sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pesosen pedin sisäänajo

Pesosella on vakituisessa käytössä periaatteessa kolme eri pistettä joissa nukkua ja näissä pisteissä Pesonen saa pääosin pitää petipaikkansa aivan rauhassa - mennä nukkumaan silloin kun huvittaa tai vaihtaa paikkaa silloin kun huvittaa. Hannu saattaa silloin tällöin olla jossain makaamassa tai sitten Laku, ehkä myös Sofi


Jaaha, paikka mennyt, tuumailee
Pesonen


Yksi nukkumapiste on aikoinaan Ikeasta kannettu lasten koon boang-nojatuoli. Se on pientä kokoa lukuunottamatta kuin kissalle tehty. Sekä tässä pienemmässä, että myös isommassakin boang-nojatuolissa, joka myös on Petskin peti, pidämme tekstiilejä joita sitten vaihtelemme niiden nuhjautumis tahdin mukaan. Saman nojatuolisarjan rahin päällä Pesosella on vielä muhkeareunainen peti, joka tarvittaessa pystytään pesemään vesipesulla. 


Laku tykkää loikoilla uusissa lakanoissa

Vaihdoimme eräänä päivä tuohon lasten koon boang-tuoliin uuden tekstiilin, eikä kukaan kertonut sen sivuvaikutuksista. Oikein mukavan pehmoinen punainen tekstiili. Se imi kissoja koisimaan sitä tahtia, että Pesonen jäi kuin nalli kalliolle. Kyseessä oli suuremman luokan sisäänajo. Laku, Sofi, Hannu ja jopa Piri kävivät testaamassa, muka tämän uuden petipaikan ennen Pesosta! Kavereiden käytös oli härskiä. Välillä Petski kävi nuuhkimassa, josko pääsisi omaan sänkyyn, mutta ei. Ei edes kylkeen mahtunut seisomaan.  Otti aikansa, useamman tunnin, kun Pesonen sai lopulta oman paikkansa takaisin. 


No nyt siellä on Piri!


Vaikka Pesonen on näkönsä vuoksi hidas liikkeissään, niin onneksi suurempia myönnytyksiä ei Petski joudu tekemään. Välillä joku herkkupala tai Petskille tarkoitettu ruoka livahtaa muihin suihin, mutta niihin lipsahduksiin pystyy henkilökunta reagoimaan. Kissoja leikittäessä Pesonen on oppinut odottamaan rauhallisempaa vuoroa ja kun Petski haluaa omatoimisesti leikkiä, sen hetken Petski kyllä ottaa. 


Laku antanut Petskin
paikkansa Sofille

Tässäkin nukkumapaikka tapauksessa kaikki päättyi lopulta hyvin. Useampi kaveri kävi pedin testaamassa ja lopulta antoivat Petskille paikan. Sopu sijaa antaa.


Petskin paikka
  

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pesonen - tammikuun tyttö

Pesonen on päässyt 11 muun tutun blogikissan kanssa ensi vuoden kissablogi vuosikalenteriin. Hienon idean alkuunpanijana on toiminut Pikkukissa & piipittäjä - blogin pitäjä Tiina, joka blogista tuttujen Amen ja Tuikkeen kanssa arpoi jokaiselle ensi vuoden kalenterikissalle oman kuukauden. Arvonnassa Pesosen kuukaudeksi tuli paalupaikka eli tammikuu. Siitä alkoi henkilökunnan pikapalverin jälkeen tammikuun kuvan suunnittelu.

Tämä vekkuli kurkistus kuva ei ole Petskin kalenterikuva...

Nopeasti suunnittelu vaihtui arpomiseksi, sillä pallottelu pelkän Pesosen laittaminen tammikuun ruutuun vs. seitsemän kissan saaminen ruutuun aiheuttivat päänvaivaa. Kuvia on ja niitä on riittävästi, mutta tammikuiseen teemaan sopivia kuvia ei. Tammikuussa ei oikein ole sellaisia päiviä (ystävänpäivä, pääsiäinen jne...) joihin olisi voinut nojata. Ulkokuvia ei ole käytettävissä, eikä oikein tammikuun hauraita sisäkuviakaan. Hauskoja ja hyviä kuvia on, mutta ne halkoivat sen verran hiuksia, ettei niitä voinut oikein käyttää. Koko homman ideanikkarillekin ilmoitimme, että parin kuvan kesken vielä pähkäilemme. Pah, olimme loppujen lopuksi alkutekijöissä. Kissat on, mutta kuvaa ei. 

