Hyvää joulua!

 

Kuusi on kuorrutettu ja pedit on putsattu. On aika siirtyä kuuntelemaan hiirien rapinaa ja tonttujen tepsuttelua. Välillä vähän mässytellään.

Pesonen porukoineen toivottaa kaikille karvakavereille ja henkilökunnille hyvää ja varsinkin rauhallista joulua!

Seinäkalenterin arvonta on suoritettu

 Pesosen seinäkalenteri 2023 arvonta on suoritettu!  

Arvonta suoritettiin laittamalla jokaisen osallistujan nimilappuun naksu ja se jonka lappu nostettiin ensin, voitti kalenterin. Koska Pesonen hieman vieroksui äkkinäistä kahinaa ja härdelliä, arvonnan suoritti Pesosen assistentti Laku. Laku kauhoi arvontalautasta aikansa ja lopulta kauhoi sieltä voittajan lapun!   

Onneksi olkoon

K a t a r i i n a  K i v i s t ö !

Voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti 

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - Arvonta! - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pesonen arpoo yhden 2023 seinäkalenterin (koko A4). Aiheena Pesonen & kaverit. Vastausaikaa on sunnuntaille 18.12.2022, klo 18.00 asti. Kalenteri ei ehtine voittajalle jouluksi.

Mukaan pääset vastaamalla tähän postaukseen. Osallistua voit myös facebookin kautta. Yksi osallistuminen/henkilö.

Onnea arvontaan!

Pesonen kutsuu arvontaan!

 

Hannu ja Kerttu pakanneet Zooplussan

Sitä kun tilailee Zooplussan kautta kissoille ruokaa tai muita tarpeita, niin nykyään se menee ihan arpapeliksi tuleeko ja jos tulee, niin mitä kautta ja missä kunnossa. Viime kerran tilauksesta toinen laatikko koukkasi normaalisti postiin ja toinen GSL:n kautta postiin. Posti on aina se paras vaihtoehto. Tuossa GSL:n toimituksessakin kävi jonkinmoinen tuuri, sillä siitä hetkestä kun vaihdoimme toimituksen postiin noudettavaksi, niin se tuli itse asiassa jo seuraavana päivänä noudettavaksi!? Nopea käännös. Olimme varautuneet 3-4 päivän odottamiseen, mutta näin tällä erää. 

 Sattumoisin ja onneksi olimme autolla liikkeellä ja sattumoisin piipahdimme kahville, jona aikana saapui viesti että paketin voi noutaa. Alunperin oli tarkoitus noutaa paketti happihyppelynä periaatteella "otamme paketin kainaloon". Paketti ei ollut painava, mutta se oli iso. Julmetun isot kainalot olisi saanut olla. Hädin tuskin paketti mahtui nyt edes auton takapenkille. 

Paketin saannissa kävi tuuri, mutta koukku odotti. Kun nostimme pakettia ostoskärryihin, niin johan alkoi rapisemaan. Olimme kuin Hannu ja Kerttu, jotka jättivät pieniä kiviä peräänsä  - nyt vana muodostui kissan kuivanappuloista. Laatikossa oli jokin paketti auennut ja sen lisäksi itse laatikossa oli pohjan toisesta päästä teippaukset repsahtaneet. Reitti vapauteen oli nappuloille valmis. Ei voinut kuin nauraa. 

Laatikossa teipit repsottavat

Ilmainen kissojen kuivanappula purkki oli lävähtänyt kokonaan tyhjäksi ja se oli levinnyt pitkin laatikkoa. Koko purkki tyhjän tyhjä. Tarkemmin kun katseli purkkia, niin se ei ollut mitenkään kiinni, kannessa ei minkään näköistä naks-systeemiä tai muuta lukitusta, ei edes palaa teippiä. Sen kohtalo ei ollut muuta kuin aueta. Ilmainen tuote, joten ei siitä kehdannut edes ääntä nostaa. Surkuhupaisaa naurua kyllä. 

Ilmainen kuivanappulapurkki antanut periksi, mutta missä nappulat...

...nappulat valuneet toiseen päähän.

Suuri laatikko lanseerattiin kissoille kaksioviseksi koiran kopiksi ja eka laatikossa sai nappulayllätyksen. Sitä ennen suurimmat nappulamäärät äyskäröitiin talteen, ettei ihan ähkyksi mennyt. 

Ja kun laatikko on iso, on siitä muodostunut uskaliaimmille kissoille läpijuoksutunneli. Nappulat on jo aikapäiviä sitten syöty:)

Sofi laatikossa haistelemassa irtonamuja, Hannu odottaa

  

Palloilun klassikko on palannut

Pesosen porukoilla on vuoden jälkimmäisen puoliskon verran asustellut myös sijaiskissoja ja kun näillä veijareilla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta kissojen leluista, niin pehmeät pallotkin olivat lähinnä puruleluja. Jossain vaiheessa lattiat olivat täynnä pientä pallomurua ja henkilökunta olikin huolissaan pallojen kestävyydestä ja riittävyydestä. Palloja katosi, ne kuluivat pois. Humps. 

Vasemmalla röpötetty pallo

Jossain vaiheessa myös Pesosen suureksi klassikoksi muodostunut käytäväpalloilu oli hengähdystauolla ja henkilökunta pelkäsi sen päättyvän tähän sijaiskissojen palloterroriin. Itse asiassa koko Pesonen tuntui olevan hieman tauolla leikkimisestä  ja vietti enemmän aikaa itsekseen. 

Palloilun klassikko käytäväpallo on palannut ja nyt myös keittiön puolelle

Marraskuun aikana tilanne on kuitenkin normalisoitunut ja Pesonenkin pyörii jaloissa entiseen tapaan. Viime viikkojen aikana on myös tuo harrastelajien klassikko eli käytäväpalloilu palannut ohjelmistoon ja itse asiassa se hieman laajeni keittiön puolelle. Teema on sama eli palloa käytävän päähän ja tassulla kyytiä. Jossain vaiheessa pallo suuhun ja kantoon kurinan kera. Mikäli henkilökunta istuu sohvalla, tulee Pesonen sohvan luokse huutamaan pallo suussa. Kokemuksen perusteella Pesonen kiljuu, että rapsuttakaa! Ja kun Petskiä silittää tai rapsuttaa, pallo putoaa kurahduksen kera! Eikä peliajalla ole väliä, yölläkin homma toimii!

Se meni sitten kolaamiseksi

 Hannu on siitä ovela veijari, että se tuntuu arvaavan milloinka hänen vuoro on lähteä lääkäriin. Se on sellaista alta kulmain katselua ja tarkan korvan päivää - sellaista ympäristön ja tilanteiden jatkuvaa tarkkailua. Eli Hannu tiesi joutuvansa lekuriin. Tällä kertaa Hannu sai kaverikseen Pesosen. Pesonen sukelsi koppaan kiltisti, mutta Hannu meni muutaman murahduksen saattelemana. Lääkärissä Hannu oli sitten hyvää pataa ja alun peitossa piilottelun jälkeen halusi seurata naamatusten lääkärin tutkimuksia. 

