torstai 21. huhtikuuta 2022

Aikansa ottaa

Ei auttanut vaikka kuinka teki kaiken mitä on valistettu, desit, maskit, välit, autokin tankattiin käsineen kanssa ja välillä ovet on auottu hihaa käyttäen. Sen että ehti tajuamaan pääsiäisen alkaneen, niin johan se sen siliän tien päättyi. Kaikki kiva meni periaatteessa roskikseen. 

Henkilökunta on ollut tämän viikon "outo", oudompi kuin normaalissa arjessa. Jo pelkästään se, että se haahuilee, vaeltaa ja örisee keskellä arkea. Ovi ei kuitenkaan käy. Kukaan ei mene, kukaan ei tule. Samaan aikaan kevät takoo ikkunapuitteita ja herättelee luontoa pyrähtelemään. Kissoilla ollut mietittävää. Kestettävää. 


Pesonen ihmettelee hikistä ja örisevää mökkyä hänen aurinkoppaikallaan

Ruokahuolto kuitenkin toimii, varsinkin kissoilla. Elävät kuin kuninkaalliset. Mutta kuvitelkaapa kun kuninkaallinenkin joutuu vilkuilemaan ja ihmettelemään. Kuvitelkaa kuninkaallisen silmiä. Sellaisia pälmäilyjä Hannu on tehnyt. Zäp zäp, eikö nuo jo lähde. Ihanko oikeesti, tänäänkin? Onkohan kissoilla jokin ihmisen sietoraja, vaikka tietävät itsekin että ne palvelevat niitä (ja rakastavat niitä tai "rakastavat"). 

Sofi on ollut lähimpänä kadottaa järkensä. Se löysi peilin sisältä kaverin. Kurkki kuin kaivoon ja sieltä kurkattiin takaisin. Meinasi juosta karkuun ja ehkä juoksikin, mutta palasi paikalle. Kurkkasi ja sama naama loisti siellä kuin edelliselläkin kerralla. Siinä vaiheessa laitoimme oven takalukkoon, ettei vain kukaan selväjärkinen sattuisi vahingossakaan pääsemään sisään ja näkisi mitä sakkia täällä asuu. 


Kaveri? Asuks sä siellä, asuks mä täällä? Sofi tekee tuttavuutta.

Posti kulkee ja kantaa mainoslehtiä ja ilmaisjakeluita. Ei mitään terveen papereita. Pikkuräppänä puskee katuhiekkaa, joka on todettu epäterveelliseksi. TV, annetaan sen olla omassa arvossa. Pesonen elää eri aistien varassa ja ottaa rennommin, mutta taitaa myös tuntea, että lämmöt ovat nousseet ikkunan ulko-, sekä sisäpuolella. Otetaan rennosti, otetaan Pesosesta oppia. Kissat ovat fiksumpia kuin ihmiset. 

Hetki tässä vielä menee. Henkilökunnan neljästä jalasta n. kolme tuntuu tällä hetkellä toimivan. Vielä nuo (kissat) pälyilevät, mutta tuntuvat tietävän, että henkilökunta on parempaan päin menossa - tarkoittavat pälyilyllä sitä, että kierrämme vielä parin päivän ajan ympyräkeittiötä ja haemme automattiikkaan uuttaa suuntaa. Aikansa kutakin.  


lauantai 9. huhtikuuta 2022

Piri



N. puolitoista kuukautta sitten jätimme Pirille jäähyväiset. Olimme ajaneet tiistaina aamuvarhain Hämeenlinnan Evidensiaan, jossa Piri tutkittiin ja tutkimuksen tulokset kerrottiin samassa paikassa pari tuntia myöhemmin. Evidensiasta tulleen soiton jälkeen tajusimme ennen tulosten kertomista tilanteen olevan huono. Piriltä löytyi kasvaimia, ainakin takavatsasta ja vasemmassa kyljestä.  

Pirin vointiin oli tullut dramaattinen muutos paria päivää aiemmin aamuyöllä, kun Piri alkoi haahuilemaan. Ensin Piri kiersi ympyrää, jonka jälkeen alkoi tauoton kävely. Piri käveli ja käveli. Hädin tuskin saimme Piriin kontaktia. Annoimme Pirille kipulääkettä, jonka jälkeen Piri nukahti.