...eikä tämä vauhdkikas arkikuva Lakun
kanssakaan...

Sen verran uskaltaa paljastaa, että lopulta päädyimme "pelkkään" Pesoseen. Pesonen täyttää persoonallaan kepeästi ruudun kuin ruudun. Seitsemästä kissasta luovuttiin, sillä seitsemän kissan ahtaminen kuukausikuvaan olisi ollut melkein eläinrääkkäystä(vaikkakin photoshop on käytettävissä). 

Uusi kuva piti kuitenkin ottaa, eikä se sokean kissan kanssa ole aivan mutkatonta. Nameilla Petskikin liikkui, mutta niin liikkuivat muutkin kissat. Kun muut kissat oli ensin täytetty herkuilla, pääsimme Pesosen kanssa kuvauksiin. Lopulta kuvaukset sujuivat nopeasti ja vaivatta ja valmista jälkeä oli jo n. tusinan ruudun jälkeen. Ihailtavaa työmoraalia ja kissanhermoa! 




KALENTERIA SAA TILATA

Blogikalenteri 2018 on kaikille avoin, eli sitä saa tilata.  

Kalenteri on täynnä kauniita, söpöjä ja hauskoja kuvia, aina maatiaisista rotukissoihin saakka. Kuvat ovat persoonallisia ja oman blogin näköisiä ja jokaisen kuvan yhteydessä on blogin nimi, jota sen kuun kissa edustaa. 

A-4 kokoiset kalenterit tehdään Smartphotolla ja niistä löytyvät nimipäivät ja juhlapyhät. Kissojen lisäksi kaikki muukin oleellinen on siis mukana.  

Kalenteria voi tilata Pikkukissa & piipittäjä - blogin Tiinan kautta, jonka s-posti on:
ame-sade@hotmail.com

Kalenterin hinta on 12 e ja hintaan kuuluu jo postitus. Maksutavan voi sopia oheisen s-postiosoitteen kautta. Mikäli kalenterista jää ylimääräistä tuottoa, se annetaan valtakunnalliseen, eläimille suunnattuun hyväntekeväisyyteen.

HUOM. Viimeinen tilauspäivä on sunnuntai 19.11. 




Pesosen lisäksi mukana ovat seuraavat blogit:

Pikkukissa ja piipittäjä http://ame-miau.blogspot.fi/
Hupsu ja Tosihöpsö http://hupsuja.blogspot.fi/


...eli kalenterin kuva jää vielä arvoitukseksi. PS. Omenoita
siinä ei ole.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Piri - uusia kuvioita

Tästä harrastuksesta en luovu, sanoo Piri.
Ei ole aikaakaan, kun Piri keksi leikin tiimellyksessä kantaa "saaliinsa" ruokakippoon tai illalla väsyn iskiessä vinkiksi majoittautua henkilökunnan jalkoihin, että pitäisi pikku hiljaa sammutella valoja ja painua nukkumaan.

Nyt puhaltavat taas uudet hönkäykset, sillä Piri on jo useampaan otteeseen vessakäynnillä bongattu käyttämässä puupohjaista Cat´s Best Öko Plus hiekkaa eli röpöä. Tätä ennen Piri on ollut vannoutunut micro-hiekan käyttäjä. Piri on valintansa tehnyt itse, ilman kannustuksia tai houkutuksia, ellei sitten ole sivusilmällä katsonut mallia Tipalta ja Lakulta, jotka myös suosivat röpöä. Ensin Piri kävi pissalla röpössä ja totesi, ettei se ole vaarallista ja laajensi sen jälkeen repertuaariaan toiselle tarpeelle. 