Mitäs tässä kun en tiedä mitä tässä, yrittää Pesonen tuumata

P E S O N E N

Pesosella oli vuorossa hammaslääkäri reissu ja sen retken tuloksena kaksi hammasta jäi sille tielle. Alkaa olemaan Petskillä kohta suu tyhjä, sillä ennestään on jo 12 hammasta poistettu. Kaikki nyt poistetut hampaat olivat poistettavassa kunnossa, huonoja, särkeviä ja jossain määrin "lahoja" hampaita. Muuten käynti noudatti hammaslääkärikäynnin normaalia kaavaa, kopituksineen, nukutuksineen jne...

Kotona olikin sitten tokkuraisen Pesosen kanssa surullisen hupaisaa, kun rouva nukutuksen jälkihöyryissä yritti tyhjentää pehmeän ruuan kippoa. Ei siitä mitään tullut. Pesonen oli kuitenkin sen verran hereillä, että sen lääkärin määräämän pienen annoksen pehmeää ruokaa uskalsi antaa. Koko toinen poskipuoli ja viikset olivat ruuasta törkyiset kun Pesonen kolasi lautasta. Sellaista naamalla ruuan työntämistä se oli. Sitä kesti tovin, kunnes rouva alkoi oikeasti heräilemään ja pesemään naamaansa.

Nappulakielto kestää vielä parin päivän ajan. Toiseen poskeen on ilmestynyt pieni skraapama jota nyt seurataan. Skraapama on siinä kohtaan, josta toinen hammas poistettiin, joten mahtaisiko siellä tikit kutittaa. Skraapamaa seurataan ettei se suurene tai tulehdu.

Kolaamiseksi meni kun Petski puskee ruokaa

H A N N U

Hannu piipahti perustarkastuksessa, joka sisälsi mm. verinäytteen oton sisältäen  FELV/FIV - testin. Kuntoluokaksi tuli tukeva, mutta painoltaan sama kuin ennenkin eli poliittisen korrektin kauniisti sanottu / vihjaistu henkilökunnalle seuraamaan Hannun painoa.

FELV/FI -testi, joka tehtiin mahdollisten uusien sijaiskotikissojen vuoksi oli negatiivinen. Mielenkiintoisin lukema löytyy kuitenkin Sdma-arvosta, joka likipitäen vuosi sitten oli arvojen mukaan sen verran koholla, että keikuttiin arvoasteikon rajalla ja Hannulle vihjailtiin alkavaa munuaisen vajaatoimintaa. Nyt SDMA-arvo oli laskenut yhdellä, ollen 13 (asteikko 0,00 - 14,00). Kiinnostavin poikkeama tulkittiin kreatiinista, joka vuosi sitten oli 265 ja nyt 258 (asteikko 80-203). Kreatiini on munuaisarvo, mutta myös lihasarvo. Ja koska Hannulla on urea ja sdma munuaisarvot normaalit, niin kreatiini voi olla muustakin syystä hieman koholla kuin alkavan munuaisvajaatoiminnan vuoksi! Lääkäri lisäsi lausuntoonsa vielä, että tilanne (munuaisten vajaatoiminta) ei vaikuta edenneen mitenkään veriarvojen valossa. Viestin loppuun lääkäri lisäsi Hannulle vielä terveiset, että nähdään siis hammashoidossa! Näin tehdään.

Hannu otti lääkärikäynnin rennosti

Putkeen meni

 Kissojen tunnelin kovan käytön johdosta tunnelin tikkaukset olivat ratkenneet niin, että sieltä törrötti ikävästi metallinen jousi, sellainen silmänpuhkoja. Koska korjaaminen vaikutti liian työläältä, ei vikaan voinut reagoida muuten kuin hankkimalla turvallisempi kissatunneli. 

Liekö värien harhaa, mutta uusi tunneli vaikutti hieman pienemmältä ja ahtaalta. Vai olivatko kissat pulskistuneet parissa yössä. Niin tai näin, niin tunneli lattialle vaan kokeiltavaksi. Liekö värin harhaa vai tunsivatko kissat itsensä pulskemmiksi, mutta uusi tunneli ei het miten vetänyt puoleensa. Ajan kanssa ajoon, ei mikään kiire. 

Lopulta rapina alkoi. Pesonen tapaili tunnelin suuaukkoa ja sukelsi sisälle! Pesonen, tuo porukan rohkein kissa, joka tepastelee ulko-ovellekin kun käytävässä rapiseekolisee. Sinne tuo solahti, eikä makkarat ottaneet yhtään vastaan. Sen verran Petskiä kuitenkin jännitti, että päätti käyttää puolivälin pakoaukkoa hyödykseen ja pullahti siitä ulos. 

Näin oli tunneli sisäänajettu puoliväliin asti. Nyttemmin tunneli on ajettu sisään ja ryttyyn eli käyttöön otettu koko komeudessaan! 

  

Arkikuva #14

 

Arkikuva #14, sähkökaappi Hyvinkää

Henki vaarassa

Viikottaisen kissojen astianpesun yhteydessä paljastui Fresh flow deluxe juoma-automaatista hengenvaarallinen vika, sillä vettä pyörittävän moottorin sisemmät johdot olivat tulleet esiin. Paljasta johtoa ei näkynyt, mutta mahdollisuus suurempaan vaurioon oli asteen lähempänä. Laite meni välittömästi käyttökieltoon ja vaatekaapin uumeniin. 

Fresh flow automaatin vaurio

Tilalle löytyi korvaava automaatti, sillä erotuksella ettei laitteesseen ole tällä erää sopivia suodattimia ja sen lisäksi vesi tulee deluxe mallin valuvan version sijasta putoavana versiona - hieman niin kuin letkun päästä lorottaen. Laite pitää myös aavistuksen kovempaa ääntä.

Pesonen on tykännyt juoda deluxin valuvasta laitteesta ja tämä uusi äänekkäämpi hökötin olikin Petskille nokkavampi laite. Jo pelkkä ääni oli Petskille varauksen paikka ja Pesonen lähestyikin laitetta hapuilevin askelin. Vettä teki kuitenkin kovasti mieli ja Petski työnti nenäänsä lähemmäksi. Pirulainen! Se tuli nokille! Pesonen oli työntänyt nenänsä noron alle ja pelästynyt. Siihen jäi jano, sillä Pesonen otti tassut alle ja häipyi paikalta.