Koska emme olleet varmoja oliko Piri käynyt vähän aikaan kakalla, annoimme mahdollisen ummetuksen hoitoon pegorionia. Päivällä tuli haiseva kakka, mutta kuluneen loppuviikon kakoista ei ollut tietoa. Kävely ja haahuilu kuitenkin jatkui. Piri käveli muita päin, ruokakippojen ylitse, käveli itsensä nurkkaan kuin robotti-imuri, mutta ei kääntynyt takaisin vaan jäi hetkeksi paikoilleen. Piri ei hyppinyt laisinkaan, eikä osannut pakittaa, vaan kampesi kierteellä nurkista pois. Piri söi jos nenän eteen työnnettiin lautanen, ikään kuin estettiin liike. 

Sunnuntai iltana annoimme lisää pegoriania, mutta mitään ei tullut. Yritimme myös varata aikoja lääkäreille, mutta kaikkialla oli ajat menneet. Maanantaina annoimme aamupäivän aikana mahdolliseen ummetukseen parafiiniöljyä kahdesti. Aamupäivällä alkoi myös puhelinsoittorumba eri paikkoihin tilanteen kartoittamiseksi. Kerroimme sen hetkiset faktat ja meitä ohjeistettiin vielä odottamaan, mutta toimimaan mikäli tilanne vielä muuttuisi. 

Kaikkea vaikeutti myös vallitseva säätilanne, sillä lumimyräkkä pakotti ajattelemaan kokonaisturvallisuutta, sillä tiet olivat paikoin vaarallisessa kunnossa. Ilman henkilökuntaa tai autoa mitään ei olisi voinut tehdä. Maanantai-iltaan mennessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olimme valmiit lähtemään Evidensiaan, Tammistoon tai Hämeenlinnaan, mutta linjoilta ei päässyt läpi - soitto kunnallisen eläinlääkärin päivystykseen ja selonteko. Faktoihin pohjautuen hän ohjeisti odottamaan vielä yön yli.

Klo 03.00 aikoihin tilanne oli pysynyt edelleen samana, mutta paria tuntia myöhemmin Piri oli ajanut itsensä nurkkaan ja hengitys oli käynyt vaivanloiseksi. Siinä vaiheessa pääsi Hämeenlinnan Evidensia päivystyksestä läpi. Emme odottaneet lumimyräkän rauhoittumista, vaan summasimme suunnan, etelän ja pohjoisen välillä, kumpi olisi mahdollisesti turvallisempi. 

 Kun lähdimme Hannu tuli ovelle saattamaan. Hannu ei koskaan aiemmin tullut ovelle, kun koppa on ollut kädessä. Ne olivat jäähyväiset.

Kasvaimet yllättivät. Aiemmilla lääkärikerroilla tutkimuksissa ei paljastunut mitään noin vakavaa, vaikka Piriä tutkittiin vuosien saatossa melko paljon. Yksikään lääkäri ei tehnyt ratkaisevaa liikettä. Evidensiassa Piri tutkittiin kuten pitää. 


Käsinkirjoitettu kortti Evidensiasta

Pirin poismeno on ollut erilainen, vaikka Piri ei ollut viime hetkinä laisinkaan oma itsensä - poismenon jälkeen elämässämme on ollut enemmän paikattavaa kuin ennalta arvasimme. Surun jättänyt reikä on ollut vaikempi tilkitä, sillä muistot pitävät sitä reikää auki. Nyt kun Piri tulee mieleen, muistamme terhakan hännän, joka heilui omissa korkeuksissa. Muistamme kuinka suuren romuluisen olemuksen vuoksi Piri koputteli päätänsä huonekalujen alaosiin. Piri polki tyynyt uuteen uskoon. Piri oli tietämättään joukkuepelaaja, joka piti pukukopissa henkeä yllä. Piri piti huolta myös henkilökunnasta. 

Liian lyhyeksi jääneen elämän aikana Piri keräsi valtavan määrän muistoja. Kaikki ne yhteensummattuna Pirin muisto tulemaan olemaan rakas, elämäntäyteinen ja se tulee kestämään pitkään. Todella pitkään.

 

         

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Ikkunan takana verso on vihreämpää

 Ai mutta tuotahan täytyy kokeilla! Kissat varmaan tykkäävät!

Muiden blogeista saa kivoja ideoita, uusia herkkureseptejä, leluvaihtoehtoja, helpotusta taloudenhoitoon jne... Tällä kertaa nappasimme jonkinnäköisen vaihtoehtovinkin viikonlopun herkutteluun, nimittäin perinteisen kissanruohon vaihtoehdoksi herkullisen gourme-herkuksi luokiteltavan herneenverson! Kuulostaa eksoottiselta, mutta eikös tuollainen kaksijalkaisten appelsiinikin ole eksoottinen ja toden totta pallon muodossa täyttä herkkua. Kunhan on kitkerät ja sotkevat kuoret hoitanut ensin pois. Herneenverso ostoskoriin ja kotiin herkkutarjoamaan! 