Uudet tuulet käyvät myös keittiön puolella. Aiemmin Piri on raakaravinnon puolelta tutustunut jauhelihaan ja possunsuikaleisiin, mutta muuhun ei ole koskenut. Eräänä päivänä tarjottiin Pesoselle, Sofille ja Lakulle jauhettua sydäntä. Ruokailut sujuivat normaalisti. Sofi tuli omasta annoksesta ennen aikoja kylläiseksi ja Piri sivummalla huomasi sen. Piri tuli paikalle ja tarkasteli mitä kaveri söi ja päätti maistaa, sillä seuraamuksella, että lautanen tyhjeni kokonaan. 

Pari päivää myöhemmin tarjolla oli MUSHin lihapullia, mutta ne olivat vielä aavistuksen kohmeessa. Sofi maistoi, mutta ei tykännyt lihapullan lämpötilasta. Pirin tuli paikalle, söi ensimmäisen pullan ja samaan vetoon söi vielä toisenkin pullan!  Näin Piri on lisännyt ruokavaliotaan parilla uudella lihaisalla herkulla.

Henkilökunta on mielissään Pirin valinnoista; puupohjainen hiekka on ekologista ja lihan syönti terveellistä (kissoille). Piri on mainio kaveri. Pirin eleet, menot ja tempaukset ovat omaa luokkaansa. Piri tekee kaiken suurella sydämellä, vilpittömyydellä ja herttaisuudella. Piri osaa myös keskustella ja usein Piri päättää jonkun mukavan tuokion kurahdukseen. Pieni ele, mutta suuri sydän. Iso Piri! 

Pirin siivouspäivä


   

perjantai 10. marraskuuta 2017

Täytyy mennä kovaa kun ei kovempaa pääse

Silloin tällöin Laku tuntuu ajautuvat sellaiseen tilaan, ettei se osaa lopettaa ajoissa - liikaa vauhtia, liian kauan. Laku on ylienergistä intoa täynnä. Tuossa tilassa Laku juoksentelee, kipittelee, hyppii ja huutaa. Muut ovat saattaneet mennä jo nukkumaan, mutta Laku pitää showta yksin pystyssä ja ihmettelee miksi hänen varjonsa on vielä hereillä. 

Laku tulee...

Lakun energian purkauksia on yritetty pitää leikillä kurissa, mutta aina sekään ei auta. Eilinen Lakun leikkituokio kesti tunnin verran ja kun lelu väsyi täytyi pitää tauko. Pienen tauon jälkeen olisi Laku ollut valmis jatkamaan. 

Ei näissä energiapurkauksissa muuta haittaa ole, mutta tällöin Laku merkkailee herkästi. Laku ikään kuin "unohtaa", että pissan tullessa täytyy mennä vessaan. 

Laku tulee...

Laku on tohkeissaan. Nuori mies, nuorta intoa. Suuri osa on huomion hakua ja isommassa porukassa täytyy näkyä ja Laku osaa sen. Jokapäiväistä huomion haku ei ole, mutta satunnaista. 

Näin niitä persoonia syntyy ja on. Laku energioineen ei aina osu oikeaan hetkeen, mutta ei ne punaiset liikennevalotkaa tai sateinen päivä osu aina oikeaan. Laku pitää meitä muita hereillä ja samalla itseään.  


Laku tulee!!!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kakkaua, nam nam!

Ajoittain, n. kerran vuodessa tulee hetki jolloin juhlitaan myös henkilökunnan ikääntymistä ja tuolloin yritetään pöytää laittaa muutenkin koreaksi kuin vain pyyhkimällä pöytäliina puhtaaksi. Yleensä pöydästä löytyy joku kakku tai muu vastaava, taitojen mukaan. Tällä kertaa valitsimme tuon jälkimmäisen eli taitojen mukaan ja kuvioksi valitsimme... valitsimme...öö.. valitsimme kakun.


Tässä leivotaan!