Hmm, tässäkö juoma-automaatti, miettii Pesonen

Yritämme elvyyttää viottunutta deluxe - mallia ja tilasimme Zooplussasta uuden moottorin. Pelkkä moottori on puolta halvempi kuin kokonaan uusi automaatti. Vanha deluxe malli on hyvä kuntoinen, pitkälti sen viikottaisen huoltamisen ansiosta. Se on sitten eri juttu, sopiiko uusi moottori tähän vanhaan malliin, mutta mikäli ei sovi, niin tilaamme uuden juoma-automaatin kokonaisuudessa. Onpahan sitten vaihtomoottori valmiina. 

Ei ole tainnut Pesonen vielä uutta vanhaa automaattia kesyttää ja täällä onkin koputeltu lattialla makaavia vesiastioita, jotta Petski muistaa ja tietää missä talon muut vesipisteet ovat. Ei Pesonen, eikä kumppanit ilman vettä jää.

Perskule, nokille tuli! 

  

Kulmurissa rei`ät ja tavaraa pois.

1970-luvulla lähikaupat olivat kyllä eri symppiksiä käydä asioimassa, vaikka ei se oma asiointi jaffa-pulloa tai jätskitötteröä kummempaa ollut, mutta muistijälki niistäkin on jäänyt. Kissanruokahylly tuohon aikaa taisi olla yhden purkin pieni kolo "jossain". Nyky kissanruokapurnukoiden ostaminen ei ehkä ole niin symppis touhua kuin lähikaupassa asiointi, mutta helpoksi se on mennyt. Nykyään Saksa ja zooplus kun ovat kevytrakenteisen seinän takana toisessa huoneessa tai parhaimmillaan Saksa lepää takana perstaskussa. Vaan ongelmattomaksi moinen helppous ei elämää tee. 

Zooplussan tilausta tehdessä on hyvä olla hieman tarkkana sen suhteen kuinka paljon tilaa ja mitä tilaa. Tilasimme suht normaalin isomman katraan annoksen. Ei olisi kannattanut. Pienempi paketti olisi solahtanut postin kuljetukseen, kun taasen tämä isompi paketti päätti tulla postnordin kautta. Ok, nykyään diginatiivien aikana kaikki hoituu älymystön reittejä pitkin digitaalisesti, kunhan suostuu siihen nöyrtymään. Oli pakko nöyrtyä, muuten olisi ollut vaarana, että paketti palaa Saksaan. Kun ei ollut kotona, pakettia ei saanut. Ei oltu päivällä kotona, koska olimme töissä - ei pakettia. Ystäv... koulutettu asiakaspalvelija infosi, että oveen voisi jättää lapun jossa antaa valtakirjallisen luvan jättää paketin oven taakse, kunhan lapussa on ovikoodi ja puhelinnumero. Emme halunneet ovikoodia kaikkien nähtäville, saatika puhelinnumeroa - painotin sitä. Ja sitä paitsi ovikoodi lapussa olisi ollut vasta oven takana, johon tarvitaan ovikoodi. Vaihtoehtona oli myös ladata appi. Appi, en tiedä edes kirjoitetaanko se noin, enkä halua tietääkään. Appi ei kiinnostanut, mutta nyt pakotettiin. 

Postnordin toimittama zooplus paketti

Lopulta paketti tuli apin jälkeen oven taakse ja pakettiin oli teipattu A4-paperi, jossa luki mustaa valkoisella ovikoodit, nimet ja puhelin numerot. Siis periaatteessa se valtakirja, jota en alun perin halunnut omin toimin oveen laittaa, oli tulostettu ja teipattu postnordin välityksellä zooplussan pakettiin. Äh. 

Paketti oli kuitenkin perillä, yhtenä kappaleena - siis tarkoitan yhtenä laatikkona. Toisessa päädyssä oli vahvat postnordin teippaukset eli paketti oli matkoillaan saanut osumia. Eikä mikään ihme, sillä zooplussalla oli tavarat laitettu yhteen laatikkoon ja lätkäisty tarra laatikon päälle, josta selvisi että paketin paino oli rapiat 31 kg! 31 kiloa! 

Lopulta yksi 400 grammainen Feline porta oli jäänyt matkan varrelle ja kissojen joulukalenteri oli saanut ryttyä. Vikailmoituksen jälkeen saimme zooplussalta prosenttikorvauksen Feline portasta ja täyden korvauksen joulukalenterista. Terkut olisi mennyt myös postnordille, mutta palautetta antaessa olisi automaattisesti liittynyt johonkin "klubiin" tms. Olkoon nordilaiset palverissaan tyytyväisiä kun menee virheprosentin pysyessä alhaalla noinkin hyvin. 

Seuraava zooplussan tilaus tehtiin tarkemmin kalkuloimalla ja pitäen paketin painon ja koon sen verran pienenä, että se ohjautuu postin palveluihin. Pysynnee itse tavarakin paremmin kunnossa.

Jetta

Zooplussan paketissa oli selvästi kulma kärsinyt, voinee puhua kulmurista. Tuttu tapaus Jetalle. Kävimme vuosittaisella etelän matkalla, eli Jetan kanssa Veikkolassa (Anident). Aamuaika syksyllä, ajoa rapiat 50 km ei ollut mukavin lähtökohta. Onneksi syksyyn sopiva pimeän laskeva ja raskas sade ei osunut tuohon aamuun. Kaiken kaikkiaan meno-paluu matkalla näimme kuudessa eri kohtaa n. 16 peuraa, lähimpien kahden juostessa parinkymmenen metrin päästä etupuskurista. 

Toimenpiteet: paikallispuudutus, E-suukirurginen valmistelu, Rtg-kuvaus, hampaat, seur. filmit #0 ja 2. Oper-anest, 1-2h kissa, E-poisto muun tmp:n yht, 60min kissa, E-tark ja rtg, kissa, E-hammashoidon tarkastus.

Selkosuomella edellinen; kahden hampaan poisto. Kulmuri ja toinen hammas. Ilman Jetan käyttämistä vuosittain hammaslääkärissä ja sydämen vuoksi nimenomaan Anidentissa, ei Jettaa olisi. Se sanottiin suoraan. Sairas hammas säteilisi tahollaan sydämeen ja se olisi Jetalle liikaa. Jetan sydän sykkii Säkkijärven polkkaa, mutta sekin väärinpäin soitettuna ja taitaa olla vielä eri soittonopeuskin. "En koskaan ole kuullut moista hullua rytmiä", sanoi lääkäri Luotonen. Tämän kertaisen käynnin hinnalla olisimme saaneet yhdelle hengelle viikon matkan Ocean beach clubille Kyprokselle tai Samsung 75" 077 älytelevision tai vuoden 2005 Ford Focuksen Oulusta. Oulu on kiva paikka, mutta niin on Jettakin! Kyproksen hiekka jää Kyproksen rannalle, liika tv:n katsominen passivoi ihmisen ja Ford focuksen kanssa ei voi nukkua - Jetan kanssa voi! 

