keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Kaminox-kuuri jatkuu

Pesosella on kalium-arvot hakusessa


Pesosella ovat olleet kalium-arvot hakusessa ja nyt on n. kuukauden ajan pidetty kaminox-kuuria. Eilen oli kontrolli ja tänään saatiin teksti-viestillä tulokset. Kalium arvojen alaraja on 3,3 ja Pesosen arvot ovat kuukauden kaminox tankkauksen jälkeen ainoastaan 3,5 eli eivät järin korkeat. Saimme ohjeet jatkaa kaminoxin antamista, "sillä siitä voi olla hyötyä", infosi lääkäri. No tosiasia näyttää kuitenkin olevan se, ettei kaminox imeydy, eikä se nosta arvoja haluttuun tapaan, mutta jatkamme lääkärin ohjeiden mukaan.  

Pesosen vointi on ollut koko ajan hyvä. Petski on kaikkiruokainen, pirteä ja leikkisä. "Voinnista ei huolta", summaa lääkärikin kotiutusohjeissa. Seuraava kontrolli ohjeistettiin suorittamaan "joskus, kiire ei ole". Hieman epämääräinen aikajänne eli seuraamme tilannetta ja samalla jatkamme kaminox kuuria. 



sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Mitä mukavaa kelle!?

Sofi on sitä mieltä, että tämä paketti kuuluu
mi..., meille!


Rapia kuukausi sitten saapui valtava ja kaunis postipaketti syvältä Suomen Hämeestä, Tampereelta. Aina kun suuri paketti saapuu, ovat kissat tohkeissaan mitä tällä kertaa tulee! Hyrinä paljastaa uteliaisuuden kuin valheenpaljastus kone. Mitä mukavaa meille!? Mitä mitä mitä!

Kun paketti vihdoin avattiin ja tilattu tuote kaivettiin esiin, kissojen hyrinä hiipui hiljakseen. Mitä ihmettä me tällä teemme? Ei tuoksu, ei maistu. Ei, vaikka kuinka kurkkivat pahvilaatikon kulman takaa tai kannen alta. Ei ole meille vaikka kuinka kiertää laatikkoa, ei se miksikään tästä muutu. Ei edes kolmannella kierroksella. Ei ole oikea osoite! Ei olekaan, sillä siihen loppui kissojen kiinteä osuus.

Piri kurkkii pahvien takaa ja ihmettelee
pakettia...


...vaan paketti tuntuu liian oudolta.

Pesonen on tykästynyt pakkausmateriaaliin.

Sofin on vaikea käsittää ettei paketti ole
hänel... heille.


 Linnut, nuo kissojen ikkunan takaiset ystävät saivat oman postipaketin. Tampereen luontokauppa oli lähettänyt nopealla toimitusajalla 15 litran lintulaudan henkilökunnalle. Osasyy on tietysti myös kissojen, sillä kissat ovat sekaantuneet henkilökunnan "kesäpaikan" linnustoon luovuttamalla karvojaan lintujen pesänrakennuspuuhiin ja esim. tänäkin vuonna pönttöjen syys tyhjennyksessä paljastui, että esim. todennäköisesti Hannun karvat olivat kelvanneet yhteen yksiöön! Ja koska alue vaikuttaa varsin asutulta, henkilökunta halusi lisätä lintujen ruokapaikkojen määrää isommalla siemenravintolalla.

Tähän loppuu kissojen osuus tässä postauksessa - loppu on pyhitetty uudelle 15 litran ruokita-automaatille, joka nimettiin henkilökunnan veljen ex-vaimon mukaan Anulaksi. Veljen nimellä pienempi automaatti roikkuu sivummalla omenapuussa. 

Anulan alku oli varsin karu. Kahdella ensimmäisellä kerralla kesäpaikkaan saavutaessa löysimme sen kylkimyyryssä maasta. Olimme laittaneet Anulan puuhun roikkumaan, mutta jo heti ensi kerralla pähkäilimme sen hurjahkoa painoa. Naru vaihdettiin vahvempaan, mutta sama toistui. "Kukkuu", vastasi Luontokaupan Johanna s-postiin ja myötäeläen itkinauroi Anulan tarinaa ja lintujen ja oravien kekkereitä maahan pudonneiden siementen parissa. Samalla hän antoi kaupunkilaiselle vinkin, että maaseudun oravatkin voivat olla ketkuja ja katkoa narut helposti. 


Vitsi me keksittiin automaatille hyvä paikka, pohtii henkilökunta. Samaa
pohtii myös orava.


Anula pudonneena ensimmäistä kertaa. 