Kakun kuvio löytyi käytännössä internetistä, mutta todellisuus taitaa olla jossain tuolla lattialla. Ja täydestä meni! "En syö", oli ensimmäinen kommentti kovaääniseltä hämeenlinnalaiselta. "En syö pa....". Kakkua käänneltiin ja katseltiin, mitä kaikkea "röpön" sisältä löytyy. Siellä oli oleelliset pissapaakut ja löysät kakat, mutta raja vedettiin matoihin, niitä ei tehty. Armahdettiin vieraat. 


Kuva ei aivan välitä todellisuutta, mutta nam nam!


Kakun pohjalle tuli normaali kakkupohja ja kostukkeet, väliin tuli hieman kermaa ja pinnalle röpöksi murskattua digestiveä. Kakkapatukat tehtiin tummasta suklaasta. Tumma suklaa oli aavistuksen haastava työstää, mutta tähän hätään ei vegaanisesta keittiöstä muuta löytynyt. Lasivuoka ei teokselle ihan paras mahdollinen astia ollut, mutta olennainen välittyi. Kakkulapioksi oli tarkoitus hankkia oikea vessalapio, mutta kaappeja kaivamalla löytyi jonkin näköinen ritiläkauha, joka soveltui vallan mainiosti vessalapion rooliin. 

Vaikka kakku vaikutti aavistuksen heppoiselta makumaailmaltaan, niin silti se maistui. Vieraat santsasivat sumeilematta ja iloitsivat vilpittömästi estetiikasta. Hauskaa oli, joten kunnolla nauramalla taisimme saada menetetyn vuoden takaisin!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Piip piip piip piip piip

Postiauto tulee!

Zooplussan saapumiseen liittyy nykyään yksi "harmilliseksi" luokiteltava piirre.  Kun postiauto tulee pihaan ja laittaa peruutusvaiheen päälle - piip piip piip piip piip, osa kissoista pelästyy pahan päiväisesti ja säntää sinne tänne. Pahin pelästyjä on Piri, joka toimillaan saa lumipallo reaktion päälle. Vauhdikkaimmillaan suuri kokoinen Piri syöksyy ammeen matalan reunan ali ja tarkkailee tilannetta sieltä! Laku luikkii sohvan alle tai sen viereiseen pönttöön, vieressä seuraavat Sofi ja Hannu ja miettivät mitä helkuttia tapahtuu ja pitääkö reagoida. Sofi pomppii todennäköisesti jonnekin tasolle ja tarkkailee tilannetta sieltä tassuin. Tippa ja Jetta käyttäytyvät melko neutraalisti. Sokeana kissana Pesosen reaktio on jälleen kerran jännä - Pesonen tallustelee rauhassa ja saattaa piipahtaa ulko-ovella. 

Piri pelästyy pahan päiväisesti


Säntäilyä ei voi kokonaan Zooplussan piikkiin laittaa, vaan periaatteessa minkä
tahansa auton, joka piippaa peruuttaessa. Piip piip piip piip piip. Se riittää. Samanlaista häslinkiä voisi kuvitella syntyvän, kun lumiaura tulee ennen kukon laulua ja iskee kipunoiden suuren rautakouransa asvalttiin - mutta kun ei. Ei mitään. Pieni päännosto ja se riittää. Tippa ehkä ihmettelee keltaista vilkkuvaloa. 


"Mitä täällä tapahtuu", ihmettelee Sofi

Piippaavan auton ja tässä tapauksessa Zooplussan kohdalla menee tovi, ennen kuin kissat rohkaistuvat esiin. Parikymmentä kiloisten pakettien kanto, kun ne kolisevat ovien pieliin, menee vielä piip piip piip - jännityksen piikkiin, mutta kun paketit saadaan tuvan lattialle auki, tilanne rauhoittuu pikkuhiljaa ja kissa löytävät piirteensä.

Pesonen ottaa rennosti ja
saattaa piipahtaa ovella.

Kaikkea sitä tapahtuu. Se ei henkilökunnalle ole vielä selvinnyt, miksi juuri tuo piippaava ääni pelottaa. Vahvin epäilys on sen jälkeinen kolina ja ryminä. Toisaalta isommassa porukassa ei tarvita kuin se yksi, joka laittaa lumipallon liikkeelle ja loput seuraavat, vaikka sitten perhonen lentäisi ikkunan ohitse.