Kissanruokapurkkien läpäreet odottavat Jetan leikkejä

Vajaan viikon ovat pahvisten kissanruokapurkkien avausläpäreet vielä pitkässä kaapissa turvassa ja nappulakielto päällä. Nappulakielto on hieman mennyt Jetalla tunteisiin ja ottanut koville. Vajaa viikko vielä, se menee nopeasti. Sen jälkeen olisi vielä lopputarkastus, johon lääkäri antoi luvan vaikuttaa kotona. "Jos saatte valokuvan Jetan operoidusta hampaasta, voin tarkastaa kunnon siitä". Jokainen joka kissoja on vähänkin kuvannut, tietää että nukkuvasta kissasta saa valokuvan. Piste. Loppu kissojen valokuvaaminen on sitten magiaa ja monien sattumusten summaa. Jetta, joka ei koskaan edes haukottele. Onneksi hampaan tarkastuksen voi tehdä myös "manuaalisti", joten ei Jetta oman onnensa nojaan jää. 

Sijaiskissa Manta

Tohinaa torpassa ja sen ulkopuolella. Hämeenkyröläinen sijaiskissa Manta tekee lähtöä uuteen kotiin. Pariskunta etsii omalle kissalle rauhallista kaveria joka ei poksu, eikä sähise. Manta voisi hyvinkin olla sellainen kaveri ja luovutus on papereita vaille valmis. Manta kävi viikolla korvien tarkastuksessa, jossa korvat vielä puhdistettiin ja samalla luotiin pikainen silmäys yleiskuntoon. Manta on tsekattu ja terveen paperit saanut. 

Henkilökunnasta 50% on iskenyt silmänsä uusiin raapimapuihin ja juoksupyöriin (jota ei taloudessa vielä ole). Vähän niin kuin autokuume. Toinen 50% toppuuttelee ja anoo nyt oleville puille lisää raapimisaikaa. 100% henkilökunnasta odottelee Jetan kanssa nappulakiellon päättymistä. Koko konkkaronkka ei odottele mitään vaan toteaa syksyn painavan päälle ja nauttivan pimenevistä illoista. Näin. 

Eläinten päivä

Tänään 4.10 on eläinten päivä ja tästä alkaa samalla eläinten viikko. Eläinten päivää on vietetty ensimmäisiä kertoja 1930-luvun Firenzessä, Italiassa.

Laku tutustuu hiiriin

 Pesosen porukoilla eläinten päivää on nyt puoleen päivään mennessä viettetty aamiaisella ja keittiön kaapin aarteilla eli Vorssan ja paikallisen kivijalkakaupan hyllyistä löydetyillä hiirillä. Leluhiiriä molemmat. Toinen rapisee, toinen ei. Toinen eli rapiseva oli ajateltu Pesoselle ja toinen lopulle porukalle. 

Pesonen käyttäytyy ja antaa leluhiirenkin olla rauhassa

Sijaiskissa Maura on armoton; hiiri saa kyytiä

Pesonen oli kylläkin enemmän kiinnostunut henkilökunnan sormesta kuin rapisevasta hiirestä ja toinen hiiri meni heti kovaan käyttöön. Laku ja sijaiskissa Maura nappasivat vuoronperään hiljaista hiirtä suuhunsa ja retuuttivat sitä. Lopulta Lakulle kelpasi lanttukin. 

Tänä vuonna SEY:n eläinten viikon teemana on jännittäviä eläimiä.

...ei armoa. Maura jaksaa

Ring ring!

 Ei ole tavatonta, että Pesosen porukassa yksi jos toinenkin pysähtyy tv:n ääreen katselemaan ohjelmia. Parhaimmillaan luonto-ohjelmat ovat kissojen kokkiohjelmia tai jokin urheilutapahtuma pomppivine palloineen kiinnostaa ärsyttävyydessään. Äänet saattavat välillä pysäyttää tai pelästyttää. Tällä erää pahin pelästyttäjä on Salatut elämät, sillä liki jokaisessa Salkkari jaksossa joku soittaa ovikelloa. Se tyhjentää olohuoneen kissoista. Ja se mikä tuossa ring ring ring - episodissa on ärsyttävintä, niin se ettei Salattuja eloja tarvitse edes katsoa, vaan riittää kun hetkeksi kääntää kanavan Salkkari kanavalle, niin ovikello soi!? Kokeilkaa. 

Uusin ja oudoin ruutu rysä tuli pari päivää sitten, kun Laku pysähtyi ruudun ääreen. Ohjelman nimi oli Ilmastoihmeitä ja mahtikoneita. Hä! Ilmastoihmeitä ja mahtikoneita. Kyllä! Tiistaina 4.10 jakson nimi on Maalämpö on todella syvältä ja siitä viikon päästä tulee Labraruoka - parempi mieli. Ohjelma jäi henkilökunnalta näkemättä, mutta lienee viisainta olla viikon päästä tv:n ääressä koko porukan voimin. Ring Ring! 

Salaattirosvo yhdeksän vuotias

Se on nyt sitten salaattirosvo yhdeksän vuotias. Aika juoksee kuten hirvi, Aki Kaurismäkeä lainaten. Salaattirosvo on Pesosen tytär Sofi. Juhlittu on maltillisesti - ehkä suurin taakka on ollut itse juhlakalulla, joka on ollut sekä Hannun, että Lakun syötävänä. Juurikin näin, niskaan hypätty ja järsitty. Sellaista kissamaista, kaverillista "maistelua".

Hannu onnittelee Sofia!

Humpalla jatketaan, Kullervo Linnaa, Silmät tummat kuin syksyinen yö. Sofi ei musiikista perusta, mutta Pesonen tuohon viereen tuli pötköttelemään. Sofi on hieman oman polun kulkija, satunnaisten rapsutusten rakastaja. Toisaalta havaintona voinee pitää, että vanhemmiten sellainen syvän nautinnolisen, sormien hukuttamisen turkkiin rapsuttaminen on lisääntynyt. Rukki päälle-rapsutuksia. Onhan yhdeksän vee jo 52-vuotias ihmisen iässä ja jokainen joka on tuon likapyykin rajaan raahustanut, tietää mitä on elämästä nauttiminen eli jokainen palveluksi saatu teko on hemmottelua. Siispä jatketaan salaatin kantelua ja sormien hukuttamista. Hyvää syntymäpäivää Sohvi!

  

Kauppaan mennään ja kotiin tullaan pää puskassa

Ruokakaupasta kotiintulo on aina tapaus. Ja nyt tarkoitetaan henkilökunnan kauppaa, josta pääosin ostetaan kurkkua, kooka kolaa, kauramaitoa, leipee, banaania ja tän tämmöisiä juttuja. Aina väliin reppuun ympätään kissoille tarkoitettuja sapuskoja ja jotain herkkuosastoon kuuluvia juttuja. He-vi eli hedelmä- ja vihannesosastolta kannetaan molemmille vihreää eli salaattia kahden jalan moottoreille ja kissanruohoa neljän jalan kulkureille. Salaattia saa joka päivä, mutta kissanruoho on paikoin kortilla. 