Ovat käyneet taas kaupassa, Sofi toteaa. Taustalla Laku kompaa.

"Siinä on, nauttikaa". Mitään ei tapahdu. "Siinä on nauttikaa". Ehkä pelkäävät muovista kääröä. niinpä tietysti, se appelsiinidilemma - kuori ensin pois. "Siinä on nauttikaa". 


Herkkua?


Herneenverso seisoo lattialla kuin Ferrari pienenkaupungin kauppatorilla. Katsoa saa koskea ei. Joku saattaa nuuhkaista ja villein ehkä potkaisee rengasta. 

Henkilökunta näyttää mallia ja nappaisee versosta palan ja mutustelee. Näytämme varmaan isoilta lehmiltä kun märehdimme ja mmmmmm:lemme. "Mmm... MMM... hyvää... Hei, hyvää!"

Nuolaisu ja sillä hyvä. Osa kiertää, Laku nuolaisee ja järsäisee. Sillä hyvä. Porukka jatkaa matkaa. 


Laku kiivennyt puuhunsa katselemaan ulos

Laku on ottanut kiipeilypuussa tiukan asennon ja tiirailee ikkunan taakse takapihalle. Kolmen jäniksen porukka narskuttelee takapihalla tuoreita pajunversoja ja steppailee kevään hankikannolla. Kirmailevat! Nyt Laku nauttii versoilusta täysin rinnoin ja samalla kirjoittelee henkilökunnan kauppalistaa uusiksi. Kissankokoisin kirjaimin.  


Jänes herkuttelee tuoreella versolla

 


sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Tätä hetkeä on odotettu!

Tiedätte tilanteen kun jostain asiasta, jostain erikoisemmasta asiasta mihin jossain määrin pystyy vaikuttamaan, mutta tapahtuma tapahtuu kuitenkin sen omilla ehdoilla, puhuu paljon, hämmästelee ja päivittelee sitä etukäteen, niin sitten se tapahtuukin. Olemme viimeksi tämän vuoden puolella hämmästelleet sitä ettei Pesonen ole meidän tiedon mukaan koskaan käynyt vielä sohvalla. Nyt on! 

Tätä hetkeä on odotettu. Pesonen sohvalla!

Satuimme seisoskelemaan olohuoneen nurkilla, kun huomasimme että Petski muina kissoina linkosi terävällä vedolla kroppansa sohvalle. Aha. Oho. Katoppas likkaa! Silmiä hierastiin ja siellä se makoili, vääntyili kääntyili, pesi ja otti mukavan lököasennon. Ehkä hierasimme lisää. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta?

Nyt on ollut koleampaa ja juuri tuolla hetkellä kun Pesonen päätti sohvalle kammeta, oli Petskin molemmat vakiopedit käytössä. Oli siis loogista etsiä sijaispetiä muiden petien ollessa käytössä. 

Oli se yllätys muillekin, sillä Laku, Hannu ja Sofi kävivät katsomassa kukin vuorollaan. Hannu heittäytyi varsin tuttavalliseksi köllähtäessä melkein viereen. Lakulle tapahtuma oli hurjempi, eikä poika tohtinut ihmetykseltään pysähtyä leppäilemään.


Lakulle (oik) Pesosen sohva-vierailu taisi olla liian jännä. Hannu osaa
ottaa rennommin.

Pesonen pötkötteli sohvalla tovin, eikä sen koommin ole tietojemme mukaan sohvalla piipahtanut. Olisi kuitenkin varsin mukavaa, mikäli Pesonenkin viettäisi sohvalla enemmän aikaa. Kyllä siinä olisi tilaa. Jää siis nähtäväksi jäikö käyminen kertavierailuksi vai oliko kyseessä yhden nurkan alustava valtaus? 




perjantai 18. maaliskuuta 2022

Soijarouhe soppa


 Tämä tässä on soijarouhe soppa. Perunat ja juurekset ovat pitkän ja muhevan kypsennyksen jälkeen ihanan pehmeitä. Liemi on mausteiden ansiosta maukasta. Kuuma, tietyssä valossa katsottuna höyryävä soppa, sopii mainiosti kevään salakavalan koleaan keliin. Parhaimmillaan soppa on ajatuksella voidellun tuoreahkon ruisleivän kera. Kun sitkeähkö leipä vaatii brutaalia repäisyä, rasva hieman tirskahtaen hampaissa.

