torstai 15. lokakuuta 2020

Arpitavaraa

Piri tuo kovan onnen koira, on saanut vihdoinkin vatsanalus arpia hieman ojennukseen. Arvet ovat pahimmillaan tihkuttaneet verta pisaroittain ja tilanne on ollut vähintäänkin huolestuttava. Pahin vaihe oli n. puolitoista vuotta sitten, silloin kun Piri vietti kolme päivää virtsatietukoksen vuoksi Tammiston Evidensian teholla. Silloin stressitasot olivat huipussaan. Tammiston jälkeen tilanne on tasaantunut.


Piri pesulla eteisen pöydällä asfalttiprojektin aikaan. Vatsakarvasta pilkottaa
verinen alue.


Piri on ollut aina stressi-kissa ja stressannut kaikkia uusia vuosia ja muita kissalle epävakaita stressi "juhlia". Stressi ilmenee vatsanalustaa nuolemisella ja kun ihoon asti on päästy, on se mennyt myös rikki ja tihkuttanut verta milloin enempi, milloin vähempi. Toipuminen siitä on kestänyt epämääräisen ajan.    

Vatsan nuolemiseen on ollut toinenkin syy, ellei jopa pääsyy. Se on nyt selvinnyt kotitarkkailulla. Hannun lääkärikäynnin jälkeisen seitinsyönnin kiellon kumoutumisen jälkeen, Piri avasi jälleen vatsansa nuolemalla. Silloin alkoi raksuttamaan. Silmälasit pois silmiltä ja kissanruokien tuoteselostusten kimppuun. Abbor, lax jne... Kaikki kaikui kuin kirosanat kirkontornissa. Raksutus johti toimenpiteisiin ja kaikki kalapitoiset ruuat otettiin erilleen. Ihan vain kokeeksi. Todella monesta tuotteesta löytyi joko lohiöljyä tai kalaöljyä. Tapahtui jonkin näköinen läpimurto, joka vaati vielä todisteita. 



Mitä kauemmin kalapitoiset ruuat olivat pannassa, sitä enemmän nuolemiset jäivät vähemmälle ja hiljakseen paljaaseen kohtaan alkoi palautumaan Pirin-valkea karvapeite. Raksutus oli saanut hieman vastinetta. Se aivoraksutus. 

Pirin allergiaa ei ole tutkittu tohtorilla, mutta kotilääkärin vaisto ja henkilökunnan kokemukset ovat niin vahvoja, että diagnoosia voi pitää selkeänä. Kalaruuat on poistettu ruokapiiristä kokonaan ja ne pienelläkin präntillä olevat tuotteet ovat jääneet kaupanhyllyyn. Abbor, lax, lohiöljy, kalaöljy. Vähäinenkin annos kalaa vaikuttaisi riittävän nuolemisreaktion alkamiseen.


Pari viikkoa sitten, kun henkilökunnan kokki makasi lattialla, huusi selkäänsä ja yritti siinä sivussa muistaa ajatella, tuli Pirin kala-allergiaan vahvistus. Kissoille annettiin huomaamatta kaksi päivää Prima Catin chicken adult raksuja, joka sisältää lohiöljyä. Piri nuoli mahansa auki. Samaan saumaan iski sitten stressaava asfaltti-remontti, joka repi arpia vieläkin enemmän auki ja jälleen sängyn päältä löytyi veristä hyhmää. Mutta nyt kun tieto allergiasta oli hoksattu, niin asfaltoinnin jälkeen arven umpeutuminen kävi nopeammin ja nyt tilanne on ok. Vatsan pieni läikkä on ummessa, mutta karvat eivät ole vielä palautuneet.

Piri on rauhallisempi ja sitä myöten myös henkilökunta. Loput seitistä jäi pakastimeen ja sinne saa jäädäkin. Täytyyhän pakastimessa jotain olla. 

 

6 kommenttia:

  1. Oi voi Piri! Ei tiedettykään, että hänelläkin on stressitaipumusta (terkkuja Sepolta, jolla on taas harvakarvaiset etujalat). Ikävä juttu, kun henkilökunta ei voi mihinkään uusiin vuosiin tai asfalttitöihin vaikuttaa. :(

    Allergiatkaan ei ole kivoja, mutta hyvä että kalahomma on huomattu! Yksi nuolemisenaihe vähemmän! Tämä saa jotenkin miettimään, että voiko Sepollakin olla allergiaa. Olisi hassua, kun harvakarvaisuus tulee ja menee ruoan säilyessä samana, kun nirsouden vuoksi vaihtelu ei kelpaa. :S Mutta voisiko kuitenkin aina joskus saada jotain pientä erilaista, mitä me itse ei huomata antavamme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Piri se vasta stressaava kaveri onkin. Epäilee kaikkea ja katselee joko suurin silmin tai alta kulmain. Lähtökuoppia kaivellaan herkästi, josko jemmaan täytyisi painua. Sen Tammiston "retken" jälkeen tuntuu, että luottamus olisi hieman kasvanut.

      Hieman salapoliistyötähän näiden kanssa täytyy harjoittaa ja rivien välistä lukemista. Tsemppiä Sepon kanssa. Mysteerit ratketkoon! -Petski porukoineen-

      Poista
  2. Ei kalaa! Miten teidän jengi pärjää nyt? Mä rakastan kalaa! Mutta en saa mitään maitoon viittaavaa kuten Pepsille annetaan herkkuna. Mutta kyllä mä pärjään kun saan tonnikalaa. Saatko sinä sitten jotain muuta ettei nälkää tarvitse kärsiä? - tiedustelee Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi kaikkea saada, mutta kyllä me Max pärjätään täällä ihan oolraight vaikka fisua ei tulekaan. Mää syön muita lihatuotteita ja henkilökunta kantaa niitä - tai posteljooni jos tilattu Zooploplussaa -. Hyvässä lihassa ollaan:) -Piri-

      Poista
  3. Onnittelut johtolangasta ja karvaisempia päiviä teille! :) Salapoliisin tointa saa tosiaan harjoittaa viljalti allergia-asioissa.

    Vaihdoimme kesällä vitamiinivalmistetta ja kissa alkoi mystisesti karvaistua kahden vuoden jatkuvan kaljuuntumisen jälkeen. Epäilyksen alle jäi Multicatin ("sopii kala-allergisille") kala-aromi, vaikka toki moni muukin ainesosa voi olla reaktion lähteenä. Henkilökunta epäilee kala-aromia, sillä keväällä Unna pureskeli massunsa verille viikon kalaöljykokeilun ("eihän öljylle voi olla allerginen, se ei sisällä proteiinia!") seurauksena. Jatkossa aion olla juuri niin vainoharhainen ja mahdoton kissanruokinta-asioissa kuin itsestä tuntuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pureskeli massunsa verille" tuntuu tutulta ja "vainoharhaisuus" myös. Monia muitakin lähteitä olemme myös miettineet, mutta aina päädytään tuohon kalaan. Näillä "tiedoilla" jatketaan ja katsotaan.
      Unnalle tuuhean karvaisia päiviä! T: Piri & henkilökunta

      Poista