Tänään kaupasta tuotiin kissanruohoa. Ja Sofi ei emmi syödä kuormasta

Kotioven narahduttua ja henkilökunnan saapuessa eteiseen, kömpii kissa jos toinenkin, suunnasta jos toisesta katsomaan kaupasta saapuneita. Vähintäänkin toinen reppu retkahtaa suoraan eteisen lattialle, seuranaan pari kangaskassia. Raskaammat tavarat, kuten kuuden purkin kauramaitosatsi viedään saman tien keittiö tasolle. Iso säkki vessapaperia tipautetaan vapaana olevalle "tasolle". Mikä se milloinkin sattuu olemaan.

Salaatit eli salaatti salaatit ja kissanruoho pakataan yleensä kangaskasseihin - kasseihin jotka lasketaan eteisen lattialle. Kangaskasseilla on tapana pötköttää lattialla suuaukko auki, jolloin vähintäänkin tuoksut tulvahtavat ilmoilleen. Herättävät hyvän hajuaistin omaavat kiinnostumaan. Yleensä sinne saa ihan näköyhteyden, jos joku sattuu lattianraossa sinne kurkkimaan. 

Viikko sitten kaupasta kannettiin henkilökunnalle salaattia. Ja Sofi syö
kuormasta

Sofi ei ole ronkeli eikä juurikaan kysele "saako jo ottaa ottaa" - kuulumisia, vaan Sofi tulee ja ottaa. Sofi työntää ronskisti päänsä kassiin ja etsii vihreän - oli se sitten salaatti salaattia tai sitten kissoille tarkoitettua omaa ruohoa. Mums mums mums, pää puskassa, suu käy ja salaatti vihreä katoaa. Paikoin homma vaikuttaa melko ronskilta toiminnalta, mutta menepä kieltämään. Kunhan jättää työleivän väliin muutaman lehden. Henkilökunnan onneksi, kissanruohoa on tarjolla liki aina. Näin sopu säilyy ja kaikki ovat iloisia. 

Vihreä kielinen kissa - Sofi

Punkkia ja Hannibalia

 Punk on 70-luvulla syntynyt vastakulttuuri ja Hannibal (Lecter) tunnetaan paremmin elokuvasta Uhrilampaat. Kyllä, käytetään näitä kahta reippaanlaista kulttuuripolkua aasinsiltana Jetan ja Pesosen eläinlääkärikäynnille.  

Sekä Jetta, että Pesonen ovat syksyn aikana menossa hammaslääkäriin ja sitä varten piipahdimme verikokeissa. Petski on menossa on n. kuukauden päästä ja Jetta tulee piipahtamaan Veikkolan Anidentissa heti kun sopivia aikoja löytyy.

Pesosella lääkäriin lähtiessä hieman hermot pinnassa

Pesosen lääkärikäynti meni hienosti lukuunottamatta pientä hermostumista kotona kopituksen jälkeen. Pesosesta on tullut perin raivoisa mielensäpahoittaja ja sen hän ilmaisee pulikoimalla kuljetusboxissa minkä kerkiää. Näin kotona, mutta kun lääkäristä poistuimme, oli rouva tyventynyt. Itse lääkärissä olo sujuu mallikkaasti. Maltillisesti antaa Pesonen lekurille työrauhan. Korvat, silmät, suu, vatsa ja sydän; kaikki ok! Purtilot täyttyvät ja rouva saadaan muutenkin perustutkittua mallikkaasti. Mikäs ollessa kun lääkärikin kehuu, että turkki kiiltää ja habaa löytyy!  

Jetta olikin toista maata! Kotona kopitus onnistui, mutta lääkärissä alkoi tapahtumaan. Murinaa ja heiluvaa tassua. Minua ette muuten räpläile! Karvan leikkurin ääni oli Jetalle liikaa! Ensin kapaloitiin, sitten koteloitiin.  Aste asteelta meno yltyi hurjemmaksi. Jetta päätettiin laittaa kissakassiin eli toisin sanoen käsittelykassiin ja kun sekään ei vielä auttanut, pyysi lääkäri hoitajaa tuomaan Hannibalin. Hannibal on koodinimi kuonokopalle. Kuonokoppa syvällä naamassa Jetta haukkui ja murisi ja vatkasi päätään. Ja kun Jetan kaoottinen sydän sanoo mitä haluaa, niin rauhoitteet ovat riski. Tosin pelkäsimme Jetan puolesta nytkin, sillä sydämen rasitus näkyi rimpuiluna. Putkilo saatiin Jetaltakin täyteen ja myös Jetan tulokset olivat hyvät! 

Jetta yllätti henkilökunnakin hieman raivoisalla olemuksella

Palataan Pesosen porukoille tulleisiin sijaiskotikissoihin Mantaan, Miinaan ja Mauraan ja n. kuukauden päähän. Kaikki on mennyt "ihan ok", kissat ovat reipastuneet - varsinkin Maura jota välillä joudutaan jopa pyytämään sylistä pois. Niin on hellyyden kipiä.

"Ihan ok" ja vielä kursivoituna. Haiskahtaa ja niin se tekeekin. Alku vaiheessa meille saapumisesta Miina ja Manta alkoivat rapsuttelemaan ja päätimme poistaa mahdollisen allergia reaktion vaihtelemalla ruokia. Rapsuttelu jatkui, mutta oli rauhallista, ei jatkuvaa. Sitten alkoi Maura rapsuttelemaan. Ja lopulta omat kissat yksi toisensa jälkeen. Ei ehkä ollutkaan kyse ruuasta ja allergiasta. Moinen mania oli tutkittava ja veimme sijoituskissa-kolmikosta parhaiten käsiteltävissä olevan eli Mauran lääkäriin. 

Asia oli selvä. Lääkäri otti näytteen ja saman tien tutkimuspöydällä vilisti vaalea, pari millinen korvapunkki! Ja toinenkin! Ei siihen tarvittu edes kaukoputkea.  Korvapunkki ei sinällään ole vaarallinen, mutta todella ikävä. Se syö kuollutta ihokudosta ja aiheuttaa voimakasta kutinaa, sekä kuivaa, tummaa, kahvinporomaista eritettä. Näihin faktoihin pohjaten edessä oli kahdeksan kissan punkkihäädöt!