Tämä soppa tässä on kuitenkin jo viilentynyt - vaikka se on vasta äsken valmistettu. Kylmää. Tunteetonta, kadonnutta. Tuossa se on jo puolikkaan tovin verran lepuutellut. Tekeytynyt toimettomaksi. Kokki, sopan syöjä kykkii eteisessä, pelaamassa palloa. On jo puolikkaan tovin kykkinyt. 

Kun soppa tuotiin pöytään, Pesonen astui framille pallo suussa ja kutsui pelaamaan. Pesonen on sinnikäs ja sitkeä. Sitkeämpi kuin nahistunut porkkana. Ei auttanut kuin totella. Kokki kauhoi märkää palloa ja Pesonen kipitti perässä. Sillä välin kokin ja sopan välit viilenivät. 

 Pesonen on Pesonen. Kun Pesonen huhuilee pallo suussa, se kutsu särkee sydäntä enemmän kuin kuuma höyryävä soppa lämmittää mieltä. Ei ole vaikea valita kumman luokse menee. Soppa saa odottaa:)

 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

lauantai 19. helmikuuta 2022

Lumen pudottajat

Täytyykö pelätä, vai onko ihan normaalia

että katon raja sylkee lunta!? 

Tarkkana nyt vähintäänkin täytyy olla,

vaikka pelottaa niin perskeleesti. 

Pelottaa niin, että se menee sikkuraisiin silmiin ja kaartuviin korviin.

Viiksiä en edes huomaa. Onks ne viel tallel?

Phyi - se teki sen taas!




 

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Syd..., syrän syrjällään

Pesonen, seikkailijaluonne

 

Silloin kun Pesonen meille saapui ja tutustuminen uuteen kotiin oli vielä kesken, tutki Pesonen tietysti asunnon kaikki kolot, mukaanlukien pöydän päälliset sun muut korkeat paikat. "Parhaimmillaanhan" Pesonen on keikkunut tuuletusikkunan päällä! Ei ollut tavatonta, että Petski saattoi "loikata" penkin kautta pöydälle ja yhtä lailla "loikata" pöydältä penkin kautta lattialle. Syd..., eikun syrän syrjällään niitä temppuja katsoi ja toivoi, että rouva tulisi jaloilleen alas. Liki aina tulikin, mutta on ollut hetkiä jolloin pää on hieman sivuuttanut jotain penkin kulmaa tai vastaavaa, mutta pääosin laskeutumiset ovat tulleet nätisti jaloilleen. Niistä ilakoinnista joita Petski on itsekseen, henkilökunnan poissaollessa tehnyt ei tietenkään ole tietoa.


Kaikki paikat tutkitaan

Nyt rouva on viime vuosien aikana selvästi rauhoittunut, eikä Pesosta ole vuosiin nähty esim. pöydän päälle kiipeämässä. Tai edes penkin päälle. Hurjin paikka lienee sängyn päällinen tai sitten tuuletusikkunan luona oleva matalahko raapimapuu, puu jonka tasanteelta voi nuuhkia ulkoilmaa, kunhan ensin on ikkunan luukkua raaputettu ja saatu henkilökunta avaamaan sen.


Jaa, mutta poiskin täytyisi päästä.., mutta miten...

Ei kuitenkaan liennyt ollut ensimmäinen kerta, kun Pesonen viikolla kiipesi astetta korkeamman kiipeilypuun pönttöön ja tutkiskeli paikkoja. Kiipeäminen ylös sujuu ongelmitta - no probleemo - kuin myös touhuaminen puun pöntöissä tai tasanteella. Syrän syrjällään henkilökunta seurasi sohvalta touhuja. Lähelle ei auta mennä, ettei Petski hermostu ja hätäpäissään tule mahdollisimman nopeasti alas. Alas pitää kuitenkin tulla ja sen huomaa milloin Pesonen sitä suunnittelee. Petski "pälyilee" ja tapailee ja näyttää hieman hätääntyvän. Ja henkilökunta toivoo, että Pesonen löytää oikean kulman, oikean asennon tai oikean minkä vaan, vaikka mielenrauhan. On retkiä, joissa Pesonen on joutunut vastaavaan tilanteeseen ja silloin Pesonen on tullut pylpyrä edellä, pakittaen ja liu´uttaen hiljakseen alas. Ammattimaisella peruutuksella, ilman piipitystä. 