Vinkistä koppi ja seuraavalla kerralla rautasaha käteen ja putken pätkää sahaamaan. Samalla kolme oravaa mennä vipeltää tammea pitkin, jossa Anula aloitti alkutaipaleensa. Nyt uutta paikkaa katsottiin tammen alta, mutta rautatankoon kiinnitettynä - niin ettei orava pääsisi koko koppia tyhjentämään. Ahne orava. Rautakangella räjäytettiin reikää maahan ja lekalla lätkäytettiin loput metrit. Siinä se seisoi kuin Vapauden patsas

Tulet tehtiin pihan nuotiopaikalle ja ruvettiin Muu-makkaran kärtsäämisen ohessa seuraamaan Anulan uutta tulemista, olemista. Olemista siinä oli jos kelläkin kun oravat kiersivät tammea ja etsivät reittiä automaatille, me seurasimme oravia ja Muu-makkaran kypsymistä. Linnut seurasivat meitä ja oravia. Muu maa makkara, oma maa automaatti. Päät pyörivät. 

Sitten orava tuli siihen kuivalle oksannäreelle. Lähestyi oksan kärkeä, tunnusteli sen taipuvuutta, katkeamispistettä. Kipitys eteen, kaksi taakse. Näk näk. Kipitys ja kurotus. Sillä välin tikka vetelee siemeniä napaansa. Orava mittaa oksaa, mittaa ja hyppää. Läts! Ei tarvitse rautatankoa kiivetä, kun automaatille pääsee katon kautta. Siinä orava makaa hajareisin vesivanerikaton päällä ja vetää happea. Taisi itsekin yllättyä. Nyt ei ole aika tuumailla vaan edetä ja syödä. Ja hetkessä orava on samalla orrella lintujen kanssa. Anula oli asiakkaansa saanut.


Orava etsii reittiä Anulaan.


Sillä välin kun orava steppailee oksalla, tikka tyhjentää automaattia



Läts! Hyppy katolle onnistu. Mitenkäs tästä eteenpäin. Kummin päin?



Lopulta oravakin löysi orrelle ja rupesi ruokailemaan


Sittemmin Anulan riittoisuutta olemme tarkkailleet ja todenneet, ettei se muiden ruokinta-automaattien lisäksi riitä kuin reiluksi viikoksi. Lisäksi Anulan asiakkaat olivat laittaneet "liiketilat" uuteen uskoon, sillä ortta ja aukkoa, josta siemenet valahtavat oli höylätty urakalla. Samoin reikää, josta alkuasetelmassa roikkui naru, oli myös sorvattu. Lisäksi oli myös aloitettu kattoremontti ja revitty kattoa irti. Suosittu paikka. 

Tänä viikonloppuna pihan linnusto, tai tarkemmin kooltaan pienemmät saivat uuden pöntön, kun kesällä huolestuttavan rikki nakutettu linnunpöntön lentoaukko pellitettiin uuteen uskoon. Tämän pöntön suuaukko on sovitettu esim. sinitiaiselle, jolle kelpaa n. 28 mm aukko (vertauksena kirjosieppo 30 mm ja talitiainen 32 mm). Samassa pönttökatsastuksessa selvisi kuusen kätköissä lepäävän pöntön mielenkiintoinen sisustus, sillä yhteen pönttöön oli raahattu nippu kuivia tammen lehtiä. Lienee linnun talvipesä. 



Sinitiaisen pönttö oli kesällä mennyt 
hurjaan kuntoon.


Sinitiaisen pönttö sai uuden pellitetyn
oven.



Alla olevaa vanhaa kerrosta ei raaskinut poistaa, sillä 
pönttö on niin nokkelasti sisustettu talvea varten. 


Uutta ruokintapaikkaa ja uusia pönttöjä tarvitaan, sillä muutaman tunnin vierailun aikana paikalla piipahti ainankin 50 talitiaista, 30 viherpeippoa, 20 sinitiaista, 10 hömötiaista ja pikkuvarpusta, viisi närheä, kaksi käpytikkaa, harakkaa ja mustarastasta. 

Voe että, olisi Pesosen porukoilla mukavaa mökin pihatarhasta (jota ei ole. Mutkikas juttu johon ehkä joskus tulee selvennys) tarkkailla ja ihmetellä pihapiirissä poukkoilevia lintuja. Nyt saa kaupungin oma lintulaivue riittää ja onhan siinäkin kun tintit tekevät ikkunan äärellä syöksyjä. Tai kun mustarastaat kaivelevat takapihan rinteen lehtikasoja.  