Niskavalelu karnevaalit

Mukaan lääkäristä saatiin kaksi strongholdia niskavaleluun ja apteekkiin resepti kuudelle kissalle. Apteekissa meille kerrottiin ettei strongholdia ollut, se oli loppunut koko Uudeltamaalta - tilaamalla saisi kahden kk:n päästä. Farmaseutti soitti eläinlääkärille ja tiedusteli vaihtoehtolääkettä ja sellainen oli stronghold plus. Sitä ei kuitenkaan ollut siinä apteekissa, mutta toisesta apteekista löytyi - löytyi yksi paketti (paketissa on 3 kpl). Tarvittiin siis vielä kaksi pakettia. Ne laitettiin tilaukseen. Tilaus oli noudettavissa seuraavana päivänä.

Vielä oli kuitenkin ratkaistavana se miten annetaan niskavalelu kahdelle aralle kissalle, Mantalle ja Miinalle, joita ei saa silittää tai edes koskea. Marssimme toiselle eläinlääkärille, josta saimme varattua seuraavalle päivälle ajan kahdelle kissalle niskavaleluun. Sellainen pikainen toimenpide. 

Seuraavana päivänä paikanpäällä selvisi, että olimme saaneet hoitaja-ajan ja siellä nostettiin tassut pystyyn, ettemme pysty valeluja laittamaan. Tulevat silmille nämä kissat. Tovi keskusteltiin ja oiottiin edellisen päivän ajanvarauksia. Lopulta Manta ja Miina viettivät viitisen tuntia lääkäriasemalla ja lääkäri valeli niskoja muiden töiden ohessa. Olivat loppujen lopuksi myös ystävällisesti putsanneet kissojen korvat. Sillä välin kun Manta ja Miina olivat lääkärissä, hoidimme loput kissat edellisenä päivänä apteekista tilatun stronhold plussan kanssa. Seuraavat luppoajat menivät kotia siistien ja kissapeti pyyhkeitä pesten. Punkki punkilta koti puhtaammaksi.

Palataan Hannibaliin, sillä osin tämän vuoksi Jetta oli hetken Hannibalina, kun molemmilta kissoilta, Jetalta ja Pesoselta kurkattiin myös korvat verikokeen yhteydessä. Korvapunkkihäädöstä oli jo kulunut sen verran aikaa, että tuloksia oli jo nähtävillä. Puhtaat punkeilta olivat. Pessimisti ei kuitenkaan pety, on tuttu sanonta ja jokaista rapsutusta seurataan. Jos on tarve, häädöt uusitaan. Se mistä korvapunkit tulivat, on arvoitus. Helpoin tie johtaa sijaiskissoihin, mutta niille on häädöt tehty ennen tänne tuloa. Toinen väylä johtaa kissatalon myyjäisiin, josta ostimme kissapedin peiton. 

Hyvän ruuan ystävä sijaiskissa Manta

Leikkejä rakastava sijaiskissa Miina

Sijaiskissat eivät enää ole Vihreässä huoneessa lukkojen takana, vaan temmeltävät ja ruokkivat henkilökunnan yörauhaa muiden mukana. Maura on juurtunut niin hyvin Pesosen porukkaan, että näyttää vahvasti siltä että se on jäämässä taloon. Vielä ei papereita ole kuitenkaan tehty. Katsomme tilanteen tarkemmin, kun Manta ja Miinan kohtaloon tulee selvyyttä. Viikonlopun aikana on Mantasta ja Miinasta lähettetty kuvat ja kissat alkavat etsimään uutta kotia. Molemmat ovat vielä aran oloisia, mutta viihtyvät ihmisten seurassa. Miinalle maistuu leikki ja Mantalle ruoka - molemmille monipuolisesti.

Kahdeksan kissan kaitseminen on työlästä, mutta toisaalta se tuonut myös tuulahduksen. Samaa pohtinevat myös porukan omat kissat. Tärkeintä on ollut totuttaa sijaiskissat ihmiseen ja se on osittain onnistunut. Etäisyyttä pidetään maalaisjärjen verran. Niin on hyvä.  

 

 

 

Hannu viettää jees-päiviään

 Hannu viettää jees-päivää! Saa tehdä mitä vaan ja ylipäätään saa mitä haluaa! Ja koska on Hannu kyseessä, niin Hannu vietää itse asiassa jees-viikkoa! Ja kun on Hannu kyseessä, niin Hannu viettää jees-kymmentä päivää, sillä Hannu viettää 14-v synttäreitä! 

Hetkinen - kymmenen päivää!? Jokseenkiin joo, sillä kuten löytöeläinten kohdalla, myös Hannun kohdalla syntymäpäivät ovat hieman hakusessa. Tauno oli saapunut kissatalolle 18.2.2009, "n. puolivuotiaana" ja .... Tauno? Papereissa luki Tauno. Jep jep, niin kuin Tauno Suuri (Tauno Palo). Ja tästä pääsemme tuohon kymmeneen päivään. Taunon päivää vietetään elokuun 28. ja tuosta luovutuspaperiin kirjoitetusta Tauno-nimestä olemme myös päätelleet, että Hannun syntymäpäivä olisi ehkä tuo Taunon päivä eli 28. pvä. Eli kymmenen päivän jana. Mutta koska varmuutta ei ole, pitäydymme (myös) painetuissa päivämäärissä.  

Meille kelpaa kymmenen päivän kemut. Hannu saa pitää kymmenen päivän jees-päivät. 

Onneksemme Hannu on hyvin joviaali kaveri, sillä Hannu osaa halutessaan olla melko riehakas kaveri ja siitä kertoo postauksen kuvasarja, jossa Hannu on  joviaalisuuden hetkeksi unohtanut ja päättänyt tempaista jees-päivän ihan omin luvin! Näitä päiviä sattuu vuoteen muutamia.

Hannu on kuitenkin ollut Hannu alusta pitäen. Vaikka luovutuspapereissa luki Tauno, luki siellä myös Hannu. Tauno oli talolla vaihdettu Hannuksi ja koska on Hannu on pesussa kestävä nimi, Hannu sai olla Hannu. Mitä sitä hyvää nimeä sörkkimään.

Hannussa ei vieriviä vuosia juurikaan huomaa, muutoin kuin lisääntyneessä unen tarpeessa. Leikki maistuu, ruoka maistuu ja sosiaaliset taidot ovat terässä. Hannu on Hannu - Golden brown. 

Miina, Manta ja Maura

Reilu kuukausi sitten majoitimme sijaiskissat, tyttöporukan Mauran, Miinan ja Mantan, jotka tulivat Hämeenkyrön Kissankulmasta yhdellä kyydillä, yhdessä kuljetuslaatikossa. Alku meni jokseenkin niin, että kun lauantaina kyseltiin, sunnuntaina viestiteltiin, niin tiistaina soiteltiin ja keskiviikkona sovittiin. "Onko huominen ok. Sopiiko kello 17.30?" ja sopihan se. Auto oli menossa huoltoon, mutta sen ehtii saamaan hyvissä ajoin pois ja vielä ehtii laittamaan kotona Vihreän huoneen sijoituskissoille tip ja top. Torstai iltapäivällä tuli kuitenkin viesti aikataulun aikaistamisesta, sillä vapaana ollut auto jolla kissat kulkevat, olisi meillä jo klo 15.30. Auto meni joka tapauksessa huoltoon, mutta Vihreän huoneen tip ja top laittoon tuli kiirus. Oli huoneessa kaikki jo suurin piirtein ok, mutta vieraille kissoille halusi antaa heti rauhan. 