Nyt näki, että tullaan eri tavalla. Tullaan hieman riskillä, kuten Matti Nykänen sukeltaessa sumuun. Sillä eroavaisuudella, ettei Pesonen näe edes sumua. Pelkkää pimeyttä. Hop! Irti tasanteesta ja loikka alas. Sivusta seuratessa hetken ehtii tajuamaan ja ehtii toivomaan parasta. On raakaa valokuvata, mutta muutakaan ei ehdi, eikä pysty tekemään. Tömps, Pesonen tömähtää kuin märkä painava lumipaakku puusta ja jää aloilleen. Hieman narahtaa. "Mitäs tässä, tulin alas", näkee Pesosen tuumaavaan. Itsellä on kropassa kivi karahtanut astetta alemmas. Kissa on kunnossa. 

 Pesonen lienee nauttinut pienestä retkestään. 


Tömps, laskeutuminen onnistunut


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Lunta tupaan

Pesonen tulee pulkan luokse, pysähtyy, kiertää ja menee
henkilökunnan sänkyyn

Koska kissan paikka ei luonnossa, saatika hangessa, tuotiin luonto ja hanki sisälle ja annettiin mahdollisuus tutkia lunta lämpimässä ja turvallisessa ympäristössä. Esim. Sofi ei varmuudella ole koskaan lunta päässyt moisessa mittakaavassa kokemaan. Sitä vastoin Pesosella saattaa olla huonojakin muistikuvia moisesta.

Pulkka täyteen lunta ja sen jälkeen olohuoneen lattialle. Mutta... Se on kuitenkin pahvilaatikko ainut ja varmin juttu mikä meidän porukoilla kiinnostaa. Edes pulkkalastillinen lunta ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Pesosta täytyi urakalla kannustaa ja kun rouva lopulta tuli pulkan luokse, niin kerran pysähtyi ja sen jälkeen kiersi sen, jatkaen matkaa henkilökunnan sänkyyn. 


Hannu istua jököttää hangen vieressä ja Sofi uskaltautuu kokeilemaan josko
saisi namin kaivettua


Piriä ja Jettaa ei edes näkynyt. Laku, Sofi ja Hannu hieman ihmettelivät touhua, mutta heidänkin mielenkiintoa täytyi pitää nameilla yllä. Tassua ei hankeen tumpattu, muuta kuin namin toivossa, jos sottenkään. Hannu jaksoi kökkiä pulkan laidalla pisimpään, kun sitä vastoin esim. Sofi meni kaivamaan nameja automaatista. Lopulta henkilökunta heltyi kaivamaan hangessa vettyneet namit Hannun kuvauspalkinnoksi. 

Pahvilaatikko, pahvilaatikko, pahvilaatikko. Ihan sama minkälainen pahvilaatikko on, niin se kiinnostaa. Ei se mitään, pahvilaatikoita on paljon ja erikokoisia. Lumi on lunta ja sekin lopulta sulaa pois. Ja sitä saa vain tiettyyn aikaan. 


Ihanko oikeasti, lunta sisällä, tuumaa Hannu - 
taustalla Sofi on mennyt kaivamaan nameja 
automaatista.

   

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Sisäpiha bongaus

Mitä nyt, tapittaa Laku!


Lintuyhdistysten ja -harrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi järjesti jo 17. kerran lintujen pihabongaus tapahtuman. Tarkoituksena oli tarkkailla pihan tai jonkin paikan linnustoa tunnin ajan ja raportoida tuloksista järjestäjän sivuille. 

Ja koska kyseessä on hyvä koko perheen tapahtuma, niin päätimme yhyttää, no jos nyt ei ihan varsinaisella ajatuksella, niin osittaisella, bongaamisen myös kissoille ja varsinkin Lakulle, tuolle iloiselle ja tarkkaavaiselle nappisilmälle. 

Linnut toimme Lakulle riistakameran kuvalla läppärille asennettuna. Tarjolla oli tirppoja mm. keltasirkuista, tikleistä ja naakoista, äänten kera. Idea hyvä, toteutus mielenkiintoisempi - idea oli henkilökunnan mukaan hyvä, mutta itse toteutus oli enemmän Lakun mieleen.

Silmät olivat suurimmillaan siinä vaiheessa kun läppäriä asennettiin paikalle ja henkilökunta tohkeissaan toimitti asiaansa. Korkealta raapimapuun pötkötystasolta näki shown kaikkineen parhaiten. Lakulla ei ollut mitään syytä kiinnostua läppärin sisällöstä. Vasta kun äänet ruuvattiin kovemmalle, kämmenellä taputettiin ja rohkaistiin Lakua lähemmäksi, hypähti Laku kaikessa korrektiudessaan vilkaisemaan lähempää. Lintujen videolle tallentunut zirp zirp zirp ei särkenyt Lakun ja paikallaan jököttävän multimediakoneen illuusiota. Laku käveli kerran koneen ympäri ja homma oli siinä. Lopuksi poseeraus kuvaajalle.