Remontoijat käyneet "korjaamassa" katon ja orren. Rakennustarkastaja
tarkkailee tilannettaja puuttuu mikäli talvi tekee tepposia. Tätä
hömötiaista uudistukset eivät haittaa.

torstai 15. lokakuuta 2020

Arpitavaraa

Piri tuo kovan onnen koira, on saanut vihdoinkin vatsanalus arpia hieman ojennukseen. Arvet ovat pahimmillaan tihkuttaneet verta pisaroittain ja tilanne on ollut vähintäänkin huolestuttava. Pahin vaihe oli n. puolitoista vuotta sitten, silloin kun Piri vietti kolme päivää virtsatietukoksen vuoksi Tammiston Evidensian teholla. Silloin stressitasot olivat huipussaan. Tammiston jälkeen tilanne on tasaantunut.


Piri pesulla eteisen pöydällä asfalttiprojektin aikaan. Vatsakarvasta pilkottaa
verinen alue.


Piri on ollut aina stressi-kissa ja stressannut kaikkia uusia vuosia ja muita kissalle epävakaita stressi "juhlia". Stressi ilmenee vatsanalustaa nuolemisella ja kun ihoon asti on päästy, on se mennyt myös rikki ja tihkuttanut verta milloin enempi, milloin vähempi. Toipuminen siitä on kestänyt epämääräisen ajan.    

Vatsan nuolemiseen on ollut toinenkin syy, ellei jopa pääsyy. Se on nyt selvinnyt kotitarkkailulla. Hannun lääkärikäynnin jälkeisen seitinsyönnin kiellon kumoutumisen jälkeen, Piri avasi jälleen vatsansa nuolemalla. Silloin alkoi raksuttamaan. Silmälasit pois silmiltä ja kissanruokien tuoteselostusten kimppuun. Abbor, lax jne... Kaikki kaikui kuin kirosanat kirkontornissa. Raksutus johti toimenpiteisiin ja kaikki kalapitoiset ruuat otettiin erilleen. Ihan vain kokeeksi. Todella monesta tuotteesta löytyi joko lohiöljyä tai kalaöljyä. Tapahtui jonkin näköinen läpimurto, joka vaati vielä todisteita. 



Mitä kauemmin kalapitoiset ruuat olivat pannassa, sitä enemmän nuolemiset jäivät vähemmälle ja hiljakseen paljaaseen kohtaan alkoi palautumaan Pirin-valkea karvapeite. Raksutus oli saanut hieman vastinetta. Se aivoraksutus. 

Pirin allergiaa ei ole tutkittu tohtorilla, mutta kotilääkärin vaisto ja henkilökunnan kokemukset ovat niin vahvoja, että diagnoosia voi pitää selkeänä. Kalaruuat on poistettu ruokapiiristä kokonaan ja ne pienelläkin präntillä olevat tuotteet ovat jääneet kaupanhyllyyn. Abbor, lax, lohiöljy, kalaöljy. Vähäinenkin annos kalaa vaikuttaisi riittävän nuolemisreaktion alkamiseen.


Pari viikkoa sitten, kun henkilökunnan kokki makasi lattialla, huusi selkäänsä ja yritti siinä sivussa muistaa ajatella, tuli Pirin kala-allergiaan vahvistus. Kissoille annettiin huomaamatta kaksi päivää Prima Catin chicken adult raksuja, joka sisältää lohiöljyä. Piri nuoli mahansa auki. Samaan saumaan iski sitten stressaava asfaltti-remontti, joka repi arpia vieläkin enemmän auki ja jälleen sängyn päältä löytyi veristä hyhmää. Mutta nyt kun tieto allergiasta oli hoksattu, niin asfaltoinnin jälkeen arven umpeutuminen kävi nopeammin ja nyt tilanne on ok. Vatsan pieni läikkä on ummessa, mutta karvat eivät ole vielä palautuneet.

Piri on rauhallisempi ja sitä myöten myös henkilökunta. Loput seitistä jäi pakastimeen ja sinne saa jäädäkin. Täytyyhän pakastimessa jotain olla. 

 

lauantai 10. lokakuuta 2020

CAT, MBU <- & Co. sekoittivat pakkaa

 Maa tärähteli, se räjähteli niin että asfaltti kuoriutui pois. Oli tilattava koneet tekemään bitumia pihaan. Keskelle lokakuuta laskeutui polttavan kesäkadun aikakapseli. Kissolla oli paljon ohjelmaa, ehkä liikaakin. Ne eivät tykänneet! 


Laku


Maanantai aamuna se alkoi - kaukaisena jylynä pihan perältä. Nopeana vyörynä se eteni. Traktorin edessä riehuva koura kauhoi asfalttia irti ja heitteli sitä kuorma-auton peräkitaan. Vaikka repiminen alkoi rauhallisesti, hiljakseen ennustettavissa edeten, kissojen mieleen tämä ei ollut. Siitä lähti sellainen ääni, joka ei totta tosiaan herättänyt mielenkiintoa, ei vaikka mitä erikoisempia ääniä päästäviä härpäkkeitä hyöri pihaa ympäri. 