Manta, utelias ja samalla pelokas. Koskaan ei ole kameraa nähnyt

Sijaiskissojen kuljetus saapui, kuljettaja pudotti kantokopan meille ja jatkoi matkaansa vielä etelään vieden toiseen paikkaan muita sijaiskissoja. Kaikki vapaaehtoistyönä. Tärkeää työtä. 

Kissat poksuivat, olivat tehneet hätäkakat ja tietysti haisivat. Kolme rääpälettä yhdessä boxissa. Mutta nyt kissat olivat Vihreässä huoneessa, lämpöisessä ja kuivassa ja paikassa, jossa saavat ruokaa ja juotavaa ja saavat olla turvassa. 

Miina musta, Manta kilppari ja Maura raidallinen. Sukulaissuhteista ei tietoa. Kun ruokakipon laski lattialle, meni yhdeksän sekuntia kun kissat tulivat syömään. Huoneesta piti tietysti ensin poistua. Mauran oli määrä olla reippain, sillä tietojen mukaan Maura olisi ruokaa antaessa tullut puskemaan. Maura oli kuitenkin arin. Ei saanut koskea, eikä aina katsoakaan. Aluksi sähinää ja poksumista tuli pelkästä huoneeseen tulosta. Hiljalleen sai ruokaa tuodessa siivota vessan tai jäädä muuten vaan samaan huoneeseen ja hiljalleen kissat pehmenivät leikkimään.

 

Maura katselee huoneen ulkopuolista maailmaa

Kaikki leikkivät tällä erää, mutta Maura on ainoa jota saa silittää ja ottaa syliin. Edes leikin varjolla ei Miinaa eikä Mantaa pääsee silittämään. Leikki kyllä maistuu - kunhan oli leikkimisen käyttöohjeet luettu, sillä esim. perinteinen pehmeä pallo oli lähinnä purulelu. Kissat eivät osanneet leikkiä. Kaikki oli outoa.  

Pesosen porukka on ollut reipas! Sijaiskissojen saapumisesta ei mennyt pitkään, kun oma väki tuli Vihreän huoneen ovelle notkumaan, nuuhkimaan ja nostelemaan häntiä. Reaktiot ovat olleet täysin päinvastaisia mitä odotimme. Laku ja hannu ovat olleet reippaimmat ja ainoa joka on antanut suhinoita on ollut Jetta. 

Kuvasta ei näy, mutta Miinankin korvan ovat kokeneet kovia

Maura on ainoa, joka piipahtelee Vihreän huoneen ulkopuolella. Mauran ensi piipahdus tapahtui vahingossa, sillä yhtenä aamuna se livahti oven raosta ja häntä pystyssä kipitteli huoneesta toiseen. Vastaanotto Pesosen porukoilla oli sen verran ystävällinen, että piipahduksia on sen jälkeen tapahtunut enemmänkin. Olemme sulkeneet keittiön ovea ja blokanneet olohuoneen oven ja antaneet mahdollisuuden Mantalle ja Miinallekin käydä huoneen ulkopuolella , mutta ainoastaan Manta on uskaltautunut piipahtaa keittiön puolella. Hyvä niin, sillä useamman vieraan kissan käynti omien puolella olisi jo hankalasti hallittava riski. 

Kolmikko oli tietojemme mukaan madotettu, mutta elleivät "ne olleet kanaruokapaloja, ne olivat matoja" - löydöksen jälkeen madotimme kissat uudestaan. Korvia on rapsuteltu ja sen pohjalta on hieman tarkkailtu ruokavalioita ja mahdollisia allergioita. 

Maura tutkimusretkillä ja heti raapimapuun valloitus!

Miina, Manta ja Maura ovat sijaiskoti kissoja eli etsivät omaa kotia. Miina ja Manta ovat vielä arkoja, eivätkö ole valmiita jatkamaan matkaa. Mauran reipas ja oma-alotteinen käytös kielii jo pärjäävästä kissasta. 

Yhtä kissaa odotimme, mutta kolme tuli. Viisi omaa, kolme vierasta. Aika sutinaa. Hyvin on mennyt, kunhan jaksaa joustaa. Vihreän huoneen käyttökapasiteetti on hieman laskenut, mutta esim. vaatekaapin vaatteet mahtuvat hyvin hattuhyllyllekin. Aamuksi kello on väännetty pari minuuttia aikaisemmaksi ja leikitys illalla hoidetaan vuorotellen. Tärkeintä olisi saada Miina ja Manta luottavaisemmiksi, mutta pitämään päänsä. Persoonat saa ja pitää säilyä. Maura on sen jo osoittanut. 

 

Aika aika

Täällä ollaan! Edelleen. Aika on kulunut, mutta siihen on syynsä.  Pääluku on äkkiseltään mietittynä pysynyt samana, mutta kun oikein tarkastelee, niin onhan siihen tullut muutosta. On Mattia ja Moiraa. Kahlaaminen on aina hauskaa, iästä riippumatta. Siispä kahlaamaan. Selittelemään hiljaisuutta.

Täällä ollaan!

Korona

Huhtikuu meni koronassa - viikon kesti "sairastelu", mutta väsymys vei mehut pidemmäksi aikaa. Heikoimmillaan ei jaksanut sanomalehteä edes lukea. Saati siinä kunnossa harrastaa koneella kirjoittamista tai valokuvien ottamista. Kaikki tämä siirsi kaikkea päivillä eteenpäin. Almanakka nyrjähti kerta laakista.

Täälläkin ollaan!

Matti

Matti tuli taloon. Se on vienyt aikaa. Asuntoa on täytynyt järjestellä uudestaan, mm. kynnyksiä muutella. Jotta Matti kotoutuisi, Mattiin tutustuminen on vienyt aikaa. Nimensä Matti on muuten saanut entisestä työkaverista, joka tuntuu mökkimatkalla olevan joka kerta tien vieressä kävelemässä. Viimeksi sunnuntaina! Kuka Matti!? Siitä myöhemmin:)

Autoradio

Se se vasta on aikaa vienyt! Ensin ei c-kasettisoitin toiminut, sitten meni oikea kaiutin mykäksi ja sitten hiljeni koko laite. "Tuo näytille", tokaisi kaveri. Vein näytille ja vein uudestaan - vei kolmannen kerran ja vein neljännen. Tuloksena, että saatiin oikea kaiutin kuulumaan. Koko prosessi tuntui kaatuvan syliin ja päätin viheltää tee se itse - hanslankarin stressittömälle vapaalle. Otin yhteyttä autokorjaamoon. Auto on ollut nyt kahtena päivänä klo 14.00 - 19.00 pajalla ja radio kuuluu oikeasta kaiuttimesta!:) Seuraava kerta on jo varattu ja se kerta jää toivottavasti myös viimeiseksi.