Äh. Vieressä makoillut Hannu ei niskaansa edes kääntänyt. Äh.


Pyörin nyt tässä vaikka koneen ympäri ja "olen kiinnostunut", tuhisee Laku.
Taustalla Hannu on myös varsin kiinnostunut.


No. Vaikka talvimyrsky Valtteri teki jo tuloaan, henkilökunta viihtyi hyvin osallistuessaan tapahtumaan. Tunnin aikana saimme kirjattua 11 eri lajia, loppuvaiheen 38 tikliä pitäessämme hienoimpana kokemuksena. Videolla Lakun mielenkiintoa herätteleviä keltasirkkuja näkyi kymmenkunta ja kissojen kokoinen mustan puhuva korppi teki ylilennon. Mielenkiintoisin kissojen mielestä olisi ollut eittämättä yksin tunneleissa majaa pitävä jyrsijä, mutta sen jätämme ketun mielenkiinnon kohteeksi. 

Käpytikka piipahti myös.


Rohkea yksinäinen jyrsijä ruokailee rauhassa

Hyviä retkiä henkilökunnalle, mutta myös kissoille, jotka selvästi rivien välistä luettuna ovat välillä mielissään kun henkilökunta poistuu kotinurkista touhottamasta. Saavat kissat rentoutua oman porukan voimin. Jaksavat sitten hyöriä itsekin "ideoita pursuvien" henkilökuntalaisten kanssa.




torstai 20. tammikuuta 2022

Jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan

"Pirillä on selvä sivuääni sydämessä. Suosittelen sydämen ultraäänitutkimusta." Kirjattu 2.6.2020.

Henkilökunta hämmästyi, kun tohtori stoppasi aikeen Pirin hammashoidosta. Siinä se lukee selkeästi, kaksi viimeistä lausetta. Sivuääni sydämessä. Ei nukuteta. No, hampailla ei sinänsä kiire ollutkaan, sillä ne on jokin aikaa sitten hoidettu. Tämä edellä oleva episodi tapahtui n. kaksi kuukautta sitten eläinlääkärissä. 


Älä Piri kupsuta, mutta poika kupsuttaa. Tilanne pari kuukautta sitten

Enemmän huolta aiheutti Pirin vatsa, jonka poika oli taas nuollut auki. Tätä ennen vatsan kanssa oli käyty lääkärissä tuolloin kesäkuun alussa ja siinä hässäkässä olimme sivuuttaneet nuo kaksi viimeistä lausetta. 

Piri on ollut kotona hankala punnittava, eikä se nytkään ollut onnistunut, sillä Pirin 1,29 kg:n painonpudotus puolessa vuodessa tuli yllätyksenä. Tiesimme painon pudonneen, mutta että noin paljon. Lääkäri mietti strategian, jutteli ja passitti henkilökunnan tutkimuksen ajaksi pois.

Hentoisen rauhoitteen turvin tutkittuna lääkäri pystyi kertomaan, ettei sydämen sivuääntä kuitenkaan löytynyt. Eli viime kerran "sivuääni" oli jännityksen tms. sivuääni. Vatsanseutu aiheutti lääkärissä kuitenkin huolta. Koska Pirillä on korvien seudulla havaittu mastsolukasvaimia, niin kasvainta ei nytkään pois suljettu - mutta ei sitä löydettykään. Solmukkeissa ei poikkeavuutta. Pirille annettiin kortisoonipistos ja lähetettiin kotiin "jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan" - lauseen kera.

Seisoimme kuin rätisevän jään päällä, mutta läpi emme pudonneet. Järven syvyydestäkään ei ollut tietoa. 

Tuosta viimeisimmästä lääkäriretkestä on kulunut nyt tuo n. kaksi kuukautta ja Pirillä on edelleen vatsan seutu hieman auki. Sen verran auki, että se eilen jätti muutaman veripisaran peiton päälle. Piri on nuollut karvoja n. puolikkaan kämmenen alueelta, mutta tänään tilanteen katsottuamme, huomasimme siinä myös hentoisen karvankasvun. Mutta tilanne saattaa muuttua nopeasti. Stressikissa. Piri on viime viikot ollut kuitenkin hieman reippaampi ja selkeästi sosiaalisempi. Silloin tällöin nukkuu henkilökunnan kanssa ja tekee Pirimäisiä temppuja. Se luetaan hyväksi merkiksi. 

