykkäisi, rummuttaisi sitä kuin lennätintä. Laku toimi lähettimenä ja ilma oli sakeana hiljaisia sanoja. 

Pesonen pysäyttää. Pesonen on kuin Pisan torni, joka oikenee. Mistä ihmeestä Rouva saa kaiken tarmon ja ilon!? Ei haittaa, vaikka Piri hieman päräyttää päälakea tai nokka napsahtaa oven pielustaan. Pallo on pyöreä ja Pesonen tietää sen. Pesonen leikkii, Pesonen painii, Pesonen kurisee ja Pesonen hyörii. 

Pesosen vuoro pyöriä

Kaiken tämän jälkeen vähässä on se väsymys, joka auton ratissa, hidastetöyssyisellä taajamakadulla tulee. Seitsemän Duracel-kissan voimin saamme energiaa. Pitäkäämme toisistamme huolta!

Loukutus

Loukut napsahtelevat tasaiseen tahtiin, mutta karkulainen uupuu vielä. Toffo, Haisuli, Noksu, Täppi, Punkku ja Täppi uudestaan ovat jo loukussa käyneet. Siiliä, sitä piikikästä tuhisijaa ei lasketa. Luikku ja Valjaskatti ovat vain näyttäytyneet. Olemme nimenneet kissat. Osa kissoista on loukussa vietetyn ajan ottanut rauhallisesti, osalla on karvat palaneet. Pitkiä aikoja ei yksikään kissa ole loukussa ollut, sen verran nopea loukkujen tarkastuskierto etsijöillä on. Tämä on urakkatyötä.

Karkulainen ei ole silmiin, eikä kameraan osunut. Yhden pariskunnan tulkinta on kuitenkin sen verran vedenpitävä, että uskomme siihen. Alueella liikkuu karkulaisen lisäksi toinen samannäköinen kissa, jonka pariskunta osaa karkulaisesta erottaa. Siihen on tässä tilanteessa hyvä nojata. Siihen täytyy nojata.

Valjaskatin vuoro näyttäytyä

Loukkuja on nyt parilla tontilla - yhden jouduimme hylkäämään, kun talon omistaja suivaantui tekemisiimme. Asian hän ilmaisi, ettei tykkää kun kissat kakkii pihalle. Sitä hän ei tiedä, kuinka monta kissaa loppujen lopuksi tontilla käy. Se selviää riistakameran kuvamateriaalista. Muuten ihmiset ovat suhtautuneet asiaan hienosti. On silti kurjaa loikkia yöhämärällä vieraiden ihmisten pihoilla ja härnätä liiketunnistevaloja. Loikimme ja haistelemme ilmapiiriä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Loukutus kuitenkin junnaa - se on junnanut siitä asti kun ryhdyimme tähän. Etsijäkoiralle olisi jälleen käyttöä, sillä meillä ei tosiasiassa ole hajuakaan siitä missä karkulainen huitelee. Koiralla olisi parempi haju. Näillä eväillä on kuitenkin jatkettava.