Vanha autoradion raakile ja johtokaaos

Päiväkirjamerkintä toukokuu 23. pvä

"Tuntuu ettei mikään onnistu tai mitään ei saa tehtyä. Taas puljattiin radiota".

Päiväkirjamerkintä toukokuu 27. pvä

"Perkama! Mikään ei toimi. Vinkusta (autosta) kuskin puoleinen valo pimeänä, eikä netti pyöritä YLE areenaa".

Musiikki

Nuoruuteni pari lempibändiä tekivät pitkän tauon jälkeen levyt ja sain siitä vihiä. Oletin, että aika entinen on myös nykyinen. Ei ole. Kun selasin levykauppojen internet-hyllyjä, levyjä ei löytynyt mistään. Samojen orkestereiden levyt ostin aikoinaan tuosta kummun takaa, pääkadun kivijalkakaupasta ja kuuntelin orkestereita sujuvasti radiosta. Kauppaa ei ole ja radio on niiltä osin mykkä. Ja koska kahisevalla rahalla ei saa mitä haluaa, on käytettävä sähkönsinistä nettipankkirahaa ja tutustuttava ulkomaalta ostamiseen. Ensin piti löytää levykauppa missä ko. orkestereiden levyn löytyvät. Sepäs se helppoa oli! Hah. Pah! Ei ollut. Englantilaisen orkesterin levyä ei tahtonut löytyä edes Englannista! Lopulta sukelsin syvään päähän ja palasin 1900-luvun lopulla opittuihin juttuihin. Australiasta löytyi molemmat levyt ja paljon muutakin mukavaa. Mutta tämäkin projekti kokonaisuudessa vei paljon tietokone aikaa ja energiaa. Monen mutkan kautta huhtikuussa tilatut levyt ovat nyt tulossa ja tullin selvitys tehty eli tämä projekti loppuun taputtelua vaille valmis.... Onhan?

Rytmistä on ollut kaikkien näiden tapahtumien keskellä vaikea saada kiinni.  Kesälomasta on viikko pidetty, mutta sinä aikana ei ehtinyt päivittämään kokonaistilannetta. Silloin nautittiin ja yritettiin levätä ja hankkia henkistä hyvinvointia - kerrankin kun uskalsi piipahdella hiemankin julkisissa paikoissa, esim. kahdestaan luontopolulla nuotion äärellä:) Tai risusavotassa mökillä. Välissä on ollut myös kasvimaan laittoa, intensiivistä euroviisujen katsomista, taianomaisen Jukolan viestin yön kukkumista ja loukkaantuneen siilin kuljettamista.

 

Sofi ja Laku + muut

Sofi on käynyt kahdesti lääkärissä ja Laku neljästi. Sofi on tällä erää neljä hammasta kevyempi. Laku kävi pariin otteeseen Veikkolan Anidentissa, koska halusivat siellä ensin verikokeet ja sitten vasta päästiin hoitamaan hampaat. Tammiston sydänultralla varmisteltiin Lakun yleiskuntoa.  

Muuten täällä ollaan eletty kuin kurinalaisesti pellossa. Nautittu kevään ja kesän kasvavasta valon määrästä ja hikeen johtavasta lämmöstä. Viime päivien helteetkin on otettu vastaan ja kylvetty. Pesonen on täyttänyt n. 13, Jetta 12 ja Lakulle tuli 9 vuotta täyteen. Koska verhoja on pidetty enemmän kiinni, on Pesonen hakeutunut useammin makuuhuoneen ikkunalle kissanpeteihin ottamaan aurinkoa. Pallot saavat kurinallista kyytiä kuten ennenkin. 

Helteistä on nautittu - Jetta parvekkeen lämmössä

Manta, Miina ja Maura

Palataan koronan aikaiseen hetkeen. Silloin oli tarkoitus tulla yö-kyläilemään ystävämme kissa Piki. Ei tullut Pikiä, tuli korona. Jotta Piki olisi voinut oleilla Vihreässä huoneessa kuin kuuden tähden hotellissa, olimme ehtineet jo sisustamaan huonetta kissamukavaksi ja asentamaan mm. verkko-oven. No Piki ei tullut. Kevään kissauutisia selaillessa kasvoi hiljakseen tunne, että jotain pitäisi kuitenkin tehdä, jollain tapaa auttaa, sillä useissa paikoissa kissoja alkoi olemaan ja on edelleen ovet ja ikkunat täynnä. Kissakriisi! Otimme yhteyttä Hämeenkyrön Kissankulmaan ja vihjasimme, että hei, meillä olisi tilaa tarjota tilapäiskotia. Ajattelimme, että kyllä tuonne voi yhden kissan kevyesti ottaa. Tuli kolme kissaa:) Manta, Miina ja Maura ovat olleet nyt reilun viikon ja hyvin ovat pärjänneet. Arat populaatio kissat ovat löytäneet ruokakipot, toisen vessoista ja lelukepit oikeisiin tarkoituksiin.

Hienosti on mennyt myös talon kissoihin "tutustuminen". Pariin otteeseen on nenätelty, eikä suhinoita ole juurikaan kuultu. Oven välissä on verkko-ovi, jossa alaosa on läpinäkyvällä pleksillä suojattu, mutta kuitenkin niin, että tuoksut tulevat läpi. On ollut jopa yllättävää nähdä kuinka rennosti talon kissat ovat käyttäytyneet! Luulimme, että täällä mennään niskat kyyryssä, selkä notkolla, mutta päin vastoin luulojamme, täällä on hännillä morjestettu ja rennosti katseltu rajan toiselle puolelle. "Miten teillä menee? Meilläkin menee!". 

Manta, Miina ja Maura ovat kuitenkin vielä sen verran arkoja, ettei voisi kuvitella yhdenkään siirtyvän vielä uuteen kotiin. Leikin ovat löytäneet vasta pari päivää sitten, silitykselle ei ole osannut antaa vielä minkäänlaista päivämäärää. Antaa ajan pehmittää. 

Tungosta verkko-oven takana, kun Sofi ja Pesonen yrittävät tehdä
tuttavuutta sijaiskoti kissoihin

Näin täällä pörisee. Nyt toivutaan helteen tuomasta univajeesta ja korjataan autoradio soimaan kuljettajankin puolelta.  

Uunituore päivitys tietää kertoa, että toinenkin kaiutin on nyt kunnossa ja CD-levytkin ovat läpäisseet tullin. Jotta mukovoo!