Koska kasvainta ei löytynyt, aloimme itseoppineesti pohtimaan ruoka-aine allergian- tai suolistosairauden mahdollisuutta. Kokki on taituroinnut jossain eliminaatiodietin ja ruokavaliotutkiskelun välillä. Isommassa kissataloudessa on haasteellista tehdä aivan täyttä kahdeksan viikon proteiinisulkua, jonka eliminaatiodietti vaatisi. 


Piri rentona, mitä nyt kuvaajaa katselee. 

Nyt Piri syö mm. hypoallergiaruokia ja monoproteiiniruokia ja kaikista ruuista pidetään kirjaa. Samalla arvioimme päivittäisen rapsuttamisen määrää. Mm. kana on alustavasti päässyt mustalle listalle. Pirillä on ollut hyvä ruokahalu ja melkein tekisi mieli silmämääräisesti sanoa, että painoa on hivenen tullut lisää. 

Em. faktoihin täytyy vielä muistaa Pirin stressiherkkyys ja esim. kolinat ulkoa saattavat laukaista tilannetta uuteen suuntaan. Kortisoonista oli aikaisemmin apua, mutta sitäkin joudumme pohtimaan olisiko esim. uudesta pistoksesta enemmän hyötyä vai hakureissusta enemmän haittaa. Tällä erää pitäydymme edellisen lääkärikerran viimeisessä lauseessa, jatkotoimenpiteet tilanteen mukaan.


     

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Vuoden 2021 menot

Pesosen porukan vuoden 2021 menot on kalkuloitu ja loppusaldo näyttää liki samaa kuin vuonna 2020. Ruoka- ja lääkärikulut kulkevat liki käsi kädessä, mutta ruokakulut ovat jatkaneet selkeää vuosittaista nousuaan. Muuten menoissa on liikehdintää sen hetkisen elämäntilanteen mukaan. Tippa jätti jäähyväiset elokuussa, mutta voinemme silti tarkastella menoja seitsemän kissan mukaan.


Käydään menot tarkemmin läpi.


Parhaat tavarat ovat ilmaisia! Sofi testaa.


R U O K A


2017 2207,95:-
2018 2361,90:-
2019 2805,30:-
2020 2961,55:- 
2021 3309,21:-  / 276e/kk

Ruokaostokset noudattelevat viime vuosien tapaa, eli n. kerran kuussa tilaamme Zooplussalta isomman tilauksen - lihat marketista, sydämet kivijalkakaupasta tai MustiMirristä. Tipan osuus ei juurikaan tunnu, sillä Tipan annoskoot olivat niin pienet. Muutos tulee ennemminkin Pirin kohdalla, jolle on pariin otteeseen tilattu hypoallergeeniruokaa Kivuttomasta.


K U I V I K E

2017 657,55:-
2018 709,70:-
2019 805,90:-
2020 902,80:- 
2021 797,85:-  / 66e/kk

Tipan poismeno vähensi vessojen määrää ja samalla eri kuivikkeiden määrää. Hiekkavessoja on käytössä nyt kuusi ja pellettejä yksi, jota Piri käyttää harvakseltaan. Kuivikkeet eli pääsääntöisesti hiekat hankitaan määräalennuksella.  


H E R K UT  

2017 117,55:-
2018 141,80:-
2019 106,65:-
2020 179,75:-  
2021 156,10:-  / 13e/kk

Herkuttelu on vähentynyt ylipäätäänkin, mutta eniten tähän vaikuttaa Tipan poismeno, sillä Tipan lääkkeitä piiloteltiin vuoden 2020 tavoin herkkuihin. Voisi siis luulla, että herkku-kategorian menot pienevät vielä vuoden 2022 aikanakin. Kaupasta valmiina ostettu suht kallis ruoho kuuluu tähän osioon. 


L Ä Ä K Ä R I

2017 774,95:-
2018 3129,50:-
2019 5886,10:-
2020 3407,90:- 
2021 3446,77:- /  287e/kk

Tipalla oli neljä kontrollia - ka. n. 150e/krt. Jetan vuosittainen Veikkolan hammasreissu maksoi rapiat 800 e. Loppusumma koostuu muiden eläinlääkäriretkistä.


