Miina, Manta ja Maura

Reilu kuukausi sitten majoitimme sijaiskissat, tyttöporukan Mauran, Miinan ja Mantan, jotka tulivat Hämeenkyrön Kissankulmasta yhdellä kyydillä, yhdessä kuljetuslaatikossa. Alku meni jokseenkin niin, että kun lauantaina kyseltiin, sunnuntaina viestiteltiin, niin tiistaina soiteltiin ja keskiviikkona sovittiin. "Onko huominen ok. Sopiiko kello 17.30?" ja sopihan se. Auto oli menossa huoltoon, mutta sen ehtii saamaan hyvissä ajoin pois ja vielä ehtii laittamaan kotona Vihreän huoneen sijoituskissoille tip ja top. Torstai iltapäivällä tuli kuitenkin viesti aikataulun aikaistamisesta, sillä vapaana ollut auto jolla kissat kulkevat, olisi meillä jo klo 15.30. Auto meni joka tapauksessa huoltoon, mutta Vihreän huoneen tip ja top laittoon tuli kiirus. Oli huoneessa kaikki jo suurin piirtein ok, mutta vieraille kissoille halusi antaa heti rauhan. 

Manta, utelias ja samalla pelokas. Koskaan ei ole kameraa nähnyt

Sijaiskissojen kuljetus saapui, kuljettaja pudotti kantokopan meille ja jatkoi matkaansa vielä etelään vieden toiseen paikkaan muita sijaiskissoja. Kaikki vapaaehtoistyönä. Tärkeää työtä. 

Kissat poksuivat, olivat tehneet hätäkakat ja tietysti haisivat. Kolme rääpälettä yhdessä boxissa. Mutta nyt kissat olivat Vihreässä huoneessa, lämpöisessä ja kuivassa ja paikassa, jossa saavat ruokaa ja juotavaa ja saavat olla turvassa. 

Miina musta, Manta kilppari ja Maura raidallinen. Sukulaissuhteista ei tietoa. Kun ruokakipon laski lattialle, meni yhdeksän sekuntia kun kissat tulivat syömään. Huoneesta piti tietysti ensin poistua. Mauran oli määrä olla reippain, sillä tietojen mukaan Maura olisi ruokaa antaessa tullut puskemaan. Maura oli kuitenkin arin. Ei saanut koskea, eikä aina katsoakaan. Aluksi sähinää ja poksumista tuli pelkästä huoneeseen tulosta. Hiljalleen sai ruokaa tuodessa siivota vessan tai jäädä muuten vaan samaan huoneeseen ja hiljalleen kissat pehmenivät leikkimään.

 

Maura katselee huoneen ulkopuolista maailmaa

Kaikki leikkivät tällä erää, mutta Maura on ainoa jota saa silittää ja ottaa syliin. Edes leikin varjolla ei Miinaa eikä Mantaa pääsee silittämään. Leikki kyllä maistuu - kunhan oli leikkimisen käyttöohjeet luettu, sillä esim. perinteinen pehmeä pallo oli lähinnä purulelu. Kissat eivät osanneet leikkiä. Kaikki oli outoa.  

Pesosen porukka on ollut reipas! Sijaiskissojen saapumisesta ei mennyt pitkään, kun oma väki tuli Vihreän huoneen ovelle notkumaan, nuuhkimaan ja nostelemaan häntiä. Reaktiot ovat olleet täysin päinvastaisia mitä odotimme. Laku ja hannu ovat olleet reippaimmat ja ainoa joka on antanut suhinoita on ollut Jetta. 

Kuvasta ei näy, mutta Miinankin korvan ovat kokeneet kovia

Maura on ainoa, joka piipahtelee Vihreän huoneen ulkopuolella. Mauran ensi piipahdus tapahtui vahingossa, sillä yhtenä aamuna se livahti oven raosta ja häntä pystyssä kipitteli huoneesta toiseen. Vastaanotto Pesosen porukoilla oli sen verran ystävällinen, että piipahduksia on sen jälkeen tapahtunut enemmänkin. Olemme sulkeneet keittiön ovea ja blokanneet olohuoneen oven ja antaneet mahdollisuuden Mantalle ja Miinallekin käydä huoneen ulkopuolella , mutta ainoastaan Manta on uskaltautunut piipahtaa keittiön puolella. Hyvä niin, sillä useamman vieraan kissan käynti omien puolella olisi jo hankalasti hallittava riski. 

Kolmikko oli tietojemme mukaan madotettu, mutta elleivät "ne olleet kanaruokapaloja, ne olivat matoja" - löydöksen jälkeen madotimme kissat uudestaan. Korvia on rapsuteltu ja sen pohjalta on hieman tarkkailtu ruokavalioita ja mahdollisia allergioita. 

Maura tutkimusretkillä ja heti raapimapuun valloitus!

Miina, Manta ja Maura ovat sijaiskoti kissoja eli etsivät omaa kotia. Miina ja Manta ovat vielä arkoja, eivätkö ole valmiita jatkamaan matkaa. Mauran reipas ja oma-alotteinen käytös kielii jo pärjäävästä kissasta. 

Yhtä kissaa odotimme, mutta kolme tuli. Viisi omaa, kolme vierasta. Aika sutinaa. Hyvin on mennyt, kunhan jaksaa joustaa. Vihreän huoneen käyttökapasiteetti on hieman laskenut, mutta esim. vaatekaapin vaatteet mahtuvat hyvin hattuhyllyllekin. Aamuksi kello on väännetty pari minuuttia aikaisemmaksi ja leikitys illalla hoidetaan vuorotellen. Tärkeintä olisi saada Miina ja Manta luottavaisemmiksi, mutta pitämään päänsä. Persoonat saa ja pitää säilyä. Maura on sen jo osoittanut.