Kodinturvajoukot

Kissat ovat jo pikkuhiljaa tottuneet henkilökunnan urakkatyöksi muodostuneeseen loukutusprojektiin. Vain aniharva tulee ovelle vastaan, kun saavumme lyhyiltä reissuilta kotiin. Onneksi silti vielä muistavat meidät. Jos pidempään olemme pois, on vastaantulijoiden joukko suurempi. 

Kotiporukasta saa iloa; onneksi ovat kotona! Kissat turvaavat kodin. Kissat myös ilahduttavat, kun mieli on apea tyhjän loukun vuoksi, silloin kun energiat ovat vähissä. Välillä kysymme kissoilta apua; "Missä karkulainen on? Miten sen saa kiinni?". Eivät vastaa, vaan hiljaisuudella ohjaavat meitä käyttämään intuitiota, sisäistä päättelykykyä. Kissat toimivat kannustajina.

"Kuis pyyhkii", kyselee Laku henkilökunnalta

Tänä aamuna, kun leipä oli vanhaa ja se oli lopussa, Laku päätti viihdyttää meitä aamukahvin lomassa. Lakun ei tarvinnut kuin tehdä Lakumaisia temppuja, niin mieli piristyi. Kukapa ei vatsastaan tykkäisi, rummuttaisi sitä kuin lennätintä. Laku toimi lähettimenä ja ilma oli sakeana hiljaisia sanoja. 

Pesonen pysäyttää. Pesonen on kuin Pisan torni, joka oikenee. Mistä ihmeestä Rouva saa kaiken tarmon ja ilon!? Ei haittaa, vaikka Piri hieman päräyttää päälakea tai nokka napsahtaa oven pielustaan. Pallo on pyöreä ja Pesonen tietää sen. Pesonen leikkii, Pesonen painii, Pesonen kurisee ja Pesonen hyörii. 

Pesosen vuoro pyöriä

Kaiken tämän jälkeen vähässä on se väsymys, joka auton ratissa, hidastetöyssyisellä taajamakadulla tulee. Seitsemän Duracel-kissan voimin saamme energiaa. Pitäkäämme toisistamme huolta!