MBU <-

Pikipojat tekivät kaikkensa, olivat kaivaneet 70-luvun nimismiehen kiharoista bensankatkuiset, tuhansia litroja öljyjä kuluttaneet koneet ja tuoneet ne kaivamaan, lanaamaan ja tasoittamaan. Ikkunat laskivat äänivyöryn ja seinät tärähtelivät jyrien hakatessa asfalttimassalle petiä. 

Pirillä otti koville. Pirillä se iski stressin päälle ja vatsanseudun vanhat arvet auki. Pesonen hätääntyi ja aika ajoin huuteli porukkaa kasaan. Silloin kun pienin, mutta kovaäänisin ja suhteiltaan tehokkain pirunlinko takoi maata tasaiseksi ja uutta petiä alleen laskeva konekompleksi kärytti bitumia talon pienistä venttiileistä ja raoista, Pesonen oli eniten hädissään. Hannu manasi sängyllä katkenneita päiväunia ja toivotti koko laitteistolle pikaista kotimatkaa.  


Hannu manaa hävinneitä unia. Taustalla tulee uutta bitumia.



Tippa ei työkoneita kuullut, joten Tippa nostettiin syliin ja näytettiin, mutta kiinnostus oli nolla.

Paljon kertoo Tipan suhtautuminen, Tipan joka tunnetaan valtakunnan kovimpana Citykatti-bongarina. Kun pihaan saapui kaikkien cityCATtien emoalus pelkkä CAT, Tippa käänsi kylkeä. Tippa antoi pakit koko porukalle, niiden leluille ja viestitti ettei esitys nyt uppoa.  



Liika on liikaa - liian isoja, liian äänekkäitä ja liian monta. Kaikella on kissan rajansa. Mutta kuin härnätäkseen, perjantain esitys jätettiin viime tippaan. Pihaa ei saatu vielä valmiiksi. Kissojen puolelta viesti on kuitenkin annettu. Siistikää piha, mutta tehkää se nopeasti ja pysykää hiljaa. Me haluamme nukkua! 



   

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

perjantai 2. lokakuuta 2020

Matemaattinen tulkinta osoittautui kimurantiksi

Viime tiistaina Pesosen porukoiden kissoista varsinkin Pirillä raksutti, niin että se kuului. Jos tuo lähtee nyt lääkäriin, niin minun ei tarvitse. Ahaa, tuokin lähtee, mutta sehän tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on minun vuoro. No, nyt kun tässä välissä (perjantaina) on Tippakin jo käynyt lääkärissä, niin Pirin matemaattinen yhtälö ei toteutunut. Sitä vastoin Hannu osui oikeaan ja sai pysyä kotona.

Pirillä raksuttaa

Laku piipahti rokotuksessa ja hammastarkastuksessa. Tarkastus tehtiin hereillä ollessa, sillä aiemmin todettu sydämen sivuääni estää tässä vaiheessa nukutuksen. Sivuääni on pysynyt ennellaan (3/6). Pesosella oli vuotuinen hammaslääkärikäynti. Nappireissu, mutta jos samaa tiedustellaan Pesoselta voi vastaus olla jotain ihan muuta. Kolme hammasta jäi sille tielle. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämän "napin" ompeleessakin on jo juoksu. 

Vasen alaraateluhammas ja pari muuta pienempää poistettiin. Aivan näin "suurta" poistomäärää emme osanneet arvata, mutta jotain operaatiota odotettiin. Se mitä ei odotettu ja joka tuli täysin yllätyksenä oli, että Pesosen kalium arvo on alle viitteen. Mukaan saatiin Kaminoxia, jota olemme nyt antaneet vaihtelivin onnistumisin. Kontrolli tämän suhteen on myöhemmin.

Sillä välin kun Pesonen "lepäili" lääkärissä, kiikutimme Lakun kotiin, jossa se sai rauhassa vilahtaa ammeen alle. Pesonen haettiin liki pari tuntia myöhemmin.  Herääminen oli alkanut jo lääkärissä ja kotona potilas oli jo mainosti tolpillaan. Sen verran päässä kuitenkin heitätti, ettei kupilla niin kursailtu seurasta ja viiksietäisyydestä. Tipan kanssa nokatusten Petski ruokaili märkäruokalautasella. Kuivat nappulat menivät nyt reiluksi viikoksi pannaan. 

Kalium arvo, kuten kaikki muutkin alle viitearvojen-jutut aina huolettavat. Pesonen kuitenkin syö hyvin ja monipuolisesti. Vointi on ainankin noin päällisin puolin hyvä. Arvot ovat raakoja ja niitä lähdetään nyt tutkimaan. 

Reilun viikon nappulatauko edessä. Luvassa märkää ja pehmeää ruokaa. Ei hassumpaa, mutta
nyt ollaankin vielä hieman pöhnässä