T A R V I K K E E T 

2017 611,65:-
2018 663,35:-
2019 704,75:-
2020 676,85:-
2021 605,70:- / 50e/kk

Tippa tarvitsi pissa-alustoja ja kun yksi neljännes putoaa pois, näkyy se heti menoerässä. Muuten tarvikkeiden lista koostuu esim. pusseista, papereista, siivousaineista, feliwaysta jne... 


M U U T

2017 92,95:-
2018 185,45:-
2019 282,70:-
2020 718,45:-  
2021 680,80:- / 57e/kk

Tipan lääkkeet kuuluivat tähän kategoriaan. Lisäksi parin vessan hankinnat on kalkuloitu tähän. Häilyvä osio. Sitä tukee fakta, että elo - syyskuun yhteiset menot ovat olleet 6,50:-, jolloin on ostettu parit tuliais lelut.


L O P P U S A L D O   (seitsemän kissaa, eläinlääkäri mukaan lukien)

2017 4462,60:-
2018 7191,70:-
2019 10 591,40:-
2020 8847,30:-  /
2021 8996,43:- /  750e/kk (107e/kk/kissa (laskettu seitsemälle)).


L O P P U S A L D O, ilman eläinlääkäriä kertoo jollain tavoin lähemmän totuuden. 

2017 3687,65:-
2018 4062,20:-
2019 4705,30:-
2020 5439,40:-
2021 5549,66:-  462e/kk (66e/kk/kissa (laskettu seitsemälle)).


Hyvästä raapimapuusta on pitkä ilo. Pesonen testaa.


100 euroa / kk. Se on raakilemainen arvio yhden kissan kuukausimenosta vuoden aikana. Kaksi kissaa 200 euroa/kk. Kannattaa pitää mielessä kun pohtii kissan hankkimista! Toki kaikki laskuissa olevat seitsemän eivät ole kuluneen vuoden aikana käyneet samaa kallista hammasoperaatiota, mutta tullee jossain vaiheessa hammaslääkärissä käymään. Se on sitten kertalasku sille kuulle. 

Kuluvalle vuodelle ei ole isompia suunnitelmia, mutta ainankin Lakulle on tulossa sydän ultra. Pirin, tuon viime vuosien murheenkryynin terveystilanne on tällä erää arvoitus. Tällä hetkellä yritämme jonkin näköisellä ruokakontrollilla saada selkeyttä Pirin tilanteeseen. Palaamme siihen asiaan jossain vaiheessa. Kissojen huonekalujen osalta näyttää tilanne olevan ihan ok. Viime vuoden tammikuussa meni 753 euroa - nyt kuun puolessa välissä on mennyt 366,49 euroa eli latupohja näyttää liki identtiseltä viime vuoteen nähden! 

torstai 6. tammikuuta 2022

lauantai 1. tammikuuta 2022

Vuodenvaihde

 Aamu valkeni surullisen näköisenä, sillä taivaanranta oli aivan tyhjä. Ei linnun lintua. Yöllä, puolenyön aikaan, reilun puolen tunnin ajan taivas oli sotatilassa. Räjähdyksiä ja rikkiä niin ettei siinä tilassa mikään elä. Sen ajaksi myös Pesosen porukoilla livahdettiin bunkkereihin ja toivottiin ettei silmitön rakettituli kantautuisi korviin. Silloin pelotti.

Pitkään Piri pötkötteli ikkunan äärellä

Onneksi rahanpolttamista tuossa mittakaavassa kesti vain tuon reilun puoli tuntia. Sitä ennen mm. porukan heikommaksi lenkiksi pohdittu Piri pötkötteli ikkunan äärellä ja kuulosteli vuoden viimeisen päivän ääniä. Tai sitten Piri pelkäsi, mutta seurasi tilanteen konkreettista etenemistä - kun klo tuli 23.30 pintaan, Piri oli se joka hävisi nopeimmin. Tosin myös mm. Jetta ja Sofi pötköttelivät ja torkahtelivat pimenevässä illassa. Hannulla oli vaikeinta. Hannu ei rentoutunut missään vaiheessa, vaan kuulosteli jokaista ääntä ja ääniähän tuli sitten joka suunnasta. Pesosen kanssa pärjättiin ja Pesonen reagoi illan h-hetkeen suht normaalilla utelaisuudella.


Ruoholle kyytiä. Lakulle kyytiä - Pesosella vuoden ensimmäinen päivä alkoi reippaasti

Vuodenvaihteesta selvittiin melko kivasti ja tänään on muutamaa paukuttelua lukuunottamatta ollut rauhallista. Pesukoneen hyrrätessä ja kissojen kehrätessä, toivotamme blogin lukijoille mukavaa alkanutta vuotta 2022!